Uskonnollinen manipulointi - Mustavalkoinen ajattelu

Haitallisten uskonliikkeiden yksi tunnusomaisimmista piirteistä on mustavalkoinen maailmankuva. Kaikki vaihtoehdot ovat joko absoluuttisesti oikein tai väärin, eikä välimuotoja tunneta. Kaikki on harmoniassa Jumalan kanssa tai sitten Saatanan omaa. Uskonyhteisön mustavalkoisessa ajattelussa kaikki on jaettu dualistisesti hyväksi tai pahaksi.

MK 1 Nefi 14:10  Ja hän sanoi minulle: Katso, on vain kaksi kirkkoa: toinen on Jumalan Karitsan kirkko, ja toinen on Perkeleen kirkko; sen vuoksi jokainen, joka ei kuulu Jumalan Karitsan kirkkoon, kuuluu siihen suureen kirkkoon, joka on iljetysten äiti; ja se on koko maan huora.

Todellisuudessa kyse on kärjistetystä retoriikasta, jonka tavoitteena on rajoittaa ihmisten ajattelua tarjoamalla vain kahta vaihtoehtoa harkinnan pohjaksi. Tämä on pohjimmiltaan vääränä dilemmana tunnettu argumentointivirhe. Mustavalkoinen ajattelu yksikertaistaa muutoin monimutkaisen päättelyketjun tarjoten jäsenelle näennäisen valinnanvapauden ja autonomian uskonnollisen johtajan tarkkaan kontrolloiduilla vaihtoehdoilla. Mustavalkoinen ajattelu vaikuttaa mielessä seuraavilla tavoilla:

• Synnyttää mieleen illuusion oikeassaolemisesta, "minä olen yksi hyvistä tyypeistä."
• Eristää jäsentä eritavoin ajattelevista ulkopuolisista.
• Sulkee mielen ulkopuolisen informaation vaikutuksilta. Asiat voidaan välittömästi lokeroida hyviksi tai pahoiksi sen sijaan, että niiden ajatteluun käytettäisiin aikaa ja ne yritettäisiin ymmärtää kunnolla.
• Tekee jäsenten ohjauksesta helppoa. Johtajien ei tarvitse perustella asioita loogisesti, heidän tarvitsee vain sanoa: "Tämä on paha, koska minä sanon" tai "Jumala sanoo niin", ja jäsenet, joille mustavalkoisesta ajattelusta on jo muodostunut tapa, hyväksyvät kaiken sen kummemmin ajattelematta.

Jäsenen sisäisessä ajattelumaailmassa mustavalkoinen ajattelu näyttää hyödylliseltä. Päätökset ovat erittäin selkeitä kun kaikkia asianhaaroja ei tarvitse pohtia. Vaihtoehdot ovat aina absoluuttisen oikein tai väärin, joten harkintaa ei tarvita. Mahdollisena seurauksena kuitenkin vaanii rankka itsekriittisyys ja maailmakielteisyys. Jos jäsen ei pysy kirkon tarkkaan määrittelemällä kaidalla polulla niin hän saattaa tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi. Samalla ulkopuolinen paha maailma tuomitaan omassa mielessä, mikä synnyttää voimakkaan me vs. muut asettelun, joka entisestään eristää jäsentä lisää ulkpuolisista.

MAP-kirkko istuttaa mustavalkoisen ajattelun syvälle jäsenten mieliin. Siitä on hyvin vaikeaa luopua, jopa senkin jälkeen kun lakkaa uskomasta oppeihin ja kirkon johtajiin. Sopeutuminen todelliseen maailmaan vaatii kokonaan uuden ajattelutavan opettelemisen, sillä todellisessa maailmassa vaihtoehtoja on aina useita. Teoilla on useita mahdollisia seurauksia, joita pitäisi kyetä punnitsemaan tasapuolisesti mahdollisten vaikutusten kautta. Oikea tapa toimia voi olla joskus hyvinkin hankala päätellä ja joissain tapauksissa oikea tapa toimia riippuu täysin asiayhteydestä eikä jokaiseen tilanteeseen voi soveltaa samaa tapaa toimia.

Mustavalkoista logiikkaa sovellettaessa tarkoituksena on määritellä valinnan viitekehys uudelleen ja siten hämärtää vapaata tahtoa. MAP-kirkon opeissa mustavalkoinen ajattelu on keskeistä kirkon oppeissa, jäsenten tekemissä valinnoissa ja pelastussuunnitelmassa.

MK Moroni 7:12 Niinpä kaikki, mikä on hyvää, tulee Jumalasta, ja se, mikä on pahaa, tulee Perkeleestä, sillä Perkele on Jumalan vihollinen ja taistelee jatkuvasti häntä vastaan ja kutsuu ja houkuttelee syntiin ja tekemään sitä, mikä on pahaa, jatkuvasti.

 Evankeliumin Periaatteet kirja alleviivaa kirkon mustavalkoista ajattelua luvussa neljä seuraavasti.

Jumala on sanonut meille profeettojensa välityksellä, että olemme vapaita valitsemaan hyvän ja pahan välillä. Voimme valita vapauden ja iankaikkisen elämän seuraamalla Jeesusta Kristusta. Olemme vapaita valitsemaan myös vankeuden ja kuoleman seuraamalla Saatanaa. (Ks. 2. Nefi 2:27.) Oikeutta valita hyvän ja pahan välillä ja toimia omasta puolestamme kutsutaan tahdonvapaudeksi.

Rajaamalla vaihtoehdot tiukasti kahteen, joista toinen on aina väärä ja paha, MAP-kirkko ohjaa jäsentensä tekemiä valintoja tarjoten samalla näennäistä valinnan vapautta. Todellisuudessa uskovaisella jäsenellä ei ole vaihtoehtoja koska hän ei luonnollisesti halua valita väärin. Mustavalkoinen ajattelu, jota kirkon kärjistetty retoriikka edustaa, tarjoaa käytännössä jäsenille vain johtajien määrittelemän "oikean", josta poikkeamisella väitetään olevan vakavia ikuisia seurauksia. Mustavalkoisen ajattelun vangeiksi jääneet jäsenet ovat käytännössä luopuneet vapaasta tahdostaan ja ovat elämässään täysin kirkon johtajien määrittelemien "oikeiden" valintojen varassa.

Todellisuus ei ole mustavalkoinen. Rajaamalla vaihtoehtojen määrän kahteen hyvän ja pahan välille MAP-kirkko peittää mustaan varjoonsa kaikki muut värit maailmasta. Jäsenille valittavaksi jää ainoastaan valkoisena esitetty kirkon määrittelemä "hyvä," joka ohjaa jäseniään itseään kohti kuin pimeässä koiperhosia houkutteleva katulamppu. Valaisemalla ympäristöään älyllään jäsen voi löytää ympäröivän maailman värikylläisyyden ja muutkin vaihtoehdot, mutta ensin pitää kuitenkin löytää paristot lamppunsa päälle kytkemiseksi. Uuden ajattelutavan oppiminen vaatii tietoisia pyrkimyksiä ajattelukykynsä kehittämiseen ja MAP-kirkossa opetettavan mustavalkoisen ajattelutavan kitkemisen mielestään.

Uskonnollinen manipulointi - Elitismi

Jos kultit säilyttäisivät jäsentensä päälle ainoastaan syyllisyyttä, häpeää, riittämättömyyttä ja muita negatiivisia tunteita suurin osa jäsenistä nostaisi kytkintä hyvinkin nopeasti. Kulttien on siis luotava ympäristö, jossa ne pystyvät hyödyntämään näihin negatiivisiin tunteisiin perustuvia manipulointitekniikoita tarjoamalla jotain, jonka uhri kokee positiiviseksi ja arvokkaaksi. Elitismi saa jäsenet tuntemaan itsensä tärkeiksi ja erityisiksi, ja tasoittaa negatiivisten tunne-elämysten kuoppia. Lisäksi elitismi on tietyntyyppistä miljöökontrollia, jolla rajoitetaan ulkopuolisten informaatilähteiden vaikutusmahdollisuuksia jäseniin.

