sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hatunnosto Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle

Viime viikkojen nettikeskusteluja ovat leimanneet melko negatiiviset avaukset ja mielipiteet pakolaisten vastaanotosta. Keskusteluja ja kommentteja lukiessa mielen valtaa toisinaan tyrmistynyt kysymys: "Onko meistä suomalaisista tullut todella näin sydämettömiä?" Onneksi positiivisiakin pilkahduksia mahtuu joukkoon. Yksi näistä on Suomen evankellis-luterilainen kirkko, joka johdonmukaisesti viestinnässään ja toimissaan näyttää esimerkkiä lähimmäisenrakkaudesta. Samaan aikaan, kun kaiken maailman Immoset ja Halla-Ahot fanittajineen tykittävät muukalaisepäluuloja lietsovia mielipiteitään maalaillen uhkakuvia maahan tulevista rikollisista ja terroristeista, Suomen evankelis-luterilainen kirkko näyttää suomalaiskristillistä toimintamallia avaamalla omia tilojaan pakolaisten hyväksi. Monet nettikirjoittelijat ja tylyjä mielipiteitään pakolaisista esittävät ovat naamioineet mielipiteensä huoleksi oman maan hädänalaisista, ikäänkuin ne suomalaiset köyhät, joita toki kokoajan autetaan edelleen, olisivat samassa asemassa kuin kotinsa ja koko omaisuutensa sodan tuhoihin menettäneet pakolaiset. Pakolaisiksi lähteneitä syytetään rintamakarkuruudesta ja elintasopakolaisuudesta ikäänkuin heidän edellytyksensä asua ja elää normaalia elämää kotikaupungeissaan olisi jollain tasolla mahdollista.

Oman lukunsa tähän koko soppaan ammentaa vallankahvaan päässyt ulkoministeri Timo Soini, joka ilmaisi tukensa kristittyjen suosimiseen turvapaikkoja myönnettäessä. Mistä lähtien hädänalaisen lähimmäisen uskonnollinen tausta on ollut edellytys auttamiselle? Onneksi suomalaisen yhteiskunnan huipulta kantautuu myös esimerkki toisenlaisesta arvojohtamisesta kun pääministeri Sipilä lupasi kakkosasuntonsa pakolaisten käyttöön. Sipilän esimerkki on huomattavasti lähempänä Jeesuksen ylistämää laupeaa Samarialaista, joka pyyteettömästi auttoi lähimmäisiään etnisestä taustasta ja uskonnollisista näkemyseroista välittämättä. Onneksi tämä Jeesuksen opetus otetaan edelleen vakavasti myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, joka ei kysele avuntarvitsijoiden uskonnollista vakaumusta.

Vaikka itse en jumaliin usko niin annan täyden tunnustuksen nyt tavalle jolla Suomen evankelis-luterilainen kirkko on tarttunut toimeen hädänalaisten auttamiseksi. Tämän kaltaiset kriisit kertovat paljon ihmisiten ja yhteisöjen arvomaailmoista. Evankelis-luterilaisen kirkon arvomaailma tuntuu tältäosin olevan kohdallaan ja tätä esimerkkiä toivoisin myös muiden yhteisöjen seuraavan.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Kirje kirkon koululaitoksen johtajalle

Helmikuussa 2012 luin uutisia netistä ja löysin seuraavan artikkelin: “Mormonism Besieged by the Modern Age” (Mormonismi modernin aikakauden saartamana). Artikkelissa kerrottiin kysymys- ja vastaustuokiosta Utahin osavaltion yliopistossa, jonka MAP-Kirkon historioitsija ja johtava auktoriteetti vanhin Marlin K. Jensen piti 2011 loppuvuodesta. Häneltä kysyttiin hänen ajatuksiaan liittyen Googlen vaikutukseen kirkon jäsenmäärään ja ihmisiin, jotka “lähtevät laumoittain” Kirkon historian vuoksi. Vanhin Marlin K. Jensen vastasi: “Kenties sitten Kirtlandin aikojen meillä ei ole ollut tällaista, sanoisinko luopumusta, mitä meillä on nyt; suurelta osin johtuen näistä kysymyksistä…”
Näin kirjoitaa Jeremy T. Runnels julkaisemansa kirjeen esipuheessa, jonka hän osoitti MAP-kirkon koululaitoksen johtajalle. Tämä kirje, tai oikeammin kirja, on nyt myös suomennettu muutamien omistautuneiden suomalaisten exmormonien toimesta ja siitä heille suuri kiitos. (Jätän nimet mainitsematta, koska niiden julkaiseminen voi vaikuttaa heidän yksityiselämäänsä kielteisesti. Te kyllä tiedätte keitä te olette ja olette todellakin ansainneet suuren kiitoksen tekemästänne työstä.)

Kirje syntyi reilun vuoden intohimoisen tutkimisen seurauksena ja Jeremy lähetti sen kirkon koululaitoksen johtajalle keväällä 2013. Pian kirjeen lähettämisen jälkeen Jeremy julkaisi kirjeensä myös netissä, jossa se nopeasti keräsi kattavaa huomiota niin exmormoni- kuin mormoniyhteisöissäkin. Jeremyn kokoama kirje on kiistämättä yksi parhaimmin jäsennellyistä koosteista mormonismin suurimmista epäkohdista. Kirjeessä Jeremy esittää oman selvitystyönsä tuloksia ja johtopäätelmiä, sekä esittää tärkeitä kysymyksiä, joihin kirkko ei ole virallisesti tarjonnut tyydyttäviä vastauksia. Kirjeessä aiheet vaihtelevat Mormonin kirjan synnystä ja ongelmista, ilmoituksiksi väitettyihin asioihin, tieteen ja mormoniopin ristiriidoista, kirkon epärehellisyyteen sekä jäsenten tiedonsaannin ja oikeuksien rajoittamiseen. Suosittelen kirjeen lukemista erityisesti kaikille niille, jotka ehkä jo epäilevät MAP-kirkon totuusväitteitä. Varoituksena heille, jotka uskovat ja tuntevat olonsa kirkossa onnelliseksi, kirje saattaa synnyttää epämiellyttäviä tuntemuksia (kognitiivistä dissonanssia) ja joidenkin kohdalla tämän kirjeen lukeminen on synnyttänyt tilanteen, jossa kirkon toimintaan aktiivisesti osallistuneet jäsenet ovat todenneet: "Se oli nyt sitten siinä!" ja sen jälkeen lähteneet kirkosta vähin äänin etsimään rehellisempää ja onnellisempaa elämää.

FairMormon, mormonikirkon ainakin osittain rahoittama apologiryhmä, noteerasi kirjeen syksyllä 2013 ja on julkaissut sivuillaan kirjettä käsittelevän osion. Kuten niin monesti aiemminkin FairMormon ei kuitenkaan pysty tarjoamaan todellisia vastauksia esitettyihin ongelmiin vaan lähinnä argumentointivirheitä kuten väitteen siitä, ettei Jeremy kirjeen kirjoittajana FairMormonin käsityksen mukaan ymmärrä asioita oikein näin pyrkien kyseenalaistamaan kirjeen kirjoittajan kykyä ymmärtää ja muodostaa loogisia johtopäätöksiä.

Suomenkielisen kirjeen voi jokainen ladata vaikkapa täältä: Letter to a CES Director - 3.31.15_Finnish.pdf.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Näkykivestä

Viimeisen kuukauden aikana mormoniuutisia seuranneet eivät ole voineet välttyä kuulemasta kuinka MAP-kirkko on päättänyt julkistaa kuvia Joseph Smithin näkykivestä. Aiheeseen liittyvä artikkeli julkaistaan lokakuun 2015 Liahonasssa, mutta kyseinen teksti kuvineen on jo luettavissa MAP-kirkon englanninkielisillä sivuilla. Laiskuuttani tulin lukeneeksi kirkon artikkelin vasta tänään ja tässä nyt sitten muutama kommentti.

