Yhteisöllinen narsismi uskonnollisissa liikkeissä

Organizational dynamics julkaisi vuonna 2008 artikkelin yhteisöjen narsismista. Artikkeli keskittyi yritysmaailmaan ja yrityskulttuuriin, mutta samoja perusteita voidaan soveltaa myös uskonnollisiin yhteisöihin ja sen perusteella arvioida kuinka terveellä pohjalla kukin yhteisö on. Artikkelissa esitetään taulukoituna yhteisöjen ominaispiirteitä ja se luokittelee kaikki yhteisöt joko voimakkaan itsetunnon narsistisiksi, heikon itsetunnon narsistisiksi ja terveen narsistisiksi, joista terve narsismi kantaa yhteisön kannalta toivottavia ominaisuuksia.

Voimakkaan itsetuntoisesta narsismista kärsivän yhteisön ominaisuuksia artikkeli listaa seuraavasti:
Miten yhteisö kohtaa haasteet: taipumus yliarvioida omia saavutuksia, kykyjä, omaa tärkeyttä, valtaa tai mainetta

• Peruslähtökohtana on omat fantasiat suuruudesta, maineesta ja kunniasta
• Huomiota herättävä arkkitehtuuri ja sisustus erityisesti yhteisön päätoimipakassa
• Työntekijöiden käytös on välinpitämätöntä, kehuskelevaa ja ylpeää
• Tarinat keskittyvät menestykseen ja suuriin voittoihin

Oikeutus: Yhteisön käsitys siitä miten sillä on oikeus käyttää hyväksi tilanteita ja ihmisiä.

• Peruslähtökohta: me ansaitsemme menestyä
• Hyväksikäyttää ihmisiä aggressiivisesti
• Luo illuusion kontrollista äänekkäällä, ekshibitionistisella käytöksellä
• Arvostaa yritteliästä tyyliä
• Kielenkäytössä korostaa "oikeellisuutta" ja "ansiokkuutta" menestyksessään

• Työntekijät (jäsenet) rutiininomaisesti ylikorostavat omaa statustaan

Torjuminen: kykenemättömyys myöntää ongelmia.

• Perusoletus: tieto on virheellistä tai epätäydellistä
• Sisäinen tarkastelu ei ole tarpeen
• Jättää huomiotta todisteet, jotka eivät puolla omaa kantaa
• Virheiden myöntäminen nähdään heikkoutena
• Kriittiset/vastustavat näkökannat "huudetaan kumoon"
• Johtajat ympäröivät itsensä samaa mieltä olevilla "kyllä -ihmisillä"

Kun tarkastelee näitä ominaisuuksia ja vertaa niitä moniin pieniin uskonnollisiin liikkeisiin ja tapaan jolla uskonnollisten liikkeiden johtajat ja jäsenet käyttäytyvät on selvää kuinka monet uskonnolliset yhteisöt ovat hyvin narsistisia. Artikkelissa esiinnostetut toisenlaiset yhteisölliset narsismit eivät juurikaan kosketa uskonnollisia yhteisöjä, koska uskonnollisilla yhteisöillä on tapana julistaa juurikin omaa sanomaansa ainoana oikeana ts. niillä on lähtökohtaisesti fantasioita omasta suruudesta ja ainutlaatuisuudesta.

Esimerkkinä narsistisesta uskonnollisesta yhteisöstä nostan esiin juurikin mormonikirkon, koska se liittyy omaan henkilöhistoriaani. MAP-kirkko uskoo sillä olevan ainoa oikea evankeliumi ja pappeuden valtuus, joten MAP-kirkon peruslähtökohtana on hyvinkin sen oma erityislaatuisuus. MAP-kirkko rakentaa varoillaan ympäri maailmaa näyttäviä temppeleitä ja erityisesti Salt Lake Cityssä sen päätemppeli on arkkitehtuurisesti varsin mahtipontinen, tämän lisäksi kirkon aikoinaan rakennuttama pääkonttori on 26 kerroksinen pilvenpiirtäjä, joka on kirkolle varsin poikkeuksellista. MAP-kirkon jäsenten ja työntekijöiden käytös on myös varsin itseriittoista ja ylpeää kun he itsevarmoina julistavat "tietävänsä" kuuluvansa ainoon oikeaan kirkkoon maailmassa. Kirkon itsestään kertovat tarinat keskittyvät kerta toisensa jälkeen kuinka ihmeellinen menestystarina kirkon synty ja historia kaikesta mormonien kokemasta "vainosta" huolimatta onkaan ja se kieltää todellisen historiankirjoituksen tarjoaman kuvan, joka kertoo varsin toisenlaista tarinaa alkaen näkykiviä hattuun piilottaneesta huijarista, jonka huijarinura saavutti huippunsa tämän joutuessa pakenemaan vihaista väkijoukkoa Kirtlandissa suoritetun pankkipetoksen jälkeen sekä kyseisen huijarin kuolemaan johtaneista tapahtumista joiden taustalta löytyy mm. häntä vastaan nostetut syytteet maanpetoksesta. MAP-kirkko käyttää myös surutta hyväkseen hyväuskoisia ihmisiä vaatien jäseniä uhraamaan runsainmitoin resursseja kirkon jäsenhankintaan ja taloudelliseen ylläpitoon, vaikka kirkon yritysimperiumin tuotoilla pystyttäisiin paremmin kuin hyvin kattamaan kaikki tarvittava sekä lahjoittamaan humanitaariseen työhön enemmän kuin se nykyään vuositasolla tekee. MAP-kirkko ja sen jäsenet järjestelmällisesti kieltävät todellisen historiankirjoituksen väittäen historiantutkijoiden erehtyneen tai jollain tapaa suhtautuvan negatiivisesti kirkkoon ja pyrkien estämään vääjäämätöntä tosi kirkon globaalia menestystä. Illuusiota omasta menestyksestään kirkko pyrkii aktiivisesti rakentamaan mm. joka vuosi julkaistessaan omista jäsenmääristään varsin epärealistisia lukuja kasvustaan. MAP-kirkko ei myöskään myönnä tekemiään virheitä tai pyytele anteeksi historiassaan tekemiään hirmutekoja kuten Mountain Meadowsin joukkomurhaa. MAP-kirkon jäsenten ja apologien perustaktiikka kirkkonsa puolustamisessa on myös varsin röyhkeä ja julkea, jossa asia-argumenttien sijaan pääpaino on kritiikkiä esittävän, siis kaltaisteni ihmisten, mustamaalaaminen ts. kritiikin esittäjät yritetään "huutaa kumoon" hyökkäämällä kritiikinesittäjän kimppuun sen sijaan, että keskityttäisiin oleelliseen eli itse asiaan. MAP-kirkossa johtajat eivät myöskään halua kuulla kritiikkiä jäseniltä ja kirkon johtajat ovat useaan otteeseen kieltäneet kaikenlaisen itseensä ja oppeihin kohdistuvan kritiikin toteamalla ettei kritiikkiä ole sopivaa esittää, vaikka se olisi totta.
MAP-kirkko on siis hyvin narsistinen organisaatio, joka uskoo omaan oikeutukseensa ja jolla on käsittämätön fantasia omasta paremmuudestaan ja erehtymättömyydestään.