Tarkastelu alkaa Joosuasta, jonka Raamattu kertoo hallinneen kansaa Mooseksen jälkeen, ja jonka Raamattu kertoo valloittaneen Kaanaan alueen varsin lyhyessä ajassa, kuinka kaikki alueen ihmiset tuhottiin täysin ja alue pyhitetään Yahwelle. Monet tarinassa mainituista kaupungeista on löydetty ja tunnistettu. Vaikka monissa tunnistetuista kaupungeista löytyykin merkkejä sodista ja tuhoista niin valitettavasti arkeologinen todistusaineista ei tue Raamatun ajoitusta tai alueen valloitusta lyhyessä ajassa vaan todisteet kertovat tuhojen tapahtuneen eri aikoina eri kaupungeissa. Jerikon valloituksesta arkeologiset todisteet mm. paljastavat, että siellä ei ollut kyseisenä aikana muureja eikä siellä ollut lainkaan asukkaita myöhäisellä pronssikaudella, jolloin Jerikon valloituksen Raamattu väittää tapahtuneen. Sen sijaan arkeologinen todistusaineisto osoittaa Kaanaan olleen tuohon aikaan Egyptin provinssi, jota hallittiin aikakaudella Egyptiläisten varuskuntalinnoitusten avulla ja kaikki hallinto ja päätäntävalta alueella oli Egyptiläisillä vielä yli 100 vuotta Raamatussa väitetyn Joosuan alueen valloituksen jälkeenkin. Raamatussa oleva Joosuan kirja ei siis ole historiaa vaan on myyttinen tarina kansakunnan ja valtion synnystä, joka aloittaakin pidemmän kerronnan, jonka tavoitteena on lopulta vahvistaa keskushallinto kuningas Daavidin suvulle.
Kuningas Daavid onkin ensimmäinen todellinen Juudealainen hallitsija, joka Raamatusta voidaan vahvistaa todelliseksi henkilöksi arkeologisin todistein. Arkeologia tosin kertoo, ettei hänen kuningaskuntansa kuitenkaan koskaan saavuttanut niitä mittasuhteita, joita Raamattu väittää sen kattaneen, vaan kyseessä on olllut vain pieni ja köyhä muutaman hehtaarin kokoinen Jerusalemin kylä. Salomonista arkeologinen todistuaineisto kertoo myös varsin toisenlaista tarinaa kuin mitä Raamattu esittää. Salomon Jerusalem oli edelleen mitättömän pieni kylä ja myös muista Salomon väitetystä rakennusprojekteista arkeologiset todisteet kertovat kuinka ne eivät ajoitukseltaan sovi taaskaan Raamatun aikajan kanssa yhteen, eikä kyseisten kohteiden rakennusurakoita voida näin ollen laskea Salomon aikaansaannoksiksi. Raamattu siis liiottelee suuresti Daavidin ja Salomon saavutuksia ja laskee heidän nimiinsä tapahtumia ja rakennusprojekteja, jotka toteutettiin muina aikoina ja muiden kuninkaiden toimesta.
Arkeologiset todisteet kertovatkin kuinka todelliset rakennuttajat ovat olleet vauraan pohjoisen Israelin kuningaskunnan hallitsijat eteläisen mitättömän Juudean hallitsijoiden sijaan. Syy sille miksi Raamattu valehtelee näistä asioista käy myös selväksi kun analysoidaan milloin ja kuka nämä kirjat on lopulta kirjoittanut. Kirjat kirjoitetiin jälkikäteen seitsemännellä vuosisadalla eaa. sen jälkeen kun Assyyrialaiset olivat tuhonneet pohjoisen kuningaskunnan ja tuhotun alueen pakolaiset moninkertaistivat Juudean asukasmäärän. Tekstien tarkoituksena on ollut kuvata Josia suurena oikeutettuna oikeamielisenä Jumalan voitelemana kuninkaana ja messiaana, joka tulee vapauttamaan kansan sorron alta, sekä yhdistää pohjoisen ja eteläisen kuningaskunnan yhdeksi valtakunnaksi. Suunnitelma vain meni mönkään kuun Josia kuoli Megiddon taistelussa vuonna 609 eaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti