Saatanan historia

Monille nykyuskovaisille paholainen, tuo pahamaineinen ihmisten sieluja helvettiin hamuava hirviö, on todellinen aktiivinen paha, joka yrittää jallittaa oikeaoppisia uskovia joka nurkan takana. Paholaisen evoluutio on kuitenkin historiantutkijoille hyvinkin tuttu ja aiheesta löytyy myös hyvää materiaalia Internetistä. Yksi aiheeseen perehtyvät dokumenttiohjelma on "The History of the Devil".

Antiikin juutalaisperinne ei tuntenut Jumalan vastavoimana tunnettua Saatanaa. Antiikin juutalaisuuden oppien mukaan ihmisten kärsimykset ja vastoinkäymiset johtuvat ihmisten tottelemattomuudesta, kyvyttömyydestä noudattaa Jumalan lakia ja ohjeita. Itsessään Vanhassa testamentissa ei ollut pahaa Saatanaa lainkaan vaan Saatana oli vain yksi Jumalan enkeleistä, joka teki sen mitä Jumala hänen käski tehdä. Kun Saatana Raamatussa ei siis ollut edes paha enkeli tai demoni, niin pahan Saatanan konseptin syntymää joudutaan etsimään muualta.

Kristinuskon hyvä-paha -dualismissa Jumalan vastavoimana tunnetun Perkeleen ensiaskeleet juontavatkin juurensa Zoroasterin opetuksiin. Zoroasterin perustaman Zarathustralaisuus oli ensimmäinen uskonto maailmassa, joka esitteli maailmankaikkeuden olevan jatkuva hyvän ja pahan taistelukenttä, jossa hyvä jumala ja paha jumala taistelevat vallasta. Zoroasterin mukaan hyvää jumalaa seuraavat palkitaan lopulta pääsyllä taivaaseen ja pahan jumalan valitsevat joutuvat synkkään helvettiin. Zarathustralaisuudesta tuli Persian virallinen uskonto Dareios ensimmäisen hallintokaudella ja uskonto levisi imperiumin kaikkiin osiin, myös Välimeren rannoille. Uudet ajatukset jatkuvasta hyvän ja pahan taistelusta löysivätkin tämän jälkeen hyvin nopeasti tiensä myös juutalaisiin teksteihin.

Todellinen pohjatyö kristinuskon voimakkaalle dualismille luotiin kuitenkin vasta Aleksanteri Suuren valloitusten aikaan valtakunnan hellenistisöintipolitiikan seurauksena osaksi paikallisia uskontoja. Hellenisöinnille ominaista oli luoda uusia uskontoja ja kultteja ympäri valtakuntaa sekoittamalla paikallisia uskomuksia ja kreikkalaista mytologiaa keskenään, osa-alue jota käsittelinkin jo kirjoituksessani "Oliko Jeesus todellinen?" Hellenisöinnin seurauksena myös Saatana koki merkittävän mudonmuutoksen kun kreikkalaisen panteonin kuolleiden valtakuntaa hallinnut Haades yhdistettiin Zarathustralaisuudesta juutalaisten omaksumaan pahaan jumalaan.

Myöhemmin kristinuskon kehittyessä paholaiseen ja helvettiin liitetään edelleen uusia ominaisuuksia kuten tuli, joka juontaa juurensa Jeesuksen puheissa mainittuun Gehennan laaksoon, paikkaan jossa mm. antiikin aikoina poltettiin teloitettujen rikollisten ruumiit. Tämän jälkeen Rooman adoptoidessa kristinuskon valtionuskonnoksi kirkko alkaa järjestelmällisesti liittää Saatanaan ominaisuuksia, jotka liittyivät tavalla tai toisella pakanajumaliin näin pyrkien määrittelmään pakanauskonnot saatananpalvonnaksi ja pahaksi.

Saatanan evoluutio noudattelee siis tarkkaan kulloisenkin ajan kristinuskon poliittisia tavoitteita kaataa kilpailevia uskomuksia. Konsepti, jonka Zoroaster esitteli maailmaan viidennellä vuosisadalla eaa on sittemmin pahemman kerran karannut lapasesta ja tätä ihmismielen konseptia vastaan taistelu onkin maksanut kristikunnan historiassa kymmenien ellei jopa satojen tuhansien ihmisten hengen erinäisinä noitavainoina ja uskonsotina.

Vanhan testamentin arkeologia ja mormonismi

Edelliset neljä blogitekstiäni käsittelivät Raamatun arkeologiaa ja ennen kaikkea Vanhan testamentin arkeologiaa ja historiaa. Tooran syntyhistoraan liittyvä arkeologinen tutkimus naulaa tiettyjä rajapyykkejä historiaan, joiden perusteella tunnistetaan milloin mitkäkin osat Vanhasta testamentista on kirjoitettu. Teksianalyysien perusteella tutkijat ovat jo vuosisatoja tienneet, etteivät Vanhan testamentin tekstejä ole kirjoittaneet ne henkilöt, joiden nimiin ne Raamatussa on laitettu. Tekstianalyysiin perustuva dokumenttihypoteesi on jo pitkän aikaa sitten tunnistanut eriaikausilla kirjoitetut tekstiosiot ja luokitellut kirjoitetut tekstit sen mukaan mm. millaisia lauserakenteita, sanoja ja lainasanoja alkuperäiskieliseen tekstiin on kirjoitettu. Dokumenttihypoteesin neljä aikakautta, jona tekstejä on synnytetty ovat olleet:

Yahwistit ( J ) : kirjoittivat n. 950-600 eaa eteläisessä Juudean kuningaskunnassa

Elohistit ( E ) : kirjoittivat n. 850-800 eaa pohjoisessa Israelin kuningaskunnassa

Deuteronomistit ( D ) : kirjoittivat n. 720-530 eaa Jerusalemissa uskonnollisen reformin ja Babyloniassa eksiilin aikaan

Papisto ( P ) : kirjoitti n. 570-480 eaa Babylonian eksiilin ja Persialaishallinon aikaan

Dokumenttihypoteesi on nimennyt kirjoittajat sen mukaan, millaista uskonperinnettä he ovat aikanaan edustaneet ja millaista ilmaisua he ovat käyttäneet.
Yahwisti kirjoittajat ovat olleet Juudeassa vaikuttaneita Yahwen palvojia ja heille tyypillistä on Jumalan kutsuminen Yahweksi (YHWH).
Pohjoisen Israelin kuningaskunnassa vaikuttaneet Elohistit ovat saaneet nimensä siitä, että he käyttävät tyypillisesti Jumalasta abstraktia käsitettä elohim, jumala, nimen sijaan, sekä se, että heidän teksteissään Mooses ei saanut kymmentä käskyä Siinailla vaan Horeb -vuorella.
Deuteronomistit ovat saaneet nimestä pitkälti Deuteronomyn eli viidennen Mooseksen kirjan mukaan, joka on heidän kirjoittamansa. Deuteronomistien teksteille tyypillisiä piirteitä ovat pelastuminen/vapautuminen ja kuinka Jumalan lakien noudattamattomuudesta seuraa ikäviä asioita.
Papistoksi taas kutsutaan kirjoittajia, jotka ovat aikanaan muotoilleet pappisorganisaation raamit ja määritelleet uskonnolliset rituaalit eli käytännössä määritelleet organisoidun uskonnon rakennuselementit. Papiston kielenkäytölle ominaisia piirteitä olivat El Shaddai nimen käyttö Jumalasta ennen kuin Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle Siinailla sekä Aaronin pappeuden korostunut asema jumalanpalvonnassa.

Varsin merkittäviä kontribuutioita Vanhaan testamenttiin kirjoittaneet Deuteronomisti ja Papisto ovatkin  mormonismin ja Mormonin kirjan kannalta ne kriittisimmät aikakaudet. Mormonin kirja esittää aiheeseen liittyen seuraavanlaisia väitteitä:

1 Nefi 5:8 Ja hän puhui sanoen: Nyt minä tiedän varmasti, että Herra on käskenyt miestäni pakenemaan erämaahan; niin, ja minä tiedän myös varmasti, että Herra on suojellut poikiani ja pelastanut heidät Labanin käsistä ja antanut heille voimaa, jolla he saattoivat toteuttaa sen, mitä Herra käski heidän tehdä. Ja tällä tavalla hän puhui.

  9 Ja tapahtui, että he riemuitsivat tavattomasti ja uhrasivat teuras- ja polttouhreja Herralle; ja he kiittivät Israelin Jumalaa.

10 Ja kun he olivat kiittäneet Israelin Jumalaa, isäni Lehi otti aikakirjat, jotka oli kaiverrettu pronssilevyihin, ja tutki niitä alusta alkaen. 

11 Ja hän näki, että ne sisälsivät viisi Mooseksen kirjaa, jotka kertoivat maailman luomisesta sekä Aadamista ja Eevasta, jotka olivat ensimmäiset vanhempamme;

Jakeessa 11 Mormonin kirja väittää levyjen sisältäneen viisi Mooseksen kirjaa. Tämä on arkeologisten ja kielitieteellisten todisteiden valossa täysin mahdotonta. Vaikka Deuteronomisti kirjoittikin viidennen Mooseksen kirjan suunnilleen 620 eaa, niin mahdolliset muut Mooseksen kirjat ovat olleet vielä täysin tuntemattomia. Papisto taas kirjoitti vasta Babylonian eksiilin aikaan ja sen jälkeen, siis merkittävästi väitetyn Lehin matkaan lähdön jälkeen. Uskonto, jota Lehin väitetään edustaneen, syntyi siis vasta paljon myöhemmin, eikä Mormonin kirjan väitteitä tältä osin voida ottaa vakavasti.

12 ja myös juutalaisten aikakirjan alusta alkaen aina Juudan kuninkaan Sidkian hallituskauden alkuun asti; 

13 ja myös pyhien profeettojen profetiat alusta alkaen aina Sidkian hallituskauden alkuun asti; sekä monta profetiaa, jotka on puhuttu Jeremian suulla.

14 Ja tapahtui, että isäni Lehi löysi pronssilevyistä myös isiensä sukuluettelon; sen vuoksi hän tiesi olevansa Joosefin jälkeläinen, niin, nimittäin sen Joosefin, joka oli Jaakobin poika, joka myytiin Egyptiin ja jota Herran käsi varjeli, jotta hän voisi varjella isänsä Jaakobin ja koko hänen perhekuntansa menehtymästä nälänhätään.

15 Ja heidät oli myös johdattanut pois orjuudesta ja pois Egyptin maasta tuo sama Jumala, joka oli varjellut heitä.

Jakeiden neljätoista ja viisitoista viittaukset patriarkkoihin ja Egyptin orjuuteen ovat myös arkeologisten tietojen valossa (ks. Patriarkat ja Eksodus) mahdottomia sillä toisen Mooseksen kirjan tarinat sisältävän osia myöhemmiltä aikakausilta eikä arkeologia tue käsityksiä suuresta massamuutosta ja tarinat on siksi luokiteltava myyttisiksi tarinoiksi historian sijaan. Niiden esittäminen Mormonin kirjassa todellisina tapahtumina kertoo kuinka teos ammentaa samasta mystiikan kaivosta kuin Raamattukin. Nykykäsitys mm. toisen Mooseksen kirjan kehityksestä sijoittaa tekstin kirjoittajat paljolti kuudennelle, viidennelle ja neljännelle vuosisadalle eaa eli merkittävästi myöhäisempään aikaan kuin mitä Mormonin kirja väittää Lehin matkalleen lähteneen.

