Totuus vanhoista valheista

Olisiko tässä viimein valoa mormonitunnelin päässä näkyvillä? Jokin aika sitten huomioin tämän tuulenvireen muutamista puheista, joita kirkon johtajat ovat viimeaikoina pitäneet. Tämän jälkeen MAP-kirkko on julkaissut omilla verkkosivuillaan parikin esseetä kirkolle kiusallisista historian aiheista.
Ensin kirkko julkaisi sivuillaan tekstin kirkon harrastamasta rotuerottelusta, jossa todettiin mm. näin:

The justifications for this restriction echoed the widespread ideas about racial inferiority that had been used to argue for the legalization of black “servitude” in the Territory of Utah.

Toisin sanoin MAP-kirkko myöntää, ettei tällä rotuopilla ollut Jumalan mandaattia vaan se oli ajan kulttuuria myötäilevä käytäntö. Syyttävän sormensa MAP-kirkko osoittaa kirkon toiseen profeettaan Brigham Youngiin, jonka artikkeli kertoo vuonna 1852 julistaneen etteivät mustaihoiset voi enää saada pappeutta tai osallistua pyhiin temppelitoimituksiin. Julistuksellaan Brigham Young käytännössä kielsi mustaihoisen rodun useamman sukupolven pääsyn opin kulmakivinä ja korotuksen ehtona oleviin temppelitoimituksiin. Käytännössä MAP-kirkko siis myöntää Brigham Youngin ja häntä seuranneiden kirkonjohtajien johtaneen kirkkoa harhaan, mikä taas ei ole kirkon omien periaatteiden mukaan mahdollista mikäli kirkkoa johtaisi oikea Jumalan profeetta.

Toinen kiusallinen piikki mormonihistoriassa on moniavioisuus ja tästäkin on kirkko julkaissut vastaavan esseen. Mormoneille on pitkään opetettu pyhäkouluissa kirkon alkuaikojen moniavioisuudesta varsin valikoiden ja kuinka käytännöstä luovuttiin 1890 manifestona tunnetulla julkilausumalla. Nyt MAP-kirkko kuitenkin virallisesti myöntää, että moniavioisuus ei suinkaan päättynyt vielä 1890 manifestoon vaan käytäntöä jatkettiin aina vuoteen 1904 asti.

After the Manifesto, monogamy was advocated in the Church both over the pulpit and through the press. On an exceptional basis, some new plural marriages were performed between 1890 and 1904, especially in Mexico and Canada, outside the jurisdiction of U.S. law; a small number of plural marriages were performed within the United States during those years.

MAP-kirkko on siis tämän moniavioisuutta käsittelevän esseen julkaisemiseen asti opettanut ja levittänyt valheellista tietoa. Essee paljastaa myös Gordon B. Hinckleyn valehdelleen moniavioisuudesta. Larry Kingin haastattelussa Gordon B. Hinckley totesi näin:

KING: When it started it allowed it? 

HINCKLEY: When our people came west they permitted it on a restricted scale. 

KING: You could have a certain amount of... 

HINCKLEY: The figures I have are from -- between two percent and five percent of our people were involved in it. It was a very limited practice; carefully safeguarded. In 1890, that practice was discontinued. The president of the church, the man who occupied the position which I occupy today, went before the people, said he had, oh, prayed about it, worked on it, and had received from the Lord a revelation that it was time to stop, to discontinue it then. That's 118 years ago. It's behind us.

Gordon B. Hinckley siis valehteli väittäessään käytännön päättyneen 1890 ja edelleen essee paljastaa seuraavaa:

Probably half of those living in Utah Territory in 1857 experienced life in a polygamous family as a husband, wife, or child at some time during their lives. By 1870, 25 to 30 percent of the population lived in polygamous households, and it appears that the percentage continued to decrease over the next 20 years.

Gordon B. Hinckley valehteli Larry Kingin haastattelussa myös käytännön laajuudesta väittäessään moniavioisuuden koskettaneen vain 2-5% väestöä kun nyt julkaistu essee kertoo kuinka jopa puolet Utahin väestöstä eli moniavioisissa perheissä. 
Täysin rehelliseksi MAP-kirkko ei kuitenkaan vielä ole ryhtynyt tästä aiheesta. Nyt julkistetussa moniavioisuutta käsittelevässä esseessä MAP-kirkko pureutuu vain polygamiaan ja sivuuttaa kokonaan harjoitetun polyandrian.
Kirkon jäsenten lainkuuliaisuudesta 1800-luvun loppupuolella essee antaa varsin koristellun kuvan, kutsuen tätä USA:n aikalaisia avioliittolakeja rikkovaa käytäntöä kansalaistottelemattomuudeksi.

Beginning in 1862, the U.S. government passed laws against the practice of plural marriage....

After the U.S. Supreme Court found the anti-polygamy laws to be constitutional in 1879, federal officials began prosecuting polygamous husbands and wives during the 1880s. Believing these laws to be unjust, Latter-day Saints engaged in civil disobedience by continuing to practice plural marriage and by attempting to avoid arrest. 

Essee jättää mainitsematta kuinka kaksinnaimisen kieltävät lait olivat voimassa jo 1832, eikä moniavioisuus ollut siis laillisesti sallittua minään aikana kun käytäntöä MAP-kirkossa harjoitettiin. Vastaavat lait olivat voimassa myös Meksikossa, johon Utah kuului vielä ennen USA:n ja Meksikon välistä sotaa 1846–1848, joten käytäntö on ollut aina lainvastainen. Muistaen tämän onkin sitten syytä palauttaa mieliin MAP-kirkon 12. uskonkappale:

12. Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.

Kansalaistottelemattomuus, siis voimassa olevien lakien rikkominen, saakin tässä valossa varsin mielenkiintoisia vivahteita.
Moniavioisuutta käsittelevän esseen väitteet kaikkien asianosaisten suostumusten osalta jätän omaan arvoonsa, sillä ainakaan minulla ei riitä mielikuvitus ja ymmärrys kuinka mm. Lorenzo Snown, MAP-kirkon viides profeetta, 57 vuotiaana solmima avioliitto 15 vuotiaan Sarah Minnie Ephraminan kanssa olisi ollut tasavertaisten aikuisten hyvässä yhteisymmärryksessä tekemä päätös. Myös essee tulee lopussa myöntäneeksi, että moniavioiliitot eivät suinkaan olleet aina ihmisten omien toiveiden mukaisia vaan niihin ryhdyttiin, koska moniavioisuuden uskottiin olleen Jumalan käsky eikä sillä juurikaan ollut tekemistä osapuolten välisen rakkauden kanssa.

They believed it was a commandment of God at that time and that obedience would bring great blessings to them and their posterity, both on earth and in the life to come. While there was much love, tenderness, and affection within many plural marriages, the practice was generally based more on religious belief than on romantic love.

MAP-kirkon julkaisemat kirjoitukset ovat siis askel oikeaan rehellisyyden suuntaan. Hyvin pieni sellainen ja edelleen jättäen paljon kertomatta, mutta toisaalta kaiken kertominen yhdessä rysäyksessä kyllä pistäisi monen aktiivimormonin elämän melkoiseen sekasortoon kun he huomaisivat kuinka paljon kirkko onkaan heiltä pimittänyt. Muutosta siis yritetään tarjoilla hyvin pieninä annoksina vähän kerrallaan suuremman shokkiaallon välttämiseksi, kyseessä on kuitenkin jäsenistöltä kerätyt kymmenysmiljardit eikä lompakkoon haluta liian suurta lovea kerralla. Kun muutosta rehellisyyden suuntaan tehdään vähän kerrallaan niin jonain päivänä ehkä ollaankin tilanteessa jossa asioista voidaan puhua rehellisesti ja käyttäen oikeita sanoja.

Jeesuksen oppi Mormonin kirjan mukaan

Mormonin kirjan mukaan Jeesus poikkesi ristinkuolemansa jälkeen Amerikassa julistamassa oppiaan. Mormonin kirjan Jeesuksen oppi löytyy kaikessa lyhykäisyydessään 3 Nefi 11:31-40 ja se kuuluu näin:

31 Katso, totisesti, totisesti minä sanon teille, että minä julistan teille oppini.

32 Ja tämä on minun oppini, ja se on oppi, jonka Isä on antanut minulle; ja minä todistan Isästä, ja Isä todistaa minusta, ja Pyhä Henki todistaa Isästä ja minusta; ja minä todistan, että Isä käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen ja uskomaan minuun.

33 Ja jokainen, joka uskoo minuun ja ottaa kasteen, pelastuu; ja he ovat niitä, jotka perivät Jumalan valtakunnan.

34 Ja jokainen, joka ei usko minuun ja jota ei kasteta, tuomitaan.

35 Totisesti, totisesti minä sanon teille, että tämä on minun oppini, ja minä tulen Isän luota todistaakseni siitä; ja jokainen, joka uskoo minuun, uskoo myös Isään, ja hänelle Isä todistaa minusta, sillä hän lähettää hänelle tulen ja Pyhän Hengen.

36 Ja näin Isä todistaa minusta, ja Pyhä Henki todistaa hänelle Isästä ja minusta, sillä Isä ja minä ja Pyhä Henki olemme yhtä.

37 Ja vielä minä sanon teille: Teidän on tehtävä parannus ja tultava pienen lapsen kaltaisiksi ja otettava kaste minun nimeeni, tai te ette mitenkään voi saada näitä.

38 Ja vielä minä sanon teille: Teidän on tehtävä parannus ja otettava kaste minun nimeeni ja tultava pienen lapsen kaltaisiksi, tai te ette mitenkään voi periä Jumalan valtakuntaa.

39 Totisesti, totisesti minä sanon teille, että tämä on minun oppini, ja jokainen, joka rakentaa tälle, rakentaa minun kalliolleni, eivätkä helvetin portit voita heitä.

40 Ja jokainen, joka julistaa enemmän tai vähemmän kuin tämän ja väittää sitä minun opikseni, on pahasta eikä ole minun kalliolleni rakennettu, vaan hän rakentaa hiekkaperustalle, ja helvetin portit ovat auki ottaakseen sellaiset vastaan, kun tulvat tulevat ja tuulet pieksevät heitä.

Mormonin kirjan Jeesuksen oppi sisältää siis seuraavat elementit:

• Parannus (32, 37)
• Usko Jeesukseen (32, 33)
• Ottaa kasteen Jeesukseen uskoen ja Jeesuksen nimeen (33, 38)
• Kasteen otettuaan perii Jumalan valtakunnan (33)
• Tultava pienten lasten kaltaisiksi (38)

MAP-kirkko taas omilla sivuillaan toteaa opillisisten perusperiaatteidein olevan seuraavat:

•  Jumaluus 
• Pelastussuunnitelma
• Jeesuksen Kristuksen sovitus
• Taloudenhoitokausi, luopumus ja palautus
• Profeetat ja ilmoitus
• Pappeus ja pappeuden avaimet
• Toimitukset ja liitot
• Avioliitto ja perhe
• Käskyt

3 Nefi 11:40 tuomitsee kaikki sellaiset opit, jotka lisäävät ko. kohdassa Jeesuksen julistamaan oppiin jotain, vääriksi. Näyttääkin siltä, että MAP-kirkossa ei uskota edes heidän omaan pyhään Mormonin kirjaansa. Mormonin kirjan Jeesuksen mukaan MAP-kirkko itsekään ei ole oikea "tosi kirkko" vaan jotain sellaista jolle "helvetin portit ovat auki" sillä MAP-kirkko on selkeästi lisännyt Jeesuksen Mormonin kirjassa julistamaan oppiin melkoisesti omiaan.

Richard Packham on listannut tämän ja monia muita mormonismiin liittyviä ristiriitoja omilla sivuillaan.

Muutosta ilmassa tai sitten ei...

Brigham Youngin yliopiston (BYU), MAP-kirkon omistama ja hallinnoima opinahjo USA:ssa, julkaiseman Religious Studies -lehden uusimmassa numerossa on haastateltu Steven E. Snow:ta. Steven E. Snow korvaisi pitkäaikaisen MAP-kirkon historioitsijan Marlin K. Jensenin viime vuonna. MAP-kirkon uusi historioitsija on nyt siis avannut sanaisen arkkunsa ja vaikka minulla ei ko. lehden viimeisintä numeroa niin otteita haastattelusta löytyi eräästä blogista.

"I think in the past there was a tendency to keep a lot of the records closed or at least not give access to information. But the world has changed in the last generation—with the access to information on the Internet, we can’t continue that pattern; I think we need to continue to be more open."

Steven E. Snow siis toteaa kuinka kirkko on pitänyt arkistonsa suljettuna tai ettei se ainakaan ole tarjonnut pääsyä tietolähteisiin. Ainoa tapa ilmaista asia selvemmin olisi sanoa suoraan: "Kirkko on pimittänyt tietoa ja toiminut epärehellisesti." Samaan hengenvetoon hän jatkaa, ettei kirkko voi jatkaa Internetin aikakaudella enää samoin vaan kirkon on toimittava avoimemmin. Huomattavaa tässä on, että Steven E. Snow puhuu avoimmuudesta, mikä on toki edistysaskel sekin, mutta ei välttämättä tarkoita, että kirkko olisi muuttumassa rehellisemmäksi.

"Every generation rewrites history a little bit with their own methods and perspectives; that’s okay. We try to tell the story as accurately as possible and then we hope there will be those of faith who will step forward and add other insights. Many with whom you associate at BYU write faith-promoting works based on the history we find. I think we need to be very careful that we are accurate, because if we aren’t, it can come back to really haunt us. It’s good to tell the truth."

Steven E. Snow siis nähdäkseni myöntää kuinka monet BYU:ssa kirjoittavat uskoa vahvistavia teoksia. Samalla hän kuitenkin toteaa, että tulisi kuvata asiat tarkasti, koska jos ei olla tarkkoja niin asiat alkavat "kummitella". Ilmeisesti Steven E. Snow tiedostaa kuinka värittyneesti BYU:ssa on kirjoitettu MAP-kirkon historiaa ja kuinka kriittisyys ja totuus ovat välillä unohtuneet kun tarkoitus on ollut selitellä kirkon historiasta löytyvät epämiellyttävät asiat maton alle. Aika näyttää muuttuuko ääni kellossa ja ryhtyvätkö kirkon palkkalistoilla olevat BYU:n tutkijat julkaisemaan rehellistä materiaalia kirkkonsa historiasta, en kuitenkaan aio pidätellä hengitystäni tai istuskella tuolini reunalla jännityksestä kankeana tätä odotellessani.

"There will be a few questions we are just going to have to put on the shelf and get to later. Some we will answer in this mortal existence, others we may have to wait. But the big questions, the important questions will get answered if we exercise our faith."

Ehkäpä suurimman pettymyksen Steven E. Snown lausunnoista tuottaa tämä kehotus hyllyttää ne mieltä vaivaavat kysymykset joihin ei löydy päteviä vastauksia. Samalla hän jatkaa vähättelemällä näitä ongelmia toteamalla kuinka "suuriin ja tärkeisiin kysymyksiin" saa vastauksen harjoittamalla uskoa. Ei tämä ole mikään ratkaisu ongelmiin! Jos ihmisen mieltä vaivaa joku kysymys niin se kaipaa vastausta ja ratkaisua. Kyseessä on suuri kysymys, koska se eihän se muuten mieltä vaivaisi. Uskon harjoittamisella, siis sellaisilla mielenharjoitteilla jotka vahvistavat ihmisen tunnepitoista sidettä johonkin asiaan, ihminen pystyy aivopesemään itsensä uskomaan ihan mitä vaan, joten kehotus ja lupaus siitä kuinka uskon harjoittamisella saa vastauksia suorastaan pilkkaa ihmisen kykyä ajatella ja ymmärtää asioita.

Onko kyseessä oikeasti suunnanmuutos kohti avoimempaa ja rehellisempää MAP-kirkoa vai ainoastaan sitä samaa harhautusta kuin ennenkin? Se on toki hienoa, että Steve E. Snow kirkon korkeana johtajana edes epäsuorasti myöntää, ettei kirkolla ole ollut aina ihan puhtaat jauhot pussissa kun se on päättänyt mitä ja miten se omasta historiastaan kertoo. Toisaalta kommenteista paistavat myös ne samat epärehellisyyden elementit kuin ennenkin. Sama teema löytyy myös Dieter F. Uchtdorfin pitämästä puheesta syksyn 2013 yleiskonferenssissa, jonka pääsanomaksi nousi niinkin typerä lause kuin: "..epäilettehän ensin epäilyksiänne ennen kuin epäilette uskoanne." MAP-kirkkoa vaivaakin ylimielisyys, ikäänkuin ihmisten epäilyksillä ja niillä asioilla, joista nämä epäilykset kumpuavat, ei olisi mitään merkitystä. Kyllä epäilyksiä herättävillä asioilla on merkitystä, eikä kaikkein vähiten niille ihmisille, jotka näitä epäilyksiä mielissään hautovat. Asioita ei ratkaista epäilemällä omaa ajattelukykyä vaan etsimällä omaa ajattelukykyä tyydyttävät vastaukset mieltä vaivaaviin kysymyksiin.

Syksyn 2013 yleiskonferenssipuheessan Dieter F. Uchtdorf totesi myös näin:

"Ja ollaksemme täysin rehellisiä, on ollut hetkiä, jolloin kirkon jäsenet tai johtajat ovat yksinkertaisesti tehneet erehdyksiä. On saatettu sanoa tai tehdä sellaista, mikä ei ole sopusoinnussa arvojemme, periaatteidemme tai oppimme kanssa."

Hänkin siis epäsuorasti myöntää, että aina ei kirkossa ole toimittu niinkuin olisi pitänyt toimia. Dieter F. Uchtdorf jättää puheessaan kuitenkin täysin mainitsematta mitä nämä erehdykset ovat olleet ja tämän jälkeen esittääkin ns. puollustuspuheenvuoron jatkamalla näin:

"Kirkko olisi nähdäkseni täydellinen vain, jos sitä johtaisivat täydelliset olennot. Jumala on täydellinen, ja Hänen oppinsa on puhdas. Mutta Hän toimii meidän, epätäydellisten lastensa, kautta, ja epätäydelliset ihmiset erehtyvät."

Hän siis myöntää virheitä tapahtuneen, kertomatta mitä nämä virheet ovat olleet, pyrkien kuitenkin lakaisemaan koko ongelman vähin äänin pois pöydältä kevyesti olankohautuksella vetoamalla kuinka ihmiset ovat erehtyväisiä. Tällainen ongelmien vähättely ja välttely ei tarjoa vastauksia ihmisten mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Jos kerran ongelmat ja tehdyt virheet tunnetaan, jopa kirkon korkeimmassa johdossa, niin ainoa oikea, rehellinen ja suoraselkäinen tapa käsitellä niitä olisi avoimesti ja rehellisesti nostaa ne esille, sekä ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin ettei vastaavia ongelmia pääse enää tulevaisuudessa syntymään. Nyt Dieter F. Uchtdorfin tarjoama ratkaisu epäillä omia epäilyksiään tuntuu tässä kontekstissa lähinnä naurettavalta, koska hän juuri hetkeä aiemmin tuli myöntäneeksi, että ongelmia on.

"Jos etsitte totuutta, tarkoitusta ja tapaa muuttaa usko teoiksi, jos etsitte paikkaa, jonne kuulua, tulkaa, liittykää joukkoomme!"

Kaiken edellä kirjoittamani valossa tämä kehotus Dieter F. Uchdorfin puheen lopussa on täysin korni. Miten kukaan voi kuvitella löytävänsä totuutta kirkosta, jonka johtajat myöntävät, joskin epäsuorasti, että asioita on kerrottu valikoiden, tietoa on pimitetty, eikä aina olla toimittu arvojen, periaatteiden ja oppien mukaan? Ilmeisesti totuus tarkoittaa käsitteellisesti MAP-kirkossa jotain muuta kuin mitä se tarkoittaa kirkon ulkopuolella. Ongelmien olemassaolo myönnetään jopa korkeimpien kirkon johtajien puheissa, mutta ongelmia itsessään ei ole nostettu keskusteluun. Kukaan kirkon korkeista johtajista ei ole ottanut kantaa tai tehnyt minkäänlaista kattavaa selontekoa mitä nämä ongelmat ovat, kuinka ne korjataan ja miten vastaavien syntyminen tullaan jatkossa estämään. Ongelmista vaikeneminen ei ole koskaan ollut tyydyttävä ratkaisu.

Vaikka jonkintasoista avautumista ehkä horisontin takana kajastaa niin pohjimmiltaan näyttää siltä, että mitään dramaattista äkkikäännöstä tuskin on luvassa. Tulevaisuus näyttää kuinka paljon vapaaseen tiedonsaantiin tottunut sukupolvi tulee lopulta hylkimään MAP-kirkkoa ja pystyykö MAP-kirkko muuttumaan tarpeeksi ennen kuin se surkastuu samanlaiseksi pieneksi kuriositeettiuskonnoksi ydinalueillaan kuin mitä se jo tänä päivänä joissain kehittyneissä Euroopan maissa on. Liian nopea muutos luultavasti johtaisi samanlaiseen hajaannukseen ja joidenkin ryhmittymien erkaantumiseen samoin kuin kävi Joseph Smithin kuoltua ja uudelleen kun vihkimiset maalliseen moniavioisuuteen lopetettiin.

Tuhoaako Mormonin kirja mormonismin?

Näin näyttäisi ainakin uskovan Chris Johnson, joka piti aiheesta luennon Exmormon Foundationin vuosittaisessa konferenssissa Salt Lake Cityssä.

Reilun 80 minuttisen esitelmänsä aikana Chris Johnson käy läpi yksityiskohtaisesti kuinka teoksia kirjoittavat ihmiset ovat "historian vankeja" ja sisällyttävät heille ennalta tuttuja tapahtuamia, käsitteitä ja sanontoja teksteihinsä. Tämä näkyy kaikessa luovassa työssä niin elokuvateollisuudessa kuin kirjailijoidenkin työssä. Kehittyvät tietotekniikan työkalut tarjoavat jo nykyisellään hyviä mahdollisuuksia erilaisten teosten analysointiin ja kirjojen syntyyn vaikuttaneita aiempia teoksia pystytään etsimään tietokannoista vertailemalla teksteissä esiintyviä samankaltaisuuksia ja teemoja.

Entisenä mormonina Chris Johnson on kohdistanut huomionsa Mormonin kirjaan, jonka MAP-kirkko väittää olevan historiallinen aikakirja. Tutkimuksissaan Chris Johnson on kuitenkin löytänyt Mormonin kirjasta selkeitä yhtäläisyyksiä, teemoja ja fraaseja, joita esiintyy 1800-luvun kirjallisuudessa. Merkittävimmät yhtäläisyydet Chrisin mukaan Mormonin kirjalla on 1611 Kuningas Jaakon Raamatunkäännöksen, 1822 Koraanin, The Last War (1820-luvulla yleinen oppikirja New Yorkin kouluissa) sekä erään raskalaisen kirjailijan "The First Book of Napoleon" kanssa. Chrisin mukaan tutkimus myös paljasti kuinka "The Book of Commandments (Oppi ja Liitot -kirjan ensimmäinen versio) ja Abrahamin kirja ovat saman kirjoittajan käsialaa kuin Mormonin kirja.

Chris ja hänen veljensä Mark, jotka tätä tutkimusta tekevät, toteavatkin blogissaan ettei Mormonin kirjaa ole voitu kirjoittaa ennen vuotta 1822 sillä niin runsaita vaikutteita Mormonin kirjan kirjoittaja näyttää saaneen ennen vuotta 1822 julkaistuista kirjoista. Mormonin kirjasta on tosin jo kauan aikaa tiedetty, ettei siinä väitetyille tapahtumille ja kulttuureille löydy arkeologisia todisteita sen koommin uudelta kuin vanhaltakaan mantereelta. Pitää myös muistaa ettei teos kestä kielitieteellistäkään tarkastelua sen sisältäessä sanoja ja käsitteitä 590 eaa. jälkeen syntyneistä kulttuureista, joiden kanssa Mormonin kirjan väitetyillä kansoilla ei ollut minkäänlaista kosketusrajapintaa. Mormonin kirjassa kuvatut tarinat voidaankin lokeroida puhtaasti fiktioksi viimeistään siinä vaiheessa jos Chrisin ja Markin tutkimus hyväksytään ja todetaan tieteellisesti päteväksi.

Kielitieteellinen analyysi mormonismista

Richard Packham on eläkkeellä oleva kielten opettaja ja lakimies. Hän asuu Oregonissa vaimonsa kanssa ja on myös entinen mormoni. Richard on opettanut vieraita kieliä mm. Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Vuonna 2003 Richard julkaisi mormonismiin liittyvän analyysin, jossa hän paljastaa monia mormonismiin liittyviä kielitieteellisiä ongelmia. Richard on pitänyt aiheesta myös esitelmän Exmormon Foundationin konferensissa.

Analyysissään Richard huomauttaa kuinka Mormonin kirjassa imitoidaan 1611 kirjoitetun kuningas Jaakon Raamatunkäännöksen englantia ja esittää oikeutetusti kysymyksen miksi? Normaalisti kielenkääntäjä tekstiä kääntäessään kääntää tekstin nykykielelle ja Joseph Smithin ajan nykykieli poikkesi hyvin merkittävästi parisataa vuotta aiemmin Englannissa puhutusta kielestä. Imitointiyritys myös paljastaa tekstin tuottaneen henkilön (Joseph Smith) puutteet, sillä tuotetussa tekstissä on kosolti virheitä. Packham toteaa myös kuinka jotkin mormonijohtajat ovat opettaneet kuningas Jaakon englanninkielen olevan "kunnioittavampaa" ja sen takia tämänkaltaista englantia tulisi käyttää mm. rukoillessaan, mutta jos kerran jo sanojen merkitykset ovat mormonien käyttämässä imitaatiokielessä väärin niin miten mahtaakaan olla sen kunnioittavuuden kanssa? Kaikkein raskauttavimpien todisteiden Mormonin kirjan (MK) ja Oppi ja Liitot (OL) kirjan kannalta Richard toteaakin olevan tekstit, joita väitetään Jumalan sanomisiksi (ilmoituksiksi) ja jotka ovat kauttaaltaan kielioppivirheiden kyllästämiä.

Tässä muutamia Richard Packhamin esiin nostamia esimerkkejä OL (engl. D&C) kirjasta Richardin kommentein:

D&C 3:10 God is speaking to Joseph only: "...repent of what thou hast done, which is contrary to the commandment which I gave you, and thou art still chosen..." (unnecessary switching from singular to plural and back again)

In D&C 6 God speaks to Oliver Cowdery, especially from v. 16 on. From verses 16 to 20, God addresses Oliver correctly with the singular forms "thou," "thee," etc. But from verse 21 to the end, he addressed Oliver incorrectly with the "you" (plural) forms. Similar switching back and forth are in sections 8 and 9.

At D&C 6:16 God says, "...there is none else save God that knowest thy thoughts..." It should be "knoweth," of course: "knowest" can only be used if "thou" is the subject: "thou knowest."

At D&C 105:1 God says, "“Verily I say unto you who have assembled yourselves here that you may learn my will....” (incorrect use of "you" as subject.)

In D&C 10 God is speaking to Joseph Smith. In the first fourteen verses he addresses Smith using the plural forms of "you" a total of 28 times. Then in verse 15 he correctly reverts to the singular: “..[Satan] has put it into their hearts to get thee to tempt the Lord thy God, ..”

Vastaavat ongelmat vaivaavat myös muita mormonitekstejä:

2 Nephi 1:30-32, Lehi speaks to Zoram (as divinely translated by God's inspired translator): "And now, Zoram, I speak unto you: Behold, thou art the servant of Laban...if ye shall keep the commandments of the Lord, the Lord hath consecrated this land for the security of thy seed with the seed of my son." (incorrect switching between singular and plural)

2 Nephi 3:1, Lehi says: "And now I speak unto you, Joseph, my last-born. Thou wast born in the wilderness of mine afflictions; yea, in the days of my greatest sorrow did thy mother bear thee. (incorrect switching between singular and plural)

Mosiah 2:19-20, King Benjamin says: "O how you ought to thank your heavenly King! ... if you should render all the thanks and praise..." (object form used as subject; should be "ye"; also verses 21, 34, 40, also 4:10, 21, 5:15. More examples of "you" incorrectly used as a subject: Mosiah 12:25, 30; 13:10; 18:10, 13; 24:14; 29:13; Alma 5:6, 16, 19, 20, 22, 55; 7:6, 17, 27; 9:18; 32:28, 30, 34; 37:16; 38:2; many others)

Alma 36 through 42 contain Alma's advice to his sons, each chapter addressed individually to the named son.. He repeatedly uses "ye" and "you" (plural) rather than the singular "thou" and "thee", although occasionally also using the singular (as in 36:3)

Mormonijumalilla ei siis ole kielioppi hallussa.

Mormonismiin liittyvät kielelliset ongelmat eivät myöskään rajoitu yllä luetellun kaltaisiin kielioppilapsuksiin. Tekstien tuottajan (Joseph Smith) kielentuntemukseen liittyviä puutteita kuvastaa hyvin myös nimien käyttö. Testeissään Joseph Smith nimittäin käyttää sekaisin Vanhan testamentin hepreankielisiä nimiä ja uuden testamentin kreikankielisiä nimiä näyttämättä lainkaan ymmärtävän kuinka kaksi erikielistä nimeä puhuvat samasta henkilöstä. Tätä havainnollistaa erinimaisesti esimerkki OL 110:12,13:

"12 After this, Elias appeared, and committed the dispensation of the gospel of Abraham, saying that in us and our seed all generations after us should be blessed.
13 After this vision had closed, another great and glorious vision burst upon us; for Elijah the prophet, who was taken to heaven without tasting death, stood before us, and said:
14 Behold, the time has fully come, which was spoken of by the mouth of Malachi--..."

Kyseisessä OL:n kohdassa kerrotaan kuinka kaksi eri profeettaa "Elias" ja "Elijah" ilmestyvät mormoneille Kirtlandin temppelissä. Teksti kertoo karua kieltään siitä kuinka Raamatussa saman henkilön hepreankielinen ja kreikankielinen nimi ovat sekoittaneet tekstin kirjoittajan kuvittelemaan, että kyseessä olisi kaksi eri henkilöä.

Sama kielellinen sotkeminen nimien kanssa jatkuu kun elohim, hepreankielen Jumalaa tarkoittava sana, on saanut mormonismissa uuden merkityksen ja sitä käytetään Elohim jumalan erisnimenä. Juutalaisten YHWH (Yahweh, Jehova) Jumalan salaista nimeä kuvaava kirjainyhdistelmä, joka englanninkielisessä Raamatussa on usein käännetty sanaksi "Lord", on taas Raamatussa jokseenkin vaihtokelpoinen Jumalaa kuvaavan elohim sanan kanssa, mutta mormonismissa nämä kaksi on erotettu erillisiksi jumaliksi Elohimin tarkoittaessa ylijumalaa, Jeesuksen isää, ja Jehovan tarkoittaessa Jeesusta.

Jotta nimisoppaan saadaan vielä lisää sekamelskaa niin Richard nostaa esiin kuinka MK:ssa käytetään sanaa "Christ" vaikka kyseinen sana on alkujaan kreikankielinen. Kreikankieli tuli Jerusalemiin vasta muutaman sata vuotta myöhemmin kun Aleksanteri suuri aloitti alueen hellenistämisen, eikä näin ollen kukaan vielä n. 600 eaa Jerusalemissa puhunut kreikkaa kun Lehin retkikunnan väitetään matkalleen lähteneen. Hepreankielen vastaava sana on messias "voideltu", jonka kreikankielinen translitterointi christos "voideltu" on. Kieliongelma kiteytyy MK 2 Nefi 25:19, jossa molemmat sanat esiintyvät osoittaen ettei tekstin kirjoittaja ei ole ymmärtänyt käyttävänsä kahta erikielistä samaa asiaa kuvaavaa sanaa, käyttäen vieläpä "Christ" sanaa nimenä.

"For according to the words of the prophets, the Messiah cometh in six hundred years from the time that my father left Jerusalem; and according to the words of the prophets, and also the word of the angel of God, his name shall be Jesus Christ, the Son of God."

Richard Packham nostaa MK:sta esiin myös muita kreikkalaisperäisiä sanoja, mikä entisestään nostaa kysymysmerkkejä siitä kuka kreikkaa kävi uudella mantereella Nefiläisille opettamassa heidän Jerusalemista lähtönsä jälkeen. MK:n tekstissä esiintyykin kosolti käsitteitä ja konsepteja, jotka eivät ole olleet olemassa niiden väitetyn kirjoituksen aikaan. Nykypäivän mormonit joutuvatkin harrastamaan melko luovaa ajatusten ja konseptien vääristämistä selittääkseen nämä asiat maton alle ja pitääkseen kiinni uskostaan.

Mikäli englanninkieli ei ole este niin suosittelenkin lukemaan Richardin analyysin kokonaisuudessaan sekä katsomaan hänen aiheesta pitämänsä esitelmän (linkit tämän blogikirjoituksen alussa).

Nuorten Voimaksi VIII

MAP-kirkon nuorille tarkoitetun opasvihkoa käsittelevän sarjan kahdeksas ja viimeinen osa.

Kymmenykset ja uhrit s. 38-39

s. 38: "Voidaksesi mennä temppeliin sinun täytyy maksaa täydet kymmenykset."

Temppeli on mormonikirkon rahakone, kuten ylläolevasta hyvin selkeästi käy ilmi. Temppeliin, jossa mormoniopin tärkeimmät toimitukset tehdään, ei ole asiaa jos ei maksa. Tärkeimmistä toimituksista pääsee siis osalliseksi vain jos raottaa kukkaronsa nyörejä ja luovuttaa osan tuloistaan kirkolle eli kyseessä on hengellinen kiristys jolla evätään uskovaiselta ihmiseltä hänen tärkeimmiksi kokemansa asiat mikäli raha ei kirkon kirstuun kilise. MAP-kirkon rahoista olen taas kirjoittanut jo pariinkin kertaan aiemmin (ks. Raha mormonismissa ja Mormonirahoista) ja kaikille lienee selvää kuinka tärkeää raha ja ennen kaikkea sen kerääminen jäseniltä MAP-kirkolle on.

s. 38: "Kymmenyksiä käytetään temppelien ja seurakuntakeskusten rakentamiseen, pyhien kirjoitusten kääntämiseen ja julkaisemiseen, lähetystyön ja sukututkimustyön tekemiseen sekä muilla tavoin Jumalan valtakunnan rakentamiseen maan päällä."

Tämä jää täysin uskon varaan, sillä MAP-kirkko ei ole vuoden 1959 jälkeen julkaissut taloudenpidostaan minkäänlaisia raportteja.

s. 38: "Maksa ne ensin – silloinkin kun sinusta tuntuu, etteivät rahasi riitä muiden tarpeiden täyttämiseen. Se auttaa sinua vahvistamaan uskoa, voittamaan itsekkyyden ja olemaan vastaanottavaisempi Hengen kuiskauksille."

Rahan maksaminen MAP-kirkolle on siis jopa tärkeämpää kuin omien perustarpeiden täyttäminen. Manipulointia tässä kohdin taas on niiden leimaaminen itsekkäiksi, jotka eivät maksa. Lisäksi jokainen uhraus, jonka ihminen tekee jonkin aatteen vuoksi, kasvattaa henkilön tunnetta aatteen oikeellisuudesta. Uskon vahvistuminen onkin siis seurausta ihmisen psykologiasta, jota kirkko tässä kohdin käyttää hyväkseen. Jos ihminen sen sijaan, että ostaa itselleen välttämättömiä elintarvikkeita, maksaa rahat kirkolle hän joutuu perustelemaan itselleen miksi asettaa kirkon etusijalle itseensä nähden. Näin opettaessaan kirkko pyrkii korvaamaan ihmisen normaalin ja luonnollisen arvojärjestyksen omallaan, jossa kirkko nousee tärkeämmäksi kuin ihminen itse. Onnistuessaan tämä arvomaailman kaappaus synnyttää fanaattisia jäseniä, jotka ovat valmiita uhraamaan oman hyvinvointinsa ja jopa kuolemaan kirkkonsa puolesta.

s. 38: "Varaa joka vuosi aikaa kymmenysselvittelyyn piispasi kanssa. Se on tilaisuus, jossa käyt läpi lahjoituksesi ja ilmoitat, oletko maksanut täydet kymmenykset."

Valvomalla jäseniään, että nämä maksavat täysimääräisesti sen mitä vaaditaan, kirkko painostaa maksamaan. Tämä entisestään voimistaa käsitystä, että kyseessä on hengellinen kiristäminen.

s. 39: "Soveliaaseen paastoon kuuluu olla syömättä ja juomatta kahden peräkkäisen aterian ajan ja antaa runsas paastouhri avuntarpeessa olevien auttamiseksi."

Vaatimukset rahan luovuttamisesta kirkolle eivät lopu kymmenyksiin vaan näiden lisäksi kirkko odottaa saavansa jäseniltään vielä lisää rahaa paastouhrien muodossa. Paastouhrivaroja käytetään tämän tekstin perusteella hyväntekeväisyyteen, jota MAP-kirkko omien hyväntekeväisyyssivujen perusteella tekee maailmanlaajuisesti noin 30 miljoonalla eurolla vuosittain. Hyväntekeväisyyttä mormonit tekevät siis noin kahdella eurolla jäsentä kohti vuodessa mikäli uskomme kirkon koon olevan sen oman ilmoituksen mukaisesti noin 15 miljoonaksi jäseneksi.

Työ ja omavaraisuus s. 40-41

s. 40: "Opi varhain käyttämään rahojasi viisaasti ja elämään varojesi mukaan. Noudata profeettojen opetuksia maksamalla kymmenyksesi, välttämällä velkaa ja säästämällä tulevaisuutta varten."

Edellisessä luvussa luulisi tulleen jo selväksi, että kymmenykset pitää maksaa, jopa oman peruselintason kustannuksella, mutta syystä tai toisesta tätä tärkeää viestiä rahan lahjoittamisesta kirkolle korostetaan uudelleen. Raha on MAP-kirkossa siis hyvin keskeisessä asemassa.

s. 40: "Nuorten miesten tulee olla halukkaita tekemään se, mitä tarvitaan, jotta he olisivat valmiita palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä."

Parin vuoden uhraaminen omasta elämästä muiden käännyttämiseksi muotoiltiin juuri nuorten miesten velvollisuudeksi. Epäsuorasti tämä myös maalaa nuorille naisille mielikuvia kuinka ne, jotka eivät ehkä halua tai lähde käännyttämään muita ihmisiä pariksi vuodeksi, ovat jollain tavalla huonompia ja kelvottomampia miehiä. Nuorten mormonen parinmuodostuksessa lähetystyöstä palanneet miehet ovatkin juuri halutuimpia puolisoehdokkaita, eikä se tämänlaisten opetusten jälkeen ole mikään ihme. Tällaiset opetukset painostavatkin ennen kaikkea nuoria miehiä lähtemään lähetystyöhön, koska jos jättää lähetystyön väliin mahdollisuudet "kelvollisen" aviopuolison löytämiseksi vähenevät dramaattisesti.

s. 40: "Herra on kieltänyt meitä olemasta laiskoja. Joutilaisuus voi johtaa sopimattomaan käytökseen, ihmissuhteiden kariutumiseen ja syntiin. Eräänlaista joutilaisuutta on se, että viettää kohtuuttomasti aikaa sellaisissa toiminnoissa – kuten internetin käyttäminen, videopelien pelaaminen ja television katseleminen – jotka estävät tekemästä hyödyllistä työtä."

Tämä taas on syyllistämistä juuri niistä asioista, jotka nykynuorten mielestä ovat kaikkein mieluisinta ajanvietettä. Manipuloimalla nuoria jatkuvasti tuntemaan syylisyyttä täysin luonnollisesti nuoria kiinnostavista asioista MAP-kirkko haluaa määritellä kuinka nuorten tulee ajatella ja käyttäytyä riistäen heiltä kaikkivaltaisesti päätäntävallan omista asioistaan. Syyllistämällä lapsia ja nuoria kirkko manipuloi heitä ja samalla opettaa kuinka toisten manipulointi on sallittua ja hyväksyttävää.

Kehityspsykologi Kaisa Aunola Länsi-Uusimaa lehdessä 16.9.2013:

Mutta mitä haittaa siitä on lapselle?

– Syyllistetyllä lapsella on epämääräinen pahanolon tunne ja häntä ahdistaa. Syyllistäminen lisää entisestään kiukkuisuutta ja kielteisiä tunteita.

