Hengellinen väkivalta - Pelko

Psalmit 111:10 Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.

Keskiverto ihminen on hyvin herkkä ja taipuvainen muuttamaan käytöstään jo pelkästään sen perusteella, että hänelle esitetään ajatus siitä, että joku mahdollisesti tarkkailee häntä. Tätä havainnolisti tunnettu taikuri ja mentalisti Derren Brown viime vuoden lopulla BBC:n tuottamassa ohjelmassa "Fear and Faith: God Illusion".

Ohjelmassa noin 12 minuutin kohdalla Derren esittelee kokeen, jossa muutamat yleisöstä valitut henkilöt suorittivat melko yksinkertaista tehtävää ja jonka tulosten raportointi oli heidän itsensä vastuulla. Koehenkilöille ei kerrottu heitä kuvattavan. Ensimmäiselle ryhmälle ei kerrottu minkäänlaisesta instanssista joka heitä mahdollisesti valvoi tilanteessa, mutta toiselle ryhmälle kerrottiin kuinka huoneessa on toiseen ohjelmaan liittyvä huonekalu jossa tarinan mukaan istuu haamu. Kokeen tuloksista mielenkiintoisen tekee se, että ryhmä, jolle kerrottiin tarina haamusta, ei huijannut kokeessa vaan raportoi tuloksensa rehellisesti. Vastaavasti ryhmä, jolle ei kerrottu minkäänlaisesta koetta mahdollisesti valvovasta instanssista huijasi ja paranteli omia tuloksiaan. Vaikka siis ihminen ei usko haamuihin tai jumaliin niin pelkkä alitajuntaan istutettu konsepti jonkinlaisesta valvonnasta muuttaa ihmisen käyttäytymistä vaikka tilanteeseen ei edes liittyisi minkäänlaista rangaistusta.

Herran pelkoa valetaan uskovaiseen kansaan erinäisten uskonnollisten liikkeiden toimesta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Sinänsä pelon aiheuttama stressi ohjaa ihmistä tehokkaasti toimimaan tavalla, joka vähentää pelon tunnetta ja näin muokkaa ihmisen käyttäytymistä. Pelon voiman havaitsi myös filosofi Jeremy Bentham 1700-luvulla ja hän valjasti ilmiön kehittäessään Panoptikon -vankilakonseptin. Panoptikon vankilassa vangit ovat jatkuvasti epätietoisia siitä tarkkaillaanko heitä vai ei, sillä heillä ei ole mahdollista havaita onko vartija paikalla vai ei. Vankien rikkoessa vankilan sääntöjä heitä rangaistaan ja tähän rangaistuksen pelkoon perustuu panoptikon konseptin ihmisten käyttäytymistä muokkaava vaikutus.

Monet uskonnot pyrkivät luomaan vastaavan panoptikon konseptin omien jäsentensä mieliin markkinoidessaan jumaliaan kaikkitietävinä, kaikkialla läsnäolevina ja jopa sellaisina, että he näkevät ihmisen syvimmätkin ajatukset. Raamattuun uskovissa uskonnoissa ajatusrikos ja siitä seuraava rangaistus kiteytetään ehkäpä selvimmin Jeesuksen sanoilla Mattuksen Evankeliumissa:

Matt 5:27 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. 28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. 29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. 30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.

Matteuksen Evankeliumin kohta muotoilee eräänlaisen panoptikon konseptin uskovan ihmisen mieleen, josta muotoutuu alitajuisesti ihmisen käyttäytymistä muokkaava voima. Jumalasta tulee tämän panoptikon vankilan vartija, jonka alituiseen mielletään tarkkailevan jokaista tekoa ja ajatusta. Konsepti virittää uskovan ihmisen mieleen jatkuvan stressitilan, joka pakottaa valvomaan omia ajatuksiaan näin estää vapaan ja itsenäisen ajattelun. Kiellettyjen asioiden pulpahtaminen mieleen saattaa johtaa pakonomaisiin ja automaattisesti käynnistyviin rutiineihin kuten rukoiluun, hyräilyyn, pyhien tekstinkohtien toisteluun tai joihinkin muihin häiritsevän ajatuksen pysäyttämiseen tähtäävään toimintaan omasta mielestä. Ollessani mormoni minulle kehittyi automaattisesti käynnistyvä tapa rukoilla hiljaa mielessäni aina kun mieleeni tuli joku epämiellyttävä ajatus tai tunne ja tästä tavasta eroon pääseminen oli äärimmäisen vaikeaa.

Uskonnoilla ja uskomuksilla on siis kiistattomia vaikutuksia ihmisten ajatusten ja käyttäytymisen kontrolloimiseen. Uskontojen harjoittamat mielenhallintamenetelmät toimivat tehokkaasti keskivertoihmisissä, mutta ne eivät kuitenkaan tehoa kaikkiin. Tätä raottaa jonkin verran Kanadassa tehty tutkimus vankien uskonnollisuudesta. Tulosten mukaan on perusteltua asettaa kyseenalaiseksi uskontojen rikollisuutta ehkäisevät vaikutukset. Haastatelluista 48 vangista lähes kaikki ilmaisivat uskovansa Jumalaan, joskin monella oli varsin puutteellisia käsityksiä heidän tunnustamansa uskonnon säännöistä. Eräs vangeista kertoi jopa aina rukoilevansa ennen rikoksen tekemistä pitääkseen "välit hyvänä Jeesuksen kanssa". Hän myös rationalisoi rikoksensa toteamalla kuinka Jeesus varmasti ymmärtää kunhan muistaa aina pyytää anteeksiantoa ja ettei toisia "pahoja ihmisiä" kohtaan tekemiä rikoksia lasketa rikoksiksi lainkaan, koska sehän on sama kuin "rankaisisi pahoja ihmisiä Jeesuksen puolesta." Tutkijat totesivatkin kuinka monet sarjarikolliset hienovaraisesti perustelevat ja luovasti rationalisoivat sovittaessaan jumaluskoaan rikolliseen elämäänsä.

Jos nyt julkaistun tutkimuksen tulokset vahvistuvat myöhemmissä tutkimuksissa eikä uskonnollisuuden voida osoittaa todella olevan yhteiskunnalle eduksi rikollisuutta vähentävänä voimavarana, niin on pakko kysyä mitä yhteiskunnallista hyötyä nykymaailmassa uskonnoista sitten enää on? Fyysikko Steven Weinberg onkin todennut näin:

Uskonto on loukkaus ihmisten arvokkuutta kohtaan. Uskonnon kanssa tai ilman on hyviä ihmisiä, jotka tekevät hyviä asioita, ja pahoja ihmisiä, jotka tekevät pahoja asioita, mutta pahojen asioiden tekemiseen hyvä ihminen tarvitsee uskontoa.

USA:ssa on myös tutkittu rikollisten uskonnollisuutta takavuosina ja tutkimuksen tulokset osoittavat kuinka ateistit ovat tilastollisesti aliedustettuina USA:n vankilapopulaatiossa. Tämä ei toki tarkoita ateismin vähentävän rikollisuutta vaan nähdäkseni johtuu lähinnä siitä, että ateistiksi itsensä mieltävät ihmiset ovat usein korkeammin koulutettuja ja tältä osin usein yhteiskunnan paremmin toimeentulevaa joukkoa eivätkä elä epätoivoisissa oloissa joissa rikollisuutta esiintyy voimakkaammin.

Onko uskonnoista oikeasti mitään hyötyä vain kenties ainoastaan pelkkää haittaa? Uskonnollisen terrorismin tunnistanee jokainen uutisvirrasta, uskonnon varjolla tehty henkinen ja fyysinen väkivalta on jonkin verran enemmän piilossa pysyttelevä ilmiö ja uskonnollisten yhteisöjen suljettujen ovien taakse salatuista lasten hyväksikäyttötapauksista nyt puhumattakaan. Uhreille vaikutukset ovat kumoamattomia ja seurauksia he kantavat lopunelämäänsä. Äärimmäisissä tapauksissa uskonnollisen yhteisön synnyttämä ahdistus johtaa epätoivoisiin tekoihin kuten Utahissa otsikoihin nousseet homoseksuaalisten nuorten itsemurhat ovat viime vuosina osoittaneet.

Oma avoimen kielteinen suhtautuminen uskontoja kohtaan epäilemättä värittää näkemyksiäni, joten heitänpä pallon sinulle arvoisa lukija. Kerro ja kommentoi. Mitä ja millaisia merkittäviä etuja yhteiskunnalle on uskonnoista tai ehkäpä vaikka juuri sinun uskonnostasi? Kumoavatko uskontojen hyödyt sinun mielestäsi haittavaikutukset, lieveilmiöt ja riskit? Millainen hinta, negatiiviset vaikutuset, ovat sinun mielestäsi yhteiskunnan kannalta hyväksyttäviä jotta uskontojen poliittinen tilinpäätös olisi edelleen positiivinen?