Kun usko pettää

Vuonna 2011 Heli Karjalainen teki opinnäytetyönään pro gradu tutkielman "NYT VOIN AJATELLA VAPAAMMIN" uskonnoista poiskääntymisestä Joensuun yliopistossa. Karjalainen käsittelee pro gradussaan poiskääntymyksiä roolin muutoksena, kausaalisena prosessina ja sosiaalisena muutoksena.

Roolin muutoksessa uskonnollisen liikkeen jättävä huomaa ettei kykene elämäan liikkeen edellyttämällä tavalla, jolloin syntyy konflikti lähtijän tarpeiden ja yhteisön edellytysten välille. Roolikonfliktit ovat Karjalaisen mukaan ominaisia erityisesti autoritäärisissä yhteisöissä, joissa ihmisten käyttäytymistä pyritään kontrolloimaan säännöillä, jotka voivat olla jopa täysin mahdottomia. Jos konfliktia ei ratkaista, jäsen pettyy ja alkaa toimia välinpitämättömästi roolissaan, sekä mahdollisesti alkaa tietoisesti rikkomaan yhteisön sääntöjä. Roolikonfliktissa irtautuminen tapahtuu neljässä vaiheessa. Epäilyvaiheessa jäsen huomaa ettei yhteisön tarjoama malli täytä hänen henkilökohtaisia tarpeitaan ja jäsen ryhtyy pohtimaan omaa asemaansa yhteisössä. Toisessa vaiheessa jäsen etsii vaihtoehtoisia rooleja ja ehkä jopa kokeilee niitä ennen lopullista eroa. Kolmannessa vaiheessa tapahtuu varsinainen kääntyminen pois yhteisöstä, johon usein voi vaikutta jokin merkittävä kriisi elämässä. Irrottautumisen saavuttaessa lopullisen päätepisteensä entisen jäsenen kokema kognitiivisen dissonanssin synnyttämä ahdistus helpottaa ja henkilö omaksuu uuden uskonyhteisöstä irrallisen roolinsa täysin.

Kausaalisena prosessina tarkasteltuna ero tapahtuu kuudessa vaiheessa. Prosessin ensimmäinen vaihe on kriisivaihe, jossa ihminen kohtaa todellisuuden ja oman ajattelun välisen kognitiivisen dissonanssin. Kriisivaihe johtaa oman elämäntilanteen uudelleenarviointiin, jossa ihminen yrittää löytää ratkaisuja kohtaamiinsa ongelmiin yhteisön sisällä. Mikäli ongelmiin ei löydy ratkaisuja prosessi etenee tyytymättömyysvaiheeseen, jossa yhteisön emotionaalinen valta-asema suhteessa yksilöön rikkoontuu. Neljännessä vaiheessa jäsen päättää lähdöstään ja muotoilee itselleen eroamisstrategian. Kun eroamispäätös on tehty seuraa kognitiivisen muutoksen vaihe, jossa vanhaan uskonyhteisöön sidoksissa oleva identiteetti puretaan ja aloitetaan uuden identiteetin omaksuminen.

Sosiaalisena muutoksena tarkasteltuna poiskääntyminen tapahtuu kolmella tasolla. Ensimmäisellä tasolla irtaantumisen pontimena on tyytymättömyys, joka heijastaa yhteisö kyvyttömyyttä vastata yksilön tarpeisiin. Yhteisön säännöt koetaan elämää rajoittavina eikä yksilö koe voivansa toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Toisella tasolla irrottautuminen on irrottautumista karismaattisesta johtajasta, jolloin tyytymättömyys kohdistuu ennen kaikkea yhteisön johtajaan. Epäilyksillä haastetaan johtaja ja jos johtaja ei kykene vastaamaan haasteeseen tyytymättömyys kasvaa. Kolmannella tasolla irtaantuminen määrittelee uudelleen yksilön sosiaalisen todellisuuden. Yksilö menettää entisen sosiaalisen verkostonsa tuen ja suree menetystään. Suruvaiheen jälkeen ihminen vähitellen sopeutuu emotionaalisesti uuteen tilanteeseen.

Uskonyhteisöistä pois kääntymisen syitä Karjalainen listaa tutkimuksessaan seuraavasti:

• Ideologinen kriisi
• Identiteetin toteuttamiseen liittyvät ristiriidat
• Johtajan toimintaan liittyvät ristiriidat
• Elämän kriisit
• Uuden uskonyhteisön löytyminen

Karjalainen tutkailee syitä ja seurauksia keräämiensä poiskääntymystarinoiden kautta painottaen tarinoiden yksilöllisyyttä. Tutkimus antaa hyvät peruslähtökohdat ymmätää niitä syitä joiden takia ihmisiä eroaa uskonyhteisöistä, sekä raapaisee pintaa myös niiltä osin kuinka ihmiset ovat uskostaluopumisensa kokeneet. Loppupohdinnoissaan Karjalainen kiteyttää lähdön syitä seuraavasti:

Tämän tutkimuksen valossa näyttää siltä, että ideologinen kriisi on monella tapaa mukana poiskääntymistä käynnistävänä tekijänä. Ideologinen kriisi ja siihen usein olennaisesti kietoutuva yhteisön elämäntavan kritiikki tai identiteetin toteuttamiseen liittyvät ristiriidat olivat erityisesti lapsuudesta asti mukana olleiden syy erota yhtei-söstään. Myös elämän kriisitilanne, jota ei pystytä yhteisön opin pohjalta tyydyttävästi ratkaisemaan, käynnistää poiskääntymisen. Kati Niemelä (2006) löysi tutkiessaan evankelisluterilaisesta kirkosta eroamisen syitä ryhmän, jonka eroamisen syynä oli usko ja sen puute. Tällöin eroamisen taustalla oli yksilön oma uskonnollinen ajat-telu ja siinä tapahtunut muutos: asioiden uudenlainen tiedostaminen. Eronnut koki, ettei hän voinut sovittaa omaa ajatteluaan ja maailmankatsomustaan yhteen kirkon opin ja ajattelun kanssa. Kirkon opit nähtiin epäloogisina ja älyllisesti kestämättöminä. (Niemelä 2006, 39 - 40.)

Karjalaisen mukaan monet tutkimukseen osallistuneet ilmaisivat poiskääntymiskokemuksen olleen vaikean, jopa siinä määrin, etteivät nämä ihmiset toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan vastaavaa, mutta silti kokemus nähtiin positiivisena. Pystyn hyvin ymmärtämään entisenä mormonina näitä ihmisiä omien kokemusteni pohjalta. Oli myös mielenkiintoista havaita kuinka paljon samankaltaisia elementtejä poiskääntymyskokemukset keskenään sisälsivät ja kuinka paljon pystyin itse myös niihin samaistumaan.