Dokumentti luo aluksi katsauksen miten Raamatullinen arkeologia on aikojen saatossa kehittynyt ajoista jolloin teologit tekivät tutkimuksiaan lapio toisessa kädessään ja Raamattu toisessa. Sittemmin tutkimusmetodit ovat kehittyneet ja arkeologit ovat ottaneet tieteellisemmän lähestymistavan analysoidessaan todisteita muodostaakseen kuvan todellisesta historiasta.
Alustuksen jälkeen dokumentti jatkaa itse Vanhan Testamentin tekstin analyysiin Abrahamin tarinasta. Raamatun tarina kuvaa Abrahamin matkaa Mesopotamiasta luvattuun maahan ja mainitsee, että Raamatun perusteella Abrahamin matka olisi tapahtunut noin 1800 eaa. Arkeologiset todisteet kuitenkin todistavat varsin toisenlaisesta historiasta. Kaanaa oli Raamatun väitetyn muuton aikaan Egyptin ja Mesopotamian välinen puskurivyöhyke. Abrahamin matkasta ei löydy arkeologisia todisteita ja Raamatun tekstit sisältävät yksityiskohtia, jotka ovat ristiriidassa arkeologisten todisteiden kanssa siitä mitä kotieläimiä, mitä muita ihmisryhmiä alueella tuohon aikaan asui ja miten kehittynyttä teknologiaa aikalaisilla ihmisillä oli käytössään. Löydettyjen todisteiden valossa dokumentti päätyykin toteamaan, että Abrahamin tarinan kaltaiset myytit tekstin kirjoittamisen aikoihin noin 700 eaa ovat olleet alueella hyvin yleisiä, mutta todellisuudessa tarina on mahdoton koska se sisältää elementtejä, jotka osoittavat selkeästi satoja vuosia myöhempään kulttuuriin kuin mistä se väittää kertovansa.
Dokumentti päättääkin analyysinsä patriarkoista toteamukseen, että patriarkkoja ei ollut oikeasti olemassa lainkaan. Tarinoiden tarkoituksena on dokumentin mukaan ollut pyrkimys yhdistää alueen hieman toisistaan poikkeavat yhteisöt poliittisesti yhdeksi kansakunnaksi linkittämällä kaikki alueen klaanit yhdeksi suureksi perheeksi kertomalla yhteisestä syntyhistoriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti