keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Mormonikirkosta erotetut

Kautta historian MAP-kirkosta on erotettu ihmisiä. Kirkosta erottamisen uhka toimii voimakkaana pelolla hallitsemisen keinona, jolla uhataan erityisesti kaikkia niitä jäseniä, jotka kirkon johto kokee jollain tavalla uhkaavina. Erottamisen uhka toimii hengellisenä pakkokeinona ja se koettelee asianosaisen mielenterveyden lisäksi myös heidän läheistensä mielenterveyttä, sillä usein erottaminen tai edes sen uhan alle joutunut henkilö lähimmäistensä kanssa tuntee voimakasta syyllisyyttä ja häpeää.

Mistä syistä MAP-kirkosta sitten ihmisiä erotetaan? Alla lyhyt katsaus tunnettuihin henkiöihin, jotka MAP-kirkosta on erotettu.

George J. Adams
George J. Adams oli Joseph Smith Jr:n kutsumana 50 koorumin jäsen, mutta hänet erotettiin MAP-kirkosta 10.4.1845 kun hän ehdotti, että kirkon johtajaksi tulisi valita Joseph Smith III, kirkon perustajan vanhin poika. Adams siis haastoi Joseph Smithin kuoleman jälkeen kirkon 12 apostolin johtaja-aseman ja auktoriteetin.

Janice Merrill Allred
Janice Merrill Allred on mormoniteologiaan perehtynyt feministi, joka 1991 aloitti taivaalliseen äitikonseptiin liittyvät tutkimukset. Allredin tutkimustyö ei miellyttänyt kirkon johtoa ja häntä arvosteltiin kovasanaisesti. Allred yritti muuttaa kirkkoa rakastavampaan ja suvaitsevampaan suuntaan, joka luonnollisesti koettiin kirkon johdossa johdon auktoriteetin kyseenalaistamisena.
Owen Arthur Allred erotettiin kirkosta kun hän otti itselleen toisen vaimon vuonna 1942.
Lavina Fielding Anderson perustajajäsen järjestössä, joka pyrkii dokumentoimaan lasten hengellistä ja kirkollista kaltoinkohtelua MAP-kirkossa. 1993 Anderson julkaisi dokumentin, johon hän oli koonnut tunnistamiaan lasten kaltoinkohtelutapauksia. Dokumentti tuomittiin kirkon johdon toimesta harhaopiksi ja Anderson erotettiin kirkosta syyskuussa 1993.
Nahtaniel Baldwin erotettiin kirkosta vuonna 1905 sen jälkeen kun hän vakuuttui, että kirkko on teki vuonna 1904 suuren virheen luopuessaan moniavioisuudesta. Baldwin siis käytännössä kyseenalaisti kirkon ylimmän johdon tuoreimman 1904 julkaiseman vaatimuksen moniavioisuuden lakkauttamisesta, mikä johti hänen erottamiseensa sekä kirkosta, että kirkon omistaman BYU:n professorin virasta.
John Bennett oli vaikutusvaltainen mormonijohtaja ja pormestari Nauvoossa. Vuonna 1842 hänestä jäsenten keskuudessa kiertävät huhut, jotka liittivät häneen mm. homoseksuaalisia tekoja, aviorikoksia ja moniavioisuutta, voimistuivat siinä määrin, että Joseph Smith erotti hänet kirkosta syyttäen häntä aviorikoksesta.
Arthur Gary Bishop oli amerikkalainen sarjamurhaaja ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä. 1978 Bishop jäi kiinni kavalluksesta helmikuussa 1978. Saatuaan viiden vuoden ehdollisen tuomion hän pakeni Salt Lake Cityyn ja vaihtoi nimensä Roger Downsiksi. Kirkko erotti Bishopin lokakuussa 1978 ja joidenkin tietojen mukaan se oli seurausta siitä, että Bishop ei noudattanut kirkon johtajien ohjeita antautua paettuaan Salt Lake Cityyn. Murhia Bishop ei tiettävästi tehnyt ollessaan vielä kirkon jäsen.

John Blackmore erotettiin MAP-kirkosta vuonna 1947 hänen opetettua moniavioisuutta salaisissa kokouksissa Albertassa Kanadassa.
Joseph Broadbent erotettiin MAP-kirkosta sen jälkeen kun hän julkaisi moniavioisuutta kannattavan pamfletin.
Fawn Brodie oli yksi ensimmäisiä naisprofessoreita UCLA:ssa. Brodien kirjoittamaa henkilökuvaa Joseph Smithistä on luonnehdittu kauniiksi ja kypsästi kirjoitetuksi akateemiseksi analyysiksi. Kirjassa "No man knows my history" Brodie luonnehtii Joseph Smithiä laiskaksi ja epäonnistuneeksi aarteenetsijäksi, joka myöhemmin vakuuttui omista profetaalisista kyvyistään. Kirja kyseenalaistaa MAP-kirkon oman historianarratiivin. Brodie erotettiin MAP-kirkosta toukokuussa 1945.
John Q. Cannon oli kirkon yleisauktoriteetti 1800-luvun lopulla. Cannon erotettiin aviorikoksen takia kirkosta 5.9.1885. Hänet kastettiin uudelleen kirkon jäseneksi kolme vuotta myöhemmin, mutta hän ei koskaan enään noussut kirkon hierarkiassa auktoriteetiksi.
Albert Carrington erotettiin kirkosta aviorikoksen ja huorinteon takia 7.11.1885. Carrington oli tuolloin ensimmäisessä presidenttikunnassa. Haureutensa Carrington onnistui salaamaan kirkon muilta johtajilta 10 vuoden ajan vaikka syytöksiä hänen aviorikoksistaan esitettiin jo 1875. Carrington kastettiin takaisin jäseneksi 1887 eikä hänelle enää annettu korkeaa asemaa kirkossa.
Benjamin Lynn Clapp asetettiin kirkossa yhdeksi seitsenkymmenten presidenteistä 1845. Mormonien muuttaessa länteen Clapp asettui Utahissa Ephraimiin ja ajautuen lopulta riitoihin piispa Warren S. Snown kanssa, jonka seurauksena hän menetti paikkansa seitsenkymmenten presidenttinä ja hänet erotettiin harhaoppisena 7.4.1854.
Oliver Cowdery oli yksi kirkon perustajajäsenistä ja Joseph Smithin serkku. Cowdery kuitenkin ajautui erimielisyyksiin Joseph Smithin kanssa eikä hyväksynyt tämän poliittisia ja taloudellisia pyrkimyksiä, joiden hän uskoi rikkovan USA:n perustuslain mukaista valtion ja kirkon eroa. Lisäksi Cowdery kritisoi Joseph Smithin pyrkimyksiä hyötyä taloudellisesti kirkosta sekä Smithin avioliiton ulkopuolista suhdetta Fanny Algerin kanssa. 12.4.1838 Cowdery erotettiin kirkosta.
John Cutler toimi aikoinaan kirkon perustajan Joseph Smithin henkivartiokaartin kapteenina. Smithin kuoltua Smithin Cutlerille antama tehtävä "laamanilaisasianhoitajana" ei kuitenkaan ollut tehtävän salaisen luonteen takia kahdentoista apostolin koorumissa tiedossa, mikä johti siihen, että Orson Hyde, yksi kirkon johtajista, vakuuttui ettei Cutler toimi kirkon johtajien ohjeiden mukaan. Cutler erotettiin kirkosta 20.4.1851. Brigham Young yritti maanitella Cutleria takaisin MAP-kirkkoon vielä senkin jälkeen kun hän oli perustanut oman mormoniliikkeensä 1856.
John Dehlin on yksi tunnetuimmista nykypäivän exmormoneista. Dehlin on koulutukselta kliininen psykologi ja uskonkriisiterapeutti. Dehlinin perustama Mormon Stories podcast on laajalti tunnettu niin mormonien kuin exmormonienkin keskuudessa. Mormon Stories podcast käsittelee uskonkriisiin ja MAP-kirkkoon liittyviä aiheita kriittisesti. Dehlin erotettiin kirkosta 10.3.2015 harhaoppisena kun hän kieltäytyi sulkemasta ja poistamasta julkaisemaansa kirkon johtajien mielestä kriittistä materiaalia hallinnoimiltaan verkkosivuilta ja podcastista.
Antonio Feliz erotettiin MAP-kirosta homoseksuaalisten aktiviteettien takia. Sittemmin hän on toiminut mm. ihmisoikeusaktivistina ja oli mukana perustamassa uutta mormonikirkkoa, johon myös homoseksuaalit ovat tervetulleita.
John Forsgren oli MAP-kirkon ensimmäinen lähetyssaarnaaja Ruotsissa. Vuonna 1879 hänet erotettiin MAP-kirkosta sen jälkeen kun hän julistautui itse profeetaksi ja kielsi Brigham Youngin aseman kirkon johtajana.
Walter Gibson saapui Havajille 1861 ja asettui asumaan saaren mormonien joukkoon. Hän osti Lanain saarelta maata omiin nimiinsä mormoniyhteisön rahoilla. Hänet erotettiin kirkosta harhaoppien opettamisen, yhteisön huonon hallinnon ja kirkon varojen kavaltamisen takia. Erottamisen yhteydessä Gibson karkotti yhteisöstä kaikki hänen kanssaan erimieltä olleet henkilöt ja ryhtyi kahmimaan poliittista valtaa Havajilla.
Avraham Gileadi on raamatuntutkija, joka on erikoistunut Jesajan kirjan tutkimiseen. Hän julkaisi vuosina 1988 ja 1991 kaksi kirjaa Jesajan kirjan tulkinnasta mormonikirkossa. Gileadin tulkinnat poikkeavat merkittävästi kirkon aiemmista tulkinnoista ml. Bruce McConkien "The Mormon Doctrine" kirjan kirjoittajan tulkinnat. Gileadi erotettiin kirkosta syyskuussa 1993 osana ns. September six joukkoa, mutta hänen erottamisensa myöhemmin peruttiin aiheettomana ja hänet kastettiin uudelleen kirkkoon 1996.

William Samuel Godbe ja Elias Lacy Thomas Harrison
Vuonna 1868 Godbe, Harrison ja muutamat muut mormonikauppiaat kritisoivat Brigham Yougin määräyksiä Utah Magazine lehdessä. Godbe ja Harrison jatkoivat kritiikkiä 1869 palattuaan reissultaan New Yorkista ja heidät erotettiin kirkosta.

Gudmund Gudmundson
Gudmund Gudmundson oli yksi ensimmäisiä islantilaisia MAP-kirkon jäseniä. Hän saarnasi MAP-oppia laajalti Islannissa ja Tanskassa, mutta muutti Utahiin 1857. Utahissa hän liittyi vaimonsa kanssa Joseph Morrisin johtamaan MAP-lahkoon, jonka seurauksena hänet erotettiin MAP-kirkosta. Utahin hallinnon ja Morrisin johtaman lahkon välillä kahakoitiin 1863, jonka seurauksena Gudmundson irtaantui liikkeestä ja hänet kastettiin MAP-kirkkoon uudelleen.
Isaac Haight oli varhaisimpia kirkon jäseniä toimien mm. Nauvoossa kaupungin konstaapelina. Mormonien vaellettua Utahiin Haight toimi vaarnanjohtajana, Cedar Cityn pormestarina sekä Iron Countyn militan toisen pataljoonan komentaja. Haight oli yksi 11.9.1857 tapahtuneen Mountain Meadowsin joukkomurhan johtajista, mutta hän onnistui piileskelemään virkavaltaa vaikka hänestä oli luvattu 500 dollarin palkkio. Haight erotettiin kirkosta vuonna 1870 sen jälkeen kun paine kirkkoa kohtaan joukkomurhan syyllisten selvittämiseksi kasvoi merkittäväksi, mutta Haightia ei koskaan saatu oikeuteen vastaamaan syytteisiin.
James Hamula oli kirkon yleisauktoriteetti, joka erotettiin kirkosta 8.8.2017. Erottamisen syy ei ole tiedossa.
James Harmston perusti oman MAP-lahkonsa pienen joukon fundamentalismiin kallellaan olevien mormonien kanssa 1990 -luvulla. Heidän tulkintansa mukaan MAP-kirkko oli harhautunut puhtaasta Joseph Smithin opista kun se luopui moniavioisuudesta. Harmston opetti seuraajilleen olevansa Joseph Smithin reinkarnaatio ja saaneensa valtansa suoraan Moosekselta ja muilta patriarkoilta. Hän ennusti maailman lopun tulevan 2004. Tätä ei katsottu hyvällä MAP-kirkon johdossa, joten hänet erotettiin MAP-kirkosta joskus 1990 -luvulla.
Wild Bill Hickman liittyi MAP-kirkkoon 1839. Hän toimi niin Joseph Smithin kuin Brigham Yougin henkivartijana ja oli oman elämänkertansa mukaan daniitti, MAP-kirkossa toimineen salaisen omakäden oikeuden jakamiseen ja salamurhiin erikoistuneen veljeskunnan johtaja. Hickmannin oman elämänkerran mukaan hänen erottamisensa vuonna 1868 oli seurausta siitä kun hän saanut tarpeekseen Brigham Youngin vallankäytöstä eikä enää suostunut salamurhaamaan ihmisiä Youngin käskystä. Hickman tunnusti murhanneensa lukuisia ihmisiä Brighman Youngin käskystä, mutta kaikkia hänen tunnustamiaan murhia ei kyetty vahvistamaan.

Mark Hofmann on väärentäjä, joka onnistui vakuuttamaan 1980-luvulla MAP-kirkon johtajat siitä, että hänen väärentämänsä dokumentit sisälsivät aitoja tekstejä kirkon alkuajoilta. On epäselvää kuinka paljon rahaa Hofmann ehti huijata MAP-kirkolta ennen kuin hänen juonensa paljastui. Yrittäessään peittää jälkiään Hofmann murhasi pommeilla kaksi ihmistä ja loukkaantui itse kolmannen pommin räjähdyksessä. Vankeustuomion saatuaan Hofmann erotettiin kirkosta.
Helmuth Hübener oli natsiliikettä Saksassa 1930 ja 1940-luvuilla vastustanut saksalainen teinipoika. 1937 kirkon johtaja Heber Grant kehotti kirkon jäseniä Saksassa myötäilemään natseja ja olemaan aiheuttamatta hämmennystä. Hübener ei tähän alistunut vaan jatkoi natsien vastaisia toimiaan, jonka seurauksena Arthur Zander, kirkon paikallisjohtaja ja natsipuolueen jäsen, erotti Hübenerin kirkosta. 17 vuotias Hübener teloitettiin giljotiinilla Plötzenseen vankilassa 27.10.1942.
Leroy Johnson erotettiin kirkosta vuonna 1935 kun hän kieltäytyi olemaan harjoittamatta moniavioisuutta.
Lyman Johnson oli yksi MAP-kirkon alkuaikojen merkittävistä johtajista. Laittoman Kirtland Safety Society pankin kaatumisen jälkeen Lyman Johson kritisoi Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia ja hänet erotettiin kirkosta 12.4.1838.
Sonia Johnson on ihmisoikeusaktivisti ja feministi. Hän oli 1970-luvulla äänekäs tasa-arvon puolestapuhuja ja kritisoi kirkkoa äänekkäästi. Jonhsonin julkiset esiintymiset saivat valtakunnallista huomiota, jonka seurauksena kirkon johtajat erottivat hänet kirkosta joulukuussa 1979. Erottamisen syiksi ilmoitettiin harhaoppien opettaminen, kirkon lähetystyöohjelman häirintä, kirkon sisäisten ohjelmien vahingoittaminen ja väärinkäytökset.
Kate Kelly on ihmisoikeusasianajaja ja feministi. Hän perusti Ordain Women järjestön, joka pyrkii vahvistamaan naisten asemaa MAP-kirkossa tavoitteena saada kirkko asettamaan naisia pappeudenhaltijoiksi. Kellyä pyydettiin lopettamaan kampanjointi, mutta hänen kieltäydyttyä Kelly erotettin kirkosta kesäkuussa 2014.
Charles Kingston erotettiin MAP-kirkosta moniavioisuuden takia 3.3.1929.
John Koyle perusti 1890 Utahissa Salemiin kaivoksen, jonka hän profetoi tuottavan MAP-kirkon jäsenille toimeentulon juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Jopa jotkut kirkon johtajat ostivat osakkeita Koylen kaivokseen. Vuonna 1913 kirkon johtaja ja geologi James Talmage analysoi Koylen kaivoksesta louhittua malmia ja totesi sen olevan arvotonta. Vuonna 1947 Koylea kehotettiin perumaan profetiansa tai hänet erotettaisiin kirkosta. Koyle peruuttikin julkisesti profetiansa kirkon Deseret lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan, mutta kertoi myöhemmin että hänet pakotettiin julkaisemaan kyseinen kirjoitus. Tämän ulostulon jälkeen Koyle erotettiin kirkosta 18.4.1948.

Ogden Kraut erotettiin MAP-kirkosta vuonna 1972 sen jälkeen kun hän oli puolustanut moniavioisuutta.
Deborah Laake oli journalisti, kolumnisti ja toimittaja. 1993 hän julkaisi kirjan "Secret Ceremonies", joka paljasti mormonitemppeleissä tehtäviä rituaaleja ja kritisoi kirkkoa kovin sanakääntein. Laake erotettiin MAP-kirkosta kirjassa esitettyjen paljastusten ja kritiikin seurauksena pian kirjan ilmestymisen jälkeen.
Alma Dayer LeBaron erotettiin MAP-kirkosta 17.2.1924 moniavioisuuden takia.

Joel LeBaron, Alma Dayer LeBaron Sr:n poika, erotettiin kirkosta perheineen moniavioisuuden takia vuonna 1944.

George Patrick Lee
George Lee oli ensimmäinen etninen intiaani joka nousi MAP-kirkossa yleisauktoriteetin asemaan. George Lee erotettiin kirkosta 1.9.1989 harhaoppisuuden ja jäsenelle sopimattoman käytöksen takia. Omien sanojensa mukaan Leen erottaminen oli seurausta erimielisyyksistä kirkon johtajan Ezra Taft Bensonin kanssa. Erimielisyydet liittyivät Leen mukaan intiaanien asemaan kirkossa. 1993 Salt Lake Tribune julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin Leen yrittäneen käyttää vuonna 1989 seksuaalisesti hyväksi alaikäistä tyttöä. Lee aluksi kielsi syytteen, mutta tunnusti asian myöhemmin oikeudessa.
John Lee on ainoa mormoni joka tuomittiin oikeudessa Mountain Meadowsin joukkomurhasta. Lee oli Haightin ohella toinen tapahtumien seurauksena Youngin lokakuussa 1870 kirkosta erottama henkilö.
Amasa Lyman oli MAP-kirkon alkuaikojen merkittävä johtaja, Joseph Smithin neuvonantaja ja apostoli. Hänet erotettiin kirkosta harhaoppien opettamisen takia 12.5.1870.
Richard Lyman oli kirkon apostoli vuosina 1918-1943. Hänet erotettiin kirkosta kun selvisi, että hän oli salaa avioitunut myös toisen naisen kanssa näin syyllistyen moniavioisuuteen. Virallisesti kirkosta erottamisen syyksi kerrottiin siveydenlain rikkominen.
David Manners on brittikirjailija ja kansalaisaktivisti. Hänet erotettiin MAP-kirkosta homoseksuaalisuuden takia vuonna 1985.
Leonard Matlovich oli kaksi kunniamerkkiä ansainnut Vietnamin sodan veteraani. Hänet erotettiin MAP-kirkosta kahdesti homoseksuaalisten tekojen takia, ensin 7.10.1975 ja toisen kerran 17.1.1979.
Warner McCary oli afroamerikkalainen mormoni 1840-luvulla. Hänet karkotettiin MAP-kirkosta 1847 sen jälkeen kun hän väitti olevansa profeetta. Jotkin tutkijat uskovat, että McCaryn toimien seurauksena kirkossa kiellettiin mustaihoisilta pappeus ja temppelitoimitukset. Kielto kumottiin vasta 1978.
Richar Miller on ensimmäinen FBI agentti, jota on syytetty vakoilusta KGB:n hyväksi. Millerin KGB kontakteina olivat Svetlana ja Nikolai Ogorodnikov. Millerillä oli myös suhde Svetlanan kanssa ja Miller erotettiin MAP-kirkosa aviorikoksen takia alkuvuodesta 1984.
Brain Mitchell erotettiin MAP-kirkosta kesäkuussa 2001 jyrkkien näkemystensä takia. Samalla viikolla hän kidnappasi 14-vuotiaan Elisabeth Smartin. Smartin todistuksen mukaan Mitchell raiskasi hänet päivittäin yhdeksän kuukauden ajan ja uhkasi tappaa mikäli hän yrittäisi paeta.
Joseph Morris oli mormonikäännynnäinen Englannista. Morris väitti saaneensa ilmoituksen, että hän on ilmestyskirjan seitsemäs enkeli ja hän lähestyi asiassa Brigham Youngia. Young ei kuitenkaan vastannut Morrisin kirjeisiin ja niinpä hän alkoi kerätä itselleen seuraania 1860. Helmikuussa 1861 MAP-kirkon johtajat erottivat Morrisin kirkosta.
Joseph Musser väitti saaneensa kirkon apostolilta valtuudet harjoittaa moniavioisuutta vuonna 1915. Hänet erotettiin MAP-kirkosta 21.3.1921 sen jälkeen kun hän oli yrittänyt ottaa Marion Bighurstin neljänneksi vaimokseen.

Teresa Hayden on kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti. Hänet erotetiin MAP-kirkosta vuonna 1980 koska hän kannatti naisten tasa-arvoa lain edessä ajanutta liikettä.

John Page oli MAP-kirkon alkuaikojen johtaja. Hänet kutsuttiin kirkon apostoliksi 1838. Page erotettiin MAP-kirkosta 27.6.1846 koska hän kehotti kirkon jäseniä seuraamaan James Strangia Joseph Smithin kuoleman jälkeen.
William Phelps oli yksi varhaisen MAP-kirkon johtajista ja merkittävässä asemassa kun mormonit perustivat siirtokuntansa Far Westiin Missourissa. 10.3.1838 häntä syytettiin taloudellisten voittojen tekemisestä Far Westin maakauppoissa ja laiminlyönneistä temppelitontin hankintaan suunnattujen varojen hoidossa, jonka seurauksena hänet erotettiin kirkosta 17.3.1838. Phelps erotettiin kirkosta kaikkiaan kolmesti, mutta hän liittyi aina takaisin.
Sarah Pratt oli kirkon alkuaikojen johtajan Orson Prattin ensimmäinen vaimo. Kesällä 1842 Sarah kieltäytyi kommentoimasta Bennettin esittämiä syytöksiä, että Joseph Smith olisi kosiskellut Sarahia vaimokseen Orsonin ollessa lähetystyössä. Sarahin vaikeneminen nähtiin petturuutena ja niinpä Sarah erotettiin kirkosta aviorikoksen takia sen jälkeen kun Joseph Smith syytti hänellä olevan suhde Bennetin kanssa. Myöhemmin Sarah hyväksyttiin takaisin kirkon jäseneksi.
Wilum Pugmire on kauhurkijailija. Palattuaan lähetystyöstä hän tunnusti olevansa homoseksuaali ja pyysi kirkkoa erottamaan itsensä.
D. Michael Quinn on historioitsija ja mormonismin tutkija. 26.9.1993 Quinn erotettiin kirkosta osana ns. september six ryhmää. Hänen eronsa syyksi ilmoitettiin jäsenelle sopimaton käytös, joka ei liittynyt hänen akateemisiin julkaisuihinsa. Quinn on homoseksuaali, joten on epäilty, että hänen seksuaalisuutensa olisi ollut erottamisen syy.
Sidney Rigdon oli kirkon varhaisimpia johtajia ja merkittävä vaikuttaja mormoniteologian muotoutumisessa. Ennen kuolemaansa Joseph Smith oli asettanut Rigdonin "profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksen saajaksi." 8.8.1844 Rigdon esitti kahdentoista apostolin koorumille saaneensa ilmoituksen, jossa hänet nimettiin "kirkon suojelijaksi." Brigham Young kuitenkin vastusti tätä eivätkä apostolit hyväksyneet Rigdonia. Kuukautta myöhemmin Youngin johdolla Rigdon erotettiin kirkosta ja vastavuoroisesti Rigdon erotti kahdentoista koorumin jäsenet omasta kirkostaan. Lopulta Rigdon pakeni Nauvoosta peläten Yougin seuraajien uhkaavan hänen henkeään.

