Saatana..

..tai perkele, joku demoni tai paha henki - Ihan sama! Ongelmallisempaa on se mitä nämä konseptit pahoista hengistä, jotka pyrkivät jatkuvasti vaikuttamaan meidän elämäämme, saa aikaan ihmisen mielessä: ne synnyttävät pelkoa. Perusteeton pelko jotain asiaa kohtaan taas luokitellaan usein fobiaksi. Uskonto joka pelottelee kuinka pahat henget vaanivat jokaisen nurkan takana ja yrittävät kammeta ihmisiä lankeamaan pois täydellisestä hyvästä, siis kyseisestä kirkosta, lahkosta tai kultista, pyrkiikin istutamaan jäsenensä mieleen juuri fobioita erilaisuutta kohtaan. Luontaisesti ihminen pyrkii välttämään tilanteita, jotka aiheuttavat ahdistusta ja epämukavuutta, joten uskonnon synnyttämät fobiat luovat vankan perustan ihmisen käyttäytymisen hallintaan ja oman ajattelun eliminoimiseen. Aila Ruoho pro gradussaan "Päästä meidät pelosta" toteaakin sivulla 57 näin:

Janja Lalich ja Madeleine Tobias näkevät, että eräs syy miksi ihmiset eivät jätä kultteja on se, että he pelkäävät. Myös Steven Hassan paneutuu tähän teemaan. Hassanin mukaan joissain uskonnoissa jäsenet on saatu systemaattisesti fobian valtaan yhteisönsä jättämiseen liittyvissä asioissa. Heille voidaan väittää, että yhteisön jättänyt altistuu kammottaville taudeille, joutuu auton yliajamaksi tai kuolee lento-onnettomuudessa. Mielikuvituksellisimmat ryhmät saavat jäsenet uskomaan, että yhteisön hylkäämisen seurauksena voi olla koko planeetan laajuinen ydinsota.

Informaation rajoittamiseen liittyvästä pelottelusta Aila Ruoho kirjoittaa sivulla 62 näin:

Hannu Lauerman esille ottamissa vaarallisten lahkojen piirteissä on yksi informaatioon liittyvä aihe, sensuuri. ... Vapaa-aikaan voidaan suhtautua paheena, eikä jäsen saa haaskata aikaansa ”maallisiin” tai ”demonisiin” lähteisiin. Sensuuri voi esiintyä epäsuorasti ryhmäpaineena, ei välttämättä suorana kieltona.

 ..ja edelleen sivulla 63:

Monista vaarallisina pidetyistä lahkoista on kirjoitettu kirjoja, joissa ihmisiä kehotetaan varomaan kyseisiä uskontoja. Näissä teoksissa kuvataan yhteisöjen negatiivisia puolia ja nostetaan esille oppitulkintoja, joita pidetään ristiriitaisina tai muuten perusteettomina. Yhteisöjen jäsenet suhtautuvat yleensä hyvin vihamielisesti ja kielteisesti tällaisiin kirjoihin.

Monet uskonnolliset liikkeet julistavatkin kuinka vain sen tuottama informaatio tai tulkinta jostain tekstistä on ainoaa oikeaa ja todellista tietoa ja kaikki informaatio, joka on kriittistä suhteessa yhteisöön, on pahasta, pahan suopien ihmisten tai peräti itse sielunvihollisen tuotoksia. Leimaamalla kaiken kriittisen informaation pahaksi ja näin synnyttämällä pelkoa kriittistä informaatiota kohtaan yhteisö pyrkii kontrolloimaan mistä jäsen tietoa hankkii ja ennen kaikkea miten jäsen informaatioon suhtautuu. Kyseessä on varsin hienovarainen metodi, jolla ihmisiä estetään ajattelemasta itse, ajatuksen pysäyttämisestä. Monissa uskonnoissa tätä voimistetaan vielä tunteisiin perustuvilla manipulointikeinoilla siten, että jäsen opetetaan arvioimaan informaatiota tunteiden perusteella. Oikeanlaisia uskoa voimistavia tunne-elämyksiä synnyttävä informaatio tulkitaan hyvän hengen vaikutukseksi kun taas uskoa heikentävät tunne-elämykset tulkitaan pahan hengen läsnäoloksi: "Se mikä ei rakenna ei ole Jumalasta". Jäsen indoktrinoidaan tulkitsemaan ja tekemään elämässään valintoja subjektiivisilla tunne-elämyksillä, joita on verrattain helppo manipuloida, kriittisten ja objektiivisten analyysimenetelmien sijaan.

Ajatuksen pysäyttämismenetelmät ja -harjoitukset ovat tehokkaita fobioiden ja niistä seuraavien paniikkikohtausten hallinnassa ja poistamisessa. Valitettavasti monet uskonnot ovat kääntäneet nämä aivojen harjoittamismenetelmät ihmistä itseään vastaan pyrkimällä fobioiden poistamisen sijaan istuttamaan, ylläpitämään ja syventämään ihmiseen istuttamiaan fobioita. Kun uskonnollinen yhteisö on onnistunut istuttamaan jäseneensä fobian kaikkea ulkopuolista ja ristiriitaista informaatiota kohtaan jäsen ajautuu helposti alati syvenevään riippuvuussuhteeseen, jossa hänelle ei ole jätetty mitään työkaluja tai mahdollisuuksia arvioida yhteisön hänelle tarjoileman informaation oikeellisuutta, hyödyllisyyttä tai haitallisuutta. Lopulta yhteisön identiteetti korvaa osittain tai kokonaan jäsenen oman identiteetin tehden yhteisöstä irtautumisen entistäkin vaikeammaksi. Päästäkseen vapaaksi uskonnollisen yhteisön jäsenilleen rakentamasta ajatusvankilasta jäsenen pitää aktiivisesti tiedostaa yhteisön häneen istuttamat fobiat ja muut ajatuksenpysäytysmenetelmät sekä pyrkiä purkamaan ne itse tai terapeutin avustuksella. Erilaisialla harjoituksilla voidaan korvata opitut ajattelukaavat uusilla terveemmilla tavoilla ajatella. Uskonnosta irtautumisprosessia helpottaa myös merkittävästi tutustuminen uskontojen käyttämiin manipulointimetodeihin liittyvään psykologiaan, sekä vertaistukitapaamiset yhteisöstä jo irtautuneiden entisten jäsenten kanssa.

Apua on tarjolla, tätä polkua ei tarvitse tallata yksin.
Uskontojen Uhrien Tuki ry
Freedom of Mind