torstai 29. lokakuuta 2015

Taivaan äiti

Syyskuussa 1993 MAP-kirkko kohdisti kurinpitotoimiaan Lynne Kanavel Whitesidesia vastaan. September Six -wikipediasivu toteaa aiheesta näin:
Lynne Kanavel Whitesides is a Mormon feminist noted for speaking on the Mother in Heaven. Whitesides was the first of the group to experience church discipline. She was disfellowshipped September 14, 1993.
Wikpediasivu mormonismin taivaan äidistä mainitsee myös kurinpitoimia kohdistetun tämän aiheen tiimoilta Maxine Hanksiin, Janice Allrediin ja Margaret Toscanoon.

Nyt reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin MAP-kirkko julkaisi taivaan äidistä virallisen kirjoituksen.

Tapaus "Taivaan äiti" kuvastaa hyvin sitä miten aihe hieman aiemmin oli niin tabu ja siitä keskusteleminen johti kurinpitotoimiin, mutta tänä päivänä kirkko julistaa oppia omilla verkkosivuillaan.
Latter-day Saints direct their worship to Heavenly Father, in the name of Christ, and do not pray to Heavenly Mother. In this, they follow the pattern set by Jesus Christ, who taught His disciples to “always pray unto the Father in my name.” Latter-day Saints are taught to pray to Heavenly Father, but as President Gordon B. Hinckley said, “The fact that we do not pray to our Mother in Heaven in no way belittles or denigrates her.” Indeed, as Elder Rudger Clawson wrote, “We honor woman when we acknowledge Godhood in her eternal Prototype.
Näin viimein MAP-kirkko virallisilla sivuillaan tunnustaa taivaan äidin jumaluuden ja lisää virallisesti panteoniinsa naisjumalan, joka mormonien palvoman Jeesuksen esimerkin mukaan ei ole rukousten ja palvonnan arvoinen. Väite, ettei taivaan äidin kanssa pyritä kommunikaatioyhteyteen rukouksen kautta tai muilla tavoin millään muotoa vähättelisi taivaan äidin roolia tai merkitystä, on kaikilta osin ristiriitainen ja pakottaa esittämään kysymyksen: "Millainen jumala on jumala, joka ei ole rukousten ja palvonnan arvoinen?"

Kuten edellisessä MAP-kirkon mieskuvaa käsitelleessä blogikirjoituksessani totesin kaikki pelastavat toimitukset riippuvat miehistä, eikä naisilla ole siinä osaa eikä arpaa. Naisilla ei ole mahdollisuuksia juurikaan vaikuttaa edes omaan pelastumiseensa jos mies ei suostu pelastavia toimenpiteitä naiselle tekemään.
As with many other truths of the gospel, our present knowledge about a Mother in Heaven is limited. Nevertheless, we have been given sufficient knowledge to appreciate the sacredness of this doctrine and to comprehend the divine pattern established for us as children of heavenly parents. Latter-day Saints believe that this pattern is reflected in Paul’s statement that “neither is the man without the woman, neither the woman without the man, in the Lord.” Men and women cannot be exalted without each other.
Yllä oleva kappale julistaa, kuinka korotukseen ei ole asiaa ilman vastakkaista sukupuolta olevaa aviopuolisioa, niin naisen korotus riippuu edelleen enemmän miehestä. Miehellä voi mormonioppien mukaan olla useita samanaikaisesti voimassa olevia temppeliavioliittoja, toisin kuin naisilla. Samoin tempeliseremonioissa symbolisen verhon läpi mies kutsuu naisen, josta loogisesti seuraa käsitys, että nainen ei voi päästä verhon toiselle puolelle ellei mies häntä sinne kutsu, mutta mies on sinne jo päässyt muilla keinoin. Kysynkin nyt tämän artikkelin luettunani seuraavaa: "Potkitaanko verhon läpi tulleet miehet pois korotuksesta mikäli he eivät kutsu vaimojaan luokseen?"

Nyt kirkon julkaisema artikkeli taivaan äidistä vain vahvistaa käsityksiäni sukupuolten eriarvoisuudesta MAP-kirkossa. Artikkelissaan kirkko tunnustaa virallisesti naisjumalan, jolla ei ole mitään käytännön arvoa tai mahdollisuuksia kommunikoida maallisen vaelluksen piinaamien lastensa kanssa. Mormonien naisjumala onkin lähinnä irvikuva jumalkuvien joukossa, äiti jolla ei ole minkäänlaista kontaktirajapintaa omiin lapsiinsa.

Kirkossa on edelleen vallalla naisvihamielinen kulttuuri, jossa naiset ovat ainoastaan käyttöesineitä, palvelijoita ja statussymboleita miehille. Naisesta on käytännössä muotoiltu eräänlainen pokaali, jonka mies vetää tuonpuoleisessa verhon läpi esitelläkseen sen jumalilleen ja varmistaakseen oman korotuksensa. Korotukseen tarvittavien pokaalien lukumäärää ei ole opillisesti tietääkseni tarkemmin määritelty, mutta mikäli Joseph Smithin esimerkistä voidaan jotain päätellä niin pokaalien varastaminen kavereilta on myös sallittua.

1 kommentti:

  1. Täh? Siis että mitä? Luin kyllä kirjoituksen, mutta aivoni eivät halua ottaa vastaan ja ymmärtää, miten tällainen voi olla mahdollista?!

    Ihmettelen, miten mormoneilla on mennyt noin löysät opit läpi. Siis pitää olla, ei täysin sokea, vaan myös täysin kuuro ja tyhmä, jotta voi uskoa tuollaiseen. Tuonhan jälkeen voi väittää ihan mitä huvittaa - vaikka että saappaani ovat toinen mies ja toinen naispuolinen jumala.

    VastaaPoista