Joseph Smith: Tarinankertoja

Nykymormonit antavat huikeasti arvoa väitetyille Joseph Smithin kohtaamisille Jumalan ja hänen sanansaattajiensa kanssa. MAP-kirkon historiaa tarkemmin tutkineet kuitenkin ovat selvillä näihin asioihin liittyvistä ongelmista, eikä kaikkein vähiten nk. ensimmäiseen näkyyn liittyvistä epäselvyyksistä, jotka Jim Whitefield on dokumentoinut omalla sivullaan. Ensimmäsen näy lisäksi Raamattunsa tunteva kristitty törmää myös opillisesti Joseph Smithin kohtaamiseen enkeli Moronin kanssa.

MAP-kirkon historiakirjallisuus ilmaisee asian seuraavasti:
History of the Church, bind 1, osa 1, luvut 1–5

30 Ollessani näin huutamassa avuksi Jumalaa havaitsin huoneeseeni ilmestyvän valon, joka voimistui voimistumistaan, kunnes huone oli valoisampi kuin keskipäivällä, kun samassa vuoteeni viereen ilmestyi persoona, joka seisoi ilmassa, sillä hänen jalkansa eivät koskettaneet lattiaa. 

 31 Hänellä oli yllään häikäisevän valkoinen väljä viitta. Se oli valkoisempi kuin mikään maanpäällinen, mitä olin milloinkaan nähnyt, enkä usko, että mikään maanpäällinen voitaisiinkaan tehdä niin tavattoman valkoiseksi ja loistavaksi. Hänen kätensä olivat paljaat, samoin hänen käsivartensa hieman ranteen yläpuolelle; niin myös hänen jalkansa olivat paljaat, kuten hänen säärensäkin olivat vähän nilkkojen yläpuolelle. Myös hänen päänsä ja kaulansa olivat paljaat. Saatoin havaita, ettei hänellä ollut yllään muuta vaatetta kuin tämä viitta, koska se oli auki, niin että saatoin nähdä hänen poveensa. 

 32 Ei ainoastaan hänen viittansa ollut tavattoman valkoinen, vaan hänen koko olemuksensa oli kuvaamattoman kirkas, ja hänen kasvonsa olivat todella kuin salama. Huoneessa oli tavattoman valoisaa, muttei niin perin kirkasta kuin aivan hänen olemuksensa ympärillä. Kun ensi kerran katsoin häntä, pelkäsin, mutta pian pelkoni väistyi.

...

 40 Näiden lisäksi hän lainasi Jesajan yhdettätoista lukua ja sanoi sen olevan täyttymässä. Hän lainasi myös Apostolien tekojen kolmannen luvun kahdettakymmenettäkahdetta ja kahdettakymmenettäkolmatta jaetta tarkoin sellaisina kuin ne ovat meidän Uudessa testamentissamme. Hän sanoi, että tuo profeetta oli Kristus; mutta vielä ei ollut tullut päivä, jolloin ”ne, jotka eivät tahdo kuulla hänen ääntänsä, erotetaan pois kansan keskuudesta”, mutta pian se tulisi.

.. ja koska tekstissä viitataan Raamattuun niin kaivetaanpa sekin vielä esiin.

Apt 3:22 Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. 23 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.'

Noniin, siis MAP-kirkon virallinen historia esittää, että Jeesus oli Mooseksen kaltainen profeetta. Ei Jumalan poika tai Jumala vaan profeetta. Vaikka itse en kristitty ole niin silti voisin kuvitella, että tämä käsitys olisi kristitylle melkoista Jumalanpilkkaa ja opillisesti siis hyvin hankala hyväksyä. Nykyään MAP-kirkon jumalkuva on kuitenkin polyteistinen, jossa Jeesus on nostettu omaksi jumalakseen, joten kirkon historiankirjoitus on myös ristiriidassa nykyisen opin kanssa.

Raamatusta löytyy myös muita varsin ongelmallisia kohtia enkeli Moroniin liittyen.

2 Kor 11:14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. 15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

MAP-kirkon historia kertoo Joseph Smithin kuvanneen ilmestynyttä sanansaattajaa kirkkaaksi ja valoisaksi hahmoksi, joka valaisi huoneen kirkkaammaksi kuin keskipäivä, eli väitetty tapahtuma kuvannee jonkinlaista valkeuden enkeliä. Kristitty joutuukin kysymään itseltään: Olisko kyseinen valkeuden enkeli voinut siis olla juuri jotain sellaista josta 2 Kor 11:14 ihmisiä varoittaa?

Evankeliumissa Johanneksen mukaan oikeanlaisen ilmestyksen tunnistamisessa ohjeistetaan seuraavaa:

1 Joh 4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. 2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; 3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

MAP-kirkon historian mukaan Moroni mainitsee Kristuksen, joka enkelin mukaan oli Mooseksen kaltainen profeetta. Moroni ei siis tunnusta Jeesusta lihaksi tulleeksi Jumalaksi tai Jumalan pojaksi, joka Johanneksen evankeliumissa on mainittu keskeisenä tunnusmerkkinä oikealle Jumalan sanansaattajalle. Väitetyyn kohtaamiseen enkeli Moronin kanssa liittyy kristityn kannalta siis varsin perustavanlaatuisia teologisia kysymyksiä, jotka Raamatun mukaan on tulkittavissa suorastaan antikristuksen hengeksi.

Näiden Raamatullisten kysymysten lisäksi teräväsilmäinen lukija huomaa Moronista kertovalta englanninkieliseltä wikipediasivulta kuinka enkelin nimeen liittyy myös melkoista epäselvyyttä. Nykykirkossa puhutaan Moronista, mutta ensimmäisessä Joseph Smithin kirjoittamassa versiossa tarinasta enkelillä ei ollut nimeä. Joseph Smith nimesi enkelin Moroniksi vasta vuonna 1835. Vuonna 1838 kirjoittaessan kirkon historiaa Joseph Smith kuitenkin nimesi enkelin Nefiksi ja tällä nimellä tarina myös ensimmäisen kerran painettiin Times and Seasons sekä Millenial Star -lehdissä. Sittemmin kirkko on "korjannut" kirkon historiankirjoissa enkelin nimeksi jälleen Moroni.

Sama ongelma vaivaa myös MAP-kirkolle erityisen tärkeää ensimmäistä näkyä. Molemmilla tarinoilla, ensimmäisellä näyllä ja Moronin kohtaamisella, on hyvin samanlaiset kehityskaaret. Molemmat tarinat näyttävät saaneensa alkunsa ideasta, jota on kehitetty eteenpäin ja tarinarunkoa koristavia yksityskohtia on hiottu ja työstetty vuosien varrella. Kaava toistuu myös Mormonin kirjan kohdalla, kuten Jim Whitefield alussa linkittämälläni ensimmäistä näkyä käsittelevällä sivulla toteaa. Vuonna 1837 Joseph Smith julkaisi Mormonin kirjasta uuden painoksen, jossa vuoden 1830 painoksen kristillistä kolminaisuusoppia myötäileviä kohtia muutettiin vastaamaan hänen myöhemmän teologiansa uutta polyteististä suuntaa.

Kaikki tämä kertoo minulle vain yhdestä asiasta: Joseph Smith oli tyypillinen valehtelija, joka keksi lisää ja muutti jatkuvasti tarinoidensa yksityiskohtia. Oikeudessa Joseph Smithin alati muuttuvat tarinat eivät saisi minkäänlaista arvoa tai luottamusta. Tuollaista tarinankertojaa syytettäisiin todennäköisesti oikeuden halventamisesta ja väärästä valasta, mutta silti miljoonat mormonit ympärimaailman ovat valmiita pistämään koko elämänsä pantiksi tämän miehen tarinoiden perusteella.