John Singer erotettiin MAP-kirkosta 1970, koska "ei tukenut kirkon johtajia." Ilmaus tarkoittanee sitä, että Singer ei suostunut esittämään kirkon äänestyksessä tukeaan kirkon johtajille.

Annalee Skarin
Annalee Skarin oli Wild Bill Hickmannin tyttären tytär. Skarin julkaisi vuonna 1948 kirjan "Ye Are Gods", jota hän laajensi myöhempinä vuosina. Annaleen tytär Hope Hilton yhdessä miehensä Lynn Hiltonin kanssa analysoivat Annaleen kirjoitukset ja lähettivät kokoamansa materiaalin apostoli Mark E. Petersenille. Petersen kutsui kirjaa Saatanan innoittamaksi ja vaati Annaleetä perumaan sen tai hänet erotetaan kirkosta. Skarin erotettiin kirkosta kesäkuussa 1952.
William Smith oli Joseph Smithin veli ja yksi kirkon alkuperäisistä apostoleista. Josephin ja Hyrumin kuoltua Carthagessa Brigham Young asetti Williamin kirkon patriarkaksi, mutta Parley Prattin vastustettua kaksoisasemaa apostolina ja patriarkkana Williamilta otettiin lopulta pois molemmat. Suivaantunut William Smith julkaisi Warsaw Signal -lehdessä pitkän tekstin, jossa hän vertasi Brigham Youngia Pontius Pilatukseen ja Rooman keisari Neroon, sekä syytti kahdentoista koorumin jäseniä moniavioisuudesta (mikä pitikin paikkansa monen kohdalla). Kirjoituksen seurauksena MAP-kirkon johtajat erottivat William Smithin kirkosta 19.10.1845.
Denver Snuffer Jr on utahilainen lakimies ja teologi. Hänet erotettiin MAP-kirkosta vuonna 2013, koska hän oli vuonna 2011 julkaissut kirjan "Passing the Heanvenly Gift", joka haastaa monia mormoniteologian avainkohtia. Sittemmin hän on kerännyt monia seuraajia, jotka pitävät hänen tekstejään pyhinä ilmoituksina.
Simon Southerton on australialainen kasvitieteilijä ja DNA tutkija. Southerton julkaisi vuonna 2004 kirjan "Losing a Lost Tribe: Native Americans, DNA, and the Mormon Church", jossa hän käsittelee intiaanien genetiikkaa ja toteaa, että Mormonin kirjan väitteille laamanilaisten alkuperästä ei löydy DNA todisteita. Kirjan julkaisun jälkeen kirkko syytti Southertonia sopimattomasta suhteesta naisen kanssa ja erotti hänet sen jälkeen kun hän oli ollut epäaktiivinen jo seitsemän vuotta.
Fanny Stenhouse oli varhainen mormonipioneeri, joka tuli tunnetuksi kirjasta "Exposé of Polygamy in Utah: A Lady’s Life among the Mormons", jossa hän paljastaa millaista elämä moniavioisessa Utahissa oli. 
T.B.H Stenhouse oli Fannyn aviopuoliso ja moniavioisuuden vastustaja. 1870 Stenhouset liittyivät Godbeen liikkeeseen ja heidät eotettiin kirkosta. T.B.H Stenhouse julkaisi kokemuksistaan myös kirjan "The Rocky Mountain Saints: A Full and Complete History of the Mormons", jota pidetään mormonipiireissä yhtenä ensimmäisistä anti-mormonikirjoista.
John Taylor oli kirkon kolmannen presidentin John Taylorin poika. John Whitaker Taylor erotettiin kirkosta 28.3.1911, koska hän vastusti moniavioisuuden lakkauttamista.
Edward Tullidge oli kirjallisuuskriitikko, toimittaja, näytelmäkirjailija ja historioitsija. 1868 hän liittyi Godbeen liikkeeseen ja hänet erotettiin MAP-kirkosta.
George Watt oli ensimmäinen brittein saarilla kastettu mormoni. Hänestä tuli Brigham Youngin sihteeri ja Journal Of Discoursesin päätoimittaja. Myös Watt liittyi Godbeen liikkeeseen ja hänet erotettiin kirkosta 3.5.1874.
Harvey Whitlock oli kirkon alkuaikojen varhaisia jäseniä, joita Joseph Smith nimesi "saamissaan ilmoituksissa." Whitlock erotettiin kirkosta ensimmäisen kerran marraskuussa 1835, syy ei ole selvillä. Hänet kuitenkin otettiin takaisin kirkon jäseneksi osoitettuaan katumusta kirjeessään Joseph Smithille. 1846 hän siirtyi Rigdonin leiriin, eikä hänen koskaan tiedetä liittyneen Utahin mormoneihin. MAP-kirkko erotti Whitlockin vuonna 1859.
John Whitmer oli yksi kirkon ensimmäisiä jäseniä. Laittoman Kirtland Safety Society pankin kaaduttua ja Joseph Smithin ja Sidney Rigdonin paettua Kirtlandista kirkossa syntyi pieni johtajakriisi, jonka seurauksena Whitmerien koko perhe erotettiin kirkosta 12.4.1838 yhtä aikaa Oliver Cowderyn sekä Lyman E. Johnsonin kanssa.
Lyman Wight oli kirkon alkuaikojen merkittävä johtaja ja apostoli. Joseph Smithin kuoleman jälkeen Wight erkani Youngin johtamasta kirkosta ja muutti Teksasiin oman seurakuntansa kanssa. Young erotti Wightin MAP-kirkosta 3.12.1848.
Anne Wilde on moniavioisuuden puolestapuhuja. Hän oli myös yksi edesmenneen Ogden Krautin vaimoista. Wilde onnistui salaamaan moniavioisuutensa usean vuosikymmenen ajan ja hänet erotettiin MAP-kirkosta vasta joskus vuoden 2002 jälkeen.
John Woolley oli yksi fundamentalististen mormoniliikkeiden perustajista. Woolley kieltäytyi noudattamasta käskyä lopettaa moniavoisuuden harjoittaminen, joten hänet erotettiin kirkosta 30.2.1914.
Sam Young on ihmisoikeusaktivisti ja Protect LDS Children liikkeen perustaja. Hän on järjestänyt mielenosoituksia Salt Lake Cityssä vaikuttaakseen kirkon kelvollisuushaastattelukäytäntöihin siten, että ne olisivat turvallisempia lapsille ja nuorille. Julkisen toiminnan, jonka katsottiin vastustavan kirkon johtoa, seurauksena Sam Young erotettiin MAP-kirkosta syyskuussa 2018.

Yllä oleva lista ei ole kattava vaan sisältää vain pienen otannan. Merkille pantavaa on kuinka monissa tapauksissa juuri johtajien kritisoiminen näyttelee merkittävää osaa erottamisessa. MAP-kirkossa jäsenten erottamista on voimakkaasti läpi kirkon historian käytetty painostuskeinona, jolla on pyritty vaientamaan kritiikki kirkon johtajia ja käytäntöjä kohtaan. Vaikka MAP-kirkon terrori ei enää nykypäivänä ole yhtä vakava uhka kuin se oli vielä 1800-luvulla niin kritiikin vaientaminen kertoo vahvasti kielteisistä käytänteistä, joiden tarkoitus on estää vapaa ajatusten ilmaiseminen ja keskustelu. Julkinen erimielisyyden ilmaiseminen näyttäisikin olevan painavin ja yleisin syy MAP-kirkosta erottamiselle. Sanan- ja mielipiteenvapaus MAP-kirkossa ovat vakavasti uhattuna ja kun avointa keskustelua ei sallita niin syntyy harha näennäisestä yksimielisyydestä. MAP-kirkko on yhteisönä hyvin altis ryhmäajattelun kaltasille kielteisille ilmiöille.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

tiistai 11. syyskuuta 2018

Mitä tehdä seksuaalisille ahdistelijoille?

Tänään MormonLeaks julkaisi jälleen MAP-kirkossa esiintyvään seksuaaliseen ahdisteluun liittyvän dokumentin. Dokumentti on vuodelta 2012 ja se on luottamuksellinen taulukko, joka on tehty kirkon asianajotoimiston Kirton McConkien käyttöön. Dokumentti on melko tyypillinen seurantataulukko, jossa on tapauksiin liittyviä yksityiskohtia ja päivämääriä. Merkittävän dokumentista tekee se, että se sisältää hyvin raskauttavia seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia.

Mitä nyt julkaistun dokumentin perusteella sitten voidaan päätellä siitä mitä MAP-kirkko tekee kun se käsittelee seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia?

Taulukon ensimmäisessä tapauksessa kerrotaan vaarnanjohtajasta, jota syytetään nuoren naisen sopimattomasta koskettelusta. Vaarnanjohtaja taulukon mukaan kieltää syytökset, joten taulukossa todetaan, että tapaus on seurannassa. Kirkko ei siis ryhtynyt toimiin mahdollisen hyväksikäytön selvittämiseksi ja tyytyy ainoastaan seuraamaan tilannetta.

Taulukossa kuvattu toinen tapaus kertoo lähetyssaarnaajasta, joka on seksuaalisesti käyttänyt hyväkseen 8-vuotiasta tyttöä. Kirkon kurinpitoistunto lähetyskentällä päätti tapauksesta ettei lähetyssaarnaaja rangaista ja päätti ainoastaan lähettää hänet kotiin. Kotivaarnan johtajakaan aio tehdä asialle mitään kotimaassa. Dokumentissa mainitaan, että kirkon paikallisjohtajat käyvät tilannetta läpi uhrin perheen kanssa. MAP-kirkko siis palautti lasta hyväksikäyttäneen kotiin eikä hänelle annettu mitään rangaistusta. Kirkko suojeli tekijää, ei paljastanut tapausta viranomaisille, eikä saattanut tekijää rikosoikeudelliseen vastuuseen millään tavalla!

Taulukon kolmas tapaus on jonkinlainen pahoinpitely, josta lähetyssaarnaajalle määrättiin 50 tuntia yhteiskuntapalvelua.

Neljännessä tapauksessa on jälleen kyse lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lähetyssaarnaaja käytti hyväkseen kuusi vuotiasta lasta hyväillen tämän sukupuolielimiä vaatteiden läpi samalla kun hänen kumppaninsa oli opettamassa perheen isää kastetta varten. Samainen lähetyssaarnaaja oli tunnustanut myös varastaneensa lähetyskentältä varoja. Lähetyssaarnaaja lähetettiin kotiin kirkollisista syistä, eikä häntä käytännössä rangaistu mitenkään.

