perjantai 23. syyskuuta 2016

Mielipidevaikuttamista

Tänä aamuna Fox News kertoi, että MAP-kirkon luottamuksellisia dokumentteja on vuodettu verkkoon. Tarkastelin näitä dokumentteja hieman ja suurelta osin ne ovat melko tylsiä, kuten Fox Newskin toteaa. Pääosin dokumentit ovat kirkon hallinnolliseen byrokratiaan liittyvää sisältäen mm. lähetysjohtajan asunnon kalustus- ja varustetason tai temppeleiden kalusteiden ja tarvikkeiden viitehinnat. Joissain asiakirjoissa käsitellään jotain tiettyjä kirkon ohjelmia ja dokumenteista mm. selviää kuinka "Mormon Messages" ohjelmalle on viiden vuoden jaksolle varattu n. 2,5 miljoonaa dollaria. Dokumenttien joukosta löytyy myös joitain mielenkiintoisia kirkon käsikirjoja, joista ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kirkon PR -manuaaliin.

PR manuaalista selviää, kuinka MAP-kirkko pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan mielipidejohtajiin maailmassa. Vaikuttamisen runkona toimii kolmen askeleen ohjelma:

  1. Mitä? 
  2. Kuka? 
  3. Miten?
Ensimmäinen askel oppaassa on määrittelyaskel. Alueellista PR-tiimiä ohjeistetaan tunnistamaan mitkä ovat kirkon johtajien tavoitteet alueella ja mitä ongelmia kirkolla alueella on. Tavoitteiden hahmotteluun opas tarjoaa seuraavat kysymykset:
  • Mitkä ovat pappeusjohtajien mielestä kirkon ja jäsenten suurimmat tarpeet alueella?
  • Kuinka nämä tarpeet muuttuvat seuraavan viiden vuoden aikana?
  • Mitkä ovat pappeusjohtajien nykyiset aloitteet tai painopisteet?
  • Mitkä paikalliset esteet tai uhat rajoittavat kirkon kasvua nyt?
  • Mitkä asiat voivat aiheuttaa ongelmia kirkon paikalliselle menestymiselle seuraavan viiden vuoden aikana?
  • Mitä huolenaiheita paikallisella yhteisöllä on ja kuinka kirkko voisi auttaa niiden ratkaisemisessa?
Toisella askeleella paikallinen PR-tiimi pyrkii tunnistamaan ne vaikuttajat, joilla on valtaa asetettujen tavoitteiden suhteen ja siten voisivat mahdollisesti helpottaa tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeiden ihmisten tunnistamiseksi kirja opastaa näin:
  • Vaikuttaako henkilö nykyisessä asemassaan päätöksiin, jotka voivat olla kirkon kannalta joko positiivisia tai negatiivisia?
  • Onko henkilö nykyisin erityisesti tekemisissä sellaisten lakien, käytäntöjen tai päätösten kanssa, jotka liittyvät joko suoraan tai välillisesti pappeusjohtajien tavoitteisiin tai kirkon mahdollisesti kohtaamiin ongelmiin?
  • Nouseeko henkilö todennäköisesti joskus tulevaisuudessa asemaan, jossa hänellä on valtaa tai vaikutusmahdollisuus lakeihin, käytäntöihin tai päätöksiin, jotka liittyvät joko suoraan tai välillisesti pappeusjohtajien tavoitteisiin tai tai kirkon mahdollisesti kohtaamiin ongelmiin?
  • Jakaako henkilö samat tavoitteet tai huolet kuin kirkon johtajat? Hyötyykö henkilö suhteesta?
Kun mielipidejohtaja on tunnistettu PR-tiimistä nimetään henkilö, joka vastaa yhteydenpidosta ja suhteen ylläpidosta kyseiseen mielipidejohtajaan. 

Kolmannessa askeleessa nimetty henkilö luo yhdessä tiimin kanssa tiekartan, jolla suhteet kyseiseen mielipidevaikuttajaan luodaan ja ylläpidetään. Jokaisen tiekartan tulee oppaan mukaan sisältää seuraavat asiat:
  • Syy suhteelle ja sen ylläpidolle, sisältäen askeleessa yksi asetetut tavoitteet
  • Mielipidevaikuttajan yhteystiedot
  • Tiekartan tekemiseen käytetty tutkimusmateriaali, sisältäen:
    • Taustatiedot mahdollisista aiemmista yhteydenotoista kirkon, jäsenten ja mielipidevaikuttajan välillä ml. osallistumiset kirkon järjestämissä tilaisuuksissa tai nykyiset suhteet kirkon jäseniin.
    • Pappeusjohtajien tavoitteiden taustatiedot soveltuvin osin.
    • Mielipidevaikuttajan mahdolliset lausunnot, kirjoitukset tai uutisoidut lausunnot tavoitteiden aihepiiristä
    • Viimeaikaiset saavutukset tai tunnustukset liittyen tavoitteisiin.
    • Mielipidevaikuttajasta riippumattomat tilastot siitä mitä hän mahdollisesti aiheesta uskoo
  • Yhteydenpitosuunnitelma
    • Miten mielipidevaikuttajaan pidetään yhteyttä (esim. kirjeitse, puhelimella, lounaiden tai illallisten merkeissä..)
    • Yhteydenpidosta vastaava(t) henkilö(t)
    • Tavoiteaikataulu suunnitelluille tapaamisille tai yhteydenpidolle
    • Suunnitellut seurantatapaamiset yhteydenpito päivämäärineen ja yhteydenpitotiheys.
Malliesimerkinä tarjottu PR suunnitelma näyttää tältä.

Tehtyjen PR suunnitelmien toteutumista seurataan ja ne räätälöidään yksilöllisesti mielipidevaikuttajan mukaan. Tavoite on löytää jokaisen tunnistetun mielipidevaikuttajan kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joiden kautta suhdetta rakennetaan ja ylläpidetään.

Erityistä huomiota suhteiden rakentamisessa opas kehottaa kiinnittämään muiden uskonliikkeiden johtajiin. Muiden uskonliikkeiden johtajat opas tunnustaa olevan usein kunniallisia, mutta kiireisiä ihmsiä, joilla voi olla kuitenkin kielteinen käsitys MAP-kirkosta esim. jonkin aiemmin tapahtuneen kielteiseksi koetun kohtaamisen MAP-kirkon jäsenen kanssa. Positiivisten mielipiteiden synnyttämiseksi kirja kehottaa mm. auttamaan toisten uskonyhteisöjen projekteissa ja tukemaan heidän ideoitaan sekä välttämään kehuskelua MAP-kirkon ohjelmilla tai menestyksellä.

Median suuntaan suhteiden luominen nähdään kirjassa myös avaintekijänä. Vaikka kirkko ei pysty määrittelemään mitä siitä uutisoidaan niin se pyrkii kuitenkin muokkaamaan miten siitä uutisoidaan. Perinteisten mediatalojen ohella MAP-kirkko on tunnistanut myös sosiaalisen median ja bloggaajien uutisarvon. Bloggaajista opaskirja toteaa mm. näin:
Tyypilliset periteisen journalismin säännöt - tasapuolinen uutisointi, tietojen tarkistus, tarkkuus, lähdeviitteet, objektiivisuus, jne - eivät yleensä päde verkossa. Paljon siitä mitä blogeissa julkaistaan olisi parempi luonnehtia mielipiteiksi tai analyyseiksi, mutta ei uutisiksi. Blogeista on kuitenkin tullut enenevissä määrin kokonaisvaltaisempia ja niillä on merkittävää valtaa kansallisissa keskusteluissa ajankohtaisista asioista ja uutisista. Tämä tarkoittaa, että moni asia, josta uutisoidaan blogeissa, päätyy myös valtamediaan.
Median suhteen päätarkoitukseksi kirkko nimeää strategisten suhteiden rakentamisen sellaisiin mielipidejohtajiin, jotka vaikuttavat kirkon maineeseen ja joiden toimilla voidaan helpottaa kirkon tavoitteiden saavuttamista. Paikallisen PR-johtajan tehtävä nähdäänkin tältä osin kriittisenä sillä journalistien käsitykset ja mielipiteet MAP-kirkosta nähdään suoraan heijastuvan heidän kirjoittamissaan jutuissa. PR-johtajaa kehotetaankin keräämään ja ylläpitämään tietokantaa kaikista sellaisista mediakontakteista, jotka nähdään todennäköisinä kirkkoon liittyvien artikkeleiden kirjoittajina. Kaikesta yhteydenpidosta tulee tietokantaan taltioida päivämäärä, kontaktihenkilöiden nimet, yhteystiedot ja asema, sekä muistiinpanot esitetyistä kysymyksistä, vastauksista ja keskustelunaiheista sekä lopuksi lopputulos oliko kirjoitettu artikkeli positiivinen vai negativiinen. Tietokantaan kerättyjen tietojen perusteella kirja toteaa PR-johtajan aikanaan pystyvän muodostamaan käsityksen millaisia vastauksia antamalla kulloisellekin journalistille pystyy vaikuttamaan tuleeko artikkelista positiivinen vai negatiivinen. Oppaassa on melko yksityiskohtaisiakin ohjeita miten journalisteihin kannattaa pitää yhteyttä ja se painottaa mm. kuinka on tärkeää perehtyä ko. toimituksen aiempiin mahdollisiin kirjoituksiin MAP-kirkosta ennen kuin ottaa heihin yhteyttä. Journalistin ottaessa yhteyttä ohje näyttäisi pääsääntöisesti olevan, että ennen kuin vastaa mihinkään kysymykseen pitää selvittää jutun taustat ja mahdolliset muut juttuun käytettävät tietolähteet, motiivit kirjoittamiselle ja artikkelin näkökulma.

Opaskirja jatkaa mediaopastustaan vielä ohjeistamalla miten kirjoitetaan lehdistötiedote, miten ollaan median haastateltavana ja miten saadaan reportteri kiinnostumaan jonkun jutun kirjoittamisesta.

Alueellisen MAP-kirkon PR-johtajan paikka on kirjankin mukaan kokopäivätyö. Paikallinen PR-organisaatio näyttää siis mahdollisesti tältä (kuva kirjasta).
Sitä en sitten osaa sanoa onko Euroopassa palkattu jokaiseen maahan erilliset PR-johtajat vai hoidetaanko kyseistä virkaa keskitetysti Keski-Euroopasta. Selvää kuitenkin on, että MAP-kirkko pyrkii varsin aktiivisesti lobbaamaan ympäri maailmaa parantaakseen toimintamahdollisuuksiaan. Kenellekään ei kuitenkaan tullut varmasti yllätyksenä se, että lobbauksen emämaasta, USA:sta, tuleva uskonto, toimii juuri näin. Minut lobbauksen laajuus ja perusteellisuus tosin pääsi hieman ylättämään. Esimerkiksi monikaan MAP-kirkon Helping Hands -ohjelmaan osallistuva jäsen tuskin tulee ajatelleeksi, että kulloinenkin projekti, jossa hän hyvää hyvyyttään on kirkon nimissä auttamassa, on todennäköisesti juuri MAP-kirkon PR-johtajan masinoima PR-temppu, jonka pyrkimyksenä on synnyttää positiivisia asenteita MAP-kirkkoa kohtaan.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Uskonnot, ei niin positiivinen juttu

Uskonto tuo lohtua ja turvaa ihmisille ja näin ollen voi näyttäytyä yksilölle edullisena konseptina. Haitallisiksi luokiteltavissa yhteisöissä, joissa yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden synnyttämseen käytetään manipulointitekniikoita, jopa yksilön kokema hyödyllisyys itselle kääntyy yksilöä itseään vastaan. Siinä missä terve uskonnollisuus voi olla yksilön kokemuksena positiivinen niin yhteiskunnallisesta perspektiivistä kokonaisvaikutus jää kuitenkin negatiiviseksi.

Viime vuosien aivo- ja psykologisissa tutkimuksissa on mm. todettu kuinka uskonnollisen kasvatuksen saaneilla lapsilla oli merkittävästi alentunut kyky arvioida tarinoiden todenperäisyyttä. Vastaavasti vuonna 2012 Science Now -lehden artikkelissa todettiin uskonnollisten ihmisen analyyttisen ajattelukyvyn olevan alempi kuin ei-uskonnollisilla. Analyysit ovat myös osoittaneet uskovaisten älykkyysosamäärän alemmaksi kuin ei-uskovaisilla.

Miksi sitten uskovaiset jäävät jälkeen analyyttisessä ajattelussa ja älykkyydessä ei-uskoviin verrokkeihinsa nähden? Human religions info -sivulla tämä on kiteytetty yhteen lauseeseen
Jos kuvittelet, että sinulla on vastaukset, on epätodennäköisempää, että etsit totuutta.
Human religions info jatkaa:
Niillä jotka uskovat "tuntemattomiin Jumalan teihin", ihmeisiin, taikuuteen ja kuinka Jumala saa planeetat kiertämään aurinkoa on epätodennäköisemmin tiedonjanoa sille miten asiat toimivat.
Kyse ei siis välttämättä ole laiskuudesta, jota pohdin aiemmin, vaan ennemminkin siitä, etteivät uskovaiset mitä ilmeisimmin näe tarpeelliseksi enää tutkia asioita. Uskovaisilla on mielestään tyydyttävät vastaukset kysymyksiin eivätkä he näe enää tarpeelliseksi tutkia vaihtoehtoja. Uskonto on siis vastauksillaan tyydyttänyt ihmisen vastausten kaipuun ja sammuttanut tiedonjanon. Tiedonjanon sammuttaminen luonnollisesti rajoittaa yksilön halua kehittää itseään ja kerätä kattavasti uutta tietoa.

Uskonnolliset ihmiset eivät luonnollisesti ole muita tyhmempiä, vaikka älykkyysosamääräämittaavista testituloksista näin voisi ehkä päätellä. Itseasiassa moni uskontoihin liittyvä konsepti vaatii hyvää keskittymiskykyä ja korkeaa abstraktiokykyä. Siinä missä sekulaarit tiedemiehet keskittävät nämä kyvyt tieteen edistämiseen ja vanhojen teorioiden sekä käsitysten kyseenalaistamiseen niin uskovainen mieli keskittää samat aivotoiminnot ylläpitämään vanhoja tuttuja uskomuksia vailla halua oppia uutta.

Yhteiskunnan kannalta onkin valitettavaa, että uskonnot keskittävät juuri yksilön suurimman aivokapasiteetin pysähtyneisyyden ylläpitämiseen. Laajemmin vaikuttava yksilöiden tiedonjanoa rajoittava uskonnollinen kasvatus aiheuttaa mittavan aivopotentiaalin menetyksen. Koska kyseessä on potentiaalin menetys sille ei voida laittaa tarkkaa hintalappua. Jonkinlainen tilastollinen analyysi olisi kuitenkin kaiketi mahdollista tehdä. Bruttokansantuotteen vertailu valtioiden uskonnollisuuteen ei ehkä anna todenmukaista kuvaa, vaikka valtioiden BKT:n on todettu korreloivan negatiivisesti kansalaisten uskonnollisuuden kanssa. Todellisen kuvan saamiseksi pitäisi vertailla valtioiden sisällä uskonnollisen ja ei-uskonnollisten kansalaisten kansantaloudellisia vaikutuksia sen sijaan, että vertaillaan eri valtioiden eroja keskenään.

Kirjassaan Jumalharha Richard Dawkins totesi kuinka kaikkein menestyneimmät tiedemiehet USA:ssa ovat kaikkein vähiten uskonnollisia. Tämä ei kuitenkaan kerro millaisen kasvatuksen tieteilijät ovat lapsuudessaan saaneet ja ovatko tieteentekijät elämänsä aikana ns. hylänneet lapsuuden uskontonsa, sillä korkeamman koulutuksen on myös havaittu korreloivan negatiivisesti uskonnollisuuden kanssa.

Uskonnot näyttäisivätkin menestyvän juuri kouluttamattomien, epätoivoisten ja köyhien parissa, siis juuri siellä missä ihmisillä ei olisi varaa hukata aivokapasiteettiaan status quon ylläpitämiseen. Uskonnon asettaessa rajoitteita kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ajattelukykyyn uskonto samalla tekee näille heikko-osaisille koiranpalveluksen heikentämällä heidän mahdollisuuksiaan nousta kurjuudestaan. Vaikka uskonto tarjoaakin näille heikko-osaisille näennäistä henkistä lohtua ja toivoa paremmasta huomisesta se itseasiassa ei auta heitä.

Ihmisoikeuksien näkökulmasta uskonnoilla on myös varsin huono maine. Uskonnot harvoin opettavat ihmisten keskinäistä tasa-arvoa ja kunnioitusta. Uskontojen sisällä jäsenet kyllä usein osoittavat toisiaan kohtaan ystävällisyyttä ja rakkautta, mutta tämä lämminhenkisyys usein päättyy uskonyhteisön määrittelemälle rajapyykille, jossa se erottaa itsensä ulkopuolisesta maailmasta. Historian saatossa uskonnot ovat vainonneet toisinajattelijoita, siis juuri niitä jotka ovat tiedonjanossaan kyseenalaistaneet uskonnollisia oppeja ja ehkä kehdanneet ehdottaa niistä poikkeavia näkemyksiä. Uskontojen suhtautumisesta toisinajattelijoin kertoo mm. seuraavat esimerkit:

  • Aiemmin roomalaiskatolinen kirkko julisti pannaan ja määräsi kotiarestiin tieteenhistorian merkkihenkilöitä. 
  • Pari vuotta sitten Saudi-Arabian johtajat julistivat ateistit terroristeiksi
  • Viime vuosina länsimaissa edenneet lakiprosessit sateenkaariavioliittojen sallimisesta ovat synnyttäneet voimakkaitakin uskonnollissävytteisiä pyrkimyksiä puuttua jopa uskontojen ulkopuolella elävien ihmisten ihmisoikeuksiin ja asemaan lain edessä.

Kokonaisvaltaisesti uskonnot eivät ole hyväksi ihmiskunnalle. Uskontojen haittavaikutukset yhteiskunnassa eivät rajoitu ainoastaan ääriliikkeiden terrorismiin tai maltillisempien uskonyhteisöjen harjoittamaan syrjintään uskonyhteisön normeista poikkeavia kohtaan. Uskonnot näyttäisivät sammuttavan uteliaisuuden ja tiedonjanon vaikuttaen negatiivisesti yksilön mahdollisuuksiin elämässä. Uskonnollinen kasvatus vaikuttaa negatiivisesti lapsen kykyyn havainnoida todellisuutta ja kehittää analyyttisiä kykyjä siten alentaen ehkäpä jopa kansantaloudellisesti merkittävällä tavalla laajan ihmisjoukon potentiaalia.

torstai 15. syyskuuta 2016

Sateenkaaripolitiikkaa mormonityylillä

Marraskuussa 2015 MAP-kirkko otti käyttöön uuden käytännön, jolla julistettiin sateenkaarivanhempien lapset ei-toivotuiksi MAP-kirkkoon. Tammkuussa 2016 ensimmäiset vaikutukset alkoivat jo näkyä piikkinä sateenkaarinuorten itsemurhatilastoissa. Uuden käytännön vastareaktiokin on jo näkyvissä, sillä Hufington Postissa esitettyjen arvioiden mukaan jo 125000 MAP-kirkon jäsentä on eronnut kirkosta marraskuisen muutoksen jälkeen.

Uuden käytännön julistamisen jälkeen MAP-kirkon johto virheen myöntämisen sijaan päätyi Russel M. Nelsonin suulla puolustamaan tehtyä virhettä väittämällä sitä jumalilta tulleeksi ilmoutukseksi. Nelsonin sanomiset luonnollisesti tekevät asian korjaamisen entistä hankalammaksi, koska jumalilta tullutta ilmoitusta ei voi kumota muu kuin toinen jumalilta tullut ilmoitus. Jumalat taas eivät luonnollisesti mormoniteologian mukaan tee virheitä, joten jos kirkon johto päätyisi nyt pika pikaa purkamaan tämän "ilmoituksen" ja toivottaisi kaikki sateenkaariperheet avosylin takaisin kirkkoon, kuten Hufington Post ehdottaa, syntyisi siitä jumalalliseen ilmoitukseen uskovien mormonien mieleen melkoinen kognitiivinen dissonanssi. Toivottavasti olen väärässä kun totean, että MAP-kirkko ei muuta tätä käytäntöä ennen kuin yhteiskunta pakottaa kirkon lopettamaan tavalla tai toisella tällaiset syrjivät käytännöt. Vastaavasti MAP-kirkko oli pakotettu aikoinaan lopettamaan moniavioisuuden harjoittamisen ja mustaihoisten syrjinnän kun sitä uhattiin kirkon omaisuuden takavarikoinneilla ja verovapauden menettämisellä. Noissa tapauksissa kirkko väittää saaneensa uutta ilmoitusta jumaliltaan, joilla kirkon johto sitten perusteli aiempien profeettojen ikuisiksi periaatteiksi julistamien käytäntöjen purkua.

Tällä hetkellä suurin paine sateenkaariperheiden syrjinnän lopettamiseksi tulee kuitenkin poikkeuksellisesti jäsenten suunnalta. Kymmenet tuhannet jäsenet ovat ulosmarssillaan tehneet selväksi, ettei kirkko ole onnistunut korruptoimaan ihan kaikkien jäsentensä moraalikäsityksiä tämän aiheen suhteen. MAP-kirkon on arvioitu 2008 jälkeen menettäneen noin miljoona jäsentä Kalifornian sukupuolineutraalin avioliiton salliman lain kaatamiseen tähtäävän kampanjoinnin seurauksena. Kalifornian kampanjointi ei ollut ensimmäinen, sillä hieman aiemmin MAP-kirkko pyrki vaikuttamaan saman aiheen parissa vastaavalla tavalla Havajilla. Kalifornian kampanjan aikana MAP-kirkko perusti peiteorganisaatiokseen National Organization for Marriage -yhdistyksen (NOM), jonka varainkeruuvastuu on/oli pitkälti mormonien vastuulla. NOM:n tarkoitus on/oli hankaloittaa ja estää sukupuolineutraaleja avioliittolakeja säätäviä prosesseja USA:ssa. Viimeisten parin vuoden takaiskujen jälkeen kävi selväksi kuinka NOM on epäonnistunut tavoitteissaan ja sukupuolineutraalit avioliittolait on hyväksytty USA:ssa. NOM onkin ajautunut viime aikoina vakaviin taloudellisiin ongelmiin kalliiden ja epäonnistuneiden toimiensa seurauksena.

MAP-kirkko on siis oletettavasti menettänyt sateenkaari-ihmisiä vastaan suunnatuilla kampanojoillaan ja käytännöillä jo paljon jäseniä, vaikka se itse ilmoittamissaan tilastoissa näyttää vain kasvulukuja. Todellisuus on mitä ilmeisimmin paljon karumpi, kirkko onnistuu ehkä kastamaan uusia jäseniä, mutta samalla se menettää jäseniä enemmän kuten keväällä totesin tarkasteltuani kirkon viime vuosien syntyvyystilastoja. Kirkon johto onkin toimillaan kiihdyttänyt jäsenkatoa viime vuosina ja jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavia "ilmoituksia" jumalilta, jotka entisestään tulevat kiihdyttämään meneillään olevaa kehitystä.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Paavalin alkuseurakunta osa VII

Kirje roomalaisille on Paavalin autenttisista kirjeistä kaikkein pisin ja laajin. Se on myös ainoa kirje, jonka hän on kirjoittanut seurakunnille, joita hän ei ole itse ollut perustamassa. Tieto siitä, että Paavali kirjoittaa ihmisille, joita hän ei ole vielä koskaan tavannut, selittää sen miksi hän on kirjeeseensä sisällyttänyt enemmän kuin muihin kirjeisiinsä, sillä hänen on täytynyt tavalla tai toisella esitellä oma oppinsa kyseiselle seurakunnalle kirjeen välityksellä. Kirje roomalaisille on myös kronologisesti viimeinen Paavalin autenttisista kirjeistä Uudessa Testamentissa ja siten vertailemalla sitä aiempiin kirjeisiin voidaan arvioida kuinka Paavalin oppi muuttui vuosien saatossa. Kielellisesti Paavali tasapainoilee roomalaisille kirjoittaessaan pakanakristityille aiemmin julistamansa lakikielteisyyden ja juutalaisalkukristittyjen lakihenkisyyden välillä päätyen kuitenkin enemmän painottamaan pakanoille julistamaansa lakikielteisyyttä. On selvää, että Rooman seurakunnissa on sekä pakanakäännynnäisiä että juutalaisia, joten aiempien kirjeiden kovasanaista hyökkäystä lakia vastaan tässä kirjeessä ei ole. Kirjeessä roomalaisille Paavali kuitenkin pukee oppinsa sellasiin sanamuotoihin, että lain noudattaminen on vain juutalaisia varten eikä hän näin ollen edellytä lain noudattamista edelleenkään pakanakäännynnäisiltä.

Kirjeessä roomalaisille Paavali lukee Abrahamin vanhurskauden perimmäiseksi perustaksi edelleen uskon:
Room 4:13 Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi. 14 Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. 15 Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.
Lain noudattaminen ei siis ollut Abrahamin vanhurskauden syy vaan usko. Paavalin opin mukaan vanhurskauttaan ei voi myöskään teoillaan ja lakia noudattamalla ansaita:
Room 9:31 Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. 32 Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, 33 josta on kirjoitettu:-- Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.
Samaa uskoon perustuvaa opin julistusta Paavali jatkaa luvussa 10. Luvussa 11 Paavali tekee selväksi kuinka Jumala valitsee itse armosta osalliseksi pääsevät:
Room 11:5 Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut. 6 Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin -- muutenhan armo ei olisi armo. 7 Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet, 8 niin kuin on kirjoitettu:
-- Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä.
Kun samassa asiayhteydessä muistaa kuinka luvussa 9 Paavali toteaa Jumalan paaduttavan kenet tahtoo ja kuinka Jumalalla on oikeus päättää millaisiksi hän ihmiset tekee...
Room 9:19 Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan." 20 Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" 21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? 22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. 23 Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. 24 Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme.
..sekä kuinka Jumala tulee kohdistamaan vihansa ihmisiin, jotka hän on itse hylännyt..
Room 1:18 Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.
Room 1:24 Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. 25 He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
Room 1:28 Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.
..ja kuinka Jumala antaa uskon..
Room 12:3 Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.
..niin koko opin mielettömyys alkaa paljastua. Jumala on vastuussa kaikesta. Jumalan vastuulla on se, millaisiksi hän on ihmiset savestaan valanut. Jumalan vastuulla on ihmisen jumalattomuus ja vääryydet, joihin ihminen syyllistyy ja joiden perusteella hän ihmiset vihassaan tuhoaa ja Jumala antaan myös vanhurskaaksi tekevän uskon. Paavalin Jumala ei ole oikeudenmukainen vaan mielipuoli, joka on tehnyt pahat ihmiset pahoiksi ja valinnut pelastettavat omien mieltymystensä mukaan antamalla heille uskon.

Paavalin kirje Roomalaisille sisältää myös opillisen ristiriidan. George Orwell kutsu tapaa uskoa todeksi samanaikaisesti kaksi keskenään ristiriitaista asiaa kaksoisajatteluksi. Esimerkkinä kaksoisajattelua vaativasta opista Paavalin kirjeestä roomalaisille nostan aiemmin lainaamani kohdat kuinka lakia noudattamalla ei voi vanhurskautta saavuttaa, mutta samalla pitäisi uskoa..
Room 2:13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.
Tämä on räikeästi ristiriidassa Room 9:31 kanssa, jossa Paavali saarnaa kuinka juutalaiset kompastuvat lakiin ja tavoittelivat lakia noudattamalla vanhurskautta, kuitenkaan saavuttamatta sitä. Samoin hänen opetuksensa kuinka Abraham tuli vanhurskaaksi uskosta, ei lain noudattamisesta, on ristiriidassa 2:13:n kanssa. Kyseessä on siis jonkinasteinen kaksoisajattelua vaativa rakennelma, joka nähdäkseni kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Muitakin vaihtoehtoja tälle 2:13:n synnyttämälle epäjohdomukaisuudelle varmasti on ja yksi voi olla se, että hän yrittää etsiä jonkinlaista yhteistä säveltä Rooman juutalaisalkukristittyjen kanssa samalla kun hän kuitenkin pääosin pyrkii julistamaan lainvastaista sanomaansa pakanakäännynnäisille.

Vaarallisten lahkojen tavoin Paavali julistaa mustavalkoisesti kuinka kaikkien on käännyttävä tai tuhouduttava vihan päivänä.
Room 2:4 Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? 5 Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. 6 Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Kirjeessään roomalaisille Paavali myös kertoo keränneensä varoja Jerusalemin seurakunnalle.
Room 15:25 Nyt olen kuitenkin lähdössä Jerusalemiin viemään avustusta pyhille. 26 Makedonian ja Akhaian seurakunnat ovat näet päättäneet antaa yhteisen lahjan Jerusalemin seurakunnan köyhille. 27 Näin ne siis ovat päättäneet, ja ne ovatkin tämän heille velkaa. Jos kerran pakanuudesta kääntyneet ovat päässeet osallisiksi Jerusalemin pyhien hengellisistä aarteista, heillä on puolestaan velvollisuus auttaa näitä aineellisesti.
Varojen hän sanoo olevan velkaa Jerusalemin pyhien hengellisistä aarteista. Paavali on siis opettanut, että pakanakäännynnäiset ovat velvollisia maksamaan avustuksia Jerusalemin juutalaisalkukristityille siitä, että pakanoille julistetaan evankeliumia. Miksi?! Toki aikalaisiin käytäntöihin kuului, että toiselle tehdystä työstä tai palveluksesta vastaanottaja jäi velkaa antajalle, joten Paavali on käyttänyt tätä mitä ilmeisimmin hyväkseen saadakseen seurakuntalaisilta lahjoituksia Jerusalemiin vietäväksi. Apostolien teoissa tätä Paavalin Jerusalemiin toimitettavaksi uskottua lähetystä ei mainita sanallakaan, apostolien tekojen kirjoittajan mielestä tämä rahalahja ei siten ole ollut mainitsemisen arvoinen. Miksi?
Room 15:30 Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen antamaan rakkauteen vedoten pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taistelussani. Rukoilkaa Jumalaa puolestani, 31 että en Juudeassa joutuisi epäuskoisten käsiin ja että lahja, jonka vien Jerusalemiin, olisi pyhille mieluinen. 32 Silloin voin, jos Jumala suo, tulla iloisin mielin teidän luoksenne ja virkistyä seurassanne.
Paavali ei myöskään näytä olleen lainkaan varma, että Jerusalemin pyhät ottaisivat vastaan hänen keräämänsä varat. Pyyntö varojen keräämiseen ei siis ainakaan ole tullut Jerusalemista, joten varojen keruulla on ollut jokin toinen syy. Paavalin lakikielteisyys on aiheuttanut merkittäviä riitoja erityisesti Jerusalemin juutalaisalkukristittyjen kanssa, kuten apostolien teoissakin todetaan (Apt 21:20-22). Onko Paavali kerännyt varat toivoen voivansa lahjoituksellaan hyvittää aiheuttamansa eripuran apostolisessa alkukirkossa ja samalla saada Jerusalemista lopullisen siunauksen lakikielteiselle sananjulistukselleen pakanoiden parissa? Apostolien teoissa olevan kuvausken perusteella Paavali suorittaa puhdistusrituaalit lain vaatimusten mukaan keskusteltuaan Jerusalemin seurakunnan johtajien kanssa. Apostolien tekojen mukaan Paavali näin vahvistaisi lain, jota vastaan hän julistaa autenttisissa kirjeissään, koskettavan ainakin itseään ja itsensä kaltaisia juutalaissyntyisiä alkukristittyjä. Juutalaiset ovat kuitenkin puhdistautumisrituaalien jälkeenkin apostolien tekojen kuvauksen perusteella hyvin käärmeissään ja vaativat Paavalin kuolemaa. Lakikielteisillä opetuksillaan Paavali ei todellakaan näytä olleen Jerusalemin alkuseurakunnan suosiossa. Apostolien teot on kuitenkin kirjoitettu paljon myöhemmin ja kyseisen tekstin kirjoittajalla on ollut oma agendansa joten kyseisestä narratiivista ei voida päätellä mikä on ollut Paavalin oppi ja asenteet lakia kohtaan.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Paavalin alkuseurakunta osa VI

Toisen kirjeen korittilaisille alussa nousee jälleen esiin vahva viesti marttyyriudesta ja kärsimyksestä. Paavali viestii korittilaisille kuvaa hengenvaarasta ja ahdingosta, joka on uskovaisen osa. 
2 Kor 1:5 Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. 6 Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. 7 Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne.
 "Me vastaan muut" -ajattelu ja sitä seuraava marttyyrius on siis jo sisältynyt alkukristillisiin opetuksiin hyvin varhaisessa vaiheessa, joten ei ihme, että se on kopioitunut myös monien nykyajan uskoyhteisöjen keskeisiin käsityksiin itsestään.

Kirjeen neljännessä luvussa Paavali jatkaa paatostaan uskovien jatkuvista kärsimyksistä ja marttyyriudesta ja viidennessä esittää tunteellisia kielikuvia kuinka kuoleman jälkeen kaikki on sitten paremmin. Paavali näyttääkin opillisesti siirtyvän kohti kuoleman ihannointia ja lähes epäsuorasti kehottaa jäseniä erkaantumaan maallisesta elämästään.
2 Kor 5:2 Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, 3 sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. 4 Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. 5 Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. 6 Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. 7 Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. 8 Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo.
Vain korkein antikliimaksi, joukkoitsemurha, jää Paavalin kirjoituksissa toteutumatta.

Paavalin alkukristillinen yhteisö alkaakin toisen korinttilaisille kirjoitetun kirjeen myötä saamaan vaarallisia piirteitä. Hän myös..
  1. kehottaa eristäytymään ulkomaailmasta (2 Kor 6:14-17)
  2. kieltää järjen päätelmät ja kritiikin sekä rankaisee rikkojia (2 Kor 10:4-6)
Selvin merkki Paavalin uskosta aikalaisiin käsityksiin kosmoksen eri tasoista löytyy kirjeen kahdennestatoista luvusta.
2 Kor 12:2 Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. 3 -- 4 Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
Paavalin opilliset käsitykset kosmoksen eri tasoista Uuden Testamentin kirjeiden perusteella jäävät kuitenkin ohkaisiksi, vaikka viittauksia on havaittavissa yksittäisissä kohdissa hänen kirjeitään. Ottaen huomioon hänen luopumuksensa lain noudattamisesta niin olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon hän muutellut käsityksiä kosmoksesta, jos ollenkaan.

