Nuorten Voimaksi VI

MAP-kirkon nuorille kohdistaman opasvihkokatsauksen kuudes osa.

Parannus s. 28
Teologiaa? Kyllä vain, kun viimein on kahlattu yli puolen välin niin pääsen itseasiassa käsittelemään mormoniteologiaan liittyviä käsitteitä. Tähän astihan vihkonen on painottanut lähinnä kuinka tulisi pukeutua, käyttäytyä ja manipuloida muita ihmisiä käyttäytymään samoin. Vasta nyt vihkonen päättää käsitellä jotain opillisesti niinkin merkittävää asiaa kuin parannus.

s. 28: "Vapahtaja kärsi meidän syntiemme tähden ja antoi henkensä meidän puolestamme. Tätä suurta uhria kutsutaan sovitukseksi. Sovituksen kautta voit saada anteeksiannon ja tulla puhdistetuksi synneistäsi, kun teet parannuksen."

Ensimmäiseksi luku määrittelee mitä MAP-kirkossa tarkoitetaan Vapahtajan sovituksella. Koko vapahtajan konsepti sinällään on mielestäni varsin vastenmielinen, sillä se perustuu omien pahojen tekojen vierittämiseen toisen niskaan eli syntipukin käyttöä. Ajatus jonkin sijaiskärsijän tappamisesta jumalten lepyttämiseksi on peräisin muinaisista uhrikulttuureista, joissa ihmiset yrittivät lepytellä milloin mitäkin jumalia, jotka aiheuttivat tulivuorenpurkauksia, maanjäristyksiä, tulvia jne. ongelmallisia tilanteita aikalaisille ihmisille. Uhrimenot olivat siten aikalaisten ihmisten pyrikimys vaikuttaa omaan valtapiiriinsä ulkpuolisiin asioihin eli pyrkimys kontrolloida sitä mitä he eivät pystyneet kontrolloimaan. Sittemmin juutalaisuus muokkasi näistä käytännöistä puhdistusrituaalin, jossa pahoja tehnyt ihminen pyrkii palauttamaan Jumalan suosion tappamalla viattomia eläimiä temppelissä. Lopulta tämä vietiin äärimmäisyyteen kristinuskossa, josta mormonismi tämän on omaan teologiaansa kopioinut, kun uhrialttarilla tapettiin Jumala Hänen itsensä lepyttämiseksi. Mikäpä tosiaan sen suurempi uhri voisikaan olla kuin Jumala itse itselleen uhrattuna. Itse uhrilla tai sen laadulla ei kuitenkaan ole filosofisesti kovin suurta merkitystä, sillä kyseessä on pohjimmiltaan omien pahojen tekojen ja pahuuden vierittämisestä sijaiskärsijän niskaan itseensä kohdistuvan rangaistuksen ja kärsimyksen välttämiseksi ja koko ajatus sotii kaikkia nykyisiä oikeuskäsityksiä vastaan. Tuskin kukaan nykyihminen, joitakin henkisesti sairaita lukuunottamatta, voisi kuvitella iloitsevansa jos oikeusistuin vapauttaisi vastuusta raiskaajan tai murhajan sekä pahoinpitelisi tai tappaisi jonkun syyttömän tehtyjen rikosten sovittamiseksi. Kukaan, jolla on vähänkään oikeustajua, ei tuollaista hyväksyisi, mutta silti tämä on se teologinen perusta jonka varaan sadat miljoonat uskovaiset maailmassa, eivät ainoastaan mormonit, ovat valmiita panostamaan koko elämänsä. Tämä on yksinkertaisesti sairasta, mutta pidempi vuodatus tästä kristillisten ja kristillisperäisten uskontojen peruskysymyksestä jääköön tälläerää tähän ja palataan itse käsiteltävänä olevaan vihkoseen.

s. 28: "Parannus on muutakin kuin pelkästään väärien tekojen tunnustamista. Se on mielen ja sydämen muutos. Siihen sisältyy kääntyminen pois synnistä ja kääntyminen Jumalan puoleen anteeksiannon saamiseksi. Siihen kannustavat rakkaus Jumalaa kohtaan ja vilpitön halu olla kuuliainen Hänen käskyilleen."

Mormonismi on hyvin suorituskeskeinen ja vaativa uskonto ja tämä käy erityisen hyvin ilmi tästä kohdin. Pelkästään parannuksen tekemiseksi ei riitä omien virheiden myöntäminen ja anteeksiannon pyytäminen. MAP-kirkossa Jumalan armolle on asetettu ehdot, eikä Jumalan rakkaudesta voi päästä osalliseksi ellei "käänny pois synnistä" eli pyri olemaan täydellinen ja halua vilpittömästi olla kuuliainen Hänen käskyilleen eli seurata kirkon johtajia mitä he sitten ikinä keksivätkin pyytää. Kyseessä on siis varsin räikeä manipulointi, jolla nuorelle asetetaan mahdottomia standardeja ja vaaditaan sokeaa kuuliaisuutta.

s. 28: "Saatana uskottelee sinulle, ettet voi tehdä parannusta, mutta se ei ole suinkaan totta... Jos viivytät parannusta, saatat menettää siunauksia, mahdollisuuksia ja hengellistä johdatusta. Saatat myös ajautua syvemmälle synnillisen käyttäytymisen pauloihin, jolloin on vaikeampi löytää ulospääsyä. "

..niin ja siis tietysti manipulointia sitten on hyvä ryydittää pelottelulla sielunvihollisesta, siunausten menettämisestä ja siitä kuinka nuoresta tulee "synnin orja" jos ei tee niinkuin käsketään. Pelottelu tässä kohdin toimii myös passiivis-agressiivisena pelotteena ulkopuolista "syntistä" maailmaa kohtaan.

s. 28-29: "Jotkut ihmiset rikkovat tietoisesti Jumalan käskyjä ja suunnittelevat tekevänsä parannuksen myöhemmin, kuten ennen kuin menevät temppeliin tai palvelevat lähetystyössä. Senkaltainen tahallinen synnin tekeminen pilkkaa Vapahtajan sovitusta."

