Pääsiäsen temppukirja

Pääsiäinen on täällä taas. Tänä vuonna, kuten niin monina vuosina aiemminkin, lapsen päivähoidosta on tiedusteltu, että saako lapsen viedä pääsiäiskirkkoon muiden lasten mukana. Aiemmin en ole lupaa pääsiäiskirkkoon antanut, mutta nyt lapsi alkaa olemaan jo sen verran vanha, että hänen kanssaan voi keskustella näistä asioista myös järkevästi jollain tasolla, joten tarkistettuani ensin paikallisesta seurakunnasta mitä lasten pääsiäiskirkossa oikeastaan tapahtuu, annoin luvan.

Ensimmäinen ryppy aiheeseen liittyen tuli eteen esiopetuksesta vastaavalta opettajalta. Tiedustelessani mitä paikallisen seurakunnan järjestämä tilaisuus sisältää opettaja ei asiaa tiennyt. Lasten hyvinvoinnista vastaavan henkilön kyllä nähdäkseni tulisi tietää melko tarkkaan millaisia tilaisuuksia lapsille järjestetään. Opetushallituksen ohje toteaa aiheesta seuraavasti:

Koulun tulee tiedottaa oppilaiden huoltajille koulussa järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. 

Lisäksi OPH:n ohje toteaa:

Koulujen on tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014 vp). Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Koulun tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.

Perustuslakivaliokunnan mietintöön perustuva ohje järjestää vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa ei toteudu koskaan, sillä kouluilla ei ole käytännönmahdollisuuksia järjestää vastaavia tilaisuuksia niille oppilaille, joiden vanhemmat eivät halua lasten osallistuvan uskonnollisiin tilaisuuksiin. Tällä kertaa meille ehdotettiin, että lapsemme viettäisi kirkonmenoihiin kuluvan ajan toisen normaalia koulupäivää viettävän lapsiryhmän kanssa. Vaihtoehtoiseksi toiminnaksi tarjotulla ohjelmalla ei ollut siis käytännössä lainkaan yhtymäkohtia seurakunnan järjestämään ohjelmaan, jonka sisällöstä koululla ei näytäisi olevan edes tietoa. Lisäksi toisen koululuokan kanssa vietetyn ajan mielekkyydestä ei ole nähdäkseni myöskään mitään takeita.

Selvittääkseni seurakunnan järjestämän tilaisuuden sisällön sain koululta seurakunnan yhteyshenkilön nimen. Soitin tälle yhteyshenkilölle ja puhuttuani hänen sekä tilaisuuden sisällöstä vastaavan seurakunnan nuorisopapin kanssa sain jonkinlaisen käsityksen lasten pääsiäiskirkoksi kutsutusta tapahtumasta. Tapahtuma itsessään kertoo Raamatusta tuttua tarinaa Jeesuksen syntymästä kuolemaan, jonka edetessä lasten tunteita manipuloidaan. Tunnemanipulaatiosta pappi erityisesti totesi kuinka heidän mielestään tärkeää on pitkäperjantain ja Jeesuksen kuoleman surun sekä ylösnousemuksen riemun tunteiden välittäminen lapsille. Tehokeinoina tunnemanipulaatiossa pappi kertoi käytettävän väriassosiaatiota, jossa surua kuvataan mustalla kankaalla, jonka päälle ripotellaan punaisia ruusun terälehtiä, ja ylösnousemuksen riemua valkoisella. Positiivisena asiana mainittakoon, että tapahtumasta oli poistettu ihmisten teloittamiseen liittyvät kuvat ristille naulatuista miehistä, jotka arvatenkin olisivat olleet omiaan kylvämään pelkoa, kauhua ja ahdistusta lasten mieliin.

Vaikkakin evankelisluterilaista kansankirkkoa valtaosin voidaan suomalaisessa yhteiskunnassa pitää maltillisena instituutiona, pl. jotkin sen sisällä esiintyvät herätysliikkeet, niin temppukirjaa ei ole ihan kokonaan viskattu nurkkaan. Manipulointi, ja tässä tapauksessa vieläpä raskauttavasti lasten manipulointi, on kansankirkossakin edelleen voimissaan. Tunnemanipulointi ei aina ole tuomittavaa, sillä sitä esiintyy monissa muissakin asiayhteyksissä kuten teatterissa ja TV- ohjelmissa, mutta kun sitä käytetään irrationaalisten uskomusten istuttamiseen ihmisen mieleen astutaan alueelle, joka mahdollistaa ihmisten henkisen-, fyysisen- ja taloudellisenhyväksikäytön. Olisikin mielenkiintoista lukea ammattipsykologin näkemyksiä miten kouluissa järjestettävissä uskonnollisista tilaisuuksissa lapsia manipuloidaan ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat lasten mielikuvien, muistojen ja kokonaisvaltaisen elämänkatsomuksen muotoutumiseen.