Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

MAP-kirkko näyttää USA:ssa olevan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvässä kriisissä. Viime viikkoina esiin on pulpahtanut useita tapauksia, joissa MAP-kirkon tehtävissä toimineet ahdistelijat ja lasten raiskaajat ovat jääneet kiinni ja joutuneet median valokeilaan.

Viime viikolla Salt Lake Cityn paikallinen KUTV uutiskanava kertoi kahdesta tapauksesta. Francis Heber Fuller, entinen seurakunnan piispa, tunnusti syyllisyyden kahteen lapseen kohdistuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Pari päivää myöhemmin KUTV uutisoi Sean Sundin oikeudenkäynnistä. Sund, joka toimi alkeisyhdistyksen opettajana, määrättiin oikeuden toimesta, ettei hän saa osallistua seurakunnan toimintaan. Vaikka määräys oli asetettu juuri suojelemaan seurakunnan lapsia ja Sundin uhreja, Sundin mielestä määräys oli kohtuuton, koska se katkaisee hänen seurakuntayhteyteytensä.

Eilen uusi tapaus ilmaantui uutisvirtaan Washingotnin piirikunnasta. Paul Douglas Burdick on saanut syytteet viidestätoista lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Burdick toimi paikallisen Hillsboron seurakunnan piispana ja Sheriffin toimisto pyytää mahdollisia vielä tuntemattomia uhreja ottamaan yhteyttä.

Ei liene sattumaa, että näitä tapauksia pulpahtelee tasaiseen tahtiin MAP-kirkon tehtäviin valikoituneiden henkilöiden tekeminä. MAP-kirkon kulttuuri, jossa lapset alistetaan toistuviin kelpoisuushaastateluihin, joissa lapsilta kysellään tungettelevasti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, on varsin suosiollinen juuri lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle. Sopimattomat kysymykset ja toistuva tunkeutuminen lapsen seksuaaliseen yksityisyyteen altistaa lapsen vakavammalle seksuaaliselle hyväksikäytölle. Ei siis ole ihme, että vuonna 2015 julkaistussa KUTV:n uutisessa UTAH löytyy kärikipaikalta lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön tilastoissa.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin. Viime vuonna kerroin MormonLeaksin julkaisemasta dokumentista, jossa oli MAP-kirkossa esiintyneitä seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia ja miten kirkko niitä käsittelee. Samoin viime vuonna kirjoitin kirkon käytäntöjen muuttamiseksi Sam Youngin perustaman kansanliikkeen marssista, jonka he järjestivät Salt Lake Cityssä. Ongelma on todellinen ja äänekkäiden kriitikoiden vaientamispyrkimykset, kuten Sam Youngin erottaminen kirkosta, eivät paranna tilannetta. Sen sijaan kirkon toiminta viestii hyväksikäyttäjille, että kirkko haluaa ylläpitää toimintamalleja ja rakenteita, jotka parantavat hyväksikäyttäjien toimintaedellytyksiä kirkon sisällä.

Utahissa kirkkoa ei saada vastuuseen lasten hyväksikäyttäjien suojelusta, koska lähes kaikki tuomarit Utahissa ovat mormoneja, jotka ovat vannoneet temppeleissä valat kirkon suojelemisesta. Muissa osavaltioissa viimeistään siinä vaiheessa kun tuomarit ovat määränneet kirkon paljastamaan rahavirtansa ja varallisuutensa oikeiden rangaistussummien määrittelemiseksi ovat kirkon lakimiehet sopineet tapaukset kabineteissa ja maksaneet uhrit hiljaisiksi ilman, että kirkon on tarvinnut myöntää vääriä toimintatapoja julkisesti. Esimerkiksi viime vuonna tällainen sopimus tehtiin Navajo intiaanien reservaatissa nostetussa oikeustapauksessa, jossa muutama kirkon adoptio-ohjelmaan osallistunut Navajo vaati korvauksia ja anteekspyyntöä kirkolta.

Onkin siis helppo yhtyä Kristy Johnsonin toteamukseen:

"Mormonikirkossa on juuri nyt järkyttävän suuri ongelma. Ongelma on, että seksuaalisia saalistajia suojellaan mormonikirkossa enemmän kuin viattomia lapsia ja hyväksikäytölle alttiita aikuisia."

Vastaava skandaali on vellonut jo vuosia Katolisessa kirkossa eikä myrsky siellä ota laantuakseen. Samasta ongelmasta on vahvaa näyttöä myös MAP-kirkon vaikutuspiirissä ja myrsky on vasta nousemassa parrasvaloihin kun Sam Youngin kaltaisten sankareiden toimien seurauksena yhä useampi tapaus nousee julkisuuteen.