tiistai 25. huhtikuuta 2017

Sharialakia Suomessa

24.4.2017 Iltasanomat uutisoi Suomen islamilaisen neuvoston (SINE) saaneen vuosina 2007-2014 yhteensä 450 000€ julkista tukea. Uutisessaan Iltasanomat toteaa:
Sekä vuoden 2011 että vuoden 2012 vuosikertomuksissa kerrotaan, että lautakunnan tehtävänä on valita tuomaristoelin avioliitto- ja avioeroasioihin ja ”muiden islamilaiseen lakiin liittyvien asioiden hoitamiseksi”.
Kyseessä on siis vastaava tuomioistuin, josta Jehovan Todistajiin liittyen on myös kohuttu parin viime vuoden aikana. Vuonna 2014 oikeusministeri Anna-Maija Henrikson totesi tällaisista oikeuselimistä hyvin suorasukaisesti:
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) on ilmaissut asiasta oman huolensa. Hänen mukaansa Suomessa ei voi olla kahta oikeusjärjestelmää.
Uskonyhteisöjen sisäisten oikeusistuinten olemassaolot on siis valtakunnan korkeimmalla tasolla todettu ongelmallisiksi, mutta silti tällaisia oikeusistuimia ylläpitäviä yhteisöjä on tuettu valtion varoista. Sisäisiin oikeusistuimiin liittyy myös merkittävä perus- ja ihmisoikeusongelma, koska sisäisten oikeusistuimien opetetaan uskonyhteisössä olevan maallisten lakien yläpuolella. Yhteisön jäsenen mieleen istutetaan siis uskomus kuinka yhteisön säännöt ovat korkeampiarvoisia kuin ympäröivän yhteiskunnan säännöt, josta seuraa etteivät yhteisön jäsenet aina pysty tunnistamaan milloin yhteisön johtajat menevät liian pitkälle ja ryhtyvät rajoittamaan jäsenten perus- ja ihmisoikeuksia.

Nyt ilmitulleen SINEn yhteydessä kyseessä on selkeä perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuva elin kun se puuttuu jäsenten avioliitto ja avioeroasioihin ja muihin islamilaiseen lakiin liittyviin asioihin. Etenkin kun muistetaan taannoin TV:ssä esitetty dokumentti "Sharialakia Tanskassa" on nähdäkseni hyvin suuri riski, että Suomeen on muodostumassa, ellei ole jo muodostunut, vastaavia yhteisöjä kuin mitä Tanskassa. Tanskalaisessa dokumentissa kävi hyvin selväksi kuinka näiden ongelmallisten yhteisöjen jäseniä kehotetaan eristäytymään ympäröivästä yhteiskunnasta (miljöökontrolli) ja niissä vallitsee jyrkkä vastakkain asettelu oman sisäisen maailman ja pahan ulkoisen maailman välillä (me vastaan muut). Eristäytyminen ulkoisesta yhteiskunnasta synnyttää myös voimakkaan riippuvuuden (riippuvuuden synnyttäminen), mikä ylläpitää vahvaa sosiaalista painetta. Onkin selvää kuinka näistä yhteisöistä, mikäli niitä Suomeen on jo päässyt syntymään, on erittäin suurella riskillä kehkeytymässä haitallisia yhteisöjä. Yhteisöjen eristäytyminen kasvattaa myös riskiä jäsenten, etenkin nuorten, jotka tuntevat kouluissa ja kaduilla etteivät kuulu tähän yhteiskuntaan, radikalisoitumiseen, jonka on jo havaittu olevan ongelma kuten Ylen uutisoimasta Habiba Alin haastattelusta kävi ilmi.

Näihin ongelmiin on löydettävissä ratkaisu: Uskonyhteisöjen valvonta, jota mm. Uskontojen uhrien tuki ry ja lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ovat ehdottaneet tahoillaan. Uskonyhteisöjen perus- ja ihmisoikeusloukkauksiin on puututtava ja uskonyhteisöjen kanssa on tehtävä pitkäjänteistä yhteisötyötä näistä negatiivisista piirteistä eroon pääsemikseksi. Valvonta ja rakentava dialogi yhteiskunnan ja uskonyhteisöjen välillä kasvattaa yhteiskunnan koheesiota, mutta jos ongelmiin ei puututa riskit syrjäytymiseen ja radikalisoitumiseen haitallisten uskonyhteisöjen sisällä kasvavat, mikä taas synnyttää hajaannusta ja ristiriitoja yhteiskunnassa.

Uskonnonvapaus on henkilöoikeus, joka takaa jokaiselle ihmiselle vapauden uskoa haluamallaan tavalla. Uskonnonvapaus ei anna yhteisöille oikeutta toimia mielivaltaisesti maan lakeja ja hyviä tapoja halveksuen. Uskonnonvapauslain 7§ 2. momentti velvoittaa uskonyhteisöt kunnioittamaan perus- ja ihmisoikeuksia, joten perus- ja ihmisoikeuksia rajoittavat yhteisöjen sisäiset säännöt ja oikeudelliset tuomioelimet ovat laittomia, jonka seurauksena edellytykset puuttua yhteisöjen sisäisiin sääntöihin ovat nähdäkseni olemassa.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Rasismin raamatulliset juuret

Saammeko kiittää suurta pyhää kirjaa, Raamattua, kristillistä maailmaa vaivaavasta rasismista? Vaikea sanoa sillä kyseessä lienee asia, jonka parissa useampikin antropologi voisi tehdä elämäntyönsä tutkijana. Raamattuun on kuitenkin kirjattu monia oppeja, jotka nykymittapuun mukaan tuomittaisiin rasistisiksi sekä ihmisoikeuksien vastaisiksi ja kaikkein räikeimmin ne nousevat esiin tietysti Vanhassa testamentissa.
5 Moos 7:1 "Kun Herra, teidän Jumalanne, vie teidät siihen maahan, jota nyt olette menossa ottamaan omaksenne, hän hävittää tieltänne seitsemän teitä suurempaa ja mahtavampaa kansaa: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 2 Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut nämä kansat teidän käsiinne ja te olette ne lyöneet, julistakaa ne Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotkaa ne. Älkää liittoutuko niiden kanssa älkääkä osoittako niille armoa. 3 Älkää avioituko näihin kansoihin kuuluvien kanssa. Älkää myöskään antako tyttäriänne heille vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne, 4 sillä he viettelisivät poikanne luopumaan Herrasta ja palvelemaan vieraita jumalia. Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun. 5 Tehkää sen sijaan heille näin: repikää maahan heidän alttarinsa, murskatkaa heidän kivipatsaansa, hakatkaa poikki heidän asera- paalunsa* ja polttakaa heidän jumalankuvansa. 6 Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen.
Yllä lainatussa kohdassa kulminoituu Raamatussa esiintyvät perus- ja ihmisoikeusloukkaukset. Jumala kehottaa "valittua" kansaansa kansanmurhaan, polkemaan uskonnonvapautta ja vaatii rotuhygieniaa kieltämällä avioitumisen muiden kuin oman ryhmän sisällä. Vastaavia kohtia, joissa Raamattu saarnaa rotuhygieniaa, on useita (esim. 4 Moos 25:1-13, Nehemia 23:25) ja 5 Moos 23:3 jopa kieltää ottamasta uusia "epäpuhtaista" suhteista syntyneitä osaksi omaa kansaa. Rotuhygienia onkin Vanhan testamentin oppien perusteella tärkeä osa Jumalan tahtoa.

Vanhan testamentin rasismi on räikeää. Valittu kansa on "herrakansaa," joka on pidettävä etnisesti puhtaana ja kaikki muut vaikutteet kansan parista on tuhottava. Raamattu lupaa herrakansalleen kuinka kaikki maailman muut kansat tullaan alistamaan kunhan herrakansa pysyy uskollisena ja noudattaa annettuja sääntöjä.
5 Moos 7:22 "Herra, teidän Jumalanne, karkottaa nämä kansat teidän tieltänne vähitellen. Teidän ei tule pyrkiä kerralla hävittämään niitä, etteivät villieläimet lisääntyisi ja kävisi teille vaivaksi. 23 Herra, teidän Jumalanne, antaa nuo kansat teidän valtaanne ja saattaa ne suureen sekasortoon, kunnes ne tuhoutuvat tyystin. 24 Herra antaa myös niiden kuninkaat teidän käsiinne, ja te pyyhitte heidän nimensäkin pois maan päältä. Kukaan ei pysty teitä vastustamaan, vaan te hävitätte kaikki.
Lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus on kaukana näistä Raamatullisista teksteistä ja mielestäni onkin perusteltua kysyä: "Onko Raamattu ensimmäinen kirja, joka julistaa rotuoppia ja yhden kansan ylivaltaa maailmassa?" Sinänsä ironista kuinka juuri tällaista rotuopillista proosaa tuottaneiden kirjoittajien synnyttämän uskonnon jäsenet, juutalaiset, ovat joutuneet merkittävien etnisten vainojen kohteeksi Aleksanteri Suuren aikakaudelta lähtien. Protojuutalaisten rasismi, monikulttuurisuuden vastaisuus ja rotuhygieniavaatimukset näyttävätkin potkaisseen kansaa pahemman kerran nilkkaan, mikä nostaa lähes väkisin mieleen buddhalaisuudesta tutut käsitykset karmasta.

Mielenkiintoisen lisämausteen asian pohtimiseen tuo nykypäivän poliittiset tuulahdukset äärioikeiston julistaessaan omaa maahanmuuttajavastaista viestiään. Vanhan testamentin kirjoittajat ovat vaikuttaneet teksteillään kansansa kyvyttömyyteen sopeutua luodessaan ulkopuolisiin vihamielisesti suhtautuvan uskomusjärjestelmän. Tämä samainen vihamielisesti vieraisiin kulttuureihin suvaitsemattomasti suhtautuva ajattelutapa on toki periytynyt samasta lähteestä ammentaviin kristinuskoon ja islamiin, joissa etenkin uskonnon äärialueilla vaikuttavat liikkeet julistavat hyvinkin herkästi erilailla ajatteleville Jumalan vihaa ja kuolemaa. Olisiko korkea aika luopua näistä suvaitsemattomuutta ruokkivista "pyhistä teksteistä," etenkin kun nykyaikainen historiantutkimus on jo pystynyt selvittämään tekstien syntyajankohdat ja niiden taustalla olleet poliittiset motiivit. Pahimmillaan rasismia ja rotuhygieniaa julistavien ajatusten seurauksena edessä voi olla jopa vuosisatoja kestäviä etnisiä vainoja, kuten juutalaisten historia osoittaa.

Psykologisen manipuloinnin näkökulmasta nämä rasistiset, rotuhygieniset ja ulkopuoliseen maailmaan vihamielistä suhtautumista lietsovat ajatukset vievät miljöökontrollin äärimmäisyyksiin. Tuhoamalla kaikkien vieraiden uskomusten palvontapaikat ja tekstit valtaapitävät ovat pyrkineet poistamaan "haitalliseksi" luokittelemansa asiat seuraajien elinpiiristä. Uskonnon ulkopuolisista ryhmistä puolisoiden ottamisen kieltäminen ja epäpuhtaiden pääsyn estäminen yhteisöön estää epäilemättä tehokkaasti uusien ajatusten leviämistä yhteisön jäseniin. Epäluulojen ja vihamielisyyden lietsominen edelleen jatkaa samaa tavoitellen yhteisön jäsenten totaalista eristämistä ulkopuolisista vaikutteista samalla rakentaen me-vastaan-muut -polarisaatiota. Lupaukset oman joukon ylivertaisuudesta ja maailmanvallasta on luonnollisesti lietsonut kansaan elitismiä. Nämä juutalaisuuden syntyä määrittävät tekstit tarjoavatkin vahvan kuvan kulttiyhteisöstä, joka ei salli rivijäsenilleen liikkumavaraa sääntöjen määrittäessä varsin pikkutarkasti vaatetuksesta, ruokavaliosta ja palvontatavoista. Joosian seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua käynnistämä uskonpuhdistus ja siitä syntynsä saanut protojuutalaisuus näyttääkin putkahtaneen maailmaan hyvin radikaalina kulttina, joka seuraavina vuosisatoina muuttui melkoisesti vielä ennen ajanlaskun alkua ja kristinuskon syntymää.

Pyhiin teksteihin sisäänkirjoitettu rasismi, rotuhygieania ja vihamielisyys ulkopuolisia kohtaan eivät lievennä nykymaailmassa nähtäviä negatiivisia asenteita erilaisuutta kohtaan. Mikä on uskonnollisten yhteisöjen vastuu tässä asiassa? Toki monet uskonnolliset yhteisöt tekevät nykymaailmassa arvokasta työtä tällaisten epäkohtien poistamiseksi, mutta riittääkö se jos edelleen pyhiksi mielletyissä kirjoissa opetetaan toisin? Eikö olisi aika ottaa opiksi ja poistaa nämä perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavat tekstit kaanonista sekä siirtää ne historiantutkijoiden arkistoihin? Tekstit ovat arvokkaita kertoen omaa tarinaansa ihmiskunnan historiasta, mutta niiden nostaminen jalustalle ja julistaminen pyhäksi Jumalan sanaksi ei auta tekemään maailmasta parempaa paikkaa meille kaikille.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Salt Lake Tribune voitti Pulitzer palkinnon

Pulitzer 2017 palkinnon paikallissarjassa voitti Utahissa ilmestyvän Salt Lake Tribune -lehden henkilökunta. Pulitzer myönnettiin vuoden 2016 aikana ansiokkaasta uutisoinnista liittyen Birigham Youngin yliopiston (BYU) ja Utahin Osavaltion yliopiston (USU) käytännöistä kohdella raiskausten uhreja.

Raiskausten uhrit ovat monesti joutuneet BYU:n kunniakoodia valvovien tahojen hampaisiin ja uhreja on jopa rangaistu kunniakoodirikkeistä. Utahin syyttäjänviraston kanta aiheeseen on ollut, että BYU:ssa uhkaillaan raiskausten uhrit kunniakoodilla hiljaisiksi. Salt Lake Tribunessa on myös kiinnitetty huomiota MAP-kirkon oppeihin, jotka altistavat BYU:n ja MAP-kirkon "raiskauskulttuurille," jossa rikoksentekijät pääsevät kuin koira veräjästä kun uhrit jättävät rikokset raportoimatta kunniakoodisyytteiden ja mahdollisesti seuraavan opiskeluoikeuden menetyksen pelossa.

Viime vuonna Salt Lake Tribunen nostettua ongelman esiin BYU on ryhtynyt toimiin ongelman korjaamiseksi. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa BYU:ssa opiskelijat voivat lopulta luottaa, että heitä ei enää syyllistetä ja altisteta nöyryyttäviin kunniakoodiriketutkimuksiin heidän raportoituaan seksuaalisesta väkivallasta.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

MAP-tilastot 2017

Viime viikonloppuna taas Utahissa patsasteltiin kevään yleiskonferenssipuheet ja pontevasti mahtailtiin kirkon tilastoilla. Tapani mukaan kiinnitän huomiota millaisia lukuja Utahista onkaan raportoitu. Itsessään raportoidut luvut eivät yllätä kun muistetaan miten MAP-kirkko järjestelmällisesti paisuttelee jäsenmääräänsä ja tunnuslukujaan luodakseen mielikuvia Herran työn etenemisestä.
Yllä kuvaaja vuodesta 1990 nyt kirkon raportoimaan lukuun kirkkoon vuosittain syntyneistä lapsista. Kirkoon syntyvien lasten määrä on siis ollut tasaisessa laskussa jo pidemmän aikaa. Viime vuonna uusien lasten määrä olikin alin sitten vuoden 1994 vaikka kirkko väittää sillä olevan 7 436 121 jäsentä enemmän kuin vuonna 1994.
Uusia kasteella käyneitä käännynnäisiä kirkko raportoi saalistaneensa myös vähemmän kuin kertaakaan 1990 luvun jälkeen. Itseasiassa pienemmän uusien käännynnäisten määrän löytää vasta vuodelta 1987. Kirkon jäsenet ja maailmalle lähetetyt lähetyssaarnaajat eivät siis kykene enää niihin urotekoihin joita lähes 10 miljoonaa jäsentä pienempi kirkko pystyi 1980-luvun lopulla lähes puolet pienemmällä lähetyssaarnaaja-armeijalla.

Mutta kyllä kirkko raportoi myös kasvulukuja, siis sen alati kasvavaksi väitetyn jäsenmääränkin lisäksi.
Vaarnojen määrää on kaikesta huolimatta kasvatettu. Samalla keskimääräisen vaarnan kirjoilla oleva jäsenmäärä on myös tasaisen hitaasti kasvanut viime vuosiin asti, mutta nyt näyttäisi siltä käänne tapahtuneen. Viime vuosien huippuluvuista vaarnassa keskimäärin kirjoilla oleva luku on muutamia kymmeniä pienempi kuin aiemmin.

Päivän boonuksena tarjoilen laskennallisen jäsenpoistuman kuvaajan vuodesta 1900 nykypäivään.
Kuvaajan käppyrä on siis laskettu kirkon vuosittain ilmoittamista jäsenmääristä, uusien lasten määrästä ja kastettujen käännynnäisten määrästä. Kaava on ollut seuraava:

(Jäsenmäärä(A-1)+Syntyneet+Käännynnäiset) - Jäsenmäärä(A)

Kaavalla siis lasketaan edellisen vuoden jäsemäärä yhteen syntyneiden ja käännynnäisten kanssa sekä saadusta luvusta vähentämällä kulloisenkin vuoden jäsenmäärä saadaan luku, jonka pitäisi sisältää kirkosta vuoden aikana eronneet ja kuolleet jäsenet, jota siis kutsun jäsenpoistumaksi. Kuten kuvaajasta käy ilmi niin MAP-kirkon raportoinnissa olisi jonkin verran toivomisen varaa. Jonain vuosina jäsepoistuma on ollut negatiivinen eli kukaan ei ole kuollut tai eronnut kirkosta vaan kirkko on itseasiassa kasvanut mystisesti enemmän kuin mitä kirkkoon syntyneiden ja kastettujen yhteenlaskettu määrä on ollut. Kaikkein räikeimpänä piikkinä on vuosi 1989 jolloin jäsenpoistuma on ollut peräti -164091 jäsentä.

Mistä raportoinnin eriskummallisuudet johtuvat voidaan vain arvailla, selvää on etteivät kirkon ilmoittamat luvut ole luotettavia.