Mormon Wikileaks

Mormon Wikileaks verkkosivusto on avattu! Mormonikirkko on salamyhkäinen oranisaatio, joka ei julkista taloustietojaan ja jonka monet toimintaohjeet on kirjattu salaisiin käsikirjoihin, jotka eivät ole yleisesti kirkon jäsenten saatavilla. Rohkaistakseen tietovuotoja kirkon hierarkiasta Ryan McKnight on perustanut verkkosivuston, jolle kirkossa työskentelevät ja kirkon jäsenet voivat "vuotaa" salaisia dokumentteja. Mormon Wikileaks sivuston avautuminen noteerattiin myös USA:n valtamedioissa ja mm. Washington Post julkaisi aheesta uutisen verkkosivuillaan. Artikkelissa McKnight toteaa näin:

"Tavoitteemme on puhtaasti ja yksinkertaisesti läpinäkyvyys," McKnight kertoi haastattelussa. "Toisinaan ihmiset löytävät työssään informaatiota, joka saa heidät tuntemaan olonsa epämiellyttäväksi tai sitten se on jotain joka kirkon jäsenten tulisi tietää."

Mormon Wikileaks tarjoaa kirkon piirissä oleville ihmisille turvallisen tavan jakaa tietoa ilman pelkoa heihin kohdistuvista seuraamuksista. MAP-kirkko on viime vuosina kohdellut kirkon kannalta kriittistä informaatiota käsittelleitä henkilöitä varsin kovin ottein. Vuonna 2014 Ordain Women sivuston keulakuvana toiminut Kate Kelly erotettiin kirkosta sen takia, että hän vaati naispappeutta kirkkoon ja perusti asiaa ajavan kansanliikkeen. Samoin kirkko on erottanut useampia verkossa aktiivisesti toimineita mormoneja kun nämä ovat esittäneet kirkon tapoja ja johdon auktoriteettia kyseenalaistavia kirjoituksia. Jo pelkästään kirkon omaan historiaan liittyvät kysymykset ja niiden esittäminen julkisesti voi johtaa erottamiseen kirkosta, kuten Jeremy Runnellsin tapauskin osoitti.

Näiden tapahtumien varjossa on selvää, että Mormon Wikileaksin kaltainen verkkosivusto on tarpeellinen. Ilman anonyymiteettiä epäilyttäviä tietoja kohtaavat kirkon työntekijät ja jäsenet asettavat oman ja mahdollisesti perheensä hyvinvoinnin hyökkäyksille alttiiksi jos tuovat tietonsa julkisuuteen. MAP-kirkko on vuosikausia pyrkinyt kontrolloimaan informaatiota, mutta se on Internetin aikakaudella jatkuvasti vain vaikeampaa ja vaikeampaa. Mormon Wikileaks lisää jälleen yhden elementin, joka heikentää kirkon informaatiokontrollia entisestään ja hyvä niin sillä ihmisillä on oikeus tietoon, varsinkin jos ovat panostaneet merkittäviä määriä käytettävissään olevia resursseja kirkon hyväksi.

Manipuloivasta uskonyhteisöstä lähteminen

Uskontojen uhrien tuki ry:ssä (UUT) tiedetään hyvin kuinka manipuloivasta uskonyhteisöstä lähteminen on vaikeaa. Kirjoitin jo vuonna 2013 Heli Karjalaisen pro gradusta, jossa Karjalainen totesi lähtemisen olleen niin vaikeaa, etteivät lähtijät toivoisi kenenkään kokevan vastaavaa. Uskonyhteisöstä irtaantumimisen vaikeutta voidaan tarkastella monellakin tasolla.

Maslow'n tarvehierarkia on psykologinen teoria, jonka mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävissä määrin.

Alimpana perustarpeista on fyysiseen hyvinvointiin liittyvät tarpeet: ruoka, hengitysilma jne. Suraavalla tasolla turvallisuuteen liittyvät tarpeet: suoja ja vaatteet jne. Kolmannella tasolta löytyy sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä tarpeita: rakkaus ja yhteenkuuluvuus. Ylimmän kahden tason tarpeet liittyvät itsetuntoon ja itsensä toteuttamiseen.

Kolmannelta tasolta Maslow'n teoriaa kuvaavasta pyramidista löytyy uskonyhteisöjen kannalta merkittävät rakkaus ja yhteenkuuluvuus, joita uskonyhteisöt väittävät pystyvänsä tarjoamaan. Lähtiessään yhteisöstä jäsen menettää siis vähintään yhden Maslow'n perustarve-elementin, mahdollisesti useampia jos on asunut yhteisössä tai alueella, jossa yhteisön jäsenten määrä muodostaa huomattavan enemmistön. Vakavimmissa tapauksissa, joista olen lukenut Internetin keskustelupalstoilla, mm. nuoret ovat kertoneet kuinka heidät on heitetty kodistaan kadulle tai kuinka yhteisöön kuuluva esimies on antanut potkut sen jälkeen kun henkilö on jättänyt yhteisön. Tunnettu exmormoni Tom Phillips kertoi Mormonstories podcastissa hänen perheensä käytännössä hylänneen hänet uskonkriisin jälkimainingeissa.

Yhteisöstä lähtemistä vaikeuttavat myös jäsenen yhteisön hyväksi tekemät uhraukset. Mitä enemmän jäsen on uhrannut aikaa ja resursseja sitä vaikeampaa hänen on myöntää itselleen tulleensa huijatuksi. Kyse on eräänlaisesta itsepetoksesta, jossa henkilö ei kykene myöntämään itselleen kuinka hänen kyvyssään tulkita todellisuutta voisi olla jotain pielessä ja mitä enemmän uhraa sen vaikeammaksi totuuden myöntäminen itselle tulee. Yhteisölle uhratut aika ja resurssit voidaankin nähdä vaikuttavina avaintekijöinä jäsenen itsetunnolle ja itsensä toteuttamiselle jolloin ne asettuvat Maslow'n teorian ylimmille tasoille.

Kolmas lähtemistä vaiketuttava tekijä on usein yhteisön vihamielinen suhtautuminen ulkomaailmaan. Me vastaan muut -ajattelun, elitismin, mustavalkoisen ajattelun sekä mystisen manipuloinnin seurauksena yhteisön jäsenen mieltä kaihertaa jatkuvat pelot ulkopuolisen maailman vaarallisuudesta ja pahuudesta. Maailman pahuuden ohella jäsen saattaa pelätä myös itsenäistä päätöksentekoa ja vastuun ottamista sekä niiden mukanaan tuomaa epävarmuutta ja ajoittaista epäonnistumista. Tuttu ja turvalliseksi koettu yhteisö, jonka säännöt ja johtajat tarkkaan määrittelevät oikeat ja väärät tavat toimia ja ajatella, asettavat jäsenen tarkasti kontrolloituun muottiin. Muotin murtuessa vaihtoehtojen määrä ja valintatilanteissa koettava epävarmuus voi heijastua pelkona kaoottiselta vaikuttavaa maailmaa kohtaan. Nämä pelot heijastuvat myös suoraan Maslow'n teoriaan ihmisen perustarpeista asettaen yhteisöstä lähtijän kokemuksen turvallisuusdesta kyseenalaiseksi.

Haitalliset uskonyhteisöt hyökkäävät uskonkriisiin ajautuneiden ja yhteisön jättävien perustarpeita vastaan ja jäsenet ovat alati tämän uhan alla jos he päätyvät epäilemään yhteisön oppeja. Jäsenen hyvinvointi perustarpeiden osalta voi siten olla riippuvainen yhteisön jäsenyydestä yhteisön saatua otteen yhdestä tai useammasta perustarpeesta. Tarpeisiin kohdistuvien riippuuvuuksien synnyttämisen ohella on luonnollisesti myös hyvä muistaa vähän aikaa sitten julkaistu tutkimus uskonnon mahdollisia fysiologisia riippuvuuksia jäljittelevistä ominaisuuksista kun Utahin yliopistossa nuorille mormoneille tehdyissä aivokuvauksissa uskonnon harjoittamsen todettiin aktivoivan samoja palkitsemisalueita aivoissa kuin huumeet. Mielestäni onkin perusteltua todeta ihmisen, joka on ajautunut haitalliseen uskonyhteisöön, olevan riippuvainen yhteisöstä monella tasolla.

Joidenkin uskovaisten olen kuullut vertaavan yhteisöstä lähtemistä urheiluseurasta lähtemiseen, mutta on selvää kuinka tällaiset vertaukset ilmentävät jäsenten puutteellista ymmärrystä asian vakavuudesta. Lisäksi monet uskovaiset ilmaisevat suoranaista närkästystä ja vihamielisiä tunteita lähtijöitä kohtaan, etenkin jos nämä sattuvat esittämään kritiikkiä yhteisöä kohtaan. Tällaiset mielenilmaukset eivät luonnollisesti ole yhteisöstä erkaantuvan toipumista edistäviä vaan usein kasvattavat lähtijän kokemaa ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta.

Toipumisen kannalta tärkeää onkin ensimmäiseksi huomioida, että tarpeet tyydytetään riittävällä tasolla. Lähtevän jäsenen olisi hyvä löytää fysiologisten ja turvallisuuteen liittyvien tarpeiden ohella itselleen myös muita tarpeita tyydyttävät ratkaisut. UUT:n vertaistukiryhmät tarjoavat monille mahdollisuuden sosiaalisia tarpeita tyydyttävään kanssakäymiseen toisten samankaltaisia kokemuksia kokeneiden kanssa ja terapiasta voi saada apua uuden terveemmän identiteetin ja itsetunnon muodostamiseen. Uskonyhteisöön jäävien kovasti parjaama yhteisön kritisointi taas voidaan usein nähdä eräänlaisena kirjallisuusterapiana lähtijän kahlatessa läpi yhteisöä kriittisesti käsittelevää materiaalia ja jäsennellessään ajatuksiaan erinäisillä Internetin keskustelufoorumeilla ja blogeissa.

Kultin/lahkon pakottama persoonallisuuden muutos

Monet kultteja ja lahkoja tutkineet psykologit ovat havainneet haitallisten uskonliikkeiden usein muuttavan jäseneksi liittyneen henkilön persoonallisuutta. Muuntunutta persoonallisuutta he kutsuvat pseudo-persoonaksi, pseudo-identiteetiksi tai kultti-identiteetiksi. Vuonna 2008 Gillie Jenkinson julkaisi analyysinsä siitä mikä tämän persoonallisuuden muutoksen jäsenessä aiheuttaa. Artikkelissaan Jenkinson pohjustaa aihetta lainaamalla lukuisia tunnettuja kulttitutkijoita:

West & Martin (1993): "Kulttien uhreissa havaitut pseudo-identiteettitapaukset ovat usein selkeitä, klassisia muutosesimerkkejä tarkoituksellisesti järjestetyistä tilannevoimista normaalin yksilön persoonan muokkaamiseksi "toiseksi persoonaksi" (p.274). 

Voidaankin kysyä mikä saa tämän muutoksen aikaan. Martin (1993) ehdottaa, että yhteinen tavoite mahdollistaa kulteissa erilaisuuden mitätöinnin. "Kultit tyypillisesti hyökkäävät yksilön persoonan kimppuun. Ihmiset poikkeavat toisistaan temperamenttinsa, kiinnostusten, lahjojen ja kykyjen perusteella. Kuitenkin kultit sivuuttavat nämä erilaisuudet. Sen sijaan, ne ovat keskittyneet yhteen tavoitteeseen tai visioon johon kaikkien on sopeuduttava. 

Hassan (2000) toteaa: "Uusi identiteetti synnytetään ja asemoidaan askel kerrallaan" (p. 58).

Jenkinson käyttää Robert Jay Liftonin kahdeksaa ajatuksenmuokkauskriteeriä selittämään jäsenen persoonallisuuden muutosprosessia. Liftonin kahdeksan kriteeriä ovat:

1. Miljöökontrolli
2. Mystinen manipulointi
3. Puhtausvaatimukset
4. Ripittäytyminen
5. Pyhä tiede
6. Ladattu kieli
7. Oppi yli yksilön
8. Olemassaolon häivyttäminen

Esimerkkinä Jenkinson mainitsee kuinka puhtausvaatimukset yhdistettynä ripittäytymiseen synnyttävät jänsenissä uskomuksen kuinka heidän entinen persoonansa ei ole riittävän hyvä. Jatkuva ripittäytyminen ylläpitää kultti-identiteettiä ja jäsenten tunnustaessa syntejään tai yksityisiä ajatuksiaan jatkuvasti heidän pysymisensä alistuvina ja nöyrinä voimistuu.

Jenkinson argumentoi ettei persoonallisuuden muutos ole mikään neljästä aiemmin esitetystä teoriasta: kahdentumisesta (doubling), vale-minästä (false self), sopeutumisesta (adaptation) tai sivupersoonasta (dissociation). Jenkinson ehdottaa, että kultti-persoona jäljittelee sivupersoonahäiriötä, mutta muotoutuu itseasiassa introjektiona (introjection). Introjektiossa ihminen kopioi itseensä ominaisuuksia ja muita palasia ymppäröivästä maailmasta, erityisesti muista ihmisistä. Kulteissa tämä introjektio on "pakotettu" ts. jäsen ei omaksu (assimiloi) näitä palasia vapaaehtoisesti vaan yhteisö edellyttää niiden kopioimista ilman perusteellista sulattelua.

Jenkinson toteaa kuinka toipumisen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että entiset jäsenet häivyttävät kultti-persoonan ne osat, jotka ovat heidän elämässään haitallisia. Jäsenenä koetut epämieluisat tunteet ovat Jenkinsonin mukaan oireita autenttisen persoonan vaimentamisesta. Asian ytimessä onkin Jenkinsonin mukaan se, että pystyy ymmärtämään kuinka kultin pseudo-persoonan osat eivät ole aitoa autenttista minää vaan ylimääräisiä osia, jotka uhriin on liitetty yhteisön toimesta.

Hassan (2000) toteaa, kuinka on tärkeää ettei hylätä koko kultti-identiteettiä, vaan luodaan uusi kultin jälkeinen identiteetti, joka sisältää kaikkein arvokkaimmat ja terveimmät osat esikultti-identiteetistä, kultti-identiteetistä, kultin jälkeisestä identiteetistä ja autenttisesta identiteetistä (p.184).

Kokonaisuudessaan Jenkinsonin julkaisu on mielenkiintoista luettavaa ja suosittelen kyseisen artikkelin lukemista kaikille aiheesta kiinnostuneille. Linkki Jenkinsonin artikkeliin tässä:
An Investigation into Cult Pseudo-Personality: What Is It and How Does It Form?

Haitallinen uskonto perheessä

Jokaisella on luonnollisesti oma näkemyksensä siitä mikä on haitallista. Otsikon ymmärtämisen kannalta onkin siis syytä ensin määritellä se, mitä tarkoitan haitallisella uskonnolla tässä asiayhteydessä. Tässä blogikirjoituksessa haitallisen luokituksen saa uskonnollinen yhteisö, joka vaikuttaa tavalla tai toisella negatiivisesti perheeseen. Yhteisöön liittynyt perheen jäsen voi kokea yhteisön vaikuttavan positiivisesti omaan elämäänsä, mutta vaikutukset yhteisöön kuulumattomien perheenjäsenten elämään koetaan negatiivisina. Yhteisöön liittyneet perheenjäsenet ryhtyvät siis tavalla tai toisella vaikuttamaan yhteisöön kuulumattomien perheenjäsenten elämään tavoilla, jotka yhteisöön kuulumattomat perheenjäsenet kokevat negatiivisina.

Italialainen pedagogi ja perheneuvoja Cristina Caparesi on todennut kuinka uskonlahkon tai kultin vaikutus perheesseen on aina voimakas riippumatta siitä kuinka moni perheen jäsen yhteisöön liittyy. Normaalisti perheen dynamiikkaan vaikuttavia tekijöitä ovat parinvalinta, lasten syntyminen ja teini-ikäiset lapset. Jokaisessa näistä tilanteista perheen jäsenten identiteetti muokkautuu: parin valinnassa perheen perustavat vanhemmat muovaavat yhteisen identiteetin, lasten syntyessä tai saavuttaessa teini-iän tuota identiteettiä muokataan edelleen jne. Vaikka perheessä ei vaikuttaisikaan vahva uskonnollisuus niin perhe voi silti kärsiä tasapainottomuudesta, joskin joissain uskonnollisissakin perheissä voi elämä olla tasapainoistakin.

Lahkot ja erityisesti kultit pyrkivät rikkomaan perheessä vaikuttavat tunnesiteet sekä synnyttävät kilpailua perheenjäsenten välille. Jo pelkästään sillä, että uskonyhteisöissä johtajia ja toisia jäseniä kutsutaan "isäksi," "veljiksi," "sisariksi" tai vaikkapa "guruiksi", yhteisö haavoittaa perheen tunnesiteitä ja perheen sisäistä tasapainoa. Lisäksi usein yhteisöön liittyvän henkilön odotetaan paheksuvan aiempaa elämäänsä, vaikka se olisi ollut ihan hyvää ja normaalia, mikä on omiaan synnyttämään halveksuntaa tuota normaalia elämää eläviä yhteisön ulkopuolisia perheenjäseniä kohtaan. 

Jos koko perhe on liittynyt kultin tai lahkon jäseneksi niin perheen vanhemmista muotoutuu usein yhteisön johtajien tahdon toteuttajia perheessä. Yhteisön johtajien toiveiden toteuttaminen ei useinkaan ole yhtenevä lasten edun kanssa, jolloin vanhemmat saattavat laiminlyödä lastensa koulutuksen, ravinnonsaannin, estää normaalien sosiaalisten suhteiden syntymisen tai jopa saattaa heidät tilanteeseen, jossa heitä käytetään seksuaalisesti hyväksi. Haitallinen yhteisö pyrkii usein taannuttamaan vanhemmat lapsenmieliseen tilaan, jossa he ovat riippuvaisia yhteisön säännöistä ja johtajien ohjeista. Usein tämä on seurausta kun vanhemmat joutuvat yhteisön nöyryyttämiksi, jopa lasten läsnäollessa, jolloin vanhemmat menettävät kunnioituksen lasten silmissä. Kunnioituksen vanhempiinsa menettäneet lapset omaksuvat roolimallinsa muualta, usein yhteisön johtajilta.

Narsististen johtajien vaatiessa huomiota ja ihailua yhteisön jäseniltä johtajat saattavat turvautua narsistisiin vihanpurkauksiin estääkseen oman auktoriteettinsa kyseenalaistamisen. Narsistisen uskonjohtajan tavoite on rikkoa perheen sisäiset tunnesiteet lasten ja vanhempien välillä. Narsistinen johtaja kokee myös perheen vanhempien välisen intiimin suhteen ongelmallisena sillä vanhempien toisilleen osoittama huomio ei kohdistu narsistiseen johtajaan. Narsistinen johtaja pyrkiikin tuhoamaan myös perheen sisäisen intimiteetin jotta perheen jäsenten huomio kohdistuisi ainoastaan häneen. Näin toimineista kulttijohtajista meillä on lukuisia esimerkkejä: mm. David Koresh tai Joseph Smith Jr. Narsistinen johtaja "koettelee" jäsentensä uskollisuutta vaatimalla itselleen oikeuden harrastaa seksiä perheen jäsenten kanssa ja samalla tuhoten perheen sisäiset suhteet ja tasapainon.

Haitallisesta uskonliikkeestä lähteminen on aina haastavaa yhteisön jäseniin synnyttämän riippuvuussuhteen takia. Vaikka molemmat perheen vanhemmat päättäisivät lähteä yhteisöstä yhdessä joutuu perhe etsimään identiteettinsä uudelleen. Uuden identiteetin muotoutumisessa edessä on aina uudet kognitiiviset ja henkiset haasteet, uudet moraalikäsitykset sekä lasten hyvinvointiin liittyvät seikat. Vaikka molemmat vanhemmat päättäisivät erota uskonyhteisöstä yhteistuumin voi suhde silti päättyä eroon jos vanhemmat eivät kykene muovaamaan yhteistä uskonyhteisön jälkeistä identiteettiä perheelleen.

Mormonit aivokuvauksissa Utahissa

Utahin yliopistossa tutkitaan uskovaisten mormonien aivotoimintaa. Asia noteerattiin eilen suomalaisissakin medioissa ja siitä kirjoittivat mm. Helsingin Sanomat sekä Tekniikka ja Talous. Itse tutkimus julkaistiin Social Neuroscience -lehdessä. Tutkimuksen otanta oli varsin pieni, vain 19 mormonia, joten kovin laajoja johtopäätelmiä siitä ei voida vielä tehdä, mutta tulokset ovat luonnollisesti suuntaa-antavia. Tutkimuksessa todettiin koehenkilöiden aivoissa voimakasta aktiivisuutta samoilla mielihyväalueilla joissa huumeet, seksi ja uhkapelaaminen vaikuttavat. Tästä luonnollinen johtopäätelmä on, että mormonismi synnyttää riippuvuutta, vahvasti uskovaiset mormonit ovat siis riippuvaisia uskonnosta samoin kuin huumeriippuvaiset ovat riippuvaisia huumeistaan. Voisikin leikkisästi todeta, että uskovainen mormoni on jatkuvasti pienessä pöhnässä ja hänen kehonsa vaatii jatkuvasti lisää huumetta, joka tosin on tässä kohdin kehon itsensä tuottamia hormoneja.

Mormonismista erotessa kokemani vieroitusoireet ovat edelleen muistissa. Ne muistuttivat opiaattiriippuvaisen vieroitusoireita, joskaan en tietenkään pysty vertailemaan niiden voimakkuutta oikeisiin opiaattiriippuvaisten vieroitusoireisiin sillä en ole koskaan kokeillut opiaattihuumeita. Irti Huumeista ry kertoo sivullaan opiaattihuumeiden vieroitusoireita olevan kivut, pahoinvointi, kuume, vapina, kouristukset, hikoilu ja vilunväristykset ja ne monin kohdin vastaavat kokemiani vieroitusoireita. Social Neuroscience lehden julkaiseman tutkimuksen valossa syykin on mielestäni melko selvä. Uskonnollisuuden vaikuttaessa juuri samoilla aivoalueilla kuin huumeet ja uskonnosta riippuvaiseksi tulleen ihmisen lopettaessa uskonnon harjoittamisen voi seurauksena olla vastaavia vieroitusoireita kuin huumeistakin irti pyrkivillä. Huumeiden vieroitusoireet johtuvat pitkälti siitä, että keho ei saa enää hermostoon vaikuttavia aineita, jotka aktivoivat aivoissa opioidireseptoreita. Vastaavasti uskovaisen aivoissa kehon sisäisten opiaattien tuotanto kiihtyy uskonnon harjoittamisen seurauksena henkilö, jolla on vahva fysiologinen taipumus riippuvuuden kehittymiselle, lopettaessaan jokapäiväiset uskonnolliset harjoitteet hän kokee vastaavia riippuvuusoireita.

Samoin tämä toimii mahdollisesti myös käänteisesti. Erityisesti helluntailaisten kuulee usein kehuskelevan kuinka monet ovat päässeet irti huumeista tultuaan uskoon. Nämä ihmiset ovat arvatenkin korvanneet vain yhden riippuvuuden toisella. Uskonnon harjoittamisen synnyttämä mielihyvä on mitä ilmeisimmin näillä ihmisillä niin voimakas, että se kykenee korvaamaan huumeiden tuottaman mielihyvän tai ainakin lieventämään henkilön kokemia vieroitusoireita.

Onko uskontoon syntyvä riippuvuus sitten parempi kuin huumeriippuvuus? Riippuvuutta uskontoihin ei nähdä terveydenhuollossa ainakaan toistaiseksi merkittävänä ongelmana. Kyseessä on kuitenkin riippuvuus, joka pahimmillaan vaikuttaa hyvin negativiisesti yksilön elämään. Vaikka uskontoriippuvuuteen ei sisälly ns. rikollista elementtiä niin silti uskonnosta riippuvainen henkilö, jolle uskonto on kehittynyt pakkomielteeksi, aiheuttaa tuhoa ympäristössään samoin kuin huumeriippuvainenkin. Uskonnon hallitessa elämää se vaikuttaa ihmissuhteisiin ja normaaliin päivittäiseen toimintaan. Tästä meillä on kosolti esimerkkejä: Jehovan Todistajat karttavat liikkeestä lähteneitä, mormonien odotetaan maksavan 10% tuloistaan kirkolle jne. Uskonnolliset auktoriteetit ovat tämän uskontohuumeen diilereitä, jotka karismaattisella otteellaan kontrolloivat seuraajiensa hormonitoimintaa lietsoessaan uskonnollista hurmosta. Siinä sivussa heitä ei kiinnosta mitä se tekee näiden ihmisten perhesuhteille, niinkuin ei huumediilereitäkään kiinnosta. Uskontodiilereitä kiinnostaa vain, että raha virtaa diilerin suuntaan ja mitä voimakkaammin sen parempi.

Kirje kuvernööri George W. Romneylle

23. Tammikuuta 1964

Kuvernööri George W. Romney
Governor's Mansion
Lansing, Michigan

Rakas George:

Oli oikein mukava tavata ja vierailla sinun ja Lenoren kanssa täällä viime viikolla. Oli ihanaa nähdä kuinka innostuneesti mukavat Utahilaiset ottivat teidät vastaan.

Kuunneltuani puheesi kansalaisoikeuksista, olen huolissani. Monet ovat ilmaisseet saman huolen minulle. Kaikkiaan se ei ole harmoniassa oman ymmärrykseni kanssa aiheesta; ja siksi ajattelin kirjoittaa muutaman rivin -- ei kirkon virallisena edustajana, vaan henkilökohtaisena ystävänä. Vain presidentti McKay voi puhua kirkon puolesta.

Mielestäni, George, ajatuksesi tässä tärkeässä ongelmassa ovat vallan vapaamielisiä ilmoitusten suhteen, mutta silti en voi kieltää oikeutta mielipiteeseesi, jos se edustaa todellisia uskomuksiasi ja tunteitasi.

Ehdottaisin, että lukisit kaksi asiaa aiheesta, molemmat profeetta Joseph Smithiltä. Käännä sivulle 269 Joseph Fieldin Smithin kirjasta "Joseph Smithin Opetuksia", ja lue keskeltä sivua alkavasta kappaleesta otsikolla "Neekereiden asema" erityisesti kiinnittäen huomiota päätöslauseeseen sivulla 270. Lue myös "Kirkon Historia", teos 1, osa 2 alkaen sivulta 436, otsikon "Profeetan näkemyksiä orjuuden lakkauttamisesta," joka jatkuu sivun 440 loppuun. Luettuasi viimeksi mainitun lausunnon profeetalta, palaa sivun 438 viimeiseen kappaleeseen, ja ajattele sitä tarkoin.

Kun pohdin profeetan lausuntoja ja muistan kuinka kävi kolmelle maamme presidentille, jotka olivat aktiivisia neekereitä koskevassa asiassa, minulle on selvää heidän kuolemansa. He toimivat vastoin profeetta Joseph Smithin opetuksia -- tietämättään, epäilemättä, mutta kuitenkin, Joseph Smithin profetia "..  ne jotka päättäväisesti jatkavat kurssilla, jossa näkyy vastustus, ja kiihkeä levottomuus Herran tahtoa vastaan, oppivat, ehkä omalta osaltaan liian myöhään, kuinka Herra voi tehdä työtään, ilman sellaisten apua, jotka eivät kuuntele hänen neuvojaan," ja hänen tahtonta tulee täyttymään.

Tässä valossa jaan kanssasi henkilökohtaisen kokemuksen. Ystäväni Arizonassa--ei kirkon jäsen--suuri värillisen rodun tukija--tuli luokseni, kun minut oli kutsuttu kahdentoista joukkoon, ja tunnusti presidentti McKayn aseman Jumalan profeettana. Hän halusi kysyä jos Presidentti McKay voisi tiedustella Herralta, josko Herra voisi poistaa värillisen rodun kirouksen ja antaa heille pappeuden käyttöoikeudet. Selitin hänelle, että Herra oli asettanut neekereille kirouksen, joka esti heitä saamasta pappeutta; joten, se on Herran vastuulla--ei ihmisen--muuttaa Hänen päätöstään. Tämä ystäväni kohtasi hyvin traagisen lopun hukkumalla. Hän oli sangen innokas värillisten puolesta puhuja ja liikkuen kaikkialla edistämässä värillisten kaikkia oikeuksia, sosiaalisia mahdollisuuksia ja osallisuutta, josta valkoisetkin nauttivat.

Tiedät varmasti kuinka Joseph Smith maan neekeriongelmaan liittyen ehdotti kongressille, että se myisi julkisessa omistuksessa olevat maat, ostaisi rahoilla kaikki neekeriorjat ja laivaisi ne takaisin Arfikkaan, josta ne ovat tulleetkin. Olen varma, kuinka profeetta näkemyksellään ja ymmärryksellään, näki ennalta ongelmat, jotka meitä tämän rodun osalta vaivaavat, ja sai hänet tätä ohjelmaa ajamaan.

Profeetta Joseph Smithin lausunnot ovat olleet minulle avuksi koska ne ovat yhtäpitäviä oman neekereitä koskevan ymmärrykseni kanssa. En voi, omissa tunteissani, hyväksyä ajatusta yhteisistä asuintiloista; ottaa valkoisilta tyydyttääksemme neekereitä. En vastusta neekereiden aseman kohentamista tai parantamalla heidän mahdollisuuksia koulutukseen, työntekoon, mitä tahansa kontribuutiota, jonka he voivat yhteiskunnan hyväksi tehdä, tai hallituksen tarjoamia suojaa ja siunauksia. Kuitenkin, kaikkien näiden, mielestäni, tulisi olla yhtäpitäviä profeetta Joseph Smithin sanomisten kanssa.

Ei ole oikein pakottaa mitään luokkaa tai rotua niiden ylle, jotka kuuluvat toiseen sosiaaliluokkaan tai rotuluokitukseen. Ihmiset ovat onnellisempia kun heidät sijoitetaan ympäristöön ja yhteyteen, jossa heillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet, rotuvietit, tavat, ja luonnolliset ryhmät.

Liitän mukaan pienen pamfletin nimeltä "Mormonismi ja neekerit," joka sinulla jo mahdollisesti on. Jos ei, niin se on valaiseva esitys ja varsin hyvin heijastelee kirkon asemaa näihin ihmisiin nähden.

En ole ihmisoikeuslakialoitetta vastaan jos se on yhtenevä profeetta Joseph Smithin näkemysten kanssa yllä viittaamissani kohdissa. Olen täysin samaa mieltä, että neekereillä on oikeus tulla huomioiduiksi, kuten yllä totesin, mutta en kannata täysiä sosiaalisia etuuksia, rotujenvälistä avio-oikeutta valkoisten kanssa, tai valkoisten pakottamista hyväksymään heidät asumaan vain valkoisille tarkoitetuilla alueilla. Mielestäni nykyinen ihmisoikeuslakialoite on häijy lakialoite. Joitain muutoksia tarvitaan. Kirkon kanta ei voi muuttua ennen kuin Herra muuttaa sitä. Tietenkään en kannata rodullisten tai uskonnollisten ennakkoluulojen hyväksikäyttöä, mutta nykyinen neekeriäänestäjille suunnattu kutsu synnyttää tarpeettomasti ongelmia, jotka järkähtämättömällä ja järkevämmällä lähestymisellä voitaisiin välttää. Tulee olemaan muutamia kovan linjan johtajia, mutta niinhän se on aina ollut kiistanalaisissa asioissa. Periaatetta--uskonnollinen tai muu--ei voi uhrata poliittiselle käyttökelpoisuudelle.

Nyt, en ajattele olevani neekereitä vastaan, sillä onhan minulla useita palkkalistoillani. Meidän tulee ymmärtää ja vahvistaa heidän asemansa ja sitten, sen mukaan, elättää heidät. En kuitenkaan usko, että voimme sivuuttaa Herran tahtoa neekereiden suhteen ilman rangaistusta teoistamme; toimien vastoin sitä minkä Hän on ilmoittanut. Herra ei salli ihmisten tehdä tyhjiksi hänen tarkoituksiaan.

Ymmärräthän kuinka paljon kunnioitan ja arvostan sinua, mutta tunteideni takia ajattelin, että minun tulee ilmaista ajatukseni, kuten olen tehnyt, jotta tietäisit mielipiteeni.

Tämä kirje on vain henkilökohtaiseen (ja Lenoren) käyttöön, eikä sitä tule käyttää mitenkään muutoin. Se ei edellytä vastausta.

Parhain terveisin ja menestystä sinulle ja Lenorelle tovoen, olen aina uskollisesti sinun ystäväsi ja veljesi

Delbert L. Stapley


Alkuperäinen englanninkielinen kirje. Mahdolliset kirjoitus- ja käännösvirheet ovat minun tekemiäni. Joitain sanamuotoja muokkasin suomenkieleen paremmin sopiviksi eli kirje ei ole ns. sanasta sanaan käännetty.

Syyt erota kirkosta

Redditin /r/exmormon/ palstalla julkaistiin hauska kartta "Why I Left". Kartta on tarkoitettu entisille mormoneille ja karttaan voi jokainen käydä lisäämässä pinnin oman seurakuntansa alueelle, sekä kertoa syyn miksi lähti kirkosta. Tätä kirjoittaessani kartalla on reilut 1650 pinniä ja lisää tulee jatkuvasti.

Tässä muutamia poimintoja kartalta löytyviin pinneihin kirjoitetuista teksteistä syistä miksi ihmiset ovat lähteneen mormonikirkosta

False Prophecies and the Book of Mormon

The preponderance of obedience and shame creating teachings over love, inclusion and service that is the real doctrine.

Integrity and intellectual honesty

Finally realized that organized religions are a sham

Some of the things I learned in Seminary seemed strange to me, so I looked into them more. One thing led to another and I decided on leaving.

The church tells bald faced lies to its members all the time. It is untrustworthy, unethical, and damaging.

I couldn't live the life of shame that they wanted me to. And the thought that they wanted me to have children and make this their life too.... I couldn't bear it. Once you learn the truth about what the church was and is- it was impossible for me to keep lying to myself and living that life of unhappiness and shame.

Already knew it was not true, finally left because I started to see how they turn family against one another.

When you live your life according to all of the tenets of "the gospel" but are only left feeling a deep self of self loathing and misery you know it's time to move on.

I don't have to have the promise of heaven to be a good person. I can make my own life decisions without being obedient to a cult.

Yllä oleva on vain siis pieni otanta kartalle asetetuista pinneistä. Monissa pinneissä myös todetaan kuinka kirkko huijaa ja harhauttaa ihmisiä, kuinka Joseph Smith oli huijari ja teeskentelijä. Joskin kartalta löytyy myös joitain vitseiksi luokiteltavia merkkauksia, kuten esim Pjongjangista:

Joseph Smith could never beat Kim Jong-un in bowling, golf oOR scripyure translation. Our premier could write a fictional book WAY better than this huckster from 19th century New York.

Valtaosin kartan arvo on kuitenkin siinä, että ympäri maailmaa uskoaan epäilevät ja entiset mormonit voivat nähdä sen, etteivät ole yksin ja kuinka kirkon jälkeenkin elämää on. Monissa pinneissä itseasiassa juurikin todetaan kuinka elämä on muuttunut kirkosta lähdön jälkeen vain paremmaksi, ei ainoastaan taloudellisesti vaan myös henkisesti, kun kirkon syyllisyyttä ja häpeää lietsovasta ilmapiiristä on päässyt irti.

Peiteorganisaatiot

Peiteorganisaatio on poliittinen tai muu organisaatio, jonka kautta taustalla oleva organisaatio järjestää toimintaansa varsinaisen tehtävän salaamiseksi.

Näin lukee kielitoimiston sanakirjassa. Kyseessä on siis julkisesti toimiva järjestö, joka toimii taustalla vaikuttavan järjestön etujen ajamiseksi. Tällaisia organisaatioita käyttävät usein rikolliset rahanpesuun tai tiedusteluviranomaiset peitelläkseen toimiaan. Peiteorganisaatioita käyttävät myös jotkin uskonnolliset yhteisöt, erityisesti vaaralliseksi luokiteltavat, peitelläkseen omia tavoitteitaan.

Nyt näyttää siltä, että MAP-kirkon rahoittama peiteorgansiaatio More Good Foundation on jokin aikaa sitten aloittanut toimintansa myös Suomessa ja hallinnoi sivustoa kysymormonilta.fi. More Good Foundation on vuonna 2005 perustettu säätiö, joka ilmoittaa tavoitteekseen MAP-kirkon jäsenten uskonilmausten tukemisen verkossa. Väitteen mukaan kyse on siis organisaatiosta, jonka tavoite on kannustaa kirkon jäseniä julkisiin uskonilmauksiin ja näin sitouttaa jäsenet yhä voimakkaammin kirkkoon sekä samalla pyrkimyksenä haalia kirkkoon lisää jäseniä. Kuitenkin kun tarkastellaan More Good Foundationia tarkemmin voidaan tämä ilmoitettu päämäärä kyseenalaistaa.

More Good Foundation on luokiteltu hyväntekeväisyysjärjestöksi ja sellaisena se on velvoitettu tekemään ilmoitukset rahavirroistaan. Lahjoittajien listalta löytyy jokaiselta vuodelta jokseenkin samat nimet: Ashton Family Foundation, K-Tec, Ken Woolley, LDS Foundation of the LDS Church ja The One Foundation, suurimpien lahjoittajien listalta.

Näistä nimistä luonnollisesti ensimmäiseksi hyppää silmille LDS Foundation of the LDS Church, joka toimii samassa osoitteessa 150 Social Hall Avenue STE 500 kuin kirkon omistama omaisuudenhoitoyhtiö Deseret Management Corporation. LDS Foundation of the LDS Church näyttää 2013-2015 raporttien mukaan lahjoittavan More Good Foundationille tasaisesti 150 000 dollaria vuosittain. Kirkko siis rahoittaa suoraan tätä toimintaa oman omaisuudenhoitoyhtiönsä kautta.

Ashton Family Foundation taas on luokitellut itsensä "Grantmaking" säätiöksi eli kyseessä on säätiö, joka lahjoittaa varoja yleishyödyllisiä tarkoituksia ajaville yhteisöille tai henkilöille. Pienen kaivelun tuloksena selviää, että Ashton Family Foundation saa rahansa sijoitustensa tuotosta eikä se ole saanut rahalahjoituksia ulkopuolelta. Säätiö jakoi vuonna 2013 rahaa ulos noin miljoonan dollarin verran, josta jyvittyi More Good Foundationille 120 000 dollaria. More Good Foundationin hallituksessa papereiden perusteella istuu myös henkilö nimeltä Alan Ashton, mikä tuskin on sattumaa.

The One Foundation taas näyttäisi veroraporttien valossa olevan sijoitustoiminnan tuotoista varoja kirkon lähetystyötoimintaan jakava säätiö. Säätiötietopankki kertoo sivuillaan The One Foundationin lahjoittavan varoja "Human Services" ohjelmiin ja henkilökohtaiseen tutkimukseen ja säätiö on ilmoittanut mielenkiintoalueenaan olevan sukututkimuksen. No ehkpäpä tällainen kirkon lähetystyön tukeminen Internetissä on sitten juuri sitä.

Mutta palataampa More Good Foundationiin. 2015 veroraportista käy ilmi, että More Good Foundation maksoi korvauksia viidelle henkilölle. Säätiön johtaja Jonathan Johnson saa korvaukseksi ahkeroinnistaan vaatimattomat 150 000 dollaria vuodessa, siis saman määrän kuin mitä kirkko säätiölle lahjoittaa. David Grantille maksettiin 105 060 dollaria, Heather Newallille 92 000 dollaria, Jeremy Vickille 87 550 dollaria ja Hwa Leelle 60 000 dollaria. Korvauksia maksettiin yhteensä 494 610 dollaria. Näiden johtohenkilöille maksettujen korvausten lisäksi muita palkkakuluja ilmoitettiin maksetun 160 586 dollaria ja eläkevakuutus- ja muita työntekijäetuja 111 847 dollaria. Veroihin meni 230 909 dollaria. Lahjoituksia säätiö keräsi kokonaisuudessaan noin 1,3 miljoonaa dollaria, joista siis kaksi kolmasosaa on maksettu säätiön työntekijöille ja veroihin. Näiden jälkeen suurin kuluerä on "muut kulut", jotka on eritelty raportin liitteessä 5. Liitteestä 5 löytyykin yllättävä summa 330 914 dollaria, joka on maksettu "language contract writers" -nimikkeellä. Voidaan vain arvuutella mitä tällä mahdetaan tarkoittaa, mutta jos vähääkään arvaan oikein niin More Good Foundation maksaa tekstien tuottamisesta hallinnoimilleen suvustoille, jollainen siis kysymormonilta -sivustokin on. Itse jäsenten koulutukseen, jota säätiö väittää tekevänsä, ei kovin merkittävästi varoja näytä säätiössä ohjautuvan vaan pääpaino näyttää olevan painokkaasti verkkosisältöjen tuottamisessa ja kääntämisessä eri kielille.

Kysymormonilta sivusto väittää olevansa "epävirallinen" mutta se on sitä vain lakiteknisesti. Sivustolle on mm. käännetty kirkon virallisilta sivuilta löytyvä essee moniavioisuudesta, johon vastasin jo aikoinaan kun se englanniksi ilmestyi. Epäviralliseksi nimetyn kanavan käyttö palvelee kirkon tarpeita, sillä jos se tulisi rehellisesti suoraan tunnustaneeksi, ettei se ole opettanut totuutta omasta historiastaan ja käytännöistään jäsenilleen, niin monet varmaan lähtisivät siltä istumalta. Nyt epävirallista kanavaa pitkin totutellaan jäsenet uuteen tietoon ja ehkäpä sitten muutaman vuoden päästä jopa päivitetään kirkon pyhäkouluoppikirjat kun jäsenet ovat tottuneet näihin ennen niin harhaoppisiin ajatuksiin ensin epävirallisia kanavia pitkin.

Ihmiskunnan lyhyt historia

Moni mormonikaan ei syvällisesti tule ajatelleeksi kuinka mormonikirkko on nuoren maailman kreationistinen. Tätä havainnollistaa hyvin esimerkiksi kirkon seminaarioppimateriaaleihin sisällytetty kirjanmerkki.

Kirjanmerkin aikajana alkaa n. 4000 eaa ja pyrkii listaamaan VT:n kirjat aikajärjestykseen, joskin siinä pahasti epäonnistuen kun nykyisin jo tiedämme kuinka valtaosa VT:n teksteistä kirjoitettiin vasta Babylonian vankeuden aikana ja sieltä paluun jälkeen. Opin ja Liittojen kirjan 77:6 mukaan maailman ajallinen olemassaolo on ennalta määrätty 7000 vuodeksi.

OL 77:6 K. Mitä meidän on ymmärrettävä kirjalla, jonka Johannes näki ja joka oli sinetöity ulkopuolelta seitsemällä sinetillä?
V. Meidän on ymmärrettävä, että se sisältää Jumalan ilmoitetun tahdon, salaisuudet ja teot; hänen hallintonsa salat, jotka koskevat tätä maata sen olemisen seitsemäntuhannen vuoden eli sen ajallisen olemassaolon aikana.

Lisäksi Kallisarvoisesta Helmestä löytyy mormonikirkon modernin ilmoituksen vahvistamana kuinka Aadam oli aivan ensimmäinen ihminen:

Mooses 1:34 Ja ensimmäiselle kaikista ihmisistä minä annoin nimeksi Aadam, mikä on monta.

Toisinsanoen mormonikirkon pyhään kirjaansa kirjaama ja profeetan saama "ilmoitus" mormonijumalalta vahvistaa kirkon olevan opillisesti nuoren maailman kreationistinen. Kuitenkin Amerikan intiaanien alkuperää ja DNA:ta käsittelevässä esseessä kirkko ylimalkaisesti mainitsee kuinka tiedemiesten mukaan Amerikka asutettiin Aasiasta tulleilla ihmisillä, unohtaen kuitenkin mainita varsin merkittävän seikan kuinka nuo Aasiasta tulleet ihmiset saapuivat mantereelle jo 23 000 vuotta sitten. OL:n ja KH:n tekstit ovat siis kyseenalaisia kun luetaan kirkon esseetä, jossa viitataan pidempään aikajaksoon kuin profeetan saama ilmoitus maailman ajallisesta olemassaolosta.

Useat MAP-kirkon profeetat ovat saarnanneet 6000 vuoden ikäisestä maailmasta. Kirkon johtaja Ezra Taft Benson mm. totesi 6.9.1986 puheessaan näin:

Katsotaan taaksepäin ihmiskunnan lähes kuusituhatvuotista historiaa!

Kuitenkin englanninkielisessä VT:n opiskelijan oppaassaan kirkko väittää, ettei kirkko ole määritelyt virallista kantaa maailman iälle.

While it is interesting to note these various theories, officially the Church has not taken a stand on the age of the earth. (Suomeksi: Vaikka onkin mielenkiintoista huomioida nämä erilaiset teoriat, virallisesti kirkko ei ole ilmaissut mikä maailman ikä on.)

Siis miten on? Seminaarimateriaalissa oleva kirjanmerkkiläpyskä näyttää graafisesti sen mitä OL 77:ssä lukee. Kirkon johtajat ovat vuosien saatossa useaan otteeseen saarnanneet 6000 vuotta vanhasta maailmasta, mutta kaikki tämä on siis vain epävirallista lätinää. Pyrkiikö MAP-kirkko virallisesti eroon pyhiin kirjoituksiinsa kirjatuista ilmoituksista kun se toteaa ettei sillä ole virallista kantaa asiaan? Jos MAP-kirkossa ei luoteta Joseph Smithin saamiin ilmoituksiin niin mihin koko kirkko sitten oikein perustuu? Jos OL 77 on kyseenalainen niin mikä Joseph Smihin ilmoituksista sitten pitää ottaa tosissaan?

Opillisesti kirkko on siis sekamelska keskenään ristiriitaisia ajatus- ja oppirakennelmia, joista johtajat sitten poimivat omiin tarkoitusperiinsä kulloinkin parhaiten sopivan. Kokonaisuutena kaikkinaiset ristiriidat ovat sitä itseään, kaksiteräistä uskonnollista manipulointia.

Uskonto ja moraalin korruptio

Kirjoitin jo vuonna 2013 uskonnon vaikutuksesta moraalikäsityksiin ja käsitys uskonnon moraalikäsityksiä korruptoivista ominaisuuksista vain vahvistuivat entisestään kun Independent uutisoi laajasta tutkimuksesta, jonka mukaan uskovaiset lapset ovat ilkeämpiä kuin sekulaarit kanssaihmiset.

Uskontoja ja uskomuksia sekä niiden hyödyllisyyttä usein perustellaan juuri niiden tarjoaman "positiivisen" arvomaailman takia, mutta viime vuosikymmenten tutkimustulokset näyttävät kyseenalaistavan nämä näkemykset perusteellisesti. Aiemminkin on tehty analyysejä mm. USA:n vankipopulaatioiden uskonnollisesta aatejakaumasta ja havaittu kuinka ateistit ovat aliedustettu ihmisryhmä USA:n vankiloissa. Miksi vain 0.07% USA:n vangeista on ateisteja jos kerran uskonnot vahvistavat ihmisten moraalia? Monelle uskovaiselle helppo ajatuksepysäytysklisee tässä kohdin on luonnollisesti: "Vangit eivät ole aitoja oikeita uskovaisia", mutta nämä ihmiset kuitenkin itse tunnustavat olevansa uskonnollisia. Toki uskonliikkeissä on mukana myös lukuisia uskoon tulleita entisiä rikollisia, joiden elämän uskonto on muuttanut paremmaksi. Ovatko nämä yksittäistapaukset riittävä näyttö jotta voidaan kutsua uskonnon kokonaisvaltaisesti parantavan ihmiskunnan moraalikäsityksiä? En usko, sillä juuri lapsuudessa istutetut arvot monesti kantavat läpi ihmisen elämän ja jostain ne tuomitut rikollisetkin ovat oman arvomaailmansa omaksuneet.

Onkin siis mielestäni varsin perusteltua todeta uskonnollisuuden moraalia lisäävien vaikutusten olevan myytti ja uskontojen itsensä markkinoima mielikuva, jolla ei ole todellisia perusteita. Mielestäni syy, miksi uskonto, erityisesti voimakas uskonnollisuus, korruptoi moraalikäsityksiä on myös melko selvä. Voimakkaasti uskonnolliset ihmiset ovat valitettavan usein uskonnollisen manipuloinnin uhreja kuvitellessaan kuuluvansa juuri siihen yhteen ainoaan oikeaan uskonliikkeeseen, jossa on ainoa oikea totuus ja tie kuolemanjälkeiseen autuuteen. Näissä uskonliikkeissä jäsenten mieliin istutetaan voimakkaita stereotypioita, me vs. muut vastakkainasettelua sekä mielikuvia jatkuvasta taistelusta pahaa muuta maailmaa vastaan. Ei siis ole ihme, että sotaretoriikan kyllästämät uskovaisten lapset kokevat jopa vihamielisiä tunteita ulkopuolisia kohtaan ja siten heidän kykynsä tuntea empatiaa ahdingossa olevia ukopuolisia kohtaan on merkittävällä tavalla heikentynyt.

Voimakkaan uskonnollisissa perheissä, etenkin jos ympäröivän yhteiskunnan arvot poikkeavat uskonnollisen yhteisön arvoista merkittävästi, lapset saatetaan eristää ulkomaailman "pahoilta" ja "maallisilta" vaikutteilta. Kun lapset eristetään ympäröivästä yhteiskunnasta riskinä on lasten ja nuorten "syrjäytyminen" vallitsevan yhteiskunnan moraalikäsityksistä heidän omaksuessaan uskonyhteisönsä usein varsin ehdottomat moraalikäsitykset ja arvomaailman. Seurauksena kasvaa ihmisiä, joiden moraalikäsitykset nähdään yhteiskunnallisesti vääristyneinä, mutta samalla he itse kokevat olevansa jatkuvien hyökkäysten kohteena moraalikäsitysten ja arvojen poiketessa yhteiskunnan moraali- ja arvokäsityksistä. Tämä asetelma nähdäkseni vahvistaa uskovan omassa mielessä itseään toteuttavaa profetiaa uskoviin kohdistuvista vainoista, mikä voimistaa entisestään me vastaan muut ajattelua ja altistaa ääriaatteellisuudelle.

Luonnollisesti uskontoa ei voida syyttää kokonaisvaltaisesti moraalikäsitysten rappiosta uskovaisten lasten mielissä vaikkakin Independentin artikkelissa mainittu tutkimus käsittelee vain uskonnon vaikutuksia. Moraalikäsitysten muotoutuminen lapsen mieleen on kokonaisvaltainen kasvatuksellinen kysymys, jossa perheen uskonnollisuus näyttelee vain yhtä osaa. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat lasten kasvatuksesta vastuuta kantavat tahot kuten päiväkodit, koulut ja vapaa-ajan toiminnot. Jotta lapsesta kasvaisi mahdollisimman yhteiskuntakelpoinen ja moraalikäsityksiltään ympäröivän yhteiskunnan kanssa yhteensopiva niin hänet olisi luonnollisesti kasvatettava mahdollisimman kulttuurisidonnaisesti.

Vaikka monet lapset kasvatetaan tiukan uskonnollisesti niin uusien moraalikäsitysten omaksuminen ei kuitenkaan ole mahdotonta, olenhan minä myös todiste tästä. Aiemmin jyrkät mormonismin moraalikäsitykset ja arvomaailma määrittivät ja jakoivat maailman mielessäni mustavalkoisesti oikeisiin ja vääriin asioihin. Sittemmin luovuttuani uskonnosta olen omaksunut mielestäni huomattavasti humaanimmat moraalikäsitykset enkä luonnollisesti koe enää, että paha ulkopuolinen maailma pyrkisi aktiivisesti tuhoamaan minut, arvoni, moraalini tai maailmankatsomukseni. Vain minä itse olen vastuussa omista arvoistani ja moraalikäsityksistäni, eikä niitä määritellä minulle ulkopuolelta yhdenkään aatteellisen tahon toimesta. Tekeekö tämä asetelma, jossa uskonnollinen taho ei määrittele minulle absoluuttisia arvoja ja moraalikäsityksiä, minusta heikomman tai paremman ihmisen? Ei tietenkään. Vaikka viime vuosien tutkimus osoittaa uskonnoista vapaan aatemaailman moraalisesti vahvemmaksi se ei takaa yksilötasolla moraalista ylivertaisuutta toisiin ihmisiin nähden eli henkseleiden paukutteluun ei silti kellään ole aihetta.

Uskonnon varjot

Uskonnon varjot - Hengellinen väkivalta kristillisissä yhteisöissä on Aini Linjakummun ansiokas kastsaus hengellisen väkivallan eri ilmenemismutoihin. Kirja perustana oleva tutkimustyö on tehty Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa ja kirjan voidaan näin ollen luonnehtia olevan akateeminen teos. Linjakumpu määrittelee hengellisen väkivallan kirjassaan näin:

Kaikki uskonnollisissa liikkeissä tapahtuva väkivalta ei ole hengellistä väkivaltaa. Väkivalta määrittyy hengelliseksi silloin, kun se perustellaan hengellisistä lähtökohdista tai hengellisessä yhteisössä olemisen kautta. Hengellinen väkivalta on usein henkistä, mutta se voi olla luonteeltaan myös fyysistä. Se kohdistuu uskonnollisen liikkeen yksittäisiin jäseniin. Väkivallan tekijöinä voi olla yhteisö kokonaisuudessaan tai yhteisöön kuuluvat ihmiset. (s. 10)

Linjakumpu luo kirjassaan myös katsauksen kuinka hegellisellä väkivallalla on pitkät perinteet uskontojen piirissä ja kuinka harhaoppisiin on kohdistettu suorastaan karmiviakin toimenpiteitä kirkkokurin ylläpitämiseksi. Kirkkokuri ja sen ylläpitämiseen käytetyt metodit saavatkin Linjakummulta tuomion.

Uskontokuntien harjoittama sisäinen, institutionaalinen väkivalta on historiallisesti näyttäytynyt monella tavalla. Yksi esimerkki on kirkkokuri ja sen tuottamat väkivallan muodot.

Kurin ja homogeenisen yhteisön ylläpitäminen luonnollisesti vaatii menetelmiä laumasta poikkeavan käyttäytymisen ja uskomusten kitkemiseksi. Metodit kuitenkin pyrkivät pakottamaan tavalla tai toisella yksittäisen jäsenen muuttamaan omaa ajatteluaan ja käytöstään, jolloin muutos voi olla yksilön oman tahdon vastainen tehden siitä hengellistä väkivaltaa. Linjakumpu mainitsee katolisen inkvistion ja sen käyttämät metodit, mutta kirjan pääpaino on protestanttisen uskonpuhdistuksen ja reformaation jälkilöylyissä 1800 -luvulla syntyneessä Lestadiolaisuudessa sekä Jehovan todistajissa, joskin muita hajanaisia mainitoja muista yhteisöistäkin kirjasta löytyy.

Suosittelen kirjaa kaikille uskonnollisten liikkeiden jäseniinsä kohdistamista hengellisen väkivallan muodoista kiinnostuneille. Kirjalla on luonnollisesti paljon annettavaa myös uskonnollisten liikkeiden jäsenille, joita kirja eittämättä auttaa tunnistamaan heihin kohdistuvan väkivallan ja siten auttaa heitä suojautumaan hengellisen johtajan tai yhteisön heihin kohdistamalta väkivallalta.

Carthage

MAP-kirkon alkeisyhdistyksen oppikirja kolmevuotiaille kehottaa sivulla 130 lapsia opettavaa aikuista näin:

Kerro omin sanoin kertomus siitä, kuinka profeetta Joseph Smith ja muut kirkon johtajat olivat Carthagen vankilassa. Ilkeät miehet olivat panneet heidät vankilaan, vaikka he eivät olleet tehneet mitään väärää. Profeetta tiesi, että hänen henkensä oli vaarassa, ja hän oli hyvin surullinen. Hän pyysi ystäväänsä John Tayloria laulamaan. John oli myös hyvin surullinen, ja hän sanoi Josephille, ettei häntä haluttanut laulaa, mutta Joseph kehotti häntä laulamaan. Kun John lauloi laulun Jeesuksesta, kaikista vankilassa olijoista tuntui paremmalta. Laulu muistutti heitä siitä, että taivaallinen Isä ja Jeesus rakastivat heitä. Se antoi heille voimaa ja rohkeutta.

Tapahtumaketju, joka johti Joseph Smithin kuolemaan, on aika paljon monitahoisempi ja monimutkaisempi kuin ylimalkainen väite "eivät olleet tehneet mitään väärää." MAP-kirkon alkeisyhdistyksen oppikirja kirkon historiasta 8-11 vuotiaille kertoo sivulta 210 alkaen omanlaisensa tarina, jossa myös kaikki vastuu vieritetään kirkkoa vihaavien ja vainoavien ulkopuolisten ihmisten harteille. 8-11 vuotiaiden oppikirjassa mainitaan muutamia avainseikkoja, jotkin suoraan valehdellen ja toiset tarkemmin selittämättä miksi tapahtumaketju purkautui siten kun se purkautui päättyen Joseph ja Hyrum Smithin murhaan Carthagen vankilassa.

8-11 vuotaiden oppimateriaalissa räikeimmät valheet ovat:

• Muutamat kirkon viholliset perustivat sanomalehden, joka kertoi ilkeitä valheita
• Joseph ja Hyrum Smithiä syytettiin väärin perustein maanpetoksesta

Sanomalehti, johon tekstissä viitataan, on tietysti Nauvoo Expositor. Lehden perusti William Law, joka oli ennen erottamistaan Joseph Smithin toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. William Law:lle viimeinen pisara oli kun Joseph Smith yritti päästä hänen vaimonsa Jane Law:n sänkyyn ja näin lisätä Jane omaan haaremiinsa. Lehdessä William Law aikoi kertoa tosiasioita kirkosta ja Joseph Smithistä, joita valtaosa Nauvoon mormoneista ei tiennyt, eikä siis "ilkeitä valheita" kuten kirkon oppimateriaalissa annetaan ymmärtää. Yksi näistä väitetyistä "valheista" oli Joseph Smithin aviorikokset toisten miesten vaimojen kanssa ja moniavioiset suhteet, jotka olivat osavaltion laissa kiellettyjä.

Joseph ja Hyrum Smithin maanpetossyytteet taas olivat lehden painon tuhoamisesta seuranneista levottomuuksista. Lehden painon tuhoamisen jälkeen naapuri piirikunnan lehdessä, jossa mormonit eivät toki olleet kovin suosittuja, hyökättiin kovin sanakääntein näitä USA:n perustuslailliseen sananvapauteen puuttuvia toimia kohtaan ja vaadittiin suoranaisesti sotaa mormoneja vastaan, mikä luonnollisesti nostatti pelkoa mormonien kansoittamassa Nauvoossa. Lehtipainon tuhoaminen johti myös useisiin pidätysmääräyksiin Joseph Smithiä ja mormonijohtajia kohtaan. Nauvoossa pidätysmääräykset kuitenkin hylättiin kaupungin perustamiskirjaan kirjattujen habeas corpus pykälien nojalla, jotka oli suunniteltu nimenomaisesti estämään Joseph Smithin luovuttaminen Nauvoon ulkopuolisten tuomioistuinten tuomittavaksi. Habeas corpuksen käyttö pidätysmääräysten kumoamiseksi näin selkeän rikoksen kohdalla oli kuitenkin liikaa kuvernööri Thomas Fordille, joka vaati Joseph Smithiä antautumaan ja saapumaan Carthagen oikeuteen vastaamaan syytöksiin. Suojellakseen itseään ja Nauvoon kaupunkia mahdollisilta levottomuuksilta Joseph Smith oli myös julistanut sotatilan sekä mobilisoinut Nauvoon legioonan. Suunnilleen 2500 miehen Neuvoon legioona, jota verrattaessa liittovaltion armeijan silloiseen vahvuuteen n. 8500 miestä,  oli miesvahvuudeltaan USA:n toiseksi suurin armeija. Sotatilan julistaminen ilman kuvernöörin lupaa ja Nauvoon legioonan mobilisointi nähtiin Illinoissa suorana maanpetoksena ja osavaltion rauhaa vakavasti uhkaavana tekona. Perusteet maanpetossyytteille siis olivat olemassa.

Lisäksi osavaltion muut asukkaat suhtautuivat mormoneihin varsin epäluuloisesti sillä mormonit äänestivät vaaleissa kirkon johtajien ohjeiden mukaan ja mormonijohtajia syytettiinkin vaaleissa äänien myymisestä sekä poliittisella vaikutusvallalla pelaamisesta. Pelätessään mormonien tavoittelevan teokraattista yksinhallintoa alueella liittoutuivat muut piirikunnan asukkaat paikallisvaaleissa mormoneja vastaan, joskin huonolla menestyksellä monituhatpäisen mormoniyhteisön äänestäessä omat ehdokkaansa avainpaikoille. Lehtipainon tuhoamispäätöksestä seurannut tapahtumaketju kireässä poliittisessa tilanteessa johti Joseph Smithin kuolemaan ja Nauvoon kaupungin perustamiskirjan peruuttamiseen ja siten mormonien lopulliseen karkottamiseen osavaltiosta. Luultavasti mikään mitä Nauvoo Expositorissa olisi painettu ei olisi johtanut vastaavaan tilanteeseen tai mormonien lopulliseen karkottamiseen osavaltiosta. Lehden tuhoamisen voidaankin spekuloida olleen ehkäpä Joseph Smithin uran huonoin poliittinen päätös.

Palataan siis alkuun ja mutustellaan hieman sanoja "Ilkeät miehet" sekä "eivät olleet tehneet mitään väärää." Ilkeitä miehiä, jotka panivat Joseph ja Hyrum Smithin vankilaan, ovat MAP-kirkon narratiivissa osavaltion virkamiehet ja kuvernööri, jotka yrittivät ylläpitää rauhaa osavaltiossa ja välttää sisällisodan vaatimalla Joseph Smithiä ja kirkon johtajia vastaamaan teoistaan oikeuteen. "Mitään väärää" mormonijohtajat eivät kirkon opetusten perusteella tehneet tuhotessaan lehtipainon ja sitä seuranneiden levottomuuksien aikana julistaessaan sotatilan ja mobilisoidessaan maan toiseksi suurimman armeijan. En pidä mitenkään ihmeellisenä, että kaiken tämän jälkeen liittovaltio halusi riisua mormonit aseista ja karkottaa heidät osavaltiosta, kukapa sitä haluaisi omalle takapihalleen arvaamattomasti käyttäytyvää yksityisarmeijaa ja häikäilemättömästi omia valtapyrkimyksiään pönkittäviä uskonjohtajia.

Sinänsä ikävää on, että Joseph Smith ei tullut tuomituksi tuomioistuimessa. Carthagessa järjestetty oikeusistunto ja sitä seurannut Smithien vangitseminen ei ollut edes ensimmäinen kerta kun Joseph Smith oli syytettynä maanpetoksesta. Missourista maanpetossyytteet olivat seurausta 1838 levottomuuksista ja Joseph Smith tuomittiin sotatuomioistuimissa jo kertaalleen kuolemaan maanpetoksesta. Tuolloin Joseph Smith pelastui vain kun hänen puolustusasianajanaan toiminut ja tuomion täytäntöönpanosta kieltäytynyt Alexander Doniphan argumentoi, ettei siviiliä voitu tuomita sotatuomioistuimessa. Tapauksen käsittely siis siirrettiin siviilioikeuteen, mutta Joseph Smith pakeni ennen kuin siviilituomioistuin kerkesi syytteitä käsitellä. Olisikin todella mielenkiintoista tietää miten maanpetostuomio olisi aikanaan vaikuttanut mormonikirkon menestysmahdollisuuksiin vaikka epäilemättä hänestä olisi tuossakin tapauksessa leivottu marttyyri Brigham Youngin toimesta.

Mikään pyhimys Joseph Smith ei todellakaan ollut. Hänen elämäänsä värittää useat kohtaamiset lain kanssa erilaisista huijauksista, aviorikoksista ja petoksista. Maan alkaessa poltella jalkojen alla turhankin paljon hän on noudattanut samaa kaavaa kuin kuka tahansa aikalainen lainsuojaton ja paennut seuraavaan osavaltioon.

Quentinin malliesimerkki uskonnollisesta manipuloinnista

Jos et vielä lukenut uskonnollista manipulointia käsittelevää kirjoitussarjaani niin nyt voisi olla hyvä, sillä olen päättänyt tänään ruotia Lokakuun 2016 MAP-kirkon yleiskonferenssissa Quentin L. Cookin manipulointitekniikoilla kyllästetyn puheen.

Aloitetaan siis.

Rohkeita todistuksessa Jeesuksesta

Iankaikkinen elämä on suurin Jumalan lahjoista, ja se suodaan niille, jotka pitävät Jumalan käskyt ja kestävät loppuun asti.

Puheen ensimmäinen lause tarjoilee kuulijalleen oppia yli yksilön ja euforiaa, Jumalan tarjoaman lahjan ja iankaikkisen elämän muodossa. Samalla hän ehdollistaa Jumalan rakkauden sulkemalla lahjan saajien ulkopuolelle ne, jotka eivät pidä Jumalan käskyjä ja ovat heikkoja uskossaan, mikä toimii samalla olemassaolon häivyttämisenä.

Toisaalta iankaikkinen elämä taivaallisen Isämme luona kielletään niiltä, ”jotka eivät ole rohkeita todistuksessa Jeesuksesta”

Toisessa lauseessa hän vielä laajentaa olemassolon häivyttämistä lisäämällä joukkoon ne jotka eivät ole "rohkeita todistuksessaan." Tämä ilmaus toimii olemassaolon häivyttämisen ohella ladattuna kielenä, sillä se sisältää verhotun uhkauksen kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät täytä kirkon tasovaatimuksia, julista uskostaan rohkeasti tai osallistu kirkon jäsenhankintaan. Lause myös tarjoaa niille, jotka kokevat olevansa rohkeita todistuksessaan, oikeutuksen syyllistää heikompia jäseniä.

Tämän jälkeen Quentin kertoo melko tyhjänpäiväisen tarinan isästään ja sähköpylväästä, johon hän ilmeisesti toivoo kuulijoiden samaistuvan ja jota hän käyttää vertauskuvana alustamaan seuraavaa:

Kompastuskivi on ”este uskolle tai ymmärrykselle” tai ”haitta edistymiselle”. Hengellinen kompastuminen on ”lankeamista syntiin tai kurittomuuteen”. Kompastuskivi voi olla mitä tahansa, mikä estää meitä saavuttamasta vanhurskaita tavoitteita.

Quentinin metafora kompastuskivestä aloittaa puheen pääpainona näyttäytyvän fobioiden istutuksen, jossa pahoiksi ja pelottaviksi määritellään kaikki asiat, jotka eivät edistä uskoa. Hän jatkaa:

Meillä ei ole varaa antaa kompastuskivien hämmentää tai häiritä todistustamme Isästä ja Pojasta. Me emme saa langeta siihen ansaan. Todistuksemme Heistä pitää pysyä puhtaana ja yksinkertaisena kuten isäni yksinkertainen sähköpylvään puolustus karjatilalla, jossa hän varttui.

Tämä on  riippuvuuden synnyttämistä kun hän vetoaa kuulijoihin kuinka todistuksen tulee olla puhdas ja yksikertainen, jotka termeinä sisältävät viittauksen lapsenkaltaisesta vittomuudesta ja jäsenen riippuvuussuhteesta kirkkoon sekä sen johtajiin.

Tämän jälkeen Quentin lähtee ampumaan alas pahaksi koettuja "kompastuskiviä," joita ovat ihmisfilosofiat, synnin kieltäminen ja keskittyminen johonkin tiettyyn opilliseen yksityiskohtaan muiden kustannuksella, jota hän kutsuu maalin yli ampumiseksi.

Ihmisfilosofioista puhuessaan Quentin ripotteli sekaan mm. seuraavat lauseet:

Mutta me tiedämme myös, että vastustajan parhaimpana pitämä strategia on johtaa ihmiset pois Jumalan luota ja saada heidät kompastumaan tähdentämällä Vapahtajan ja Hänen opetustensa sijaan ihmisfilosofioita.

Me tiedämme, että luopumus tapahtui osittain siksi, että ihmisfilosofiat korotettiin Kristuksen keskeistä perusoppia tärkeämmiksi.

Ilman uskonkäsityksiä ei ole tunnetta vastuullisuudesta Jumalaa kohtaan.

Kaikki kolme yllä lainaamaani lausetta rakentavat epäluuloja jäsenen mieleen kirkon ulkopuolisia aatteita kohtaan. Muistettaessa kuinka puheen alussa Quentin ehdollisti iankaikkisen elämän kuuliaisuudelle niin tämä on voimakas uhkaus, joka saa pahimmillaan jäsenet pelkäämään ulkopuolisia tietolähteitä ja toimii siten myös miljöö- ja informaatiokontrollina. Fobioiden istutuksen lomassa Quentin myös hyökkää kirkon johtajien perinteisellä tavalla lähtijöitä kohtaan.

Valitettavasti näin käy myös joidenkuiden kirkon jäsenten kohdalla, jotka joutuvat ymmälleen ja antavat ajalle ominaisten aatteiden vaikuttaa heihin – eivätkä monet niistä ole selvästikään vanhurskaita.

”Paljon seulontaa tapahtuu siitä syystä, että poiketaan vanhurskaasta elämästä eikä siitä tehdä parannusta. Muutamat luopuvat eivätkä pysy vahvana loppuun asti. Muutamat joutuvat luopioiden eksyttämiksi. Samoin muutamat loukkaantuvat, sillä jokaisella taloudenhoitokaudella on kyllä omat kompastuskivensä!”

Stereotyypittämällä lähtijät yksinkertaisesti vanhurskaudessaan epäonnistuneiksi, luopioiksi ja loukkaantuneiksi Quentin käyttää kaikille mormoneille tuttuja ajatuksenpysäytyskliseitä, joilla jäsenet on opetettu torjumaan monet kirkon kanssa ristiriitaiset ajatukset. Quentin, kuten ei kukaan muukaan kirkon johtaja, tule varmaan koskaan edes viittaamaan puheissaan sellaiseen mahdollisuuteen, että jollakulla voisi olla joku hyvin perusteltu syy lähteä kirkosta, joten vastaavia stereotyypityksiä tulemme kuulemaan varmasti tulevaisuudessakin.

Tämän jälkeen Quentin jatkaa syntien kieltämisestä totalistisella uudelleen määrittelyllä ja mystisellä manipuloinnilla.

Yksi meidän aikamme ainutlaatuisista ja ongelmallisista puolista on se, että monet ihmiset käyttäytyvät syntisesti mutta kieltäytyvät pitämästä käytöstään syntisenä. He eivät tunne katumusta eivätkä halua myöntää, että heidän käytöksensä on moraalisesti väärin. Jopa jotkut, jotka tunnustavat uskovansa Isään ja Poikaan, asettuvat erheellisesti sille kannalle, ettei rakastavan taivaallisen Isän pitäisi vaatia mitään seurauksia käytöksestä, joka on vastoin Hänen käskyjään.

Totalistisen uudelleen määrittelyn tästä kohdasta tekee se, että Quentin määrittelee ulkopuolisten ihmisten kokemuksen elämästä ja vierittää synnin heidän päällensä omasta viitekehyksestään. Hän myös määrittelee ulkopuoliset ihmisten moraalin puutteelliseksi, koska he kieltäytyvät hyväksymästä MAP-kirkon viitekehystä oman elämänsä tulkitsemiseen. Tämä sulautuu mormonikirkon mystiseen manipulointiin, jonka mukaan vain ja ainoastaan MAP-kirkolla on koko totuus ja koko muu maailma on väärässä samalla istuttaen hienovaraisesti me vastaan muut ajattelua jäsenten mieliin. Seuraavaksi Quentin lisää yhtälöön pyhää tiedettä:

Alma auttoi Koriantonia ymmärtämään, että ei ole ”epäoikeudenmukaista määrätä synnintekijä kurjuuden tilaan". Mutta hän huomautti, että Aadamista alkaen armollinen Jumala oli suonut ”aikaa parannuksentekoon”, koska ilman parannusta ”suuri pelastussuunnitelma olisi tehty tyhjäksi”. Alma myös totesi, että Jumalan suunnitelma on ”onnensuunnitelma”.

Quentin siis yrittää pukea epäloogisen jollain tavalla loogiseen asuun. Lisäksi hän samalla esittää uhkauksen synnintekijää odottavasta kohtalosta jos ei tee parannusta, mutta jättää kaiken tärkeään tiedon pois jolloin kuulija täyttää aukot mistä parannus on tehtävä. Kyseessä on siis epäsuora ohje tehdä parannusta jostain, mitä ei määritellä. Samaa pyhää tiedettä ja mystistä manipulointia hän jatkaa myös seuraavassa kappaleessa.

Alman opetukset ovat mitä valaisevimpia: ”Sillä katso, oikeudenmukaisuus esittää kaikki vaatimuksensa, ja myös armo vaatii itselleen kaiken, mikä on sen omaa; ja niin ainoastaan todella katuvat pelastuvat.” Todellisessa valossaan nähtyinä parannuksen loistavat siunaukset ja kuuliaisuus Vapahtajan opetuksille ovat tavattoman tärkeitä. Ei ole epäoikeudenmukaista puhua selkeästi, kuten Alma Koriantonille, syntisten valintojen ja parannuksenteon puutteen seurauksista. Usein on julistettu: ”Ennemmin tai myöhemmin jokaisen on istuttava seurausten juhla-aterialle.”

Lukemalla tekstiä ulkopuolisena siinä ei ole yksinkertaisesti päätä eikä häntää ja kehokin on pahasti kateissa vaikka sanat onkin puettu jollain tavalla loogiselta kuullostavaksi sarjaksi äännähdyksiä. Kyse on siis edelleen pyhästä tieteestä, joka ei kerro ulkopuoliselle oikeastaan mitään, mutta jonka kultissa sisällä oleva jäsen kokee jollain tavalla arvokkaana ohjeena.

Viimeiseksi kompastuskiveksi Quentin nimesi siis maalin yli katsomisen, josta hän aloittaa lainaamalla Mormoninin kirjasta:

Profeetta Jaakob puhui muinaisista juutalaisista uppiniskaisena kansana, joka halveksi selkeitä sanoja, tappoi profeetat ja etsi sellaista, mitä ei voinut ymmärtää. ”Ja nyt, sokeutensa tähden – mikä sokeus johtui siitä, että he katsoivat yli maalin – heidän täytyi langeta.”

Tämä maalin yli katsominen Quentinin puheessa heittää syyllisyyden viittaa niiden päälle, jotka keskittyvät johonkin yksittäiseen kirkon oppiin ja sen perusteella kyseenalaistaa kirkon johtajien auktoriteetin.

Evankeliumin viemistä äärimmäisyyksiin on se, että kohottaa jonkin evankeliumin periaatteen muiden yhtä tärkeiden periaatteiden yläpuolelle ja asettuu kannalle, joka ylittää kirkon johtajien opetukset tai on ristiriidassa niiden kanssa.

Kun me korostamme jotakin periaatetta tavalla, joka vähentää sitoutumistamme muihin yhtä tärkeisiin periaatteisiin, tai asetumme kannalle, joka on kirkon johtajien opetusten vastainen tai ylittää ne, niin me katsomme yli maalin.

Quentin näin muistuttaa kuulijoitaan pariin otteeseen kuinka kirkon oppi ajaa yli yksilön ja johtajat ovat aina oikeassa.

Lopuksi Quentin vielä kokoaa suuren osan käyttämistään manipulointitekniikoista yhteenvedossaan tiiviiseen nippuun.

Jos meidän on määrä olla rohkeita todistuksessamme Jeesuksesta [julkinen sitoutuminen], meidän täytyy välttää kompastuskiviä, jotka saavat ansaan monia muutoin kunniallisia ihmisiä ja estävät heidän edistymisensä.[fobioiden istutus] Päättäkäämme olla aina Hänen palveluksessaan.[Teot synnyttävät uskoa] Tietoa etsiessämme meidän pitää välttää ihmisfilosofioita, jotka heikentävät sitoutumistamme Vapahtajaan.[fobioiden istutus, miljöökontrolli] Meidän täytyy nähdä synti sen oikeassa valossa ja ottaa vastaan Vapahtajan sovitus tekemällä parannusta.[totalistinen uudelleen määrittely, pyhä tiede, mystinen manipulointi] Meidän pitää välttää maalin yli katsomista ja keskittyä Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme ja Lunastajaamme, ja noudattaa Hänen oppiaan.[epäsuorat ohjeet, oppi yli yksilön]

Kokonaisvaltaisesti Quentin L. Cookin puhe oli kyllästetty uskonnollisella manipuloinnilla.

Mielenkiintoiset pari viikkoa

Viimeisen parin viikon aikana mormonikirkon tietovuodot ovat raottaneet kulissien takaista maailmaa. Ensin suivaantunut jäsen, joka redditissä väitti kirkon tuhonneen hänen elämänsä, latasi nettiin kymmeniä kirkon sisäisiä dokumentteja. Dokumentit itsessään eivät olleet mitään maata vavisuttavia salaisuuksia, joskin siellä jotain pieniä ja mielenkiintoisia tiedonjyviä hajanaisesti esiintyy. Astetta huonompaan valoon MAP-kirkko sinkoutui kun youtubeen ilmestyi "Mormon Leaks" -kanava. Mormon Leaks kanavalla on tällä hetkellä 15 videota kirkon ylimmän johdon kokouksista.

Salt Lake Tribune listasi videot sivullaan sekä kuvasi muutamilla lauseilla niiden sisältöä. Salt Lake tribune kuvailee videoita seuraavasti:
Kirkko ja Islam: (15.2.2012) Johtajat keskustelevat työryhmästä, joka valmistelee lähetystyöntekemistä Islamilaisissa maissa.
Tiede ja Moraali: (11.6.2011) Johtajille kerrotaan nousevista tieteen saavutuksista ja niiden mahdollisista vaikutuksista moraaliin.
Avioliitto, myytit ja faktat: (21.2.2007) Mormonijohtajille vakuutetaan kuinka avioliitto on edelleen aikuisenemmistön toive, mutta heitä varoitetaan kuinka mormonit, kuten muutkin yleisesti, viivästyttävät avioitumista ja saavat siten vähemmän lapsia.
Nuoret sinkut: (12.11.2008) Johtajille puhutaan kuinka nuorten sinkkujen pitäminen kirkossa on yhä vaikeampaa. Aktiivisuus Pohjois-Amerikassa n. 30% ja kansainvälisesti alle 20%.
Merirosvous: (3.12.2008) MAP-johtajille puhutaan merirosvojen kasvaneesta uhasta maailman merillä ja he katsovat lyhyen pätkän "Pirates of Carribean" elokuvasta.
Kirkon valmistautuminen: (15.5.2008) Kirkon johtajat keskustelevat jäsenten kotivarastoista. Noin 20%:lla USA:n mormoneista on kolmen kuukauden kotivarastot kun 10-15%:lla on jopa vuoden varasto. Alle 3%:lla USA:n ulkopuolella asuvista jäsenistä on kotivarastoa ylipäänsä.
Asuntokriisi: (17.9.2008) MAP-johtajat kuulevat asuntokriisiin johtaneista syistä ja kuinka rahoitusala otti liian suuria riskejä.
Wikileaks: (12.1.2011) Keskustelu, jonka oli tarkoitus käydä läpi kirkon kyberturvallisuutta, keskittyykin Chelsea Manningin seksuaalisuuteen. Keskustelun aikana mm. Dallin H. Oaks esittää arvelunsa kuinka media peittelee negatiivisia uutisia homoseksuaaleista.
Kurdit: Kansakunta ilman valtiota: (13.6.2012) Yleisauktoriteetit kuuntelevat esityksen kurdeista ja keskustelevat kuinka viedä mormonismia heille.
Kirkon PR Washintonissa: (18.2.2009) Entinen senaattori Gordon Smith selostaa kuinka arvokaita senaatissa olevat aktiiviset jäsenet ovat ja kuinka he pystyvät järjestämään tapaamisia ulkomaiden johtajien kanssa.
Marijuana: (11.11.2010) Kirkon johtajat keskusteleva lääkemarijuanan tulosta markkinoille ja kuinka siitä tulisi puhua jäsenille.
Uskonnonvapaus: (16.5.2012) Entinen Utahin kuvernööri Mike Leavitt esittää MAP-kirkolle suunnitelman yhdistää voimat muiden uskonyhteisöjen kanssa taistelussa uskonnonvapauden puolesta abortteja ja homoavioliittoja vastaan.
Eläkesäästöt: (29.10.2008) Keskustelun keskiössä talousromahdus ja kuinka se voi johtaa tilanteeseen, jossa kirkolla on vähemmän eläkepäiviään lähetyssaarnaajina viettäviä vanhuksia.
2008 vaalit: (19.11.2008) David Magleby, yhteiskuntatieteilijä BYU:sta, esittelee yleisauktoriteeteille analyysin 2008 vaaleista päähuomion keskittyessä homoavioliittoaloitteisiin.
Kirkon historiaosaston tapaaminen: (?.?.?) Kirkon johtajat keskustelvat muutoksista kirkon historiaosastolla.

Videot antavat mielenkiintoisen kuvan kirkon johdosta. Kuva on karu, nämä vanhat paapat eivät ole kiinnostuneita maailman parantamisesta, ihmisoikeuksista tai köyhien auttamisesta, sillä he tuntuvat monin paikoin miettivän enemmän sitä onko joku homoseksuaali vai ei, kuten mm. Wikileaks videossa esitettiin kysymys onko Julian Assagne homo jne. Kirkon johtajien jumalallinen innoitus näyttääkin käytännössä olevan powerpoint -kalvojen ja keskustelujen muodossa suunnitelmien punomista siitä kuinka tasa-arvoista avioliittolakeja puoltavia aloitteita pystytään kampittamaan mahdollisimman tehokkaasti puhumalla aiheesta kielteisesti mediassa, muodostamalla peiteorganisaatioita, joilla pyritään vaikuttamaan lainsäätäjiin, sekä tukemalla kirkon tavoitteita asiassa yksityisten lakifirmojen avulla.

MAP-kirkko onkin näiden videoiden valossa varsin merkittävä pelaaja USA:n mielipiteiden muokkausmarkkinoilla ja se pyrkii vaikuttamaan varsin kyseenalaisin tavoin miljoonien kirkon ulkopuolisten ihmisten elämään.

Mielipidevaikuttamista

Tänä aamuna Fox News kertoi, että MAP-kirkon luottamuksellisia dokumentteja on vuodettu verkkoon. Tarkastelin näitä dokumentteja hieman ja suurelta osin ne ovat melko tylsiä, kuten Fox Newskin toteaa. Pääosin dokumentit ovat kirkon hallinnolliseen byrokratiaan liittyvää sisältäen mm. lähetysjohtajan asunnon kalustus- ja varustetason tai temppeleiden kalusteiden ja tarvikkeiden viitehinnat. Joissain asiakirjoissa käsitellään jotain tiettyjä kirkon ohjelmia ja dokumenteista mm. selviää kuinka "Mormon Messages" ohjelmalle on viiden vuoden jaksolle varattu n. 2,5 miljoonaa dollaria. Dokumenttien joukosta löytyy myös joitain mielenkiintoisia kirkon käsikirjoja, joista ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kirkon PR -manuaaliin.

PR manuaalista selviää, kuinka MAP-kirkko pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan mielipidejohtajiin maailmassa. Vaikuttamisen runkona toimii kolmen askeleen ohjelma:

1. Mitä? 
2. Kuka? 
3. Miten?

Ensimmäinen askel oppaassa on määrittelyaskel. Alueellista PR-tiimiä ohjeistetaan tunnistamaan mitkä ovat kirkon johtajien tavoitteet alueella ja mitä ongelmia kirkolla alueella on. Tavoitteiden hahmotteluun opas tarjoaa seuraavat kysymykset:

• Mitkä ovat pappeusjohtajien mielestä kirkon ja jäsenten suurimmat tarpeet alueella?
• Kuinka nämä tarpeet muuttuvat seuraavan viiden vuoden aikana?
• Mitkä ovat pappeusjohtajien nykyiset aloitteet tai painopisteet?
• Mitkä paikalliset esteet tai uhat rajoittavat kirkon kasvua nyt?
• Mitkä asiat voivat aiheuttaa ongelmia kirkon paikalliselle menestymiselle seuraavan viiden vuoden aikana?
• Mitä huolenaiheita paikallisella yhteisöllä on ja kuinka kirkko voisi auttaa niiden ratkaisemisessa?

Toisella askeleella paikallinen PR-tiimi pyrkii tunnistamaan ne vaikuttajat, joilla on valtaa asetettujen tavoitteiden suhteen ja siten voisivat mahdollisesti helpottaa tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeiden ihmisten tunnistamiseksi kirja opastaa näin:

• Vaikuttaako henkilö nykyisessä asemassaan päätöksiin, jotka voivat olla kirkon kannalta joko positiivisia tai negatiivisia?
• Onko henkilö nykyisin erityisesti tekemisissä sellaisten lakien, käytäntöjen tai päätösten kanssa, jotka liittyvät joko suoraan tai välillisesti pappeusjohtajien tavoitteisiin tai kirkon mahdollisesti kohtaamiin ongelmiin?
• Nouseeko henkilö todennäköisesti joskus tulevaisuudessa asemaan, jossa hänellä on valtaa tai vaikutusmahdollisuus lakeihin, käytäntöihin tai päätöksiin, jotka liittyvät joko suoraan tai välillisesti pappeusjohtajien tavoitteisiin tai tai kirkon mahdollisesti kohtaamiin ongelmiin?
• Jakaako henkilö samat tavoitteet tai huolet kuin kirkon johtajat? Hyötyykö henkilö suhteesta?

Kun mielipidejohtaja on tunnistettu PR-tiimistä nimetään henkilö, joka vastaa yhteydenpidosta ja suhteen ylläpidosta kyseiseen mielipidejohtajaan. 

Kolmannessa askeleessa nimetty henkilö luo yhdessä tiimin kanssa tiekartan, jolla suhteet kyseiseen mielipidevaikuttajaan luodaan ja ylläpidetään. Jokaisen tiekartan tulee oppaan mukaan sisältää seuraavat asiat:

• Syy suhteelle ja sen ylläpidolle, sisältäen askeleessa yksi asetetut tavoitteet
• Mielipidevaikuttajan yhteystiedot
• Tiekartan tekemiseen käytetty tutkimusmateriaali, sisältäen:
• Taustatiedot mahdollisista aiemmista yhteydenotoista kirkon, jäsenten ja mielipidevaikuttajan välillä ml. osallistumiset kirkon järjestämissä tilaisuuksissa tai nykyiset suhteet kirkon jäseniin.
• Pappeusjohtajien tavoitteiden taustatiedot soveltuvin osin.
• Mielipidevaikuttajan mahdolliset lausunnot, kirjoitukset tai uutisoidut lausunnot tavoitteiden aihepiiristä
• Viimeaikaiset saavutukset tai tunnustukset liittyen tavoitteisiin.
• Mielipidevaikuttajasta riippumattomat tilastot siitä mitä hän mahdollisesti aiheesta uskoo
• Yhteydenpitosuunnitelma
• Miten mielipidevaikuttajaan pidetään yhteyttä (esim. kirjeitse, puhelimella, lounaiden tai illallisten merkeissä..)
• Yhteydenpidosta vastaava(t) henkilö(t)
• Tavoiteaikataulu suunnitelluille tapaamisille tai yhteydenpidolle
• Suunnitellut seurantatapaamiset yhteydenpito päivämäärineen ja yhteydenpitotiheys.

Malliesimerkinä tarjottu PR suunnitelma näyttää tältä.

Tehtyjen PR suunnitelmien toteutumista seurataan ja ne räätälöidään yksilöllisesti mielipidevaikuttajan mukaan. Tavoite on löytää jokaisen tunnistetun mielipidevaikuttajan kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joiden kautta suhdetta rakennetaan ja ylläpidetään.

Erityistä huomiota suhteiden rakentamisessa opas kehottaa kiinnittämään muiden uskonliikkeiden johtajiin. Muiden uskonliikkeiden johtajat opas tunnustaa olevan usein kunniallisia, mutta kiireisiä ihmsiä, joilla voi olla kuitenkin kielteinen käsitys MAP-kirkosta esim. jonkin aiemmin tapahtuneen kielteiseksi koetun kohtaamisen MAP-kirkon jäsenen kanssa. Positiivisten mielipiteiden synnyttämiseksi kirja kehottaa mm. auttamaan toisten uskonyhteisöjen projekteissa ja tukemaan heidän ideoitaan sekä välttämään kehuskelua MAP-kirkon ohjelmilla tai menestyksellä.

Median suuntaan suhteiden luominen nähdään kirjassa myös avaintekijänä. Vaikka kirkko ei pysty määrittelemään mitä siitä uutisoidaan niin se pyrkii kuitenkin muokkaamaan miten siitä uutisoidaan. Perinteisten mediatalojen ohella MAP-kirkko on tunnistanut myös sosiaalisen median ja bloggaajien uutisarvon. Bloggaajista opaskirja toteaa mm. näin:

Tyypilliset periteisen journalismin säännöt - tasapuolinen uutisointi, tietojen tarkistus, tarkkuus, lähdeviitteet, objektiivisuus, jne - eivät yleensä päde verkossa. Paljon siitä mitä blogeissa julkaistaan olisi parempi luonnehtia mielipiteiksi tai analyyseiksi, mutta ei uutisiksi. Blogeista on kuitenkin tullut enenevissä määrin kokonaisvaltaisempia ja niillä on merkittävää valtaa kansallisissa keskusteluissa ajankohtaisista asioista ja uutisista. Tämä tarkoittaa, että moni asia, josta uutisoidaan blogeissa, päätyy myös valtamediaan.

Median suhteen päätarkoitukseksi kirkko nimeää strategisten suhteiden rakentamisen sellaisiin mielipidejohtajiin, jotka vaikuttavat kirkon maineeseen ja joiden toimilla voidaan helpottaa kirkon tavoitteiden saavuttamista. Paikallisen PR-johtajan tehtävä nähdäänkin tältä osin kriittisenä sillä journalistien käsitykset ja mielipiteet MAP-kirkosta nähdään suoraan heijastuvan heidän kirjoittamissaan jutuissa. PR-johtajaa kehotetaankin keräämään ja ylläpitämään tietokantaa kaikista sellaisista mediakontakteista, jotka nähdään todennäköisinä kirkkoon liittyvien artikkeleiden kirjoittajina. Kaikesta yhteydenpidosta tulee tietokantaan taltioida päivämäärä, kontaktihenkilöiden nimet, yhteystiedot ja asema, sekä muistiinpanot esitetyistä kysymyksistä, vastauksista ja keskustelunaiheista sekä lopuksi lopputulos oliko kirjoitettu artikkeli positiivinen vai negativiinen. Tietokantaan kerättyjen tietojen perusteella kirja toteaa PR-johtajan aikanaan pystyvän muodostamaan käsityksen millaisia vastauksia antamalla kulloisellekin journalistille pystyy vaikuttamaan tuleeko artikkelista positiivinen vai negatiivinen. Oppaassa on melko yksityiskohtaisiakin ohjeita miten journalisteihin kannattaa pitää yhteyttä ja se painottaa mm. kuinka on tärkeää perehtyä ko. toimituksen aiempiin mahdollisiin kirjoituksiin MAP-kirkosta ennen kuin ottaa heihin yhteyttä. Journalistin ottaessa yhteyttä ohje näyttäisi pääsääntöisesti olevan, että ennen kuin vastaa mihinkään kysymykseen pitää selvittää jutun taustat ja mahdolliset muut juttuun käytettävät tietolähteet, motiivit kirjoittamiselle ja artikkelin näkökulma.

Opaskirja jatkaa mediaopastustaan vielä ohjeistamalla miten kirjoitetaan lehdistötiedote, miten ollaan median haastateltavana ja miten saadaan reportteri kiinnostumaan jonkun jutun kirjoittamisesta.

Alueellisen MAP-kirkon PR-johtajan paikka on kirjankin mukaan kokopäivätyö. Paikallinen PR-organisaatio näyttää siis mahdollisesti tältä (kuva kirjasta).

Sitä en sitten osaa sanoa onko Euroopassa palkattu jokaiseen maahan erilliset PR-johtajat vai hoidetaanko kyseistä virkaa keskitetysti Keski-Euroopasta. Selvää kuitenkin on, että MAP-kirkko pyrkii varsin aktiivisesti lobbaamaan ympäri maailmaa parantaakseen toimintamahdollisuuksiaan. Kenellekään ei kuitenkaan tullut varmasti yllätyksenä se, että lobbauksen emämaasta, USA:sta, tuleva uskonto, toimii juuri näin. Minut lobbauksen laajuus ja perusteellisuus tosin pääsi hieman ylättämään. Esimerkiksi monikaan MAP-kirkon Helping Hands -ohjelmaan osallistuva jäsen tuskin tulee ajatelleeksi, että kulloinenkin projekti, jossa hän hyvää hyvyyttään on kirkon nimissä auttamassa, on todennäköisesti juuri MAP-kirkon PR-johtajan masinoima PR-temppu, jonka pyrkimyksenä on synnyttää positiivisia asenteita MAP-kirkkoa kohtaan.

Uskonnot, ei niin positiivinen juttu

Uskonto tuo lohtua ja turvaa ihmisille ja näin ollen voi näyttäytyä yksilölle edullisena konseptina. Haitallisiksi luokiteltavissa yhteisöissä, joissa yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden synnyttämseen käytetään manipulointitekniikoita, jopa yksilön kokema hyödyllisyys itselle kääntyy yksilöä itseään vastaan. Siinä missä terve uskonnollisuus voi olla yksilön kokemuksena positiivinen niin yhteiskunnallisesta perspektiivistä kokonaisvaikutus jää kuitenkin negatiiviseksi.

Viime vuosien aivo- ja psykologisissa tutkimuksissa on mm. todettu kuinka uskonnollisen kasvatuksen saaneilla lapsilla oli merkittävästi alentunut kyky arvioida tarinoiden todenperäisyyttä. Vastaavasti vuonna 2012 Science Now -lehden artikkelissa todettiin uskonnollisten ihmisen analyyttisen ajattelukyvyn olevan alempi kuin ei-uskonnollisilla. Analyysit ovat myös osoittaneet uskovaisten älykkyysosamäärän alemmaksi kuin ei-uskovaisilla.

Miksi sitten uskovaiset jäävät jälkeen analyyttisessä ajattelussa ja älykkyydessä ei-uskoviin verrokkeihinsa nähden? Human religions info -sivulla tämä on kiteytetty yhteen lauseeseen

Jos kuvittelet, että sinulla on vastaukset, on epätodennäköisempää, että etsit totuutta.

Human religions info jatkaa:

Niillä jotka uskovat "tuntemattomiin Jumalan teihin", ihmeisiin, taikuuteen ja kuinka Jumala saa planeetat kiertämään aurinkoa on epätodennäköisemmin tiedonjanoa sille miten asiat toimivat.

Kyse ei siis välttämättä ole laiskuudesta, jota pohdin aiemmin, vaan ennemminkin siitä, etteivät uskovaiset mitä ilmeisimmin näe tarpeelliseksi enää tutkia asioita. Uskovaisilla on mielestään tyydyttävät vastaukset kysymyksiin eivätkä he näe enää tarpeelliseksi tutkia vaihtoehtoja. Uskonto on siis vastauksillaan tyydyttänyt ihmisen vastausten kaipuun ja sammuttanut tiedonjanon. Tiedonjanon sammuttaminen luonnollisesti rajoittaa yksilön halua kehittää itseään ja kerätä kattavasti uutta tietoa.

Uskonnolliset ihmiset eivät luonnollisesti ole muita tyhmempiä, vaikka älykkyysosamääräämittaavista testituloksista näin voisi ehkä päätellä. Itseasiassa moni uskontoihin liittyvä konsepti vaatii hyvää keskittymiskykyä ja korkeaa abstraktiokykyä. Siinä missä sekulaarit tiedemiehet keskittävät nämä kyvyt tieteen edistämiseen ja vanhojen teorioiden sekä käsitysten kyseenalaistamiseen niin uskovainen mieli keskittää samat aivotoiminnot ylläpitämään vanhoja tuttuja uskomuksia vailla halua oppia uutta.

Yhteiskunnan kannalta onkin valitettavaa, että uskonnot keskittävät juuri yksilön suurimman aivokapasiteetin pysähtyneisyyden ylläpitämiseen. Laajemmin vaikuttava yksilöiden tiedonjanoa rajoittava uskonnollinen kasvatus aiheuttaa mittavan aivopotentiaalin menetyksen. Koska kyseessä on potentiaalin menetys sille ei voida laittaa tarkkaa hintalappua. Jonkinlainen tilastollinen analyysi olisi kuitenkin kaiketi mahdollista tehdä. Bruttokansantuotteen vertailu valtioiden uskonnollisuuteen ei ehkä anna todenmukaista kuvaa, vaikka valtioiden BKT:n on todettu korreloivan negatiivisesti kansalaisten uskonnollisuuden kanssa. Todellisen kuvan saamiseksi pitäisi vertailla valtioiden sisällä uskonnollisen ja ei-uskonnollisten kansalaisten kansantaloudellisia vaikutuksia sen sijaan, että vertaillaan eri valtioiden eroja keskenään.

Kirjassaan Jumalharha Richard Dawkins totesi kuinka kaikkein menestyneimmät tiedemiehet USA:ssa ovat kaikkein vähiten uskonnollisia. Tämä ei kuitenkaan kerro millaisen kasvatuksen tieteilijät ovat lapsuudessaan saaneet ja ovatko tieteentekijät elämänsä aikana ns. hylänneet lapsuuden uskontonsa, sillä korkeamman koulutuksen on myös havaittu korreloivan negatiivisesti uskonnollisuuden kanssa.

Uskonnot näyttäisivätkin menestyvän juuri kouluttamattomien, epätoivoisten ja köyhien parissa, siis juuri siellä missä ihmisillä ei olisi varaa hukata aivokapasiteettiaan status quon ylläpitämiseen. Uskonnon asettaessa rajoitteita kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ajattelukykyyn uskonto samalla tekee näille heikko-osaisille koiranpalveluksen heikentämällä heidän mahdollisuuksiaan nousta kurjuudestaan. Vaikka uskonto tarjoaakin näille heikko-osaisille näennäistä henkistä lohtua ja toivoa paremmasta huomisesta se itseasiassa ei auta heitä.

Ihmisoikeuksien näkökulmasta uskonnoilla on myös varsin huono maine. Uskonnot harvoin opettavat ihmisten keskinäistä tasa-arvoa ja kunnioitusta. Uskontojen sisällä jäsenet kyllä usein osoittavat toisiaan kohtaan ystävällisyyttä ja rakkautta, mutta tämä lämminhenkisyys usein päättyy uskonyhteisön määrittelemälle rajapyykille, jossa se erottaa itsensä ulkopuolisesta maailmasta. Historian saatossa uskonnot ovat vainonneet toisinajattelijoita, siis juuri niitä jotka ovat tiedonjanossaan kyseenalaistaneet uskonnollisia oppeja ja ehkä kehdanneet ehdottaa niistä poikkeavia näkemyksiä. Uskontojen suhtautumisesta toisinajattelijoin kertoo mm. seuraavat esimerkit:

• Aiemmin roomalaiskatolinen kirkko julisti pannaan ja määräsi kotiarestiin tieteenhistorian merkkihenkilöitä. 
• Pari vuotta sitten Saudi-Arabian johtajat julistivat ateistit terroristeiksi. 
• Viime vuosina länsimaissa edenneet lakiprosessit sateenkaariavioliittojen sallimisesta ovat synnyttäneet voimakkaitakin uskonnollissävytteisiä pyrkimyksiä puuttua jopa uskontojen ulkopuolella elävien ihmisten ihmisoikeuksiin ja asemaan lain edessä.

Kokonaisvaltaisesti uskonnot eivät ole hyväksi ihmiskunnalle. Uskontojen haittavaikutukset yhteiskunnassa eivät rajoitu ainoastaan ääriliikkeiden terrorismiin tai maltillisempien uskonyhteisöjen harjoittamaan syrjintään uskonyhteisön normeista poikkeavia kohtaan. Uskonnot näyttäisivät sammuttavan uteliaisuuden ja tiedonjanon vaikuttaen negatiivisesti yksilön mahdollisuuksiin elämässä. Uskonnollinen kasvatus vaikuttaa negatiivisesti lapsen kykyyn havainnoida todellisuutta ja kehittää analyyttisiä kykyjä siten alentaen ehkäpä jopa kansantaloudellisesti merkittävällä tavalla laajan ihmisjoukon potentiaalia.

Sateenkaaripolitiikkaa mormonityylillä

Marraskuussa 2015 MAP-kirkko otti käyttöön uuden käytännön, jolla julistettiin sateenkaarivanhempien lapset ei-toivotuiksi MAP-kirkkoon. Tammkuussa 2016 ensimmäiset vaikutukset alkoivat jo näkyä piikkinä sateenkaarinuorten itsemurhatilastoissa. Uuden käytännön vastareaktiokin on jo näkyvissä, sillä Hufington Postissa esitettyjen arvioiden mukaan jo 125000 MAP-kirkon jäsentä on eronnut kirkosta marraskuisen muutoksen jälkeen.

Uuden käytännön julistamisen jälkeen MAP-kirkon johto virheen myöntämisen sijaan päätyi Russel M. Nelsonin suulla puolustamaan tehtyä virhettä väittämällä sitä jumalilta tulleeksi ilmoutukseksi. Nelsonin sanomiset luonnollisesti tekevät asian korjaamisen entistä hankalammaksi, koska jumalilta tullutta ilmoitusta ei voi kumota muu kuin toinen jumalilta tullut ilmoitus. Jumalat taas eivät luonnollisesti mormoniteologian mukaan tee virheitä, joten jos kirkon johto päätyisi nyt pika pikaa purkamaan tämän "ilmoituksen" ja toivottaisi kaikki sateenkaariperheet avosylin takaisin kirkkoon, kuten Hufington Post ehdottaa, syntyisi siitä jumalalliseen ilmoitukseen uskovien mormonien mieleen melkoinen kognitiivinen dissonanssi. Toivottavasti olen väärässä kun totean, että MAP-kirkko ei muuta tätä käytäntöä ennen kuin yhteiskunta pakottaa kirkon lopettamaan tavalla tai toisella tällaiset syrjivät käytännöt. Vastaavasti MAP-kirkko oli pakotettu aikoinaan lopettamaan moniavioisuuden harjoittamisen ja mustaihoisten syrjinnän kun sitä uhattiin kirkon omaisuuden takavarikoinneilla ja verovapauden menettämisellä. Noissa tapauksissa kirkko väittää saaneensa uutta ilmoitusta jumaliltaan, joilla kirkon johto sitten perusteli aiempien profeettojen ikuisiksi periaatteiksi julistamien käytäntöjen purkua.

Tällä hetkellä suurin paine sateenkaariperheiden syrjinnän lopettamiseksi tulee kuitenkin poikkeuksellisesti jäsenten suunnalta. Kymmenet tuhannet jäsenet ovat ulosmarssillaan tehneet selväksi, ettei kirkko ole onnistunut korruptoimaan ihan kaikkien jäsentensä moraalikäsityksiä tämän aiheen suhteen. MAP-kirkon on arvioitu 2008 jälkeen menettäneen noin miljoona jäsentä Kalifornian sukupuolineutraalin avioliiton salliman lain kaatamiseen tähtäävän kampanjoinnin seurauksena. Kalifornian kampanjointi ei ollut ensimmäinen, sillä hieman aiemmin MAP-kirkko pyrki vaikuttamaan saman aiheen parissa vastaavalla tavalla Havajilla. Kalifornian kampanjan aikana MAP-kirkko perusti peiteorganisaatiokseen National Organization for Marriage -yhdistyksen (NOM), jonka varainkeruuvastuu on/oli pitkälti mormonien vastuulla. NOM:n tarkoitus on/oli hankaloittaa ja estää sukupuolineutraaleja avioliittolakeja säätäviä prosesseja USA:ssa. Viimeisten parin vuoden takaiskujen jälkeen kävi selväksi kuinka NOM on epäonnistunut tavoitteissaan ja sukupuolineutraalit avioliittolait on hyväksytty USA:ssa. NOM onkin ajautunut viime aikoina vakaviin taloudellisiin ongelmiin kalliiden ja epäonnistuneiden toimiensa seurauksena.

MAP-kirkko on siis oletettavasti menettänyt sateenkaari-ihmisiä vastaan suunnatuilla kampanojoillaan ja käytännöillä jo paljon jäseniä, vaikka se itse ilmoittamissaan tilastoissa näyttää vain kasvulukuja. Todellisuus on mitä ilmeisimmin paljon karumpi, kirkko onnistuu ehkä kastamaan uusia jäseniä, mutta samalla se menettää jäseniä enemmän kuten keväällä totesin tarkasteltuani kirkon viime vuosien syntyvyystilastoja. Kirkon johto onkin toimillaan kiihdyttänyt jäsenkatoa viime vuosina ja jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavia "ilmoituksia" jumalilta, jotka entisestään tulevat kiihdyttämään meneillään olevaa kehitystä.