Mormonin kirjan anakronismit

Historiallisiksi väitettävien tekstien alkuperää tutkittaessa tekstianalyysissä kiinnitetään erityistä huomiota mahdollisiin anakronismeihin. Lyhyesti määriteltynä anakronismi on tekstissä ilmenevä asia, joka on sijoitettu väärään aikakauteen. Esimerkiksi jos jostain löytyisi matkapäiväkirja, joka on päivätty vuodelle 1604, mutta tekstissä kuvailtaisiin jonkun kaupungin juna-asemaa, niin tekstin voi todeta olevan myöhäisemmältä aikakaudelta kuin mitä se väittää. Samalla tavalla tekstianalyytikot ovat arvioineet myös Mormonin kirjaa ja löytäneet sieltä lukuisia anakronismeja. Mormonin kirjassa esiintyvät anakronismit kertovat kriittiselle tutkijalle, ettei Joseph Smihin väitteitä kirjan historiallisesta alkuperästä voida ottaa vakavasti. Alla esittelen lyhyesti joitakin Mormonin kirjan räikeimpiä anakronismeja.

Jesajan kirjan luvut 48-54: Mormonin kirja lainaa Raamatusta löytyviä Jesajan kirjan lukuja, jotka moderni tekstianalyysi on ajoittanut kirjoitetun babylonian eksiilin aikaan 586-538 eaa. Mormonin kirjassa lainattuja tekstejä ei siis ole ollut olemassa kun Mormonin kirjassa väitetty matka Jerusalemista Amerikkaan alkoi.

Kasterituaali: Kasterirutaalia kerrotaan Mormonin kirjassa harjoitetun Nefiläisten keskuudessa joskus 559-545 eaa. Kasterituaali oli nykytietämyksen mukaan vanhalla mantereella täysin tuntematon toimitus Mormonin kirjassa väitettynä aikana tai sitä ennen. Varhaisimmat todisteet kasterituaaleista löytyvät toiselta vuosisadalta eaa. essealaisjuutalaisten lahkosta.

Hevoset: Mormoninkirja mainitsee hevoset 14 kertaa Amerikan mantereella kirjassa kuvatulla aikakaudella. Hevosten esi-isät kuitenkin metsästettiin sukupuuttoon Amerikan mantereelta jo n. 10 000 vuotta aiemmin ja hevosia tuotiin mantereelle uudelleen vasta Kolumbuksen löytöretkien yhteydessä.

Elefantit: Elefantit mainitaan Mormonin kirjassa kahdesti. Läheisimmin elefantteja muistuttavia eläimiä Amerikassa ovat olleet mammutit, jotka kuitenkin kuolivat sukupuuttoon paljon ennen kuin Mormonin kirjan väitetty aikakausi alkaa.

Karjaa ja lehmiä: Karjaan ja lehmiin viitataan Mormonin kirjassa kuudesti. Karjaksi sopivia eläimiä, kuten biisoneita, Amerikan mantereella kyllä on, mutta arkeologisissa löydöksissä ei ole viitteitä, että eläimiä olisi kesytetty koti- tai tuotantoeläimiksi Mormonin kirjan kuvaamalla ajanjaksolla. Kunnes todisteita karjataloudesta löytyy on myös nämä viittaukset laskettava anakronismeiksi.

Vuohet: Vuohet mainitaan Mormonin kirjassa kolmesti ja kahdessa kohdassa puhutaan erikseen villivuohista ja vuohista eli kirjan mukaan ainakin kahta vuohilajia olisi Amerikassa ollut. Korkealla vuoristoissa elävä lumivuohi oli Amerikassa ainoa vuohilaji ennen Kolumbusta, eikä niitäkään ole koskaan kesytetty.

Siat: Sikoja Mormonin kirja sijoittaa tekstissä Amerikan mantereelle kahdesti väittäen Jaredilaisten kesyttäneen niitä. Jälleen kerran mistään ei ole löytynyt näyttöä, että ennen Kolumbusta Amerikassa olisi sikoja ollut. Lähimmäksi sikoja Amerikan eläimistä osuvat pekarit, mutta niitäkään ei ole koskaan kesytetty.

Ohra ja Vehnä: Viljat on mainittu Mormonin kirjassa 28 kertaa. Ohra ja vehnä ovat nekin tuontiviljoja vanhalta mantereelta eikä niitä tunnettu Amerikassa. Jotain näitä viljoja muistuttavaa viljaa viljeltiin Amerikassa ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina.

Mehiläiset (Apis): Mormonin kirjassa mainitaan myös hunajamehiläiset. Amerikan mantereella ei kuitenkaan esiintynyt hunajamehiläisiä vaan ne ovat peräisin vanhalta mantereelta. Amerikan trooppisissa metsissä elää toinen mehiläislaji, pistitön mehiläinen (Meliponini), mutta sen ottaminen mukaan erämaahan, kuten Mormonin kirja kertoo Jaredilaisten tekevän, on mahdotonta. Näin ollen viittaus hunajamehiläisiin Mormonin kirjassa on myös laitettava anakronismien koriin.