Artikkeli alkaa ylimalkaisella johdannolla, jossa kirjoittaja mm. määrittelee termin "näkijä." Viitteeksi teksti tarjoaa ensimmäiseksi Raamatusta 1 Sam 9:9, jonka mukaan profeettoja kutsuttiin entisaikaan näkijöiksi. Tämän jälkeen artikkelin teksti jatkaa kuinka entisaikaan ihmiset vastaanottivat hengellisiä ilmentymiä taikakalujen kuten sauvojen, pronssifiguurien, papillisen asun tai Uurim ja Tummim välityksellä. Mainituista taikakaluista on kuitenkin todettava se, ettei niistä yhtäkään käytetty kuten Joseph Smith käytti omaa näkykiveään. Lähdeviitteinä sauvoista artikkeli tarjoilee Mooseksen kirjojen kohtia, joissa Mooses käyttää taikasauvaansa tehdäkseen taikoja vapauttaessaa Israelilaisia Egyptistä. Mainittu pronssifiguuri oli Nehushtan, johon katsomalla käärmeen puremaksi joutunut henkilö parani. Papillinen asu, joka oli koristeltu kultaisin kivin, joissa oli Israelin heimojen nimet, oli taas symbolinen ja Aaronin sitä kantaessa hän edusti kaikkia heimoja Herran  alttarilla. Uurim ja Tummim taas olivat papin asussaan säilyttämät arpakivet, joiden uskottiin osoittavan Jumalan tahdon kiistanalaisissa asioissa, eivätkä siis poikenneen toimintaperiaatteiltaa luultavasti mitenkään esim. lapinnoidan rummuissaan käyttämistä luista. Mitkään näistä Raamatullisista taikakaluista eivät siis olleet vastaavia Joseph Smithin näkykiven kanssa vaikka artikkelin kirjoittaja haluaa nämä keskenään rinnastaa. Artikkelin kirjoittajan motiivina piileekin halu alustaa kuva kuinka Joseph Smithillä olisi ollut hallussaan vastaava Jumalallinen taikakalu ja pehmentää vastaanottoa sille mitä hän seuraavaksi kertoo.
“Seeing” and “seers” were part of the American and family culture in which Joseph Smith grew up. Steeped in the language of the Bible and a mixture of Anglo-European cultures brought over by immigrants to North America, some people in the early 19th century believed it was possible for gifted individuals to “see,” or receive spiritual manifestations, through material objects such as seer stones.
Mikä olikaan se ydinsanoma? 1800-luvun alun ihmiset olivat taikauskoisia ja uskoivat lahjakkaiden henkilöiden pystyvän näkemään tai vastaanottamaan hengellisiä ilmentymiä näkykivien kaltaisten esineiden kautta. En muista aiemmin lukeneeni kirkon virallisesti julkaisseen tekstiä, joka tunnustaa Joseph Smithin kasvaneen taikauskoisessa ympäristössä.
The young Joseph Smith accepted such familiar folk ways of his day, including the idea of using seer stones to view lost or hidden objects. Since the biblical narrative showed God using physical objects to focus people’s faith or communicate spiritually in ancient times, Joseph and others assumed the same for their day.
 Joseph Smith hyväksyi siis mitkä? Tässä kohdin oikea termi olisi kylläkin folk magic ja hänen käyttämänsä metodi tarkemmalta nimeltään Krystallomantia.
Joseph’s parents, Joseph Smith Sr. and Lucy Mack Smith, affirmed the family’s immersion in this culture and their use of physical objects in this way, and the villagers of Palmyra and Manchester, New York, where the Smiths lived, sought out Joseph to find lost objects before he moved to Pennsylvania in late 1827.
Taikauskoinen kasvuympäristö luonnollisesti vaikutti Joseph Smithin elämään ja nyt todentotta kirkko tunnustaa Joseph Smithin koko perheen olleen voimakkaasti mukana tässä taikakalutouhussa aina vuoteen 1827 asti. Joseph Smith oli alan harjoittajana jopa siinä määrin tunnettu, että hänen palveluksiaan osattiin tulla oikein kyselemään. Vaikkakaan artikkeli ei mainitse niin tämä taikakalujen kanssa touhuilu oli tuona aikana New Yorkin osavaltiossa jopa niin yleistä, että se oli sisällytetty lakikirjoihin "Disordely conduct" pykälien alle nimikkeellä "glass looking." Tämän toiminnan seurauksena myös Joseph Smithistä annettiin pidätysmääräys South Bainbridgen piirikunnassa 1826. Pitää vaan ihmetellä mitkä ovat olleet Joseph Smithin motiivit tällaisen taikuuden harjoittamiseen jos meidän pitäisi samalla uskoa hänen kohdanneet Jumalan ja Jeesuksen kasvotusten keväällä 1820 ja heidän vielä kehottaneen Joseph Smithiä luopumaan pahoista tavoistaan? Eivätkö Jumalan ja Jeesuksen sanat olleetkaan Joseph Smithille riittävän merkityksellisiä?

Tämän jälkeen artikkelin kirjoittaja jatkaa:
 In their proselyting efforts, Joseph and other early members chose not to focus on the influence of folk culture, as many prospective converts were experiencing a transformation in how they understood religion in the Age of Reason. In what became canonized revelations, however, Joseph continued to teach that seer stones and other seeric devices, as well as the ability to work with them, were important and sacred gifts from God.
Jälleen kirjoittaja kiertelee ja kaartelee vältellen termiä "folk magic" ja korvaa käsitteen loivemmalla "folk culture" sanaparilla, josta Joseph Smithin magiaan sidonnainen elämä ei paista niin voimakkaasti läpi. Samalla kirjoittaja tulee tunnustaneeksi kuinka käännytyspyrkimyksissään jo varhaiset kirkon jäsenet omaksuivat kulteille ominaisen tavan jättää asioita kertomatta näin luoden harhaisia mielikuvia uusien jäsenkandidaattien mieleen kultin magiaan voimakkaasti kytköksissä olevasta syntyhistoriasta. Perusta MAP-kirkon epärehelliselle ja totuudenpeittelylle luotiin siis heti ensimmäisistä päivistä alkaen.

Seuraavat kohdat johon tarkkasilmäisen lukijan huomio kiinnittyy kuvailevat Mormonin kirjassa mainittuja "kääntäjiä," kiviä jotka Herra on aivan erityisesti valmistanut jotta myöhemmät sukupolvet voisivat ymmärtää väitettyhin kultalevyihin kirjoitettua tekstiä. Kirjoittajan mukaan Mormonin kirja sisältää myös profetian omasta synnystään..
The Book of Mormon contains a prophecy attributed to Joseph of Egypt declaring that one of his descendants—clearly Joseph Smith—would be “a choice seer” bringing other descendants “to the knowledge of the covenants” that God made with their ancestors 
... sekä syntyyn vaikuttavasta taikakeinosta eli krystallomantiasta...
 But Alma also quotes a prophecy that appears to refer to a single stone: “And the Lord said: I will prepare unto my servant Gazelem, a stone, which shall shine forth in darkness unto light” 
..ja lopulta..
In fact, historical evidence shows that in addition to the two seer stones known as “interpreters,” Joseph Smith used at least one other seer stone in translating the Book of Mormon, often placing it into a hat in order to block out light. According to Joseph’s contemporaries, he did this in order to better view the words on the stone.
 Siis teksti oli kuitenkin selkeämpää Joseph Smithin omalla taikakivellä, eikä niillä Jumalan aivan erityisesti juuri tätä tarkoitusta varten säilömillä "kääntäjillä." Miksi ihmeessä Jumala pisti Mormonin kirjassa niin monet näkemään niin suurta vaivaa noiden kääntäjien säilyttämiseen jos ne kerran olivat surkeampia kuin se Josephin aikoinaan maasta kaivama kivi, josta nyt siis kuvatkin on julkaistu?

Tämän jälkeen artikkeli tunnustaa, että kirkon jäsenet rupesivat kutsumaan mitä tahansa näkykiviä Uurim ja Tummim -nimellä ja samalla vahvistaa ettei MAP-kirkon Uurim ja Tummimeilla ole mitään tekemistä Raamatullisten arpakivien kanssa näin lopullisesti pirstoen kaikki tätä aiemmin esitetyt argumentit, joissa mormonit ovat lukuisissa keskusteluissa Internetin palstoilla julistaneet Uurim ja Tummimiensa Raamatullisia juuria.

Kaikenkaikkiaan artikkeli on varmasti monelle kirkonjäsenelle melkoinen shokki. Kaikki vuodet, mitä jäsenet ovat istuskelleet pyhäkouluissaan, jäsenten mieliin on levitetty harhaanjohtavaa kuvaa siitä miten Mormonin kirja on syntynyt. Kirkon materiaaleissa kuvitukset ovat yksinomaa esittäneet nuorta miestä selailemassa kultaisia levyjä eikä kuvituksissa ole juuri näytetty todellista krystallomantiaa harjoittavaa Joseph Smithiä. Viestiä on voimistettu leimaamalla kaikki kirkon ulkopuoliset lähteet, jotka todenmukaista kuvaa ovat tarjonneet, anti-mormonimateriaaliksi ja sielunvihollisen juonitteluksi, joihin ei voi luottaa. Kirkko on valehdellut jäsenilleen härskisti samalla maalaten itsestään julmuuksista kärsivän uhrin, jota vainotaan ja yritetään tuhota, ja valitettavan moni jäsen tähän vedätykseen on uskonut. Mihin jäsenet tämän jälkeen uskovat? Jatkavatko he uskollisina heille valehdelleiden johtajien seuraamista vai heräävätkö he huomaamaan kuinka ympäröivän maailman "anti-mormonit" ovat rehellisempiä kuin heiltä rahaa, aikaa ja resursseja alati vaativa kirkko?