Todisteiden valossa onkin todettava kuinka Lehin väitetyn matkaanlähdön aikoihin Jerusalemissa ei ollut sellaista uskontoa, tekstejä tai kulttuuria, joka Mormonin kirjassa hänen väitetään ottaneen mukaansa. Aikalainen jumalkäsitys Jerusalemissa n. 600 eaa oli monolatrinen, jossa vain yhden jumalan, Yahwen, palvominen oli sallittua Josian käynnistämän uskonnollisen uudistuksen seurauksena. Josian "uskonpuhdistuksesta" todistaa mittava arkeologinen materiaali, joka osoittaa alueen muiden jumalten palveluspaikkojen tuhoutuneen juuri kyseisellä vuosisadalla. Lopullinen ja "oikea" jumalkäsitys ja jumalanpalvelukseen liittyvät käytännöt, jota Mormonin kirjan mukaan Nefiläisetkin seurasivat, kehittyivät vasta vuosia väitetyn Lehin retkikunnan lähdön jälkeen Babylonian eksiilin ja sitä seuranneen Persialaiskauden aikana Tooran kaanonin saadessa lopullisen muotonsa joskus viidennellä tai neljännellä vuosisadalla eaa.

Vanha Testamentti - Kirjoittajat

"The Bible Unearthed" -dokumenttisarjan neljäs ja viimeinen osa "The Book" tarkastelee keitä olivat Raamtussa mainitut ihmiset, joita kutsutaan Israeilaisiksi ja mistä he tulivat.

http://www.youtube.com/watch?v=3tdKptBL5dc

Edellisissä kirjoituksissani kävin jo läpi dokumenttisarjan aiemmat osat, joissa kävi selväksi, että Raamattu ei pidä paikkaansa mitä tulee Israelilaisten historiaan. Arkeologian kannalta avaintodiste löytyy Egyptin kuninkaan Merenptahin steelasta, jossa kerrotaan Egyptin kuningas Merenptahin sotaretkestä Kaanaan valloittamiseksi/rauhoittamiseksi. Steela on merkittävä koska se on ensimmäinen arkeologinen teksti, jossa mainitaan Israel. Steelan Israelilaisiksi kuvaaman ihmisjoukko on liikkuvia ryhmä paimentolaisia, jotka eivät olleet vielä asettuneet aloilleen. Mistä Israelilaisiksi itseään kutsuvat ihmiset siis oikein tulivat jos Raamatun kertomukset aisiasta eivät pidä paikkaansa?

Asiantuntijoiden nykykäsityksen mukaan Kaanaan rannikkoalue oli mereltä tulleiden hyökkääjien paineen alla 1200-1100 eaa. Hyökkäysten seurauksena alueen talous kärsi pahoista ongelmista ja kaikki ajautui kaaokseen paikallisten kaupunkivaltioiden luhistuessa yksi kerrallaan. Ennen merenkävijöiden hyökkäyksiä alueen talous oli jonkinlaisessa tasapainossa paimentolaisten vaihtaessa karjaansa viljaan, mutta kylien maanviljelytalouden kaatuessa paimentolaisille ei enää riittänyt viljaa, jota he tarvitsivat itselleen sekä karjalleen, mikä pakotti paimentolaiset asettumaan ja aloittamaan viljelyn itse. Paimentolaisten asettuminen aloilleen onkin dokumentin mukaan muodostanut ensimmäiset askeleet Israelilaisina tunnetun kansan synnyssä.

Juudean karu luonto rajoitti mahdollisuuksia mittavan maanviljelyksen, mikä hidasti merkittävästi alueen vaurastumista ja kasvua. Pohjoisen Israelin kuningaskunnan hedelmälliset laaksot sen sijaan mahdollistivat kukoistavan talouden ja aikakaudella pohjoinen kuningaskunta kasvoikin huomattavasti mahtavammaksi. Raamattu väittää kuningaskuntien kuitenkin olleen yksi Jerusalemista johdettu valtakunta ja niissä harjoitetun samaa uskoa, mutta tämä on siis vastoin arkeologisia todisteita. Uskonnosta arkeologia ketoo alueella vallinneesta polyteismistä, jossa mm. kultainen härkä oli suosittu hahmo hedelmällisyyttä edustavan jumalattaren ohella. Dokumentin mukaan Yahwe oli Juudean kansallinen jumala, johon turvauduttiin suojelun saamiseksi, mutta hedelmällisyyden ja sateiden saamiseksi palvottiin myös muita jumalia.

Ennen seitsemättä vuosisataa eaa. Juudeassa kirjoitustaito ei ollut kovin merkittävässä asemassa. Seitsemännen vuosisadan lopulla eaa. Josia pyrki yhdistämään kansan reformoimalla uskonnon ja keskittämällä palvonnan yhteen paikkaan tuhoten muiden jumalten palvontapaikat ja kieltämällä muiden kuin Yahwen palvonnan. Uuden uskonnon perustaksi Josia otti kirjan, jolla muutoksia perusteltiin, kirja joka "löydettiin" juuri sopivasti Jerusalemin temppelin uumenista, kirja joka nykyraamatussa tunnetaan Viidentenä Mooseksen kirjana. Kirjoitustaito nousee Josian aikana merkittävään asemaan kun valtakoneisto esittelee autoritäärisen uskonnollisen tekstin, joka siirtää uskonnollisen tradition pois perhepiireistä keskushallinnolle. Josian hallinto kirjoittaa oman historiansa haluamansakaltaiseksi oikeuttaakseen valtansa ja johtaakseen kansan loistokkaaseen itsenäisyyteen Assyyrian ja Egyptin vallan alta. Josia ei kuitenkaan kerennyt viemään suunnitelmaansa päätökseen ennen kuolemaansa ja muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen Babylonia hyökkäsi Jerusalemiin tuhoten temppelin ja viemällä ylimystön panttivangeiksi näin tuhoten kansan identiteetin ja yhtenäisyyden. Babylonian eksiilin aikana papisto kirjoitti uudelleen pyhät tekstit uuden kansallisen identiteetin muodostamiseksi. Uuden uskonnollisen identiteetin keskiöön tuli synagoga, joka korvasi temppelin. Uudessa uskonnossa Mooses korvasi hiljalleen kuninkaan ja Toora korvasi valtion jne. Juutalainen traditio saavutti lopulliset pääpiirteensä Persialaiskaudella kun Esra viimeisteli Tooran (Mooseksen kirjat).

