Vanha Testamentti - Eksodus

Vanhan testamentin toinen kirja, Toisena Mooseksen kirjana tunnettu eksodus, kertoo tarinan Israelilaisista, jotka nälänhätää ja vaikeita aikoja paetakseen hakevat toimeentuloa Egyptistä ja jäävät sinne lopulta yli neljäksisadaksivuodeksi. Egyptin reissu päättyy tarinan mukaan kun Mooses vapauttaa kansan orjuudesta ja Egyptissä varsin mittavaksi populaatioksi kasvanut kansa vaeltaa erämaan halki takaisin luvattuun maahan. Tätä tarinaa analysoidaan "The Bible Unearthed" dokumenttisarjan toisessa osassa "The Exodus".

Dokumentissa painotetaan kuinka pikutarkkoja ajan Egyptiläiset olivat kirjatessaan kaiken ylös hieroglyyfeillään. Egyptiläisten kirjanpidosta löytyy monia merkintöjä seemiläisistä kauppiaista, mutta mainintoja varsinaisista Israelilaisista merkintöjä on tuskin lainkaan eikä Raamatun teksteille löydy arkeologista tukea. Israelilaisista on itseasiassa löytynyt vain yksi maininta Egyptiläisissä teksteissä kun kuningas (faarao) Merenptah, joka oli Ramses toisen poika, voittosteelassa, joka kuvaa Merenptahn sotaretkeä Kaanaan maassa, listaa kaupungit ja ihmiset jotka Merenptah valloitti. Steela on kirjoitettu 1207 eaa ja siinä lukee rivillä 29: "Israelia ei enää ole ja sen siemen on tuhottu." Tämä on ainoa tunnettu maininta Israelilaisista Egyptiläisissä teksteissä kyseiseltä aikakaudelta.

Tämän jälkeen dokumentti jatkaa tutkimusmatkaa tarkistelemalla mahdollista Israelilaisten pakoa Egyptistä, josta siitäkään ei löydy minkäänlaisia arkeologista todisteita. Eksoduksessa kuvatun kokoisen kansan, noin kaksi miljoonaa ihmistä, pako Egyptistä olisikin aiheuttanut käytännössä koko Egyptin talouden romahtamisen, sillä Egyptin väkiluku tuohon aikaan on arvioitu olleen noin kolme ja puoli miljoonaa, mutta mitään niin merkittävää taloudellista romahdusta ei kyseisenä aikana näytä tapahtuneen.

Dokumentissa sen sijaan huomautetaan kuinka Raamatun teksti mainitsee Pitomin kaupungin, joka rakennettiin suunnilleen 600 eaa, joten tarinaa ei ole voitu kirjoittaa ennen kuin kyseinen kaupunki on ollut olemassa. Samoin muutamat muut Raamatun tekstissä mainitut kaupungit ovat myöhäisemmältä ajalta edelleen vahvistaen käsitystä, kuinka teksti on kirjoitettu vasta 700-500 eaa välisenä aikana.

Tuohon aikaan Kaanaassa oli kaksi kuningaskuntaa, pohjoisen Israelin ja eteläisen Juudan kuningaskunnat. Noin 720 eaa Assyyrialaiset tuhosivat pohjoisen Israelin kuningaskunnan ajaen suuren joukon pakolaisia Juudeaan, jotka toivat mukanaan kirjoituksia omista uskonnoistaan ja historiastaan. Juudean tuolloinen kuningas Hiskia näyttääkin valmistautuneen taisteluun Assyyrialaisia vastaan rakennuttamalla pakolaisten muuton seurauksena räjähdysmäisesti kasvaneen Jerusalemin ympärille muurin. Vuonna 701 eaa Assyyrialaiset hyökkäsivätkin kuningaskunnan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Lachishiin, jonka kaaduttua Juudeasta näyttää tulleen Assyyrialaisten vasallivaltio, vaikka Raamattu tosin väittää Juudealaisten lyöneen Assyyrialaiset Jerusalemin porteilla.

Miksi eksodus on sitten kirjoitettu vasta 700-500 eaa? Seitsemännen vuosisadan lopulla eaa Assyyrialaisten vaikutus alueella hiipui, joka herätti alueen itsenäisyyspyrkimykset. Arkeologisten todisteiden valossa kuningas Josialla oli suunnitelma Juudean ja vanhan pohjoisen Israelin kuningaskuntien yhdistämisestä. Toteuttaakseen suunnitelman näyttää siltä, että Josia ohjeisti luomaan "historialliset" tekstit kansan yhdistämiseksi ja oikeuttaakseen suur-Israelin sekä hallinnon ja vallan keskittämisen Jerusalemiin. Joosia määräsi tuhottavaksi kaikkien muiden jumalkulttien palvontapaikat ja keskitti valtakuntansa uskonnonharjoittamsen yhteen paikkaan, Jerusalemissa olevaan Yahwen temppeliin. Suunnitelmaa ei kuitenkaan saatu vietyä päätökseen vaan unelma särkyi kun Egyptin kuningas Nekau II löi ja tappoi Josian Megiddon taistelussa vuonna 609 eaa.