Lisää manipulointia, tällä kertaa nuorta mieltä lyödään varsin kovaa ja korkealta, jumalanpilkalla. Kukapa sitä nyt Jumalaansa haluaisi pilkata, joten MAP-kirkko on löytänyt varsin voimakkaan manipulointiaseen julistamalla kuinka tietoisesti syntiä tekevät syyllistyvät jumalanpilkkaan. Hiljaiseksi vetää ja onkin pakko kysyä voiko enää räikeämpää manipulointia olla? Kyllä vain, eikä vihkoa tarvise kovin montaa riviä eteenpäin kahlata sen löytämiseksi.

s. 29: "Tehdäksesi parannuksen sinun on tunnustettava syntisi Herralle... Vakavat synnit, kuten sukupuolirikkomus tai pornografian käyttö, sinun tulee tunnustaa piispallesi. Ole hänelle täysin rehellinen."

Mikä häpeä! Ei riitä, että tunnustaa syntinsä Herralle omissa rukouksissaan vaan nuorta nöyryytetään ja hänen päälleen vieritetään vielä suunnaton häpeäntunne kun joutuu kertomaan ne kaikkein "pahimmat" tekonsa ja tekemään tiliä maallikkopiispalleen niinkin henkilökohtaisista asioista kuin omasta seksuaalikäyttäytymisestään. Terveyskirjastossa todetaan häpeästä seuraavaa:

Häpeä koskee koko itseä. Ihminen voi pyrkiä korjaamaan syyllisyyttä herättävän teon, mutta häpeä tuntuu korjaamattomalta ja koko minä perusteitaan myöten väärältä; siksi se vaatii koko itsen muuttamista. Häpeän välttäminen estää ihmistä ajattelemasta ja havaitsemasta todellisuutta, se käynnistää todellisuuden torjuntaa laajemman kieltämisen ja aiheuttaa ajatuksettomuutta (Kinston 1987).

Vaatimalla kaikkein vakavimpien syntien tunnustamista piispalle MAP-kirkko käyttää häpeää manipuloidakseen nuoria käyttäytymään ja ajattelemaan haluamallaan tavalla. Samalla MAP-kirkko estää heitä ajattelemasta, havaitsemasta todellisuutta sellaisena kuin se silmien eteen avautuu ja synnyttää todellisuuden torjuntaan tähtääviä mekanismeja nuoreen mieleen. Häpeään perustuva manipulaatio on voimakkainta mahdollista manipulaatiota sillä se hyökkää kokonaisvaltaisella tavalla ihmisen koko persoonaa, havainnointi- ja ajattelukykyä vastaan. Tervesyskirjasto toteaa myös:

Häpeällä on suuri merkitys erilaisten psyykkisten häiriöiden käynnistäjänä; sillä näyttää olevan merkitystä myös paniikkikohtausten laukaisijana.

Häpeällä MAP-kirkko ei ainoastaan vaikuta nuortensa käyttäytymiseen ja ajatteluun vaan se suorastaan pahoinpitelee nuorten mieliä aiheuttaen jopa psyykkisiä häiriöitä kasvuiässä oleville nuorille.

Tämän jälkeen MAP-kirkon haitallisuus nuorten mielenterveydelle ei varmaan ole enää kenellekään epäselvää. Olisikin mielenkiintoista jos asiaan liittyvää tutkimusmateriaalia olisi saatavilla. Ennen kaikkea kiinnostaisi tietää kuinka paljon mielenterveysongelmia ilmenee eri uskonnollisten yhteisöjen piirissä. Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila totesi eräässä radiohaastattelussa aiemmin tänä vuonna kuika suurin osa yhteydenotoista UUT:een tulee Jehovan todistajien, helluntailaisten, vanhoillislestadiolaisten ja mormonien taholta. Pelkkä yhteydenottojen määrä UUT:een ei kuitenkaan kerro mielenterveysongelmista, sillä tuskin kaikilla uhreilla on vakavia mielenterveysongelmia ja osa uhreista varmasti jää myös piiloon. Jotkut uhrit voivat olla myös uskonyhteisönsä niin täydellisesti kontrolloimia etteivät yksinkertaisesti koskaan pääse pakoon ja irti heidän mielenterveyttään palasiksi repivästä yhteisöstä. Monet päätyvät myös tekemään valinnoista sen toivottomimman ja peruuttamattoman, itsemurhan. Mormonismin suuntaan synkkiä pilviä puhaltaa myös se tosiasia, että USA:n osavaltioista Utah on itsemurhatilastoissa vuosi toisensa perään kärkikymmenikössä. Lisäksi vuonna 2009 tehty kyselytutkimus paljasti kuinka jopa 6,8% vastanneista Utahilaisista oli miettinyt vakavissaan itsemurhaa. Miksi, liittyykö ongelma MAP-kirkkoon vai löytyykö syyt näihin synkkiin tilastoihin muista tekijöistä? Syväluotaavia analyysejä ja tutkimuksia eri uskonyhteisöjen käytäntöihin liittyvien mielenterveysriskein kartoittamiseksi tarvitaan kipeästi.