Pelko ja stressi voi vaarantaa aivojen kehityksen

Steven Hassan julkaisi Feedom of Mind yhdistyksensä sivulla artikkelin, joka nostaa esiin Jehovan todistajien oppien haittoja. Artikkelissa viitataan nimimerkin "Sam Fade" kirjoittamaan tekstiin, joka käy läpi kuinka JT organisaation opit vaikuttavat aivojen kehittymiseen ja näin mahdollisesti synnyttävät kauaskantoisia haittoja lasten elämässä.

Aivojen kehityksen kannalta hyvin merkittävää aikaa on juuri lapsuus. Vaikka jokainen lopulta kasvaa aikuiseksi niin silti perusta monelle jokaista ihmistä määrittävälle asialle rakennetaan lapsuudessa. Esimerkiksi koulutukseen panostaminen vaikuttaa merkittävällä tavalla siihen millainen aikuinen lapsesta kasvaa. Lapsuudessa omaksuttu tietotaito vaikuttaa vahvasti siihen millaiseksi aivot kehittyvät. Kuten tiedämme Jehovan todistajien keskuudessa koulutusta ei pidetä kovin korkeassa arvossa, joten jo pelkästään tämä vaikuttaa lapsen aivojen kehittymiseen.

Koulutuksen puute ei kuitenkaan ehkä ole kriittisin aivojen kehittymiseen vaikuttava tekijä Jehovan todistajien parissa. Merkittävämpi tekijä voi olla lapsen kokema jatkuva stressi. JT lapset kokevat jatkuvaa stressiä järjestön indoktrinaation, hengellisen väkivallan ja vanhempien laiminlyöntien takia. Stressiä lisää myös kun lasten turvallisuudentunnetta uhataan jatkuvilla sotamielikuvilla harmageddonista, pelottelulla pahoista hengistä ja kierrättämällä lapsia pitkin kyliä saarnaamassa ventovieraille. Vanhempien viettämä aika saarnaamistyössä on poissa lasten kanssa vietetystä ajasta, jolloin lapsi ei saa tarvitsemaansa läheisyyttä ja luottamusta, mistä seuraa ongelmia muodostaa merkityksellisiä ihmissuhteita myöhemmin elämässä. JT lasten odotetaan myös käyttäytyvän järjestön sääntöjen ja normien mukaan eli heille vapaa itseilmaisu ei ole sallittua.

Stressin vaikutus aivojen kehitykseen on merkittävä. Erityisesti pelottaviksi koetut asiat vaikuttavat lapsen oppimiskykyyn ja tunteisiin. Koettu stressi vaikuttaa hippokampuksen ja mantelitumakeen kehittymiseen. Mantelitumake säätelee sitä, mikä koetaan uhkaavaksi, kun vastaavasti hippokampus liittää pelon tunteen tapahtuman asiayhteyteen. Nämä synnyttävät pelkovasteen, jossa aivot vapauttavat neuropeptidi S -yhdistettä, joka lisää ahdistuneisuutta ja valppautta. Lapsen aivojen kyky käsitellä tällaista stressiä ovat rajallinen ja voimakas stressialtistus vaikuttaa lapsen itsesäätelyyn, sietokykyyn ja kiintymykseen ihmisuhteissa. Kiitymys huoltajiin on lapsen aivojen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Kroonisesta stressistä kärsineillä lapsilla on todettu olevan ongelmia turvallisten ihmissuhteiden muodostamisessa myöhemmin elämässä (Cohen & Walthall, 2003; Osofsky, 1995). Jehovan todistajien lapset elävät jatkuvan kroonisen stressin alaisuudessa. Stressiä lapsen harteille kasaavat opit lähitulevaisuudessa uhkaavasta maailmanlopusta, jossa lähes kaikki maailman ihmiset, oikeaoppisia Jehovan todistajia lukuunottamatta, murhataan. Jatkuvaa stressitilaa stimuloidaan päivittäin lukemalla järjestön julkaisuja ja kuuntelemalla puheita, joissa tulevalla hävityksellä mässäillään. Krooninen stressitila estää aivojen muita osa-alueita kehittymästä ja toimimasta oikein. Lapset jäävätkin organisaation vangeiksi, koska heidän aivonsa eivät kehity normaalisti eivätkä he opi ajattelemaan kriittisesti. Artikkeli toteaakin, jopa humoristiseen sävyyn: "On hyvin hankalaa tehdä järkeviä päätöksiä kun zombit ovat kokoajan kintereillä."

Jehovan todistajien organisaatiossa vallalla olevan kulttuurin voidaankin todeta vaikuttavan haitallisesti lasten kehittymiseen. Ikävintä on se, että monet vanhemmat eivät edes ymmärrä kuinka haitallista elämä vartiotornin varjossa oikeastaan on. On surullista kuinka monet Jehovan todistajat ovat eläneet koko elämänsä organisaatiossa, he eivät tiedä paremmasta ja uskovat elävänsä sitä ainoaa oikeaa elämää, jonka uskovat olevan myös parhaaksi omille lapsilleen. Hyvää tarkoittavat JT vanhemmat tulevat näin tehneeksi karhunpalveluksen omille lapsilleen ja mahdollisesti lapsen lapsilleen.

