Uskonnollinen manipulointi - Istutetut Fobiat

Fobia on ahdistuneisuutta synnyttävä pelkotila, jonka kokeva yksilö kokee todelliseksi vaikka todellista uhkaa ei ole. Fobia pakottaa siitä kärsivän ihmisen välttelemään tilanteita, asioita ja paikkoja, jotka synnyttävät pelkotilan ja pahimmassa tapauksessa fobia kontrolloi elämää. Fobiat ovat ajatuksenpysäytystä aivokemiallisella tasolla. Ne voisi havainnollistaa esimerkiksi suljettuna pallona, jonka sisällä ihminen tuntee olevansa turvassa ja siten rajaten elin- ja kokemuspiirin suppeammaksi. Pallosta ulos astuminen voi synnyttää mielessä mitä tahansa lievistä pelontunteista äärimmäisiin paniikkikohtauksiin. Vakavammissa tapaukssa oireet ovat fyysisiä sydämen lyöntinopeuden noususta aina pahoinvointiin asti.

Kohtauksen laukaisevan asian välttely onkin totalististen järjestelmien kannalta avain uhrin kontrolloimiseen. Juuri tästä syystä uskonnolliset kultit pyrkivät istuttamaan jäsentensä mieliin fobioita. Steven Hassan toteaa kirjassaan "Combatting Cult Mind Control":

Nykypäivän kultit tietävät kuinka tehokkaasti istutetaan eloisia negatiivisia mielikuvia syvälle jäsenten alitajuntaan tehden jäsenille jopa mahdottomaksi edes ajatella koskaan kykenevänsä onnelliseen elämään tai menestykseen yhteisön ulkopuolella. ... Jäsenet ohjelmoidaan joko avoimesti tai hienovaraisesti (organisaatiosta riippuen) uskomaan, että jos he koskaaan lähtevät, he kuolevat, sairastuvat johonkin kauhistuttavaan tautiin, jäävät auton alle, kuolevat lentokoneonnettomuudessa tai aiheuttavat rakkaiden kuoleman.

Kuvitellut uhat voivat vaikuttaa mieleen hyvin voimakkaasti. Jäsenet kuvittelevat tuhoutuvansa tai joutuvansa suuriin ongelmiin jos he jättävät yhteisön. Yhteisössä kerrotut tarinat yhteisöstä lähteneistä usein rakentavat mielikuvia kuinka lähtijöistä on tullut rikollisia, alkoholisteja, narkomaaneja, sairaita tai tehneet jopa itsemurhia, joten jäsenen mieleen on rakennettu vahva mielikuva kuinka lähtemisestä seuraa vain ja ainoastaan ikäviä asioita. Olemassaolon häivyttämisellä ja mustavalkoisella ajattelulla MAP-kirkko maalaa maailmankuvaa, jossa uhrin valintavaihtoehdot ovat ikuisen elämän ja hengellisen itsemurhan väliltä. Jäsenen mieleen on siis istutettu fobia kirkon ulkopuolista maailmaa kohtaan ja kirkko on lukinnut jäsenet määrittelemänsä suljetun pallon sisälle. Jäsenen fobia ulkopuolista maailmaa kohtaan estää uskovaa jäsentä edes harkitsemasta muita vaihtoehtoja ja uhka ajautumisesta sosiaaliseen epäsuosioon sekä mahdollinen erottaminen koetaan aidosti pelottavina asioina. Hassanin mielestä fobioiden istuttaminen on selkeästi voimakkain tapa tehdä jäsenistä kirkosta riippuvaisia ja kuuliaisia. Vaikka jäsenet lakkaisivat uskomasta yhteisön oppiin niin Hassanin mukaan istutetut fobiat psyykkisesti jäädyttävät uhrin kun alitajuiset pelot valtaavat mielen heidän ajatellessaan lähtemistä.