Taulukon viides tapaus kertoo BSA:n leirillä tapahtuneesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka on noussut nyt esiin. Lakiasiantoimisto arvioi, että tästä voi tulla jotain seuraamuksia ja negatiivista julkisuutta. Itse tekijä ei ole dokumentin mukaan kirkon jäsen. Kirkko kuitenkin seuraa tilannetta.

Listan kuudes tapaus liittyy kirkon aikoinaan järjestämään intiaanien uudelleensijoitusohjelmaan. Ohjelmaan adoptoitu intiaani väittää joutuneensa isäntäperheen isän ja pojan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Korvaukseksi uhri vaatii 8,3 miljoonan korvauksia kirkolta. Kirkko on tarjoutunut maksamaan terapiakuluja n. $10 000 USD, mutta uhri ei ilmeisesti ole tästä vaihtoehdosta kiinnostunut vaan kertoo keskustelevansa lakimiesten kanssa korvauskanteen nostamisesta.

Listan seitsemäs ja viimeinen tapaus kertoo lähetyssaarnaajasta, joka on tunnustanut harrastaneensa seksiä 15 vuotiaan tytön kanssa ennen lähetystyöhön lähtöään. Lähetyskenttä on ilmaissut haluttomuutensa lähettää lähetyssaarnaaja kotiin, koska tämän kotimaassa seksin harrastaminen alaikäisen kanssa voisi johtaa syytteisiin ja kotimaassa kirkon paikallisjohdolla olisi velvollisuus paljastaa tällaiset tekijät viranomaisille. Samainen lähetyssaarnaaja on myös tunnustanut kosketelleensa ja suudelleensa 15 vuotiasta tyttöä lähetyskentällä, jonka jälkeen taulukossa todetaan, että kotiinlähettämiselle ei taida olla vaihtoehtoja. Tässäkin tapauksessa lähetyskentän haluttomuus lähettää tekijää kotiin, jotta tämä ei joutuisi vastaamaan teoistaan, kertoo ikävällä tavalla kirkossa vallitsevasta kulttuurista, jossa tekijöitä suojellaan kirkon maineen suojelemiseksi.

Jos nyt julkivuodetussa dokumentissa olevat tapaukset pitävät paikkansa on se hyvin raskauttava dokumentti MAP-kirkon kannalta. MAP-kirkko väittää tekevänsä kaikkensa lasten hyväksikäytön estämiseksi, mutta valitettavasti toiminta ei vastaa sanoja. Sam Youngin kurinpitoikeudenkäynti ja nyt julkitullut dokumentti kertovat karulla tavalla kuinka MAP-kirkko on enemmän huolissaan maineestaan kuin syyllisten saattamisesta vastaamaan teoistaan. Dokumentti lähinnä herättää kysymyksiä siitä kuinka laajaa lasten seksuaalinen hyväksikäyttö MAP-kirkossa on ja kuinka paljon tapauksia jää piiloon? Onko MAP-kirkon kohdalla kyse tikittävästä aikapommista, katolisen kirkon skandaalia vastaavasta ongelmasta, joka vain pinnan alla odottaa purkautumistaan julkisuuden valokeilaan?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

torstai 30. elokuuta 2018

Sam Young MAP-kirkon tuomiolle

Sam Young, pelastakaa MAP-lapset kansanliikkeen keulahamo Teksasista, on kutsuttu kirkon kurinpitotuomioistuimeen. Järjestettyään muutamia mielenosoituksia Salt Lake Cityssä saadakseen kirkon muuttamaan kelvollisuushaastattelukäytäntöjä. Sam on julkaissut saamansa kutsukirjeen kurinpitotuomioistuimeen blogissaan. Tässä muutamia otteita kirkon lähettämästä kutsusta.
Syy kurinpito-oikeudelle on, että sinun on kerrottu toimineen toistuvasti selkeästi, avoimesti, ja tarkoituksella julkisesti kirkon johtajia vastaan. Olet, muun muassa:
  1. Rohkaissut toisia äänestämään kirkon johtajia vastaan. 
  2. Järjestänyt useamman julkisen "toiminnan", jolla ilmaiset vastustavasi kirkkoa ja sen johtajia.
Sam Young on julkisesti vaatinut kirkkoa muuttamaan kelvollisuushaastattelukäytäntöjä, joissa lapset ja nuoret ovat yksin seurakunnan piispan kanssa suljetussa huoneessa. Kirkko muutti ohjeitaan näiden vaatimusten seurauksena siten, että lapsen vanhempi voi osallistua haastatteluihin jos lapsi niin toivoo. Sen sijaan, että kirkko ottaisi aktiivisen lähestymistavan ja edellyttäisi vanhempien läsnäoloa se vierittää vastuun lapsen suojelusta lapselle itselleen. Lapsen pitäisi näin ollen kirkon mukaan itse kyetä arvioimaan onko kulloinenkin pappeusjohtaja turvallinen vai ei, mikä ei oikeastaan muuta tilannetta miksikään ja lasten hyväksikäyttäjät saavat jatkaa toimintaansa vapaasti.
Sinut on kutsuttu osallistumaan kurinpito-oikeuteen antamaan vastineesi yllä mainittuihin asioihin. Vaikka olet tervetullut, osallistumistasi ei tarvita; voit lähettää vastineesi kirjallisesti. Osallistumisesi on oma valitasi. 
Kurinpito-oikeudet ovat pyhiä, luottamuksellisia, kirkollisia menettelyitä. Jos päätät osallistua läsnäolosi ja osallistumisesi ovat ehdollisia sille, että hyväksyt sekä kunnioitat prosessia ja noudatat sen edellyttämiä toimenpiteitä, sisältäen seuraavat ehdot:
  1. Jokainen joka osallistuu istuntoon, ml. minä ja sinä, allekirjoittaa hyväksyvänsä, että istunto pidetään yksityisenä ja luottamuksellisena ja ettei sitä tallenneta missään muodossa. Kenenkään, joka ei tätä hyväksy, ei sallita osallistua istuntoon. Jos kieltäydyt, sinun ei sallita olla läsnä, ja kaikki lausunnot puolestasi tulee esittää kirjallisesti.
  2. Voit kutsua todistajia, yhden kerrallaan, joiden todistus liittyy käsiteltäviin asioihin, jotka edellä määrittelin. Kuitenkin, jokainen todistaja on esiteltävä minulle kirjallisesti nimen, seurakunnan ja  vaarnan mukaan vähintään kolme päivää etukäteen. Sinun tulee myös lähettää minulle etukäteen ja kirjallisesti kuvaus aiheesta, josta he todistavat ja heidän todistuksensa sisältö. Voidakseen todistaa, todistajien tulee olla hyvämaineisia kirkon jäseniä. Sovellan samoja sääntöjä myös kaikkiin mahdollisesti itse kutsumiini todistajiin.
  3. Jokaisen todistajan todistus tulee liittyä johonkin yllä määritellyistä asioista.
Kirkon kutsu kurinpito-oikeuteen on käytännössä ihmisten kaltoinkohtelua. Syytetylle ei jätetä juuri mahdollisuuksia oikeudenmukaiseen käsittelyyn. Määrittelemällä tiuikat ehdot ja vaatimalla mm. ettei istuntoa tallenneta millään keinoilla tekee istunnosta suoranaisen oikeusmurhan, jossa uhrille ei tarjota minkäänlaista mahdollisuutta valittaa mahdollisesta raskauttavasta tuomiosta. Koko käsittelyproseduuri on suunniteltu siten, että se suojelee mahdollisten vallan väärinkäyttäjien saattamista vastuuseen virheellisistä päätöksistä. Tällä tavalla organisoitu "oikeuslaitos" on oikeuden irvikuva ja loukkaa ihmisoikeuksia räikeästi.
Tunnen, että minun täytyy kertoa sinulle, että jos pohjimmainen tahtosi on välttää tämä prosessi kokonaan, sinulla on mahdollisuus pyytää nimesi poistoa kirkon rekistereistä. Jos tekisit tämän pyynnön, kurinpito-istunto perutaan, ja työskentelen kanssasi että saat kaiken tarvittavan tiedon tämän lopputulosen saavuttamiseksi.
Koko kurinpito-oikeusprosessin lopputulos näyttää tämän toteamuksen jälkeen etukäteen päätetyltä. Sam Young mitä ilmeisimmin erotetaan MAP-kirkosta riippumatta siitä millaisia todisteita hän oman asiansa ajamiseksi esittää. Asetetuissa ehdoissa todistajille ja todistelulle on määritely käytännössä sellaiset rajat, joilla kirkko pyrkii estämään esittämästä lausuntoja, joilla perustellaan Sam Youngin toimia lasten hyväksikäytön ehkäisemiseksi MAP-kirkossa. Sen sijaan, että kirkko muuttaisi puutteellisia kätäntöjä, jotka mahdollistavat lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja suojelee hyväksikäyttäjiä, kirkko on nyt leimannut toiminnan, joka kiinnittää huomiota epäkohtiin, kirkkoa ja sen johtajia vastustavaksi toiminnaksi.

Kirkon omat korulauseet lasten ja nuorten hyväksikäytön ehkäisemiseen pyrkivistä toimista kaikuvat ilman konkretiaa. Lastensuojelun parantaminen ja päättäväinen toiminnan kehittäminen MAP-kirkossa on pelkkää tyhjää sanahelinää.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

tiistai 21. elokuuta 2018

Tärkeä ilmoitus Jumalalta

Mormonikirkon profeettana patsasteleva Russel M. Nelson on saanut ilmoituksen Jumalalta. Ilmoitus on niin merkittävä, että siitä uutisoi myös The New York Times. Viime torstaina julkaisemassaan lausunnossa Nelson väittää Jumalan ilmoittaneen hänelle, että ihmisten, niin mormonien kuin muidenkin, tulee hylätä sana "mormoni" ja kutsua kirkkoa sen virallisella nimellä Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Tämän ilmoituksen myötä kirkko on päivittänyt tyyliohjeensa ja mormonit, mormonismi ja mormonikirkko ovat tämän jälkeen kiellettyjä termejä, jopa laajalti käytetyn MAP -lyhenteen käyttö tulee lopettaa. Vain kirkon pyhän tekstin Mormonin kirjan nimessä ja Mormon Trailina tunnetusta reitistä puhuttaessa sana mormon on sallittu.

The New York Times jatkaa kuinka Nelson yritti vastaavaa jo vuonna 1990, mutta tuolloin tämä muutos ei ottanut tuulta alleen. Mitenkähän mahtaa käydä nyt kun kirkon jäsenten mielissä Nelson on noussut Jumalan tahdon maalliseksi suukappaleeksi? Muutos aiheuttanee ainakin mormonijulkaisuissa melkoista editointia kun kaikki kirkon viralliset materiaalit päivitetään vastaamaan uutta profetaalta tullutta vaatimusta.