Vanha Testamenti - Kuninkaat

"The Bible Unearthed" dokumenttisarjan kolmannessa "The Kings" -osassa käydään läpi Raamatun tarinoita Mooseksen kirjojen jälkeen hallinneista kuninkaista.

Tarkastelu alkaa Joosuasta, jonka Raamattu kertoo hallinneen kansaa Mooseksen jälkeen, ja jonka Raamattu kertoo valloittaneen Kaanaan alueen varsin lyhyessä ajassa, kuinka kaikki alueen ihmiset tuhottiin täysin ja alue pyhitetään Yahwelle. Monet tarinassa mainituista kaupungeista on löydetty ja tunnistettu. Vaikka monissa tunnistetuista kaupungeista löytyykin merkkejä sodista ja tuhoista niin valitettavasti arkeologinen todistusaineista ei tue Raamatun ajoitusta tai alueen valloitusta lyhyessä ajassa vaan todisteet kertovat tuhojen tapahtuneen eri aikoina eri kaupungeissa. Jerikon valloituksesta arkeologiset todisteet mm. paljastavat, että siellä ei ollut kyseisenä aikana muureja eikä siellä ollut lainkaan asukkaita myöhäisellä pronssikaudella, jolloin Jerikon valloituksen Raamattu väittää tapahtuneen. Sen sijaan arkeologinen todistusaineisto osoittaa Kaanaan olleen tuohon aikaan Egyptin provinssi, jota hallittiin aikakaudella Egyptiläisten varuskuntalinnoitusten avulla ja kaikki hallinto ja päätäntävalta alueella oli Egyptiläisillä vielä yli 100 vuotta Raamatussa väitetyn Joosuan alueen valloituksen jälkeenkin. Raamatussa oleva Joosuan kirja ei siis ole historiaa vaan on myyttinen tarina kansakunnan ja valtion synnystä, joka aloittaakin pidemmän kerronnan, jonka tavoitteena on lopulta vahvistaa keskushallinto kuningas Daavidin suvulle.

Kuningas Daavid onkin ensimmäinen todellinen Juudealainen hallitsija, joka Raamatusta voidaan vahvistaa todelliseksi henkilöksi arkeologisin todistein. Arkeologia tosin kertoo, ettei hänen kuningaskuntansa kuitenkaan koskaan saavuttanut niitä mittasuhteita, joita Raamattu väittää sen kattaneen, vaan kyseessä on olllut vain pieni ja köyhä muutaman hehtaarin kokoinen Jerusalemin kylä. Salomonista arkeologinen todistuaineisto kertoo myös varsin toisenlaista tarinaa kuin mitä Raamattu esittää. Salomon Jerusalem oli edelleen mitättömän pieni kylä ja myös muista Salomon väitetystä rakennusprojekteista arkeologiset todisteet kertovat kuinka ne eivät ajoitukseltaan sovi taaskaan Raamatun aikajan kanssa yhteen, eikä kyseisten kohteiden rakennusurakoita voida näin ollen laskea Salomon aikaansaannoksiksi. Raamattu siis liiottelee suuresti Daavidin ja Salomon saavutuksia ja laskee heidän nimiinsä tapahtumia ja rakennusprojekteja, jotka toteutettiin muina aikoina ja muiden kuninkaiden toimesta.

Arkeologiset todisteet kertovatkin kuinka todelliset rakennuttajat ovat olleet vauraan pohjoisen Israelin kuningaskunnan hallitsijat eteläisen mitättömän Juudean hallitsijoiden sijaan. Syy sille miksi Raamattu valehtelee näistä asioista käy myös selväksi kun analysoidaan milloin ja kuka nämä kirjat on lopulta kirjoittanut. Kirjat kirjoitetiin jälkikäteen seitsemännellä vuosisadalla eaa. sen jälkeen kun Assyyrialaiset olivat tuhonneet pohjoisen kuningaskunnan ja tuhotun alueen pakolaiset moninkertaistivat Juudean asukasmäärän. Tekstien tarkoituksena on ollut kuvata Josia suurena oikeutettuna oikeamielisenä Jumalan voitelemana kuninkaana ja messiaana, joka tulee vapauttamaan kansan sorron alta, sekä yhdistää pohjoisen ja eteläisen kuningaskunnan yhdeksi valtakunnaksi. Suunnitelma vain meni mönkään kuun Josia kuoli Megiddon taistelussa vuonna 609 eaa.

Vanha Testamentti - Eksodus

Vanhan testamentin toinen kirja, Toisena Mooseksen kirjana tunnettu eksodus, kertoo tarinan Israelilaisista, jotka nälänhätää ja vaikeita aikoja paetakseen hakevat toimeentuloa Egyptistä ja jäävät sinne lopulta yli neljäksisadaksivuodeksi. Egyptin reissu päättyy tarinan mukaan kun Mooses vapauttaa kansan orjuudesta ja Egyptissä varsin mittavaksi populaatioksi kasvanut kansa vaeltaa erämaan halki takaisin luvattuun maahan. Tätä tarinaa analysoidaan "The Bible Unearthed" dokumenttisarjan toisessa osassa "The Exodus".