Lapsi voi myös heijastaa kokemansa muihin sosiaalisiin suhteisiin – ja käyttäytymismalli kulkee mukana läpi koko elämänsä.

– Koska lapsesta syyllistämällä manipulointi on luonnollista, hän pyrkii manipuloimaan ystäviään päiväkodissa ja koulussa.

– Tyypillistä on, että lapsi asettaa ehtoja ystävilleen. Hän saattaa sanoa, että jos et anna minun päättää mitä leikimme, niin en ole enää ystäväsi.

Tällainen lapsi janoaa myös jatkuvaa hyväksyntää muilta.

– Lapsella on tuntosarvet pystyssä kaikkialla. Hän tunnustelee, miten hänen pitäisi käyttäytyä ja mitä mieltä hänen pitäisi olla, että muut hyväksyisivät hänet.

Erityisen haitallisia tunnehäiriöt ovat teini-ikäiselle lapselle, joka etsii omaa identiteettiään.

– Teini-ikäisen oma identiteetti ei pääse kehittymään ja vaarana on, että hän oman identiteetin löytämiseksi alkaa suorittaa muiden asettamia odotuksia.

Varhaislapsuudessa syntyneet tunne-elämän ongelmat voivat siirtyä myös aikuisena solmittuihin sosiaalisiin suhteisiin ja parisuhteisiin.

– Omaa puolisoa syyllistetään, manipuloidaan ja hänen tunteisiinsa pyritään vetoamaan. Rakkautta käytetään vallan välineenä. Jos et toimi, kuten haluan, en rakasta sinua enää, Aunola tiivistää. 

Kehityspsykologin mukaan syyllistämisellä voi olla siis varsin merkittäviä koko elämään vaikuttavia seurauksia, mikä osaltaan varmasti heijastuu näiden nuorten tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin löytää onnellinen ja tasapainoinen elämä.

 s. 41: "Älä tuhlaa aikaasi ja rahojasi rahapeleihin. Rahapelit ovat väärin, eikä niitä pitäisi käyttää viihteen muotoina. Pelaaminen aiheuttaa riippuvuutta ja voi johtaa mahdollisuuksien menettämiseen, elämän tuhoutumiseen ja perheen rikkoutumiseen. On väärin uskoa, että voit saada jotakin tekemättä yhtään mitään."

On toki totta, että rahapelit voivat aiheuttaa riippuvuutta, mutta tämäkään ei ole mitenkään varmaa kuten MAP-kirkko tällä pelottelullaan antaa ymmärtää. Leimaamalla rahapelit "vääränlaiseksi viihteeksi" MAP-kirkko edelleen manipuloi nuoria rajoittamalla heidän vapaa-ajan käyttöään.

Kulje eteenpäin uskossa s. 42-43
Viimeinen luku vihkossa jatkaa jo tutuksi tulleilla metodeilla.

s. 42: "Kun joka aamu ja ilta polvistut rukoilemaan taivaallista Isääsi, se auttaa sinua tulemaan juuri sellaiseksi kuin Herra haluaa sinun tulevan."

s. 42: "Tutki päivittäin pyhiä kirjoituksia ja sovella lukemiasi asioita elämääsi. Pyhät kirjoitukset ovat voimallinen henkilökohtaisen ilmoituksen ja johdatuksen lähde, ja saat niistä alati voimaa todistukseesi." 

Kuten jo aiemmissa sarjan kirjoituksissa on tullut ilmi niin muokkaamalla käyttäytymistä MAP-kirkko muokkaa ihmisen ajatuksia. Edellyttäen nuoriaan toimimaan tietyillä tavoilla ja toistamaan näitä toimintamalleja päivittäin kirkko aivopesee nuorensa tehokkaasi uskomaan omaan oppiinsa.

s. 42: "Pyri joka päivä olemaan kuuliainen. Noudata tämän kirjasen tasovaatimuksia ja kannusta muitakin elämään niiden mukaan."

Opettamalla manipuloimaan muitakin elämään kirkon vaatimusten mukaan, nuori oppii, että ulkopuolisten ihmisten manipulointi on normaalia ja moraalisesti oikein, vaikka näin ei ole.

s. 43: "Aina kun se on mahdollista, mene temppeliin tuntemaan sitä iloa ja rauhaa, jota tulee siitä kun palvelee Herran huoneessa. Valmistaudu niihin temppeliliittoihin, joita teet tulevaisuudessa." 

Kannustamalla jatkuvaan ja taajaan temppelityöhön kirkko käytännössä pyrkii takaamaan oman tulovirtansa kun muistetaan kuinka ilman kymmenysten maksua ei temppeleihin ole yksinkertaisesti mitään asiaa.

s. 43: "Aaronin pappeuden nuori mies, sitoudu palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä. Se on pappeusvelvollisuus. Pidä itsesi puhtaana ja kelvollisena ja työskentele uutterasti valmistautuaksesi edustamaan Herraa lähetyssaarnaajana." 

Ja vielä kerran toistetaan kuinka lähetystyöhön lähteminen on nuorten miesten velvollisuus, nyt jopa täysin suorasanaisesti mikäli viesti ei mennyt edellisillä kerroilla perille. Luonnollisesti nämä nuoret, joita kirkko on manipuloinut monin keinoin heidän koko nuoruutensa, ovat myös varmasti imeneet nämä manipulointikeinot itseensä ja osaavat käyttää niitä manipuloidakseen edelleen ulkopuolisia ihmisiä jäseniksi.

s. 43: "Noudata kaikissa olosuhteissa profeettojen, kirkon muiden auktoriteettien ja paikallisten johtajiesi opetuksia. He ohjaavat sinua onnellisuuden poluilla."

s. 43: "Aseta Herran viisaus oman viisautesi yläpuolelle." 

Tämänkaltaisilla opetuksilla MAP-kirkko yrittää varastaa ihmisen oman tahdon ja kyvyn itsenäiseen ajatteluun samalla altistaen nuoret hyväksikäytölle.

Mitä tämä opaskirjanen kertoo MAP-kirkosta?
Opaskirjasta suorastaan hyppii silmille voimakas manipulaatio ja aivopesu. Kokonaisvaltaisella käyttäytymisen, pukeutumisen ja ajankäytön kontrollilla MAP-kirkko pyrkii vaikuttamaan nuortensa tunnekokemuksiin sekä muokkaamaan heidän ajatusmaailmaansa. MAP-kirkko estää nuorten oman luonnollisen identiteetin kehittymisen tukahduttamlla heidän seksuaalisuutensa ja käytännössä kieltämällä heiltä itsenäisen ajattelun ("Aseta Herran viisaus oman viisautesi yläpuolelle."). Manipuoimalla nuoriaan MAP-kirkko viestittää nuorille, että toisten manipulointi on hyväksyttävää ja jopa velvollisuus ("Noudata tämän kirjasen tasovaatimuksia ja kannusta muitakin elämään niiden mukaan").

Tämän kirjasen perusteella ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: MAP-kirkko on uhka nuorten mielenterveydelle.

Nuorten Voimaksi VII

Katsaus MAP-kirkon nuorille tarkoitettuun lehtiseen on jo edennyt seitsemänteen osaan.

Lepopäivän pyhittäminen s. 30-31

s. 30: " (Ohjeita kokouksiin osallistumisesta, käyttäytymisestä kokokouksissa) ... Kun teet näin, luot olosuhteet, joissa Herran Henki voi olla kanssasi."

Jälleen kerran kirkon nuorille suuntaamassa materiaalissa painotetaan sitä kuinka oikeanlaisella käyttäytymisellä synnytetään olosuhteet, joissa "Herran Henki" voi olla nuoren kanssa. MAP-kirkko siis pyrkii manipuloimaan ihmisen käyttäytymistä antamalla ymmärtää, etteivät jumalat viihdy sellaisen kanssa, joka ei käyttäydy niinkuin kirkko haluaa ja seuraavassa kappaleessa oikeanlaista käyttäytymistä painotetaan entisestään.

s.30: "Sen, kuinka käyttäydyt ja pukeudut lepopäivänä, tulisi osoittaa kunnioitusta Herraa ja Hänen pyhää päiväänsä kohtaan." 

Kontrolloimalla käyttäytymistä kirkko kontrolloi ihmisen ajattelua, sillä ajatusten ja tekojen ristiriita aiheuttaa kognitiivisen dissonanssin. Muokkaamalla käyttäytymistä ja vaatimalla käyttäytymään tietyllä tavalla MAP-kirkko hienovaraisesti pakottaa ihmiset ajattelemaan tietyllä tavalla, koska ajatukset ja käytös eivät voi olla ristiriidassa loputtomiin, joten yksilön ajatukset lopulta asettuvat yhteneviksi pakotetun käyttäytymisen kanssa.

s. 31: "Sunnuntai ei ole kaupoissa käymisen, huvittelun eikä urheilutapahtumien päivä. Älä etsi huvituksia äläkä tee ostoksia sinä päivänä. Kerro muille, mitä tasovaatimuksesi ovat, jotta he voivat tukea sinua. Kun haet työtä, kerro tulevalle työnantajallesi, että haluat käydä sunnuntaikokouksissa ja pyhittää lepopäivän. Mikäli mahdollista, valitse sellainen työpaikka, joka ei edellytä sinulta sunnuntaityötä." 

Edelleen rajoittamalla ihmisten elämää, jopa ottamaan uskonsa huomioon työpaikan valinnassa, ja vaatimalla käyttäytymään tietyllä tavalla kirkko pyrkii pitämään ihmisten ajatukset hallinnassaan. Näistä "tasovaatimuksista" muille kertominen edelleen voimistaa yksilön uskoa niihin ja tähän liittyvä psykologinen ilmiö tunnetaan hyvin (ks. insufficient justification). Ilmiö mahdollistaa mm. täysin perusteettomien uskomusten synnyttämisen ihmisen mieleen ja jopa sen, että lopulta ihminen uskoo omat valheensa tosiksi.

Palveleminen s. 32-33
Tämä luku vihkossa herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Toisten ihmisten auttaminen on toki hienoa ja kun sen tehdään omasta halusta ja pyyteettömästi niin se on sitäkin hienompaa.

s. 32: "Muiden palveleminen on Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen tärkeä luonteenpiirre. Opetuslapsi on halukas kantamaan toisten kuormia ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa."

Korostamalla, että muiden auttaminen on luonteenomaista nimenomaa "Kristuksen opetuslapsille" auttaminen muodostuukin velvollisuudeksi. Jos auttamisesta tulee velvollisuus on olemassa riski, että ihminen palaa loppuun yrittäessään auttaa muita yli omien resurssiensa ja ajautuu itse tilanteeseen, jossa ei enää pysty selviämään ilman apua kääntäen tilanteen täysin päälaelleen.

s. 32: "Voit palvella kertomalla evankeliumista muille nyt ja kokoaikaisena lähetyssaarnaajana tulevaisuudessa."

 Mielenkiintoisena yksityiskohtana MAP-kirkko näkee muiden käännyttämisen kirkon jäseniksi "palveluna" niin edellinen huomioiden ollaankin tilanteessa, jossa muiden käännyttäminen kirkon jäseneksi on suorastaan velvollisuus.

s. 33: "Kun omistaudut toisten palvelemiseen, pääset lähemmäksi taivaallista Isää. Sydämesi täyttyy rakkaudesta. Opit, että palveleminen ja uhrautuminen ovat keinoja voittaa itsekkyys."

Lopuksi vielä epäsuorasti vihjataan (manipulointia tämäkin), että ne jotka eivät palvele ovatkin itsekkäitä ja näin luodaan edelleen lisää painetta kirkon nuoriin jäseniin palvella lähimmäisiä ja kirkkoa "oikeilla" luvussa luetelluilla tavoilla.

Sukupuolinen puhtaus s. 35-37
Noniin sitten päästäänkin osa-alueeseen, jota MAP-kirkko käyttää nuorten manipulointiin ehkäpä kaikkein painokkaimmin.

s. 35: "Pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi."

Luvun alun lainaus onkin kirkon perhejulistuksesta, jossa kirkko on sementoinut kantansa ainoasta oikeasta seksuaalisuudesta.

s. 35: "Jumala on käskenyt, että sukupuolinen läheisyys tulee varata avioliittoon."

Painottamalla, että kyseessä on "Jumalan käsky", kirkko manipuloi uskovia nuoriaan häivyttämään omat seksuaaliset tarpeensa mielistään ja seksuaalisista tarpeista tulee pidättäytyä kunnes on löytänyt itselleen aviopuolison. Kieltämällä seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen kaikilta muilta paitsi avioliitossa eläviltä ihmisiltä MAP-kirkko synnyttää valtavan psykologisen tarpeen solmia avioliitto mahdollisimman nuorena.

s. 35: "Kun olet sukupuolisesti puhdas,... Suojelet itseäsi hengellisiltä ja emotionaalisilta vaurioilta, joita aiheutuu avioliiton ulkopuolisesta sukupuolisesta läheisyydestä." 

Jälleen pelottelua kuinka ohjeiden noudattamatta jättämisestä on vakavia seurauksia.

s. 35: "Jumalan silmissä sukupuolisynnit ovat äärimmäisen vakavia. Ne häpäisevät Jumalan meille antaman pyhän voiman luoda elämää. Profeetta Alma opetti, että sukupuolisynnit ovat vakavampia kuin mitkään muut synnit, murhaa ja Pyhän Hengen kieltämistä lukuun ottamatta (ks. Alma 39:5)." 

Edelleen erittäin manipuloivaa tekstiä syyllistäen ihmistä luonnon primitiivisimmistä vieteistä, joista kumpuavia tunteita ihminen ei mitenkään pysty hallitsemaan. Näen myös seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen rinnastuksen murhaan erityisen vahingollisena nuoren mieleterveydelle.

Tämän jälkeen vihkon teksti jatkaa samalla saarnaavalla, syyllistävällä ja kieltävällä linjalla kieltäen kaikenlaiset seksuaalisuuteen liittyvät kokeilut nuorilta. "Ongelmien", eli käytännössä kaiken normaalien nuorten elämään kuuluvien kokeilujen masturboinnista seksuaaliseen kanssakäymiseen, ilmaantuessa vihkonen ohjeistaa kuinka näistä murhaan rinnastettavista synneistä olisi välittömästi käytävä tekemässä tiliä seurakunnan piispalle toistaen samaa viestiä kuin aiemmassa parannusta käsitelleessä luvussa saattaen nuoren tuntemaan häpeää ja syvää syyllisyyttä omista luonnollisista tarpeistaan.

Kaikki tämä riistää nuorilta heille kuuluvan oikeuden etsiä itselleen sopivaa tasapainoista seksuaaliterveyttä.

Väestöliitto: "Hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja sisältää halutessaan mahdollisuuden nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin vapaana pakottamisesta, riistosta ja väkivallasta. Jotta hyvä seksuaaliterveys voidaan saavuttaa ja ylläpitää, kaikkien ihmisten seksuaalioikeuksia tulee kunnioittaa ja suojata (WHO:n määritelmän pohjalta)."

Vierittämällä nuorten päälle syvää häpeää ja syyllisyyttä omasta seksuaalisuudesta ja tarpeistaan MAP-kirkko syyllistyy henkiseen pahoinpitelyyn, joka vääristää nuorten käsityksiä heistä itsestään, sekä estää heitä toteuttamasta itseään ja omaa seksuaalisuuttaan. Oman seksuaalisuuden tukahduttaminen voi myös johtaa vakaviin mielenterveydellisiin ongelmiin. Sigmund Freudin mielestä seksuaalisten tarpeiden tukahduttaminen on ihmiskunnan suurin mielenterveysongelmia aiheuttava tekijä. Vaikka kaikki eivät jaa Freudin mielipidettä aiheesta niin kukaan ei silti kiistä seksuaalisuuteen liittyvien tarpeiden tyydyttämisen suurta merkitystä ihmisen mielenterveydelle.

Nuorten Voimaksi VI

MAP-kirkon nuorille kohdistaman opasvihkokatsauksen kuudes osa.

Parannus s. 28
Teologiaa? Kyllä vain, kun viimein on kahlattu yli puolen välin niin pääsen itseasiassa käsittelemään mormoniteologiaan liittyviä käsitteitä. Tähän astihan vihkonen on painottanut lähinnä kuinka tulisi pukeutua, käyttäytyä ja manipuloida muita ihmisiä käyttäytymään samoin. Vasta nyt vihkonen päättää käsitellä jotain opillisesti niinkin merkittävää asiaa kuin parannus.

s. 28: "Vapahtaja kärsi meidän syntiemme tähden ja antoi henkensä meidän puolestamme. Tätä suurta uhria kutsutaan sovitukseksi. Sovituksen kautta voit saada anteeksiannon ja tulla puhdistetuksi synneistäsi, kun teet parannuksen."

Ensimmäiseksi luku määrittelee mitä MAP-kirkossa tarkoitetaan Vapahtajan sovituksella. Koko vapahtajan konsepti sinällään on mielestäni varsin vastenmielinen, sillä se perustuu omien pahojen tekojen vierittämiseen toisen niskaan eli syntipukin käyttöä. Ajatus jonkin sijaiskärsijän tappamisesta jumalten lepyttämiseksi on peräisin muinaisista uhrikulttuureista, joissa ihmiset yrittivät lepytellä milloin mitäkin jumalia, jotka aiheuttivat tulivuorenpurkauksia, maanjäristyksiä, tulvia jne. ongelmallisia tilanteita aikalaisille ihmisille. Uhrimenot olivat siten aikalaisten ihmisten pyrikimys vaikuttaa omaan valtapiiriinsä ulkpuolisiin asioihin eli pyrkimys kontrolloida sitä mitä he eivät pystyneet kontrolloimaan. Sittemmin juutalaisuus muokkasi näistä käytännöistä puhdistusrituaalin, jossa pahoja tehnyt ihminen pyrkii palauttamaan Jumalan suosion tappamalla viattomia eläimiä temppelissä. Lopulta tämä vietiin äärimmäisyyteen kristinuskossa, josta mormonismi tämän on omaan teologiaansa kopioinut, kun uhrialttarilla tapettiin Jumala Hänen itsensä lepyttämiseksi. Mikäpä tosiaan sen suurempi uhri voisikaan olla kuin Jumala itse itselleen uhrattuna. Itse uhrilla tai sen laadulla ei kuitenkaan ole filosofisesti kovin suurta merkitystä, sillä kyseessä on pohjimmiltaan omien pahojen tekojen ja pahuuden vierittämisestä sijaiskärsijän niskaan itseensä kohdistuvan rangaistuksen ja kärsimyksen välttämiseksi ja koko ajatus sotii kaikkia nykyisiä oikeuskäsityksiä vastaan. Tuskin kukaan nykyihminen, joitakin henkisesti sairaita lukuunottamatta, voisi kuvitella iloitsevansa jos oikeusistuin vapauttaisi vastuusta raiskaajan tai murhajan sekä pahoinpitelisi tai tappaisi jonkun syyttömän tehtyjen rikosten sovittamiseksi. Kukaan, jolla on vähänkään oikeustajua, ei tuollaista hyväksyisi, mutta silti tämä on se teologinen perusta jonka varaan sadat miljoonat uskovaiset maailmassa, eivät ainoastaan mormonit, ovat valmiita panostamaan koko elämänsä. Tämä on yksinkertaisesti sairasta, mutta pidempi vuodatus tästä kristillisten ja kristillisperäisten uskontojen peruskysymyksestä jääköön tälläerää tähän ja palataan itse käsiteltävänä olevaan vihkoseen.

s. 28: "Parannus on muutakin kuin pelkästään väärien tekojen tunnustamista. Se on mielen ja sydämen muutos. Siihen sisältyy kääntyminen pois synnistä ja kääntyminen Jumalan puoleen anteeksiannon saamiseksi. Siihen kannustavat rakkaus Jumalaa kohtaan ja vilpitön halu olla kuuliainen Hänen käskyilleen."

Mormonismi on hyvin suorituskeskeinen ja vaativa uskonto ja tämä käy erityisen hyvin ilmi tästä kohdin. Pelkästään parannuksen tekemiseksi ei riitä omien virheiden myöntäminen ja anteeksiannon pyytäminen. MAP-kirkossa Jumalan armolle on asetettu ehdot, eikä Jumalan rakkaudesta voi päästä osalliseksi ellei "käänny pois synnistä" eli pyri olemaan täydellinen ja halua vilpittömästi olla kuuliainen Hänen käskyilleen eli seurata kirkon johtajia mitä he sitten ikinä keksivätkin pyytää. Kyseessä on siis varsin räikeä manipulointi, jolla nuorelle asetetaan mahdottomia standardeja ja vaaditaan sokeaa kuuliaisuutta.

s. 28: "Saatana uskottelee sinulle, ettet voi tehdä parannusta, mutta se ei ole suinkaan totta... Jos viivytät parannusta, saatat menettää siunauksia, mahdollisuuksia ja hengellistä johdatusta. Saatat myös ajautua syvemmälle synnillisen käyttäytymisen pauloihin, jolloin on vaikeampi löytää ulospääsyä. "

..niin ja siis tietysti manipulointia sitten on hyvä ryydittää pelottelulla sielunvihollisesta, siunausten menettämisestä ja siitä kuinka nuoresta tulee "synnin orja" jos ei tee niinkuin käsketään. Pelottelu tässä kohdin toimii myös passiivis-agressiivisena pelotteena ulkopuolista "syntistä" maailmaa kohtaan.

s. 28-29: "Jotkut ihmiset rikkovat tietoisesti Jumalan käskyjä ja suunnittelevat tekevänsä parannuksen myöhemmin, kuten ennen kuin menevät temppeliin tai palvelevat lähetystyössä. Senkaltainen tahallinen synnin tekeminen pilkkaa Vapahtajan sovitusta."

Lisää manipulointia, tällä kertaa nuorta mieltä lyödään varsin kovaa ja korkealta, jumalanpilkalla. Kukapa sitä nyt Jumalaansa haluaisi pilkata, joten MAP-kirkko on löytänyt varsin voimakkaan manipulointiaseen julistamalla kuinka tietoisesti syntiä tekevät syyllistyvät jumalanpilkkaan. Hiljaiseksi vetää ja onkin pakko kysyä voiko enää räikeämpää manipulointia olla? Kyllä vain, eikä vihkoa tarvise kovin montaa riviä eteenpäin kahlata sen löytämiseksi.

s. 29: "Tehdäksesi parannuksen sinun on tunnustettava syntisi Herralle... Vakavat synnit, kuten sukupuolirikkomus tai pornografian käyttö, sinun tulee tunnustaa piispallesi. Ole hänelle täysin rehellinen."

Mikä häpeä! Ei riitä, että tunnustaa syntinsä Herralle omissa rukouksissaan vaan nuorta nöyryytetään ja hänen päälleen vieritetään vielä suunnaton häpeäntunne kun joutuu kertomaan ne kaikkein "pahimmat" tekonsa ja tekemään tiliä maallikkopiispalleen niinkin henkilökohtaisista asioista kuin omasta seksuaalikäyttäytymisestään. Terveyskirjastossa todetaan häpeästä seuraavaa:

Häpeä koskee koko itseä. Ihminen voi pyrkiä korjaamaan syyllisyyttä herättävän teon, mutta häpeä tuntuu korjaamattomalta ja koko minä perusteitaan myöten väärältä; siksi se vaatii koko itsen muuttamista. Häpeän välttäminen estää ihmistä ajattelemasta ja havaitsemasta todellisuutta, se käynnistää todellisuuden torjuntaa laajemman kieltämisen ja aiheuttaa ajatuksettomuutta (Kinston 1987).

Vaatimalla kaikkein vakavimpien syntien tunnustamista piispalle MAP-kirkko käyttää häpeää manipuloidakseen nuoria käyttäytymään ja ajattelemaan haluamallaan tavalla. Samalla MAP-kirkko estää heitä ajattelemasta, havaitsemasta todellisuutta sellaisena kuin se silmien eteen avautuu ja synnyttää todellisuuden torjuntaan tähtääviä mekanismeja nuoreen mieleen. Häpeään perustuva manipulaatio on voimakkainta mahdollista manipulaatiota sillä se hyökkää kokonaisvaltaisella tavalla ihmisen koko persoonaa, havainnointi- ja ajattelukykyä vastaan. Tervesyskirjasto toteaa myös:

Häpeällä on suuri merkitys erilaisten psyykkisten häiriöiden käynnistäjänä; sillä näyttää olevan merkitystä myös paniikkikohtausten laukaisijana.

Häpeällä MAP-kirkko ei ainoastaan vaikuta nuortensa käyttäytymiseen ja ajatteluun vaan se suorastaan pahoinpitelee nuorten mieliä aiheuttaen jopa psyykkisiä häiriöitä kasvuiässä oleville nuorille.

Tämän jälkeen MAP-kirkon haitallisuus nuorten mielenterveydelle ei varmaan ole enää kenellekään epäselvää. Olisikin mielenkiintoista jos asiaan liittyvää tutkimusmateriaalia olisi saatavilla. Ennen kaikkea kiinnostaisi tietää kuinka paljon mielenterveysongelmia ilmenee eri uskonnollisten yhteisöjen piirissä. Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila totesi eräässä radiohaastattelussa aiemmin tänä vuonna kuika suurin osa yhteydenotoista UUT:een tulee Jehovan todistajien, helluntailaisten, vanhoillislestadiolaisten ja mormonien taholta. Pelkkä yhteydenottojen määrä UUT:een ei kuitenkaan kerro mielenterveysongelmista, sillä tuskin kaikilla uhreilla on vakavia mielenterveysongelmia ja osa uhreista varmasti jää myös piiloon. Jotkut uhrit voivat olla myös uskonyhteisönsä niin täydellisesti kontrolloimia etteivät yksinkertaisesti koskaan pääse pakoon ja irti heidän mielenterveyttään palasiksi repivästä yhteisöstä. Monet päätyvät myös tekemään valinnoista sen toivottomimman ja peruuttamattoman, itsemurhan. Mormonismin suuntaan synkkiä pilviä puhaltaa myös se tosiasia, että USA:n osavaltioista Utah on itsemurhatilastoissa vuosi toisensa perään kärkikymmenikössä. Lisäksi vuonna 2009 tehty kyselytutkimus paljasti kuinka jopa 6,8% vastanneista Utahilaisista oli miettinyt vakavissaan itsemurhaa. Miksi, liittyykö ongelma MAP-kirkkoon vai löytyykö syyt näihin synkkiin tilastoihin muista tekijöistä? Syväluotaavia analyysejä ja tutkimuksia eri uskonyhteisöjen käytäntöihin liittyvien mielenterveysriskein kartoittamiseksi tarvitaan kipeästi.

Joseph Smith: Tarinankertoja

Nykymormonit antavat huikeasti arvoa väitetyille Joseph Smithin kohtaamisille Jumalan ja hänen sanansaattajiensa kanssa. MAP-kirkon historiaa tarkemmin tutkineet kuitenkin ovat selvillä näihin asioihin liittyvistä ongelmista, eikä kaikkein vähiten nk. ensimmäiseen näkyyn liittyvistä epäselvyyksistä, jotka Jim Whitefield on dokumentoinut omalla sivullaan. Ensimmäsen näy lisäksi Raamattunsa tunteva kristitty törmää myös opillisesti Joseph Smithin kohtaamiseen enkeli Moronin kanssa.

MAP-kirkon historiakirjallisuus ilmaisee asian seuraavasti:
History of the Church, bind 1, osa 1, luvut 1–5

30 Ollessani näin huutamassa avuksi Jumalaa havaitsin huoneeseeni ilmestyvän valon, joka voimistui voimistumistaan, kunnes huone oli valoisampi kuin keskipäivällä, kun samassa vuoteeni viereen ilmestyi persoona, joka seisoi ilmassa, sillä hänen jalkansa eivät koskettaneet lattiaa. 

 31 Hänellä oli yllään häikäisevän valkoinen väljä viitta. Se oli valkoisempi kuin mikään maanpäällinen, mitä olin milloinkaan nähnyt, enkä usko, että mikään maanpäällinen voitaisiinkaan tehdä niin tavattoman valkoiseksi ja loistavaksi. Hänen kätensä olivat paljaat, samoin hänen käsivartensa hieman ranteen yläpuolelle; niin myös hänen jalkansa olivat paljaat, kuten hänen säärensäkin olivat vähän nilkkojen yläpuolelle. Myös hänen päänsä ja kaulansa olivat paljaat. Saatoin havaita, ettei hänellä ollut yllään muuta vaatetta kuin tämä viitta, koska se oli auki, niin että saatoin nähdä hänen poveensa. 

 32 Ei ainoastaan hänen viittansa ollut tavattoman valkoinen, vaan hänen koko olemuksensa oli kuvaamattoman kirkas, ja hänen kasvonsa olivat todella kuin salama. Huoneessa oli tavattoman valoisaa, muttei niin perin kirkasta kuin aivan hänen olemuksensa ympärillä. Kun ensi kerran katsoin häntä, pelkäsin, mutta pian pelkoni väistyi.

...

 40 Näiden lisäksi hän lainasi Jesajan yhdettätoista lukua ja sanoi sen olevan täyttymässä. Hän lainasi myös Apostolien tekojen kolmannen luvun kahdettakymmenettäkahdetta ja kahdettakymmenettäkolmatta jaetta tarkoin sellaisina kuin ne ovat meidän Uudessa testamentissamme. Hän sanoi, että tuo profeetta oli Kristus; mutta vielä ei ollut tullut päivä, jolloin ”ne, jotka eivät tahdo kuulla hänen ääntänsä, erotetaan pois kansan keskuudesta”, mutta pian se tulisi.

.. ja koska tekstissä viitataan Raamattuun niin kaivetaanpa sekin vielä esiin.

Apt 3:22 Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. 23 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.'

Noniin, siis MAP-kirkon virallinen historia esittää, että Jeesus oli Mooseksen kaltainen profeetta. Ei Jumalan poika tai Jumala vaan profeetta. Vaikka itse en kristitty ole niin silti voisin kuvitella, että tämä käsitys olisi kristitylle melkoista Jumalanpilkkaa ja opillisesti siis hyvin hankala hyväksyä. Nykyään MAP-kirkon jumalkuva on kuitenkin polyteistinen, jossa Jeesus on nostettu omaksi jumalakseen, joten kirkon historiankirjoitus on myös ristiriidassa nykyisen opin kanssa.

Raamatusta löytyy myös muita varsin ongelmallisia kohtia enkeli Moroniin liittyen.

2 Kor 11:14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. 15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

MAP-kirkon historia kertoo Joseph Smithin kuvanneen ilmestynyttä sanansaattajaa kirkkaaksi ja valoisaksi hahmoksi, joka valaisi huoneen kirkkaammaksi kuin keskipäivä, eli väitetty tapahtuma kuvannee jonkinlaista valkeuden enkeliä. Kristitty joutuukin kysymään itseltään: Olisko kyseinen valkeuden enkeli voinut siis olla juuri jotain sellaista josta 2 Kor 11:14 ihmisiä varoittaa?

Evankeliumissa Johanneksen mukaan oikeanlaisen ilmestyksen tunnistamisessa ohjeistetaan seuraavaa:

1 Joh 4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. 2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; 3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

MAP-kirkon historian mukaan Moroni mainitsee Kristuksen, joka enkelin mukaan oli Mooseksen kaltainen profeetta. Moroni ei siis tunnusta Jeesusta lihaksi tulleeksi Jumalaksi tai Jumalan pojaksi, joka Johanneksen evankeliumissa on mainittu keskeisenä tunnusmerkkinä oikealle Jumalan sanansaattajalle. Väitetyyn kohtaamiseen enkeli Moronin kanssa liittyy kristityn kannalta siis varsin perustavanlaatuisia teologisia kysymyksiä, jotka Raamatun mukaan on tulkittavissa suorastaan antikristuksen hengeksi.

Näiden Raamatullisten kysymysten lisäksi teräväsilmäinen lukija huomaa Moronista kertovalta englanninkieliseltä wikipediasivulta kuinka enkelin nimeen liittyy myös melkoista epäselvyyttä. Nykykirkossa puhutaan Moronista, mutta ensimmäisessä Joseph Smithin kirjoittamassa versiossa tarinasta enkelillä ei ollut nimeä. Joseph Smith nimesi enkelin Moroniksi vasta vuonna 1835. Vuonna 1838 kirjoittaessan kirkon historiaa Joseph Smith kuitenkin nimesi enkelin Nefiksi ja tällä nimellä tarina myös ensimmäisen kerran painettiin Times and Seasons sekä Millenial Star -lehdissä. Sittemmin kirkko on "korjannut" kirkon historiankirjoissa enkelin nimeksi jälleen Moroni.

Sama ongelma vaivaa myös MAP-kirkolle erityisen tärkeää ensimmäistä näkyä. Molemmilla tarinoilla, ensimmäisellä näyllä ja Moronin kohtaamisella, on hyvin samanlaiset kehityskaaret. Molemmat tarinat näyttävät saaneensa alkunsa ideasta, jota on kehitetty eteenpäin ja tarinarunkoa koristavia yksityskohtia on hiottu ja työstetty vuosien varrella. Kaava toistuu myös Mormonin kirjan kohdalla, kuten Jim Whitefield alussa linkittämälläni ensimmäistä näkyä käsittelevällä sivulla toteaa. Vuonna 1837 Joseph Smith julkaisi Mormonin kirjasta uuden painoksen, jossa vuoden 1830 painoksen kristillistä kolminaisuusoppia myötäileviä kohtia muutettiin vastaamaan hänen myöhemmän teologiansa uutta polyteististä suuntaa.

Kaikki tämä kertoo minulle vain yhdestä asiasta: Joseph Smith oli tyypillinen valehtelija, joka keksi lisää ja muutti jatkuvasti tarinoidensa yksityiskohtia. Oikeudessa Joseph Smithin alati muuttuvat tarinat eivät saisi minkäänlaista arvoa tai luottamusta. Tuollaista tarinankertojaa syytettäisiin todennäköisesti oikeuden halventamisesta ja väärästä valasta, mutta silti miljoonat mormonit ympärimaailman ovat valmiita pistämään koko elämänsä pantiksi tämän miehen tarinoiden perusteella.

Nuorten Voimaksi V

Sarjan viides osa. Linkki käsiteltävään MAP-kirkon lehteen löytyy sarjan ensimmäisestä osasta.

Musiikki ja tanssi s. 22-23

s. 22: "Valitse huolellisesti musiikki, jota kuuntelet. Kiinnitä huomiota siihen, mitä tunteita kuuntelu sinussa herättää."

Mitäpä muutakaan tämä taidemuoto voisi herättää kuin tunteita? Se miksi omiin musiikkivalintoihin taas tulee MAP-kirkon mukaan kiinnittää huomiota löytyy jälleen siitä miten teksti jatkuu:

"Joihinkin musiikkikappaleisiin voi sisältyä jumalattomia ja turmiollisia sanomia. Älä kuuntele musiikkia, joka sanoituksellaan, rytmillään tai voimakkuudellaan yllyttää moraalittomuuteen tai ihannoi väkivaltaa. Älä kuuntele musiikkia, joka sisältää alhaista tai loukkaavaa kieltä tai edistää jumalattomia tapoja. Sellainen musiikki voi turruttaa hengellisen herkkyytesi." 

Ensin siis kiinnitetään huomiota millaisia tunteita musiikki herättää ja tämän jälkeen ohjeistetaan valitsemaan kuunneltavaksi vain sellaista musiikkia, joka herättää "oikeanlaisia" tunteita. Kyse on siis selkeästä tunteiden manipuloinnista. Tiettyjä oikeanlaisia tunteita herättävä musiikki on siis vain sallittua ja näin ollen annetaan samalla ymmärtää kuinka iso kirjo ihmisen tunteista ei ole toivottavia ja kuinka jotkin tunteet, joita "jumalaton" musiikksi synnyttää, ovat suorastaan haitallisia. Oikeanlainen musiikki synnyttää kirkon kannalta toivottuja tunnereaktioita ja näin ollen vahvistaa yksilön tunnesidettä kirkkoa kohtaan. Voimakkaita tunnesiteitä synnyttämällä synnytetään luonnollisesti hyvin uskollisia palvelijoita, jotka ovat valmiita tekemään mitä vain rakastamansa asian puolesta, vaikka lentämään lentokoneita päin rakennuksia.

s. 22: "Opettele kirkon lauluja ja laula niitä. Kirkon laulut voivat kohottaa henkeäsi, kannustaa sinua vanhurskaisiin tekoihin sekä auttaa sinua kestämään vastustajan kiusaukset."

Jälleen MAP-kirkko näyttää olevan hyvin tietoinen kuinka laulut vaikuttavat mieleen ja kuinka kannustamalla tiettyjen "hyvien laulujen" laulamiseen manipuloidaan nuorta mieltä, samalla toki unohtamatta pientä pelottelua "vastustajasta." Kannustamalla toimimaan näin MAP-kirkko itseasiassa pyrkii manipuloimaan mieleen ajatuksenpysäytysmekanismeja, joiden tarkoituksena on sulkea mielestä pois kirkon kannalta epäsuotuisat ajatukset. Kun henkilö, jonka mieleen tulee jokin "kielletty ajatus", esim. vaikkapa seksuaalisuuteen liittyen, henkilö voi pyrkiä eroon mieltä vaivaavasta ajatuksesta, tai kuten Nuorten Voimaksi lehtinen toteaa "auttaa sinua kestämään vastustajan kiusaukset," hyräilemällä jotain kirkon laulua. Tarpeeksi harjoiteltuaan tästä ajatuksenpysäyttämisestä tulee automaattinen, eikä ihminen edes huomaa alkavansa hiljaa hyräilemään. Tämä nousi esille myös eräässä entisten mormonien keskustelussa, jossa keskustelun aloittaja kertoi kuinka hän usein kirkon jätettyäänkin havahtui hyräilemästä kirkon lauluja. Ongelma tällaisessa ajatuksenpysäytyksessä kuitenkin on, että mieleen kumpuavia ajatuksia ei tule koskaan kunnolla prosessoineeksi ja ne voivat kasautua ja muodostua hyvinkin pakkomielteisiksi pitkällä aikavälillä, mikä aiheuttaa enstistä suurempaa ahdistusta varsinkin jos ne ovat ns. "kiellettyjä ajatuksia", joista henkilö on ehdollistettu tuntemaan syyllisyyttä.

s. 23: "Tanssi voi olla hauskaa ja suoda mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä. Mutta sitäkin voidaan käyttää väärin. Vältä tanssiessasi täyttä vartalokosketusta partnerisi kanssa. Älä käytä sellaisia asentoja tai liikkeitä, jotka viittaavat sukupuoliseen tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen tai ovat muutoin sopimattomia."

Tanssiminenkin pitää näemmä mormonipiireissä suorittaa tiettyjen tiukkojen sääntöjen puitteissa. Tanssi on ollut ja on edelleen hyvin oleellinen osa kulttuuria ja tärkeä tunteiden ilmaisumuoto. Jälleen kieltämällä tanssista monia osa-alueita MAP-kirkko manipuloi otteessaan olevien ihmisten tunteita pitääkseen otteessaan olevat ihmiset toivotussa kirkon kannalta suotuisassa mielentilassa.

Ohjeistamalla tällä tavalla nuoria musiikkiin ja tanssiin liittyen MAP-kirkko pyrkii kokonaisvaltaiseen tunteiden manipulointiin ja ns. "kiellettyjen epäilystä herättävien tunteiden" surkastuttamiseen. Ymmärränkin tämän luettuani miksi oma tunne-elämäni on niin puutteellista ja kokemani tunteet, ennen kaikkea iloon liittyvät, ovat vain varjoja siitä mitä ne voisivat olla. En pidä tätä minään ihmeenä kun miettii millaiseen tunnemanipulaatiomankeliin nuoret mormonilapset syntymästään työnnetään. Mankelin läpikäyneenä ja siitä eroon päässeenä ihmisenä tunne-elämäni on pahasti riekaleina ja sen korjaaminen ei ole millään tavalla suoraviivaista. Kadotettuja ja surkastettuja kirkollisen kasvatuksen varhaislapsuudessa ja nuoruudessa tuhoamia tunteita tuntuu olevan kovin vaikea ellei täysin mahdoton saada takaisin.

Fyysinen ja henkinen terveys s. 25-27

s. 25: "Älä juo kahvia äläkä teetä. Älä milloinkaan käytä tupakkatuotteita tai alkoholia missään muodossa. Ne aiheuttavat riippuvuutta ja ovat vahingollisia kehollesi ja hengellesi."

