Kielitieteellinen analyysi mormonismista

Richard Packham on eläkkeellä oleva kielten opettaja ja lakimies. Hän asuu Oregonissa vaimonsa kanssa ja on myös entinen mormoni. Richard on opettanut vieraita kieliä mm. Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Vuonna 2003 Richard julkaisi mormonismiin liittyvän analyysin, jossa hän paljastaa monia mormonismiin liittyviä kielitieteellisiä ongelmia. Richard on pitänyt aiheesta myös esitelmän Exmormon Foundationin konferensissa.

Analyysissään Richard huomauttaa kuinka Mormonin kirjassa imitoidaan 1611 kirjoitetun kuningas Jaakon Raamatunkäännöksen englantia ja esittää oikeutetusti kysymyksen miksi? Normaalisti kielenkääntäjä tekstiä kääntäessään kääntää tekstin nykykielelle ja Joseph Smithin ajan nykykieli poikkesi hyvin merkittävästi parisataa vuotta aiemmin Englannissa puhutusta kielestä. Imitointiyritys myös paljastaa tekstin tuottaneen henkilön (Joseph Smith) puutteet, sillä tuotetussa tekstissä on kosolti virheitä. Packham toteaa myös kuinka jotkin mormonijohtajat ovat opettaneet kuningas Jaakon englanninkielen olevan "kunnioittavampaa" ja sen takia tämänkaltaista englantia tulisi käyttää mm. rukoillessaan, mutta jos kerran jo sanojen merkitykset ovat mormonien käyttämässä imitaatiokielessä väärin niin miten mahtaakaan olla sen kunnioittavuuden kanssa? Kaikkein raskauttavimpien todisteiden Mormonin kirjan (MK) ja Oppi ja Liitot (OL) kirjan kannalta Richard toteaakin olevan tekstit, joita väitetään Jumalan sanomisiksi (ilmoituksiksi) ja jotka ovat kauttaaltaan kielioppivirheiden kyllästämiä.

Tässä muutamia Richard Packhamin esiin nostamia esimerkkejä OL (engl. D&C) kirjasta Richardin kommentein:

D&C 3:10 God is speaking to Joseph only: "...repent of what thou hast done, which is contrary to the commandment which I gave you, and thou art still chosen..." (unnecessary switching from singular to plural and back again)

In D&C 6 God speaks to Oliver Cowdery, especially from v. 16 on. From verses 16 to 20, God addresses Oliver correctly with the singular forms "thou," "thee," etc. But from verse 21 to the end, he addressed Oliver incorrectly with the "you" (plural) forms. Similar switching back and forth are in sections 8 and 9.

At D&C 6:16 God says, "...there is none else save God that knowest thy thoughts..." It should be "knoweth," of course: "knowest" can only be used if "thou" is the subject: "thou knowest."

At D&C 105:1 God says, "“Verily I say unto you who have assembled yourselves here that you may learn my will....” (incorrect use of "you" as subject.)

In D&C 10 God is speaking to Joseph Smith. In the first fourteen verses he addresses Smith using the plural forms of "you" a total of 28 times. Then in verse 15 he correctly reverts to the singular: “..[Satan] has put it into their hearts to get thee to tempt the Lord thy God, ..”

Vastaavat ongelmat vaivaavat myös muita mormonitekstejä:

2 Nephi 1:30-32, Lehi speaks to Zoram (as divinely translated by God's inspired translator): "And now, Zoram, I speak unto you: Behold, thou art the servant of Laban...if ye shall keep the commandments of the Lord, the Lord hath consecrated this land for the security of thy seed with the seed of my son." (incorrect switching between singular and plural)

2 Nephi 3:1, Lehi says: "And now I speak unto you, Joseph, my last-born. Thou wast born in the wilderness of mine afflictions; yea, in the days of my greatest sorrow did thy mother bear thee. (incorrect switching between singular and plural)

Mosiah 2:19-20, King Benjamin says: "O how you ought to thank your heavenly King! ... if you should render all the thanks and praise..." (object form used as subject; should be "ye"; also verses 21, 34, 40, also 4:10, 21, 5:15. More examples of "you" incorrectly used as a subject: Mosiah 12:25, 30; 13:10; 18:10, 13; 24:14; 29:13; Alma 5:6, 16, 19, 20, 22, 55; 7:6, 17, 27; 9:18; 32:28, 30, 34; 37:16; 38:2; many others)

Alma 36 through 42 contain Alma's advice to his sons, each chapter addressed individually to the named son.. He repeatedly uses "ye" and "you" (plural) rather than the singular "thou" and "thee", although occasionally also using the singular (as in 36:3)

Mormonijumalilla ei siis ole kielioppi hallussa.

Mormonismiin liittyvät kielelliset ongelmat eivät myöskään rajoitu yllä luetellun kaltaisiin kielioppilapsuksiin. Tekstien tuottajan (Joseph Smith) kielentuntemukseen liittyviä puutteita kuvastaa hyvin myös nimien käyttö. Testeissään Joseph Smith nimittäin käyttää sekaisin Vanhan testamentin hepreankielisiä nimiä ja uuden testamentin kreikankielisiä nimiä näyttämättä lainkaan ymmärtävän kuinka kaksi erikielistä nimeä puhuvat samasta henkilöstä. Tätä havainnollistaa erinimaisesti esimerkki OL 110:12,13:

"12 After this, Elias appeared, and committed the dispensation of the gospel of Abraham, saying that in us and our seed all generations after us should be blessed.
13 After this vision had closed, another great and glorious vision burst upon us; for Elijah the prophet, who was taken to heaven without tasting death, stood before us, and said:
14 Behold, the time has fully come, which was spoken of by the mouth of Malachi--..."

Kyseisessä OL:n kohdassa kerrotaan kuinka kaksi eri profeettaa "Elias" ja "Elijah" ilmestyvät mormoneille Kirtlandin temppelissä. Teksti kertoo karua kieltään siitä kuinka Raamatussa saman henkilön hepreankielinen ja kreikankielinen nimi ovat sekoittaneet tekstin kirjoittajan kuvittelemaan, että kyseessä olisi kaksi eri henkilöä.

Sama kielellinen sotkeminen nimien kanssa jatkuu kun elohim, hepreankielen Jumalaa tarkoittava sana, on saanut mormonismissa uuden merkityksen ja sitä käytetään Elohim jumalan erisnimenä. Juutalaisten YHWH (Yahweh, Jehova) Jumalan salaista nimeä kuvaava kirjainyhdistelmä, joka englanninkielisessä Raamatussa on usein käännetty sanaksi "Lord", on taas Raamatussa jokseenkin vaihtokelpoinen Jumalaa kuvaavan elohim sanan kanssa, mutta mormonismissa nämä kaksi on erotettu erillisiksi jumaliksi Elohimin tarkoittaessa ylijumalaa, Jeesuksen isää, ja Jehovan tarkoittaessa Jeesusta.

Jotta nimisoppaan saadaan vielä lisää sekamelskaa niin Richard nostaa esiin kuinka MK:ssa käytetään sanaa "Christ" vaikka kyseinen sana on alkujaan kreikankielinen. Kreikankieli tuli Jerusalemiin vasta muutaman sata vuotta myöhemmin kun Aleksanteri suuri aloitti alueen hellenistämisen, eikä näin ollen kukaan vielä n. 600 eaa Jerusalemissa puhunut kreikkaa kun Lehin retkikunnan väitetään matkalleen lähteneen. Hepreankielen vastaava sana on messias "voideltu", jonka kreikankielinen translitterointi christos "voideltu" on. Kieliongelma kiteytyy MK 2 Nefi 25:19, jossa molemmat sanat esiintyvät osoittaen ettei tekstin kirjoittaja ei ole ymmärtänyt käyttävänsä kahta erikielistä samaa asiaa kuvaavaa sanaa, käyttäen vieläpä "Christ" sanaa nimenä.

"For according to the words of the prophets, the Messiah cometh in six hundred years from the time that my father left Jerusalem; and according to the words of the prophets, and also the word of the angel of God, his name shall be Jesus Christ, the Son of God."

Richard Packham nostaa MK:sta esiin myös muita kreikkalaisperäisiä sanoja, mikä entisestään nostaa kysymysmerkkejä siitä kuka kreikkaa kävi uudella mantereella Nefiläisille opettamassa heidän Jerusalemista lähtönsä jälkeen. MK:n tekstissä esiintyykin kosolti käsitteitä ja konsepteja, jotka eivät ole olleet olemassa niiden väitetyn kirjoituksen aikaan. Nykypäivän mormonit joutuvatkin harrastamaan melko luovaa ajatusten ja konseptien vääristämistä selittääkseen nämä asiat maton alle ja pitääkseen kiinni uskostaan.

Mikäli englanninkieli ei ole este niin suosittelenkin lukemaan Richardin analyysin kokonaisuudessaan sekä katsomaan hänen aiheesta pitämänsä esitelmän (linkit tämän blogikirjoituksen alussa).