Pelko, joka on voimakas selviytymisviettiä ruokkiva voima, primitiivisenä tunteena ohittaa aivoissa usein kaikki muut uskomukset ja ajatukset. Jäsen voi lakata uskomasta jumaliin ja silti pelätä Jumalan rangaistusta. Fobiat elävät itsenäistä elämää mielessä eikä ihminen ole niistä edes aina tietoinen, koska fobian laukaisevien tilanteiden välttely on automaattista. Ihminen reagoi pelkoihinsa ajattelematta ja istutetut fobiat toimivat samoin. Heli Karjalainen kirjoitti vuonna 2011 uskonyhteisöstään irtaantuneiden kokemuksia tutkineessa Pro Gradussaan seuraavasti (s. 49-50):

Mormonikirkosta eronnut mies kertoi, kuinka hän koki eropäätöksen jälkeen ”syvää syyllisyyttä, ahdistusta ja pelkotiloja milloin mistäkin asiasta ja yleensä ne liittyivät kaikkeen sellaiseen, mikä oli mormonismissa määritelty synniksi tai muutoin kielteiseksi toiminnaksi”. Samoin vanhoillislestadiolainen mies kertoi olleensa kauhuissaan ja pelänneensä tosissaan kuolemaa ja helvettiin joutumista ratkaisunsa jälkeen. Helluntailaisuudesta eronnut mies kertoi, kuinka hän eli viikon ajan epävarmuudessa ja pelossa: ”jos olinkin tullut väärään johtopää-tökseen ja kristinusko olikin totta, saatoin joutua helvettiin”. Samantapaisesta omantunnon taistelusta lähtöpäätöksen oikeellisuudesta kertoi myös vanhoillislestadiolaisuudesta lähtenyt nainen: ”Kesällä minulla oli sellainen taitekohta, vl-omatunto oli vielä tallella silloin. Valvoin koko yön ja mietin jospa tältä ”synnin tieltä” vielä palaisin ”Jumalan lasten joukkoon”. Lähtöpäätös ei alkuvaiheessa näyttäydy huojentavana, uskonnollista ahdistusta helpottavana, vaan pikemminkin päinvastoin. Irtiottojulistusta näyttää seuraavan uusi epävarmuuden kausi.

Uskonyhteisöistään lähtöpäätöksen tehneet ihmiset ovat ilmeisesti kärsineet istutettujen fobioiden oireista vaikka he tai tutkimuksen kirjoittaja eivät ole sitä sellaiseksi tunnistaneet. Pro Gradun loppupuolella kuitenkin samaiset henkilöt kertovat elämänsä kääntyneen merkittävästi positiivisemmaksi yhteisön jätettyään ja oireiden lopulta helpotettua eli toivoakin on.

Steven Hassan listaa kirjassaan "Releasing the Bonds" tunnistamansa fobioidenistutustavat.

1. Suora uhkaus: Auktoriteetti ilmaisee vahvalla itseluottamuksella tietävänsä mitä tapahtuu yhteisön hylkääville jäsenille.
2. Epäsuora uhkaus: Yhteisön jättävien vihjaillaan joutuvan kauhistuttavien seurauksien kohteeksi ja jäsenten annetaan itse täyttää aukot omalla mielikuvituksellaan.
3. Tarinat ja todistukset: Esimerkkitarinoissa kerrotaan kuinka yhteisöstä lähteneet ovat joutuneet hankaluuksiin jätettyään yhteisön. Lähteneistä on tullut rikollisia, narkomaaneja, alkoholisteja tai he ovat jopa päätyneet tekemään itsemurhan.
4. Media: Uutistarinoissa nähdään jatkuvasti merkkejä viimeisistä ajoista ja yhteisö itse saattaa tuottaa lisää mediamateriaalia, jossa kuvataan sotia, tuhoa ja maailmanloppua.
5. Olemassaolevien pelkojen hyväksikäyttö: Jäsenen aiempia mahdollisia heikkouksia käytetään häntä itseään vastaan esimerkiksi kertomalla hänelle kuinka hänesta tulee uudelleen alkoholisti jos hän päättää lähteä yhteisöstä.

Russell M. Nelson sisällytti yllä olevia tapoja puheeseensa "Nyt on aika valmistautua" vuonna 2005. Puheessaan Nelson peräänkuuluttaa parannuksentekoa uhkaamalla ”Pyhät kirjoitukset julistavat: ”Jos olet koetusaikanasi pyrkinyt tekemään sitä, mikä on jumalatonta, sinut havaitaan epäpuhtaaksi Jumalan tuomioistuimen edessä, eikä mikään epäpuhdas voi asua Jumalan luona.” Hän esittää epäsuoran uhkauksin toteamalla "Me emme voi toivoa tietämme Jumalan kasvojen eteen. Meidän pitää noudattaa lakeja, joihin nuo siunaukset perustuvat." Nelson kertoo myös tarinan varakkaasta miehestä, joka kuolee syöpään, havainnollistaakseen sitä mikä on niiden osa, jotka eivät elä oikein. Hän viittaa maailman medioissa käsiteltyihin ikäviin tapahtumiin näin: "Maailmassa tapahtuvien monien pelottavien katastrofien tähden jotkut epäilevät Jumalan olemassaoloa." Kaiken tämän fobioiden rakentelun ohella Nelson tietysti muistutti kuinka tärkeä osa mormonin elämää on kymmenysten maksu ja yrittäen näin sitoa myös kymmenysten maksamatta jättämisen pelkoa synnyttäväksi tekijäksi.

Dallin H. Oaks luetteli Toukokuun 2004 Liahonassa lopunajan merkkejä valaen jäseniin fobiaa nurkan takana vaanivasta maailmanlopusta. Niitä ovat Oaksin mukaan:

1. evankeliumin täyteyden palautus ja sen saarnaaminen koko maailmassa todistuksena kaikille kansakunnille
2. vääriä messiaita ja vääriä profeettoja, jotka johtavat monia harhaan
3. taistelun ääniä ja sanomia sodista, kansan nouseminen kansaa vastaan
4. maanjäristyksiä joka puolella
5. nälänhätää ja ruttotauteja
6. ylitsevuotava vitsaus, autioittava sairaus, joka peittää maan
7. laittomuuden lisääntyminen
8. koko maan valtaava levottomuus sekä se, että
9. ihmisten sydämet pettävät heidät.

Ensimmäinen tietysti viittaa MAP-kirkkon itseensä eikä varsinaisesti tarkoita mitään. Vääriä messiaita ja profeettoja on ollut kautta aikain (ml. kirkon omat profeetat), joten tämä ei ole mitään uutta. Kolmannesta on todettava, että täysin sodatonta aikaakaan ei maailmanhistoria taida tuntea, joten tämäkin on loppujen lopuksi tyhjä arpa. Neljännessä kuvatut maanjäristyksetkin ovat hyvin yleisiä, eli ei mitään profetiaalista tässäkään. Viidennessä kuvatut nälänhädät ja tauditkin vaivaavat edelleen maapalloa niinkuin ovat aina tehneet. Mihin sitten kuudentena oleva ylitsevuotava vitsaus viittaa jää täysin epäselväksi, eikä siis näin ollen ole mikään ennusmerkki yhtään mistään. Seitsemäntenä markkinoidulle laittomuuden lisääntymiselle ei myöskään ole merkkejä ellei sitten lasketa sitä, että ihmisiä maapallolla on enemmän ja sen myöten myös lukumääräisesti enemmän rikollisia. Kohdat kahdeksan ja yhdeksän taas ilman tarkempaa määrittelyä ovat jälleen vain tyhjää sanahelinää.

Dallin H. Oaksin maailmaloppufobian rakentelu perustuu siis puhtaasti yleisten ilmiöiden päälle rakennetuista mielikuvituksellisista uhkakuvista, mutta koska ne luettelee kirkon auktoriteetti omalla arvovallallaan ne saavat ylimääräistä painoarvoa. Seurauksena jäsenten mieliin rakentuu maailmaa välittömästi uhkaavasta tuhosta epätodelliset mittasuhteet saava fobia.

Mormonit voivat pelätä lukuisia asioita kuten esimekiksi pahoja henkivoimia, sosiaalisen statuksen menettämistä, piispalle puhumista ja syntien tunnustamista, selestisen taivaspaikan menettämistä, siunausten menettämistä, erottamista, kuolemaa tai vaikkapa Jumalan suututtamista eikä lista suinkaan lopu tähän. Kirkon piirissä kerrotut tarinat ruokkivat näitä fobioita vaikka kaikkia tarinoita ei edes jaettaisi tai opetettaisi kirkon virallisia kanavia pitkin.

Fobia on todellisuuteen perustumaton pelkotila. Vain ymmärtämällä aiheellisen pelon ja fobian eron voi oppia tunnistamaan fobiat todellisista peloista ja pyrkiä niistä eroon. Ymmärtämällä mistä fobiat ovat peräisin voi auttaa ja joskus voi olla syytä poiketa ammattiauttajan pakeilla fobioiden purkamiseksi omasta mielestään.