maanantai 16. syyskuuta 2013

Moniavioisuuden matematiikkaa

Toisinaan olen kuullut nykymormonien perustelevan kirkon alkuaikojen moniavioisuutta sillä, että Jumala halusi "herättää siementä". Ymmärtääkseni tällä mormonit tarkoittavat, että moniavioisuuden tarkoituksena on ollut kasvattaa uskollisten mormonien määrää maailmassa synnyttämällä runsaslukuisesti jälkeläisiä. Perustelu ei kuitenkaan kestä matemaattista tarkastelua, sillä moniavoisissa perheissä syntyneiden lasten lukumäärä vaimoa kohti jää usein pienemmäksi kuin yksiavioisissa avioliitoissa.

Tarkastellaanpa esimerkinomaisesti muutamia moniavioisia mormonijohtajia.

Brigham Young, 55 vaimoa, 56 jälkeläistä. Keskimäärin 1,01 lasta vaimoa kohti.
Herber C. Kimball, 43 vaimoa, 65 jälkeläistä. Keskimäärin 1,4 lasta vaimoa kohti.
Orson Hyde, 9 vaimoa, 32 jälkeläistä. Keskimäärin 3,5 lasta vaimoa kohti.
Parley P. Pratt, 12 vaimoa, 30 jälkeläistä. Keskimäärin 2,6 lasta vaimoa kohti.
Orson Pratt, 10 vaimoa, 45 jälkeläistä. Keskimäärin 4,5 lasta vaimoa kohti.
George Q. Cannon, 5 vaimoa, 36 jälkeläistä. Keskimäärin 7,2 lasta vaimoa kohti.
John Taylor, 9 vaimoa, 34 jälkeläistä. Keskimäärin 3,7 lasta vaimoa kohti.
Joseph Fielding Smith Sr, 5 vaimoa, 43 jälkeläistä. Keskimäärin 8,6 lasta vaimoa kohti.
Wilford Woodruff, 7 vaimoa, 33 jälkeläistä. Keskimäärin 4,7 lasta vaimoa kohti.
George A. Smith, 7 vaimoa, 20 jälkeläistä. Keskimäärin 2,8 lasta vaimoa kohti.

Näiden mormonijohtajien keskiarvoksi saadaan siis 2,4 lasta vaimoa kohti, mikä aikakauden perhekokoihin nähden on itseasiassa hyvin vähän. Esimerkiksi 1850 Wisconsinin Bentonissa suoritetussa väestölaskennassa todettiin perheissä olevan keskimäärin 3,8 vielä kotona asuvaa lasta (huom. jo kotoa pois muuttaneet lapset eivät ole tässä luvussa mukana). Todd Schoellman ja Michèle Tertilt toteavat vuonna 2007 julkaisemassaan tutkimuksessa keskimääräisessä kotitaloudessa USA:ssa vuonna 1850 eläneen 6,7 henkeä (huom. jälleen luvusta puuttuvat kotoa pois muuttaneet lapset) ja tämän pystyivät esimerkeiksi nostamistani mormonijohtajista ylittämään ainoastan George Q. Cannon ja Joseph Fielding Smith Sr.

"Jumalan määräämän moniavioisuuden" perusteena ei siis ole voinut mitenkään olla "Jumalan tahto" kasvattaa seuraajakuntaansa sillä tilastojen valossa syntyvien lasten määrä vaimoa kohti näyttää moniavioisissa perheissä olevan pienempi kuin vastaavan aikakauden yksiavioisissa perheissä. Toki moniavioisuutta harjoittamalla lauman "alfauros" pääsee kylvämään omaa siementään ja näin levittämään omaa perimäänsä tehokkaammin saaden useampia jälkeläisiä kuin yhden naaraan kanssa, mutta yhteisön kasvun kannalta yksiavioiset perheet tuottavat huomattavasti tehokkaammin lisää kansalaisia. "Jumalan siemenen herättäminen" moniavioisuuden perusteena onkin siis todettava jälleen yhdeksi joitakin mormoneja vaivaavaksi harhaluuloksi sillä väestöpohjan kasvattamiseksi matemaattisia perusteita käytännölle ei ole ollut.

