Paavista polvi paranee

Tämän viikon yksi eniten mediahuomiota saaneista asioista oli paavi Benedictus XVI:n eroaminen tehtävistään. Paavilla on Vatikaanivaltion päämiehenä diplomaattinen koskemattomuus, joka nyt siis raukeaa eron myötä. Tästä seuraakin mielenkiintoisia oikeustieteellisiä käänteitä, jotka johtavat mahdollisesti Ratzingerin joutumiseen syytteeseen yhdessä jos toisessakin maassa. Ratzinger on uransa aikana syyllistynyt pedofiilien rikosten peittelemiseen, joten jos hän päätyisi matkustamaan esim. Saksaan häntä odottaisi ainakin syyteharkinta jos ei nyt suora syyte näihin liittyvissä rikoksissa. Kardinaalina Ratzinger oli vastuussa tuhansien pedofiilipappien tapausten käsittelystä Vatikaanissa. Sen sijaan, että Ratzinger olisi oikeasti ajanut tapauksia eteenpäin ja puhdistaakseen kirkon pedofiilipapeista hän jätti tapaukset kokonaan käsittelemättä ja näin syyllistyi laten hyväksikäyttäjien suojelemiseen. Ratzinger onkin oletettavasti ymmärtänyt mahdolliset oikeustoimet häntä kohtaan kun ilmoitti vetäytyvänsä "piiloon maailmalta".

Toivoa vain sopii, että Ratzingering piilo, missä sitten onkin, paljastuu jonain päivänä ja mies joutuu oikeuteen vastaamaan rikosten peittelystä.

Ja ihmisillä oli vapaa tahto

Ajattele mielessäsi jotain henkilöä joka on mielestäsi epämiellyttävä. Kuvittele olevasi tuo henkilö niinkuin olisit syntynyt häneksi, sinulla olisi hänen vanhempansa, hänen geeninsä, olisit kasvanut siinä ympäristössä, jossa hän kasvoi jne. Käyttäytyisitkö toisin kuin hän, jos olisit hän?

Hetken mietittyään suurin osa ihmisistä vastaa kysymykseen kieltävästi. Harjotus auttaa usein ihmisiä ymmärtämään kuinka ihminen on geneettisten ominaisuuksiensa ja sosiaalisen ehdollistamisen synnyttämä kokonaisuus. Toisin sanoen harjoitus auttaa intuitiivisesti hahmottamaan kuinka vapaa tahto on illuusio.

Vaikka valintojen tekeminen tuntuu ihmisestä itsestään vapaalta jokainen valinta syntyy vasteena kulloisenkin tilanteen ulkoisille ärsykkeille. Koska emme voi hallita aistimiamme ärsykkeitä emme voi myöskään hallita näiden ärsykkeiden perusteella tekemiämme valintoja. Valinta jonka teemme perustuu täysin geneettisiin ominaisuuksiin ja omassa henkilöhistoriassa oppimiimme asioihin. Jos ajattelemme kaikkia niitä valintoja, joita olemme menneisyydessä tehneet, ottaen huomioon kaiken, sen mitä olimme oppineet ennen valintaa, voimme todeta, että tekemämme valinta on ollut ainoa mahdollinen. Myöhemmin toki opittuamme jotain uutta olemme mahdollisesti ajatelleet, että tekemämme valinta oli "väärin" tai "huono" ja saatamme tuntea tekemästämme valinnasta syyllisyyttä, mutta tällöin on hyvä muistaa, että myöhemmin arvioidessamme menneisyydessä tekemiämme valintoja olemme oppineet jotain uutta, joka mahdollisesti valintatilanteessa olisi vaikuttanut lopputulokseen.

1980 -luvulla Benjamin Libet tutki valintojen tekemiseen liittyviä prosesseja ihmisaivoissa magneettikuvaamalla. Tutkimuksissa hän havaitsi, että ihmisen tekemä valinta näkyi aivoissa noin puoli sekuntia ennen kuin henkilö tuli valinnastaan tietoiseksi. Myöhemmät tutkimukset ovat sittemmin vahvistaneet Libetin havainnot ja viittaavat, että päätös jonkin päätöksen kumoamisesta syntyy myös alitajuisesti. Neurotieteelliset tutkimustulokset siis vahvistavat käsitystä kuinka päätöksenteko tapahtuu aivoissa tiedostamattomasti, eikä näin ollen anna syytä uskoa vapaaseen tahtoon.

Jos emme oikeasti tee valintoja vapaasti, kuten psykologit ja neurologien tutkimukset viime vuosikymmeninä ovat osoittaneet, niin emme voi olla myöskään vastuussa millekään korkeammalle taholle tekemistämme valinnoista.