Kun uutista tästä uudesta Jumalalta saadusta ilmoituksesta lukee niin mieleen kirpoaa muutamia kriittisiä kysymyksiä:
Ovatko mormonijumalat todellakin huolissaan siitä millä nimellä kirkko tai sen jäsenet tunnetaan maailmalla? Jos niin miksi? Millä tavalla tämä nimenmuutos parantaa tai auttaa maailmaa? Onko nimellä todella merkitystä? Onko nimi jollain tavalla maaginen sisältäen jonkinlaisia taikavoimia, joita ilman maailma ei vain toimi oikein?
Eikö mormonijumalilla ole mitään tärkeämpää sanottavaa maailmalle kuin se, millä nimellä kirkkoa ja sen jäseniä kutsutaan? Miksi mormonijumalat näkevät tärkeäksi ilmoittaa profeetta Nelsonille, että kaikkien, ei vain mormonien itsensä, tulisi käyttää kielenkäytössään vain kirkon virallista nimeä? 
Sanan- ja ilmaisunvapaus ei selvästi kuulu mormonien oikeuksiin kun sitä tällä tavalla rajoitetaan jumalten mahtikäskyllä. Vakavammaksi tämän ongelman tekee yritys muokata samalla myös kirkon ulkopuolisten käyttämää sanastoa kun esitetään vaatimus, että myös kirkon ulkopuolisten tulee muuttaa käyttämäänsä terminologiaa. Mieleen kirpoaa väkisinkin mielikuvia Orwellimaisesta maailmasta, jossa totuuden ministeriö määrittelee uudelleen sanoja ja historiaa pyrkien poistamaan ihmisten käyttämästä terminologiasta sanoja, jotka mahdollistavat kritiikin ja kriittisen ajattelun. Toki samalla tämä tarjoaa uskoville mormoneille taas mahdollisuuden tuntea itsensä vainotuiksi kun ulkopuolinen maailma todennäköisesti jatkaa vakiintuneiden sanojen käyttöä eikä taivu mormonijumalten tahtoon. Oletettavissa on siis fanaattisimpien mormonien uhriutumista tästäkin asiasta. 

Kun tarkastelee nyt ilmoitukseksi väitettyä asiaa ja siihen liittyvää historiaa niin näyttää varsin selvältä, että Nelsonille asia on jonkinlainen päähänpinttymä. Huhtikuussa 1990 Nelson julisti kirkon yleiskonferenssissa tätä samaa, mutta tuolloin puheessa jäi mainitsematta, että kyseessä olisi jumalilta tullut ilmoitus. 1990 Nelson ei ollut vielä kirkon profeetta eikä hänen sanomisillaan ollut samaa painoarvoa kuin nyt. Vuosikymmeniä statistin roolissa omaa saumaansa odottanut Nelson pääsi nyt viimein julistamaan omaa tahtoaan Jumalan ilmoituksena. Tämä tapaus jää  maailmanhistoriaan ehkäpä yhtenä turhamaisimmista asioista, joita jumalilta tulleiksi ilmoituksiksi on koskaan väitetty.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

maanantai 13. elokuuta 2018

Valeuutisia ja valheita

Kohta kaksi vuotta USA:n presidenttinä patsastellut Donald Trump on toistuvasti ja kiivaasti hyökännyt mediaa vastaan. Trump on useaan otteeseen kutsunut median kirjoittelua vääristelyksi, valeuutisiksi, valehteluksi ja jopa tuominnut median kansan viholliseksi. Trumpin puheista heijastuu voimakas vastakkainasettelu "me vs. muut," jossa Trumpin kanssa samaa mieltä olevat ovat älykästä eliittiä, joka kykenee näkemään median vainon. Trumpin johtajuudessa on siis havaittavissa selkeät merkit kulttijohtajan elkeistä. Kultteja tutkiva tohtori Janja Lalich kommentoi kesäkuussa Trumpin hallintoa Psmag:ssa:
Ihmiset Trumpin ympärillä, ja Washintonin Republikaanit, ehdottomasti nöyristelevät hänelle, joko siinä pelossa, että he suututtavat hänet, tai mielistelläkseen. Tuollainen käytös on hyvin tyypillistä kultille.
Lalichin mukaan totalistisissa kulteissa ilmenee neljä avaintekijää.
1. Niillä on kaiken kattava uskomusjärjestelmä.
2. Niissä osoitetaan ylenpalttista luottamusta johtajaan.
3. Niissä estetään johtajaan tai organisaatioon kohdistuva kritiikki.
4. Niissä halveksutaan tai ylenkatsotaan ei-jäseniä.

Johtajana Trump odottaa seuraajiltaan kyseenalaistamatonta sitoutumista ja sysää kaikki kritiikkiä häntä vastaan esittävät armotta syrjään, sekä hyökkää heitä vastaan pyrkien mustamaalaamaan heidät. Tämä on nähty kun hallinosta henkilövaihtuvuus on ollut ennätysluokkaa. Samalla Trumpin vankkumattomat kannattajat ylistävät suurta johtajaansa.

Retoriikassaan Trump on lietsonut pelkoa esittämällä väitteitä kuinka amerikkalainen elämäntapa ja arvot ovat uhattuna, samaa johon myös paikalliset äärioikeiston poliitikot kotisuomessa pyrkivät. Trumpin jatkuvat hyökkäykset toisinajattelijoita ja kriitikoita vastaan saa Lalichin mukaan hänen seuraajansa tuntemaan itsensä ylivertaiseksi, osaksi johtajan elittiryhmää joka poikkeaa "tavallisesta kansasta." Johtajan voimakkaat reaktiot siis voimistavat kannattajaryhmässä elitismiä ja siten voimistavat johtajan otetta seuraajistaan.

Kun Donald Trump jatkuvasti kritisoi mediaa valehtelusta ja hyökkää kriitikoita vastaan lokakampanjoilla niin aivan samoin toimi aikonaan myös Joseph Smith. Joseph Smithin kuolemaan johtaneiden tapahtumien kulminaatiopisteenä pidetään Nauvoo Expositorin lehtipainon tuhoamista. Nauvoo Expositorin tapauksen yhteydessä Joseph Smithin käytöksen samankaltaisuudet Donald Trumpin toimintaan ovat ilmeisiä.

Tapahtumaketju alkoi Joseph Smihiä vastaan John Bennetin esittämistä syytöksistä moniavioisuudesta ja moraalittomasta käytöksestä. Siinä missä Trump kehuskelee yksityisbussissa kourivansa naisten pilluja niin Joseph Smith tuntui olevan veistetty samasta puusta. Yksityisesti sisäpiirilleen Smith oli esitellyt moniavioisuuden, mutta valehteli siitä julkisesti. Joseph Smith oli mm. lähestynyt neuvonantajansa Willian Law:n vaimoa Janea ehdottaen tälle polyandriaa pyytäen Janea ottamaan itsensä toiseksi mieheksi ja antamaan "puolet rakkaudestaan" itselleen. Jane ja William Law eivät ehdotuksesta pitäneet ja heidän ilmaistua kantansa Joseph Smith erotti William Law:n kirkon ensimmäisestä presidenttikunnasta tammikuussa 1844 ja kokonaan kirkosta huhtikuussa 1844. Joseph Smithin esikunnassa paikan pitäminen edellytti siis johtajan ehdotonta seuraamista, samoin kuin Trumpinkin esikunassa.

Toukokuussa1844 William Law perusti Nauvoo Expositor -lehden muutaman muun kanssa paljastaakseen Joseph Smithin valheet. Lehden perustajajäsenien kokemukset ovat häkellyttävän samankaltaisia ja niistä kattavammin "Mormonismin ihmeellinen maailma" -blogissa. Yhteinen nimittäjiä Nauvoo Expositorin perustajille ovat Joseph Smithin lähentely-yritykset miesten vaimoja kohtaan usein miehen selän takana salaa sekä se, kuinka miehet perheineen ja sukulaisineen ovat joutuneet Joseph Smihin epäsuosioon ja lokakampanjan kohteeksi asian paljastuttua.

Vapaan median edustaja Nauvoo Expositor edusti Joseph Smithille samaa kuin nykypäivän vapaa media Donald Trumpille. Donald Trump omien sanojensa mukaan taistelee jatkuvia valheita ja valeuutisia vastaan, jotka yrittävät nakertaa hänen uskottavuuttaan ja arvovaltaansa. Trump on julistanut vapaan median kansan viholliseksi ja toimitukset epäisänmaallisiksi. Vastaavasti Joseph Smith julisti Nauvoo Expositorista jotakuinkin samaa, vaikka sanaa valeuutiset ei vielä Smithin aikaan käytetty, olisi termi epäilemättä kuulunut Joseph Smithin taajaan käyttämiin ilmaisuihin. Jos Donald Trump ylittäisi toimivaltansa ja määräisi kansalliskaartin tuhoamaan vapaiden uutismedioiden toimitukset, samoin kuin Joseph Smith määräsi Nauvoon legioonan tuhoamaan Nauvoo Expositorin, niin ehkäpä se merkitsisi myös Trumpin presidenttiyden loppua.

USA:n presidentin vaaleissa 1844 presidentiksi aikonut Joseph Smith kuoli ennen vaalipäivää, eikä hänen kampanjansa oikein päässyt edes vauhtiin. Olisiko maailma nähnyt Trumppinsa jo 172 vuotta aiemmin jos Smithiä ei olisi murhattu Carthagen vankilassa? Sitä ei voida tietää, mutta spekulointi aiheella on kutkuttavaa.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

torstai 31. toukokuuta 2018

Piilotettu omaisuus

Eilen Mormonleaks julkaisi jälleen uutta materiaalia. Tällä kertaa julkaistu materiaali on koottu yhteen hajanaisista tarjolla olevista tiedoista ja ne kertovat kuinka on todennäköistä, että MAP-kirkko pyörittää useita omaisuudenhoitoyhtiöitä, joiden osakesalkuissa on arvion mukaan yli 32 miljardin dollarin pääomat. Tiedot perustuvat yksityisten osakeyhtiöiden (LLC) talousraportointiin, jotka liittovaltio velvoittaa ilmoittamaan lomakkeella 13F. Mormonleaks tunnisti liittovaltion sivustolta 13 omaisuudenhoitoyhtiötä, jotka se yhdisti MAP-kirkkoon. MAP-kirkkoon yhdistäminen onnistui tutkimalla yritysten verkko-osoitteiden omistusta. Nyt tunnistettujen yritysten verkko-osoitteet omistaa MAP-kirkon omistama ja hallinnoima "Intellectual Reserve inc," joka valvoo kirkon julkaisemien materiaalien immateriaalioikeuksia. Kaikkien 13 yhtiön verkkopalvelut sijaitsevat myös kirkon omistamilla ja ylläpitämillä palvelimilla ja nimetyt vastuuhenkilöt ovat kirkon palkkalistoilla olevia työntekijöitä.

KUTV uutisoi aiheesta mm. toteamalla kuinka kirkko ei julkaise omaisuuteensa liittyviä lukuja. KUTV:n artikkelissa yritysten hallinnoiman omaisuuden arvo oli uutisoitu seuraavasti:
Ashmore Wealth Management LLT  $1,918,532,000.00
Argyll Research LLC $446,327,000.00
Clifton Park Capital Management LLC $880,518,000.00
Cortland Advisers LLC 2,177,742,000.00
Elkfork Partners LLC $3,687,774,000.00
Flinton Capital Management LLC $2,943,847,000.00
Glen Harbor Capital Management LLC $4,407,275,000.00
Green Valley Investors LLC $2,098,464,000.00
Meadow Creek Investment Management LLC $4,603,236,000.00
Neuburgh Advisers LLC $2,791,122,000.00
Riverhead Capital Management LLC $2,361,388,000.00
Tiverton Asset Management LLC $1,598,252,000.00
Tyers Asset Management $2,855,436,000.00
Yhtiöiden yhteenlaskettu omaisuus $32,769,914,000.00
KUTV pyysi asiaan kommenttia myös MAP-kirkolta, mutta sai pyyntöön vastaukseksi ainoastaan linkin 22.5.2018 julkaistuun kirkon tiedotteeseen, josta kirjoitin viime viikolla. Viime viikolla julkaistu kirkon tiedote esittää väitteen, että vain pieni osa kirkon tuloista tulee liiketoiminnasta, mutta tämän jälkeen pitää kysyä, että mitä "pieni" tarkkaanottaen tässä asiayhteydessä merkitsee. Neljän prosentin osinkotuotolla, joka ei ole mitenkään poikkeuksellisen korkea, 32 miljardin osakesalkku tuottaisi 1,28 miljardia korkotuloja vuodessa. 

Vuonna 2012 Bloombergin julkaisemassa artikkelissa kirkon kymmenystulojen arvioitiin olevan n. 7 miljardia dollaria vuodessa. Tämän kertaiselta listalta puuttuvat kirkon omistama ja hallinnoima muu yritystoimita, jota pyöritetään pääosin Deseret Management Corporationin (DMC) siipien suojissa. DMC:n hallinnoiman omaisuuden arvon Bloomberg arvioi vuonna 2012 olleen n. 3,3 miljardia dollaria ja vuosituottojen n. 1,2 miljardia.  Mikäli DMC ei ole puolen vuosikymmenen aikana juuri onnistunut kasvattamaan omaisuuttaan ja tuotot ovat edelleen samalla tasolla niin varovaisen arvion mukaan kirkon vuotuiset tulot sijoitus- ja liiketoiminnasta ovat jossain 2,5 - 5 miljardin dollarin välillä. Omaisuusyhtiöiden tuotot voidaan siis melko suurella todennäköisyydellä arvoida vastaavan 30% - 70% kymmenystuloista, mitä ei millään mittapuilla voi mielestäni kutsua "pieneksi."

Mormonleaks kokosi ainoastaan niiden yhtiöiden tietoja, jotka se onnistui yhdistämään kirkkoon melko aukottomasti. Seuraavaksi onkin kysyttävä kuinka monta vastaavaa yritystä jäi tällä kerralla tunnistamatta? Kuinka laaja kirkon hallinnoimien peiteyritysten verkosto todellisuudessa on? Toistaiseksi sitä ei tiedetä ja nettifoorumeilla tästä Mormonleaksin julkaisusta ihmeissään oleva kirkon jäsen esittikin hyvin asiallisen kysymyksen:
Miksi meidän pitää turvautua Mormonleaksiin saadaksemme tietää paljonko kirkolla on omaisuutta?
Suomessa MAP-kirkolla ei tietääkseni ole kovin merkittävää liiketoimintaa, mutta mielestäni se, että kirkko tilittää jäseniltä keräämänsä kymmenykset ulkomaille ja sijoittaa niistä vuosittain osan liiketoimintoihinsa, jotka tämän arvion mukaan muodostavat jo merkittävän osan kirkon toiminnasta, on mielestäni Suomen uskonnonvapauslain hengen vastaista.
Uskonnonvapauslaki 7§ 3 mom 
Yhdyskunnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen. Yhdyskunta ei voi järjestää toimintaa, jota varten ei voida perustaa yhdistyslain (503/1989) mukaista yhdistystä tai jota varten yhdistys voidaan perustaa vain luvanvaraisesti.
Täyttääkö MAP-kirkko todella uskonnollisen yhdyskunnan tunnusmerkit? Vai onko kyseessä ennemminkin uskonnolliseksi yhteisöksi naamioidusta liiketoiminnasta, jossa uskonnon varjolla kerättyjä lahjoituksia käytetään vapaata kilpailua vääristävinä liiketoiminnan rahoitusinstrumentteina?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

torstai 24. toukokuuta 2018

Uskonto ja raha

Olen pariin otteeseen menneinä vuosina kirjoittanut MAP-kirkon rahankäytöstä ja yritystoiminnasta. Monet mormonit ovat useaan otteeseen vakuutelleet itselleen kuinka kirkko ei käytä jäsenten lahjoittamia kymmenysvaroja liiketoimintaimperiuminsa rahoittamiseen, mutta nyt nämä väitteet kumotaan MAP-kirkon tuoreessa tiedotteessa. MAP-kirkon tiedote kirkon rahankäytöstä valottaa ylimalkaisesti miten kirkon varoja käytetään. Samalla kirkko tuli paljastaneeksi, että se on valehdellut rahankäytöstään jäsenille ja koko muulle maailmalle.

Maaliskuun 27. 2007 kirkon omistama Deseret News julkaisi artikkelin Salt Lake Cityyn rakennettavan City Creek keskuksen kehitysprojektista. Deseret News kertoo jutussaan kuinka kymmenysvaroja ei käytetä projektissa vaan kuinka rahat tulevat kirkon kiinteistöliiketoiminnasta.
Money for the project is not coming from LDS Church members' tithing donations. City Creek Center is being developed by Property Reserve Inc., the church's real-estate development arm, and its money comes from other real-estate ventures.
City Creek keskuksen rakentaminen maksoi arvioiden mukaan kahdesta viiteen miljardia dollaria, riippuen siitä lasketaanko summaan pelkästään n. kaksi miljardia maksanut ostoskeskus vai myös sen yhteyteen rakennetut toimisto-, pysäköinti- ja asuntokorttelit. Summat olivat tietysti suuria ja maailmanlaajuisesti operoivan kirkon jäsenten mieliin ei luonnollisesti haluttu istuttaa mielikuvia kuinka rahat virtaavat Utahiin rahoittamaan amerikkalaisia liiketoimintoja.

Tuoreessa tiedotteessaan kirkko perustelee City Creek keskuksen rakentamista näin:
Some investments serve a dual purpose. For example, Church President Gordon B. Hinckley stated that “we have felt that good farms, over a long period, represent a safe investment where the assets of the Church may be preserved and enhanced, while at the same time they are available as an agricultural resource to feed people should there come a time of need” (“The State of the Church,” Ensign, May 1991, 54). Another example is the Church’s participation in the development of downtown Salt Lake City. With its investment in the City Creek Center (a mixed-use development that includes retail space, residential units, office space and parking), the Church enhanced the environs of Temple Square and underscored a commitment to Salt Lake City, Utah, where it is headquartered. The investment increased local economic activity during a financial downturn and attracted visitors and residents to Salt Lake City’s historic downtown.
Tavoite oli siis houkutella ihmisiä Salt Lake Cityn keskustaan ja kohentaa kaupungin keskustan imagoa taloudellisen ahdingon aikana, sekä alleviivata kirkon sitoutumista Salt Lake Cityn kehittämiseen. Salt Lake Cityn kehittäminen onkin varmasti päällimmäisenä mielessä köyhillä Afrikkalaisilla jäsenillä, jolle kirkon presidentti Nelson kävi muistuttamassa kuinka köyhyyden kirous poistuu vasta kun kymmenykset on maksettu. Kirkon johtajien toistuvat saarnat ja opetukset painottavat kuinka kymmenykset olisi maksettava ensin vaikka perheellä ei sen jälkeen olisi varaa ruokaan. Alla pari lainausta aihetta käsitteleivistä kirkon materiaaleista.
Nuorten Voimaksi 
s. 38: "Maksa ne ensin – silloinkin kun sinusta tuntuu, etteivät rahasi riitä muiden tarpeiden täyttämiseen. Se auttaa sinua vahvistamaan uskoa, voittamaan itsekkyyden ja olemaan vastaanottavaisempi Hengen kuiskauksille."
Perustukseni - Periaatteita, Taitoja, Tapoja: 4. Hallitse Rahankäyttö  
Maksa kymmenykset ja uhrit 
Kun ansaitset henkilökohtaista palkkaa, maksa kymmenykset ensin. Sitten Jumala voi siunata sinua.
Maaliskuun 2013 Liahonassa kirkko kertoi kymmenysvarojen käytöstä vielä näin.
Kuinka kymmenyksiä käytetään?
Kymmenysten periaatetta – sitä, että annamme vapaaehtoisesti kymmenennen osan tuloistamme Jumalan työhön – on opetettu Vanhan testamentin ajoista lähtien (ks. 1. Moos. 14:17–20). Näin Herra rahoittaa kirkkonsa työn. Nykyään kymmenysvaroja käytetään 1) temppelien, seurakuntakeskusten ja muiden kirkon rakennusten rakentamiseen, 2) kirkon toimintakustannuksiin, 3) lähetystyöohjelman rahoitukseen (tähän eivät sisälly yksittäisten lähetyssaarnaajien kulut), 4) kirkon luokissa ja apujärjestöissä käytetyn aineiston valmistamiseen sekä 5) muun tärkeän työn, kuten temppeli- ja sukututkimustyön, toteuttamiseen.
Tuoreessa tiedotteessa kirkko kuitenkin toteaa rahanköytöstään näin (vahvenne lisätty).
Church members are taught to “gradually build a financial reserve by regularly saving [a portion of their income]” (Providing in the Lord’s Way: Summary of a Leader’s Guide to Welfare [booklet, 2009], 2). The Church applies this same principle in its own savings and investments. In addition to food and emergency supplies, the Church also sets aside funds each year for future needs. These funds are added to Church reserves, which include stocks and bonds, taxable businesses, agricultural interests and commercial and residential property.
MAP-kirkko siis kertoo siirtävänsä vuosittain jäseniltä kerätyistä kymmenysvaroista osan kirkon "reserveihin," jotka sisältävät osakkeita, lainoja, veronalaista yritystoimintaa, maataloustuloja ja kaupallista sekä asunto-omaisuutta. Maaliskuun 2013 Liahonasta kirkko jätti kertomatta jäsenistölleen tämän merkittävän yksityiskohdan eli valehteli varojen käytöstä.

Vielä kun muistetaan taannoin julkisuuteen vuotanut kirkon ylimmän johdon palkkakuitti, josta kävi ilmi kuinka kirkon ylimmän johdolle maksetaan 130 000 dollarin vuotuista korvausta, joka vastaa ihan kelpo yritysjohtajan ansiotuloa, niin kokonaiskuva uskonnoksi naamioidusta yritystoiminnasta alkaa muotoutumaan. Suuri osa oamisuudesta on kiinteistöjä, joiden toiminta liittyy uskonnon harjoittamiseen ja jotka näkyvät kulusarakkeessa pienentäen kirkon voittoja. Kustannusten kattamiseksi kirkko kerää painokkaasti kymmenyksiä ja muita lahjoituksia jäseniltä ja kustannusten jälkeen yli jäävät varat sijoitetaan liiketoimintaan tai muihin sijoitusinstrumentteihin.

Tähän liiketoimintaraamiin sopii myös täydellisesti kirkon vuosituhannen vaihteessa tekemä päätös siirtää seurakuntien siivousvastuu pois palkatuilta talonmiehiltä ja siivoojilta seurakuntalaisille itselleen. Palkollinen siivouspalvelu näkyi arvatenkin ikävän suurena kulueränä kirkon taseessa, joten kun oli mahdollista siirtää se jäsenten tekemäksi palkattomaksi palvelukseksi niin päätös on ollut liiketoimintajohtajille helppo. Maksullisen siivouksen lakkauttamispäätöksen uhreiksi joutuneet todennäköisesti melko heikossa taloudellisessa asemassa olleet kirkon jäsenet toki menettivät kirkolta saamansa ansiotulot, mutta liiketoimintaa pyörittävän kirkko-organisaation kulusarakkeessa summat pienenivät.

Kirkko käyttää hyväkseen liiketoimintojen pyörittämisessä muutenkin jäsenten vapaa-ajallaan tekemään ilmaistyötä. Sukututkimus on varsin työlästä ja aikaa vaativaa, mutta kirkon jäsenet tekevät sitä jatkuvasti ilman korvausta. Kerätyt tiedot kootaan Utahissa yhteen ja koottua tietokantaa käytetään hyväksi kirkon kaupallisissa sukututkimuspalveluissa.

Kirkon tuoreessa tiedotteessa todetaan kirkon käyttävän resurssejaan "Herran työn tekemiseen" ja kuinka suurin osa "Herran työtä" rahoitetaan pääosin jäsenten kymmenyslahjoituksista.
Resources used to carry out this work come principally from the tithing donations of Church members. A small portion of funds comes from businesses maintained by the Church.
Kirkon mittava liiketoimintaimperiumi, johin kymmenysvaroja myös ohjataan, ei siis kuulu artikkelin listaamiin "Herran töihin" eikä tiedotteen mukaan tuota kuin vain vähäisen osan kirkon kuluttamista varoista. Pääosa varoista, ml. liiketoimintaan ohjattavat varat, tulee siis kymmenyksistä. Mielestäni on kirkon johtajat ovat moraalittomia saarnatessaan kuinka kymmenykset pitää maksaa aina ensin, jopa perheen perustarpeiden kustannuksella, kun samaisia varoja ohjataan liiketoimintoihin. Mieleen syntyy synkkiä mielikuvia ahneista kapitalisteista, jotka toisten kurjuudella rakentavat omia norsunluutornejaan.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

torstai 10. toukokuuta 2018

Lokki Joonatan

Kaiken muun säätämisen ohessa tulin tänään lukeneeksi Lokki Joonatan novellin tai oikeammin sen alkuperäisen englanninkielisen teoksen Jonathan Livinsgston Seagull. Teos on ollut jo pitkään luettavien kirjojen listalla ja sattumalta tänään bongasin kirjasta skannatun PDF:n linkin takaa, joten lukaisin tämän lyhykäisen tarinan.

Tarina oli vaikuttava ja kertoo itsensä kehittämisestä. Tarinassa päähenkilönä on toki lintu, joka haluaa oppia lentämään paremmin kuin yksikään toinen lokki. Joonatan on ymmärtänyt elämästä jotain, joka näyttää muilta lokeilta olevan hukassa. Tarinan lokkiparvi on kuin uskonnollinen yhteisö, joka pyrkii vangitsemaan ja rajoittamaan jäsenensä elämää estäen yksilöitä toteuttamasta itseään. Joonatan, joka osoittaa kiinnostusta muihin kuin parven vakiintuneisiin tapoihin, suljetaankin lopulta parven ulkopuolelle. Joonatanista tulee hylkiö, jolle muut lokit kääntävät selkänsä ja joka ei ole tervetullut parven joukkoon ja kaikki jotka edes juttelevat Joonatanille ottavat riskin, että heistäkin tehdään hylkiöitä.

Tarinan yhtäläisyydet mm. Jehovan todistajien karttamiseen tai siihen miten mormonikirkossa karsastetaan niitä, jotka haluavat elää itsenäistä ja omannäköistään elämää, ovat ilmeisiä. Kuten Joonatankin tarinan edetessä oppii niin todellista vapautta eivät ole ne turvallisen tuntuiset yhteisön määrittelemät rajat tai edes ne omat uskomukset, jotka estävät yksilöä näkemästä omien rajojensa ulkopuolelle. Todellista vapautta on toteuttaa itseään, oppia jatkuvasti uutta ja kehittyä aina vain paremmaksi niissä asioissa, joista nauttii.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

maanantai 7. toukokuuta 2018

Enkeli ilmestyy

New Yorkin osavaltiossa 6.6.1835 ilmestyneessä Evangelical Magazine and Gospel Advocate lehden lyhyestä artikkelissa kerrotaan tarina kuinka Ohion Kirtlandissa mormonit kastoivat uusia jäseniä lähellä Painsvilleä. Artikkelissa kiinnitetään huomiota kuinka mormonien kastetilaisuudet järjestettiin aina myöhään illalla tai yöllä. Joseph Smith profetoi tilaisuuksiin liittyen, että niitä tulisi todistamaan vastarannalle enkeli ja kuinka erään tällaisen talaisuuden yhteydessä kolme nuorta miestä olisivat piiloituneet vastarannalle odottelemaan enkelin ilmestymistä todistaakseen enkelin olevan huijausta. Valkeisiin pukeutunut hohtava enkeli ilmestyikin ennustetusti ja kolmikko yhytti enkelin, joka kamppailun seurauksena putosi jokeen, josta kolmikko lopulta hänet kalasti ja paljasi valkoisiin pukeutuneeksi Joseph Smithiksi, joka piilotteli asusteiden alla lyhtyä.

Evangelical Messenger and Gopel Advocate lehden raportti levisi aikalaisissa lehdissä melko laajalle seuraavan kuukauden aikana, vaikka mormonien oma lehti yritti hyökätä tarinaa vastaan. Kuinka paljon ensimmäisessä jutussa on sitten keksittyä tai totta on tietysti näin jälkikäteen vaikeaa arvioida. On kuitenkin huomionarvoista, että hyvin samankaltainen tarina, joskin erilaisella lopputuloksella, julkaistiin The Cristian Standard lehdessä 26.1.1838. The Cristian Standard julkaisi Jasper Jesse Mossin kertomuksen, jossa samoin kuin edellisessä, kerrotaan kuinka kastetilaisuuksien aikana joen vastarannalle ilmestyi enkeli. Toisin kuin aiemmassa tarinassa J.J. Moss kertoo paljastusaikeissa olleiden miesten löytäneen veden pinnan alle piilotetun lankun, joka mahdollisti enkelin vettenpäällä kävelyn. Miehet sabotoivat lankkua sen verran, että ilmestynyt enkeli putosi veteen. Veteen pudonnut enkeli pakeni paikalta niin vauhdikkaasti ettei saatu selville kuka oli kyseessä. Lopuksi Moss toteaa enkelten ilmestyminen loppuneen kyseisen tapauksen jälkeen.

J.J. Moss kuvailee myös muita Kirtlandin mormonien tapoja, jotka monin kohdin ovat nykymormoneille täysin tuntemattomia. Kuvaukset muistuttavat ennemminkin hurmoshenkisiä helluntaipalveluksia, joissa kaatuillaan, puhutaan kielillä ja karkotetaan pahoja henkiä. J.J. Moss myös kertoo kuinka kokouksia järjestettiin paljon juuri iltaisin ja öisin, mikä luonnollisesti tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisten illuusioiden suunnitteluun. Moss näyttää myös kiinnittäneen huomiota, että mormonien riennoissa viini olisi näytellyt merkittävää osaa erilaisten ihmeiden järjestelemisessä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kohtaan arvioita kuinka mahdollisesti huumaavilla aineilla alkuaikojen mormonijohtajat olisivat manipuloineet jäsenten kokemuksia. Vuonna 2007 Robert T. Beckstead piti Sunstone Symposiumissa aihetta käsittelevän esitelmän "Restoration and the Sacred Mushroom" jossa hän käsitteli Joseph Smithin suhdetta voodooseen ja intiaanien shamanismiin. Esitelmässään Beckstead esittää kuinka Joseph Smithin lähipiirissä oli henkilöitä, jotka tunsivat ja kykenivät opettamaan Joseph Smithille kuinka psykedeelisiä kasveja voitiin käyttää ihmisten tajunnantilojen muokkaamiseen ja hengellisten kokemusten tuottamiseen.

Cincinnati Daily Commercial lehti julkaisi syyskuussa 1849 kertomuksen "One way to work a miracle" joka kertoo kuinka James J. Strang, joka myös vaikutti MAP-kirkossa voimakkaasti Joseph Smithin elinaikana, vuodatti Pyhää Henkeä jonkin rakennuksen siunaustilaisuudessa. Kertomus on hyvin yksityiskohtainen kuvaus, jossa huomio kiinnittyy miten Strang on illuusiota rakentanut käyttäen mahdollisesti fosforia. Illuusiota varten tila on pimennetty mahdollisimman täydellisesti valonlähteitä kontrolloimalla ja lopulta yhdellä kynttilällä on synnytetty valoilmiö yleisölle. Toisiin illuusio on ilmeisesti tehonnut, mutta kaikki eivät olleet vakuuttuneita.

Vaikka aikalaisissa lehdissä julkaistut kertomukset ovat joiltain osin epäluotettavia ja mielikuvituksellisia niin lienee selvää, että jonkinlaista pyrkimystä mormonikirkon ensivuosina on ollut illuusioiden lavastamiseen. Ihmeet eivät ole olleet kaikille aikalaisille ihmeitä vaan järjestettyjä illuusioita, joita toiset ovat myös pyrkineet paljastamaan. Mormonit itsekin huolestuivat jossain määrin vähän Joseph Smithin kuoleman jälkeen, että mihin kaikki ihmeet katosivat Smithin kuoltua ja kirkon hajottua useisiin suuntiin. Mikäli Cincinnati Daily Commercialiin on uskominen niin James Strang on ainakin yrittänyt lavastaa oman liikkeensä piirissä ihmeilluusioita edelleen, mutta Brigham Youngin liikkeen mukaan illusionäärejä ei ilmeisesti eksynyt. Alun hurmoshenkisestä meiningistä MAP-kirkossa ei taida olla enää juuri mitään jäljellä sillä  kaavamaisenmonotonisessa unettavuudessaan jumalanpalvelukset hakevat vertaistaan.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

torstai 3. toukokuuta 2018

Kainin kirous

17. elokuuta 1949
Kirkon suhde neekereihin pysyy samana kuin se aina on ollut. Ei ole kyse linjasta vaan suorasta käskystä Jumalalta jolle kirkon oppi on rakentunut sen alusta alkaen, neekerit voivat liittyä kirkon jäseniksi, mutta heille ei myönnetä pappeutta nykyaikana. Herran profeetat ovat antaneet useita lausuntoja tästä perusperiaatteesta. Presidenttin Brigham Young sanoi: "Miksi niin monet maan asukkaista kantavat mustan ihon kirousta? Se on seurausta siitä, että heidän isänsä hylkäsivät pyhän pappeuden voiman ja Jumalan lain. He ovat matkalla kuolemaan. Ja kun kaikki muut lapset ovat saaneet omat pappeuden siunauksensa sitten kirous otetaan Kainin jälkeläisten päältä pois ja he saavat pappeuden sekä kaikki siunaukset joihin me olemme oikeutettuja nyt." 
Presidentti Wilford Woodruff antoi seuraavan lausunnon: "On tuleva päivä jolloin kaikki sen rodun jäsenet tullaan sovittamaan ja he saavat kaikki siunaukset jotka meillä on." 
Kirkon kanta neekereihin voidaan ymmärtää kun pidämme mielessämme toisen kirkon opin, nimenomaisesti, henkien käyttäytymisen henkimaailmassa ennen syntymää, jolla on merkittävä vaikutus niihin olosuhteisiin ja seikkoihin jotka nämä henget ottavat kuolevaisuudessa ja vaikka tämän periaatteen yksityiskohtia ei ole kerrottu, kuolevaisuus on suuri etuoikeus joka annetaan niille jotka ylläpitävät ensimmäistä asumustaan; ja että etuoikeuden arvo on niin suuri että henget ovat valmiita tulemaan maan päälle ja ottamaan kehon riippumatta millaisia rajoitteita kehoon kohdistuu ja minkälaisen kehon he ottavat; ja kuinka rajoitteiden joukossa, on jäädä kuolevaisuudessa ilman oikeutta pappeuden siunauksiin, rajoite jonka henget ovat valmiita ottamaan saadakseen mahdollisuuden tulla maailmaan. Tässä periaatteessa ei ole minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta liittyen pappeuden puutteeseen neekereillä. 
Ensimmäinen presidenttikunta
Alkuperäinen teksti löytyi FAIR-mormon apologisivustolta, yllä esitetty on oma suomennokseni alkuperäisestä.

Kuten ylläolevasta ensimmäisen presidenttikunnan lausunnosta käy hyvin ilmi niin MAP-kirkon suhde mustaihoisiin ihmisiin on ollut varsin kielteinen. Samaisella FAIR:n sivulla löytyy myös toinen lausunto vuodelta 1969, jossa kirkon johtajat edelleen painottavat kuinka kirkon sortotoimet mustaihoisia ihmisiä kohtaan eivät ole ihmisoikeusloukkauksia eikä 1960-luvulla voimistuneen ihmisoikeusliikkeen vaatimukset ihmisten tasavertaisesta kohtelusta ulotu kirkkoon, koska kirkko ei rajoita ihmisten kansalaisoikeuksia kirkon ulkopuolella. MAP-kirkon lausunnot aiheesta itseasiassa muistuttavat paljon niitä lausuntoja, joita tänä päivänä näemme kotisuomessa evankelisluterilaisen kirkon ympärillä vellovassa keskustelussa sateenkaariparien avioliitto-oikeuksiin liittyen. Kun 1969 MAP-kirkko perusteli näkemystään, ettei sen tarvitse muuttaa käytäntöjään koska sen sisäiset käytännöt eivät vaikuta kirkon ulkopuolella, niin tuossa lausunnossa kuitenkin unohdetaan kuinka Brigham Youngin aikaan sekään ei pitänyt paikkaansa.

1949 julkaistussa lausunnossa lainatut Brigham Youngin sanat viittaavat hänen opetuksiinsa taivaassa käydystä sodasta, jossa Kain ja Abel olivat molemmat sotajoukkojen johtajia. Kainin alaisuudessa taistelleista hengistä tuli hänen jälkeläisiään maanpäällä ja vastaavasti Abelin alaisuudessa taistelleista hänen jälkeläisiään. Brighamin opetusten mukaan, tappaessaan Abelin Kain toivoi omille jälkeläisilleen edun maailmassa Abelin jälkeläisiin nähden. Jumala kuitenkin kirosi Kainin ja eväsi hänen jälkeläisiltään oikeuden pappeuteen kunnes kaikki Abelin jälkeläiset olisivat ensin saaneet sen. Brigham Youngin opetusten mukaan mustaihoiset oli tuomittu olemaan palvelijoita, joita ei koskaan saanut asettaa valkoisten yläpuolelle ja siksi orjuus oli suorastaan välttämätöntä.

1954 MAP-kirkon presidentti David O. McKay taas kiisti, että kirkossa olisi koskaan ollut oppia jumalallisesta kirouksesta liittyen rotuihin tai afrikkalaista alkuperää olevien ihonväriin. McKayn lausunto on siis ollut harhaanjohtava ja suoranainen valhe. MAP-kirkossa usko, että ihonväri on merkki esi-isien epäuskosta elää vahvana ja vielä nykyäänkin Mormonin kirjasta löytyy teksti, joka erottelee ihmiset ihonvärin mukaan.
Alma 3 
6 Ja lamanilaisten iho oli tumma sen merkin mukaisesti, joka oli pantu heidän isiinsä ja joka oli heille kirous heidän rikkomuksestaan ja kapinoimisestaan veljiään vastaan, joita olivat Nefi, Jaakob ja Joosef ja Sam, jotka olivat vanhurskaita ja pyhiä miehiä.
7 Ja heidän veljensä pyrkivät hävittämään heidät; sen tähden heidät kirottiin; ja Herra Jumala pani heihin merkin, eli Lamaniin ja Lemueliin ja myös Ismaelin poikiin ja ismaelilaisiin naisiin.
8 Ja tämä tapahtui, jotta heidän jälkeläisensä erottuisivat heidän veljiensä jälkeläisistä, jotta Herra Jumala siten voisi varjella kansansa, ettei se sekoittuisi ja uskoisi vääriin perimätietoihin, mikä koituisi sen tuhoksi.
Ihonväri on Mormonin kirjan mukaan Jumalan asettama merkki, jolla Jumala auttaa vanhurskaita tunnistamaan soveltuvat parittelukumppanit ja ylläpitämään rotuhygieniaa. Vielä vuoteen 2013 asti kirkon oppimateriaaleissa oli Spencer W. Kimballin sanat: "Suosittelemme, että ihmiset avioituvat sellaisen kanssa joka kuuluu samaan roturyhmään."

Merkille pantavaa on, että itsessään oppi ihonväristä Jumalallisena kirouksena ei ole peräisin Joseph Smithiltä tai Brigham Yougilta vaan on jo aikaisempaa protestanttista perua, jolla perusteltiin afrikkalaisten alkuperäiskansojen asemaa alempana rotuna ja orjina. Tarkkaa päivämäärää, milloin Pohjois-Amerikkalaiset protestantit ryhtyivät saarnaamaan oppeja Kainin kirouksesta, on vaikea määrittää, mutta ne olivat jo olemassa hyvissä ajoin ennen kuin Joseph Smith Mormonin kirjan kirjoitti. Vuonna 1843 aiheelle omistettu kirja "Slavery or as it relates to the Negro, or African Race" itseasiassa sisältää käytännössä kaiken mitä Brighmam Young asiasta saarnasi, joten en pitäisi mitenkään yllättävänä jos Brigham Young olisi oppinsa aiheesta juuri kyseisestä teoksesta ammentanut. Oppi Kainin kirouksesta oli siis levinnyt aikalaisin uskonpiireihin jo laajalti, joten tämä kopioitui myös mormonismiin.

Mormonit usein mielellään kertovat kuinka Joseph Smith ei ole kirkon rasismin alkulähde, mikä siis pitää tietystä perspektiivistä katsottuna paikkansa. MAP-kirkossa aina vuoteen 1978 asti vaikuttanut kielto asettaa mustaihoisia ihmisiä pappeusvirkoihin tai mihinkään johtaviin asemiin on peruja orjakaupan kultakaudelta ennen USA:n sisällissotaa. Se oli yksinkertaisesti vain yksi ajan haamujen kaiku sukupolvien takaa, jota kirkon johtajat eivät uskaltaneet oikaista ennen kuin julkinen paine oli liian suuri kestettäväksi. Oppien muuttaminen jälkikäteen luonnollisesti asettaa aina kyseenalaiseksi ne pyhät totuudet joita aiemmat kirkon johtajat ovat julistaneet, eikä aiempien sukupolvien virheiden myöntäminen ole koskaan kovin helppoa jos esitetään väitteitä suorasta ilmoituksesta Jumalalta. Aiempien kirkon johtajien lausuntojen mukaan rotusyrjintä oli jumalasta lähtöisin vaikka noiden oppien alkulähde oli selkeästi kirkon syntyaikana vaikuttaneessa kulttuurissa. Mormonien Jumalan voisikin sanoa olleen kirkon syntyaikoina vallinneen kulttuurin tuote, pitkävihainen rasisti, joka tuomitsi Kainin jälkeläiset esi-isänsä rikkeiden takia kantamaan koko elämänsä esi-isänsä syntiä vailla mahdollisuuksia saavuttaa samoja etuja elämässä kuin vaaleampaa ihoa kantavat henkilöt. Vuonna1978 tuo rasistijumala sitten viimein muutti mielensä ja päivitti oppejaan hieman humaanimpaan suuntaan.

Kun tarkastelee miten aiheesta on aikanaan MAP-kirkossa opetettu ja miten oppeja hitaasti muutetaan niin pakostakin tulee mieleen Orwellin kirjassa 1984 oleva Totuuden Ministeriö, jonka tehtävänä on muokata historiasta kertovia uutisia. Aivan samoin kuin Orwellin kirjassa ministeriö muokkaa kansalaisille esitettävää narratiivia niin MAP-kirkko muuttaa omaa kerrontaansa omasta historiastaan pala kerrallaan. Brigham Youngin rasistiset lausunnot ovat kääntyneet reilussa vuosisadassa täysin päälaelleen väitteiksi kuinka kirkko on perustamisestaan lähtien taistellut voimakkaasti rotusyrjintää vastaan. Vaikken itse enää Raamattuun usko jumalallisen tiedon lähteenä niin Jesajan sanat tässä kohdin kaikuvat vahvoina.
Jes 5:20. Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

torstai 12. huhtikuuta 2018

MAP-tilastot 2018

Tämän kuun alussa pidetyssä MAP-kirkon yleiskonferenssissa julkaistujen tilastojen arviointi jäi kirkkoon liittyneen skandaalin jalkoihin. Tänään kaivoin kuitenkin arkistojeni kätköistä pari vuotta sitten tekemäni taulukon ja päivitin sen tiedot ja graafit ajantasalle.

Ensimmäiseksi käsittelen tänään jäsenmuutokset.

Raportoitu uusien lasten määrä 106771 on pienin kymmeneen vuoteen. Syntyneiden käyrä lähestyykin jälleen kuolleiden ja eronneiden käyrää ja mikäli käyrät jatkavat samoja trendejä niin pian kirkosta poistuu jäseniä myös raporttien mukaan taas enemmän kuin uusia syntyy tilalle. Syntyneiden lasten määrä kertoo etenkin nuorten sukupolvien lähtevän kirkosta, mikä ei ole ihme sillä vanhan patriarkaatin tavat ja opit eivät vetoa nuoriin liberaaliin sukupolveen.

Uusien kastettujen määrä jatkaa laskuaan kuten se on jo muutaman vuoden tehnyt. On selvää, että MAP-kirkko ei enää kykene houkuttelemaan ihmisiä samalla tavalla kuin ennen. Aiemmin kirkko pystyi kontrolloimaan tietolähteitä paremmin, mikä näkyy kirkon lipsuvana otteena jäsenistöön vapaan tiedon maailmassa.

Kirkon raportoima kasvutahti hidastuu hidastumistaan, vaikka kirkko mielellään kertoo jäsenilleen olevansa nopeimmin kasvava kirkko maailmassa. Kirkon raportoima kasvu oli viime vuonna enää 1,48% ja alaspäin osoittava kulmakerroin on jyrkkä.

Kirkon raportista laskettavissa oleva syntyvyys jatkaa myös laskusuunnassa.

Maailman syntyvyystilastoihin nähden kirkon raporteista laskettu syntyvyys on edelleen naurettavan pieni. Ilmoitettujen lukujen perusteella MAP-perheissä syntyvyys on samalla tasolla kuin Monacossa, jossa syntyvyys on maailman pienin. Utahissa taas syntyvyys on USA:n suurin, vuonna 2016 se oli 16,5 tuhatta asukasta kohti. Utahin syntyvyyden ja kirkon raportoimien uusien lasten määrän avulla laskettu arvio kirkon jäsenmääräksi olisi 6,47 miljoonaa. Todellinen jäsenmäärä on oletettavasti kuitenkin vieläkin pienempi, sillä mormoniperheet ovat yleisesti runsaslapsisempia kuin ympäröivässä yhteiskunnassa ja kirkko raportoi voimakkaimpia kasvulukuja kehitysmaissa, joissa ihmisten koulutustaso ei vielä rajoita lasten lukumäärää voimakkaasti. Syy näin naurettaviin lukuihin onkin ilmeinen, MAP-kirkko laskee jäsenikseen edelleen ihmiset, jotka ovat jo lähteneet kirkosta ja kun lähteneiden perheiden uusia lapsia ei enää kirjata kirkon rekistereihin niin tilastot näyttävät tältä.

Kirkon raportoima kokoaikaisten lähetyssaarnaajien määrä 67049 on myös alhaisin sen jälkeen kun lähetystyön ikärajoja alennettiin. Heti ilmoituksen jälkeen huippulukemiin singahtanut lähetystyöntekijöiden määrä on palaamassa aiemmalle tasolleen. Nuorennusleikkauksen läpikäyneen lähetystyöläisten armeijan tulokset taas ovat entistäkin heikompia, eikä ihme sillä kukapa sitä ostaisi itselleen uutta elämänkatsomusta finninaamaiselta teiniltä.

Edelleen on yhä selvempää kuinka MAP-kirkko pyrkii ylläpitämään illuusiota vahvasta kasvusta, mutta tarkempi analyysi paljastaa kirkon kärsivän merkittävästä jäsenkadosta etenkin nuorten sukupolvien kohdalla.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)