Rattaat ja pyörälliset ajoneuvot: Mormonin kirja manitisee rattaat kulkkuvälineenä viidesti. Pyörällisistä kulkupeleistä ei kuitenkaan ole yhtään arkeologisia todisteita Amerikan mantereelta Mormonin kirjan väitetyltä aikakaudelta. Rattaita vetämään olisi myös tarvittu jonkinlainen vetoeläin, mutta kuten todettua hevosia ei ollut eikä kesyä karjaa, joka olisi voinut vetojuhtana olla. Vetoeläinten hoitoon ja huoltoon tarvittava infrastruktuuri loistaa myös poissaolollaan arkeologisissa löydöksissä. Amerikan mantereelta löydetyt tieverkostot ovat ominaisuuksiltaan myös sellaisia, ettei rattaiden käyttö niillä olisi onnistunut järkevästi.

Silkki: Silkki mainitaan Mormonin kirjassa kuudesti. Silkki oli kuitenkin tuntematon materiaali Amerikassa ennen Kolumbuksen löytöretkiä.

Kompassi: Mormonin kirjassa puhutaan Liahonasta, joka tekstissä selitetään kompassiksi. Kompassi itsessään keksittiin Kiinassa n. vuonna 1100. Kompassi -sanan alkuperä taas on 1300 luvun Ranskassa, joten sanan kompassi esiintyminen Mormonin kirjassa on anakronismi.

Ikkunat: Mormonin kirja kertoo Jaredilaisten keskustelleen ikkunoista, jotka murskaantuvat sirpaleiksi merimatkan aikana, joskus Raamatullisen Baabelin tornin aikoihin. Ikkunalaseja valmistettiin ensimmäisen kerran Saksassa joskus 1100 -luvulla.

Metallit ja niiden käyttö: Mormonin kirja kertoo kirjan kansojen muokanneen metallisia työkaluja ja aseita sulattamalla metallia. Metallin sulattaminen työstötarkoituksessa oli kuintenkin Amerikan alkuperäiskansoille tuntematonta ennen Kolumbusta. Intiaanien metalliesineet tehtiin takomalla, ilman sulattamista, mikä rajasi esineiden koon ja käyttötarkoituksen lähinnä koristekäyttöön.

Teräs ja rauta: Teräs ja rauta mainitaan Mormonin kirjassa useita kertoja ja maininnoissa mm. puhutaan esineiden ruostumisesta. Teräs- ja rautaesineiden valmistus vaatisi malmien sulattamista, mutta kuten edellä todettiin niin se oli tuntematonta intiaaneille eikä sellaisesta ole arkeologisia jälkiä löydetty. Kuparisekoitteet, kuten pronssi, taas eivät ruostu, joten joidenkin apologien väitteet muista kuin raudasta valmistetuista metallisekoitteista eivät ole uskottavia. Ruostuvat metalliesineet ovatkin siis laskettava yhdeksi anakronismiksi muiden joukossa.

Sapeli (Cimeter): Sapeli mainitaan Mormonin kirjassa jokseenkin kymmenen kertaa. Sanan etymologia sijoittaa sanan alkuperän 1500-luvun Ranskaan tarkoittaen "barbaarien miekkaa," minkä arvioidaan olevan viittaus aikalaisten turkkilaisten käyttämään aseeseen. Sanan esiintyminen Mormonin kirjassa on siis anakronismi.

Kolikot: Mormonin kirja nimeää arvometalleihin perustuvia rahoja. Amerikan mantereelta ei kuitenkaan ole löydetty arkeologisia todisteita merkittävästä rahaan perustuvasta kaupasta vaan kauppaa on käyty lähinnä elintarvikkeilla kuten kaakaopavuilla.

Kristus vs. Messias: Mormonin kirja julistaa yhdessä kohdassa messiaasta, jonka nimi on Jeesus Kristus. Kristus ei ole nimi. Kristus on kreikan kielen käännös heprean kielen messias-sanasta. Kirjoittaja ei nähtävästi ole tiennyt käännöksestä vaan on sekoittanut nämä kaksi keskenään. Mormonin kirjassa samassa lauseessa sekoittuvat siis kreikka ja heprea, vaikka kirjan väitetään olleen alkukieleltään reformoitua egypitiä. Kreikkalainen vaikutus Lähi-Idässä alkoi vasta Aleksanteri Suuren valloitusten aikaan n. 330 eaa joten kreikan kielen lainasanat on todettava anakronismeiksi.

Alfa ja Omega: Nämä ovat myös kreikan kielen sanoja, eikä niitä näin ollen tulisi esiintyä Mormonin kirjassa.

