Uskontojen synnyttämät pelot

Tämän päivän uutisissa uskontojen jäseniinsä lietsomat pelot ovat saaneet melkoisesti palstatilaa.

Helsingin sanomat julkaisi pari henkilötarinaa liittyen lapsiasiasvaltuutetun aloitteeseen lasten perus- ja ihmisoikeuksista uskonyhteisöissä. Helsingin Sanomien artikkelissa UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila toteaa mm. näin:

Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkilan mukaan uskonyhteisöissä lapset joutuvat kohtaamaan asioita, joita muualla yhteiskunnassa ei hyväksyttäisi ja niihin reagoitaisiin.
Valkilan mukaan pahimmillaan kasvaminen tiukassa uskonnollisessa liikkeessä voi johtaa vakaviin pelkoihin, mielenterveysongelmiin ja perheenjäsenten välien katkeamiseen. Lapsuuden kokemukset voivat haitata ihmisten elämää vuosikymmeniä.

Hesarin artikkeli kiinnittää huomiota myös kuinka lapsilla on oikeus lain mukaan 12 vuotta täytettyään päättää itse liitetäänkö häntä uskonyhteisön jäseneksi vai ei, sekä 15 vuotiaana vanhempien suostumuksella liittyä tai erota uskonyhteisöstä. Ongelma on kuitenkin siinä, että kovin usein ahtaan uskonyhteisön piirissä elävät vanhemmat eivät ole valmiita kunnioittamaan lapsen tahtoa ja päätöksiä asiassa. Lievemmissä tapauksissa vanhemmat eivät myönnä suostumustaan lapsen erolle yhteisöstä ja vakavammissa tapauksissa lapseen kohdistetaan henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa, jolla lapsi painostetaan osallistumaan uskonyhteisön elämään.

Ylen uutisvirrasta löytyi eilen uuden "Pyhät, Pahat ja Pelokkaat" -kirjan julkaisseen Aila Ruohon haastattelu. Aila Ruoho on oikeassa, että pelko on vallankäytön väline uskonnollisissa yhteisöissä, joskaan ei ainoa kuten viime kesäisestä blogisarjastani hyvin käy ilmi.

Teologin mukaan pelottelu perustuu siihen, että halutaan pitää yhteisö koossa ja kontrolloida sen jäseniä. Kontrollia pidetään yllä esimerkiksi rangaistuksen pelolla.
– Olen tullut siihen tulokseen, että jos pelottelua ei olisi, niin ahdistavasta tai tiiviistä yhteisöstä olisi paljon helpompi lähteä tutustumaan muihin yhteisöihin.
Ruohon mukaan yhteisö pyrkii kontrollillaan ohjailemaan ihmisen valintoja, jotka liittyvät jopa niin arkipäiväisiin asioihin kuin opiskeluun, työhön, asuntoon ja harrastuksiin.

Ruohon kirjasta kirjoitti myös Aamulehti.

Heti ensiksi herää kysymys, miksi ihmiset sietävät uskonyhteisön pelottelua.
Aila Ruoho kertoo, että epäterveisiin yhteisöihin syntyvät joutuvat kasvamaan pelon ilmapiirissä. Se on heille normaalia. Harva edes hahmottaa olevansa peloteltu.
- Mitä epäterveempi yhteisö on, sitä enemmän jäseniä rajoitetaan. Eikä rajoista ole hyötyä, jos niiden ylittämisestä ei rangaista.

Pelkoa käytetään vallanvälineenä myös politiikassa ja viime aikoina useat populistiset poliitikot ovat yrittäneet kasvattaa äänimääriään pelottelemalla kansalaisia todellisilla tai kuvitelluilla uhkakuvilla. Pelon käyttäminen vallan välineenä ei siis rajoitu ainoastaan uskontoihin vaan se on hyvin tuttu kumppani vallankäyttäjille. Ongelman ratkaisu on kuitenkin jo huomattavasti haastavampi kuten Ruoho totesi Ylen haastattelussa:

Ruoho kertoo olevansa samaa mieltä. Hänen mukaansa yhteisöjen käytäntöihin on kuitenkin vaikea puuttua uskonnonvapauden takia.
Teologin mielestä kirkko voisi ehkä vaikuttaa jonkin verran kotimaisiin herätysliikkeisiin ongelman korjaamiseksi.
– Jos puhutaan mormoniyhteisöstä tai Jehovan todistajista, joiden pääpaikka ja vastuussa olevat ihmiset ovat ulkomailla, niin se on aika vaikea Suomen tasolla lähteä sanomaan esimerkiksi että jos lapsi pelkää, niin miten siihen voi puuttua, koska se oppi on sama, mikä tulee yhteisöstä jostain kauempaa.

Uskonnonvapaus on vahva perusoikeus. Nähdäkseni uskonnonvapaus on kuitenkin ns. henkilöoikeus ja uskonnonvapauslain § 7 toinen momentti: "Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen", velvoittaa uskonyhteisöt kunnioittamaan perus- ja ihmisoikeuksia. Siinä missä jokaisella kansalaisella on siis oikeus uskoa haluamallaan tavalla niin uskonyhteisöillä ja niiden jäsenillä ei kuitenkaan ole oikeutta kohdella toisia ihmisiä uskomustensa perusteella kaltoin. Jokaisen on kyettävät tekemään ero uskomusten ja tekojen välillä. Uskonvapaus ei ole vapaus tehdä toisille pahaa!

Lapsiasiavaltuutetun aloitteessa ehdotettiinkin muutoksia uskonyhteisöjen valvontaan, jotta lasten oikeuksia yhteisöjen sisällä voidaan valvoa. Nykyisellään yksikään viranomainen ei valvo millaisia oppeja tai henkistä pahoinpitelyä sulkeutuneissa yhteisöissä esiintyy. Valvontatarpeelle on myös laajempi tilaus sillä EU:n terrorismin vastaisen strategian mukaan tulisi pyrkiä ennaltaehkäisemään mm. radikalisoitumista, joka valitettavan usein nykymaailmassa liittyy juuri ääriuskonnollisiin liikkeisiin. Toivottavasti suomalaiset poliitikot ottavat lapsiasiavaltuutetun aloitteen tosissaan ja toteuttavat esityksessä esitetyt muutokset jollain tasolla.