Uskonnollinen manipulointi - Me vastaan muut

Yksi potentiaalisesti vaarallisimmista ajatusrakennelmista, joka seuraa elitismiä ja mustavalkoista ajattelua on "Me vastaan muut" -ajattelu. Me vastaan muut ajattelun seuraukset voivat olla jopa tappavia kuten Mountain Meadowsin verilöyly todistaa. Elitismin ylemmyydentunnosta, kirkon johtajien luomista mielikuvista pyhiin jatkuvasti kohdistuvista vainoista ja sen synnyttämästä mustavalkoisesta ajattelusta ammentava "Joko olet puolellamme tai meitä vastaan" -asenne synnyttää vääjäämättömiä konflikteja jäsenten ja ulkopuolisten välille. Me vastaan muut synnyttää ulkopuolisten epäinhimillistämistä, jonka seurauksena jäsen näkee ulkopuoliset jollain tavalla arvottomampina. Margaret Singer, Michael Langone ja Maurice Temerlin totesivat aiheesta näin:

Ryhmän ulkopuoliset nähdään hengellisesti, psykologisesti ja sosiaalisesti heikompina tai haitallisina jäsenten kehittymiselle.

Kirkon tavoitteena on rakentaa viitekehys, jossa kaikki ulkopuoliset ja entiset jäsenet yrittävät vahingoittaa kirkkoa ja jäsenten uskoa. Me vastaan muut palvelee seuraavia tarkoituksia:

1.  Rajoittaa ajattelua, samoin kuin mustavalkoinen ajattelu, ja antaa kirkolle automaattisesti suotuisan aseman jäsenen mielessä hänen arvioidessaan informaatiolähteitä. Kielteiseksi tulkitut lähteet sivuutetaan pahansuopina ja Saatanan salajuonina sen kummemmin asiasisältöä ajattelematta.
2. Rajaa ulkopuolisten vaikutusmahdollisuuksia jäsenen mieleen kun ulkopuoliset nähdään vihollisina näin vähentäen jäsenen uteliaisuutta muita vaihtoehtoja kohtaan.
3. Jäsenet itse pyrkivät aktiivisesti välttämään kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa heidät voitaisiin tulkita yhteisön vihollisiksi ja pettureiksi.
4. Synnyttää tunnesiteen, joka estää jäseniä vain yksinkertaisesti lähtemästä. Kirkon opetusten mukaan ei ole olemassa päteviä syitä jättää kirkkoa.

Jos ja kun kirkko oppeineen onnistuu tunkeutumaan osaksi jäsenen identiteettiä kirkon ulkopuolisiin kohdistama epäinhimillistäminen sulautuu osaksi jäsenen omaksumaa pseudopersoonaa ja tunteita. Tämän seurauksena jäsenten käytös, varsinkin kaikkia kirkkoon negatiivisesti ja kriittisesti suhtautuvia kohtaan, saa varsin kielteisiä, jopa väkivaltaisia piirteitä. Entiset jäsenet ovat jokaisen kultin vihollislistan kärjessä, koska heillä on eniten valitettavaa yhteisöstä. Entisten jäsenten "sisäpiiritietoja" vastaan taistellaan voimakkaasti ettei jäsenten mieliin pääsisi syntymään kognitiivista dissonanssia, joka johtaisi jäsenmenetyksiin. Suosittu taktiikka on leimata juuri entiset jäsenet kaikkein epäluotettavimmiksi valehtelijoiksi, Saatanan harhauttamiksi, vihaisiksi, kaunaisiksi ja kostonhaluisiksi yhteisön pyrkiessä kaikin keinoin välttämään tilanteen, jossa se joutuisi myöntämään, että joillakuilla on ihan perustellut syyt yhteisöstä lähtöön. Entisten jäsenten väitetään vääristävän oppia ja kirkon totuutta valheillaan, joten jäseniä ohjeistetaan ettei entisiä jäseniä kannata missään nimessä kuunnella.

Jäsenen mieleen harvemmin nousee ajatusta kirkon johtajien, jotka lietsovat vihaa ulkopuolista maailmaa kohtaan, puolueellisuudesta. Todellisuudessa juuri puolueellisempaa asemaa voisi tuskin edes olla eivätkä kirkon johtajien intressit koskaan ole neutraaleja. Kirkon johtajien pyrkimys onkin eristää jäsenet ulkopuolisista, varsinkin entisistä jäsenistä, mahdollisimman tehokkaasti ja rajoittaa jäsenet keräämään informaatiota vain kirkon kontrolloimista lähteistä. Informaatiokontrollin onnistuessa jäsenen päätöksenteossa käyttämä informaatio on täysin kirkon johtajien valitsemaa, mikä osaltaan synnyttää kirkon johtajien toivomat päätökset.

Valtaosin kirkon johtajien mielikuvilla herättelemä ja jäsenten kokema vaino on kuviteltua ja räikeästi liioteltua. Yksittäiset jäsenet usein odottavat kokevansa vainoa ja uskoon kohdistuvia hyökkäyksiä ja se saa jäsenen tuntemaan kirkkoyhteisön olevan jollain tavalla erikoinen. Itseään toteuttava ennuste realisoituu jäsenen noudattaessa johtajien ohjeita kirkon sanoman julistamisesta maailmalle, jolloin jäsen vääjäämättä kohtaa hänen uskomuksiaan kyseenalaistavia ihmisiä, jotka jäsen lähes automaattisesti kokee ennustetuksi vainoksi. Jos ja kun jäsen uskoo vainojen olevan todellisia hän myös alkaa nähdä uskomusta tukevia todisteita ympäristöstään (ks. vahvistusvinouma). Kirkon lietsoma me vastaan muut ajattelu synnyttää vakavissa tapauksissa jopa vainoamisharhoja, joiden seurauksena jäsen voi uskoa esim. kirkon tuhoa tavoittelevien salaliittojen olemassaoloon. Esimerkkeinä vainoista mormonijohtajien puheissa nostetaan esiin yhä uudelleen ja uudelleen Missourin tapahtumat 1838 ja erityisesti Haun's Millin verilöyly, vaikka tähänkin tapaukseen johtanut tapahtumien ketju ei ollut yksinomaa ulkopuolisten syytä eikä näin ollen ole luokiteltavissa täysin syyttömiin kohdistuvaksi vainoksi. Nykypäivänä mormoneihin kohdistuvaa kokonaisvaltaista kaltoinkohtelua on vaikea löytää, vaikka jossain maailman syrjäkylillä yksittäisiin mormoneihin saattaa kohdistua syrjintää heidän uskontonsa tähden, mutta tämä ei estä mormonijohtajia lietsomasta jäseniin me vastaan muut ajattelua.

Kirkko itse kyllä on historiassaan rajannut ulkopuolelleen etnisiä ryhmittymiä ja sortanut homoseksuaaleja. Homoseksuaalien oikeuksien polkemisesta kirkko tuli erityisesti tunnetuksi masinoimalla proposition 8:na tunnetun kampanjan kieltääkseen sukupuolineutraalit avioliitot Kaliforniassa ja viime vuonna kirkko päivitti käsikirjansa siten, että sukupuolineutraaleissa avioliitoissa elävät katsotaan harhaoppisiksi ja sen perusteella heidät tulee erottaa kirkosta. Kirkko ei itse näe harjoittavansa sortopolitiikkaa ja samalla luo mielikuvia kuinka se itse on jatkuvan sorron kohteena.

Kirkko käyttää taajaan sotaan viittaavia metaforia kuvatessaan ideologista taisteluaan ulkopuolista maailmaa vastaan, kuten esimerkiksi James J. Hamula Marraskuun 2008 Liahonassa:

Olette tulleet tähän maailmaan mitä merkittävimpänä aikana. Olemme lähestymässä suuren sodan viimeisiä vaiheita. Tämä sota alkoi ennen maailman perustamista, ja sitä on käyty kauhistuttavin seurauksin kautta maailmanhistorian. Puhun sodasta Kristuksen seuraajien ja kaikkien niiden välillä, jotka kieltävät sen, että Hän on heidän Jumalansa.