Dokumentissa painotetaan kuinka pikutarkkoja ajan Egyptiläiset olivat kirjatessaan kaiken ylös hieroglyyfeillään. Egyptiläisten kirjanpidosta löytyy monia merkintöjä seemiläisistä kauppiaista, mutta mainintoja varsinaisista Israelilaisista merkintöjä on tuskin lainkaan eikä Raamatun teksteille löydy arkeologista tukea. Israelilaisista on itseasiassa löytynyt vain yksi maininta Egyptiläisissä teksteissä kun kuningas (faarao) Merenptah, joka oli Ramses toisen poika, voittosteelassa, joka kuvaa Merenptahn sotaretkeä Kaanaan maassa, listaa kaupungit ja ihmiset jotka Merenptah valloitti. Steela on kirjoitettu 1207 eaa ja siinä lukee rivillä 29: "Israelia ei enää ole ja sen siemen on tuhottu." Tämä on ainoa tunnettu maininta Israelilaisista Egyptiläisissä teksteissä kyseiseltä aikakaudelta.

Tämän jälkeen dokumentti jatkaa tutkimusmatkaa tarkistelemalla mahdollista Israelilaisten pakoa Egyptistä, josta siitäkään ei löydy minkäänlaisia arkeologista todisteita. Eksoduksessa kuvatun kokoisen kansan, noin kaksi miljoonaa ihmistä, pako Egyptistä olisikin aiheuttanut käytännössä koko Egyptin talouden romahtamisen, sillä Egyptin väkiluku tuohon aikaan on arvioitu olleen noin kolme ja puoli miljoonaa, mutta mitään niin merkittävää taloudellista romahdusta ei kyseisenä aikana näytä tapahtuneen.

Dokumentissa sen sijaan huomautetaan kuinka Raamatun teksti mainitsee Pitomin kaupungin, joka rakennettiin suunnilleen 600 eaa, joten tarinaa ei ole voitu kirjoittaa ennen kuin kyseinen kaupunki on ollut olemassa. Samoin muutamat muut Raamatun tekstissä mainitut kaupungit ovat myöhäisemmältä ajalta edelleen vahvistaen käsitystä, kuinka teksti on kirjoitettu vasta 700-500 eaa välisenä aikana.

Tuohon aikaan Kaanaassa oli kaksi kuningaskuntaa, pohjoisen Israelin ja eteläisen Juudan kuningaskunnat. Noin 720 eaa Assyyrialaiset tuhosivat pohjoisen Israelin kuningaskunnan ajaen suuren joukon pakolaisia Juudeaan, jotka toivat mukanaan kirjoituksia omista uskonnoistaan ja historiastaan. Juudean tuolloinen kuningas Hiskia näyttääkin valmistautuneen taisteluun Assyyrialaisia vastaan rakennuttamalla pakolaisten muuton seurauksena räjähdysmäisesti kasvaneen Jerusalemin ympärille muurin. Vuonna 701 eaa Assyyrialaiset hyökkäsivätkin kuningaskunnan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Lachishiin, jonka kaaduttua Juudeasta näyttää tulleen Assyyrialaisten vasallivaltio, vaikka Raamattu tosin väittää Juudealaisten lyöneen Assyyrialaiset Jerusalemin porteilla.

Miksi eksodus on sitten kirjoitettu vasta 700-500 eaa? Seitsemännen vuosisadan lopulla eaa Assyyrialaisten vaikutus alueella hiipui, joka herätti alueen itsenäisyyspyrkimykset. Arkeologisten todisteiden valossa kuningas Josialla oli suunnitelma Juudean ja vanhan pohjoisen Israelin kuningaskuntien yhdistämisestä. Toteuttaakseen suunnitelman näyttää siltä, että Josia ohjeisti luomaan "historialliset" tekstit kansan yhdistämiseksi ja oikeuttaakseen suur-Israelin sekä hallinnon ja vallan keskittämisen Jerusalemiin. Joosia määräsi tuhottavaksi kaikkien muiden jumalkulttien palvontapaikat ja keskitti valtakuntansa uskonnonharjoittamsen yhteen paikkaan, Jerusalemissa olevaan Yahwen temppeliin. Suunnitelmaa ei kuitenkaan saatu vietyä päätökseen vaan unelma särkyi kun Egyptin kuningas Nekau II löi ja tappoi Josian Megiddon taistelussa vuonna 609 eaa.

Vanha Testamentti - Patriarkat

Israel Finkelstein ja Neil Silberman julkaisivat vuonna 2001 Vanhan Testamentin arkeologiaa käsittelevän teoksen "The Bible Unearthed." Kirjaa on luonnehditty yhdeksi parhaista Raamatun historiallisuutta analysoivista teoksista ja teoksen pohjalta on myös tehty neliosainen dokumenttisarja. Tässä blogikirjoituksessa nostan muutaman mielenkiintoisen näkökohdan kyseisen dokumenttisarjan ensimmäisestä osasta "The Bible Unearthed: The Patriarchs".

Dokumentti luo aluksi katsauksen miten Raamatullinen arkeologia on aikojen saatossa kehittynyt ajoista jolloin teologit tekivät tutkimuksiaan lapio toisessa kädessään ja Raamattu toisessa. Sittemmin tutkimusmetodit ovat kehittyneet ja arkeologit ovat ottaneet tieteellisemmän lähestymistavan analysoidessaan todisteita muodostaakseen kuvan todellisesta historiasta.

Alustuksen jälkeen dokumentti jatkaa itse Vanhan Testamentin tekstin analyysiin Abrahamin tarinasta. Raamatun tarina kuvaa Abrahamin matkaa Mesopotamiasta luvattuun maahan ja mainitsee, että Raamatun perusteella Abrahamin matka olisi tapahtunut noin 1800 eaa. Arkeologiset todisteet kuitenkin todistavat varsin toisenlaisesta historiasta. Kaanaa oli Raamatun väitetyn muuton aikaan Egyptin ja Mesopotamian välinen puskurivyöhyke. Abrahamin matkasta ei löydy arkeologisia todisteita ja Raamatun tekstit sisältävät yksityiskohtia, jotka ovat ristiriidassa arkeologisten todisteiden kanssa siitä mitä kotieläimiä, mitä muita ihmisryhmiä alueella tuohon aikaan asui ja miten kehittynyttä teknologiaa aikalaisilla ihmisillä oli käytössään. Löydettyjen todisteiden valossa dokumentti päätyykin toteamaan, että Abrahamin tarinan kaltaiset myytit tekstin kirjoittamisen aikoihin noin 700 eaa ovat olleet alueella hyvin yleisiä, mutta todellisuudessa tarina on mahdoton koska se sisältää elementtejä, jotka osoittavat selkeästi satoja vuosia myöhempään kulttuuriin kuin mistä se väittää kertovansa.

Dokumentti päättääkin analyysinsä patriarkoista toteamukseen, että patriarkkoja ei ollut oikeasti olemassa lainkaan. Tarinoiden tarkoituksena on dokumentin mukaan ollut pyrkimys yhdistää alueen hieman toisistaan poikkeavat yhteisöt poliittisesti yhdeksi kansakunnaksi linkittämällä kaikki alueen klaanit yhdeksi suureksi perheeksi kertomalla yhteisestä syntyhistoriasta.

Utahin naiset ovat USA:n masentuneimpia

ABC4 Utah TV:n raportti aiheesta on tyly ja varsin karu. Raportin mukaan Utahissa naisiin kohdistuu suunnattomia paineita täydellisyyden tavoitteluun ja kuinka naisilla on suuria vaikeuksia hyväksyä omia heikkouksiaan ja vikojaan.

http://www.abc4.com/content/news/perfectproblem/story/The-Perfect-Problem/2LurhsZFIESq8hDXysldXw.cspx

Valitettavasti Mormonikirkolta ei raporttiin saatu kommentteja.

Yhteisöllinen narsismi uskonnollisissa liikkeissä

Organizational dynamics julkaisi vuonna 2008 artikkelin yhteisöjen narsismista. Artikkeli keskittyi yritysmaailmaan ja yrityskulttuuriin, mutta samoja perusteita voidaan soveltaa myös uskonnollisiin yhteisöihin ja sen perusteella arvioida kuinka terveellä pohjalla kukin yhteisö on. Artikkelissa esitetään taulukoituna yhteisöjen ominaispiirteitä ja se luokittelee kaikki yhteisöt joko voimakkaan itsetunnon narsistisiksi, heikon itsetunnon narsistisiksi ja terveen narsistisiksi, joista terve narsismi kantaa yhteisön kannalta toivottavia ominaisuuksia.

Voimakkaan itsetuntoisesta narsismista kärsivän yhteisön ominaisuuksia artikkeli listaa seuraavasti:
Miten yhteisö kohtaa haasteet: taipumus yliarvioida omia saavutuksia, kykyjä, omaa tärkeyttä, valtaa tai mainetta

• Peruslähtökohtana on omat fantasiat suuruudesta, maineesta ja kunniasta
• Huomiota herättävä arkkitehtuuri ja sisustus erityisesti yhteisön päätoimipakassa
• Työntekijöiden käytös on välinpitämätöntä, kehuskelevaa ja ylpeää
• Tarinat keskittyvät menestykseen ja suuriin voittoihin

Oikeutus: Yhteisön käsitys siitä miten sillä on oikeus käyttää hyväksi tilanteita ja ihmisiä.

• Peruslähtökohta: me ansaitsemme menestyä
• Hyväksikäyttää ihmisiä aggressiivisesti
• Luo illuusion kontrollista äänekkäällä, ekshibitionistisella käytöksellä
• Arvostaa yritteliästä tyyliä
• Kielenkäytössä korostaa "oikeellisuutta" ja "ansiokkuutta" menestyksessään

• Työntekijät (jäsenet) rutiininomaisesti ylikorostavat omaa statustaan

Torjuminen: kykenemättömyys myöntää ongelmia.

• Perusoletus: tieto on virheellistä tai epätäydellistä
• Sisäinen tarkastelu ei ole tarpeen
• Jättää huomiotta todisteet, jotka eivät puolla omaa kantaa
• Virheiden myöntäminen nähdään heikkoutena
• Kriittiset/vastustavat näkökannat "huudetaan kumoon"
• Johtajat ympäröivät itsensä samaa mieltä olevilla "kyllä -ihmisillä"

Kun tarkastelee näitä ominaisuuksia ja vertaa niitä moniin pieniin uskonnollisiin liikkeisiin ja tapaan jolla uskonnollisten liikkeiden johtajat ja jäsenet käyttäytyvät on selvää kuinka monet uskonnolliset yhteisöt ovat hyvin narsistisia. Artikkelissa esiinnostetut toisenlaiset yhteisölliset narsismit eivät juurikaan kosketa uskonnollisia yhteisöjä, koska uskonnollisilla yhteisöillä on tapana julistaa juurikin omaa sanomaansa ainoana oikeana ts. niillä on lähtökohtaisesti fantasioita omasta suruudesta ja ainutlaatuisuudesta.