MAP-kirkon jäseniin elitimsiä valetaan kahdella tavalla: kollektiivisesti ryhmänä sekä yksilötasolla vertailulla muihin jäseniin.

Kollektiivinen korottautuminen ulkopuolisen maailman yläpuolelle on looginen jatke pyhälle tieteelle. Kirkon jäsenet ovat aivan erityinen joukko valittuja matkalla korotukseen, jumaluuteen, joka on tarjolla vain tälle aivan erityisen lahjakkaalle ja älykkäälle joukolle ihmisiä, jotka ymmärtävät missä tässä elämässä on oikeasti kyse.

OL 33:6 Ja aivan niin minä kokoan valittuni maan neljältä ilmansuunnalta, nimittäin kaikki, jotka uskovat minuun ja kuulevat minun ääntäni.

Kaikille kelvollisille miehille annetaan pappeus ja heitä kutsutaan vanhimmiksi tai ylipapeiksi, titteleillä jotka viestivät vallasta toimia Jumalan nimessä. Näiden ei uskota olevan vain titteleitä vaan Jumalan antamaa voimaa parantaa, siunata tai vaikka manata piruja. Kaikki jäsenet ovat valittuja, mutta pappeudenhaltijat jopa hieman enemmän. Naisten äitiyttä ja hengellisyyttä ylistetään ja vain miehille annettavaa pappeutta perustellaan usein sillä etteivät miehet voi synnyttää, ikäänkuin synnyttäminen olisi jollain tavalla rinnastettavissa pappeuteen ja sitä kautta kirkossa tarjolla oleviin johtotehtäviin. Kesäkuussa 2000 kirkon silloinen presidentti Gordon B. Hinckley julisti mormonien elitismiä seuraavasti.

This is His work in which we are engaged, and there is no more important work in all the world than this work. It concerns the eternal salvation of the sons and daughters of God, those living, those who have lived upon the earth, and those who will yet live. No people have ever been charged with a greater, more inclusive mandate than have we, you and I. Our work, given to us by the Lord, encompasses all of mankind.

Mormonilapsiin elitismiä valetaan kertomalla kuinka erityisiä he ovat ja kuinka he tekivät kaikkein urheimpia päätöksiä elämää edeltäneessä tilassa. M. Russell Ballard puheessaan "Vielä yksi" vuonna 2005:

Ensiksi, pitäkää huoli siitä, että kaikki nuorenne ymmärtävät, keitä he ovat. Lapsemme laulavat varhaisimmista alkeisyhdistysajoistaan lähtien ”Oon lapsi Jumalan” (MAP-lauluja, 187). Auttakaa heitä ymmärtämään, mitä todella merkitsee olla Jumalan lapsi. Muistuttakaa heitä siitä, että he ovat täällä tänä nimenomaisena aikana maailmanhistoriassa evankeliumin täyteys ulottuvillaan, koska he tekivät kuolevaisuutta edeltävässä elämässä uskollisuutta osoittavia valintoja.

Monet MAP-kirkon hymnit rinnastavat jäsenet Jumalan armeijaan, etuoikeutettuun taistelujoukkoon, joka kulkee voitosta voittoon ja jonka kaikille sotilaille on kruunu varastossa odottamassa. Kaikki tämä paremmuuden ja muusta maailmasta ylemmyyden julistaminen saa jäsenet tuntemaan itsensä aivan erityisen eliittijoukon jäseniksi.