Kreikkalaiset nimet: Edelleen Mormonin kirjassa on joitakin selkeästi hepreasta kreikaksi käännettyjä nimiä kuten: Antipas, Archeantus, Esrom, Ezias, Jonas, Judea, Lachoneus ja Zenos. Nämä kreikannokset heprealaisista nimistä tulivat käytöön vasta Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen, joten niiden ei kuuluisi olla Mormonin kirjassa.

Kirkko ja synagoga: Kirkko-sana esiintyy ensimmäisen kerran kohdassa 1 Nefi 4:26 jonka tapahtuma on sijoitettu Jerusalemiin n. seitsemännelle vuosisadalle eaa. Kirkko-käsite syntyi kuitenkin vasta ajan laskun alun jälkeen kun kristinusko muotoutui, joten sen esiintyminen yli kuusisataa vuotta aiemmin kirjoitetuksi väitetyssä tekstissä on anakronismi.
Synagoga tuli juutalaiseen kulttuuriin vasta Babylonian eksiilin aikaan kun Jerusalemin temppeli oli tuhottu, joten Mormonin kirjassa esitetyille ihmisille se olisi ollut täysin tuntematon sana ja käsite.

Adieu: Sanan adieu etymologiset jäljet johtavat 1400-luvun Ranskaan, joten on jälleen ihmeteltävä miten se on päätynyt Mormonin kirjaan.

Satyr: Satyr sanan etymologia löytyy kreikan kielestä ja kuten todettua kreikkalaiset tulivat Jerusalemin liepeille vasta useita satoja vuosia sen jälkeen kun Mormonin kirjan kansan väitetään lähteneen Jerusalemista.

Lisääkin kieleen liittyviä ongelmia MAP-kirkon pyhistä teksteistä löytyy, kuten kirjoitin jo vuonna 2013. Mormonin kirjan kirjoittaja(t) ovatkin sisällyttäneet teksteihin kosolti anakronismeja, jotka kriittiselle lukijalle paljastavat kirjan olevan myöhäisempää tuotantoa kuin mitä kirkko jäsenilleen väittää.

Et ole yksin!

Kun itse ensimmäisen kerran kävin UUT:n entisille mormoneille järjestämässä vertaistukiryhmässä muutama vuosi sitten meitä oli UUT:n toiminnanjohtajan lisäksi paikalla kolme henkilöä. Pari viikkoa sitten järjestetyssä vertaistukitapaamisessa entisiä mormoneja tai heidän läheisiään oli paikalla kolmekymmentä, vaikka läheskään kaikki verkkovertaistukiryhmän jäsenet eivät pääseet osallistumaan. Entisten mormonien, jotka ovat löytäneet tukea toisilleen vertaistukiryhmästä ja verkosta, määrä on siis muutamassa vuodessa kasvanut räjähdysmäisesti eikä kasvulle näy loppua. Entisten jäsenten ei tarvitse kärvistellä yksin sillä vertaistukea on tarjolla. UUT:lla on vertaistukiryhmiä myös muista uskonyhteisöistä lähteneille.

Valitettavan usein uskonyhteisöt myös yrittävät istuttaa jäsentensä mieliin pelkoja "pahoja ja syntisiä" lähtijöitä kohtaan eristääkseen jäsenensä siitä informaatiosta, joka saa ihmiset uskonyhteisön jättämään. Tämä leimaaminen on meille entisille jäsenille tuttua. Jotkut meistä ovat jopa joutuneet uskonyhteisöjen vainojen kohteeksi ja puolustamaan omia mielipiteitään sekä sananvapauttaan kun yhteisöt ovat käyneet kriittisesti yhteisöä tarkastelevia tekstejä ja mielipiteitä julkaiseiden ihmisten kimppuun.

Uskonnonvapaus on henkilövapaus, mutta haitallinen yhteisö pyrkii mitätöimään sen väittämällä olevansa ainoa oikea tie pelastukseen. Onko sinun uskonnonvapautesi riistetty sinulta? Ovatko vanhempasi antaneet sinulle vaihtoehtoja todella valita oma maailmankatsomuksesi vai valittiinko se puolestasi sinulle lapsena? Tähän liittyi myös UUT:n viime viikolla eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmälle antama lausunto, jonka mukaan haitalliset uskonyhteisöt polkevat jäsentensä perus- ja ihmisoikeuksia uhkaamalla jäseniään hengellisellä väkivallalla jos jäsenet poikkeavat yhteisön opeista ja käytännöistä. Lähes jokainen UUT:n jäsen, joka on hylännyt entisen uskonyhteisönsä, on joutunut hengellisen väkivallan uhriksi tavalla tai toisella.