Esimerkkinä narsistisesta uskonnollisesta yhteisöstä nostan esiin juurikin mormonikirkon, koska se liittyy omaan henkilöhistoriaani. MAP-kirkko uskoo sillä olevan ainoa oikea evankeliumi ja pappeuden valtuus, joten MAP-kirkon peruslähtökohtana on hyvinkin sen oma erityislaatuisuus. MAP-kirkko rakentaa varoillaan ympäri maailmaa näyttäviä temppeleitä ja erityisesti Salt Lake Cityssä sen päätemppeli on arkkitehtuurisesti varsin mahtipontinen, tämän lisäksi kirkon aikoinaan rakennuttama pääkonttori on 26 kerroksinen pilvenpiirtäjä, joka on kirkolle varsin poikkeuksellista. MAP-kirkon jäsenten ja työntekijöiden käytös on myös varsin itseriittoista ja ylpeää kun he itsevarmoina julistavat "tietävänsä" kuuluvansa ainoon oikeaan kirkkoon maailmassa. Kirkon itsestään kertovat tarinat keskittyvät kerta toisensa jälkeen kuinka ihmeellinen menestystarina kirkon synty ja historia kaikesta mormonien kokemasta "vainosta" huolimatta onkaan ja se kieltää todellisen historiankirjoituksen tarjoaman kuvan, joka kertoo varsin toisenlaista tarinaa alkaen näkykiviä hattuun piilottaneesta huijarista, jonka huijarinura saavutti huippunsa tämän joutuessa pakenemaan vihaista väkijoukkoa Kirtlandissa suoritetun pankkipetoksen jälkeen sekä kyseisen huijarin kuolemaan johtaneista tapahtumista joiden taustalta löytyy mm. häntä vastaan nostetut syytteet maanpetoksesta. MAP-kirkko käyttää myös surutta hyväkseen hyväuskoisia ihmisiä vaatien jäseniä uhraamaan runsainmitoin resursseja kirkon jäsenhankintaan ja taloudelliseen ylläpitoon, vaikka kirkon yritysimperiumin tuotoilla pystyttäisiin paremmin kuin hyvin kattamaan kaikki tarvittava sekä lahjoittamaan humanitaariseen työhön enemmän kuin se nykyään vuositasolla tekee. MAP-kirkko ja sen jäsenet järjestelmällisesti kieltävät todellisen historiankirjoituksen väittäen historiantutkijoiden erehtyneen tai jollain tapaa suhtautuvan negatiivisesti kirkkoon ja pyrkien estämään vääjäämätöntä tosi kirkon globaalia menestystä. Illuusiota omasta menestyksestään kirkko pyrkii aktiivisesti rakentamaan mm. joka vuosi julkaistessaan omista jäsenmääristään varsin epärealistisia lukuja kasvustaan. MAP-kirkko ei myöskään myönnä tekemiään virheitä tai pyytele anteeksi historiassaan tekemiään hirmutekoja kuten Mountain Meadowsin joukkomurhaa. MAP-kirkon jäsenten ja apologien perustaktiikka kirkkonsa puolustamisessa on myös varsin röyhkeä ja julkea, jossa asia-argumenttien sijaan pääpaino on kritiikkiä esittävän, siis kaltaisteni ihmisten, mustamaalaaminen ts. kritiikin esittäjät yritetään "huutaa kumoon" hyökkäämällä kritiikinesittäjän kimppuun sen sijaan, että keskityttäisiin oleelliseen eli itse asiaan. MAP-kirkossa johtajat eivät myöskään halua kuulla kritiikkiä jäseniltä ja kirkon johtajat ovat useaan otteeseen kieltäneet kaikenlaisen itseensä ja oppeihin kohdistuvan kritiikin toteamalla ettei kritiikkiä ole sopivaa esittää, vaikka se olisi totta.
MAP-kirkko on siis hyvin narsistinen organisaatio, joka uskoo omaan oikeutukseensa ja jolla on käsittämätön fantasia omasta paremmuudestaan ja erehtymättömyydestään. 

Kun usko pettää

Vuonna 2011 Heli Karjalainen teki opinnäytetyönään pro gradu tutkielman "NYT VOIN AJATELLA VAPAAMMIN" uskonnoista poiskääntymisestä Joensuun yliopistossa. Karjalainen käsittelee pro gradussaan poiskääntymyksiä roolin muutoksena, kausaalisena prosessina ja sosiaalisena muutoksena.

Roolin muutoksessa uskonnollisen liikkeen jättävä huomaa ettei kykene elämäan liikkeen edellyttämällä tavalla, jolloin syntyy konflikti lähtijän tarpeiden ja yhteisön edellytysten välille. Roolikonfliktit ovat Karjalaisen mukaan ominaisia erityisesti autoritäärisissä yhteisöissä, joissa ihmisten käyttäytymistä pyritään kontrolloimaan säännöillä, jotka voivat olla jopa täysin mahdottomia. Jos konfliktia ei ratkaista, jäsen pettyy ja alkaa toimia välinpitämättömästi roolissaan, sekä mahdollisesti alkaa tietoisesti rikkomaan yhteisön sääntöjä. Roolikonfliktissa irtautuminen tapahtuu neljässä vaiheessa. Epäilyvaiheessa jäsen huomaa ettei yhteisön tarjoama malli täytä hänen henkilökohtaisia tarpeitaan ja jäsen ryhtyy pohtimaan omaa asemaansa yhteisössä. Toisessa vaiheessa jäsen etsii vaihtoehtoisia rooleja ja ehkä jopa kokeilee niitä ennen lopullista eroa. Kolmannessa vaiheessa tapahtuu varsinainen kääntyminen pois yhteisöstä, johon usein voi vaikutta jokin merkittävä kriisi elämässä. Irrottautumisen saavuttaessa lopullisen päätepisteensä entisen jäsenen kokema kognitiivisen dissonanssin synnyttämä ahdistus helpottaa ja henkilö omaksuu uuden uskonyhteisöstä irrallisen roolinsa täysin.

Kausaalisena prosessina tarkasteltuna ero tapahtuu kuudessa vaiheessa. Prosessin ensimmäinen vaihe on kriisivaihe, jossa ihminen kohtaa todellisuuden ja oman ajattelun välisen kognitiivisen dissonanssin. Kriisivaihe johtaa oman elämäntilanteen uudelleenarviointiin, jossa ihminen yrittää löytää ratkaisuja kohtaamiinsa ongelmiin yhteisön sisällä. Mikäli ongelmiin ei löydy ratkaisuja prosessi etenee tyytymättömyysvaiheeseen, jossa yhteisön emotionaalinen valta-asema suhteessa yksilöön rikkoontuu. Neljännessä vaiheessa jäsen päättää lähdöstään ja muotoilee itselleen eroamisstrategian. Kun eroamispäätös on tehty seuraa kognitiivisen muutoksen vaihe, jossa vanhaan uskonyhteisöön sidoksissa oleva identiteetti puretaan ja aloitetaan uuden identiteetin omaksuminen.