Toisessa kirjeessä korinttilaisille Paavali myös ensimmäisen kerran Uuden Testamentin teksteissä pyytää materiaalista lahjoitusta seurakunnaltaan.
2 Kor 1:15 Tähän luottaen aioin ensin tulla teidän luoksenne, jotta olisitte saaneet uuden todistuksen Jumalan armosta. 16 Tarkoitukseni oli jatkaa teidän luotanne matkaa Makedoniaan ja palata sieltä taas luoksenne. Te olisitte sitten varustaneet minut matkalle Juudeaan.
Taakse näyttää jääneen ajat, jolloin Paavali kerskui ettei pyydä lahjoituksia ja nyt pyytää seurakuntia jo varustamaan hänet saarnamatkoilleen. Ilmeistä on, että seurakuntalaisten keskuudessa on myös epäselvää miten paljon ja missä tilanteissa materiaalisia lahjoituksia tulee antaa kun Paavali puolustaa itseään väittäen ettei ole ollut rasituksena.
2 Kor 12:14 Olen nyt valmis tulemaan luoksenne jo kolmannen kerran enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne vaan teitä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen. 15 Pelastaakseni teidät uhraan mielihyvin omat varani, uhraan vaikka itsenikin. Rakastatteko te minua vähemmän siksi, että minä rakastan teitä niin suuresti? 16 Vaikka niinkin, mutta rasituksena en ole teille ollut. Mutta ehkäpä olen petkuttanut teitä, viekas kun olen? 17 Kukaties olen hyötynyt teistä jonkun työtoverini avulla, jonka olen lähettänyt luoksenne? 18Kehotin Titusta lähtemään matkaan ja lähetin tuon toisen veljen hänen mukaansa. Onko Titus ehkä käyttänyt teitä hyväkseen? Emmekö me ole toimineet samassa hengessä ja kulkeneet samoja jälkiä?
Vaikka siis kirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali nimenomaisesti pyytää varustamaan itsensä matkalle Juudeaan, mikä ei tietysti aikalaisille ollut varmaankaan mikään halpa viikonloppuristeily, niin jokin saa hänet puolustautumaan. Jokin syy tällaiseen puolustautumiseen täytyy olla, joten on oletettavaa, että Paavali ei ehkä sitten kuitenkaan ole ollut ihan niin pyyteetön julistustyössään kuin hän on aiemmissa kirjeissään kerskunut. On myös mahdollista, että jotkin muut apostolit ovat käyneet Korinttissa tai lähestyneet Korinttin seurakunta rahapyynnöillään ja Paavali pyrkii korostamaan omaa pyyteettömyyttään muiden apostolien kustannuksella sekä näin asettamaan itsensä muiden yläpuolelle. Ilmeistä kuitenkin on, että joku on seurakunnilta omaisuutta kerännyt ja kaikki seurakuntalaiset eivät ehkä ole sitä kokeneet oikeudenmukaiseksi.

Seurakunnissa vellovat opilliset erimielisyydet lain noudattamisesta ovat myös edelleen esillä Paavalin toisessa kirjeessä korinttilaisille.
2 Kor 3:4 Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. 5 En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, 6 ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
Toisesta kirjeestä korittilaisille välittyvä kuva Paavalin alkuseurakunnalle julistamista opeista on huolestuttava. Ensimmäisten Paavalin kirjeiden välittömässä lähitulevaisuudessa vaanivan ylöstempauksen ja Jumalan vihan vuodatuksen odottelu, jotka nekään eivät olleet mitään lasten iltasatumateriaalia, ovat muovautuneet marttyyrikuoleman ihannoinniksi. Tässä valossa histroiankirjoihin kirjoitetut tarinat kristittyjen tyynestä marssimisesta leijonien ruoaksi areenoille kirvoittaa väkisinkin ajatuksen kuolemaa ja marttyriutta toivovista uskovaisista.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Paavalin alkuseurakunta osa V

Paavalin kirje filippiläisille on melko lyhyt hengennostatus. Kirjeen ensimmäisestä luvusta käy selväksi, että Paavali on vangittu. Merkille pantavaa on, että Paavali toteaa monien muidenkin saarnaavan Jeesuksesta, eikä kaikilla saarnamiehillä ole ihan puhtaat jauhot pussissa.
Fil 1:15 Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta, mutta toiset vilpittömin mielin. 16 Nämä toimivat rakkaudesta, koska tietävät, että minun tehtäväni on puolustaa evankeliumia. 17 Nuo toiset taas julistavat Kristusta juonittelunhalusta, epäpuhtain mielin, ja uskovat näin tuottavansa minulle murhetta täällä vankeudessani. 18 Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei.
 Apostolisissa alkuseurakunnissa käytävä valtataistelu siis näyttää vain kiihtyvän ajan kuluessa ja vaikka kaikki sananjulistajat eivät julista Paavalin oppia, niin hänelle on kuitenkin oleellisempaa se, että Jeesuksesta julistetaan riippumatta julistajan motiiveista. Paavali näin ollen vahvistaa kirjeessään filippiläisille ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille välittyvää kuvaa kuinka pääasia on usko Jeesukseen, ei niinkään kuka tai millä tavalla sitä julistetaan. Tällainen ei luonnollisesti ole yhtä ainoaa oikeaa kirkkoa ja oppia julistavien, kuten mormonismi, vanhoillislestadiolaisuus tai Jehovan todistajat, uskonliikkeiden mieleen.

Galatalaisille kirjoitetusta kirjeestä löytynyt valtataistelu juutalaistradition lakeja seuraamaan vaativien apostolien ja Paavalin välillä jatkuu tässäkin kirjeessä kiivaana.
Fil 3:2 Varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle leikattuja! 3 Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään omaamme.
Paavali tuomitsee osan kilpailijoistaan kelvottomiksi koiriksi ja kutsuu heitä "pilalle leikatuiksi." Sikäli kun Jeesus on ollut todellinen niin hän on ollut mitä todennäköisimmin rabbiinijuutalaisesta traditiosta ja julistanut tradition kaltaista oppia höystettynä apokalyptisillä visioilla. Paavali on pakanoille suuntaamassaan julistustyössä muuttanut vaatimuksia lain pitämisestä ja Paavalin lakikielteisyys ei varmasti ole ollut Jerusalemin alkukristillisille juutalaisille mikään merkityksetön kynnyskysymys.

