Hatunnosto Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle

Viime viikkojen nettikeskusteluja ovat leimanneet melko negatiiviset avaukset ja mielipiteet pakolaisten vastaanotosta. Keskusteluja ja kommentteja lukiessa mielen valtaa toisinaan tyrmistynyt kysymys: "Onko meistä suomalaisista tullut todella näin sydämettömiä?" Onneksi positiivisiakin pilkahduksia mahtuu joukkoon. Yksi näistä on Suomen evankellis-luterilainen kirkko, joka johdonmukaisesti viestinnässään ja toimissaan näyttää esimerkkiä lähimmäisenrakkaudesta. Samaan aikaan, kun kaiken maailman Immoset ja Halla-Ahot fanittajineen tykittävät muukalaisepäluuloja lietsovia mielipiteitään maalaillen uhkakuvia maahan tulevista rikollisista ja terroristeista, Suomen evankelis-luterilainen kirkko näyttää suomalaiskristillistä toimintamallia avaamalla omia tilojaan pakolaisten hyväksi. Monet nettikirjoittelijat ja tylyjä mielipiteitään pakolaisista esittävät ovat naamioineet mielipiteensä huoleksi oman maan hädänalaisista, ikäänkuin ne suomalaiset köyhät, joita toki kokoajan autetaan edelleen, olisivat samassa asemassa kuin kotinsa ja koko omaisuutensa sodan tuhoihin menettäneet pakolaiset. Pakolaisiksi lähteneitä syytetään rintamakarkuruudesta ja elintasopakolaisuudesta ikäänkuin heidän edellytyksensä asua ja elää normaalia elämää kotikaupungeissaan olisi jollain tasolla mahdollista.

Oman lukunsa tähän koko soppaan ammentaa vallankahvaan päässyt ulkoministeri Timo Soini, joka ilmaisi tukensa kristittyjen suosimiseen turvapaikkoja myönnettäessä. Mistä lähtien hädänalaisen lähimmäisen uskonnollinen tausta on ollut edellytys auttamiselle? Onneksi suomalaisen yhteiskunnan huipulta kantautuu myös esimerkki toisenlaisesta arvojohtamisesta kun pääministeri Sipilä lupasi kakkosasuntonsa pakolaisten käyttöön. Sipilän esimerkki on huomattavasti lähempänä Jeesuksen ylistämää laupeaa Samarialaista, joka pyyteettömästi auttoi lähimmäisiään etnisestä taustasta ja uskonnollisista näkemyseroista välittämättä. Onneksi tämä Jeesuksen opetus otetaan edelleen vakavasti myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, joka ei kysele avuntarvitsijoiden uskonnollista vakaumusta.

Vaikka itse en jumaliin usko niin annan täyden tunnustuksen nyt tavalle jolla Suomen evankelis-luterilainen kirkko on tarttunut toimeen hädänalaisten auttamiseksi. Tämän kaltaiset kriisit kertovat paljon ihmisiten ja yhteisöjen arvomaailmoista. Evankelis-luterilaisen kirkon arvomaailma tuntuu tältäosin olevan kohdallaan ja tätä esimerkkiä toivoisin myös muiden yhteisöjen seuraavan.