Vaikka nyt julkaistu artikkeli koskettaa vain Jehovan todistajia niin vastaavia olosuhteita esiintyy monista muista uskovien yhteisöistä ja perheistä. Uskoakseni lasten mielissä vaikuttavia pelkotiloja esiintyy sitä enemmän mitä ponnekkaammin yhteisössä käydään jatkuvaa sotaa paholaista ja pahaa ulkopuolista maailmaa vastaan.

Mormonit aivokuvauksissa Utahissa

Utahin yliopistossa tutkitaan uskovaisten mormonien aivotoimintaa. Asia noteerattiin eilen suomalaisissakin medioissa ja siitä kirjoittivat mm. Helsingin Sanomat sekä Tekniikka ja Talous. Itse tutkimus julkaistiin Social Neuroscience -lehdessä. Tutkimuksen otanta oli varsin pieni, vain 19 mormonia, joten kovin laajoja johtopäätelmiä siitä ei voida vielä tehdä, mutta tulokset ovat luonnollisesti suuntaa-antavia. Tutkimuksessa todettiin koehenkilöiden aivoissa voimakasta aktiivisuutta samoilla mielihyväalueilla joissa huumeet, seksi ja uhkapelaaminen vaikuttavat. Tästä luonnollinen johtopäätelmä on, että mormonismi synnyttää riippuvuutta, vahvasti uskovaiset mormonit ovat siis riippuvaisia uskonnosta samoin kuin huumeriippuvaiset ovat riippuvaisia huumeistaan. Voisikin leikkisästi todeta, että uskovainen mormoni on jatkuvasti pienessä pöhnässä ja hänen kehonsa vaatii jatkuvasti lisää huumetta, joka tosin on tässä kohdin kehon itsensä tuottamia hormoneja.

Mormonismista erotessa kokemani vieroitusoireet ovat edelleen muistissa. Ne muistuttivat opiaattiriippuvaisen vieroitusoireita, joskaan en tietenkään pysty vertailemaan niiden voimakkuutta oikeisiin opiaattiriippuvaisten vieroitusoireisiin sillä en ole koskaan kokeillut opiaattihuumeita. Irti Huumeista ry kertoo sivullaan opiaattihuumeiden vieroitusoireita olevan kivut, pahoinvointi, kuume, vapina, kouristukset, hikoilu ja vilunväristykset ja ne monin kohdin vastaavat kokemiani vieroitusoireita. Social Neuroscience lehden julkaiseman tutkimuksen valossa syykin on mielestäni melko selvä. Uskonnollisuuden vaikuttaessa juuri samoilla aivoalueilla kuin huumeet ja uskonnosta riippuvaiseksi tulleen ihmisen lopettaessa uskonnon harjoittamisen voi seurauksena olla vastaavia vieroitusoireita kuin huumeistakin irti pyrkivillä. Huumeiden vieroitusoireet johtuvat pitkälti siitä, että keho ei saa enää hermostoon vaikuttavia aineita, jotka aktivoivat aivoissa opioidireseptoreita. Vastaavasti uskovaisen aivoissa kehon sisäisten opiaattien tuotanto kiihtyy uskonnon harjoittamisen seurauksena henkilö, jolla on vahva fysiologinen taipumus riippuvuuden kehittymiselle, lopettaessaan jokapäiväiset uskonnolliset harjoitteet hän kokee vastaavia riippuvuusoireita.

Samoin tämä toimii mahdollisesti myös käänteisesti. Erityisesti helluntailaisten kuulee usein kehuskelevan kuinka monet ovat päässeet irti huumeista tultuaan uskoon. Nämä ihmiset ovat arvatenkin korvanneet vain yhden riippuvuuden toisella. Uskonnon harjoittamisen synnyttämä mielihyvä on mitä ilmeisimmin näillä ihmisillä niin voimakas, että se kykenee korvaamaan huumeiden tuottaman mielihyvän tai ainakin lieventämään henkilön kokemia vieroitusoireita.

Onko uskontoon syntyvä riippuvuus sitten parempi kuin huumeriippuvuus? Riippuvuutta uskontoihin ei nähdä terveydenhuollossa ainakaan toistaiseksi merkittävänä ongelmana. Kyseessä on kuitenkin riippuvuus, joka pahimmillaan vaikuttaa hyvin negativiisesti yksilön elämään. Vaikka uskontoriippuvuuteen ei sisälly ns. rikollista elementtiä niin silti uskonnosta riippuvainen henkilö, jolle uskonto on kehittynyt pakkomielteeksi, aiheuttaa tuhoa ympäristössään samoin kuin huumeriippuvainenkin. Uskonnon hallitessa elämää se vaikuttaa ihmissuhteisiin ja normaaliin päivittäiseen toimintaan. Tästä meillä on kosolti esimerkkejä: Jehovan Todistajat karttavat liikkeestä lähteneitä, mormonien odotetaan maksavan 10% tuloistaan kirkolle jne. Uskonnolliset auktoriteetit ovat tämän uskontohuumeen diilereitä, jotka karismaattisella otteellaan kontrolloivat seuraajiensa hormonitoimintaa lietsoessaan uskonnollista hurmosta. Siinä sivussa heitä ei kiinnosta mitä se tekee näiden ihmisten perhesuhteille, niinkuin ei huumediilereitäkään kiinnosta. Uskontodiilereitä kiinnostaa vain, että raha virtaa diilerin suuntaan ja mitä voimakkaammin sen parempi.

Miksi uskomme jumaliin?

Vuonna 2009 "American Atheist" -konventissa tohtori Andy Thomson (psykologi) piti esitelmän aiheesta "Why we believe in gods".

Esitelmässä Thomson kertoo seikkaperäisesti miten taipumus uskoa jumaliin ja/tai uskonnollisiin käsitteisiin on luonnollinen osa ihmisen biologiaa. Thomson esittelee miten kyky uskoa uskonnollisiin asioihin on ihmisen evoluution sivutuote, joka käyttää hyväkseen muita tarkoituksia varten ihmiselle evoluutiossa kehittyneitä kognitioita, mielen ja aivojen ominaisuuksia.

Miksi ihmiset uskovat?

Sceptical Inquirer julkaisi vuonna 2000 psykologi Gregory W. Lesterin kirjoittaman artikkelin "Miksi huonot uskomukset eivät kuole?" Artikkelissaan tohtori Lester tuo esiin kuinka uskomuksia ymmärtää paremin sen kautta miten kriittisiä uskomukset ovat ihmisen selviytymisen kannalta. Aivojen ensisijainen tehtävä on pitää ihminen hengissä ja ihmisen hengissä pysymisen mahdollisuudet paranevat merkittävästi kun pystyy ylläpitämään välittömien aistihavaintojen ulkopuolista todellisuutta uskomusten avulla. Asiat liikkuvat välittömien havantoaistimusten ja uskomusten välillä aivoissa hyvin joustavasti. Esimerkiksi kun henkilö pysäköi autonsa tien laitaan niin tieto auton olemassa olosta on välitöntä vain niin kauan kun auto on edelleen välittömien aistihavaintojen piirissä, mutta siitä tulee uskomus heti kun se siirtyy aistien ulkopuolelle henkilön kävellessä sisään rakennukseen. Henkilö siis uskoo autonsa edelleen olevan siinä mihin hän sen pysäköi vaikka mikään aistihavainto ei enää tue käsitystä auton olemassaolosta. Samanlaiset uskomukset kivikaudella ovat pitäneet ihmistä hengissä kun ihminen on oppinut, että jossain aistihavaintojen ulkopuolella voi piileskellä petoeläin ja näin evoluution vahvistamana kyvystä uskoa aistihavaintojen ulkopuoliseen todellisuuteen on muodostunut erittäin kriittinen ihmisaivojen selviytymistyökalu. Ihmisaivoilla on siis luontainen ominaisuus uskoa asioihin joista ei ole tarjolla minkäänlaista aistihavaintoa.

Uskonnot osuvatkin nyt tähän ihmismielen ominaisuuteen vetoamalla aivojen tärkeimpään tehtävään: "pitää ihminen hengissä mahdollisimman pitkään." Lupaukset ikuisesta elämästä kuoleman jälkeisessä paratiisissa iskevät juuri ihmisen heikoimpaan kohtaan mikä tekee meemin hyväksymisestä äärimmäisen helppoa. Juuri samasta syystä uskontomeemistä on niin vaikea luopua, koska ikuisesta elämästä luopuminen tarkoittaa aivoille samaa kuin itsemurha. Uskovaiselle ajatus uskosta luopumisesta on siis äärimmäisen pelottava eikä onnistu ihan kevein perustein. Esittämällä uskovaiselle pelkästään todisteita niistä asioista, joissa hänen uskomusjärjestelmänsä on epälooginen ja vailla perusteita, ei useinkaan johda lopputulokseen jossa uskovainen muuttaisi käsityksiään koska uskomukset ovat todellisuudesta irrallisia ja ovat kriittisiä aivojen selviytymiskokemuksen kannalta.

Kyky uskoa on ihmiselle kriittinen, mutta huonoista uskomuksista luopumiseksi ihmisen olisi ymmärrettävä miksi hän itse uskoo. Kun ihminen ymmärtää oman heikkoutensa, uskoa olemattomiin asioihin pelkästään uskomusten aivoille luoman turvallisuusilluusion takia, pystyy hän paremmin hyväksymään todellista tietoa ja korvaamaan vanhoja perusteettomia uskomuksia omissa aivoissaan.