Yhteisöissä harjoitettu hengellinen väkivalta on usein osa yhteisön kulttuuria, johon on omaksuttu uskonnollisen manipuloinnin elementtejä. Jos yhteisön uhrin mieleen istuttama pseudopersoona ei tunnu uhrista omalta on selvää, että uhri alkaa voida yhteisössä pahoin. Pahoinvoivat uhrit kokevat usein itsensä riittämättömiksi tai huonoiksi ihmisiksi sekä tuntevat voimakasta häpeää ja syyllisyyttä omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Syyllisyyden ja häpeän kierre syvenee entisestään jos uhri kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan yhteisön hengellisille johtajille sillä usein johtajat tarjoavat lääkkeeksi entistä enemmän pahoinvointia aiheuttavia hengellisiä tehtäviä samalla syyllistäen uhria ettei tämä tee asioita oikein tai tarpeeksi.

Hengellinen väkivalta on määritelmällisesti henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jota perustellaan uskonnollisilla opeilla ja käytännöillä. Uhri on voimaton uskonnollisten auktoriteettien ja yhteisön puristuksessa, koska opit ja käytännöt perustellaan yliluonnollisten toimijoiden kyseenalaistamattomalla tahdolla. Huonoimmassa tilanteessa ovat usein lapset, joihin omat vanhemmat saattavat soveltaa hengellisen väkivallan muotoja mm. pakottamalla osallistumaan yhteisön toimintaan vastoin lapsen tahtoa. Tällaisissa tilanteissa vanhemmista on tullut yhteisön johtajien tahdon välikappaleita ja edunvalvojia perheessä. Toimiessaan yhteisössä opittujen käytäntöjen mukaan vanhemmat voivat aiheuttaa lapsilleen lähes peruuttamatonta vahinkoa.

Näiden asioiden kanssa ei tarvitse painia yksin! UUT:n toiminta on laajentunut viime vuosina ja laajenee edelleen. Kuukausittaiset vertaistukiryhmät kokoontuvat jo nyt useilla paikkakunnilla ja toiminta laajenee jatkuvasti. Verkossa toimivat vertaistukiryhmät tarjoavat mahdollisuuksia keskustella omista ja muiden kokemuksista lähes vuorokauden ympäri.

Totuutta on kaikkialla!

MormonStories #712 sisältää nauhoituksen Trevor Haugenin tapaamisesta kirkon yleisauktriteettien Don R. Clarken ja Matthew J. Grown kanssa. Äänite on tallennettu 3.3.2017. Nauhoite on sikäli hyvin mielenkiintoinen sillä nauhoitteella kirkon yleisauktriteetit toteavat mm. kuinka Joseph Smith "etsi totuutta" joka puolelta mistä hän sitä pystyi löytämään. Kirkon yleiauktoriteetit myös toteavat, ettei kirkolla ole monopolia totuuteen eli "vain MAP-kirkko on oikeassa" ja "vain MAP-kirkon kautta voi pelastua" mantrat, joita kirkossa on vuosikausia hoettu ja opetettu jäsenille eivät pidä paikkaansa. Yleisauktoriteetit tulevat todeneeksi myös kuinka "tottuuta on kaikkialla."

Erityisen huomionarvoista tässä podcastissä on se, että nauhoituksella esiintyvät kirkon historioitsijat ovat kirkon historiaa käsittelevien julkaisujen vastaavia toimittajia. He tunnustavat tallenteella editoineensa mm. monia kirkon vaikeita asioita käsitteleviä esseitä. Nämä henkilöt ovat siis vastuussa pitkälti siitä millaista historiankerrontaa kirkko tuottaa itsestään. CES-kirjeelle kirkon historioitsijat antavat jonkin verran luotettavuutta mm. toteamalla että he itse ovat ihan yhtä rehellisiä kuin CES-kirjeen kirjoittaja, mutta kuinka CES-kirjeen kirjoittajan painotukset ja tavoitteet ovat toisenlaiset ja kuinka lopuksi jokaisen tulee päättää mitä kerrontaa pitää luotettavana.

Kirkon historioitsijat myös myöntävät epäsuorasti keskustelun aikana, että Joseph Smith yhdisteli käytettävissään olevista lähteistä elementtejä. Mormonismin synty ei siis poikkea mitenkään muista synkretistisistä uskonnoista.

