Uskonnollinen väkivalta - Informaation rajoittaminen

Uskonnollisen väkivallan hienovaraisempiin muotoihin kuuluu informaation rajoittaminen. Kontrolloimalla tietoa pahoinpitelijä kontrolloi niitä perusteita joilla uhrit muodostavat kuvan maailmasta ja tekevät johtopäätöksiä. Aila Ruoho kertoo aiheesta pro gradussaan seuraavasti:

Informaation rajoittaminen toimii kaksisuuntaisesti. Yhteisön kannalta olennaisinta on saada estettyä ryhmän vastaisten mielipiteiden leviäminen jäsenten korviin. Toisaalta taas omasta yhteisöstä halutaan tarjota ulkopuolisille siloteltu, kiiltokuvamainen ja houkutteleva kuva. Tehtyjä virheitä ja jopa rikoksia saatetaan peitellä tarkoitushakuisesti, jos se on ryhmän edun mukaista. Äärim-mäisessä tapauksessa yhteisön materiaalia voidaan pitää jopa niin salaisena, että sen vuotaminen ulkopuoliselle lähteille katsotaan tuhoisaksi.

 Monista vaarallisina pidetyistä lahkoista on kirjoitettu kirjoja, joissa ihmisiä kehotetaan varomaan kyseisiä uskontoja. Näissä teoksissa kuvataan yhteisöjen negatiivisia puolia ja nostetaan esille oppitulkintoja, joita pidetään ristiriitaisina tai muuten perusteettomina. Yhteisöjen jäsenet suhtautuvat yleensä hyvin vihamielisesti ja kielteisesti tällaisiin kirjoihin.

Ruoho toteaa opinnäytetyössään myös kuinka nykyajan vapaan informaation aikakaudella monissa uskonnollisissa liikkeissä ollaankin päädytty tiukentamaan käytäntöjä ja kuria. Uskonnolliset johtajat varoittelevat Internetin vaaroista ja vahingollisista sivustoista jopa siinä määrin, että joissain liikkeissä tietyillä sivuilla käyminen voi johtaa kurinpitotoimiin jäsentä kohtaan. Pelottelemalla jäseniään uhkakuvilla ulkopuolisten tietolähteiden vaarallisuudesta ja tarjoilemalla omia hyväksyttyjä tietolähteitään uskonnolliset johtajat kontrolloivat jäsentensä informaation etsintää ja hankintaa. Jos uhri uskoo uskonnollista johtajaa asiassa hän käytännössä luovuttaa kykynsä tehdä itsenäisiä ja informoituja päätöksiä uskonnolliselle johtajalleen, koska uhrin päätöksenteon perustana käyttämä informaatio on näin täysin manipuloijan kontrolloimaa. Aila Ruoho toteaakin asiasta näin:

Kun henkilö on saatu mielenhallintaan ja omaksumaan riittävä tieto, ainoaksi tehtäväksi jää hänen pitämisensä erossa haitallisesta ja epäilyksiä herättävistä aineistosta. Tärkeintä on saada hänet välttämään kaikkia kontakteja ryhmää arvosteleviin ihmisiin sekä erityisesti oman yhteisön entisiin jäseniin. Ryhmän jättäneet ovat lahkojen kannalta kaikista vaarallisimpia. Heillä on eniten tietoa ja enemmän kokemuksia kuin niillä, jotka ovat sisäpuolella.

Ryhmän johtaja pyrkii siis istuttamaan uhriensa mieliin kaksoisstandarin, jonka mukaan kaikkiin ryhmän sisäisiin tietolähteisiin tulee suhtautua kiritiikittömästi ja ulkopuolisiin epäillen. Ulkopuolisiin tietolähteisiin voidaan suhtautua jopa vihamielisesti jos ne nähdään paholaisen salajuonena ryhmän tuhoamiseksi.

Informaation kontrolloinnin kannalta merkittävä osa-alue on kritiikin ja eriävien mielipiteiden esittämisen estäminen. Sosiaalinen paine ja pelko ryhmän syrjinnän tai kurinpitotoimien kohteeksi joutumisesta usein vaientaa epäilijät ja jos kukaan epäilijöistä ei uskalla ilmaista omia uskomuksiaan syntyy illuusio ryhmän yksimielisyydestä vaikka todellisuudessa jokaisella ryhmän jäsenellä saattaa olla hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Tästä ryhmäajatteluilmiöstä kirjoitinkin jo joku aika sitten.

Esimerkki tästä, kuinka MAP-kirkossa kontrolloidaan ihmisiä ja heidän vapaata mielipiteiden ilmaisua, ladattiin youtubeen pari vuotta sitten. Videolla kirkon tapaan puuttua Kalifornian Proposition 8 äänestykseen pettynyt jäsen päätti ilmaista eriävän mielipiteensä aiheesta todistuskokouksessa ja kun seurakunnan piispa viimein tajusi mitä oli tapahtumassa hän yritti keskeyttää puheen sekä sulki puhujapöntön mikrofonin etteivät vahingolliset mielipiteet pääsisi leviämään seurakunnassa.

Uskontojen uhrien tuki ry listaa sivuillaan vaarallisen lahkon tunnusmerkkejä, joista muutama liittyy suoraan tai välillisesti juuri informaation kontrollointiin:

Johtaja(i)n autoritaarisuus: kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä, suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle. Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä.

Syyllistäminen: onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön. 

Vainoharhaisuus: kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede, ja ennen kaikkea lahkosta lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.

Sensuuri: missä määrin johto rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin lahkosta. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa "maallisiin" tai "demonisiin” tiedonlähteisiin. 

Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua. 

Kun uskonnolliset johtajat rupeavat karsinoimaan informaatiolähteitä omien mieltymystensä mukaan hyviksi tai pahoiksi, jokaisella jäsenellä pitäisi hälytyskellojen soida ja aivojen ruveta raksuttamaan miksi johtaja näin tekee. Usein syyt löytyvät kun hieman jaksaa raapaista silotellun kiiltokuvapinnan alta esiin asioita joita uskonnollinen johtaja ei halua yleiseen tietoisuuteen. Julkisivun alta voi löytyä jopa suoranaisia rikoksia joita yhteisön johtajat ovat tehneet saavuttaakseen tai vahvistaakseen asemansa ryhmän auktoriteettinä ja johtajana. Totuus kestää kritiikin ja se kestää tutkimisen kaikista suunnista, jokaisen pitää vain pystyä luottamaan omaan päättelykykyynsä siitä mikä lopulta se totuus sitten onkin eikä kenenkään pitäisi luovuttaa itsenäisen päätöksentekonsa avaimia toisille.