tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pääsiäisviikon ilosanoma

Näin pääsiäisviikon kunniaksi ei voi olla kirjoittamatta pääsiäisen uskonnollisista teksteistä, joten tässä ihan sitä itseään suoraan Pyhästä Raamatusta muutamilla kommenteilla höystettynä. Koska kirjoituksesta tulee jo pelkkien lainausten takia hyvin pitkä niin aloitetaan suoraan teloituspippaloista ja jätetään pääsiäisviikon muihin tapahtumiin tutustuminen lukijoiden omalle vastuulle.
Mark 15:33 Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 34 Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? 35 Tämän kuullessaan muutamat paikalla olevista sanoivat: "Kuulkaa, hän huutaa Eliaa." 36 Joku kävi kiireesti kastamassa sienen hapanviiniin, pani sen kepin päähän ja tarjosi siitä juotavaa sanoen: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia ottamaan hänet alas." 37 Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä.
Jeesuksen viimeiset sanat olivat siis "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" jonka jälkeen hänelle tarjottiin juotavaa ja hän kuoli huutaen tuskissaan.
Luuk 23:44 Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 45 Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. 46 Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. 
Eikun Jeesuksen viimeiset sanat olivatkin: " Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." ei tuskaa vain viimeinen henkäys ja se siitä.
Matt 27:45 Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 46 Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? 47 Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa." 48 Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. 49 Toiset sanoivat: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen." 50 Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. 
Eikun siis viimeiset sanat olivat sittenkin: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" jonka jälkeen hänelle annettiin juotavaa ja sen jälkeen hän kuoli tuskissaan.
Joh 19:28 Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." 29 Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. 30 Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. 
Eikun Jeesus pyysi juotavaa, joi jonka jälkeen hänen viimeiset sanansa olivat: "Se on täytetty." jonka jälkeen jälleen tuskaton kuolema.

Mitä sitten tapahtuikaan.
Mark 15:38 Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. 39 Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, hän sanoi: "Tämä mies oli todella Jumalan Poika!" 
Temppelin välivero repesi.
Luuk 23:47 Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton." 48 Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. 49 Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan. 
Eikun temppelin väliverho ei revennyt, mutta väki palasi kaupunkiin rintaansa paukutellen.
Matt 27:51 Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, 52 haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. 53 He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
Eikun väliverho repesi sittenkin ja kuolleet nousivat haudoistaan.
Joh 19:31 Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. 32 Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. 33 Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. 34 Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. 35 Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. 36 Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta." 37 Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet." 
Eikun temppelin väliverho ei revennytkään, eikä kuolleetkaan nousseet haudoistaan. No yhdestä asiasta kaikki neljä ovat yhtä mieltä, Jeesus kuoli ristillä ja kuolleet onkin sitten laitettava hautaan...
Mark 15:42 Päivä alkoi olla illassa; oli sapatin aatto, valmistuspäivä. 43 Silloin saapui paikalle arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. 44 Pilatus hämmästyi kuullessaan Jeesuksen jo kuolleen. Hän kutsutti sadanpäällikön luokseen ja kysyi, oliko Jeesus todella jo kuollut. 45 Sadanpäällikön vahvistettua asian hän suostui luovuttamaan ruumiin Joosefille. 46 Joosef osti pellavavaatteen, otti Jeesuksen ristiltä, kääri hänet vaatteeseen ja pani hänet valmiiseen kalliohautaan. Hautakammion ovelle hän vieritti kiven. 47 Magdalan Maria ja Joosefin äiti Maria katsoivat, mihin Jeesus haudattiin.
Joosef menee Pilatuksen luo ja pyytää lupaa haudata Jeesus. Joosef ostaa pellavavaatteet ja panee kalliohautaan. Haudan paikan tuntevat tarinan mukaan Magdalan Maria ja Joosefin äiti.
Luuk 23:50 -- 51 Muuan neuvoston jäsen, Joosef, joka oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa. 52 Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. 53 Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään. 54 Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa. 55 Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. 56 Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan. 
Joosef jälleen, hurskas mies kaiken lisäksi. Pellavavaate ja kalliohauta, joka oli tyhjä. Sen sijaan epämääräinen joukko naisia näki minne Jeesus haudattiin.
Matt 27:57 Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. 58 Hän meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus käski antaa sen hänelle. 59 Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen 60 ja pani hautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Hän vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois. 61 Magdalan Maria ja se toinen Maria olivat hekin siellä; he istuivat hautaa vastapäätä. 62 Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän mentyä, ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo. 63 He sanoivat: "Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: 'Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.' 64 Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: 'Hän on noussut kuolleista.' Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi." 65 Pilatus vastasi heille: "Saatte vartioväkeä. Menkää ja järjestäkää haudan vartiointi niin hyvin kuin taidatte." 66 He lähtivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion. 
Joosef jälleen, joka onkin Jeesuksen opetuslapsi. Sen sijaan naisista Mariat näkivät minne Jeesus haudattiin ja seuraavana päivänä, siis sapattina Pilatus käskee asettamaan vartion Jeesuksen haudalle.
Joh 19:38 Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. 39 Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa* mirhan ja aaloen seosta. 40 Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. 41 Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. 42 He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä. 
Ahaa, Joosef olikin Jeesuksen salainen opetuslapsi. Ilmankos Markus tai Luukas eivät tätä maininneet jos eivät tienneet. Joosef sitten hautaa Jeesuksen Nikodemoksen kanssa voidellen ruumiin vielä tuoksuaineilla. Hauta oli siis läheisessä puutarhassa ja se oli tyhjä, mutta naisia ei ollutkaan paikalla.

Vähän jäi nyt vielä epäselväksi, että ketä sitä ruumista nyt oli hautaamassa. Joku Joosef niminen ilmeisesti, mutta kaikkien muiden osallisuus toimitukseen jää täysin epäselväksi. Matteuksen mukaan haudalla asetettiin jopa vartijoita ja hautakammion ovelle vieritettiin kivi vain Markuksen ja Matteuksen mukaan.

Koska tarina on vielä kesken niin jatketaan.
Mark 16:1 Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. 2 Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. 3 Matkalla he puhuivat keskenään: "Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?" 4 Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
Haudalle menivät siis Magdalan Maria, Jaakobin äiti ja Salome...
 Luuk 24:1 Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. 2 He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, 3 ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
Eikun siis haudalle meni joukko naisia...
Matt 28:1 Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa.
Eikun siis Magdalan Maria ja toinen Maria...
Joh 20:1 Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. 2 Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: "Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu." 3 Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
Eikun siis Magdalan Maria, joka tyhjän haudan löydettyään haki paikalle Pietarin ja jonkun toisen opetuslapsen. Ota tästä nyt sitten selvää keitä siellä oli, mutta jatketaan...
Mark 16:5 Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. 6 Mutta nuorukainen sanoi: "Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. 7 Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'" 8 Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. 
Eikun se hauta siis ei ollutkaan tyhjä vaan siellä oli joku nuorukainen, jolla oli valkoiset vaatteet. Nuorukaisen on täytynyt olla aika pelottava ilmestys ja opetuslapsille tarkoitetut ohjeet matkustaa Galileaan eivät koskaan saavuttaneet opetuslapsia, harmi olisivat varmaan mielellään kuulleet toimintaohjeet.
Luuk 24:4 Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. 5 Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? 6 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 7 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" 8 Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. 9 Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. 10 Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, 11 mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. 12 Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.
Eikun siis sinne ilmestyikin kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa, jotka muistuttivat Jeesuksen opetuksista, mutta eivät kuitenkaan antaneet minkäänlaisia ohjeita Galileaan matkustamisesta.

Matt 28:2 Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. 3 Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. 4 Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. 5 Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. 6 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. 7 Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." 8 Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. 9 Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. 10 Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut." 11 Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. 12 Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. 13 He sanoivat sotilaille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. 14 Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä." 15 Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.
Eikä kun siis tuli maanjäristys ja taivaasta laskeutui enkeli, joka säikäytti vartijat ja sitten Jeesus itse käveli naisia vastaan ja ohjeisti kertomaan opetuslapsille, että heidän tulisi matkustaa Galileaan.
Joh 20:4 Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. 5 Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. 6 Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. 7 Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. 8 Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. 9 Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. 10 Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.  
Joh 20:11 Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan 12 ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. 13 Enkelit sanoivat hänelle: "Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." 14 Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. 15 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." 16 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" -- se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. 17 Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." 18 Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.
Eikä kun siis haudalla ei ollutkaan ketään vain käärinliinat olivat jäljellä ja ruumis oli poissa. Kunhan kaikki miehet olivat lähteneet niin sen jälkeen haudassa istuikin kaksi enkeliä ja Jeesuskin näyttää hiippailleen Marian taakse. Tapauksen jälkeen Maria rientääkin opetuslasten luo kertomaan nähneensä Jeesuksen, mutta ei kuitenkaan saanut ohjeita Galileaan matkustamisesta.

Tämän jälkeen nykyraamatusta löytyy huomautus kuinka Markuksen Evankeliumin alkuperäisteksti päättyy luvun 16 jakeeseen 8 ja kuinka luvussa tämän jälkeen olevat jakeet on lisätty tekstiin myöhemmin jonkun toisen toimesta. Markuksen mukaan Jeesus ei siis ilmestynyt ylösnousseena kenellekään. Muissa evankeliumeissa Jeesuksen ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen välillä tapahtuu yhtä sun toista tai sitten ei juuri mitään riippuen siitä mitä evankeliumia lukee. Markus ja Matteus päättävät tarinansa Galileaan kun taas Luukas ja Johannes päättävät tarinansa Jerusalemiin, Luukas jopa kertoo Jeesuksen käskevän opetuslasten pysyä Jerusalemissa.

Markus on tarinassaan kaikkein vähäsanaisin. Matteuksen tarina on kuin Markuksen tarina johon on lisätty kosolti maagisia ihmeitä ja jopa haudoistaan nousseita kuolleita (zombeja) tarinan mahtavuuden lisäämiseksi. Matteuksen tarinassa kalavaleen kertojalla näyttääkin mopo hieman karanneen käsistä. Luukkaan tarinan hahmot ovat ylitsepursuavan hyveellisiä juutalaisia noudattaen sapatin lakia hautaamista seuraavana päivänä ja Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen ollen alati temppelissä palvomassa Jumalaa, eivätkä siis missään määrin olleet kovin kristillistä sakkia vaikka juuri Jeesuksen väitetään kristinuskon maailmaan synnyttäneen.

Kenellekään ei varmaan ole enää mikään ihme, miksi maailmassa on niin paljon eri kirkkokuntia. Kun Jeesuksen kuolemaan liittyvästä tarinastakin on samoihin kansiin laitettu neljä keskenään ristiriitaista tarinaa niin ei kai voi odottaa, että tästä kirkkokuntien mukaan maailmanhistorian tärkeimmästä tapahtumasta tehtäviä tulkintojakaan olisi vain yksi oikea. Tämän lisäksi vähääkään Raamatuntutkimukseen perehtynyt henkilö tietää etteivät tarinan versiot suinkaan lopu tähän ja joukon jatkoksi voidaan lisätä Q-lähde sekä Tuomaan ja Marian evankeliumeina tunnetut apokryfit.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Uskonnollinen pahoinpitely - Häpeä

Häpeä saa ihmisen miettimään tekojensa seurauksia ennakoivasti. Jos henkilö tietää tai kuvittelee jonkin teon seurauksena joutuvansa naurunalaiseksi niin hän yrittää välttää tällaisia tekoja. Itsensä häpäisyn estämiseksi ihminen ajattelee millaisena muut hänet näkevät ja pyrkii antamaan itsestään hyväksyttävän vaikutelman. Normaalissa ympäristössä häpeä toimii ihmistä itseohjaavana, mutta se on myös voimakas itsetuntoa heikentävä tunne. Uskontojen henkisen pahoipitelyn mankeliin joutunut uhri usein tuntee olonsa riittämättömäksi tai jopa mitättömäksi riippumatta siitä kuinka paljon uhraa aikaa ja resurssejaan Jumalan valtakunnalle. Hän ajattelee ja murehtii ettei kelpaa Jumalalle, koska on jättänyt jotain tekemättä tai on tehnyt jonkin asian vain täyttääkseen vaatimukset, mutta ei ylittänyt omiaan tai muiden odotuksia. Joskus uhri häpeää jotain tekemäänsä tai tekemätöntä asiaa, joka saa hänet tuntemaan itsensä huonoksi ja kelvottomaksi.

Monissa uskonnollisissa lahkoissa uhrin päälle säilytetään eriänäinen määrä velvollisuuksia ja tehtäviä. Liikkeelle ei riitä että uskoo ja käy jumalanpalveluksissa vaan jäsenen arvo mitataan tämän henkilökohtaisten uhrausten mukaan. Jäsen velvoitetaan tekemään erinäisiä tehtäviä ja häneltä odotetaan joskus jopa varsin mittavia rahallisia suorituksia. Usein seurakunnan johdon antamat tehtävät koetaan kutsumuksina, Jumalan innoituksen kautta saatuina tärkeinä tehtävinä. Tehtävistä suoriutumista tarkkaillaan ja rahallisista suorituksista tehdään tiliä johtajien kanssa. Kaikki yhteisön hyväksi tekemättä jääneet tehtävät ja rahalliset suoritukset saavat uhrin tuntemaan häpeää, koska uhri tuntee pettäneensä yhteisön ja ennen kaikkea Jumalan hänelle asettamat odotukset. Vaikka yhteisön silmissä uhri olisi suoriutunut tehtävistään mallikkaasti niin Jumalaa hän ei pääse pakoon, Jumala näkee kaiken ja tietää tekikö uhri tehtävänsä Jumalan standardien mukaan.
Jaak 2:18. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. 19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. 20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? 21. Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 22. Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; 23. ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. 24. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. 25. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? 26. Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Yllä lainaamani on yksi niistä Raamatun kohdista, joita uskonnot käyttävät velvoittaakseen uhrinsa. Kirjeessään Jaakob ylistää tarinaa Abrahamista kuinka Abraham oli valmis uhraamaan oman poikansa kun sitä häneltä vaadittiin. Uskon takia on siis oltava valmis uhraamaan kaikkensa, ei vain itseään vaan myös jälkeläisensä. Ihminen, joka tämän uskoo, tuntee häpeää aina kun häneltä tiedustellaan onko hän palvellut Jumalaansa parhaiden kykyjensä mukaan ja tehnyt niitä tekoja joita Jumala häneltä odottaa. Yhdenkään henkisesti terveen ihmisen psyyke ei pysy kasassa jos uskoo, että kelvatakseen Jumalalle on vaadittaessa oltava valmis tappamaan oma lapsi. Tästä seuraa vääjäämättä jatkuva riittämättömyyden tunne, joka voi johtaa masennukseen. Toki harvemmin uskonnot nykypäivänä edellyttävät uhraamaan omia lapsia, ellei nyt joidenkin tahojen harjoittama karttamismenettelyä, jossa vanhemmat katkaisevat kaiken yhteydenpitonsa lapsiinsa jos nämä hylkäävät uskonnon, sellaiseksi haluta lukea.

Vastaavasti uhri voi kokea häpeää myös jostain niinkin arkipäiväisestä kuin omasta seksuaalisuudestaan ja seksuaalisista haluistaan. Monissa uskonnollisissa liikkeissä hyväksytään vain heteroseksuaaliset suhteet ja usein vieläpä niin, että seksuaalisuutta saa toteuttaa vain aviovuoteessa, joissain tapauksissa ainoastaan lisääntymistarkoituksessa ja osin jopa niin, että vain jokin tietty asento yhdynnässä on ainoa sallittu esim. lähetyssaarnaaja-asento. Möys masturbointi voi olla ehdottoman kiellettyä, joissakin uskonnollisissa liikkeissä sekä ennen avioliittoa kuten myös avioliiton aikana. Toisessa ääripäässä löytyy joitakin liikkeitä, joissa yhteisö edellyttää jäseniään osallistumaan orgioihin tai alistaa jäsenensä parinvaihtoon vastoin näiden tahtoa. Uskonnollisten seksuaalisääntöjen seuraamista usein valvotaan säännöllisin haastatteluin yhteisön johdon toimesta ja jos rikkeitä havaitaan niin yhteisön johto voi asettaa rajoituksia uhrille. Rajoituksia voivat olla esim. kielto ehtoolliselle osallistumisesta tai estää pääsy erityisjumalanpalvelusmenoihin jne. näin aiheuttaen häpeää uhrille. Saamalla uhri tuntemaan häpeää omasta kehostaan ja luonnollisista tarpeistaan toteuttaa seksuaalisuuttaan uskonnolliset lahkot vahingoittavat merkittävällä tavalla ihmisen mielenterveyttä ja ennen kaikkea tasapainoisen minäkuvan muodostumista varsinkin omaan seksuaalisuuteen liittyen teini-ikäisille.

Saadakseen uhrinsa tuntemaan häpeää uskonnollisen auktoriteetti voi käyttää monia keinoja. Erityisen tehokkaasti häpeää pystyy valamaan uhreihinsa jos seurakunnassa on tapana käydä henkilökohtaisia keskusteluja jäsenten ja seurakunnan johtajan kesken. Keskusteluja voidaan esim. käydä yhteisölle suoritetuista maksuista, tehtävistä tai vaikkapa suosituksen saamisesta johonkin erityisjumalanpalvelukseen osallistumista varten. Jos jäsen kahdenkeskisissä haastatteluissa tulee tunnustaneeksi jonkin synnin tai vaikkapa ettei ole suorittanut kaikkia maksujaan yhteisölle täysimääräisenä pystyy seurakunnan johtaja käyttämään tätä saadakseen jäsenen tuntemaan tarpeetonta häpeää. Jäsen tuntee häpeää itsessään jo keskustelutilanteessa tunnustaessaan asian, mutta seurakunnan johtaja voi myös kasvattaa tätä häpeää kollektiivisesti saarnaamalla jumalanpalveluksessa kuinka seurakunnassa on syntisiä ja niitä jotka varastavat Jumalalta. Tällöin kaikki ne, jotka kahdenkeskisissä keskusteluissa tunnustivat syntejään, ja ne, jotka etteivät olleet maksaneet kaikkia maksujaan täysimääräisinä, tuntevat hyvin voimakasta häpeää ikäänkuin seurakunnan johtaja olisi nimennyt heidät julkisesti koko seurakunnalle vaikka kenenkään nimeä asiayhteydessä ei olisi mainittu. Myös ne,jotka eivät tunnustuksia kahdenkeskisissä keskusteluissa tehneet, saadaan tuntemaan häpeää korostamalla saarnoissa kuinka Jumala näkee kaiken ja tietää jokaisen synnit.

Monissa uskonnollisissa yhteisöissä häpeää käytetään häikäilemättä työkaluna ihmisten manipulointiin. Uskonnollisen häpeän masinomat itsetunnon murskajaiset tarjoilevat maailmaan kosolti masentuneita mielenterveyspotilaita vaikka uskon pitäisi olla onnen ja ilon lähde. Ongelman ydin lieneekin uskontojen kuvitellessa narsistisessa ylimielisyydessään saman hansikkaan sopivan jokaiseen käteen jokaisen uskonnon julistaessa sitä ainoaa oikeaa ilosanomaansa.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Uskonnollinen pahoinpitely - syyllistäminen

Toisinaan uskontojen jäsenet syyllistyvät "hyvää tarkoittavaan" pahoinpitelyyn, siis sellaiseen johon syyllistytään kun uskotaan sen olevan hyväksi uhrille. Hyvää tarkoittavat uskovaiset toimillaan aiheuttavat lähimmäisilleen tarpeetonta tuskaa ja pahimmassa tapauksessa jopa kuoleman jos vakuuttelevat sairaalle ihmiselle kuinka lääkkeiden ja sairaanhoidon sijaan tulee vain luottaa jumaliin, paastota ja rukoilla enemmän. Monesti sairaat ihmiset ovat jo muutenkin huonossa kunnossa sekä fyysisesti, että henkisesti, joten elimistön ja mielenterveyden lisärasitukset paastoamalla useimmin vain pahentavat asiaa. Uskonnollisten liikkeiden jäseniinsä kohdistama pahoinpitelyllä on monia muotoja ja ne harvoin ovat valmiita myöntämään vastuutaan aiheuttamistaan ongelmista suhtautuen siis varsin narsistisesti omaan jumalaiseen valtuuteensa.

Laajamittaisimmin uskonnollisissa liikkeissä käytetään psykologista pahoinpitelyä. Psykologisen pahoinpitelyn tavoitteena on kontrolloida ja hallita uhrien tunteita ja niden kautta heidän suhtautumistaan asioihin uskonnollisten auktoriteettihahmojen tarkoitusperien saavuttamiseksi. Synnyttämällä uhreissaan voimakkaita itseensä kohdistuvia negativiisia tunteita, kuten vaikkapa syyllisyyttä tai häpeää, uskonnollinen yhteisö pyrkii murentamaan uhrin itsetunnon ja ohjaamaan uhrin ajattelua ja käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Seurauksena voi syntyä vakava masennustila kun ihminen menettää omanarvontuntonsa tuntiessaan jatkuvaa riittämättömyttä, syyllisyyttä ja häpeää.

Syyllistämisellä on monia muotoja ja vaarallisimmillaan se kohdistuu ihmisen omiin tunteisiin. Ihmisen tunteet syntyvät luonnostaan ilman, että henkilö pystyy niihin vaikuttamaan. Uskonnolliset yhteisöt syyllistävät erityisen hanakasti näistä kaikkein primitiivisintä viettiä, seksuaalisuutta. Esimerkiksi uskonnollinen yhteisö voi syyllistää ihmisiä siitä, että tämä tuntee seksuaalista kiinnostusta, himoa, toista ihmistä kohtaan. Tällaiset tunteet syntyvät usein visuaalisen ärsykkeen ja pienten kemiallisten partikkeleiden, feromonien, yhteisvaikutuksesta. Feromonien ja visuaalisen ärsykkeen vaikutus synnyttää aivoissa hormonitoimintaa, joka ilmenee ihmisen tunteina. Kun ihminen syyllistyy tunteistaan, joita ei voi kontrolloida, syntyy loputon syyllisyyden ja häpeän syöksykierre, joka voi johtaa jopa itsetuhoon. Monissa fundamentalistisissa uskonyhteisöissä mm. homoseksuaalien itsemurhat juuri tästä syystä eivät ole tuntemattomia.

Uskonyhteisö voi myös syyllistää uhria ymmärtämättömyydestä. Tällöin uhrin syyllisyydentuntoa yritetään herätellä syyttämällä uhria siitä ettei tämä ole ymmärtänyt jotain tiettyä asiaa uskonnollisen auktoriteetin toivomalla tavalla. Syyllistämällä uhria ymmärtämättömyydestä auktoriteetti todellisuudessa peittelee omia puutteitaan ja kyvyttömyyttään esittää asioita tavalla, joka olisi ymmärrettävissä. Esittämällä väitteen, ettei uhri ymmärrä jotain asiaa oikein, manipuloijan tarkoituksena on kylvää uhrin mieleen epäilyksiä tämän omaa ajattelukykyä kohtaan. Jos uhri hyväksyy syytöksen hän ei enää voi luottaa omaan ajattelukykyynsä ja ajautuu lopulta täysin riippuvaiseksi manipuloijan hänelle tarjoilemista vastauksista. Tuntiessaan syyllisyyttä omasta ymmärtämättömyydestään uhri myös ponnistelee ymmärtämään asiat autoriteetin haluamalla tavalla välttämättä koskaan oikeasti ymmärtäen mistä loppujen lopuksi olikaan kyse.

Uskonnolliset yhteisöt usein myös pyrkivät syyllistämään liikkeen ulkopuolisia ihmisiä. Tämä syyllistäminen toimii kaksijakoisesti. Syyttämällä ulkopuolista maailmaa syntiseksi, pahaksi tai pahan vallassa olevaksi synnytetään liikkeen jäsenissä pelkoa ulkopuolista maailmaa kohtaan. Pahimmissa tapauksissa tällainen ulkopuolisen maailman syyllistäminen synnyttää uhrin mieleen perusteettomia fobioita, jotka entisestään lujittavat yhteisön otetta uhrista. Toinen tavoite ulkopuolisten ihmisten syyllistämisellä on saada uusia jäseniä yhteisöön. Varsinkin henkisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevat ihmiset etsiessään nopeaa ulospääsyä vaikeasta tilanteestaan ovat alttiita hyväksymään uskonyhteisöjen yksinkertaiset selitykset ja helpot ratkaisut. Itse ongelma harvoin poistuu, esim. työttömyys tai sairaus, uskonyhteisön tarjoamien valmiiden vastausten avulla. Usein tilanne johtaa vielä voimakkaampaan syyllistämiseen kun uudelle jäsenelle vakuutellaan, että vika on hänessä itsessään eikä hän ole tarpeeksi hyvä ja vahva uskossaan tai ei ole ymmärrä jotain asioita oikein. Lääkkeeksi vaivaan tarjotaan siis sitä entistä enemmän syyllisyydentuntoa, jolla uhrin omanarvontuntoa entisestään revitään kappaleiksi.

Monesti uskonnolliset johtajat valavat syyllisyydentuntoa uhreihinsa puhujapöntöstään lempeällä äänellä ja hymyssä suin. He käyttävät karismaansa antaakseen itsestään ystävällisen ja rehellisen kuvan. Syyllistäminen peitellään korulaudeisen joukkoon ja tiputetaan uhriin usein epäsuorin vihjauksina esim. maalailemalla visioita kuinka Jumalan valtakunnan rakentamiseksi mikään uhraus ei ole liikaa ja kuinka jokainen voi löytää itsestään varmasti vielä enemmän annettavaa. Tehtiin syyllistäminen sitten millä tavalla tahansa on kyse henkisestä pahoinpitelystä ja ihmisten hyväksikäytöstä.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Tasa-arvoinen avioliittolaki

Viime kuussa konservatiivit torppasivat eduskunnassa tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyn lakivaliokunnassa äänin 8-9. Lakivaliokunta ei siis nähnyt edes asialliseksi tuoda tätä paljon mediahuomiota saavuttanutta lakiesitystä eduskunnan käsiteltäväväksi. Eduskunnassa lakialoitteen oli allekirjoittanut vain 76 kansanedustajaa, joten sinällään lakivaliokunta ei toiminut väärin. Mielenkiintoista asiassa oli myös se, että lakivaliokunnan kansanedustajista yli puolet oli ilmoittanut ennen vaaleja kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia. Tästä kuviosta nousee mieleen erinäinen määrä kysymyksiä joista yksi käsittelee mm. kansanedustajien moraalia tai ennemminkin sen puutetta.

Vaikka konservatiivit onnistuivat viivyttämään asian käsittelyä eduskunnassa niin he eivät kuitenkaan pysty estämään sitä täysin. Eilen alulle pantu kansalaisaloite on tätä kirjoitettasessa kerännyt jo 116 835 kannatusilmoitusta. Lain mukaan kansalaisaloite on otettava eduskunnan käsiteltäväksi jos vähintään 50 000 ihmistä ilmoittaa sitä kannattavansa, joten lakialoiteen käsittely eduskunnassa on jo varmaa. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan kuinka laajan kannatuksen lakialoite seuraavan kuuden kuukauden aikana saa ennen kuin aloite siirtyy eduskunnalle.

Oletettavaa on, että etenkin uskonnollisista syistä tätä aloitetta vastustavat tahot aloittavat omien mielipiteidensä lobbaamisen kansanedustajistoon. Aikaa on ja ennakkovaroitus annettu kansalaisaloitteen muodossa jo näin yli puoli vuotta etukäteen. Kansalaisaloite ei luonnollisestikaan tarkoita, että lakiehdotusta tullaan koskaan hyväksymään. Elämme todellakin mielenkiintoisia aikoja ja nähtäväksi jää millaisia kikkoja konservatiivien taskuista vielä löytyy tasa-arvon estämiseksi tässäkin asiassa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Ikuisuuden filosofiaa

Fysiikassa aika ymmärretään alkaneen alkuräjähdyksestä, ennen alkuräjähdystä ei ollut aikaa ja nykyteorian mukaan aika pysähtyy hyvin suurissa massakeskittymissä kuten mustassa aukossa. Suhteellisuusteorian mukaan aika on suhteellista ja ajan vaihtelua nykymaailmassa joudutaankin päivittäin kompensoimaan sykronoimalla mm. satelliittien kelloja. Ilman kellojen synkronointia eri GPS -satellittien lähettämät aikasidonnaiset suunnistukseen käytettävät signaalit vääristyisivät, koska satelliittien mittaama aika ei ole sama kuin maan päällä mitattu aika. Satelliittien kellojen mittaamaa aika on siis korjattava tasaisin väliajoin suhteellisesti samaksi kuin mitä aika maapallolla on, jotta satelliittien lähettämät signaalit pysyvät käyttökelpoisina maapallolla. Aika on siis suhtellista kuten suhteellisuusteoria osoittaa ja ajan suhteellisuus otetaan huomioon nykyään arkipäiväisissäkin laitteissa.

Miten suhteellisuusteoria sitten liittyy filosofiaan ja ikuisuuteen? Ajan suhteellisuus tekee filosofisen käsitteen ikuisuudesta, joka siis usein kuvataan ajanjaksona ilman alkua tai loppua, mahdottomaksi. Suhteellisuusteorian, kaikkine nykypäivän sovelluksineen, voidaan todeta antavan varsin tarkan ja käyttökelpoisen likiarvon todellisuudesta. Koska aika kuluu eri havaintopisteissä eri nopeudella niin ei voida perustellusti väittää jonkin olevan ikuista kun jonkun kokema pitkä aika on toiselle tuskin havaittava ajanjakso. Jotkut toki voivat tässä välissä argumentoida, että eihän sillä ole väliä miten nopeasti missäkin havaintopisteessä aika kuluu, kunhan se kuluu loputtomiin, mutta kuten totesin alussa niin nykyteorioiden mukan aika pysähtyy suurissa massakeskittymissä eikä näin ollen siis kulu lainkaan joissain havaintopisteissä.

Aika itsessään tuntuu niin luonnolliselta ja elämä ilman aikaa varsin mahdottomalta. Aika on aika-avaruuden ulottuvuus, eikä siis mitenkään absoluuttinen aika-avaruudesta riippumaton suure. Aika syntyi alkuräjähdyksestä ja se loppuu aikanaan kun maailmankaikkeus katoaa tapahtumahorisonttinsa viimeiseen tapahtuman. Kun aika on äärellistä ja sillä on alku sekä loppu niin jäljelle jää vain kysymys: "Mitä on ikuisuus?" Vastausta tähän kysymykseen minulla ei ole, mutta mielestäni on selvää, ettei ikuisuudella ole yhteyttä aikaan ja aika-avaruuteen. Uskontojen markkinoimat konseptit ikuisesta olemassaolosta jäävät siis tyhjän päälle ilman ymmärrettävää selitystä mitä konseptit ja oppirakennelmat itseasiassa sisältävätkään.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Ristiriitaisia opetuksia totuudesta

MAP-kirkon ensimmäisen presidenttikunnan jäsen Dieter F. Uchtdorf  piti Tammikuussa 2013 puheen otsikolla "Mitä on totuus?" Puheessa on esitetty mielestäni paljon hyviä ja hyödyllisiä yksittäisiä asioita, ohjeita ja kriteerejä totuuden etsijälle, mutta ...

Puheensa Dieter aloittaa vanhalla runolla, joka kertoo muutamasta sokeasta miehestä, jotka lähtevät "katsomaan" elefanttia. Runossa jokainen mies tunnustelee elefanttia eri kohdista ja antaa kokemuksensa perusteella erilaisen kuvauksen elefantista sen perusteella mitä kohtaa elefantista kukin oli koskettanut. Runon jälkeen Dieter toteaa runon opetuksesta seuraavaa:
We look at this story from a distance and smile. After all, we know what an elephant looks like. We have read about them and watched them on film, and many of us have even seen one with our own eyes. We believe we know the truth of what an elephant is. That someone could make a judgment based on one aspect of truth and apply it to the whole seems absurd or even unbelievable. On the other hand, can’t we recognize ourselves in these six blind men? Have we ever been guilty of the same pattern of thought?
Tässä vaiheessa puhetta Dieter nostaa esiin ensimmäisen erinomaisen huomion, joka totuutta etsivän tulisi ottaa huomioon. Jokainen runon sokeista miehistä koki elefantin erilaiseksi, koska he koskettivat vain pientä osaa elefantista, yhden koettaessa häntää, toisen kärsää ja kolmannen jalkaa jne. Jokaisen miehen kokemus elefantista oli aito, mutta kukaan ei runossa yksin kyennyt havaitsemaan koko totuutta ainoastaan pienen osan kokonaisuudesta. Vasta yhdistämällä kaikkien kokemat yksityiskohdat yhdeksi kokonaisuudeksi ja sen jälkeen muodostamalla yhtenäisen ristiriidattoman kokonaiskuvan todellisuudesta voi löytää totuuden ja olen tähän asti ehdottomasti Dieterin kanssa samaa mieltä, että me kaikki olemme aika ajoin syyllisisiä siihen, että teemme hätäisiä johtopäätöksiä kokonaisuuksista puutteellisin tiedoin.

Seuraavaksi Dieter jatkaa puhettaa kertomalla toisen tarinan:
I am reminded of a story about a couple who had been married for 60 years. They had rarely argued during that time, and their days together passed in happiness and contentment. They shared everything and had no secrets between them—except one. The wife had a box that she kept at the top of a sideboard, and she told her husband when they were married that he should never look inside.

As the decades passed, the moment came that her husband took the box down and asked if he could finally know what it contained. The wife consented, and he opened it to discover two doilies and $25,000. When he asked his wife what this meant, she responded, “When we were married, my mother told me that whenever I was angry with you or whenever you said or did something I didn’t like, I should knit a small doily and then talk things through with you.”

The husband was moved to tears by this sweet story. He marveled that during 60 years of marriage he had only disturbed his wife enough for her to knit two doilies. Feeling extremely good about himself, he took his wife’s hand and said, “That explains the doilies, but what about the $25,000?”

His wife smiled sweetly and said, “That’s the money I got from selling all the doilies I’ve knitted over the years.”
Not only does this story teach an interesting way to deal with disagreements in marriage, but it also illustrates the folly of jumping to conclusions based on limited information.
So often the “truths” we tell ourselves are merely fragments of the truth, and sometimes they’re not really the truth at all. 
Edelleen Dieter korostaa kuinka puutteellisin tiedoin tehdyt hätäiset johtopäätökset eivät kerro koko totuutta. Samalla Dieter tällä kertomuksellaan nostaa esiin kuinka osatotuudet johtavat vääriin ja valheellisiin käsityksiin asioista tarinan havainnollistaessa miehen liikutusta tämän nähdessä laatikossa vain kaksi pitsiliinaa, mutta kuinka totuus paljastuu vasta kun selviää vaimon myyneen kutomiaan pitsiliinoja vuosien saatossa $25000 edestä. Viesti on selvä, totuutta ei voi löytää jos kaikki yksityiskohdat eivät ole tiedossa ja ymmärretty. Dieterin kertoma tarina sisältää erinomaisen opetuksen siitä kuinka totuutta etsiessä osatotuuksien perusteella tehdyt johtopäätelmät eivät välttämättä ole lähelläkään totuutta vaan voivat johtaa hyvinkin valheellisiin käsityksiin todellisuudesta.

Hieman myöhemmin Dieter jatka totuuksien historiasta näin:
Consequently, never in the history of the world has it been more important to learn how to correctly discern between truth and error.

Part of our problem in the quest for truth is that human wisdom has disappointed us so often. We have so many examples of things that mankind once “knew” were true but have since been proven false.
Ja edelleen olen Dieterin kanssa samaa mieltä. Ihmiskunnan historia on täynnä eriasteisia esimerkkejä harhaluuloista ja illuusioista, joita on kuviteltu totuuksiksi ja jotka ovat myöhemmin korvattu paremmin todellisuutta kuvaavalla tiedolla.

Ihmisten suhtautumisesta totuuksiin Dieter toteaa näin:
The “truths” we cling to shape the quality of our societies as well as our individual characters. All too often these “truths” are based on incomplete and inaccurate evidence, and at times they serve very selfish motives.
..ja edelleen hän puhuu täyttä asiaa kuinka usein ihmiset perustavat "totuutensa" epätarkkoihin ja epätäydellisiin todisteisiin sen mukaan miten ne palvelevat heidän itsekkäitä motiivejaan ja heti perään hän jatkaa..
Part of the reason for poor judgment comes from the tendency of mankind to blur the line between belief and truth. We too often confuse belief with truth, thinking that because something makes sense or is convenient, it must be true. Conversely, we sometimes don’t believe truth or reject it—because it would require us to change or admit that we were wrong. Often, truth is rejected because it doesn’t appear to be consistent with previous experiences.
 Dieter katsoo aiheelliseksi siis myös varoittaa kuulijoita/lukijoita sekoittamasta uskoa ja totuutta keskenään ja kuinka joskus emme usko totuutta tai hylkäämme sen, koska "se vaatisi meitä muuttumaan tai myöntämään että olimme väärässä." Hän toteaa myös: "Usein totuus hylätään, koska se ei näytä olevan yhteensopiva aiempien kokemusten kanssa." Eikä tässä vielä kaikki, seuraavassa Dieter luonnehtii miten monet suhtautuvat ristiriitaiseen tietoon:
When the opinions or “truths” of others contradict our own, instead of considering the possibility that there could be information that might be helpful and augment or complement what we know, we often jump to conclusions or make assumptions that the other person is misinformed, mentally challenged, or even intentionally trying to deceive.
Neuvo on niin hyvä, että se on paras suomentaa kokonaisuudessaan.
Kun toisten mielipiteet tai "totuudet" ovat ristiriidassa omiemme kanssa, sen sijaan että harkitsisimme niiden mahdollisesti sisältävän tietoa joka voisi olla hyödyllistä ja lisäävän tai täydentävän sitä minkä tiedämme, me usein hyppäämme johtopäätöksiin tai oletamme toisen olevan väärin informoitu, henkisesti rajoittunut tai jopa tarkoituksenmukaisesti valehtelevan.
Kaikin puolin erittäin viisaita sanoja, joista kaikkien olisi syytä ottaa oppia. Tätä viestiä voimistaakseen Dieter kertoo vielä tarinan Ignaz Semmelweisista, lääkäristä joka joutui ammattikuntansa halveksimaksi, koska esitti hygieniaan liittyviä parannuksia, jotka eivät tuolloin vielä olleet yleisesti käytössä, ja joiden arvoa muut lääkärit eivät vielä ymmärtäneet.

Totuuden luonteesta Dieter toteaa vielä näin:
The thing about truth is that it exists beyond belief. It is true even if nobody believes it.
Olemme Dieterin kanssa yhtä mieltä siis totuudesta ja hyvin pitkälti myös siitä mitä hän tähän asti on ilmaissut totuuden löytämisestä, sekä ihmismielen heikkouksista, jotka estävät meitä havaitsemasta totuutta myös silloin kun se tuijottaa meitä silmiin. Tämän jälken Dieter ryhtyy valitettavasti muokkaamaan totuutta pois siitä mitä hän on aiheesta juuri puhunut.
As we all know, it is difficult enough to sort out the truth from our own experiences. To make matters worse, we have an adversary, “the devil, [who] as a roaring lion, walketh about, seeking whom he may devour.” 
Satan is the great deceiver, “the accuser of [the] brethren,” the father of all lies, who continually seeks to deceive that he might overthrow us.

The adversary has many cunning strategies for keeping mortals from the truth. He offers the belief that truth is relative; appealing to our sense of tolerance and fairness, he keeps the real truth hidden by claiming that one person’s “truth” is as valid as any other.
Olen edelleen samaa mieltä, ettei henkilön tulisi luottaa omiin kokemuksiinsa totuutta etsiessään. Sen sijaan paholaisen tuominen keskusteluun totuudesta on juurikin ristiriidassa sen kanssa mitä hän sanoi pari kappaletta aiemmin: " ... oletamme toisen olevan väärin informoitu, henkisesti rajoittunut tai jopa tarkoituksenmukaisesti valehtelevan." Dieter toisinsanoen hylkää juuri hetkeä aiemmin antamansa erinomaisen neuvon siitä miten totuutta tulisi etsiä.

Samoja aiempien opetustensa murskajaisia hän jatkaa heti seuraavassa:
For those who already embrace the truth, his primary strategy is to spread the seeds of doubt. For example, he has caused many members of the Church to stumble when they discover information about the Church that seems to contradict what they had learned previously. 
If you experience such a moment, remember that in this age of information there are many who create doubt about anything and everything, at any time and every place.
Siinä meni pesuveden mukana hänen aiempi huomionsa: "Often, truth is rejected because it doesn’t appear to be consistent with previous experiences." On vain pakko suu ammollaan ihmetellä mitä Dieter loppujenlopuksi tahtoo kuulijoilleen/lukijoilleen sanoa. Toisekseen hän näyttäisi viittaavan moniin kirkon jäseniin, jotka ovat menettäneet uskonsa MAP-kirkkoon löydettyään kirkkoon liittyviä tietoja, jotka ovat olleet ristiriidassa heidän aiemmin kirkossa oppimansa kanssa. Dieterhän aiemmin puheessaan myös varoitti tekemästä johtopäätöksiä puutteellisin tiedoin, koska puutteellisiin tiedoin tehdyt johtopäätökset ovat usein vääriä, mutta nyt ihmiset,jotka ovat lisätietoja löytäneet, ovatkin toimineet mitä ilmeisimmin väärin kun ovat uudet tiedot omaksuneet. Lisäksi Dieter edelleen jatkaa samaa linjaa sillä kuinka "monet synnyttävät" epäilyjä kaikesta ja kaikkialla vastoin aiempaa varoitustaan kuinka ihmisiä ei pitäisi stereotyypittää sen takia, että he esittävät eriäviä ja ristiriitaisia mielipiteitä tai todisteita.

Loppujen lopuksi Dieter ei tarjoa kovin paljoa työkaluja millä totuutta tulisi etsiä romuttaessaan oman puheensa alussa esittämät varsin hyvätkin neuvot puheen jälkipuoliskolla jokseenkin kokonaisuudessaan. Jos puheen tarkoutus olisi ollut evästää kuulijoita/lukijoita totuuden etsintään tarjoamalla työkaluja totuuden arviointiin niin puheen sanoma jää täysin tyhjäksi. Saatettuaan kuulijansa/lukijansa täyden hämmennyksen valtaan ristiriitaisilla puheillaan Dieter paljastaakin puheen todellisen tarkoituksen:
Now, what is this truth?

It is His gospel. It is the gospel of Jesus Christ. Jesus Christ is “the way, the truth, and the life.”

If we will only have enough courage and faith to walk in His path, it will lead us to peace of heart and mind, to lasting meaning in life, to happiness in this world, and to joy in the world to come. The Savior is “not far from every one of us.” We have His promise that if we seek Him diligently, we will find Him.
Viimeistään tässä Dieter heittää loputkin puheen alkupuoliskon filosofiset pohdinnat totuudesta ja sen luonteesta romukoppaan julistamalla "totuuden". Case closed, totuus on Jeesus ja sen löytää kun "ahkerasti sitä etsii."
Yes, we do have the fulness of the everlasting gospel, but that does not mean that we know everything. In fact, one principle of the restored gospel is our belief that God “will yet reveal many great and important things.”
..ja mikä parasta MAP-kirkossa se löytyy kaikessa täyteydessään, vaikkakaan se ei tarkoita että "tietäisimme" kaiken. MAP-kirkon opin jatkuva ilmoituskin on ujutettu mukaan kun Jumala "ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä asioita" mikä tarkoittanee sitä, että Jumalakin panttaa tietoa vaatien ihmisiä tekemään johtopäätöksiä "puutteellisten tietojen perusteella," mutta tällä filosofisesti varsin merkittävällä yksityiskohdallahan ei ollut enää merkitystä puheen tässä vaiheessa.

Dieter F. Uchtdorfin lupaava filosofinen aloitus totuudesta päättyi siis ristiriitaisen filosofoinnin jälkeen julistuspuheeksi. Asialle voisi olla helppo nauraa, jos ei tietäisi kuinka vakavasti monet MAP-kirkon 18-30 vuotiaat näitäkin CES Devotional puheita kuuntelevat. Puhe oli suunnattu juuri MAP-kirkon Internet sukupolvelle. Nuoret vääjäämättä törmäävät Internetissä moniin kirkkoon liittyviin yksityiskohtiin ja kirjoituksin, kuten tämäkin blogi, jotka asettavat MAP-kirkon opit ja historian kyseenalaiseksi etsiessään totuutta. Pyrkimällä leimaamaan tiedot sielunvihollisen harhautuksiksi ja valheiksi kirkon johto pyrkii kontrolloimaan informaatiota ja näin pyrkien lujittamaan otettaan jäsenistään, jotka viimetietojen mukaan poistuvat kirkosta voimakkaammin kuin koskaan viimeisen 175 vuoden aikana.

Totuutta ei voi yksinkertaisesti löytää, jos ei ole valmis asettamaan kyseenalaiseksi ja kumoamaan kaikkea sitä mihin uskoo. Vain jatkuvalla omien uskomustensa kyseenalaistamisella löytää niihin sisältyvät virheet, illuusiot ja harhat.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Ryhmäajattelu uskonnollisissa liikkeissä

Käsitteen ryhmäajattelu esitteli maailmalle psykologi Irving Janis vuonna 1972. Janisin mukaan ryhmäajattelulle ominaisia piirteitä ovat:

Rationalisointi: Ryhmän jäsenet uskottelevat itselleen ristiriitaisista todisteista huolimatta, että ryhmän päätös tai käsitys on paras mahdollinen.
Ryhmäpaine: Ryhmän jäsenen ilmaistessa eriävän mielipiteensä ryhmän muut jäsenet pyrkivät painostamaan tai rankaisemaan häntä.
Tyytyväisyys: Muutaman onnistumisen jälkeen ryhmä uskoo tehneensä oikeita valintoja, koska kukaan ei ole esittänyt eriäviä mielipiteitä.
Korkea moraali: Jokainen ryhmän jäsen pitää itseään moraalisesti hyvänä ihmisenä ja tämän seurauksena moraalisten mielten yhteispäätös ei voi olla moraalisesti huono. Kun moraalia käytetään päätöksenteon perusteena paine yksimielisyyteen on jopa voimakkaampi kuin se normaalisti olisi.
Stereotyypittäminen: Ryhmän omaksuessa yhtenäiset näkökannat se alkaa nähdä ulkopuoliset moraalisesti huonompina. Ulkopuolisten mielipiteiden uskottavuutta heikennetään vetoamalla ulkopuolisiten heikoiksi luokiteltuihin ominaisuuksiin.
Sensuuri: Ryhmän jäsenet sensuroivat ja pidättäytyvät esittämästä omia mielipiteitään ollakseen ryhmän kanssa yksimielisiä.
Yksimielisyyden illuusio: Kun kukaan ei ilmaise päätöksiä kyseenalaistavia mielipiteitä syntyy illuusio yksimielisyydestä, joka johtaa syöksykierteeseen ja hallinnan menettämiseen.

Ryhmäajattelua käsiteltäessä malliesimerkeiksi usein nostetaan historiasta Sikojen lahden hyökkäys ja avaruussukkula Challengerin laukaisupäätös. Molempien tapauksien dokumentoinnista käy selväksi kuinka päätöksentekovaiheessa yksittäisillä henkilöillä on päätöksentekoprosessissa ollut kyseenalaistavaa tietoa ja he ovat jopa jossain määrin kyseenalaistaneetkin tehtyjä päätöksiä, mutta kuinka nämä yksittäiset henkilöt ovat syystä tai toisesta vaienneet tai vaiennettu kriittisillä hetkillä. Ongelmat siis olivat tiedossa jollain tasolla, mutta ne jäivät huomiotta tai ne ohitettiin päätöstä tehtäessä.

Erityisen alttiita ryhmäajattelulle ovat homogeeniset uskonnolliset liikkeet kultit tai lahkot etenkin silloin jos liikkeen johtajien uskotaan olevan jollain tavalla tavallisen erehtyväisen ihmisen yläpuolella, moraalisesti parempia tai heillä uskotaan olevan tietoa, jota muilla ei ole. Etenkin jos yhteisön johtajien kyseenalaistaminen on kielletty tai sitä paheksutaan syntyy helposti illuusio yksimielisyydestä kun ryhmän jäsenet eivät halua (sensuuri) tai uskalla (ryhmäpaine) ilmaista omia mielipiteitään rehellisesti ja avoimesti. Monissa uskonnollisissa liikkeissä uskotaan oman liikkeen moraaliseen paremmuuteen (korkea moraali) ja erehtymättömyyteen (tyytyväisyys). Ulkopuolinen maailma leimataan helposti pahaksi, pahan suovaksi tai moraalittomaksi ja ulkopuoliset ihmiset nähdään heikkoina, pahoina ja moraalittomina (stereotyypittäminen).Oman ryhmän päätökset nähdään moraalisesti ylivertaisina, joka johtaa kyseenalaistamattomaan sokeaan johtajien seuraamiseen ja lopulta ryhmän jäsenet jättävät huomiotta kokonaan päätösten seuraukset (rationalisointi).

Moraalisesti itseään muita ryhmiä parempina pitävät uskonnot katsovatkin olevansa moraalisesti velvollisia tekemään päätöksiä myös muiden ihmisten elämästä. Näennäisen yksimielisyyden illuusio uskonnollisen yhteisön sisällä paljastuu tarkasteltaessa miten yhteisö on suhtautunut johonkin asiaan ja vertaamalla sitä yksittäisten jäsenten mielipiteisiin. Tästä erinomaisena esimerkkinä lähihistoriasta löytyy Kalifornian perustuslakihistoriasta "Proposition 8", jossa useat uskonnolliset järjestöt ilmaisivat vastustuksensa samaa sukupuolta olevien henkilöiden avio-oikeutta vastaan. Uskonnolliset johtajat patisivat jäseniään lahjoittamaan merkittäviä summia rahaa ja vapaa-aikaansa kampanjointiin, jotta Kalifornian perustuslakiin kirjattaisiin avioliiton olevan ainoastaan miehen ja naisen välinen. Kampanjalla pyrittiin riistämään korkeimman oikeuden samaa sukupuolta oleville pareille myöntämä oikeus avioliittojen solmimiseen. Uskonnollisten yhteisöjen jäseniinsä kohdistama paine moraalisesti arveluttavan asetuksen saattaminen lailliseksi johti mm. monien ihmisten eroamisiin kirkoista, mikä osoittaa, etteivät nämä ihmiset hyväksyneet uskonnollisen yhteisön näennäisen yksimielistä ponnistelua ja päätöstä ihmisoikeuksien riistoon vähemmistökansanosalta.

Ryhmäajattelun riskit uskonnollisissa liikkeissä kulminoituivat karmivimmissa muodoissaan Jonestownissa. Jim Jonesin opetuksia ja puheita kyseenalaistavat vaiennettiin ja näin synnytettiin illuusio yksimielisyydestä. Liikkeen jäsenet uskoivat olevansa moraalisesti ulkopuolisia parempia ja alussa Jim Jonesin saarnat käsittelivätkin ajan polttavia aiheita julistaen mm. rotutasa-arvoa. Tapahtumat johtivat lopulta yli 900 ihmisen joukkomurhaan.

Ryhmäajattelun välttämiseksi työelämässä on olemassa muutamia ohjeita:
1. Johtajien on rohkaistava kriittiseen ajatteluun ja kriittisten mielipiteiden ilmaisemiseen. Vastalauseiden ja epäilysten vapaa ilmaiseminen toki hidastaa ryhmän päätöksen tekoa, mutta johtaa myös parempiin ja ennen kaikkea paremmin perusteltuihin päätöksiin.
2. Johtajien tulisi pidättäytyä ilmaisemasta mielipiteitään antaessaan alaisilleen tehtäviä.
3. Kaikki vaihtoehdot tulee tutkia huolellisesti.
4. Jokaisen ryhmän jäsenen tulisi keskustella ryhmässä käsiteltävistä asioista jonkun ryhmän ulkopuolisen ja luotetun henkilön kanssa.
5. Ryhmän tulee kutsua ryhmän ulkopuolisia asiantuntijoita kokouksiinsa ja ryhmän jäsenten yhteydenpito ulkopuolisiin asiantuntijoihin tulee sallia.
6. Organisaation tulisi asettaa useampia ryhmiä pohtimaan samaa ongelmaa.
7. Yhden ryhmän jäsenen tulisi aina toimia ns. "Paholaisen asianajajana", jonka tehtävä on kyseenalaistaa kaikki. Paholaisen asianajajan rooli ryhmässä tulee olla kiertävä.

Uskonnollisissa yhteisöissä vastaavia varotoimia ryhmäajattelun estämiseksi ei tietääkseni ole käytössä, joten uskonnolliset yhteisöt ovat homogeenisinä yhteisöinä erittäin alttiita ryhmäajattelulle ja sitä kautta erittäin alttiita tekemään huonoja päätöksiä.Uskonnolliset johtajat varsin hanakasti ilmaisevat mielipiteitään milloin mistäkin asiasta ohjaten näin seuraajiensa päätöksentekoa ja mielipiteiden muodostumista, eikä aina hyvään suuntaan. Riskit korostuvat ennen kaikkea uskonnollisissa liikkeissä, joiden johtajilta ei vaadita minkäänlaista koulutusta, kun kuka tahansa maallikko voi toimia seurakunnan johtajana. Tällöin maallikon omat käsitykset ja mielipiteet helposti sulautuvat osaksi yhteisön jäsenten mielipiteitä johtaen arvaamattomiin lopputuloksiin yhteisön jäsenten mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta, kuten Jonestownin esimerkkikin osoittaa.