Miksi ihmiset uskovat?

Sceptical Inquirer julkaisi vuonna 2000 psykologi Gregory W. Lesterin kirjoittaman artikkelin "Miksi huonot uskomukset eivät kuole?" Artikkelissaan tohtori Lester tuo esiin kuinka uskomuksia ymmärtää paremin sen kautta miten kriittisiä uskomukset ovat ihmisen selviytymisen kannalta. Aivojen ensisijainen tehtävä on pitää ihminen hengissä ja ihmisen hengissä pysymisen mahdollisuudet paranevat merkittävästi kun pystyy ylläpitämään välittömien aistihavaintojen ulkopuolista todellisuutta uskomusten avulla. Asiat liikkuvat välittömien havantoaistimusten ja uskomusten välillä aivoissa hyvin joustavasti. Esimerkiksi kun henkilö pysäköi autonsa tien laitaan niin tieto auton olemassa olosta on välitöntä vain niin kauan kun auto on edelleen välittömien aistihavaintojen piirissä, mutta siitä tulee uskomus heti kun se siirtyy aistien ulkopuolelle henkilön kävellessä sisään rakennukseen. Henkilö siis uskoo autonsa edelleen olevan siinä mihin hän sen pysäköi vaikka mikään aistihavainto ei enää tue käsitystä auton olemassaolosta. Samanlaiset uskomukset kivikaudella ovat pitäneet ihmistä hengissä kun ihminen on oppinut, että jossain aistihavaintojen ulkopuolella voi piileskellä petoeläin ja näin evoluution vahvistamana kyvystä uskoa aistihavaintojen ulkopuoliseen todellisuuteen on muodostunut erittäin kriittinen ihmisaivojen selviytymistyökalu. Ihmisaivoilla on siis luontainen ominaisuus uskoa asioihin joista ei ole tarjolla minkäänlaista aistihavaintoa.

Uskonnot osuvatkin nyt tähän ihmismielen ominaisuuteen vetoamalla aivojen tärkeimpään tehtävään: "pitää ihminen hengissä mahdollisimman pitkään." Lupaukset ikuisesta elämästä kuoleman jälkeisessä paratiisissa iskevät juuri ihmisen heikoimpaan kohtaan mikä tekee meemin hyväksymisestä äärimmäisen helppoa. Juuri samasta syystä uskontomeemistä on niin vaikea luopua, koska ikuisesta elämästä luopuminen tarkoittaa aivoille samaa kuin itsemurha. Uskovaiselle ajatus uskosta luopumisesta on siis äärimmäisen pelottava eikä onnistu ihan kevein perustein. Esittämällä uskovaiselle pelkästään todisteita niistä asioista, joissa hänen uskomusjärjestelmänsä on epälooginen ja vailla perusteita, ei useinkaan johda lopputulokseen jossa uskovainen muuttaisi käsityksiään koska uskomukset ovat todellisuudesta irrallisia ja ovat kriittisiä aivojen selviytymiskokemuksen kannalta.

Kyky uskoa on ihmiselle kriittinen, mutta huonoista uskomuksista luopumiseksi ihmisen olisi ymmärrettävä miksi hän itse uskoo. Kun ihminen ymmärtää oman heikkoutensa, uskoa olemattomiin asioihin pelkästään uskomusten aivoille luoman turvallisuusilluusion takia, pystyy hän paremmin hyväksymään todellista tietoa ja korvaamaan vanhoja perusteettomia uskomuksia omissa aivoissaan.

Kaksoiskieli ampuu takaisin

Mormoneilla, kuten niin moneilla muillakin kulteilla ja lahkoilla, on käytössään kaksoiskieli. Kaksoiskielellä MAP-kirkko pyrkii hämärtämään jäsenten ja uusien "tutkijoiden", kuten MAP-kirkossa kutsutaan henkilöitä joita lähetyssaarnaajat ovat onnistuneet houkuttelemaan kirkon tilaisuuksiin, käsityskykyä. Kaksoiskielessään kirkko esittää totuuden kaikkein korkeimpana ihanteena ja väittää itsellään olevan totuus suoraan jumalilta. Kuitenkaan kirkon kertomukset omasta historiastaan eivät kestä totuutta tavoittelevan ihmisen objektiivista tarkastelua. MAP-kirkossa totuudesta puhutaan paljon ja jäsenet opetetaan rakastamaan totuutta, mutta samalla kirkon auktoriteetit pyrkivät estämään ihmisiä etsimästä totuutta kehottamalla heitä tutustumaan asioihin vain yksipuolisesti ja pelkästään kirkon julkaisujen välityksellä. Monien kohdalla kirkko onkin onnistunut vääristämään ihmisten käsityksen objektiivisesta tutkimisesta ja ihmiset pitäytyvät vain kirkon omissa materiaaleissa edes tutustumatta aineistoon joita objektiivinen tiedemaailma tuottaa.

Tähän totuuden tavoitteluun ja kirkon omien näkemystensä yksipuoliseen ristiriitaan näyttää törmänneen "Chris", joka Youtube -kanavallaan ruotii miksi hän lähti MAP-kirkosta. Chris on julkaissut tätä kirjoittaessani viisi videota, joissa hän kertoo mm. kuinka MAP-kirkko opetti häntä rakastamaan totuutta yli kaiken, mutta kuinka hän lopulta oivalsi olevansa omien uskomustensa vanki ja kyvytön huomaamaan asioita, jotka eivät tukeneet hänen uskomuksiaan. Lopulta totuuden rakkaus näyttää voittaneen Chrisin mielen johtaen hänet etsimään objektiivista totutta asioista, motiivinaan auttaa uskonskriisiin joutunutta veljeään. Näyttää siis siltä, että MAP-kirkon opettama rakkaus totuutta kohtaan on kääntynyt MAP-kirkon tappioksi ainakin Chrisin osalta.

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen uskovainen, jolle rakkaus totuutta kohtaan on koitunut kohtalokkaaksi hänen uskolleen. Youtubesta löytyy myös nimimerkiltä "Evid3nc3" vastaava videosarja "Why I am no longer a Christian" hänen uskostaluopumisestaan. Samankaltaisuutena mielenkiintoisena yksityiskohtana nousee tässäkin esiin kuinka myös hänen motiivinsa oli pelastaa eksynyt sielu takaisin Jumalan valtakuntaan, mutta kuinka lopulta rakkaus totuutta kohtaa johti hänet pois uskosta.

Vastaava totuuden rakkaus käsittääkseni johti myös Tom Phillipsin eroon MAP-kirkosta. Tom Phillips on harvoja MAP-kirkosta eronneita toisen voitelun saaneita piispana ja vaarnanjohtajana palvelleita mormoneja. John P. Dehlin haastatteli Tom Phillipsiä ja haastattelun voi kuunnella täältä.

Uskontojen opettama rakkaus totuutta kohtaan näyttää nyt siis ampuvan takaisin joidenkin ihmisten kohdalla juurikin uskontojen käyttämän kaksoiskielen takia. Uskonnot väittävät totuudeksi sellaisia asioita, jotka eivät selkeästi ole tosia, mutta samalla opettavat ihimisiä rakastamaan totuutta näin aiheuttaen paradoksin, joka johtaa eroon uskonnoista.