maanantai 18. helmikuuta 2013

Syyt ja seuraukset

Ihmismieli etsii jatkuvasti säännönmukaisuuksia ympäristöstään ymmärtääkseen paremmin mitä ympärillä tapahtuu. Ihminen pystyy hyvin helposti huijaamaan itseään tunnistaessaan jonkin syy-seuraussuhteen, kausaliteetin, kahden asian välillä, jossa sitä ei oikeasti ole. Henkilön omat uskomukset entisestään hämärtävät kykyä havainnoida ympäröivää maailmaa oikein vahvistusilluusioon taipuvaisen mielen jatkuvasti etsiessä ympäröivästä maailmasta omia uskomuksia tukevaa informaatiota, myös asiayhteyksistä joissa sellaisia ei ole todellisuudessa löydettävissä. Monet urheilijat valmistautuessaan suoritukseensa pyrkivät saavuttamaan saman henkisen tilan, kuin joskus aikoinaan tehdessään oman ennätyksensä, toistamalla rituaalin omaisesti samoja asioita kuin juuri kyseisenä päivänä, jona he ennätyksensä tekivät, koska he uskovat noiden rituaalien vaikuttaneet tavalla tai toisella heidän suoritukseena. He saattavat luottaa samoihin tai samanlaisiin varusteisiin, jotka heillä oli käytössään tuona ennätyksellisenä päivänä, vaikka todellisuudessa uudet varusteet voisivat antaa heille suorituskykyä parantavia ominaisuuksia ja ehkä jopa parempaa turvaa urheilulajin vaaroilta. Henkilö yrittää siis omalla käytöksellään kontrolloida asioita, joihin hänellä ei ole valtaa. Toki harjoittelulla ja huolellisella valmistautumisella jokainen pystyy parantamaan omaa suorituskykyään tietynkaltaisissa stressitilanteissa, mutta täydellisen kontrollin saavuttaminen on täysin mahdotonta tilanteiden tuntemattomien muuttujien takia.

Ihminen on koko historiansa ajan pyrkinyt kontrolloimaan ympäristöään ja tulevaisuuttaan tavalla tai toisella. Tilanteiden ja ympäristön hallinta luo varmuutta ja turvallisuutta, mutta monissa tapauksissa virheelliset tulkinnat kausaliteeteistä ovat synnyttäneet varsin kummallisia ja jopa ikäviäkin tapoja ihmisille. Erinäinen määrä kulttuureja ympäri maailmaa ovat syyllistyneet mm. ihmisuhraukseen jumaltensa lepyttämiseksi. Yhteisöä kohdanneet vaikeudet kuten esim. kuivuus, maanjäristykset, tulvat tai tulivuorenpurkaukset on tulkittu merkeiksi jumalten vihaista, jonka lepyttäminen vaatii uhreja. Löytyypä Raamatun Tuomarien kirjasta 11:30-39 myös Jumalalle luvattu ihmisuhri, jonka jälkeen Jumalan väitetään vaikuttaneen sodan lopputulokseen.

Kristinuskon kehittyessä toisella vuosisadalla ihmisuhraus saavutti ennen näkemättömät mittasuhteet. Jeesuksen teloituksesta ristillä muotoutui kaikkein merkittävin ja suurin mahdollinen ihmisuhri, jossa ei lopulta uhrattu ainoastaan ihmistä vaan itse Jumala. Kristinuskon oppien mukaan tämä täydellinen uhri sovitti ihmiskunnan kaikki synnit, siis lepytti Jumalan itsensä tuntemaa ärtymystä hänen itsensä säätämiä lakeja ja käyttäytymissääntöjä vastaan rikkoneita ihmisiä kohtaan. Nykypäivänä ihmisuhrausta pidetään moraalisesti arveluttavana toimintana ja se usein liitetäänkin kristinuskon lieveilmiönä syntyneeseen saatananpalvontaan. Saatananpalvonnassa uhrimenojen väitetään olevan edelleen voimissaan ja nykypäivänä satunnaisesti kuuleekin kuinka jotkut kokeilunhaluiset nuoret tappavat eläimiä ja joskus jopa toisia ihmisiä rituaaleissaan. Vaikka kristinuskossa tarve sovittaa syntejään jatkuvilla veriuhreilla on siirretty historiaan, teologisoimalla pari tuhatta vuotta sitten tapahtuneesta pienen juutalaiskultin johtajan teloituksesta symbolinen ihmis-jumaluhri koko ihmiskunnan syntien sovittamiseksi, se ei poista tosiasiaa, että kyseessä on edelleen hyvin pitkälti primitiiviseen ihmisuhriin voimakkaasti uskova ja tukeutuva traditio, jolla ihminen pyrkii edelleen hallitsemaan elinympäristössään vaikuttavia muuttujia.

Monelle nykyihmiselle on itsestään selvää, että ihmisuhrit eivät ole auttaneet historian saatossa ihmiskuntaa eteenpäin. Syitä uhraukseen on ollut monia ja uhrauksesta syntyneitä seurauksia on myös monia, tosin mitkään näistä seurauksista ovat tuskin olleet toivottuja. Se, missä yksi ihminen on uhrattu tulivuoren lepyttämiseksi ja sitten toinen ja kolmas.. aina niin kauan kunnes tulivuoren viha on lopulta lepytetty riittävällä määrällä uhreja, kertoo vain ihmismielen itsepetoksesta ja kyvyttömyydestä havaita todellisia syy-seuraussuhteita. Usein väärin tulkitut kausaliteetit ovatkin seurausta puutteellisista taustatiedoista ja vahvistusilluusiosta. Todellisten kausaliteettien havainnoimiseksi ihmisen olisi pystyttävä irtautumaan omista uskomuksistaan ja analysoitava asiat mahdollisimman objektiivisesti ja jos yksikin pieni todiste ei sovi omiin uskomuksiin olisi uskomusta pystyttävä muuttamaan riippumatta siitä kuinka epämiellyttävälle se tuntuisi, jotta oma elämänkatsomus vastaisi mahdollisimman hyvin todellisuuden haasteisiin.

Kyky muodostaa ja hyväksyä uusia käsityksiä on keskeinen ominaisuus oppimisen kannalta. Jokainen on kuitenkin vastuussa itselleen siitä millaisia käsityksiä omaan elämänkatsomukseensa sisällyttää ja millä perusteilla. Avomielinen henkilö on valmis arvioimaan yhä uudelleen omia käsityksiään kun vaihtoehtoisia käsityksiä tulee vastaan ja korvaamaan niillä aiemmat käsityksensä sikäli kun riittävät kriteerit täyttyvät. Avomielisyyttä ei ole se, että hyväksyy kritiikittä kaiken ja kaikki uskomukset joita elämänsä varrella kohtaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti