Opintiellä

Tara Westoverin omaelämänkerrallinen kirja "Opintiellä" on kertomus Idaholaisen naisen kasvusta ja tiedonjanosta. Merkillepantavaa naisen lapsuudenkodissa on, että he ovat mormoneita, joskaan kirja ei varsinaisesti kerro tarinaa mormonismista. Vaikka mormonismi ei ole kirjan pääasiallinen sisältö tuon kulttuurin ymmärtäminen antaa kirjan lukijalle syvyyttä hahmottaa miksi olosuhteet hänen lapsuudenkodissaan ovat olleet niin huonot.

Entisenä mormonina monet Taran lapsuutta varjostaneet elementit olivat itselleni tuttuja. Tunnistin monin kohdin tapahtumien taustalla mormonismista kumpuavat juurisyyt miksi perheessä vallitsi niin kielteinen ilmapiiri. Perheen isä uskoo käytännössä illuminatiin ja valtion salaliittoon, joka yrittää kaikin keinoin tuhota perheen elämän ja vapauden. Tämä ajatus yhdistettynä mahdollisiin diagnosoimattomiin isän mielenterveysongelmiin, jotka Tara kirjassa nostaa esiin, on synnyttänyt vakavia ongelmia, jotka realisoituvat järjestelmällisenä perheväkivaltana lapsia ja etenkin tyttäriä kohtaan. Perheenisän vainoharhaisuus virkavaltaa, lääketiedettä, koululaitosta ja yhteiskuntaa vastaan on käsinkosketeltavaa. Perhe on eristäytynyt yhteiskunnasta ja odottaa maailmanloppua purkittaen säilykkeitä, varastoiden polttoainetta, aseita ja ammuksia. Osalla perheen lapsista ei ole edes syntymätodistuksia, koska isä uskoo, että jos yhteiskunta tietää lapsista niin heidät pakotettaisiin kouluun illuminatin aivopestäviksi.

Taran tarina on syvimmältä olemukseltaan kertomus uhrista, joka askel kerrallaan ymmärtää, että perheen jäsenten välinen väkivalta ei ole säilyttämisen arvoista. Oman perheen negatiivisten piirteiden myöntäminen itselleen on välttämätön askel, joka on otettava oman toipumisen käynnistämiseksi. Toipumiselleen Tara ei saa tukea perheeltään ja todellinen toipuminen pääsee käyntiin vasta kun hän irrottaa itsensä perheestään ja väkivallan mahdollistavasta mormonikulttuurista.

Kirja on itsessään hiuksianostattava kuvaus perheväkivallan uhrista ja hänen selviytymisestään. Mormonikulttuurin nyanssien ymmärtäminen antaa lukukokemukseen syvyyttä, jota ilman tarina saattaa lukijasta tuntua vahvasti väriteltyltä tai epätodelliselta. Suosittelen kirjaa etenkin kaikille perheväkivallan uhreille, joille se epäilemättä toimii vertaistukena omien kokemusten jäsentelyssä.

Tärkeä ilmoitus Jumalalta

Mormonikirkon profeettana patsasteleva Russel M. Nelson on saanut ilmoituksen Jumalalta. Ilmoitus on niin merkittävä, että siitä uutisoi myös The New York Times. Viime torstaina julkaisemassaan lausunnossa Nelson väittää Jumalan ilmoittaneen hänelle, että ihmisten, niin mormonien kuin muidenkin, tulee hylätä sana "mormoni" ja kutsua kirkkoa sen virallisella nimellä Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Tämän ilmoituksen myötä kirkko on päivittänyt tyyliohjeensa ja mormonit, mormonismi ja mormonikirkko ovat tämän jälkeen kiellettyjä termejä, jopa laajalti käytetyn MAP -lyhenteen käyttö tulee lopettaa. Vain kirkon pyhän tekstin Mormonin kirjan nimessä ja Mormon Trailina tunnetusta reitistä puhuttaessa sana mormon on sallittu.

The New York Times jatkaa kuinka Nelson yritti vastaavaa jo vuonna 1990, mutta tuolloin tämä muutos ei ottanut tuulta alleen. Mitenkähän mahtaa käydä nyt kun kirkon jäsenten mielissä Nelson on noussut Jumalan tahdon maalliseksi suukappaleeksi? Muutos aiheuttanee ainakin mormonijulkaisuissa melkoista editointia kun kaikki kirkon viralliset materiaalit päivitetään vastaamaan uutta profetaalta tullutta vaatimusta.

Kun uutista tästä uudesta Jumalalta saadusta ilmoituksesta lukee niin mieleen kirpoaa muutamia kriittisiä kysymyksiä:

Ovatko mormonijumalat todellakin huolissaan siitä millä nimellä kirkko tai sen jäsenet tunnetaan maailmalla? Jos niin miksi? Millä tavalla tämä nimenmuutos parantaa tai auttaa maailmaa? Onko nimellä todella merkitystä? Onko nimi jollain tavalla maaginen sisältäen jonkinlaisia taikavoimia, joita ilman maailma ei vain toimi oikein?

Eikö mormonijumalilla ole mitään tärkeämpää sanottavaa maailmalle kuin se, millä nimellä kirkkoa ja sen jäseniä kutsutaan? Miksi mormonijumalat näkevät tärkeäksi ilmoittaa profeetta Nelsonille, että kaikkien, ei vain mormonien itsensä, tulisi käyttää kielenkäytössään vain kirkon virallista nimeä? 

Sanan- ja ilmaisunvapaus ei selvästi kuulu mormonien oikeuksiin kun sitä tällä tavalla rajoitetaan jumalten mahtikäskyllä. Vakavammaksi tämän ongelman tekee yritys muokata samalla myös kirkon ulkopuolisten käyttämää sanastoa kun esitetään vaatimus, että myös kirkon ulkopuolisten tulee muuttaa käyttämäänsä terminologiaa. Mieleen kirpoaa väkisinkin mielikuvia Orwellimaisesta maailmasta, jossa totuuden ministeriö määrittelee uudelleen sanoja ja historiaa pyrkien poistamaan ihmisten käyttämästä terminologiasta sanoja, jotka mahdollistavat kritiikin ja kriittisen ajattelun. Toki samalla tämä tarjoaa uskoville mormoneille taas mahdollisuuden tuntea itsensä vainotuiksi kun ulkopuolinen maailma todennäköisesti jatkaa vakiintuneiden sanojen käyttöä eikä taivu mormonijumalten tahtoon. Oletettavissa on siis fanaattisimpien mormonien uhriutumista tästäkin asiasta. 

Kun tarkastelee nyt ilmoitukseksi väitettyä asiaa ja siihen liittyvää historiaa niin näyttää varsin selvältä, että Nelsonille asia on jonkinlainen päähänpinttymä. Huhtikuussa 1990 Nelson julisti kirkon yleiskonferenssissa tätä samaa, mutta tuolloin puheessa jäi mainitsematta, että kyseessä olisi jumalilta tullut ilmoitus. 1990 Nelson ei ollut vielä kirkon profeetta eikä hänen sanomisillaan ollut samaa painoarvoa kuin nyt. Vuosikymmeniä statistin roolissa omaa saumaansa odottanut Nelson pääsi nyt viimein julistamaan omaa tahtoaan Jumalan ilmoituksena. Tämä tapaus jää  maailmanhistoriaan ehkäpä yhtenä turhamaisimmista asioista, joita jumalilta tulleiksi ilmoituksiksi on koskaan väitetty.

Valeuutisia ja valheita

Kohta kaksi vuotta USA:n presidenttinä patsastellut Donald Trump on toistuvasti ja kiivaasti hyökännyt mediaa vastaan. Trump on useaan otteeseen kutsunut median kirjoittelua vääristelyksi, valeuutisiksi, valehteluksi ja jopa tuominnut median kansan viholliseksi. Trumpin puheista heijastuu voimakas vastakkainasettelu "me vs. muut," jossa Trumpin kanssa samaa mieltä olevat ovat älykästä eliittiä, joka kykenee näkemään median vainon. Trumpin johtajuudessa on siis havaittavissa selkeät merkit kulttijohtajan elkeistä. Kultteja tutkiva tohtori Janja Lalich kommentoi kesäkuussa Trumpin hallintoa Psmag:ssa:

Ihmiset Trumpin ympärillä, ja Washintonin Republikaanit, ehdottomasti nöyristelevät hänelle, joko siinä pelossa, että he suututtavat hänet, tai mielistelläkseen. Tuollainen käytös on hyvin tyypillistä kultille.

Lalichin mukaan totalistisissa kulteissa ilmenee neljä avaintekijää.
1. Niillä on kaiken kattava uskomusjärjestelmä.
2. Niissä osoitetaan ylenpalttista luottamusta johtajaan.
3. Niissä estetään johtajaan tai organisaatioon kohdistuva kritiikki.
4. Niissä halveksutaan tai ylenkatsotaan ei-jäseniä.

Johtajana Trump odottaa seuraajiltaan kyseenalaistamatonta sitoutumista ja sysää kaikki kritiikkiä häntä vastaan esittävät armotta syrjään, sekä hyökkää heitä vastaan pyrkien mustamaalaamaan heidät. Tämä on nähty kun hallinosta henkilövaihtuvuus on ollut ennätysluokkaa. Samalla Trumpin vankkumattomat kannattajat ylistävät suurta johtajaansa.

Retoriikassaan Trump on lietsonut pelkoa esittämällä väitteitä kuinka amerikkalainen elämäntapa ja arvot ovat uhattuna, samaa johon myös paikalliset äärioikeiston poliitikot kotisuomessa pyrkivät. Trumpin jatkuvat hyökkäykset toisinajattelijoita ja kriitikoita vastaan saa Lalichin mukaan hänen seuraajansa tuntemaan itsensä ylivertaiseksi, osaksi johtajan elittiryhmää joka poikkeaa "tavallisesta kansasta." Johtajan voimakkaat reaktiot siis voimistavat kannattajaryhmässä elitismiä ja siten voimistavat johtajan otetta seuraajistaan.

Kun Donald Trump jatkuvasti kritisoi mediaa valehtelusta ja hyökkää kriitikoita vastaan lokakampanjoilla niin aivan samoin toimi aikonaan myös Joseph Smith. Joseph Smithin kuolemaan johtaneiden tapahtumien kulminaatiopisteenä pidetään Nauvoo Expositorin lehtipainon tuhoamista. Nauvoo Expositorin tapauksen yhteydessä Joseph Smithin käytöksen samankaltaisuudet Donald Trumpin toimintaan ovat ilmeisiä.

Tapahtumaketju alkoi Joseph Smihiä vastaan John Bennetin esittämistä syytöksistä moniavioisuudesta ja moraalittomasta käytöksestä. Siinä missä Trump kehuskelee yksityisbussissa kourivansa naisten pilluja niin Joseph Smith tuntui olevan veistetty samasta puusta. Yksityisesti sisäpiirilleen Smith oli esitellyt moniavioisuuden, mutta valehteli siitä julkisesti. Joseph Smith oli mm. lähestynyt neuvonantajansa Willian Law:n vaimoa Janea ehdottaen tälle polyandriaa pyytäen Janea ottamaan itsensä toiseksi mieheksi ja antamaan "puolet rakkaudestaan" itselleen. Jane ja William Law eivät ehdotuksesta pitäneet ja heidän ilmaistua kantansa Joseph Smith erotti William Law:n kirkon ensimmäisestä presidenttikunnasta tammikuussa 1844 ja kokonaan kirkosta huhtikuussa 1844. Joseph Smithin esikunnassa paikan pitäminen edellytti siis johtajan ehdotonta seuraamista, samoin kuin Trumpinkin esikunassa.

Toukokuussa1844 William Law perusti Nauvoo Expositor -lehden muutaman muun kanssa paljastaakseen Joseph Smithin valheet. Lehden perustajajäsenien kokemukset ovat häkellyttävän samankaltaisia ja niistä kattavammin "Mormonismin ihmeellinen maailma" -blogissa. Yhteinen nimittäjiä Nauvoo Expositorin perustajille ovat Joseph Smithin lähentely-yritykset miesten vaimoja kohtaan usein miehen selän takana salaa sekä se, kuinka miehet perheineen ja sukulaisineen ovat joutuneet Joseph Smihin epäsuosioon ja lokakampanjan kohteeksi asian paljastuttua.

Vapaan median edustaja Nauvoo Expositor edusti Joseph Smithille samaa kuin nykypäivän vapaa media Donald Trumpille. Donald Trump omien sanojensa mukaan taistelee jatkuvia valheita ja valeuutisia vastaan, jotka yrittävät nakertaa hänen uskottavuuttaan ja arvovaltaansa. Trump on julistanut vapaan median kansan viholliseksi ja toimitukset epäisänmaallisiksi. Vastaavasti Joseph Smith julisti Nauvoo Expositorista jotakuinkin samaa, vaikka sanaa valeuutiset ei vielä Smithin aikaan käytetty, olisi termi epäilemättä kuulunut Joseph Smithin taajaan käyttämiin ilmaisuihin. Jos Donald Trump ylittäisi toimivaltansa ja määräisi kansalliskaartin tuhoamaan vapaiden uutismedioiden toimitukset, samoin kuin Joseph Smith määräsi Nauvoon legioonan tuhoamaan Nauvoo Expositorin, niin ehkäpä se merkitsisi myös Trumpin presidenttiyden loppua.

USA:n presidentin vaaleissa 1844 presidentiksi aikonut Joseph Smith kuoli ennen vaalipäivää, eikä hänen kampanjansa oikein päässyt edes vauhtiin. Olisiko maailma nähnyt Trumppinsa jo 172 vuotta aiemmin jos Smithiä ei olisi murhattu Carthagen vankilassa? Sitä ei voida tietää, mutta spekulointi aiheella on kutkuttavaa.

Mormonista ateistiksi

Jokin aika sitten minulle esitettiin kysymys: "Miten ateistinen elämänkatsomukseni muutti suhtautumistani ympäristöön, maailmaan, elämään ja itseeni?" Kysymys on laaja ja mitä enemmän sitä ajattelee sitä enemmän tulee huomanneeksi miten paljon siirtyminen mormonista ateistiksi oikeasti on vaikuttanut elämääni.

Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen oli luonnollisesti sekavaa aikaa, koska mormonkirkkoon syntyneenä minulla ei ollut valmiita uskonnon ulkopuolisia malleja, joita olisin voinut omaksua. Kirkon sisäinen kielellinen ilmaisu, kulttijargon, poikkeaa jonkin verran kirkon ulkopuolisesta maailmasta, joten ensimmäiseksi piti opetella ilmaisemaan itseään ja ymmärtämään mitä kirkon ulkopuoliset ihmiset tarkoittavat milläkin ilmaisuilla ja eleillä. Opittuani kommunikoimaan kirkon ulkopuolisen maailman kanssa opin arvostamaan erilaisia mielipiteitä ja ennen kaikkea tieteen loogisuutta. Aiemmin mormonina suhtauduin ylimielisesti ulkopuolisiin ihmisiin ja uskoin tietäväni asiat paremmin, sillä uskoin, että minulla oli lähes suora yhteys Jumalaan, ylivertaiseen tiedonlähteeseen, joka kommunikoi suoraan minulle tunne-elämyksieni kautta. Omaksuttuani uuden elämänkatsomuksen, omat tunne-elämykseni eivät enää viestineet minulle Jumalan tahtoa ja totuuksia vaan ne kertoivat ainoastaan omista subjektiivisista reaktioistani, joilla ei ole mitään tekemistä tiedon kanssa. Opin kriittisen ajattelun merkityksen ja myös kyseenalaistamaan omia tunteitani ja ajatuksiani. Hiljalleen opin näkemään muut ihmiset hyvinä ja arvokkaina yksilöinä, joiden tavoitteisiin ei oikeasti kuulu tosiuskovien joukon jatkuva vainoaminen. Ymmärsin, että valtaosa maailman ihmisistä on oikeasti hyviä tyyppejä, jotka omalla tavallaan haluavat myös parantaa maailmaa. Sama pätee myös ylimielisiin mormoneihin, jotka harhauskomuksiinsa luottaen kuvittelevat tietävänsä paremmin kuin muut millainen elämä tekee ihmiset onnelliseksi.

Jossain vaiheessa ateistista elämänkatsomustani omaksuessani oivalsin, että ihmisellä on vain ja ainoastaan yksi hyvin hauras ja rajallinen elämä. Tämä elämä on kaikki mitä meillä on ja siksi se on suojelemisen arvoinen. Suhtautumiseni ihmisoikeuksiin ja elämän suojelemiseen vakavoitui. Mikään asia elämässä ei enää ollut kuolemisen arvoista, eikä toisen ihmisen tappamista voisi mitenkään oikeuttaa elämän ainutkertaisuuden takia. Elämän rajallisuus ja se tosiasia, että elämä päättyy lopullisesti kuolemaan, tarkoittaa, että elämä on kalleinta mitä ihmisellä on eikä mikään ideologia ole yhdenkään ihmishengen arvoinen. Kun aiemmin uskoin olevani etuoikeutettu Jumalan valittu, jonka elämän arvon määrittelee se kuinka paljon on valmis uhraamaan kirkon hyväksi, kuinka kuuliaisesti tekee ja kuinka uskoo, niin nykyään näen itseni tasa-arvoisena ihmisenä muiden maailman ihmisten joukossa. Maailma ei ole ainoastaan oikeauskoisia mormoneja varten vaan kaikille ihmisille, joilla jokaisella pitäisi olla tasa-arvoinen oikeus elää omalla tavallaan itselleen arvokkaaksi kokemaansa elämää.

Uskovaiset näen nykyään eräänlaisina kuolemanpalvojina, jotka ovat valmiita uhraamaan oman elämänsä, joko osittain tai kokonaan, voidakseen saavuttaa jotain kuollessaan. Maailman uskonnot näen instituutioina, jotka orjuuttavat ihmiset uskomaan, että kuoleman jälkeen heitä odottaa joku palkinto. Uskonnollisten yhteisöjen vallankäytön näen välineenä, jolla hallitaan kansoja, riistetään ihmiseltä omaisuus ja vapaa tahto, samalla tarjoten tilalle tyhjää uskoa ja toivoa. Karl Marxin toteamus uskonnosta kansaa turruttavana oopiumina on realisoitunut mielessäni hyvin konkreettisesti.

Maailma, joka ylläpitää elämää, on myös hauras ja tarvitsee suojelua kun Jumala ei ole enää ohjaksissa. Ainakaan toistaiseksi ihmiskunnalle ei ole tarjolla toista planeettaa, joten on pyrittävä pitämään mahdollisimman hyvää huolta siitä mitä meillä on. Jeesus ei ole tulossa takaisin, joten uskovaisena pian odottamaani helpotusta ei ole luvassa. Kaikki ongelmat on ratkaistava itse maailman ylikansoituksesta saasteisiin ja taudeista maailman ruokatuotantoon. Nykyisellään maailman tila on lohduton, eikä ihmisiä kaniinien lailla lisääntymään kannustavat ja ehkäisyä vastaan saarnaavat uskonnolliset johtajat auta ylikansoitusongelmien ratkaisemisessa. Jos aiemmin uskoin ja luotin Jumalan apuun maailman ongelmien ratkaisemisessa niin sen suhteen näkemykseni ovat kääntyneet täysin päälaelleen.

Kokonaisvaltaisesti voi todeta, että identiteettini koki voimakkaan mullistuksen. Vanha, pitkälti mormonikirkon määrittelemä, pseudoidentiteetti mureni ja kokosin itselleni uuden identiteetin. Prosessi kesti useita vuosia ja näin jälkikäteen ajatellen terapia olisi varmasti auttanut ja nopeuttanut toipumista. Toipumisen kannalta tärkeintä oli ymmärtää, toisin kuin uskonnollinen yhteisöni väitti, että vika ei ollutkaan minussa vaan olin hengellisen väkivallan ja vallankäytön uhri. Aloin ymmärtää inhimillisiä heikkouksiani samalla opetellen hyväksymään puutteeni sen sijaan, että yrittäisin perfektionistisesti päästä niistä eroon tai nousta niiden yläpuolelle. Omanarvontuntoni ei ole enää riippuvainen ulkoisesta uskovien yhteisöltä saamastani hyväksynnästä vaan se kumpuaa omista sisäisistä käsityksistä itsestäni ja toiveistani.

Moraalikäsitykseni on muuttunut valtavasti. Tekojani ja ajatteluani ei enää ohjata Jumalan tai profeettojen tahdolla vaan muodostan mielipiteeni itse. Ennen mustavalkoisesti kaikki oli absoluuttisen oikein tai väärin, mutta nykyään pystyn joustamaan päätöksissäni tilanteen mukaan. Kaikkiin kysymyksiin tai tilanteisiin ei edes välttämättä ole oikeita tai vääriä vastauksia. En enää suhtaudu oletusarvoisesti yhteenkään auktoriteettiin kyseenalaistamattomana absoluuttisen totuuden lähteenä. Kannan myös enemmän vastuuta omista päätöksistäni sen sijaan, että osoittelisin pyhien tekstien kohtia todistaakseni olevani oikeassa kun todellisuudessa olen tehnyt virheen.

Suhteeni omaan kehooni oli uskovaisena hyvin kielteinen. Jo pelkät seksuaalisuuteen liittyvät ajatukset saatoivat mormonina synnyttää voimakkaita syyllisyyden tai häpeän tunteita. Suhteeni seksiin ja seksuaalisuuteen onkin muuttunut lähes täysin enkä enää koe syyllisyyttä tai häpeää omista seksuaalisista haluista tai teoista.

Uskovaisena elämäni keskiössä oli mormonikirkko, mikään ei ollut tärkeämpää kuin oma uskoni, puhtauteni ja pelastumiseni. Uskovaisena asetin sivuun omat tarpeeni, haluni ja toiveeni ja tein päätökset sen perusteella mitä kuvittelin Jumalan minulta haluavan. Nykyään päätöksissäni heijastuu toisenlainen arvomaailma, joka huomioi omat tarpeeni haluni ja toiveeni ja siten tunnen elämäni tyydyttävämmäksi kuin ennen. Jos en ole itse hyvässä kunnossa, en myöskään kykene auttamaan muita parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäisenä tyydytän siis omat ja perheeni perustarpeet, ennen kuin autan muita tai uhraan resurssejani laajemman yhteisön hyväksi.Yllättäen käytänkin nykyään paljon enemmän aikaa muiden ihmisten auttamiseen kuin koskaan uskovaisena, vaikka samalla pyrin pitämään myös itsestäni huolta. Uskonkin olevani parempi ihminen kuin koskaan ollessani uskovainen. En ole läheskään niin tuomitseva muita kohtaan ja pystyn hyväksymään inhimilliset puutteet itsessäni ja muissa paremmin. Uskovaisena huomio kiinnittyi enemmän itseeni ja oman täydellisyyteni tavoitteluun. Auttamishaluani ei nykyään enää määrittele egoistinen taivaspisteiden tai sosiaalisen hyväksynnän tavoittelu vaan haluni auttaa kumpuaa aidosta halusta tehdä maailmasta parempi paikka.

Ennen elämäni keskiössä oli mormonikirkko ja sen opit. Kaikki mitä tein tai jätin tekemättä heijasteli jollain tavalla kirkon oppeja ja kulttuuria. Eläessäni kirkon vaikutuksen alaisuudessa elämäni tavoitteet olivat oman kuoleman jälkeisen kruununi kiillottamisessa. Nykyisin elämäni keskiössä on elämä jota elän itselleni. Tavoitteeni elämässäni ovat konkreettisia eivätkä ne ulotu kuolemanjälkeiseen aikaan. Toivon, että aikanaan kun elämäni päättyy, jälkeeni jäävät ihmiset muistavat minut henkilönä, joka pystyi edes jollain pienellä tavalla vaikuttamaan maailmaan positiviisesti ja siten jättämään jälkipolville paremman maailman.

Hyväntekeväisyyttä

Heinäkuun 12. 2016 MAP-kirkon omistama Deseret News lehti uutisoi kirkon hyväntekeväisyystyöhön ohjamista varoista seuraavasti:

In a lecture given last month at the University of Oxford, Elder Dallin H. Oaks of the Quorum of the Twelve Apostles said that each year The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints spends about $40 million on welfare, humanitarian and other LDS Church-sponsored projects around the world and has done so for more than 30 years.

Siis pureskellaampa hieman. Keskimäärin 40 miljoonaa dollaria vuodessa hyvinvointiin, humanitaariseen työhön ja muihin MAP-kirkon rahoittamiin hankkeisiin ympäri maailmaa viimeisen 30 vuoden aikana. Kirkko väittää, että sillä on 15 643 199 jäsentä, joten jäsentä kohden tähän hyväntekeväisyystyöhön lahjoitettava summa on alle kolme dollaria vuodessa. Jos muistamme kuinka kirkko paisuttelee jäsenlukujaan ja käytämme realistisempaa arviota jäsenmäärästä eli oletamme kirkolla olevan n. 5 miljoonaa jäsentä niin jäsentä kohti hyväntekeväisyyteen kulutettava summa nousee 8 dollariin vuodessa.

Vertailun vuoksi kurkistetaan mitä Suomen evankelisluterilaisen kirkon ulkomaanavun luvut näyttävät. 2015 vuosikertomuksessa kirkon ulkomaanapu kertoo käyttäneensä 42,6 miljoonaa, josta suoranaiseen avustustyöhön päätyi 36,4. Valitettavasti MAP-kirkko ei tarjoa vastaavia lukuja oman hyväntekeväisyysjärjestön LDS Charitiesin vuosikertomuksessa, joten vertailukelpoista dataa ei ole saatavilla. Jos oletamme, että Oaksin ilmoittama luku on kohdillaan ja se käytettäsiin kokonaisuudessaan LDS Charitiesin hyväntekeväisyyteen niin MAP-kirkko hyväntekeväisyysoranisaationsa kanssa näyttäisi olevan suunnilleen samankokoinen tekijä kuin Suomen evankelisluterilaisen kirkon ulkomaille humanitaarista apua kanavoiva organisaatio.

Kirkon ulkomaanapu saa varansa seurakunnilta, yrityksiltä, valtiolta, kansainvälisiltä tukijoilta sekä pienen summan muista lähteistä. LDS Charities ilmoittaa verkkosivuillaan sen varojen tulevan suoraan kirkon jäseniltä, mutta koska he eivät julkaise mitään lukuja varainhankinnasta tai rahojen käytöstä niin tätä on mahdoton tarkistaa.

LDS Charities ei raportoi vuosikertomuksessaan oikeastaan mitään ja niistä vähäisistä luvuistakin, mitä kyseisestä dokumentista löytyy, ei ota selvää mitä niillä tarkkaanottaen tarkoitetaan. Vuosiraportissaan LDS Charities luettelee yksittäisiä "projekteja," joissa LDS Charities on ollut osallisena, ja "yhteistyökumppaneita," joiden kautta apua on kanavoitu maailmalle. Esimerkiksi vuosiraportista ei käy ilmi miten ja millä kriteereillä LDS Charities väittää auttaneensa 680 000 ihmistä 32 maassa puhtaan veden saannissa ja viemäreiden rakentamisessa vuonna 2015. Käytyäni kurkkaamassa yhteistyökumppaniksi mainitun "Water For People" -organisaation 2015 vuosikertomusta ja tilinpäätöstä niin näyttää siltä, että LDS Charities paukuttelee henkseleitään esittelemällä yhteistyökumppaneidensa, jotka siis keräävät rahoitusta myös muistakin lähteistä, numeroita kertomatta tarkemmin kuinka merkittävällä panoksella he mihinkin yhteistyökumppaneidensa projekteihin oikeasti osallistuvat. Näin luodaan helposti harhaanjohtava mielikuva kuinka MAP-kirkon varsin vaatimattomaksi luokiteltavilla hyväntekeväisyyteen ohjatuilla varoilla tehdään tosi paljon. Asian selkeyttämiseksi olisikin toivottavaa, että LDS Charities julkaisisi tilinpäätöksensä, josta näkyisivät ne todelliset summat mitä mihinkin projekteihin on lahjoitettu.

Deseret Newsin artikkelissa mainittiin kirkon jäsenten tehneen myös 25 miljoonaa tuntia hyväntekeväisyystyötä vuonna 2015. Jaettaessa tuntimäärä jäsentä kohden niin se ei ole itseasiassa kovin merkittävä. 15 miljoonalle jäsenelle jaettuna se on alle kaksi tuntia, eli vähemmän kuin sunnuntain kolmituntinen kirkkopalvelusaika, ja 5 miljoonalle jäsenellekin jaettuna vielä varsin onneton. Vertailun vuoksi mainittakoon, että melkeimpä missä tahansa vapaaehtoisjärjestössä toimintaan osallistumalla esim. kaksi kertaa vuodessa pystyy kartuttamaan suuremman määrän vapaaehtoistyötunteja itselleen kuin mitä MAP-kirkon jäsenet tekevät kirkon nimissä.

Kuten yllä Dallin H. Oaksin esittämistä hyväntekeävisyyteen ohjatuista varoista ja kirkon koordinoimasta vapaaehtoistyöstä käy hyvin ilmi niin pienilläkin ponnisteluilla saadaan suurilla väkimäärillä nopeasti kasaan suurelta tuntuvia lukuja. Suurelta kuullostavien lukujen takaa paljastuu kuitenkin karumpi todellisuus kun asiat suhteutetaan yhden ihmisen panoksiksi.

Ovatko mormonit sitten niin suuria hyväntekijöitä jollaisiksi he itsensä niin usein tuntuvat mieltävän? Kirkon nimissä tehty hyväntekeväisyys ei numeroiden valossa kovin ruusuista kuvaa anna, mutta onhan se mahdollista, että jäsenet tekevät omalla ajallaan paljonkin hyväntekeväisyyttä kirkon ulkopuolella.

Faktoja Nooasta

Mormonikirkko opettaa jäsenilleen, että Vanhasta Testamentista tuttu profeetta Nooa oli todellinen henkilö, joka pelasti perheensä ja eläimet vedenpaisumukselta. Helmikuun 2014 Liahonassa todetaan Nooasta näin:

Faktoja: Nooa
Nimet: Nooa, Gabriel
Syntymä: noin 1 056 vuotta Aadamin jälkeen
Ikä kuollessa: 950 vuotta
Sukupuu: Lemekin poika, Metuselahin pojanpoika, yhdeksäs sukupolvi Aadamista
Tehtävät kuolevaisuudessa: saarnasi vanhurskautta ennen vedenpaisumusta, pelasti perheensä ja eläimet vedenpaisumukselta, oli ihmissuvun toinen isä
Tehtävät kuolevaisuuden jälkeen: ilmestyi Gabrielina Danielille opettaakseen hänelle toiseen tulemiseen liittyviä asioita, Johannes Kastajan isälle Sakariaalle ja Jeesuksen äidille Marialle

Nooa on siis hyvin konkreettinen hahmo mormonille, eikä Nooa ole millään muotoa vertauskuvallinen. Jos uskoo MAP-kirkon opin oikeaksi, on myös uskottava maailmanlaajuiseen vedenpaisumukseen. Mormonien omat pyhät kirjat myös vahvistavat tämän opin:

Alma 10:22 Niin, ja minä sanon teille, että ilman niiden vanhurskaiden rukouksia, joita nyt on maassa, teitä rangaistaisiin jo nyt täydellisellä tuholla, ei kuitenkaan vedenpaisumuksella, kuten ihmisiä Nooan aikana, vaan nälänhädällä ja ruttotaudilla ja miekalla.

Eter 13:2 Sillä katso, se hylkäsi kaikki Eterin sanat, sillä hän kertoi sille tosiaan kaikista asioista ihmisen alusta asti, ja että sen jälkeen kun vedet olivat vetäytyneet tämän maan pinnalta, siitä tuli kaikkia muita maita oivallisempi maa, Herran valittu maa; sen vuoksi Herra tahtoo, että kaikki ihmiset, jotka siinä asuvat, palvelevat häntä;

OL 138:9 jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.”

Jotta MAP-kirkon oppi pitäisi paikkansa, niin monien tieteenalojen on oltava väärässä. Ei siis ole ihme, että mormoniprofeetta suhtautuu penseästi tieteisiin. Viestissään kirkon nuorille helmikuussa 2001 Thomas S. Monson totesi seuraavaa:

My faith did not come to me through science, and I will not permit so-called science to destroy it.

May you ever frame your life with faith. 

Suomeksi siis: "Uskoni ei tullut tieteen kautta enkä salli niin-kutsutun tieteen tuhota sitä. Kehystäkää elämänne aina uskolla."

Monsonin sanat ilmaisevat suoranaista halveksuntaa tieteitä kohtaan ja hän kehottaakin luopumaan tieteellisistä ajatuksista ja "kehystämään elämän uskolla." Tieteellisellä tiedolla ei siis ole sijaa mormonin elämässä sikäli kun tieteellinen tieto on ristiriidassa MAP-kirkon oppien ja opetusten kanssa.

Nooan tarinalle ei löydy tieteellistä näyttöä mistään. Tarinan ongelmat ovat ilmeisiä jokaiselle, joka edes hetkeksi pysähtyy ajattelemaan mitä maailmanlaajuinen tulva vaatii ja miten se vaikuttaisi eläin- ja kasvikuntiin, jättäisi jälkiä maaperään jne.

Tässä muutama esimerkki kysymys liittyen globaaliin tulvaan:

1. Mistä se kaikki vesi tuli ja mihin se tulvan jälkeen katosi?
2. Jos kaikki ihmiset ovat OL 138:9:ssä mainittujen kahdeksan 3000-4000 vuotta sitten eläneiden ihmisten jälkeläisiä niin miksi tämä ei näy ihmiskunnan perimässä?
3. Jos kaikki eläimet ovat polveutuneet vain muutamasta arkissa olleesta lajinsa yksilöstä miksi se ei näy eläinten perimässä?
4. Mistä kaikki kalat ja vesikasvit ovat tulleet kun globaali tulva olisi tuhonnut niiden ekosysteemit ja tappanut käytännössä valtaosan elämästä myös meristä ja järvistä?
5. Mitä eläimet ja ihmiset söivät vedenpaisumuksen jälkeen kun kaikki oli tuhoutunut?
6. Miksi maaperässä tai vesistöjen pohjasedimenteissä ei näy merkkejä maailmanlaajuisesta tulvasta?
7. Miksi jäätikkökairauksissa ei näy merkkejä maailmanlaajuisesta tulvasta?
8. Tarinan mukaan Jumala teki vedenpaisumuksen jälkeen sateenkaaren merkiksi ihmisille. Sateenkaari on valoilmiö, joka syntyy kun valo taittuu esim. vedestä heijastaen spektrin taustaa vasten. Jos sateenkaaria ei ollut ennen vedenpaisumusta, niin silloin ei ilmeisesti ollut myöskään valoa, vettä tai valon taittumista, jotka sateenkaaren olisivat voineet synnyttää. Näköaisti perustuu valon taittumiseen ja oletettavasti tarinassa ihmisillä ja eläimillä oli näköaisti, joten jäljelle jää kysymys: Miten ennen Nooaa eläneet ihmiset, kasvit ja eläimet ovat pärjänneet ilman vettä tai valoa?

Usko maailman peittäneeseen vedenpaisumukseen haastaa siis monet hyvin toimiviksi todetut tieteen teoriat. Mormonikirkossa Nooan tarina on "fakta" ja vedenpaisumuksen uskotaan olleen maapallon "kaste," kuten MAP-kirkon pyhien kirjoitusten opas toteaa:

Vedenpaisumus

Nooan aikana maa peittyi kokonaan veden alle. Se oli maan kaste ja puhdistamisen vertauskuva (1. Piet. 3:20–21).

Mormoniteologia siis kastaa jopa maapallon upotuskasteella, jossa koko kastettava "haudataan veteen" (ks. OL 76:50-51 ja OL 20:72-74). Tieteelliset näytöt kertovat kuitenkin toisenlaisesta maailmanhistoriasta jolloin Nooan tarina on luokiteltava fiktioksi ja myytiksi.

Vastaavia tarinoita löytyy monista kansantarustoista ja vanhin tunnettu vedenpaisumuksesta kertova tarina löytyy Gilgamesh-eepoksesta. Gilgameshissa tarinan sankari, joka perheineen selviää, on
Utnapištim. Gilgameshin historia ulottuu pari tuhatta vuotta kauemmas kuin varhaisimmat Raamatun raapustukset, joten on ilmeistä, että varhaiset protojuutalaiset ovat kopioineet ja muokanneet tarinaa omiin tarpeisiinsa. Mormoneille tämäkään näkemys ei luonnollisesti tuo helpotusta opin ja tieteellisen maailmankuvan välisiin ristiriitoihin. Uskovan mormonin odotetaankin sivuuttavan tieteellisen tiedon, joka on ristiriidassa kirkon oppien kanssa, virheellisenä ja vääränä. 

Onkin silkkaa ironiaa lukea MAP-kirkon virallisilta sivuilta seuraava teksti:

From this historical example, we see that just because a belief is widely accepted or has been around for a long time doesn’t necessarily mean it’s true. And we see that science can be a great tool in uncovering real truth.

Suomeksi: "Tästä historian esimerkistä näemme vaikka uskomus olisi laajalti hyväksytty tai se on vanha se ei välttämättä tarkoita että se on totta. Ja me näemme kuinka tiede voi olla erinomainen työkalu totuuden löytämisessä." Kyseinen artikkeli onkin loppujen lopuksi kuorrutettu totalistisella uudelleen määrittelyllä:

When we take this approach, we remember that both science and religion can help us along in our search for truth, and that, ultimately, all of that truth comes from the same source: God.

(Suomeksi:"Kun otamme tämän lähestymistavan, muistamme kuinka molemmat, tiede ja uskonto, voivat auttaa meitä totuuden etsinnässä, ja kuinka, lopulta, kaikki se totuus tulee samasta lähteestä: Jumalalta.")

MAP-kirkossa vakuutellaan jäsenille kerta toisensa jälkeen, ettei mitään ristiriitoja tieteellisten ja uskonnollisten totuuksien välillä ole ja kuinka kaikki totuudet tukevat evankeliumia. Luottaessaan kirkkoon ja sen johtajiin jäsenet sammuttavat oman kykynsä ajatella kriittisesti ja seuraavat kyseenalaistamatta sinne mihin kulloinnen johtaja heitä päättää taluttaa. Totuus ja jäsenten todellisuudentaju ovat tällä alttarilla ne, jotka MAP-kirkossa uhrataan ensimmäisenä.

Kolob

Abrahamin kirja 3:16 Jos on olemassa kaksi kappaletta ja toinen on toisen yläpuolella, niiden yläpuolella on suurempia kappaleita; sen tähden Kolob on suurin kaikista kokabeista, jotka olet nähnyt, koska se on lähinnä minua.

Mormonismin mukaan Jumala elelee Kolob nimisen kokabin (tähden) lähellä. Kolob on suurin kaikista eli kyseessä täytyy olla niin sanotusti supermassiivinen tähti. Tällä hetkellä wikipedian mukaan suurin tunnettu tähti olisi arviolta n. 315 kertaa auringon massa. Super massiivisilla tähdillä on kuitenkin myös massiivisia ongelmia. Niiden ytimessä tapahtuvien reaktioiden synnyttämä paine on niin voimakas, että paine työntää "ylimääräisen" materian pois tähden kuoresta tehden tähdestä hyvin epävakaan. Tätä raja-arvoa kutsutaan Eddingtonin rajaksi. Näin ollen väite, että Kolob, Jumalaa lähinnä oleva tähti, olisi suurin kaikista ei voi pitää paikkaansa, koska yli 200 kertaa auringon massaiset tähdet ovat hyvin epävakaita ja lyhytikäisiä.

Suurilla tähdillä, myös niillä, jotka ovat tasapainossa, on myös toinen merkittävä ongelma: Ytimessä käynnissä olevat reaktiot ovat nopeampia kuin pienemmillä tähdillä. Suurempi ei siis ole parempi tähdistä puhuttaessa sillä suuri reaktionopeus tarkoittaa myös nopeaa loppuunpalamista. Leikkimielisesti supermassiivisia tähtiä voisikin kutsua maailmankaikkeuden rocktähdiksi, sillä ne "elävät vauhdilla ja kuolevat nuorena." Auringon kaltainen suhteellisen normaalikokoinen tähti syntyy useiden miljoonien vuosien aikana kun taas supermassiivisten tähtien syntymisen yhteydessä puhutaan sadoista tuhansista vuosista. Nopeamman syntyprosessin seurauksena syntyvaiheissa olevien supermassiivisten tähtien löytäminen maailmankaikkeudesta on hankalaa, juurikin sen takia, että niiden syntyprosessit ovat niin lyhyitä kuten Tri John Ilee Cambridgen yliopistosta totesi viime vuonna tähtien syntyä käsitelleessä konferenssissa:

“Nämä massiiviset tähdet käyttävät polttoaineensa myös paljon nopeammin, joten niillä on keskimääräistä lyhyempi elinkaari, mikä tekee niistä vaikeasti havaittavia niiden ollessa vasta syntyvaiheessa."

Siinä missä meidän aurinkomme on elinkaarensa keski-iässä 5 miljardin vuoden iässään supermassiiviset tähdet elävät "vain" miljoonia vuosia. Tähtitieteilijöiden soveltamat teoriat ja mallit ovatkin räikeässä ristiriidassa mormonien Abrahamin kirjan Kolobiin liittyvän väitteen kanssa. Abrahamin kirjan esittämä "suurin Jumalaa lähinnä oleva tähti" on tieteen teorioiden valossa mahdottomuus, mutta sehän on ymmärrettävää sillä Joseph Smith ei tiennyt eikä pystynyt ennakoimaan kuinka paljon ja nopeasti tiedeyhteisö on tästä aiheesta kartuttanut tietoa viimeisten sadan vuoden aikana. Jotta mormonien pyhän tekstin väitteet tähdistä ja maailmankaikkeudesta voisivat pitää paikkansa niin varsin hyvin maailmankaikkeutta mallintavan, joskin edelleen hieman puutteellisen, suhteellisuusteorian pitäisi olla täysin väärässä.

Ainakin toistaiseksi voidaan siis todeta, että mormonien uskomukset tähtiin liittyen ovat pahasti ristiriidassa tieteen saavutusten ja teorioiden kanssa. Jäänkin jännityksellä odottamaan mormonifyysikoiden maailmankaikkeuden ja Kolobin yhteensovittavien teorioiden esiinmarssia. Nobel -palkinnot odottavat niitä, jotka pystyvät näin radikaalisti muuttamaan tieteellistä käsitystä maailmankaikkeudesta!

Vaatimattomuus MAP-kirkossa

Mormonikirkon johtajat jaksavat kehuskella kuinka kirkossa on "palkaton papisto." Pitää paikkansa, että paikallisseurakunnissa ja vaarnoissa johtajille ei makseta korvauksia heidän kirkon hyväksi tekemästään työstä, mutta kuten jo 2013 kirjoitin niin palkkoja kirkossa maksetaan. Eilen MormonLeaks -sivuston (entinen MormonWikiLeaks) kautta verkkoon ilmestyi pari mielenkiintoista dokumenttia: Henry B. Eyringin palkkakuitteja vuodelta 2000 ja ensimmäisen presidenttikunnan tiedote Bruce D. Porterille tammikuulta 2014.

Henry B. Eyring oli saanut 8.12.2000 päivätyyn palkkakuittiin mennessä tuloja ja/tai etuuksia suoraan kirkon kassasta 83 132,75 dollaria vuonna 2000. Bruce D. Porterille lähetetyssä 2.1.2014 päivätyssä tiedotteessa ilmoitetaan yleisauktoriteeteille maksettavan avustuksen korotuksesta ja ilmoitetaan vuoden 2014 avustukseksi 120 000 dollaria.

Näiden paljastusten jälkeen pitää tietysti spekuloida kuinka paikkansapitäviä ja luotettavia nyt julkitulleet dokumentit ovat. Kun muistetaan mitä kirjoitin vuonna 2013 kirkon Kanadan ja Iso-Britannian raportoinnista, sekä kyseisissä raporteissa mainituista palkoista, joita kirkko virkamiehilleen maksaa niin havaitaan mm. kuinka Kanadassa kirkko raportoi juuri 120 000 - 249 000 kanadan dollarin, (90 000 - 189 000 USA:n dollarin) välille kymmenen korkeimmin palkatun työntekijänsä palkat. Pidän siis nyt julkitulleita dokumentteja luotettavina, sillä ne näyttävät olevan juuri linjassa sen kanssa mitä kirkko on raportoinut maksamistaan palkoista paikallisesti Kanadassa. Oletankin, että kirkon kirjanpidossa aluejohtajina toimivat seitsenkymmenet nostavat "avustuksensa" vastuualueensa seurakunnista.

Kirkon johtajille maksettava "vaatimaton avustus" (modest stipend) oli vuonna 2014 siis 120 000 USA:n dollaria. Millaisesta ansiotasosta mormonikirkon johtajat sitten nauttivat verrattuna kirkossa halveksittuun "palkkapapistoon?" Vuonna 2013 Patheos blogissa kirjoitettiin papiston palkoista USA:ssa. Varakkaissa megakirkoissa saarnamiesten palkat hipovat toki taivaita, mutta...

According to the National Association of Church Business Administration, the average pastor in 2012 received an annual salary of $28,000. One out of five pastors has to work a second job to support himself and his family. The average pastor’s salary of $28,000 a year is close to that of a teachers’ average salary in the United States which is $42,000 a year. As I stated before, these are the two lowest paid professionals with degrees in the nation.

 ..keskimäärin pastorit USA:ssa ansaitsivat 2012 alle 30 000 dollaria vuodessa.

Vuonna 2014 www.pension.org julkaisi suosituksensa papeille maksettavista palkoista ja eduista. Suositukset perustuvat 35 tunnin työviikolle ja ne on suhteutettu seurakunnan kokoon. Mormonikirkon vuonna 2014 maksama vaatimaton avustus vastaa pension.org:n palkkataulukoissa suunnilleen pastoria, jolla on 6 vuotta työkokemusta ja seurakunnan koon ollessa 2001-2500 henkeä. Samankokoisen seurakunnan apulaispastoreille suositus on noin puolet eli mormonikirkon korkeimmille johtajilleen maksama "vatimaton avustus" on suuren seurakunnan kirkkoherran palkkatasoa. Kaikkien palkansaajien keskipalkkaindeksi USA:ssa vuonna 2015 oli 48 098,63 USA:n dollaria ja summa sisältää sosiaalimaksut ja eläkevakuutukset.

Henry B. Eyringing palkkakuiteista ja Bruce D. Porterin saamasta tiedotteesta ei käy kuitenkaan ilmi mahdollisia muita etuja ja ansiota, mitä kirkon johtajille on tarjolla, heidän toimiessaan kirkon yritysimperiumin omistamien firmojen hallinnoissa tai kirjoittamiensa ja jäsenille myymiensä kirjojen rojalteina jne. Nyt julkitulleista dokumenteista on siis vielä mahdotonta arvioida kirkon ylimpien johtajien kirkkoon jollain tavalla sidoksissa olevia kokonaisansioita.

Paljon on MAP-kirkko ilmeisesti muuttunut sen jälkeen kun aikoinaan suositun "Mormon Doctrine" kirjan kirjoittaja  Bruce R. McConkie lausui nämä sanat huhtikuun 1975 yleiskonferenssissa:

In the true church we neither preach for hire nor divine for money. We follow the pattern of Paul and make the gospel of Christ without charge, lest we abuse or misuse the power the Lord has given us.

Suomeksi suunnilleen näin: "Tosi kirkossa me emme saarnaa korvausta vastaan emmekä povaa rahasta. Me seuraamme Paavalin esimerkkiä ja teemme Kristuksen evankeliumin työtä palkatta, muutoin me kohtelisimme kaltoin tai käyttäisimme väärin niitä voimia, jotka Herra on meille suonut."

Paavalin esimerkkiin liittyen McConkien puheesta puuttuu viite Raamatun kohtaan, mutta jos se on tämä:

1 Tess 2:9 Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 10 Te voitte todistaa, ja itse Jumala, että käytöksemme teitä uskovia kohtaan oli puhdasta, oikeudenmukaista ja moitteetonta.

..nin kovin on omituinen mormonijohtajien tulkinta siitä mitä Paavali sanoillaan on tarkoittanut.

Vaatimattomuus on nyt sitten viimein saanut tarkan määrittelyn mormonikirkossa. Tienatessasi alle 120 000 dollaria ovat ansiosi vaatimattomat, joskin jonkinlaisia indeksikorotuksia mormonijohtajien palkkoihin tullaan varmasti tulevinakin vuosina tekemään. Kyllä minullekin kelpaisi näin vaatimattomat ansiot varsinkin kun muistetaan, että kirkon johtajien saamaa avustusta maksetaan heidän kuolemaansa asti. Moni kirkon jäsen ottaa varmasti ilolla vastaan tämän tiedon ja rientää riemulla maksamaan kymmenyksensä tietäen, että heidän lahjoitamistaan varoista maksetaan kirkon johtajille vain vaatimaton avustus.

Mormonien kaksoisstandardit

Kaksoissdandardi ilmenee kun henkilö tai järjestö suhtautuu samankaltaisiin tilanteisiin tai ilmiöihin soveltaen erilaisia vaatimuksia tai sääntöjä jonkin ulkoisen ominaisuuden perusteella. Esimerkiksi jos liikenteessä samasta ylinopeudesta määrättäisiin sakot eri säännöillä riippuen siitä kuka autolla ajaa olisi kyse kaksoisstandardista. Kaksoisstandardille tunnusomaista siis on se, että tilanteen arviointiin vaikuttaa merkittävällä tavalla tekijä tai lähde ja sen perusteella arvotetaan tilanteen tai informaation merkityksellisyys arvioivalle taholle. Kaksoisstandardi on hyvin lähellä vahvistusvinoumana tunnettua konitiivista vääristymää, mutta kaksoisstandardien soveltaminen on usein järjestelmällistä ja voi sisältää jopa suoranaista vääristelyä oman agendan ajamiseksi.

Mormonikirkon piirissä kaksoisstandardikäytännöt ovat jokaiselle liikkeen oppeihin, tapoihin ja kirjoituksiin perehtyneelle ulkopuoliselle selvästi näkyvillä, vaikka monet jäsenet sitä tuskin koskaan itselleen tunnustavat. Jokainen, joka on edes hieman koittanut keskustella mormonien kanssa kriittisesti heidän kirkostaan ja uskomuksistaan, on varmasti kohdannut nämä kaksoisstandardit alkaen Mormonin kirjan alkuperästä, kirkon kertomuksista ensimmäisestä näystä tai vaikkapa Abrahamin kirjan alkuperästä. Todisteiksi mormoneille näistä asioista riittää turhan usein olemattomat aihepiiriin liittyvät yksittäiset hypoteesit, mutta vastaavasti heidän uskomuksensa kyseenalaistavalta vaaditaan aukottomia todisteita kirkon kerronnasta poikkeavista asioista. Joseph Smithin henkilöhistoriaan liittyvissä kysymyksissä, kuten näkykivien käytöstä aarteiden etsintään, magian harjoittaminen tai Kirtlandissa tehdyn pankkipetoksen, jäsenet katsovat läpi sormien, mutta kirkon ulkopuolisten tekemät vastaavat teot tuomitaan jyrkästi.

Selkeimmin mormonikirkossa kaksoisstandardit ilmenevät suhtautumisena informaatioon. Kirkon miljöökontrollin seurauksena kirkon jäsenet suhtautuvat usein jopa vihamielisesti kaikkiin sellaisiin informaatiolähteisiin, jotka eivät ole kirkon virallisesti hyväksymiä tai eivät suoraan tue kirkon agendaa. Erityisen räikeästi tämä on nähtävissä kirkkoa puolustavien apologien teksteissä, kuten historioitsija D. Michael Quinn on todennut:

Apologit ulottavat laajimmat mahdolliset vapaudet lähteisiin, joiden kanssa he ovat samaa mieltä, mutta soveltavat kaikkein tiukimpia vaatimuksia lähteisiin joista he eivät pidä. (Early Mormonism and the Magic World View, Revised and Expanded Edition (Salt Lake City Signature Books, 1998). p 47). Kuin kellopelissä, kaikki lausunnot tai dokumentit, jotka tukevat kirkkoa, oletetaan 100% luotettaviksi, kun taas kaikki lausunnot tai dokumentit, jotka saavat kirkon näyttämään huonolta, oletetaan automaattisesti olevan "puolueellisia" tai "anti-mormoneja," jonka apologin mieli välittömästi kääntää "valheeksi." Hämmästyttävästi he eivät koskaan havaitse omaa kaksoisstandardiaan, erityisesti kuinka kirkkoa puoltavat lähteet ovat usein juuri yhtä (elleivät enemmän) "puolueellisia", joskin päinvastaiseen suuntaan. (Lainaus: http://www.mormoninformation.com/pro_lds.htm)

Mormonikirkossa kaksoisstandardit ohjelmoidaan jäsenten mieliin järjestelmällisesti informaatiokontrollin. me vastaan muut -ajattelun ja totalistisen uudelleen määrittelyn kaltaisilla manipulointimenetelmillä. Kirkon johtajat kehottavat jäseniään myös suoraan soveltamaan erilaisia standardeja informaation arviointiin riippuen informaation lähteestä. Aivan erityinen asema mormonikirkossa on annettu kirkon ylimmälle johdolle, jonka väitetään saavan ilmoitusta suoraan jumalilta. Kuitenkaan kirkon korkeimpien johtajien itsensä mukaan heillä ei ole velvollisuutta kertoa totuutta, kuten esim. tästä lainauksesta ilmenee:

"Velvollisuuteni kahdentoista koorumin jäsenenä on suojella sitä, mikä on kaikkein ainutlaatuisinta MAP-kirkossa, eli pappeusjohtajien auktoriteettia, todistusta palautetusta evankeliumista, ja Vapahtajan jumalallisesta tehtävästä. Kaikki voidaan uhrata näiden kriittisten faktojen säilyttämiseksi. Eli, jos Mormon Enima paljastaa tietoja, jotka rapauttavat Joseph Smithin mainetta, niin on välttämätöntä pyrkiä rajoittamaan sen vaikutuksia ja sen tekijöiden vaikutusta. - Apostoli Dallin H. Oaks, alaviite 28, Inside the Mind of Joseph Smith: Psychobiography and the Book of Mormon, Introduction p. xliii (lainaus: http://www.i4m.com/think/intro/mormon_leaders.htm)

Kaksoisstandardien soveltaminen mormonikirkossa on siis sääntö ja edellytys ennemmin kuin poikkeus. Jäsenet on "ohjelmoitu" luottamaan kirkon johtajiin ja oppeihin, vaikka kirkon johtajat omien sanojensa mukaan eivät ole velvollisia kertomaan jäsenille totuuksia vaan katsovat velvollisuudekseen oman pappeusauktoriteettinsa suojelemisen hinnalla millä hyvänsä.

Mormonit aivokuvauksissa Utahissa

Utahin yliopistossa tutkitaan uskovaisten mormonien aivotoimintaa. Asia noteerattiin eilen suomalaisissakin medioissa ja siitä kirjoittivat mm. Helsingin Sanomat sekä Tekniikka ja Talous. Itse tutkimus julkaistiin Social Neuroscience -lehdessä. Tutkimuksen otanta oli varsin pieni, vain 19 mormonia, joten kovin laajoja johtopäätelmiä siitä ei voida vielä tehdä, mutta tulokset ovat luonnollisesti suuntaa-antavia. Tutkimuksessa todettiin koehenkilöiden aivoissa voimakasta aktiivisuutta samoilla mielihyväalueilla joissa huumeet, seksi ja uhkapelaaminen vaikuttavat. Tästä luonnollinen johtopäätelmä on, että mormonismi synnyttää riippuvuutta, vahvasti uskovaiset mormonit ovat siis riippuvaisia uskonnosta samoin kuin huumeriippuvaiset ovat riippuvaisia huumeistaan. Voisikin leikkisästi todeta, että uskovainen mormoni on jatkuvasti pienessä pöhnässä ja hänen kehonsa vaatii jatkuvasti lisää huumetta, joka tosin on tässä kohdin kehon itsensä tuottamia hormoneja.

Mormonismista erotessa kokemani vieroitusoireet ovat edelleen muistissa. Ne muistuttivat opiaattiriippuvaisen vieroitusoireita, joskaan en tietenkään pysty vertailemaan niiden voimakkuutta oikeisiin opiaattiriippuvaisten vieroitusoireisiin sillä en ole koskaan kokeillut opiaattihuumeita. Irti Huumeista ry kertoo sivullaan opiaattihuumeiden vieroitusoireita olevan kivut, pahoinvointi, kuume, vapina, kouristukset, hikoilu ja vilunväristykset ja ne monin kohdin vastaavat kokemiani vieroitusoireita. Social Neuroscience lehden julkaiseman tutkimuksen valossa syykin on mielestäni melko selvä. Uskonnollisuuden vaikuttaessa juuri samoilla aivoalueilla kuin huumeet ja uskonnosta riippuvaiseksi tulleen ihmisen lopettaessa uskonnon harjoittamisen voi seurauksena olla vastaavia vieroitusoireita kuin huumeistakin irti pyrkivillä. Huumeiden vieroitusoireet johtuvat pitkälti siitä, että keho ei saa enää hermostoon vaikuttavia aineita, jotka aktivoivat aivoissa opioidireseptoreita. Vastaavasti uskovaisen aivoissa kehon sisäisten opiaattien tuotanto kiihtyy uskonnon harjoittamisen seurauksena henkilö, jolla on vahva fysiologinen taipumus riippuvuuden kehittymiselle, lopettaessaan jokapäiväiset uskonnolliset harjoitteet hän kokee vastaavia riippuvuusoireita.

Samoin tämä toimii mahdollisesti myös käänteisesti. Erityisesti helluntailaisten kuulee usein kehuskelevan kuinka monet ovat päässeet irti huumeista tultuaan uskoon. Nämä ihmiset ovat arvatenkin korvanneet vain yhden riippuvuuden toisella. Uskonnon harjoittamisen synnyttämä mielihyvä on mitä ilmeisimmin näillä ihmisillä niin voimakas, että se kykenee korvaamaan huumeiden tuottaman mielihyvän tai ainakin lieventämään henkilön kokemia vieroitusoireita.

Onko uskontoon syntyvä riippuvuus sitten parempi kuin huumeriippuvuus? Riippuvuutta uskontoihin ei nähdä terveydenhuollossa ainakaan toistaiseksi merkittävänä ongelmana. Kyseessä on kuitenkin riippuvuus, joka pahimmillaan vaikuttaa hyvin negativiisesti yksilön elämään. Vaikka uskontoriippuvuuteen ei sisälly ns. rikollista elementtiä niin silti uskonnosta riippuvainen henkilö, jolle uskonto on kehittynyt pakkomielteeksi, aiheuttaa tuhoa ympäristössään samoin kuin huumeriippuvainenkin. Uskonnon hallitessa elämää se vaikuttaa ihmissuhteisiin ja normaaliin päivittäiseen toimintaan. Tästä meillä on kosolti esimerkkejä: Jehovan Todistajat karttavat liikkeestä lähteneitä, mormonien odotetaan maksavan 10% tuloistaan kirkolle jne. Uskonnolliset auktoriteetit ovat tämän uskontohuumeen diilereitä, jotka karismaattisella otteellaan kontrolloivat seuraajiensa hormonitoimintaa lietsoessaan uskonnollista hurmosta. Siinä sivussa heitä ei kiinnosta mitä se tekee näiden ihmisten perhesuhteille, niinkuin ei huumediilereitäkään kiinnosta. Uskontodiilereitä kiinnostaa vain, että raha virtaa diilerin suuntaan ja mitä voimakkaammin sen parempi.

Ihmiskunnan lyhyt historia

Moni mormonikaan ei syvällisesti tule ajatelleeksi kuinka mormonikirkko on nuoren maailman kreationistinen. Tätä havainnollistaa hyvin esimerkiksi kirkon seminaarioppimateriaaleihin sisällytetty kirjanmerkki.

Kirjanmerkin aikajana alkaa n. 4000 eaa ja pyrkii listaamaan VT:n kirjat aikajärjestykseen, joskin siinä pahasti epäonnistuen kun nykyisin jo tiedämme kuinka valtaosa VT:n teksteistä kirjoitettiin vasta Babylonian vankeuden aikana ja sieltä paluun jälkeen. Opin ja Liittojen kirjan 77:6 mukaan maailman ajallinen olemassaolo on ennalta määrätty 7000 vuodeksi.

OL 77:6 K. Mitä meidän on ymmärrettävä kirjalla, jonka Johannes näki ja joka oli sinetöity ulkopuolelta seitsemällä sinetillä?
V. Meidän on ymmärrettävä, että se sisältää Jumalan ilmoitetun tahdon, salaisuudet ja teot; hänen hallintonsa salat, jotka koskevat tätä maata sen olemisen seitsemäntuhannen vuoden eli sen ajallisen olemassaolon aikana.

Lisäksi Kallisarvoisesta Helmestä löytyy mormonikirkon modernin ilmoituksen vahvistamana kuinka Aadam oli aivan ensimmäinen ihminen:

Mooses 1:34 Ja ensimmäiselle kaikista ihmisistä minä annoin nimeksi Aadam, mikä on monta.

Toisinsanoen mormonikirkon pyhään kirjaansa kirjaama ja profeetan saama "ilmoitus" mormonijumalalta vahvistaa kirkon olevan opillisesti nuoren maailman kreationistinen. Kuitenkin Amerikan intiaanien alkuperää ja DNA:ta käsittelevässä esseessä kirkko ylimalkaisesti mainitsee kuinka tiedemiesten mukaan Amerikka asutettiin Aasiasta tulleilla ihmisillä, unohtaen kuitenkin mainita varsin merkittävän seikan kuinka nuo Aasiasta tulleet ihmiset saapuivat mantereelle jo 23 000 vuotta sitten. OL:n ja KH:n tekstit ovat siis kyseenalaisia kun luetaan kirkon esseetä, jossa viitataan pidempään aikajaksoon kuin profeetan saama ilmoitus maailman ajallisesta olemassaolosta.

Useat MAP-kirkon profeetat ovat saarnanneet 6000 vuoden ikäisestä maailmasta. Kirkon johtaja Ezra Taft Benson mm. totesi 6.9.1986 puheessaan näin:

Katsotaan taaksepäin ihmiskunnan lähes kuusituhatvuotista historiaa!

Kuitenkin englanninkielisessä VT:n opiskelijan oppaassaan kirkko väittää, ettei kirkko ole määritelyt virallista kantaa maailman iälle.

While it is interesting to note these various theories, officially the Church has not taken a stand on the age of the earth. (Suomeksi: Vaikka onkin mielenkiintoista huomioida nämä erilaiset teoriat, virallisesti kirkko ei ole ilmaissut mikä maailman ikä on.)

Siis miten on? Seminaarimateriaalissa oleva kirjanmerkkiläpyskä näyttää graafisesti sen mitä OL 77:ssä lukee. Kirkon johtajat ovat vuosien saatossa useaan otteeseen saarnanneet 6000 vuotta vanhasta maailmasta, mutta kaikki tämä on siis vain epävirallista lätinää. Pyrkiikö MAP-kirkko virallisesti eroon pyhiin kirjoituksiinsa kirjatuista ilmoituksista kun se toteaa ettei sillä ole virallista kantaa asiaan? Jos MAP-kirkossa ei luoteta Joseph Smithin saamiin ilmoituksiin niin mihin koko kirkko sitten oikein perustuu? Jos OL 77 on kyseenalainen niin mikä Joseph Smihin ilmoituksista sitten pitää ottaa tosissaan?

Opillisesti kirkko on siis sekamelska keskenään ristiriitaisia ajatus- ja oppirakennelmia, joista johtajat sitten poimivat omiin tarkoitusperiinsä kulloinkin parhaiten sopivan. Kokonaisuutena kaikkinaiset ristiriidat ovat sitä itseään, kaksiteräistä uskonnollista manipulointia.

Mielenkiintoiset pari viikkoa

Viimeisen parin viikon aikana mormonikirkon tietovuodot ovat raottaneet kulissien takaista maailmaa. Ensin suivaantunut jäsen, joka redditissä väitti kirkon tuhonneen hänen elämänsä, latasi nettiin kymmeniä kirkon sisäisiä dokumentteja. Dokumentit itsessään eivät olleet mitään maata vavisuttavia salaisuuksia, joskin siellä jotain pieniä ja mielenkiintoisia tiedonjyviä hajanaisesti esiintyy. Astetta huonompaan valoon MAP-kirkko sinkoutui kun youtubeen ilmestyi "Mormon Leaks" -kanava. Mormon Leaks kanavalla on tällä hetkellä 15 videota kirkon ylimmän johdon kokouksista.

Salt Lake Tribune listasi videot sivullaan sekä kuvasi muutamilla lauseilla niiden sisältöä. Salt Lake tribune kuvailee videoita seuraavasti:
Kirkko ja Islam: (15.2.2012) Johtajat keskustelevat työryhmästä, joka valmistelee lähetystyöntekemistä Islamilaisissa maissa.
Tiede ja Moraali: (11.6.2011) Johtajille kerrotaan nousevista tieteen saavutuksista ja niiden mahdollisista vaikutuksista moraaliin.
Avioliitto, myytit ja faktat: (21.2.2007) Mormonijohtajille vakuutetaan kuinka avioliitto on edelleen aikuisenemmistön toive, mutta heitä varoitetaan kuinka mormonit, kuten muutkin yleisesti, viivästyttävät avioitumista ja saavat siten vähemmän lapsia.
Nuoret sinkut: (12.11.2008) Johtajille puhutaan kuinka nuorten sinkkujen pitäminen kirkossa on yhä vaikeampaa. Aktiivisuus Pohjois-Amerikassa n. 30% ja kansainvälisesti alle 20%.
Merirosvous: (3.12.2008) MAP-johtajille puhutaan merirosvojen kasvaneesta uhasta maailman merillä ja he katsovat lyhyen pätkän "Pirates of Carribean" elokuvasta.
Kirkon valmistautuminen: (15.5.2008) Kirkon johtajat keskustelevat jäsenten kotivarastoista. Noin 20%:lla USA:n mormoneista on kolmen kuukauden kotivarastot kun 10-15%:lla on jopa vuoden varasto. Alle 3%:lla USA:n ulkopuolella asuvista jäsenistä on kotivarastoa ylipäänsä.
Asuntokriisi: (17.9.2008) MAP-johtajat kuulevat asuntokriisiin johtaneista syistä ja kuinka rahoitusala otti liian suuria riskejä.
Wikileaks: (12.1.2011) Keskustelu, jonka oli tarkoitus käydä läpi kirkon kyberturvallisuutta, keskittyykin Chelsea Manningin seksuaalisuuteen. Keskustelun aikana mm. Dallin H. Oaks esittää arvelunsa kuinka media peittelee negatiivisia uutisia homoseksuaaleista.
Kurdit: Kansakunta ilman valtiota: (13.6.2012) Yleisauktoriteetit kuuntelevat esityksen kurdeista ja keskustelevat kuinka viedä mormonismia heille.
Kirkon PR Washintonissa: (18.2.2009) Entinen senaattori Gordon Smith selostaa kuinka arvokaita senaatissa olevat aktiiviset jäsenet ovat ja kuinka he pystyvät järjestämään tapaamisia ulkomaiden johtajien kanssa.
Marijuana: (11.11.2010) Kirkon johtajat keskusteleva lääkemarijuanan tulosta markkinoille ja kuinka siitä tulisi puhua jäsenille.
Uskonnonvapaus: (16.5.2012) Entinen Utahin kuvernööri Mike Leavitt esittää MAP-kirkolle suunnitelman yhdistää voimat muiden uskonyhteisöjen kanssa taistelussa uskonnonvapauden puolesta abortteja ja homoavioliittoja vastaan.
Eläkesäästöt: (29.10.2008) Keskustelun keskiössä talousromahdus ja kuinka se voi johtaa tilanteeseen, jossa kirkolla on vähemmän eläkepäiviään lähetyssaarnaajina viettäviä vanhuksia.
2008 vaalit: (19.11.2008) David Magleby, yhteiskuntatieteilijä BYU:sta, esittelee yleisauktoriteeteille analyysin 2008 vaaleista päähuomion keskittyessä homoavioliittoaloitteisiin.
Kirkon historiaosaston tapaaminen: (?.?.?) Kirkon johtajat keskustelvat muutoksista kirkon historiaosastolla.

Videot antavat mielenkiintoisen kuvan kirkon johdosta. Kuva on karu, nämä vanhat paapat eivät ole kiinnostuneita maailman parantamisesta, ihmisoikeuksista tai köyhien auttamisesta, sillä he tuntuvat monin paikoin miettivän enemmän sitä onko joku homoseksuaali vai ei, kuten mm. Wikileaks videossa esitettiin kysymys onko Julian Assagne homo jne. Kirkon johtajien jumalallinen innoitus näyttääkin käytännössä olevan powerpoint -kalvojen ja keskustelujen muodossa suunnitelmien punomista siitä kuinka tasa-arvoista avioliittolakeja puoltavia aloitteita pystytään kampittamaan mahdollisimman tehokkaasti puhumalla aiheesta kielteisesti mediassa, muodostamalla peiteorganisaatioita, joilla pyritään vaikuttamaan lainsäätäjiin, sekä tukemalla kirkon tavoitteita asiassa yksityisten lakifirmojen avulla.

MAP-kirkko onkin näiden videoiden valossa varsin merkittävä pelaaja USA:n mielipiteiden muokkausmarkkinoilla ja se pyrkii vaikuttamaan varsin kyseenalaisin tavoin miljoonien kirkon ulkopuolisten ihmisten elämään.

Paavalin alkuseurakunta osa II

Apokalyptinen maailmanlopun odostus, jota VT:n Danielin kirja julistaa, muodostaa siis Paavalin opillisen ytimen kuten totesin edellisen kirjoitukseni lopussa. Kirjoittaessaan kirjeitään Paavali ei tiennyt tai edes aavistellut kirjoittavansa tekstiä, joka kanonisoitaisiin innoitetuiksi pyhiksi teksteiksi, joten ehkäpä ei ole myöskään aiheellista lukea hänen tekstejään sellaisina vaan juuri sellaisina kuin Paavali ne kirjoitti: kirjeinä ja kirjeenvaihtona hänen ja seuraajien välillä etsimättä niistä sen kummempia piilomerkityksiä.

Paavalin omakätisistä kirjeistä vanhin, ensimmäinen kirje tessalonikalaisille, raottaakin ikkunaa niihin oppeihin, joita varhaisimmat Paavalin seuraajat hänen suustaan kuulivat ja joihin he uskoivat.

1 Tess 1:8 Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikuinnut Makedoniaan ja Akhaiaan, onpa uskonne Jumalaan tullut tunnetuksi kaikkialla muuallakin. Meidän ei tarvitse siitä puhua, 9 sillä kaikki kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa 10 ja odottamaan taivaasta hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta.

Tässä on Paavalin sanoma Tessalonikan seurakunnalle pähkinänkuoressa. Paavali on Tessalonikassa käydessään saarnannut kuinka ihmisten tulee luopua kuolleiden idolien palvonnasta ja polyteismistä sekä kääntyä oikean elävän Israelin Jumalan palvelijaksi odottamaan Jumalan Poikaa, joka pelastaa häneen uskovat hyvin pian maailmaan lankeavalta Jumalan vihalta.

Kirjeen viimeisessä luvussa Paavali vielä tähdentää ja muistuttaa seurakuntaansa välittömässä lähitulevaisuudessa vaanivasta Jumalan vihan vuodatuksesta.

Seurakuntalaisten välisistä suhteista Paavali opetti näin..

1 Tess 4:1 Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. 2 Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet.3 Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! 4 Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. 5 Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa.6 Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. 7 Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. 8 Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.

..mikä on ollut aikalaisille kreikkalaisille varmaankin melkoisen oudolta kuullostava asia. Paavalin oppien mukaan seksuaaliset halut vaivaavat pakanoita ja vapaa omien seksuaalisten halujen toteuttaminen on syntiä. Ymmärtääkseen mitä Paavali tarkoittaa jakeessa 6 pitää muistaa kuinka roomalaisen oikeuskäsityksen mukaan nainen oli miehen omaisuutta. Näin ollen seksuaalinen kanssakäyminen muiden kuin oman naisen kanssa rinnastuu varastamiseen. Paavali siis opettaa kreikkalaisille seuraajilleen uudenlaista käsitystä, jossa miehen on pitäydyttävä seksistä muiden kuin oman vaimonsa kanssa.

Paavali myös kirjoittaa kirjeessään kuinka kreikkalaiset vainosivat Paavalin käännyttämiä.

1 Tess 2: 14 Näin te, veljet, pidätte esikuvananne Juudeassa olevia Jumalan seurakuntia, jotka tunnustavat Kristuksen Jeesuksen. Teidän omat maanmiehenne ovat kohdelleet teitä yhtä huonosti kuin juutalaiset sikäläisiä uskovia.

Paavali ei itseasiassa mainitse ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille sanallakaan juutalaisia, joten oletettavaa on, että hänen Tessalonikassa oleva seurakuntansa koostuu yksinomaa pakanakäännynnäisistä, toisin kuin apostolien teot väittää.

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille tarjoaa vielä mielenkiintoisen pilkahduksen ensimmäisiin Paavalin seuraajien uskomuksiin:

1 Tess 4:13 Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. 14 Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. 15 Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. 16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. 17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. 18 Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.

Sanamuodot paljastavat, ettei Paavali ollut saarnannut kuoleman jälkeisestä elämästä käydessään Tessalonikassa sillä tässä kohdin hän esittää asian uutena, ei niinkään muistutuksena kuten jotkin muut kirjeessä käsitellyt asiat. Voidaan siis spekuloida, että joku seurakunnan jäsen on mahdollisesti kuollut tai kuolemaisillaan ja aihetta on kysytty Timoteukselta, joka kirjeen mukaan on juuri palannut Tessalonikasta Paavalin luokse Ateenaan. Mitä ihmisille tapahtuu kuoleman jälkeen ei siis ollut Paavalin saarnaaman opin keskiössä lainkaan kun hän saarnaamisensa pakanoille aloitti ja tässä on esitelty seurakunnalle uusi oppi kuolleiden ylösnousemuksesta. Tämä asettaa kysymyksen: Keksiikö Paavali jatkuvasti uutta sitä mukaa kun seuraajat esittivät kysymyksiä? Uskovina kuolleiden herättäminen henkiin ja ylöstempaus pilviin kohtaamaan Herra on opillisesti ollut uusi ajatus tessalonkalaiselle seurakunnalle.

Ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille Paavali myös korostaa kuinka hän ja Timoteus ansaitsivat itse elantonsa saarnaamistyönsä ohessa. He eivät siis ottaneet vastaan tai pyytäneet seurakunnalta varoja itsensä elättämiseksi.

1 Tess 2: 9 Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 10 Te voitte todistaa, ja itse Jumala, että käytöksemme teitä uskovia kohtaan oli puhdasta, oikeudenmukaista ja moitteetonta.

Saman viestin omavaraisuudesta Paavali toistaa hieman myöhemmin.

1 Tess 4:11 Pitäkää kunnia-asiananne, että elätte rauhallisesti, hoidatte omat asianne ja ansaitsette toimeentulonne kättenne työllä, niin kuin olemme käskeneet. 12 Näin te elätte ulkopuolistenkin mielestä nuhteettomasti ettekä tarvitse kenenkään apua.

Paavalin oppien mukaan jokaisen tuli siis elää rauhallisesti ja ansaita toimeentulonsa omalla työllään. Varojen kerääminen seurakunnalta johtajien ylläpitämiseksi ei ole kuulunut Paavalin alkuseurakunnan oppiin ja käytäntöihin ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Alkukirkon keskeinen sanoma mikä, sai ensimmäiset ihmiset liittymään seurakuntaan, on siis ollut nimenomaa pelastuminen pikaisesti koittavalta Jumalan vihalta ja tuholta. Tessalonikan alkuseurakunnan jäsenet eivät liittyneet mukaan päästäkseen osalliseksi kuolleiden ylösnousemuksesta, he eivät yksinkertaisesti odottaneet lainkaan kuolevansa. He uskoivat pelastetujen lentävän pilviin juhlimaan Jeesuksen kanssa kun Jumalan viha tuhoaa pahat ihmiset.

Nykykristityille ja kristillislähtöisille yhteisöille, kuten mormonismi tai Jehovan todistajat, ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille välittyvä käsitys alkukirkon uskomuksista ja opeista on varmasti hyvin vieras. Pelastuminen kuolemanjälkeiseen elämään ja sielun jatkumo paratiisiin, tai mormonismin terrestiseen, telestiseen tai selestiseen kirkkauteen, ovat olleet Paavalin alkuseurakunnan ensimmäisille jäsenille täysin vieraita heidän liittyessään yhteisön jäseniksi. Paavalin ensimmäiset seuraajat ovat uskoneet taivaista tulevaan vapahtajaan, joka säästää heidät maailmaa pian kohtaavalta Jumalan vihan vuodatukselta. Ensimmäisille jäsenille Tessalonikassa on korostettu myös sukupuolisesti puolisolleen uskollista elämää ja sitä kuinka jokaisen, ml. apostolien, tulee elättää itsensä kättensä työllä eikä vaatia ylläpitoa muilta.

Paavalin alkuseurakunta osa I

Mormonit kertovat ylpeillen kuinka heidän evankeliuminsa on palautettu evankeliumi ja kuinka kristikunta ajautui luopumuksen tilaan apostolien kuoltua. Näin sanomalla he yrittävät luoda mielikuvan kuinka alkuseurakunnassa olisi uskottu ja palvottu jumalia samalla tavalla kuin miten he nykyään palvovat. Väitteen paikkansapitävyyttä voi arvioida tutustumalla Raamatun Uudesta Testamentista löytyviin autenttisiin Paavalin kirjeisiin sekä aikakauden historiantutkimukseen. Nykypäivän historiantutkijat ovat jokseenkin yksimielisiä, että Paavali on itse sanellut tai kirjoittanut seuraavat seitsemän kirjettä:

1. Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
2. Kirje galatalaisille
3. Ensimmäinen kirje korinttilaisille
4. Kirje filippiläisille
5. Kirje Filemonille
6. Toinen kirje korinttilaisille
7. Kirje roomalaisille

Muista Paavalin nimiin kirjoitetuista kirjeistä tutkijat eivät ole enää yksimielisiä ja joitakin kirjeitä valtaosa tutkijoista pitää muiden kuin Paavalin kirjoittamina niissä käytetyn kielen ja esiintyvien teemojen takia.

Kirjeet on yllä lueteltu aikajärjestykseen ja ensimminen kirje tessalonikalaisille on kirjoitettu n. vuonna 50 kun taas kirje roomalaisille on kirjoitettu n. vuonna 57. Näistä kirje roomalaisille on pisin ja teologisesti merkittävin kuvaten pitkälti kristinuskon perusteemat yhdessä tekstissä. UT:sta löytyvät muut tekstit on kaikki kirjoitettu näiden kirjeiden jälkeen, joten niiden kirjoittamiseen nämä kirjeet ovat olleet jo oletettavasti vaikuttamassa ja siten niissä esiityvät opit ovat kehittyneet näistä protokristillisistä teksteistä

Ymmärtääkseen millaista oppia Paavali saarnasi pitää ensimmäiseksi ymmärtää ensimmäisen vuosisadan juutalaisuutta. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuden juuret voidaan sijoittaa Aleksanteri Suuren aloittamaan valloitettujen alueiden hellenisöinnin ja synkretismin aikaan. Hellenisöinnin seurauksena kaupunkien hallintokieli oli kreikka ja ylimystö omaksui kreikkalaisen kulttuurin elementtejä ja koulutuksen. Aikalaiset juutalaiset suhtautuivat ristiriitaisesti hellenisöintiin ja erirityisesti synkretismiin, mistä seurasi, että ryhmittymien välillä oli jatkuvaa kitkaa siitä miten paljon kreikkalaisia elementtejä juutalaisuuteen voidaan integroida menettämättä omaa identiteettiä. Ristiriitojen seurauksena syntyi lukuisia lahkoja, jotka kaikki julistivat omaa ainoaa oikeaa juutalaisuuttaan ja mm. yhden tällaisen ryhmän, joka suhtautui kielteisesti hellenisöintipyrkimyksiin, eristäytymisen seurauksena syntyivät myös kuolleen meren kääröt. Toinen merkittävä ryhmittymä, joka vastusti hellenisöintiä oli makkabealaiset, jotka onnistuivat jopa hetkellisesti makkabealaiskapinana tunnetun tapahtuman aikaan valtaamaan Jerusalemin kreikkalais-syyrialaisen kuningaskunnan vallan alta muutamaksi vuodeksi.Tätä aikakautta edustava teksti VT:ssä on Danielin kirja. Danielin kirjan ensimmäinen puolisko kertoo moraalitarinaa kuinka vieraan vallan alla olevien juutalaisten ei tule kumartaa vieraita jumalia, vaikka tarina on sijoitettu kirjoitusajankohtaan nähden kaukaiseen menneisyyteen. Danielin kirjan toinen puolisko on sarja näkyjä ja profetioita, joista luonnollisesti osa on jo tekstiä kirjoittaessa tapahtunut kuten mm. seuraava kohta:

8:20 Kaksisarvinen pässi, jonka näit, tarkoittaa Meedian ja Persian kuninkaita. 21 Vuohipukki on Kreikan valtakunta, ja suuri sarvi sen otsassa on valtakunnan ensimmäinen kuningas. 22 Sarven murtuminen ja tilalle nousseet neljä sarvea tarkoittavat, että siitä kansasta nousee neljä kuningaskuntaa. Niillä ei kuitenkaan ole ensimmäisen kuninkaan voimaa.

Näille hallitsijoille löytyvät vastaavuudet historiasta. Kreikan valtakunnan ensimmäinen kuningas oli Filippos II, Aleksanteri Suuren isä. Aleksanteri Suuren valtakunta lopulta murtui ja hänen kuolemansa jälkeen valtakunta jaettiin hänen neljän kenraalinsa kesken. Danielin kirjan luku 11 kertoo samaa tarinaa:

11:2 "Nyt kerron sinulle totuuden: Katso, Persialle on nouseva vielä kolme kuningasta, ja neljäs on hankkiva rikkautta enemmän kuin kaikki muut. Tultuaan rikkautensa avulla vahvaksi hän suuntaa kaiken voimansa Kreikan valtakuntaa vastaan. 3 Sitten nousee sankarikuningas, ja hänen valtansa on oleva suuri, ja hän tekee mitä tahtoo. 4 Mutta kun hän on noussut valtaan, hänen kuninkuutensa murtuu ja jakautuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä ole enää niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Hänen valtakuntansa revitään hajalle, ja se joutuu vieraille, ei hänen jälkeläisilleen.

Sama historiallinen tarina siis toistuu Danielin kirjassa useaan otteeseen yhä uudelleen kerrottuna hieman eri metaforia käyttäen. Roomalaisetkin saapuvat näyttämölle luvun 11 jakeessa 30:

30 Lännestä tulevat laivat hyökkäävät hänen kimppuunsa, ja hän kääntyy peloissaan takaisin ja purkaa suuttumuksensa Pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suhtautuu suopeasti niihin, jotka hylkäävät Pyhän liiton.

Danielin kirja julistaa Pyhän liiton pitävät juutalaiset viisaiksi, joihin kirjan kirjoittajat luonnollisesti lukevat itsensä, ja hellenisöintiin taipuneet luopioiksi.

Danielin kirjan kirjoitusajankohta voidaan määrittää sen mukaan missä sen sisältämät "ennustukset" alkavat mennä pieleen, mikä tapahtuu luvun 11 jakeessa 42, jonka jälkeen Danielin kirja ennustaa pohjoisen kuninkaan Antiokhos IV:n valtaavan Egyptin, Libyan ja Etiopian, sekä ennustaa hänen kuolemansa Jerusalemin ja Välimeren välisellä alueella. Antiokhos IV ei onnistunut valtaamaan Egyptiä kokonaan, puhumattakaan Libyasta ja Etiopiasta ja hän kuoli Babyloniaan suuntautuneella sotaretkellä vuonna 164 eaa. Danielin kirja on siis kirjoitettu ennen kuin tieto Antiokhos IV:n kuolemasta Babyloniassa on saavuttanut kirjoittajan, sillä kirjoittaja ei tiedä miten Antiokhos IV:n tarina päättyi. Luvussa 12 Danielin kirja kuvaa apokalyptisen taivaallisen armeijan tulevan pelastamaan kansan eli teksi siirtyy historian kuvauksesta apokalyptiseen teologiaan, josta kumpuavat apokalyptisten kulttien ja lahkojen jumalallisen intervention ja maailmanlopun odotukset.

Kuten historia todistaa niin Danielin kirjan ihan nurkan takana vaanivaa apokalyptista interventiota ei koskaan tapahtunut, mutta tästä apokalyptisestä perinteestä ammensivat reilut sata vuotta myöhemmin monet apokalyptiset kultit ml. Paavalin muotoilema alkukristillinen oppi. Apokalyptinen uskonperinne siis syntyi vastavoimaksi kreikkalaisten valloittamillaan alueilla harjoittamalle hellenisöinnille ja synkretismille kun verrattain pieni ja merkityksetön juutalainen kansa jäi aikalaisten suurvaltojen temmellyksessä jalkoihin. Juutalaiset eivät tälla aikakaudella olleet politiikan päänäyttämöllä, eivätkä edes itsenäisiä. Juutalaisten unelmat itsenäisyydestä ja Tooran julistamasta Jerusalemista maailmankaikkeuden keskipisteenä kulminoituvat apokalyptisten kulttien odotellessa Danielin kirjassa luvattua Jumalalta tulevaa pelastusta, joka sijoittuu myös Paavalin opin keskiöön.

Joseph Smith jumalana

 Brigham Young 9.8.1859 julisti näin: (epävirallinen oma suomennokseni)

..yksikään mies tai nainen tältä taloudenhoitokaudelta ei voi koskaan päästä Jumalan selestiseen valtakuntaan ilman Joseph Smithin suostumusta. Siitä päivästä lähtien kun pappeus otettiin pois maailmasta kunnes kaiken loppu koittaa, jokaisella miehellä ja naisella täytyy olla hyväksyntä Joseph Smith juniorilta passina kartanoon, jossa Jumala ja Kristus ovat - minä teidän kanssanne ja te minun kanssani. Minä en voi sinne päästä ilman hänen suostumustaan. Hänellä on avaimet tuohon viimeisen taloudenhoitokauden valtakuntaan - avaimet henkimaailman hallitsemiseksi; ja hän hallitsee siellä voitokkaasti, sillä hän sai täydet valtuudet ja hohdokkaan voiton Saatanan voimista kun hän vielä oli lihassa, ja oli martyyri uskonnolleen ja Kristuksen nimelle, joka antaa hänelle täydellisimmän voiton henkimaailmasssa. Hän hallitsee siellä ylimpänä olentona piirissään, kapasiteetissaan ja kutsumuksessaan kuten Jumala taivaassa.

Brigham Young julisti puheessaan Joseph Smithin jumalaksi, ylimmäksi tuomariksi, joka valitsee selestiseen kuningaskuntaan Jumalan ja Kristuksen yhteyteen pääsevät ihmiset. Brigham Young ei kuitenkaan tainnut itse keksiä tätä oppia, sillä William Law, Nauvoo Expositorin perustaja ja Joseph Smithin toinen neuvonantaja vuosina 1841-1844 kirjoitti päiväkirjaansa 15.4.1844 seuraaaavasti (lanaus Grant Palmerin esseestä):

Konferenssi on päättynyt, Joseph ja muut opettivat joitain kaikkein harhaoppisimpia oppeja joita on ikinä kuultu. Kuten ... että Joseph Smith on jumala tälle sukupolvelle, että salaiset tapaamiset ovat kaikki laillisia ja oikein ja että kuningaskunta tulee perustaa kuningaskunnan mukaan (ja tietysti pitää olla kuningas) etc. etc.

William Law kirjoitti nämä sanat viidenkymmenen neuvoston (Council of Fifty) perustamiskokouksen jälkeen.Viidenkymmenen neuvosto oli teokraattis-poliittinen elin, jonka Joseph Smith perusti ja jonka johtoon hän nimesi itsensä ja otti tittelikseen maailman kuningas ja presidentti.

Viidenkymmenen neuvoston perustamiskokouksessa Joseph Smith on siis ilmeisesti julistanut itsensä jumalaksi kuten William Law päiväkirjaansa kirjoitti ja Brigham Young n. 15 vuotta myöhemmin pitämässään puheessa saarnasi kirkon jäsenille. Siinä missä kristityt luottavat Jeesuksen ristinkuoleman sovittavaan voimaan ja Jumalan armoon, mormoneilla, ainakin Brigham Youngin mukaan, portinvartijana toimii Joseph Smith, nuoruusvuosina ihmisiä huijannut pikkurikollinen jonka mopo lähti pahemman kerran keulimaan.

Uskonnollinen manipulointi - Tasovaatimukset

RAKKAAT NUORET MIEHET JA NUORET NAISET,
luotamme teihin suuresti. Te olette Jumalan rakkaita poikia ja tyttäriä, ja Hän on tietoinen teistä. Te olette tulleet maan päälle suurten mahdollisuuksien ja myös suurten haasteiden aikana. Tämän kirjasen tasovaatimukset auttavat teitä tärkeissä valin­noissa, joita teette nyt ja joita tulette vielä tekemään tulevaisuu­dessa. Lupaamme, että kun pidätte tekemänne liitot ja nämä tasovaatimukset, teitä siunataan Pyhän Hengen kumppanuudella, uskonne ja todistuksenne vahvistuvat ja pääsette kokemaan entistä suurempaa onnea.

 Näillä sanoilla (korostus lisätty) alkaa MAP-kirkon opasvihko "Nuorten voimaksi", jossa esiintyviä manipulointitekniikoita kosketin jo aiemmin kirjoituksissani I, II, III, IV, V, VI, VII ja VIII. Nämä tasovaatimukset ovat tunnusomaisia juuri kaikkein totalitaarisimmille ryhmittymille, ei ainoastaan uskonnollisille ryhmille. Vastaavia tai samankaltaisia tasovaatimuksia esiintyy tai on esiintynyt mm. jihadistien, Jehovan Todistajien, Mooniesien, Skientologien, neuvostokommunistien, Pohjois-Korean, kommunistisen Kiinan ja Natsien ideologioissa. Organisaation määrittelemät tasovaatimukset, ovat ne sitten minkälaisia tahansa, toimivat voimakkaina yksilön itsemääräämisoikeutta rajoittavina direktiiveinä. Luna Lindsey kirjassaan "Recovering Agency Lifting the Veil of Mormon Mind Control" kirjoittaa tasovaatimusten vaikuttavan seuraavasti:

• Synnyttää mahdottomat standardit, jotka vaikeutuvat jatkuvasti
• Vaimentaa minän
• Rakentaa perustan palkkio/rangaistus syklille
• Rakentaa perustan häpeälle/syyllisyydelle
• Rakentaa perustan kaksiteräisyydelle (double bind)
• Sallii syyllisyyden käännön (blame reversal)
• Tarjoaa oikeutuksen elitismille
• Voimistaa korkeampaa tarkoitusta
• Vetoaa ideaaleihin
• Vahvistaa
• Mustavalkoista ajattelua
• Olemassaolon sääntelyä
• Epäsuoria ohjeita
• Samaistumista ja esimerkkiä
• Rakentaa tunnistautumista ryhmään jaetun koettelmuksen kautta

Nuorten Voimaksi lehtinen ei ole ainoa kirkon julkaisu jossa tasovaatimuksia pidetään esillä. Tasovaatimukset ovat mormonikirkossa alati läsnä ja niitä korostetaan toistuvasti kirkon oppimateriaaleissa sekä johtajien puheissa. Ne ovat edellytyksenä myös temppelikelpoisuuden saavuttamiseksi, mikä itsessään on melko nurinkurista sillä Jeesuksen aikalaisessa juutalaisuudessa temppeli oli nimenomaa puhdistautumista varten ja temppelirituaalein uskottiin sovitettavan syntejä sekä korjattavan välit ihmisen ja Jumalan välillä. Asetettuja tasovaatimuksia siis valvotaan mm. temppelikelpoisuushaastatteluilla, mikä johtaa helposti syylistymis- ja häpeäkierteisiin sekä tuntemuksiin omasta riittämättömyydestä.

Tasovaatimukset on myös sidottu koviin rangaistuksiin ja epäonnistuminen tasovaatimusten mukaisessa elämässä voi johtaa, ja on usein johtanutkin, jäsenen erottamiseen yhteisöstä. Erottamisen uhka ja/tai uhkakuvat huonompaan asemaan joutumisesta kuolemanjälkeisessä elämässä tekevät tasovaatimuksista varsin tehokkaan mielenhallinta- ja aivopesumenetelmän. Mahdottomiksi asetetut tasovaatimukset saavat jäsenet alati tuntemaan itsensä riittämättömiksi ja ponnistelemaan kovemmin ja kovemmin saavuttaakseen kirkon johtajien kulloinkin asettamat tavoitteet. Lopputuloksena jäsenten mielet muovautuvat kyseenalaistamattomaan tottelevaisuuteen ja riittämättömyyden tunteen synnyttämä halu tavoitella täydellisyyttä johtaa lopulta vain entistä suurempaan riittämättömyyden tunteeseen ja monissa tapauksissa masennukseen.

Tasovaatimukset mormonikirkossa, samoin kuin monissa muissa vahingollisissa uskonyhteisöissä ja ideologioissa, ovat moninaisia ja ulottuvat fyysisistä ominaisuuksista, pukeutumisesta, käyttäytymisestä aina ajatuksien ja tunteiden kontrollointiin. Tasovaatimusten ulottaminen erityisesti ajatteluun ja tunteisiin, siis asioihin joita ei voi tietoisesti kontrolloida ja jotka ovat abosuuttisesti tavoittamattomissa, synnyttää poikkeuksetta edellä kuvatun häpeäkierteen ja riittämättömyyden tuntemuksia liikkeen piiriin ajautuneissa henkilöissä. Täydellisyydentavoittelu synnyttää joissain uhreissa patologista perfektionismia, joka taas altistaa masennuksen ohella myös monille muille psyykkisille oireille.

Korkeiden tasovaatimusten esittäminen ja niiden noudattamisen tarkkailu onkin siis yksi varmimmista vahingollisen yhteisön tunnusmerkeistä.

Moniavioisuuden perintö

Monesti olen kuullut kuinka mormonit puolustelevat 1800 -luvulla kirkossa harjoitettua moniavioisuutta Jumalan käskynä ja haluna nostaa siementä. Pari vuotta sitten tarkastelinkin moniavioisuuteen liittyvää matematiikkaa. Sittemmin olen muutamaan kertaan kohdannut netissä väitteitä kuinka mormonien harjoittama moniavioisuus heijastelee nykypäivään, eikä missään mielessä positiivisessa valossa.

Mormonien muuttaessa Utahiin Joseph Smithin kuoleman jälkeen Utah oli "villiä länttä." USA:n liittovaltion territorio, jolla ei ollut osavaltion asemaa. Säännöt ja lainvalvonta ei juurikaan yltänyt Utahiin ja niinpä mormonit melskasivat keskenään melko vapaasti omien mieltymystensä mukaan. Utahiin asettumisen jälkeen MAP-kirkon silloinen johtaja Brigham Young saarnasikin, ettei yksikään mies voi päästä korotukseen, mormonien korkeimpaan taivaaseen, olematta moniavioinen. Niinpä moniavioisuudesta tuli lähes velvollisuus ja mm. eteläisessä Utahissa arvioidaan jopa 40% naisista eläneen moniavioisissa liitoissa. Käytännön seurauksena nykyiset sukupolvet maksavat kovaa hintaa esivanhempiensa tekemistä virheistä ja tästä kirkon aikalaisten profeettojen ohjeistuksesta.

Mormonikirkon 1800 -luvun eristyneisyydellä, verrattain monilapsisilla perheillä, kirkon jäsenten keräämällä sukututkimustiedolla ja harjoittamalla moniavioisuudella on yksi tieteellisesti merkittävä ominaisuus. Tutkimalla moniavioisissa liitoissa eläneiden jälkeläisten perimää tiedeyhteisö, erityisesti Utahin yliopisto, on tehnyt uraa uurtavaa työtä perinnöllisten sairauksien parissa. Tiedeyhteisö on hyötynyt mormonikirkossa harjoitetun moniavioisuuden kaventamasta perimästä Utahissa, mutta nykyiset sukupolvet kantavat raskaamman taakan lisääntyneinä perinnöllisinä sairauksina.

"More human disease genes have been discovered in Utah than in any other place in the world," says Ray Gesteland, Distinguished Professor Emeritus of Human Genetics and former Vice President for Research at the University of Utah.

Linda Walker kirjoitti aiheesta koskettavan tarinan kuinka he kantavat moniaviosuuden varjoa mukanaan. Lindan mukaan jotkut kirkon aikalaiset johtajat ovat kantaneet geenivirheitä, jotka ovat harjoitetun moniavioisuuden takia päässeet leviämään laajalti. Ongelmat ovat vain kasaantuneet entisestään kun mormonijohtajat ovat ristiin naineet toistensa tyttäriä lopulta luoden yhteisön, jossa lähes kaikki olivat jonkin yhteyden kautta lähisukua toisilleen. Lähisukulaisten naimisen on jo pitkään tiedetty entisestään lisäävän riskiä uusiin geenivirheisiin mikä ei luonnollisesti ole millään muotoa parantanut vallitsevia olosuhteita Utahissa. Ongelmat ovat todellisia sittemmin moniavioisuudesta luopuneiden mormonien keskudessa ja vielä vakavampia edelleen moniavioisuutta harjoittavissa fundamentalistisissa mormoniliikkeissä. Historioitsija B.H. Roberts totesi mormonien harjoittaneen 1800 -luvulla eräänlaista rodunjalostusta Utahissa naittaessaan tyttäriään toisilleen. Rodunjalostuksen tarkoituksena Robertsin mukaan oli synnyttää superihminen tästä pyhästä joukosta miehiä ja naisia.

Nykyään Utahissa laki määrää, että kaikille vastasyntyneille tehdään geenitestit perinnöllisten sairauksien riskin kartoittamiseksi. Laki on kuitenkin vesitetty pahemman kerran sillä se sisältää myös pykälän, että testistä voi kieltäytyä uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Utah, tuo maailman perinnöllisten sairauksien "pääkaupunki," uhraa näin vastasyntyneiden lasten mahdollisimman aikaisen hoitoon pääsyn uskonvapauden alttarilla.

Mormonijumalat määrätessään moniavioisuuden edellytykseksi korotukseen pääsylle ovatkin paljastaneet täydellisen ymmärtämättömyytensä genetiikasta... vai olisikohan sitten kuitenkin mahdollista, ettei näiden "ilmoitusten" takana mitään jumalia ole koskaan ollutkaan?

Taivaan äiti

Syyskuussa 1993 MAP-kirkko kohdisti kurinpitotoimiaan Lynne Kanavel Whitesidesia vastaan. September Six -wikipediasivu toteaa aiheesta näin:

Lynne Kanavel Whitesides is a Mormon feminist noted for speaking on the Mother in Heaven. Whitesides was the first of the group to experience church discipline. She was disfellowshipped September 14, 1993.

Wikpediasivu mormonismin taivaan äidistä mainitsee myös kurinpitoimia kohdistetun tämän aiheen tiimoilta Maxine Hanksiin, Janice Allrediin ja Margaret Toscanoon.

Nyt reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin MAP-kirkko julkaisi taivaan äidistä virallisen kirjoituksen.

Tapaus "Taivaan äiti" kuvastaa hyvin sitä miten aihe hieman aiemmin oli niin tabu ja siitä keskusteleminen johti kurinpitotoimiin, mutta tänä päivänä kirkko julistaa oppia omilla verkkosivuillaan.

Latter-day Saints direct their worship to Heavenly Father, in the name of Christ, and do not pray to Heavenly Mother. In this, they follow the pattern set by Jesus Christ, who taught His disciples to “always pray unto the Father in my name.” Latter-day Saints are taught to pray to Heavenly Father, but as President Gordon B. Hinckley said, “The fact that we do not pray to our Mother in Heaven in no way belittles or denigrates her.” Indeed, as Elder Rudger Clawson wrote, “We honor woman when we acknowledge Godhood in her eternal Prototype.”

Näin viimein MAP-kirkko virallisilla sivuillaan tunnustaa taivaan äidin jumaluuden ja lisää virallisesti panteoniinsa naisjumalan, joka mormonien palvoman Jeesuksen esimerkin mukaan ei ole rukousten ja palvonnan arvoinen. Väite, ettei taivaan äidin kanssa pyritä kommunikaatioyhteyteen rukouksen kautta tai muilla tavoin millään muotoa vähättelisi taivaan äidin roolia tai merkitystä, on kaikilta osin ristiriitainen ja pakottaa esittämään kysymyksen: "Millainen jumala on jumala, joka ei ole rukousten ja palvonnan arvoinen?"

Kuten edellisessä MAP-kirkon mieskuvaa käsitelleessä blogikirjoituksessani totesin kaikki pelastavat toimitukset riippuvat miehistä, eikä naisilla ole siinä osaa eikä arpaa. Naisilla ei ole mahdollisuuksia juurikaan vaikuttaa edes omaan pelastumiseensa jos mies ei suostu pelastavia toimenpiteitä naiselle tekemään.

As with many other truths of the gospel, our present knowledge about a Mother in Heaven is limited. Nevertheless, we have been given sufficient knowledge to appreciate the sacredness of this doctrine and to comprehend the divine pattern established for us as children of heavenly parents. Latter-day Saints believe that this pattern is reflected in Paul’s statement that “neither is the man without the woman, neither the woman without the man, in the Lord.” Men and women cannot be exalted without each other.

Yllä oleva kappale julistaa, kuinka korotukseen ei ole asiaa ilman vastakkaista sukupuolta olevaa aviopuolisioa, niin naisen korotus riippuu edelleen enemmän miehestä. Miehellä voi mormonioppien mukaan olla useita samanaikaisesti voimassa olevia temppeliavioliittoja, toisin kuin naisilla. Samoin tempeliseremonioissa symbolisen verhon läpi mies kutsuu naisen, josta loogisesti seuraa käsitys, että nainen ei voi päästä verhon toiselle puolelle ellei mies häntä sinne kutsu, mutta mies on sinne jo päässyt muilla keinoin. Kysynkin nyt tämän artikkelin luettunani seuraavaa: "Potkitaanko verhon läpi tulleet miehet pois korotuksesta mikäli he eivät kutsu vaimojaan luokseen?"

Nyt kirkon julkaisema artikkeli taivaan äidistä vain vahvistaa käsityksiäni sukupuolten eriarvoisuudesta MAP-kirkossa. Artikkelissaan kirkko tunnustaa virallisesti naisjumalan, jolla ei ole mitään käytännön arvoa tai mahdollisuuksia kommunikoida maallisen vaelluksen piinaamien lastensa kanssa. Mormonien naisjumala onkin lähinnä irvikuva jumalkuvien joukossa, äiti jolla ei ole minkäänlaista kontaktirajapintaa omiin lapsiinsa.

Kirkossa on edelleen vallalla naisvihamielinen kulttuuri, jossa naiset ovat ainoastaan käyttöesineitä, palvelijoita ja statussymboleita miehille. Naisesta on käytännössä muotoiltu eräänlainen pokaali, jonka mies vetää tuonpuoleisessa verhon läpi esitelläkseen sen jumalilleen ja varmistaakseen oman korotuksensa. Korotukseen tarvittavien pokaalien lukumäärää ei ole opillisesti tietääkseni tarkemmin määritelty, mutta mikäli Joseph Smithin esimerkistä voidaan jotain päätellä niin pokaalien varastaminen kavereilta on myös sallittua.