Opillisesti kirjeen luvusta kolme löytyy varsin mielenkiintoinen toteamus Paavalin omista uskomuksista.
Fil 3:10 Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. 11 Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.
20 Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. 21 Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.
Paavali näyttää uskovan vanhurskaiden tulevan Jeesuksen kaltaiseksi, ottavan osaa hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa sekä näin mahdollisesti ansaitsevansa ylösnousemuksen. Pitää muistaa, että Jeesusta ei vielä tässä vaiheessa alkukirkossa oltu julistettu Jumalaksi vaan ajatus Jeesuksesta jumalana kirjoitetaan kymmeniä vuosia myöhemmin Johanneksen evankeliumiin. Kohta herättääkin muutamia merkitäviä kysymyksiä siitä mihin suuntaan Paavalin teologia on kehittymässä. Filippiläisille kirjoitetusta kirjeestä välittyvä kuva Jeesuksesta muistuttaa lähinnä esimerkkihahmoa, jonka jalanjälkiä seuraamalla voi päästä samankaltaiseksi pyhitetyksi olennoksi. Onko Paavalin käsitys apokalypsistä muuttunut? Onko Paavalin käsitys messiaasta erkaantunut tai erkaantumassa merkittävällä tavalla apokalypsijuutalaistradition taivaallisen sotajoukon johtajasta, joka tulee tuhoamaan maailman pahuuden? Marttyyrius ja sen ihannointi näyttää jokatapauksessa nostavan karulla tavalla päätään kirjeessä filippiläisille.

Kirjeen lopussa Paavali vielä kiittää filippiläisiä heidän lähettämistään lahjoista. Kerskailtuaan vuosia, kuten aiemmista kirjeistä kävi ilmi, kuinka hän elää köyhyydessä elättäen itsensä kättensä työllä, eikä edellytä ylläpitoa seurakuntalaisiltaan, hän kuitenkin nyt ottaa vastaan materiaalisia lahjoituksia. Toistaiseksi tästä kirjeestä välittyvä kuva kuitenkin on ettei hän pyydä lahjoituksia, mutta sekin muuttuu myöhemmissä kirjeissä.

torstai 1. syyskuuta 2016

Paavalin alkuseurakunta osa IV

Paavalin kirjeestä galatalaisille nousee päälimmäisenä mieleen alkukirkon valtataistelu. Kirjeessä Paavali on suorastaan vihainen ja hyökkää juutalaista lakia vastaan.
Gal 2:16 Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.

21 Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.

Gal 3:1 Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! 2 Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? 3 Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? 4 Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. 5 Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?
Joku on siis käynyt saarnaamassa galatalaisille lain noudattamista, mutta Paavalin kanta aiheeseen on toinen. Paavalin oppien mukaan ihminen ei löydä vanhurskautta lakia noudattamalla tai toimimalla lain edellyttämällä tavalla. Ihmisen pelastumiminen ei ole kiinni teoista vaan uskosta, eikä pelastustaan voi teoilla ansaita. Galattalaisissa alkuseurakunnissa on siis ollut vastakkain ainakin Paavalin julistama pelastava usko ja lakia noudattamaan vaativa oppi. Räikeimmän hyökkäyksen juutalaista lakia vastaan Paavali tekee luvussa neljä.
Gal 4:8 Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. 9 Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? 10 Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia. 11 Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä.
Paavali toisinsanoen vertaa pakanoiden epäjumalanpalvontaa lain noudattamiseen.
Ga 4:21 Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo? 22 Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen. 23 Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta. 24 Tämä on vertauskuva. Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa. Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. 25 Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa. 26 Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. 27 Onhan kirjoitettu:

-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.

28 Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. 29 Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.
30 Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."
31 Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.
Vertauskuvallaan Abrahamista Paavali rinnastaa Jerusalemissa elävät lakia noudattavat juutalaiset orjiin. Taivaallisesta Jerusalemista, joka viittaa taas aikalaisiin mysteereihin kosmoksen monista tasoista, pääsevät osalliseksi uskossaan laista vapautuneet. Jakeessa 30 Paavali vielä kehottaa karkottamaan kaikki lain mukaan elävät pois uskonyhteisöstä, koska hänen mukaansa lain mukaan elävät eivät voi päästä osalliseksi pelastuksesta. Kirjeessään roomalaisille Paavali myös koskettaa lakiaihetta, joskin huomattavasti pehmeämmin ja myötämielisemmin sanakääntein.

Sama valtataistelu eri kuppikuntien välillä jatkui alkuseurakunnissa vielä vuosikymmeniä Paavalin galatalaisille ja roomalaisille kirjoittamien kirjeiden jälkeenkin. Valtataistelun tulokset ovat nähtävissä myös myöhemmin kirjoitettujen Uuden Testamentin evankeliumeiden teksteissä. Todennäköistä on, että Jeesukseen uskoneet juutalaiset ovat julistaneet lainkuuliaista traditiota kun taas Paavali keräsi pakanakäännynnäisiä, joiden parissa epäilemättä vaatimus lain noudattamisesta olisi heikentänyt menestystä. Juutalaisalkukristittyjen kanta on sittemmin hävinnyt taistelun paikasta auringossa.

Mormonikirkon väite luopumuksesta ja palautetusta evankeliumista jää tämänkin Paavalin kirjeen perusteella vaille pohjaa. Mormonikirkko ei opeta jäsenilleen juutalaisen lain noudattamista, eikä sen puoleen Paavalinkaan oppia. Toisekseen mormonikirkko väittää luopumuksen tapahtuneen vasta apostolien kuoltua, joten galatalaiskirjeestä paljastuva apostolisen aikakauden valtataistelu erilaisten oppinäkemysten välillä ei sovi sekään mormonikirkon narratiiviin.