Pelottelua riippuvuudella. Toki näillä aineilla on ominaisuuksia, jotka voivat synnyttää riippuvuttaa, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta riippuvuussuhteen syntyminen näihin aineisiin on hyvin yksilöllistä. Julistamalla absoluuttisesti näiden aineiden aiheuttavan riippuvuutta MAP-kirkko kuitenkin synnyttää turhaa vainoharhaisuutta ja ennakkoluuloja näitä aineita ja niiden käyttäjiä kohtaan. Lisäksi kahvin ja teen sisältämien ainesosien, kofeiini mukaan lukien, on osoitettu olevan terveyttä edistäviä samoin kuin tietyt alkoholijuomat kohtuullisesti käytettynä. Ainoastaan tupakka on tästä listasta sellainen tuote, jolle tietääkseni ei ole tieteellistä näyttöä terveysvaikutuksista.

Luokittelemalla nautintoaineita sallituiksi ja kielletyiksi MAP-kirkko pyrkiikin manipuloimaan ihmisten ajattelua entisestään. Kontrolloimalla ruokavaliota uskonto hiipii osaksi arkea ja pakottaa uhrinsa jatkuvasti pohtimaan uskoon liittyviä asioita ja lopulta ihmisen koko elämä pyörii tämän yhden asian ympärillä. Ruokavalion kontrolli asettuu kategorisesti samalle tasolle kuin vaatetuksen ja somistautumisen kontrollointi, jota käsittelin sarjan ensimmäisessä osassa.

s. 26: "Riippuvuudet vahingoittavat fyysistä, henkistä, emotionaalista ja hengellistä hyvinvointiasi. Ne vahingoittavat perhe- ja ystävyyssuhteita sekä heikentävät omanarvontuntoasi. Ne rajoittavat kykyäsi valita itse. Jos kamppailet minkä tahansa riippuvuuden kanssa, pyydä heti apua vanhemmiltasi ja piispaltasi."

Tässä kohdin tekstissä on paljon hyvää, mutta niinhän se on, että tarjoamalla huonot asiat hyvien asioiden välissä huonokin asia uskotaan helpommin. Huono asia tässä kohdin on kehotus etsiä apua seurakunnan piispalta. Jos nuori todellakin kamppailee jonkin vakavan riippuvuuden kanssa niin tukea ja apuja varmasti saa läheisiltä, mutta seurakunnan piispan puoleen kääntymistä en ymmärrä tässä kohdin lainkaan. Onko seurakunnan piispa riippuvuuksien hoitoon erikoistunut lääkäri tai terapeutti? Ei ole! Mormonipiispat ovat tavallisia maallikoita, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista pätevyyttä tai kokemusta riippuvuuksien hoidossa. Harvemmin sellaista löytyy myöskään nuoren vanhemmilta, joten apua tulisi ehdottomasti hakea ensisijaisesti terveydenhuollon ammattilaisilta. Lisäksi riippuvuuden aiheuttaja ja perimmäinen syy voi myös olla seurausta juuri tästä käsittelemästäni vihkosesta silmille hyppivä MAP-kirkon manipulointi, jonka aiheuttamia paineita nuori mahdollisesti pakenee riippuvuuden synnyttäneen aineen tuomaan hetkelliseen euforiakokemukseen. Jos riippuvuus, kuten se usein on, on pakoa omasta todellisuudesta ja sen perimmäinen syy juuri MAP-kirkko niin apua kirkon piiristä ongelman tunnistukseen ja korjaamiseen tuskin löytyy. Tämä potentiaalisesti varsin haitallinen ohje hakea ensisijaisesti apua yhteisön sisältä toistuu vielä tekstissä toiseenkin kertaan, joten tekstin perusteella on aika selvää kuinka ongelmia pyritään ratkomaan ensisijaisesti yhteisön sisällä ja näin ollen ongelmat saattavat pitkittyä ja mahdollisesti jääden kokonaan ratkaisematta.

"Onnettomuudet ovat Jumalan tekoja eikä niitä voi estää"

Perjantaina 11.10.2013 Iltasanomien webbipalvelussa julkaistiin seuraavanlainen uutinen:

"Nigerian ilmailuasioista vastaava ministeri Stella Oduah aiheutti alkuviikosta kohun kuvailemalla lento-onnettomuuksia Jumalan väistämättömiksi teoiksi.
Puheillaan ministeri halusi väistää häneen kohdistuneen kritiikin. Nigeriassa on vuoden ja kolmen kuukauden sisällä tapahtunut jo kaksi kuolonuhreja vaatinutta lento-onnettomuutta.

Oduah antoi kommentin tiedotusvälineille maanantaina. Kolme päivää aiemmin pieni matkustajakone oli törmännyt maahan Lagosin lentokentällä. Onnettomuudessa kuoli kuusitoista ihmistä.!"

IS oli uutisessaan varsin pintapuolinen ja pikainen googlettaminen lausuntoon liittyen paljastaakin hieman lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia Nigerian ilmailuministerin sanomisista aiheeseen liittyen. News24 -palvelun uutinen aiheesta paljastaa mm. seuraavaa:

"We do not pray for accidents but it is inevitable... We do everything to ensure that we do not have accidents, but it is an act of God," she said. "We do not speculate on the cause of accidents." 

Ministeri todellakin näyttää sanoneen, että onnettomuudet ovat "väistämättömiä" sekä niiden olevan Jumalan tekoja ja Nigeria Dailyn sivuilla oleva video tämän myös vahvistaa. News24 paljastaa myös kuinka tämänkaltaiset primitiiviset uskomukset pahojen henkien ja jumalten kädenjäljistä kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa ovat hyvin yleisiä Nigeriassa. Miksiköhän näin mahtaa olla? Olisikohan kenties kansan sivistystasossa ehkä hieman parantamisen varaa?

Tällainen "Jumala teki sen ja me emme voi sille mitään" on yksinkertaisesti luovuttamista. Väittämällä jotain tapahtumaa Jumalan tahdoksi, tekoseksi tai ilmaisemalla ettei asialle voi tehdä mitään henkilö ilmaisee ainoastaan omaa laiskuuttaan ja haluttomuuttaan oppia tapahtumasta. Tällä asenteella ei kukaan löydä oikeita syitä miksi se mitä tapahtui tapahtui, eikä näin ollen koskaan pääse irti omista puutteistaan. Tämä asenne ja maaginen ajattelu synnyttää ainoastaan epäonnistumisen kierteen, jossa henkilö lopulta toistaa samoihin harhaisiin uskomuksiinsa perustuvia toimintatapoja ja virheitä läpi elämänsä.

Kaikkein huolestuttavintahan tässä on se, että tällaisia uskomuksia mielessään ylläpitävä henkilö on valittu vastuulliseen virkaan, jossa hänen pitäisi nimenomaa vastata maan lentoturvallisuudesta ja sitä kautta lukemattomista ihmishengistä. Valitettavaa on myös se, että näitä taikauskoisia ministereitä ja presidenttejä löytyy maailmasta myös muualta, ei ainoastaan Nigeriasta. Kun tällaisia paljastuu niin kansan olisikin ehdottomasti pantava nämä ihmiset viralta mahdollisimman pikaisesti.

Nuorten Voimaksi IV

Olen edennyt nyt jo neljänteen osaan kurkistuksessani MAP-kirkon nuorille suunnattuun lehtiseen "Nuorten Voimaksi." Linkki lehtiseen löytyy tämän sarjan ensimmäisestä osasta.

Rehellisyys ja nuhteettomuus s. 19

"Ole joka hetki rehellinen itsellesi, muille ja Jumalalle. Rehellisyys tarkoittaa sitä, että päättää olla valehtelematta, varastamatta, petkuttamatta tai huijaamatta millään tavoin."

Rehellisyyteen ja sille mitä se tarkoittaa on lehtisessä omistettu yksi sivu. Sivulla määritellään rehellisyydeksi ettei valehtele, petkuta, varasta tai huijaa ketään ja vastaavasti epärehellisyydeksi määritellään valehtelu, petkuttaminen, varastaminen ja näpistäminen. Sen sijaan toisten törkeä hyväksikäyttö ja manipulointi omia tarkoitusperiä varten, joita lehtisen aiempi luku "ystävät" suorastaan korosti toivottavana toimintana, ei siis oletettavasti tähän epärehellisyyden kategoriaan kuulu.

"Epärehellisyys vahingoittaa sekä sinua että muita."

..ja miten olikaan sen hyväksiköytön laita?

"Rehellisyyteen liittyy läheisesti nuhteettomuus. Nuhteettomuus tarkoittaa sitä, että ajattelee ja tekee koko ajan sitä, mikä on oikein, riippumatta seurauksista."

Ajatella ja tehdä oikein riippumatta seurauksista? Tuollaisen opettaminen on moraalitonta. Millainen ihminen tekee asioita piittaamatta tekojensa seurauksista? Entäpä jos tämä ihminen vielä kuvittelee tekevänsä oikein eikä sen takia pysty myöntämään itselleen tai muille virheitään ja sen seurauksena ei myöskään koskaan pyydä anteeksi oikeutetuiksi kuvittelemiaan tekoja? Vastaus: Narsisti.

Jos ihmiselle opetetaan, että aina on vain yksi ja ainoa oikea tapa toimia ja niin pitää tehdä riippumatta seurauksista, seuraukset voivat olla hyvin hyvin tuhoisia, eivät ainoastaan yksilölle itselleen vaan myös ympäröiville ihmisille. Tällainen opetus rehellisyydestä ja nuhteettomuudesta tekee ihmisestä dogmaattisen ja moraalisesti vammaisen marttyyrin. Tietyissä tilanteissa on moraalisesti oikein valehdella kuten esimerkiksi vaikka tilanteessa jossa Gestapo kolkuttaa ovelle ja isäntä valehtelee ettei hän piilottele ketään vaikka totuus olisi toinen. Ihmiset, joilla on oikeata moraalista selkärankaa vastustaa sortojärjestelmiä, joutuvat valehtelemaan jatkuvasti ja ovat siis vihkon oppien mukaan epärehellisiä valehdellessaan.

MAP-kirkko yrittääkin yksinkertaistaa nuorille suunnatussa lehtisessään rehellisyyttä ja nuhteettomuutta liiaksi mennen pahemman kerran metsään nuorten moraalikasvatuksessa evätessään luvan opetella ja käyttää isoa osaa ihmisen käytettävissä olevasta sosiaalisesta työkalupakista. Valehtelu on myös välttämätöntä sosiaalisessa kanssakäymisessä, sillä liian usein rehellisen mielipiteen ilmaisu vaikkapa vain toisen pukeutumisesta johtaa konfliktiin tehden täysin rehellisen kommunikoinnin kenen tahansa kanssa jokseenkin mahdottomaksi. Tutkimuksen mukaan ihminen valehtelee kymmenen minuutin keskustelun aikana tietoisesti tai tiedostamattaan keskimäärin 2,92 kertaa silloinkin kun hän kuvittelee puhuvansa täysin totta.

Kielenkäyttö s. 20-21
Siinä missä rehellisyydelle ja nuhteettomuudelle vihkosessa oli annettu tilaa vain vajaa sivu, kielenkäyttöä käsitellään taas kahdella sivulla. Se kuinka paljon kullekin osa-alueelle vihkossa on annettu tilaa kertoo myös paljon siitä mikä on MAP-kirkossa tärkeää. Kielenkäytön kontrollointi on siis oletettavasti tärkeämpää kuin rehellisyys ja nuhteettomuus, eikä se ole toisaalta mikään ihme sillä kieli onkin varsin merkittävässä osassa mielenhallinnassa. Kontrolloimalla nuortensa kielenkäyttöä MAP-kirkko pyrkiikin kontrolloimaan nuorten mieliä, mielipiteitä ja ajatuksia.

s. 20: "Valitse ystäviä, jotka käyttävät hyvää kieltä. Auta esimerkilläsi muita parantamaan kielenkäyttöään. Ole halukas kohteliaasti poistumaan paikalta tai vaihtamaan keskustelun aihetta, kun ympärilläsi olevat käyttävät epäasiallista kieltä."

Jälleen jo edellisestä kirjoituksestani tuttu kehotus "oikeanlaisten ystävien" valintaan, jolla nuorta manipuloidaan käytännössä eristäytymään kirkon ulkopuolisista ikätovereista ja mikäli se ei ole mahdollista kehotetaan manipuloimaan muita omalla esimerkillä ja vaihtamalla puheenaihetta kun keskustelu harhautuu "vääränlaiseksi."

s. 21: "Jos sinulle on tullut tavaksi käyttää sellaista kieltä, joka ei ole näiden tasovaatimusten mukaista – kuten kiroilu, ivaaminen, juoruilu tai vihaisena muille puhuminen – voit muuttua. Rukoile apua. Pyydä perhettäsi ja ystäviäsi tukemaan sinua halussasi käyttää hyvää kieltä."

 ..ja lopuksi se joka ei vielä kommunikoi kuin "oikea ja hyvä mormoni" kommunikoi niin hänen tulee aivopestä itsensä kommunikoimaan ja käyttäytymään kuin "oikea ja hyvä mormoni" ja pyytää muita jopa auttamaan itseään omassa aivopesussaan. Toki hyvät käytöstavat ovat aina toivottavia, eikä tässä kohdin luetellut tavat varmasti ole kenenkään mielestä toivottavia piirteitä, mutta halu muuttua täytyy tulla itsestä eikä seuraavanlaisen MAP-kirkon manipuloinnin seurauksena:

s. 21: "Älä käytä rienaavaa, alhaista tai karkeaa kieltä tai eleitä, äläkä kerro vitsejä tai tarinoita moraalittomasta toiminnasta. Ne loukkaavat Jumalaa ja muita."

Juuri tällaiseen tunnemanipulaatioon perustuvaan kasvatusmenetelmään on kiinnitetty mediassa viime viikkoina huomiota, koska se  loukkaa lapsen oikeuksia. Mediassa esillä olleessa Jehovan Todistajien lapsille suunnattussa kasvatusvideossa vastaava tunnemanipulaatio on viety vieläkin pidemmälle, mutta tämä mormoniopetus ammentaa ihan samasta kaivosta.

Olen nyt edennyt suunnilleen lehtisen puoliväliin ja olen lehtistä selatessani kohdannut huomattavasti voimakkaampia manipuloinnin elementtejä kuin odotin. Toki oman mormonihistoriani perusteella osasin odottaa jonkinasteista manipulointia, mutta en näin perustavanlaatuista. Siinä missä Jehovan Todistajat ovat virittäneet oman manipulointikoneistonsa äärimmilleen MAP-kirkko kyllä kalpenee rinnalla, mutta se ei tee MAP-kirkosta yhtään sen synnittömämpää. Tällainen lasten manipulointi asettaa tasapainoisten ja tervemielisten kansalaisten kasvattamiseen todella suuria haasteita.

Nuorten Voimaksi III

Ystävät s. 16-17
Tästä kappaleesta nousee silmiinpistävällä tavalla parikin manipulointiin liittyvää asiaa.

s. 16: "Valitse sellaisia ystäviä, joilla on samat arvot kuin sinulla, niin että voitte vahvistaa ja kannustaa toisianne elämään korkeiden tasovaatimusten mukaan."

Toisinsanoen, eristä itsesi ulkopuolisilta vaikutteilta ja manipuloi ystäviäsikin ylläpitämällä ryhmäpainetta oikeanlaisten tasovaatimusten mukaan elämisessä.

s. 16: "Yritä erityisesti olla ystävä niille, jotka ovat ujoja tai yksinäisiä, joilla on erityisiä tarpeita tai jotka eivät tunne kuuluvansa joukkoon."

Toki on mukavaa jos ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita toisista ja toisten hyvinvoinnista, mutta valitettavasti tälläerää kyse ei ole siitä. Tämä on suora kehotus rakkauspommitukseen, jonka tarkoituksena on herättää ulkopuolisissa ja aivan erityisesti haavoittuvassa mielentilassa olevien ihmisten kiinnostus kirkkoa kohtaan ja saada heidät liittymään. Ystävät osion viimeiset lauseet vielä kertaavat ja tuovat tämän tavoitteen korostetusti esille.

s. 17: "Kutsu muihin uskontokuntiin kuuluvia ystäviäsi kirkon kokouksiin ja toimintoihin. Auta heitä tuntemaan olevansa tervetulleita ja kuuluvansa joukkoon. Monet ovat liittyneet kirkkoon ystäviensä esimerkin ja toveruuden vuoksi. Pyri myös erityisesti auttamaan uusia käännynnäisiä ja vähemmän aktiivisia jäseniä."

Yhdistettynä s. 16 kehotukseen kohdistaa aivan erityistä ystävällisyyttä haavoittuvassa mielentilassa olevia kohtaan toivoen heidän sen seurauksella liittyvän kirkkoon ei synny todellista ystävyyttä vaan kyse on toisen ihmisen henkisen ahdingon törkeästä hyväksikäytöstä. MAP-nuoria siis opetetaan kädestä pitäen manipuloimaan ja hyväksikäyttämään toisten henkistä hätää kirkon jäsenrekrytoinnin työkaluna.

s.16: "Kun pyrit ystävystymään muiden kanssa, älä tingi tasovaatimuksistasi. Jos ystäväsi kehottavat sinua tekemään sellaista, mikä on väärin, puolusta sinä oikeaa, vaikka tekisitkin sen yksin. Sinun täytyy ehkä etsiä toisia ystäviä, jotka tukevat sinua käskyjen pitämisessä."

Jälleen kerran nuoren mieleen iskostetaan ihannetta marttyyriudesta, joka voi johtaa hänen eristäytymiseensä kirkon ulkopuolisista ikätovereista.

Kiitollisuus s. 18

"Herra haluaa, että sinulla on kiitollisuuden henki kaikessa, mitä teet ja sanot... Vaikeimpinakin hetkinäsi voit huomata paljon kiitollisuuden aiheita. Saat siitä voimaa ja siunauksia."

Kiitollinen pitää siis olla silloinkin kun menee huonosti. Negatiivisten tunteiden ilmaiseminen on varsinkin kehittyvälle nuorelle tärkeää. Jos negatiivisten tunteiden ilmaiseminen on kiellettyä eikä asioita voi käsitellä niiden vaatimalla tavalla ne jäävät vaivaamaan ja ahdistamaan mieltä.

"Ilmaiset kiitollisuutesi Herralle myös elämäntavallasi. Pitämällä Hänen käskynsä ja palvelemalla muita osoitat, että rakastat Häntä ja olet Hänelle kiitollinen."

Nuori siis opetetaan, että käyttäytymällä oikein hän osoittaa Herralle rakastavansa tätä. Hmm.. Miksi ihmeessä kaikki tietävälle Herralle pitää pinnallisella käyttäytymisellä ilmaista rakkauttaan? Sen sijaan käyttäytymisen kontrollointi on kyllä hyvin tärkeää kulteille ja lahkoille, jotta ne pystyvät pitämään jäsenen mielen otteessaan. Kannustamalla nuoria käyttäytymään tietyllä tavalla kirkko pyrkiikin muokkaamaan nuoren mieltä kirkolle myötämieliseksi. Mikäli kirkon tasovaatimusten mukainen käyttäytyminen on ristiriidassa nuoren luontaisen käyttäytymisen kanssa syntyy kognitiivinen dissonanssi, joka aivojen on jollain tavalla ratkaistava. Jatkamalla käyttäytymistä luontaisia taipumuksiaan vastaan nuoren mieli hiljalleen korvaa luontaisen käyttäytymismallin uudella. Prosessin seurauksena nuori aivopesee ja synkronoi mielensä kirkon oppien mukaiseksi ja kirkon ote hänen mieleensä lujittuu ja hänestä tulee entistä riippuvaisempi kirkosta.

Tänään käsittelemistäni kappaleista "Ystävät" ja "Kiitollisuus" molemmista nousi voimakkaasti esiin kuinka tärkeää MAP-kirkon mielenhallinnalle on käyttäytymisen kontrollointi. Jo aiemmassa kirjoituksessa, jossa käsittelin kappaletta "Pukeutuminen ja ulkoinen olemus", havaittiin kuinka MAP-kirkossa tietoisesti manipuloidaan käyttäytymistä pukeutumiskoodilla. Nyt käsitellyt kappaleet jatkavat samalla manipulointinpolulla keskittyen "oikeanlaiseen" käyttäytymiseen lisäksi vielä opettaen kuinka nuoren tulisi myös manipuloida ympärillään olevia ihmisiä noudattamaan näitä samoja tasovaatimuksia uusien jäsenten houkuttelemiseksi kirkkoon.

Nuorten Voimaksi II

Opiskeleminen s. 9-10
Tämä kappale vihkosessa on itseasiassa aika hyvä kannustaen nuoria opiskelemaan.


Ajanviete ja Media s. 11-13

s. 11: "...median muotojen välittämä tieto ja viihde voivat lisätä kykyäsi oppia ja kommunikoida ja tulla hyvää aikaansaavaksi voimaksi maailmassa. Osa tästä tiedosta ja viihteestä voi kuitenkin eksyttää sinut pois vanhurskaasta elämästä. Valitse viisaasti, kun käytät mediaa, koska kaikki, mitä luet, kuuntelet tai katselet, vaikuttaa sinuun. Valitse vain sellaista mediaa, joka kohottaa sinua."

Kyllä tieto ja viihde, jota erilaiset mediat tarjoavat, lisäävät ja kehittävät kykyjä, mutta sen jälkeen alkaa jälleen se tuttu manipulointi pelottelulla kuinka medioiden tarjoamat tiedot voivat harhauttaa pois "vahurskaasta elämästä". MAP-kirkon pyrkimyksenä onkin tässä kohdin indoktrinoida nuoreen mieleen epäluuloa kaikkea sellaista kohtaan, joka ei ole kirkon hyväksymää sekä opastaa suosimaan informaatiota joka "kohottaa". Käytännössä MAP-kirkko pyrkii voimistamaan yksilön vahvistusvinoumaa ja pohjimmiltaan kyse on informaation hallinnasta, jonka tarkoituksena on rajoittaa henkilön informaationsaantia ja sitä kautta rajata tietolähteitä ja informaatiota, joiden perusteella ihminen päätöksiään tekee.

s. 11: "Saatana käyttää mediaa pettääkseen sinua ja saadakseen väärän ja pahan näyttämään normaalilta, humoristiselta tai jännittävältä...Ole niin rohkea, että poistut elokuvista, vaihdat kuuntelemasi musiikin toiseksi tai suljet tietokoneen, television tai mobiililaitteen, jos se, mitä näet tai kuulet, karkottaa Hengen."

Olemme päässeet vasta sivun 11 toisen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen todetaksemme kuinka nuorten pelottelua jatketaan vielä voimakkaammin kuin ensimmäisessä kappaleessa. Nyt pyrkimyksenä synnyttää nuoreen mieleen suoranainen fobia kaikkea sellaista kohtaan joka ei voimista uskoa MAP-kirkkoon. Nuori pelotellaan eristämään mielensä kaikelta sellaiselta, joka voisi vaikuttaa kielteisesti hänen uskonkokemukseensa. Tämä kasvatus onkin onnistunut monien tuntemieni tosiuskovien mormonien kohdalla, sillä heitä vaivaa joskus jopa häiritsevän voimakas apaattisuus ja haluttomuus ottaa selvää asioista, jotka saattaisivat kyseenalaistaa MAP-kirkon auktoriteettia ja opetuksia.

s. 12: "Kaikenlainen pornografia on erityisen vaarallista ja aiheuttaa riippuvuutta... Pornografian käyttö on vakava synti ja voi johtaa muihin sukupuolirikkomuksiin. Karta pornografiaa hinnalla millä hyvänsä. Se on myrkkyä, joka heikentää itsehillintääsi, tuhoaa omanarvontuntosi ja muuttaa näkemystäsi muista ihmisistä... Se rajoittaa kykyäsi tuntea todellista rakkautta.."

Noniin, sitten pelotellaan pornografiasta ja se leimataan "synniksi". Noin yleensä 12 vuotiaat eivät vielä ole elämässään kohdanneet pornografiaa, joten asian nostaminen esille tämän ikäisille suunnatussa lehtisessä on ensinäkin hyvin arveluttavaa. Nuoret teinit ovat myös hyvin kiinnostuneita seksuaalisuudestaan ja nyt kun heidän mieliinsä istutetaan tabu ja ehdoton kielto pornografiaa kohtaan seuraa tästä itseasiassa kohonnut riski yksilölle kehittää pakkomielle ja riippuvuus aiheeseen liittyen samalla asiasta voimakkaasti syyllistäen. Psykologit ovat jo pidemmän aikaa tunteneet "White bear" -syndrooman, jossa yritettäessä karkottaa mielestä jokin asia synnytetään pakonomaista tarvetta ajatella asiaa jatkuvasti. Omia ajatuksiaan ei voi valita eikä hallita ja sen takia omaa ajatteluaan ei koskaan ole syytä rajoittaa tämän kaltaisilla kielloilla, eikä varsinkaan syyllistää kehittyvää nuorta mieleen kumpuavista ajatuksista.

Perhe s. 14-15

s. 15: "Jumala haluaa, että kaikki Hänen lapsensa tulevat maailmaan kuuluen iankaikkiseen perheeseen, jossa on äiti ja isä, jotka rakastavat toisiaan sekä huolehtivat toisistaan ja lapsistaan. Ellet itse ole päässyt kokemaan tätä, ole kärsivällinen ja elä edelleen vanhurskaasti. Etsi kelvollisia roolimalleja. Valmistaudu nyt täyttämään jumalalliset tehtäväsi aviomiehenä ja isänä tai vaimona ja äitinä. Sitoudu solmimaan avioliittosi temppelissä ja perustamaan oma iankaikkinen perheesi."

Tässä lehdykän osiossa pyrkimyksenä on stereotyypittää nuoren mieleen perhearvot 1950-luvulta. Poimin näytteeksi vain osion viimeisen kappaleen, jossa pyritään sementoimaan kirkon asettamat tärkeimmät tavoitteet mormoninuorelle, jotka nostin esiin jo edellisessä kirjoituksessani. Mormoninuoren tärkein tehtävä kirkon kannalta onkin perheen perustaminen toisen kelvollisen mormonin kanssa ja sen jälkeen uusien jäsenten synnyttäminen kirkolle. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja jokaisella on omanlaisensa tarpeet eikä kaikille vain yksinkertaisesti sovi nämä samat tavoitteet. Jokainen nainen ei halua olla äiti eikä jokainen mies isä, kaikki eivät myöskään ole soveliaita näihin stereotyyppirooleihin vaikka niin haluaisivat. Monet mormoninuoret ovat jääneet tämän avioliittojunan kyydistä ja heitä varten USA:ssa onkin perustettu ns. "sinkkuvaarnoja", joihin nämä yli-ikäiset perheettömät ja kirkon outolinnut on siivottu pois lapsiperheiden silmistä, "jotta he voisivat löytää sen oikean". Erilaisuus ja eläminen perheettömänä sinkkuna voikin siis johtaa syrjäytymiseen oman mormoniyhteisön sisällä.