Yksi erittäin mielenkiintoinen keskustelunaihe nousee tallenteesta esiin n. 43 minuutin kohtalla kun Trevor kysyy: "Eikö ole niin, että ensimmäinen presidenttikunta keskustelee Jumalalle enemmän kuin me muut?" Tähän Trevor saavastaukseksi kysymysen: "Mitä tarkoittaa puhua Jumalalle?" Johon Trevor toteaa, että tämä on mielenkiintoinen kysymys ja kuinka hän on aina ajatellut kuinka profeetta menee temppeliin keskustellakseen Jumalan kanssa lähes kasvokkain. Tämän jälkeen kirkon yleisauktoriteetit vastaavat kuinka mm. Spencer W. Kimballin sai vastauksen mustaihoisten pappeuskiellon kumoamiseksi prosessin tuloksena. Kimball noudatti kirkon historioitsijoiden mukaan siis prosessia, jonka Gordon B. Hinckley vahvisti todetessaan, kuinka vastaus tulee hiljaisen sisäisen äänen muodossa. Prosessi on sama, jota jäsenet käyttävät etsiessään vastauksia Jumalalta. Kun kerran kirkon johtajien prosessi Jumalan kanssa keskustelemiseen on sama kuin jäsenten kayttämä niin Trevor esittääkin loogisen kysymyksen: "Mihin tarvitaan kirkon hierarkiaa ja profeettaa?" Kysymykseen Trevor ei saa selkeää vastausta vaan yleisauktoriteetit esittävät vertauskuvan profeetasta ja pappeusjohtajista eräänlaisina isähahmoina, jotka yrittävät pitää lapsensa poissa pahanteosta. Monet isät tekevät virheitä lastensa kasvatuksessa, joten on esitettävä kysymys päteekö sama myös kirkon profeettoihin. Kirkon johtajat keskustelevat siis Jumalan kanssa samoin kuin rivijäsenet, joskaan rivijäsenet eivät saa tästä arpapelistä 120 000 dollarin vuotuista stipendiä.

Vertausta kertoessaan yleiauktoriteetit tulevat myös todenneeksi kuinka "kirkossa on ongelmia" ja samaan hengenvetoon myös kuinka "kirkon ulkopuolella ongelmia on enemmän." Kirkko ei siis ole täydellinen kuten niin usein jäsenten suusta kuultu ajatuksenpysäytysklisee antaa ymmärtää.

Noin 55 minuutin kohdalla Trevor ottaa puheeksi kuinka hän oppi halveksumaan Joseph Smithiä sitä syvemmin mitä enemmän hän luki kuinka Joseph Smith kohteli naisia ja käytti valtaansa. Trevor ei omien sanojensa mukaan ihmettele lainkaan miksi mormonit häädettiin niin monesta osavaltiosta kaikkien tehtyjen rikosten takia. Aiheesta kehkeytyvän keskustelun aikana kirkon historioitsijat mm. tulevat myöntäneeksi kuinka Joseph Smith harjoitti polyandriaa (yhdellä naisella on monta elävää miestä) ja kuinka se poikkesi Brigham Youngin polyandriasta. Huomautukset kuinka Joseph Smithin ja Brigham Youngin moniavioisuus rikkoo OL 132:ta ja Raamatussa mainittuja moniavioisuussääntöjä vastaan kirkon historioitisjat sivuuttavat. Sen sijaan, että etsittäisiin vastauksia, kirkon historioitsijat toteavat mm. kuinka "naurettavalta" mm. Brihgam Youngin opetukset moniavioisuuden välttämättömyydestä korotukseen pääsemisestä olivat (eli ilmeisesti Brigham Young ainakin teki virheen opettaessaan niin), koska silloinhan pääsy korotukseen olisi estetty lähes kaikilta kirkon nykyjäseniltä. Pääargumentit kirkon historioitsijoilla näyttävät nojautuvan lähinnä siihen, että silloin maailma oli erilainen ja jokainen meistä on oman kulttuurinsa ja aikakautensa tuote. Se mitä kirkon alkuaikojen profeetat opettivat ja tekivät heijastivat omaa aikakauttaan ja nykykirkossa eletään toisenlaisessa maailmassa, joten kirkko heijastelee enemmän nykypäivää.

Lisää kommentteja kyseisestä tallenteesta löytyy seuraavasta MormonStories podcastista #713, jossa Lindsay Hansen Park, John Hamer ja Glenn Ostlund keskustelevat aiheesta.

Hyvää naistenpäivää!

Mitä Raamattu ja erityisesti Uusi Testamentti, kristillisten perusarvojen tyysija, kertoo naisista ja naisten asemasta? Aloitetaan siis:

Matt 5:31 "On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja.

Mies antakoon siis erokirjan naiselle avioerotapauksessa. Naiselle vastaavaa vaihtoehtoa ei Matteus tarjoa.

1 Kor 11:3 Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. 4 Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. 5 Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. 6 Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä.

Nainen on siis alamainen miehelleen samoin kuin mies on alamainen Jumalalle. Lisäksi naisen ei ole syytä toimittaa mitään uskonnollisia toimituksia avopäin ettei joutuisi häpeään tai muutoin hän on vain orjan arvoinen (ajan Roomassa orjien päät ajettiin paljaaksi).

1 Kor 14. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, 34 naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. 35 Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.

Naisen ääni ei siis saa kuulua seurakunnassa ja naisten tulee esittää kysymyksensäkin miehelleen. Naisen on alistuttava myös kotona.

Kol 3:18 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon, niin kuin Herraan uskoville sopii.

Efes 5:22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, 23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. 24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.

Naisen ei sovi myöskään pukeutua kauniisti tai esiintyä riehakkaasti. Korut ja hiussoljet on kielletty, samoin opettaminen ja naisen tulee vain olla hiljaa ja palvella Jumalaa.

1 Tim 2:9 Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys -- eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, 10vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. 11 Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. 12 Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.

Ei siis ihme, että monet uskovaiset edelleen kohtelevat naisia miehen omaisuutena sillä juuri tämä on kristinuskon perusteet valaneiden kirjoittajien näkemys.

Onneksi nykysuomessa nämä kristilliset perusarvot on onnistuttu ainakin osin jo siirtämään romukoppaan. Jatketaan samalla tasa-arvon viitoittamalla tiellä!

Hyvää naistenpäivää naiset!

Uskontojen synnyttämät pelot

Tämän päivän uutisissa uskontojen jäseniinsä lietsomat pelot ovat saaneet melkoisesti palstatilaa.

Helsingin sanomat julkaisi pari henkilötarinaa liittyen lapsiasiasvaltuutetun aloitteeseen lasten perus- ja ihmisoikeuksista uskonyhteisöissä. Helsingin Sanomien artikkelissa UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila toteaa mm. näin:

Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkilan mukaan uskonyhteisöissä lapset joutuvat kohtaamaan asioita, joita muualla yhteiskunnassa ei hyväksyttäisi ja niihin reagoitaisiin.
Valkilan mukaan pahimmillaan kasvaminen tiukassa uskonnollisessa liikkeessä voi johtaa vakaviin pelkoihin, mielenterveysongelmiin ja perheenjäsenten välien katkeamiseen. Lapsuuden kokemukset voivat haitata ihmisten elämää vuosikymmeniä.

Hesarin artikkeli kiinnittää huomiota myös kuinka lapsilla on oikeus lain mukaan 12 vuotta täytettyään päättää itse liitetäänkö häntä uskonyhteisön jäseneksi vai ei, sekä 15 vuotiaana vanhempien suostumuksella liittyä tai erota uskonyhteisöstä. Ongelma on kuitenkin siinä, että kovin usein ahtaan uskonyhteisön piirissä elävät vanhemmat eivät ole valmiita kunnioittamaan lapsen tahtoa ja päätöksiä asiassa. Lievemmissä tapauksissa vanhemmat eivät myönnä suostumustaan lapsen erolle yhteisöstä ja vakavammissa tapauksissa lapseen kohdistetaan henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa, jolla lapsi painostetaan osallistumaan uskonyhteisön elämään.

Ylen uutisvirrasta löytyi eilen uuden "Pyhät, Pahat ja Pelokkaat" -kirjan julkaisseen Aila Ruohon haastattelu. Aila Ruoho on oikeassa, että pelko on vallankäytön väline uskonnollisissa yhteisöissä, joskaan ei ainoa kuten viime kesäisestä blogisarjastani hyvin käy ilmi.

Teologin mukaan pelottelu perustuu siihen, että halutaan pitää yhteisö koossa ja kontrolloida sen jäseniä. Kontrollia pidetään yllä esimerkiksi rangaistuksen pelolla.
– Olen tullut siihen tulokseen, että jos pelottelua ei olisi, niin ahdistavasta tai tiiviistä yhteisöstä olisi paljon helpompi lähteä tutustumaan muihin yhteisöihin.
Ruohon mukaan yhteisö pyrkii kontrollillaan ohjailemaan ihmisen valintoja, jotka liittyvät jopa niin arkipäiväisiin asioihin kuin opiskeluun, työhön, asuntoon ja harrastuksiin.

Ruohon kirjasta kirjoitti myös Aamulehti.

Heti ensiksi herää kysymys, miksi ihmiset sietävät uskonyhteisön pelottelua.
Aila Ruoho kertoo, että epäterveisiin yhteisöihin syntyvät joutuvat kasvamaan pelon ilmapiirissä. Se on heille normaalia. Harva edes hahmottaa olevansa peloteltu.
- Mitä epäterveempi yhteisö on, sitä enemmän jäseniä rajoitetaan. Eikä rajoista ole hyötyä, jos niiden ylittämisestä ei rangaista.

Pelkoa käytetään vallanvälineenä myös politiikassa ja viime aikoina useat populistiset poliitikot ovat yrittäneet kasvattaa äänimääriään pelottelemalla kansalaisia todellisilla tai kuvitelluilla uhkakuvilla. Pelon käyttäminen vallan välineenä ei siis rajoitu ainoastaan uskontoihin vaan se on hyvin tuttu kumppani vallankäyttäjille. Ongelman ratkaisu on kuitenkin jo huomattavasti haastavampi kuten Ruoho totesi Ylen haastattelussa:

Ruoho kertoo olevansa samaa mieltä. Hänen mukaansa yhteisöjen käytäntöihin on kuitenkin vaikea puuttua uskonnonvapauden takia.
Teologin mielestä kirkko voisi ehkä vaikuttaa jonkin verran kotimaisiin herätysliikkeisiin ongelman korjaamiseksi.
– Jos puhutaan mormoniyhteisöstä tai Jehovan todistajista, joiden pääpaikka ja vastuussa olevat ihmiset ovat ulkomailla, niin se on aika vaikea Suomen tasolla lähteä sanomaan esimerkiksi että jos lapsi pelkää, niin miten siihen voi puuttua, koska se oppi on sama, mikä tulee yhteisöstä jostain kauempaa.