Sosiaalisena muutoksena tarkasteltuna poiskääntyminen tapahtuu kolmella tasolla. Ensimmäisellä tasolla irtaantumisen pontimena on tyytymättömyys, joka heijastaa yhteisö kyvyttömyyttä vastata yksilön tarpeisiin. Yhteisön säännöt koetaan elämää rajoittavina eikä yksilö koe voivansa toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Toisella tasolla irrottautuminen on irrottautumista karismaattisesta johtajasta, jolloin tyytymättömyys kohdistuu ennen kaikkea yhteisön johtajaan. Epäilyksillä haastetaan johtaja ja jos johtaja ei kykene vastaamaan haasteeseen tyytymättömyys kasvaa. Kolmannella tasolla irtaantuminen määrittelee uudelleen yksilön sosiaalisen todellisuuden. Yksilö menettää entisen sosiaalisen verkostonsa tuen ja suree menetystään. Suruvaiheen jälkeen ihminen vähitellen sopeutuu emotionaalisesti uuteen tilanteeseen.

Uskonyhteisöistä pois kääntymisen syitä Karjalainen listaa tutkimuksessaan seuraavasti:

• Ideologinen kriisi
• Identiteetin toteuttamiseen liittyvät ristiriidat
• Johtajan toimintaan liittyvät ristiriidat
• Elämän kriisit
• Uuden uskonyhteisön löytyminen

Karjalainen tutkailee syitä ja seurauksia keräämiensä poiskääntymystarinoiden kautta painottaen tarinoiden yksilöllisyyttä. Tutkimus antaa hyvät peruslähtökohdat ymmätää niitä syitä joiden takia ihmisiä eroaa uskonyhteisöistä, sekä raapaisee pintaa myös niiltä osin kuinka ihmiset ovat uskostaluopumisensa kokeneet. Loppupohdinnoissaan Karjalainen kiteyttää lähdön syitä seuraavasti:

Tämän tutkimuksen valossa näyttää siltä, että ideologinen kriisi on monella tapaa mukana poiskääntymistä käynnistävänä tekijänä. Ideologinen kriisi ja siihen usein olennaisesti kietoutuva yhteisön elämäntavan kritiikki tai identiteetin toteuttamiseen liittyvät ristiriidat olivat erityisesti lapsuudesta asti mukana olleiden syy erota yhtei-söstään. Myös elämän kriisitilanne, jota ei pystytä yhteisön opin pohjalta tyydyttävästi ratkaisemaan, käynnistää poiskääntymisen. Kati Niemelä (2006) löysi tutkiessaan evankelisluterilaisesta kirkosta eroamisen syitä ryhmän, jonka eroamisen syynä oli usko ja sen puute. Tällöin eroamisen taustalla oli yksilön oma uskonnollinen ajat-telu ja siinä tapahtunut muutos: asioiden uudenlainen tiedostaminen. Eronnut koki, ettei hän voinut sovittaa omaa ajatteluaan ja maailmankatsomustaan yhteen kirkon opin ja ajattelun kanssa. Kirkon opit nähtiin epäloogisina ja älyllisesti kestämättöminä. (Niemelä 2006, 39 - 40.)

Karjalaisen mukaan monet tutkimukseen osallistuneet ilmaisivat poiskääntymiskokemuksen olleen vaikean, jopa siinä määrin, etteivät nämä ihmiset toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan vastaavaa, mutta silti kokemus nähtiin positiivisena. Pystyn hyvin ymmärtämään entisenä mormonina näitä ihmisiä omien kokemusteni pohjalta. Oli myös mielenkiintoista havaita kuinka paljon samankaltaisia elementtejä poiskääntymyskokemukset keskenään sisälsivät ja kuinka paljon pystyin itse myös niihin samaistumaan.

Elämän arvo

Monet maailman uskonnoista julistavat kuinka tämä elämä on vain koetusaikaa kuolemanjälkeistä onnea varten. Vain ne jotka elävät elämänsä uskonnon määrittelemien sääntöjen mukaan voivat saavuttaa onnen, josta pääsee osalliseksi kuoltuaan. Uskonnot usein myös kertovat kuinka elämä uskovaisena ei ole aina helppoa ja kuinka tosi uskovaisia vainotaan ja kiusataan heidän uskonsa takia. Uskonnon uskovaiselle maalaama kuva tämän elämästä on synkkä ja täynnä kärsimystä. Kaikkea tarkkailee näkymätön pilven reunan takaa kurkkiva Jumala ja jos uskovainen lipeää kaidalta kärsimyksen polultaan maallisten nautintojen vietäväksi kuolemanjälkeinen kohtalo muuttuu varsin synkäksi.  Nautintojen ja hyvän elämän sijaan uskovainen ihannoi marttyyriutta ja suorastaan odottaa uskonsa takia kokemaansa kärsimystä. Uskovainen elää kuollakseen, sillä vasta kuoleman jälkeen uskovainen odottaa saavuttavansa onnen, joka pyyhkii pois ja korvaa kaikki hänen elämänsä aikana kokemansa vääryydet pois.

On surullista kuinka miljoonat ihmiset hukkaavat elämänsä odottaen kuolemaa kuluttaen aikaa ja resurssejaan ylläpitääkseen pronssikaudeltä peräisin olevia uskomuksia. Elämä on elämistä varten, elämä on ainutlaatuinen, elämä on arvokas. Uskovaisen elämä kuolemista varten on elämän arvon halveksuntaa.  Jos elää harhakuvitelmassa, jossa elämä jatkuu kuoleman jälkeen, kuolema itsessään menettää merkityksensä ja samalla elämän arvo heikkenee. Elämä saavuttaa sille kuuluvan arvon vasta kun ihminen ymmärtää elämän ainutlaatuisuuden ja ainutkertaisuuden. Ihmisen tiedostaessa, kuinka elämä on rajallinen kaiken päättyessä kuolemaan, hän oppii arvostamaan ja kunnioittamaan elämää.