Moraali

Mikä tai kuka määrittelee moraalin? Moraali noin yleisesti on vallitseva käsitys siitä mikä on soveliasta, hyvää ja oikein, sekä toimintaa näiden käsitysten mukaan. Monet uskovaiset ovat esittäneet väitteen, että moraalia ei olisi ilman jumalia. Asiaa ovat pohtineet jo antiikin Kreikan filosofit Platonin kirjoittamassa dialogissa Sokratesin ja Eythypron välillä ja se tunnetaankin Eythypron dilemmana:

Rakastavatko jumalat hyvää, koska se on hyvää, vai onko hyvä hyvää koska jumalat rakastavat sitä.

Platon keskustelussa molemmat Sokrates ja Eythypro ovat yhtä mieltä siitä, että jumalat rakastavat hyvää, koska se on hyvää. Tästä kuitenkin Sokratesin mielestä seuraa, että jälkimmäinen ei voi pitää paikkansa eikä jonkin hyvyys voi olla seurausta siitä, että jumalat rakastavat sitä, koska muuten seurauksena olisi päättymätön kehä.

Monoteismin kehittyessä Eythypron dilemma sai uuden muodon:

Onko se mitä Jumala määrää hyvää sen takia, että se on hyvää, vai onko se hyvää sen takia, että Jumala niin määrää.

Jos ongelman ensimmäinen osa pitää paikkansa ja jonkin on moraalisesti hyvää sen hyvyyden takia niin moraalisesti hyvä on Jumalasta riippumaton asia. Jos taas ongelman toinen osa pitää paikkansa niin kaikki mitä Jumala määräisi olisi automaattisesti hyvää ja tästä seuraisi, että Jumalan määräämä kansanmurha tai lasten raiskaaminen olisi hyvää, eikä vain hyvää vaan pakollista toimintaa kaikille moraalisesti hyville ihmisille.

Kuten Eythypron dilemma osoittaa ei moraali voi olla Jumalasta lähtöisin vaan se on jotain Jumalasta riippumatonta.

Sain kimmokkeen pohtia tätä ongelmaa omalta kohdaltani heiman tarkemmin kirjoittaessani kokemuksistani uskonnon uhrina Mari Hietalan Pro gradua varten. Mormonina tehdessäni elämääni liittyviä päätöksia pyrin noudattamaan MAP-kirkon ohjeita ja opetuksia. Olin siis luovuttanut moraalini MAP-kirkolle ja kaikki päätökset jotka tein eivät perustuneet yleiseen käsitykseen hyvästä ja oikeasta vaan MAP-kirkon käsitykseen hyvästä ja oikeasta. Saatoin tehdä päätöksiä, jotka olivat MAP-kirkon oppien mukaan oikein välittämättä siitä kuinka paljon päätökseni tuottivat tuskaa ja kärsimystä minulle ja lähimmäisilleni. Jos päätökset satuttivat minua tai muita ihmisiä olivatko ne moraalisesti oikeita päätöksiä sen takia, että ne olivat MAP-kirkon opetusten mukaisia? Kesäkuun 2008 Liahona lehdessä MAP-kirkon ensimmäisen presidenttikunnan neuvonantaja Henry B. Eyring totesi ensimmäisen presidenttikunnan viestissä näin:

Joskus saamme neuvoja, joita emme voi ymmärtää tai jotka eivät näytä soveltuvan meille, vaikka olemme rukoilleet ja ajatelleet paljon. Älkää hylätkö neuvoa, vaan pitäkää se mielessänne. Jos joku, johon luotatte, ojentaisi teille jotakin, mikä näyttäisi pelkältä hiekalta, ja lupaisi, että siinä on kultaa, teidän olisi viisasta pitää sitä vähän aikaa käsissänne ja ravistella sitä varovaisesti. Aina kun olen tehnyt niin profeetan neuvoille, kultahippuja on ruvennut ilmestymään jonkin ajan kuluttua, ja olen ollut kiitollinen.

Toisin sanoen mormonikirkon johdon neuvoja olisi noudatettava vaikka ne tuntuisivat omasta mielestä kuinka vääriltä ja moraalittomilta tahansa. Tällaiset neuvot riistävät uskovaiselta ihmiseltä täysin heidän oman harkintansa siitä mikä on hyvää ja korruptoi moraalin.

Nykyään moraalini perustana on oma harkintani sen mukaan miten arvioin päätökseni vaikuttavan minuun ja muihin ihmisiin. Pyrin tekemään päätökseni siten, että siitä seuraa mahdollisimman vähän kärsimystä minulle ja läheisilleni ihmisille. Siinä missä mormonina ollessani MAP-kirkko määritteli jotkut toimintatavat musta-valkoisesti pahoiksi ja syntisiksi ei enää nykyään päde elämässäni. Esimerkiksi jos jokin asia itseni ja tai läheisteni suojelemiseksi edellyttää valehtelemista niin olkoon sitten niin, tuskin kukaan tuomitsee niitäkään toisen maailmansodan aikaan eläneitä ihmisiä jotka Gestapon ilmestyessä ovelleeen valehtelivat suojellakseen piilottelemiaan juutalaisia.

Kuten alussa Eythypron dilemmaan viitaten totesin, niin jonkin asian moraalinen hyvyys ei ole riippuvainen jumalista, vaan se on jotain joka meidän jokaisen on löydettävä ja sovitettava omaan elämäämme. Ei ole olemassa musta-valkeita käyttäytymissääntöjä jotka pätevät kaikissa tilanteissa, kuten monet uskonnot antavat ymmärtää. Joskus moraali vaatii harmaan alueen käyttöä ja tämä on vain yksi suuri kompastuskivi absoluuttisten uskontojen kaskessa.