Uskonnonvapaus on vahva perusoikeus. Nähdäkseni uskonnonvapaus on kuitenkin ns. henkilöoikeus ja uskonnonvapauslain § 7 toinen momentti: "Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen", velvoittaa uskonyhteisöt kunnioittamaan perus- ja ihmisoikeuksia. Siinä missä jokaisella kansalaisella on siis oikeus uskoa haluamallaan tavalla niin uskonyhteisöillä ja niiden jäsenillä ei kuitenkaan ole oikeutta kohdella toisia ihmisiä uskomustensa perusteella kaltoin. Jokaisen on kyettävät tekemään ero uskomusten ja tekojen välillä. Uskonvapaus ei ole vapaus tehdä toisille pahaa!

Lapsiasiavaltuutetun aloitteessa ehdotettiinkin muutoksia uskonyhteisöjen valvontaan, jotta lasten oikeuksia yhteisöjen sisällä voidaan valvoa. Nykyisellään yksikään viranomainen ei valvo millaisia oppeja tai henkistä pahoinpitelyä sulkeutuneissa yhteisöissä esiintyy. Valvontatarpeelle on myös laajempi tilaus sillä EU:n terrorismin vastaisen strategian mukaan tulisi pyrkiä ennaltaehkäisemään mm. radikalisoitumista, joka valitettavan usein nykymaailmassa liittyy juuri ääriuskonnollisiin liikkeisiin. Toivottavasti suomalaiset poliitikot ottavat lapsiasiavaltuutetun aloitteen tosissaan ja toteuttavat esityksessä esitetyt muutokset jollain tasolla.

Uskoa uhkaavat asiat

Eilen MAP-kirkko usutti lakimiehensä Mormon Leaks sivuston kimppuun poistaakseen verkkosivulle päätyneen esitelmän. Näin toimiessaan kirkko tuli vahvistaneeksi kyseisen dokumentin aitouden. Dokumentti itsessään ei ole mitenkään kummoinen.

Mitä tietoja kirkko siis halusi piilottaa yleisöltä? Katsotaampa tarkemmin.

Itse dokumentissa on 8 esitelmäkalvoa kirkon kahdentoista apostolin koorumista. Esitelmän aihe on "Area Business Weekends", se on päivätty 8.12.2015 ja se käsittelee viikonlopputapaamisten sisältöä. Itse tapaamiset näyttävät kalvosetin perusteella liittyvän kirkon asioiden hoitamiseen, mikä vaatii kirkon johtajilta matkustelua ja aluejohtajien tapaamisia. Esimerkkeinä tällaisista tapaamisista mainitaan Oaksin matka Idahoon keskustelemaan apostaateista, Ballardin matka sinkkujen seurakuntaan Utahissa ja Hollandin matka itään parantamaan seurakuntaneuvostojen tehokkuutta. Nämä eivät siis ole mitään järisyttäviä uutisia tai salaisuuksia vaan lähinnä normaalia kirkon johtamista.

Tämän yleisluontoisen alustuksen jälkeen alkaa ilmeisesti esitelmän se osuus, jonka kirkko haluaisi pitää piilossa, mutta ei pysty, koska jokin joka on kerran ollut Internetissä on aina Internetissä ja siten löydettävissä. "Issues and Ideas Leading People Away from the Gospel" -otsikoidulla kalvolla on erikokoisiin ja -värisiin kupliin kirjoitettuna uhiksi koettua asioita. Ne ovat:

• Ordain Women
• John Dehlin
• Sekulaarisuus
• Erimielisyydet nykyisten käytäntöjen kanssa
• Epäilykset kirkon historiaan liittyen
• Siveys
• Porno
• Oikeamielisyyden puute
• Sitoutumisen puute
• Pyhäpäivä
• Kieli- ja kulttuuriongelmat
• Denver Snuffer
• Robert Norman
• Lopun ajat/maailmanlopun ennustukset
• Väärät profeetat
• Kirkko on kadottanut tiensä tai on viallinen
• Tarvitsen "jotain lisää"

Tämä lista, perinteisen lähtijöiden syyllistämisen ja heikoksi leimaamisen lisäksi, sisältää ihan konkreettisiakin asioita. Kirkon johdossa ollaan tietoisia siis niistä ihan oikeistakin syistä minkä takia ihmiset nostavat kytkintä, kuten kirkon historia ja jäsenten moraalittomiksi kokemat kirkon käytännöt. Mielenkiintoisina yksityiskohtina uhiksi koetaan myös naisasialiike Ordain Women ja yksittäiset henkilöt John Dehlin, Robert Norman ja Denver Snuffer. Yllätyksekseni Jeremy Runnellsia ei ole nimetty, mutta ehkäpä hänen kirjoittaman CES-kirjeen lokero onkin kirkon historiaan liittyvässä pallossa.