Vaikka kaikki ymmärtävät sen olevan vertaus niin se silti toimii juuri kirkon toivomalla tavalla (ks. ladattu kieli). Hamulan ilmaus herättelee jäsenen sisäistä urheutta, voimaa, kestävyttä sekä vihaa vihollisia kohtaan, halukkuutta taistella ja tuhota vihollisia. Viittaus suureen sotaan luo mielikuvia maailmansotien kaltaisesta taistelutantereesta, joka synnyttä pelonsekaista kunnioitusta kuulijoissa. Jako meihin Kristuksen seuraajiin ja vihollisiin muihin on selvä. Mormonikirkko ei ole tässä mitenkään erityinen tai poikkeus, aivan samaa sotaa omien uskomustensa puolesta käyvät monet muutkin uskonyhteisöt, joskaan muilla kirkoilla mielikuvia ei useinkaan ole höystetty mormonikirkon pyhillä teksteillä:

OL 86:3  ja kun he ovat nukkuneet pois, kirkon suuri vainooja, luopio, huora, nimittäin Babylon, joka juottaa maljastaan kaikkia kansakuntia, joiden sydämessä vihollinen, nimittäin Saatana, istuu hallitsemassa — katso, hän kylvää rikkaviljan; ja nyt, rikkavilja tukahduttaa vehnän ja ajaa kirkon autiomaahan.

MK 1 Ne 14:10  Ja hän sanoi minulle: Katso, on vain kaksi kirkkoa: toinen on Jumalan Karitsan kirkko, ja toinen on Perkeleen kirkko; sen vuoksi jokainen, joka ei kuulu Jumalan Karitsan kirkkoon, kuuluu siihen suureen kirkkoon, joka on iljetysten äiti; ja se on koko maan huora.

Jäseniä varoitellaan jatkuvasti kirkon ulkopuolisista vaaroista ja kehotetaan tekemään valintoja mm. omassa ystäväpiirissään. Nuorten Voimaksi opastaa ystävien valintaan seuraavasti:

Jokainen tarvitsee hyviä ja uskollisia ystäviä. ... He auttavat sinua olemaan parempi ihminen, ja heidän avullaan sinun on hel­pompi elää Jeesuksen Kristuksen evankeliu­min mukaan. Valitse sellaisia ystäviä, joilla on samat arvot kuin sinulla, niin että voitte vahvistaa ja kannustaa toisianne elämään korkeiden tasovaatimusten mukaan.

Kontrasti oikein uskovien ystävien ja kirkon ulkopuolisten ystävien välillä on räikeä. Me vastaan muut ajattelun asiayhteydessä kehotus on suora ulkopuolisesta maailmasta eristäytyminen.

Etenkin kirkon jättäneitä entisiä jäseniä tulee välttää ja varoa, sillä entiset jäsenet eivät kirkon opetusten mukaan välitä aidosta onnellisuudesta, joka voidaan löytää vain seuraamalla kirkon johtajia ja oppeja. Entisten jäsenten stereotyypittäminen heikoiksi, turmeltuneiksi, vihaisiksi, laiskoiksi, kapinoiviksi, harhaajohdetuiksi, ylpeiksi tai helppoja nautintoja etsiviksi syntisiksi ja kutsumalla heitä antimormoneiksi on tyypillisitä kirkon itseensä vihamieliseksi tulkitsemien ihmisten epäinhimillistämistä. Epäinhimillistämällä kirkko pyrkii rakentamaan jäsenen mieleen epäluuloa kaikkia kirkosta lähteneitä kohtaan ja näin turvata oman etunsa. Yhteydenpito entisiin jäseniin ja ennen kaikkea kirkkoa kritisoiviin antimormoneihin voi johtaa mm. temppelisuosituksen eväämiseen (Church Handbook of Instructions book 1 2010, s 13).

 

Jäseneltä edellytetään siis selkeää irtautumista omista lapsistaan, vanhemmistaan, puolisostaan tai sisaruksistaan, jotka arvostelevat kirkkoa, ennen kuin hänelle myönnetään temppelisuositus. Tämä käytäntö synnyttää myös helposti riitoja läheisten välille jos joku avoimesti kirjoittelee esim. kirkkoa kriittisesti tarkastelevaa blogia ja sen seurauksena kirkossa aktiivinen sukulainen joutuu asiasta pappeusjohtajien kuulusteltavaksi.

Kirkko on langennut aika kauas Jeesuksen opetuksesta, joka kehottaa rakastamaan vihollisia. Rakkauden sijaan kirkko kylvää eripuraa me vastaan muut vastakkainasettelullaan ja rikkoo perheitä vaatiessaan kirkonjättäneiden sukulaisilta uskollisuudenosoituksia itselleen. Kaiken sen hyvän etsiminen, jota kirkko 13. uskonkappaleessaan julistaa, loistaa poissaolollaan sen omassa viitekehyksessä, jolla se jakaa maailman kahtia itsensä ja kuviteltujen vihollisten välille.