torstai 12. syyskuuta 2013

Kun rehellistä lyödään

En tunne tapausta muuten kuin Internetin keskustelupalstoilta ja Denver Snufferin omasta blogista. Denver Snuffer erotettiin MAP-kirkosta 10.9.2013 koska ei suostunut perumaan puhujakiertuettaan, jossa hän sivuaa MAP-kirkon kannalta kiusallisia asioita. MAP-kirkko teki sen siis jälleen ja erotti jäsenyydestään ihmisen, joka halusi julkista ja rehellistä keskustelua. Aiemmin MAP-kirkosta ovat lähtöpassin saaneet monet ja ehkäpä korkeimman profiilin erotettuja olivat aikoinaan "September Six:nä" tunnettu kuusikko historiantutkijoita, jotka julkaisivat totuuksia kirkon historiasta.

Asiasta kiinnostuneet voivat käydä lukemassa Denver Snufferin ajatuksia ja siitä miten hän on kokenut tämän prosessin hänen blogistaan. Kokemus on varmasti ollut raskas tälle Mormonin kirjaan uskovalle mormonille ja hänen perheelleen. 40 vuotta uskollisena mormonina ei merkitse mitään jos haluat käydä rehellistä keskustelua asioista, jotka MAP-kirkko haluaa pitää piilossa julkisuudesta.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Hiipivä tiikeri, piilotettu uskonto


Eilen poikkesimme perheen voimin Sipoon suomalaisen seurakunnan järjestämässä perhetapahtumassa Söderkullassa. Tapahtuman vetonaulaksi oli rekrytoitu Pikku Kakkosesta tuttu Siina & Taikaradio -duo, joka meidätkin tapahtumaan veti. Tapahtuman ohjelma noudattelikin hyvin pitkälti monia perhetapahtumia, joissa paikalle on järjestetty yhtä sun toista lapsia kiinnostavia asioita. Oli paloautoja miehistöineen, hevoskyytiä, askartelua ja sitten tietysti se odotettu Siinan konsertti.

Maksavalla asiakkaalla on luonnollisesti jonkin verran päätäntävaltaa esitettävän ohjelman sisältöön ja asiakas oli tätä valtaansa päättänyt myös käyttää, sillä ohjelmistoon oli sisällytetty pari hengellistä lastenlaulua. Noin muuten lastenkonsertti olikin ihan mukiinmenevä synnyttäen spontaaneja riemunkiljahduksia pienessä kuulijakunnassaan, mutta omaa mieltä jäivät vaivaamaan ne pari laulua. Kuinka helposti ja vaivattomasti uskonto tunkeutuukaan pieneen mieleen helppojen laululeikkien kyytiläisenä? En toki yritä kasvattaa lastani kulttuuri-maailmankatsomuksellisessa tyhjiössä, jossa ympärillä vellovat uskonnot eivät näkyisi lainkaan, mutta kun lapsille opetetaan laululeikeillä luomisoppia niin minulla nousee karvat pystyyn.

Yleisesti kirkko on Suomessakin jo maallistunut ja silti se kantaa ja kylvää edelleen historian painolastina opillista perintöään, joka edelleen nojaa tiukasti pronssiaikaisiin paimentolaisten uskomuksiin maailman synnystä. Jostain syystä kirkko päättää kuitenkin pitää kiinni vanhoista tavoistaan levittää harhaisia uskomuksia lasten mieliin helposti opittavien laululeikkien avustuksella. Uskonto on Suomessa edelleen varsin merkittävät mielipiteiden ja käsitysten muokkaaja ja sellaisena sillä on myös suuri vastuu yhteiskunnan tulevaisuudesta. Pitääkin kysyä miksi uskonto katsoo kasvatustoimessaan tarpeelliseksi istuttaa pienten lasten mieliin harhaisia uskomuksia sen sijaan, että se pyrkisi tukemaan paremmin lasten kykyä oppia ja ymmärtää todellista maailmaa ja sen ilmiöitä? Millaisen palveluksen kirkko luulee lapsille tekevänsä opettamalla heille asioita jotka myöhemmin lasten koulutiellä tulevat aiheuttamaan kognitiivisia ristiriitoja lasten ajattelumaailmassa ja näin vaikeuttamaan lasten kykyä oppia ja omaksua tieteellisesti havaittuja ja todennettuja tosiasioita ympäröivästä maailmasta?