Tämän jälkeen esitelmässä kehotetaan tunnistamaan mihin huomiota tulisi erityisesti kiinnittää ja miten ongelmiin yritetään puuttua. Mahdollisina toimintamalleina mainitaan alueseitsenkymmenten ja vaarnojen johtajien, seurakuntien piispojen, apuyhdistysjohtajien ja muiden jäsenten tapaaminen ja kouluttaminen. Lisäksi tapaamisviikonlopun sunnuntaina vieraileva apostoli voisi pitää erityisen vaarnakonferenssin, jossa hän käsittelisi edellisenä päivänä jäsenten esille nostamia vakavimpia ongelmia.

Kirkon korkeimman johdon julkisuuteen vuotanut esitelmämateriaali ei siis ole mitenkään poikkeuksellisen raskauttava. Huomionarvoista kuitenkin on, että kirkko päätti juuri tämän dokumentin kohdalla reagoida ja tuli näin vahvistaneeksi sen aitouden. Kirkon reaktio kertookin ehkä enemmän kirkon tilasta kuin itse dokumentti, koska dokumentista paljastuu, että kirkolla on ongelmia jäsenten pitämisessä kirkon sisällä ja tätä ongelmaa käsitellään varsin aktiivisesti kirkon korkeimmalla tasolla. Onkin selvää, että informaatioaikakaudella kirkon pyrkimys kontrolloida informaatiota kohtaa yhä suurempia haasteita.

Tasa-arvoinen avioliitto

Tänään se astui sitten viimein voimaan, kiistelty avioliittolaki. Aito avioliittoliike yritti vielä kaataa tämän lain viime metreillä omalla kansalaisaloitteellaan, mutta tuli eduskunnassa tyrmätyksi äänin 120-48. Tyrmäyksen jälkeen konservatiivien riveissä kiristeltiin hampaita ja Iltalehti uutisoi Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikkon protestoivan siirtämällä vihkisormuksensa toiseen käteen.

Suomalaisten konservatiivien ja uskovaisten protestit eivät kuitenkaan ole jääneet Niikkon symbolisiin eleisiin vaan myös vakavampia tapauksia on pulpahdellut julkisuuteen. Helsingin Sanomat 1.3.2017:

Esimerkiksi musiikkiteatteri Kapsäkin joukkovihkimistapahtumassa on jouduttu varautumaan turvajärjestelyihin, ja tapahtuman tuottaja on saanut jopa tappouhkauksen.

Fanaattisen uskonnollisuuteen liittyvä väkivallanuhka liitetään useammin ääriterrorismiin, mutta tasa-arvoinen avioliittolaki näyttää kirvoittaneet myös niin maltillisina tunnetut suomalaiset mielet uhkailemaan väkivallalla. HS:n uutisessa kyseessä on konkreettinen fyysinen väkivallanuhka, mutta usein vahingolliseen henkiseen väkivaltaan puututaan valitettavan harvoin. Henkiseksi väkivallaksi aiheeseen liittyen luen Ylen uutisoiman päätöksen Kotkasta.

Seurakunta on kieltänyt rukoilun samaa sukupuolta olevien avioparien puolesta kaikissa Kotkan kirkoissa. Käytäntö koskee siviilivihkimisen jälkeen tapahtuvaa rukousta, jonka aviopari voi papilta pyytää. Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan huomenna keskiviikkona.

Julkisrahoitteisena yhteisönä Suomen evankelisluterilaisen kirkon Kotkan seurakunta on päättänyt siis syrjiä seksuaalivähemmistöjä. Seurakunnan tilanne on ongelmallinen ja rikkoo mm. perustuslaissa määriteltyä yhdenvertaisuutta. Samalla Kotkan seurakunta rikkoo nähdäkseni myös uskonnonvapauslakia, jonka §7 edellyttää uskonnollisilta yhdyskunnilta perus- ja ihmisoikeuksien kunnioitusta.

Vaikka monen mielestä kyseessä on kirkon sisäinen asia, niin silti asian suhteen olisikin nyt oiva tilaisuus tarkistuttaa miten sisäinen asia lopulta on. Kotkalaisilla homo- tai lesbopareilla, joka kokevat tulleensa näin kaltoin kohdelluiksi, on nyt mahdollisuus tehdä asiasta tutkintapyyntö poliisille. Mielestäni olisi hyvä jos asiaan saataisin lakia valvovien viranomaisten lausunnot ja mahdollisesti jopa lainvoimainen päätös oikeusasteista.