KH ABR 3:22  Nyt Herra oli näyttänyt minulle, Abrahamille, ne älyt, jotka oli järjestetty ennen kuin maailma oli; ja kaikkien näiden joukossa oli monia jaloja ja suuria;

23  ja Jumala näki nämä sielut, että he olivat hyviä, ja hän seisoi heidän keskellänsä, ja hän sanoi: Nämä minä teen hallitsijoikseni, sillä hän seisoi niiden keskellä, jotka olivat henkiä; ja hän näki, että he olivat hyviä; ja hän sanoi minulle: Abraham, sinä olet yksi heistä; sinut valittiin ennen kuin sinä synnyit.

Edelleen nuoriin mormonien erityisyyttä lietsosi James J. Hamula vuonna 2008:

Saatana oli se, joka aloitti tämän kuolevaisuutta edeltäneen sodan. Hän teki niin kapinoimalla Isämme lapsiaan varten laatimaa pelastussuunnitelmaa vastaan ja hylkäämällä Kristuksen, jonka oli määrä panna suunnitelma täytäntöön. Traagista kyllä, kolmasosa Isämme lapsista seurasi Saatanaa. Mutta kaksi kolmasosaa ei seurannut. Te, nuoret ystäväni, olitte heidän joukossaan, ja heidän kanssaan te olette tulleet maan päälle elämään Isän onnensuunnitelman mukaan.

Yksilötasolla jäsenten elitistisiä tuntemuksia ruokitaan mm. patriarkaalisilla siunauksilla, joilla jäsenet saadaan tuntemaan itsensä hyvin hyvin erityiseksi "henkilökohtaisen" profetian avulla. Patriarkaalisen siunauksen seurauksena jäsen saa tuntea olevansa yksilö, jolle Jumala puhuu suoraan kaikkien miljoonien ihmisten joukosta. Jäsenelle ilmoitetaan hänen kuuluvan johonkin Israelin kahdestatoista heimosta, jonka sukujuuret ulottuvat suoraan Raamatun hahmoihin ja jäsenelle luvataan siunauksia, kunhan muistaa pysyä kuuliaisena.

Samoin temppeliseremonioiden ekslusiivisuus jatkaa samaa teemaa. Temppelissä jäsenille opetetaan salaisia merkkejä ja heitä kutsutaan kuninkaiksi ja kuningattariksi. Temppelin kaikkein pyhimmässä, selestisessä huoneessa, tunnelma on pyritty luomaan sellaiseksi, että jäsen tuntisi olonsa kuin hän olisi taivaassa, jonne vain parhaista parhaimmat pääsevät.

MAP-kirkossa elitismi pitää jäsenet ruodussa, mutta samalla saa heidät suhtautumaan ylimielisesti ulkopuolisiin. Jäsenet "tietävät totuuden", he ovat osa "Jumalan valittuja" eivätkä nämä kirkon jäseniinsä valamat asenteet auta suhtautumaan ulkopuolisiin kanssaihmisiin tasavertaisina. Jäsenet ovat herrakansaa, jonka tavoitteena on ylläpitää elitististä "rotuhygieniaa" suosimalla kirkon sisäisiä avioliittoja, kuten Nuorten Voimaksi opastaa sivulla 15: 

Valmistaudu nyt täyt­tämään jumalalliset tehtäväsi aviomiehenä ja isänä tai vaimona ja äitinä. Sitoudu solmimaan avioliittosi temppelissä ja perustamaan oma iankaikkinen perheesi.

Kuvitellessaan kuuluvansa maailman parhaaseen joukkoon Jumalan valittuja jäsenen on vaikea suhtautua ulkopuolisiin tasavertaisina maailmankansalaisina. Elitismi tasoittaa tunne-elämän pohjanoteerauksia ja pienentää jäsenen todennäköisyyttä kirkosta lähtöön, sillä kukapa sitä haluaisi poistua ns. "voittajajoukkueesta" vapaaehtoisesti.