tiistai 24. marraskuuta 2015

Uskonto rasististen asenteiden synnyttäjänä

Wikipedia: Rasismi on aate tai toiminta, jossa ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen.
Edellisessä kirjoituksessani nostin esiin kuinka tuore MAP-kirkon johtajien esittelemä käytäntö on täysimääräistä lapsiin kohdistuvaa syrjintää, rasismia. Tämä kirvoitti mieleeni kysymyksen: Kuinka yleistä rasismi on uskovaisten parissa? Uskonnot ja niihin kuuluvat uskovaiset usein julistavat suureen ääneen kuinka he pyyteetömästi Jeesuksen lailla rakastavat lähimmäisiään eivätkä suvaitse rasismia missään muodossa, mutta kuinka paljon painoarvoa näille julistuksille ja väitteille voidaan oikeasti antaa?

Rasismi itsessään kumpuaa muukalaiskammosta, erilaisuuden pelosta, ja ajatuksista kuinka oma etninen ryhmä on jollain tavalla etuoikeutetussa asemassa. Etuoikeutettuun asemaan ihmiset usein nostavat itsensä milloin milläkin perusteella eikä oman eristyisaseman korostaminen ole mitenkään poikkeuksellista uskonnollisissa yhteisöissä. Itseasiassa monet uskonnolliset yhteisöt aktiivisesti korostavat oman yhteisön opin erityisasemaa juuri sinä yhtenä ainoana oikeana ja hyväksyttävänä maailmankatsomuksena. Kenellekkään ei siis tule yllätyksenä kuinka rasismi, päinvastoin kuin uskovaiset itse aktiivisesti väittävät, onkin voimakkainta USA:ssa juuri niillä alueilla joissa harrasta uskovaisuutta esiintyy eniten (D. Hall, D. Matz, W. Wood: Why don't we practice what we preach?). Tutkimuksesta kertova artikkeli toteaa mm. seuraavaa:
The study identifies root causes of this racist behavior in religious practitioners as well as speculates on the driving forces specific to Christianity.
More devout and strict adherents would likely hold that the "correct" morality is limited to their religion, thus increasing the exclusivity of the group's membership.
Oman ryhmän erityisasemaan uskovat luovat uskonnollisen aatteen mukaisen käsityksen itsestä muita parempina ja etuoikeutettuina ihmisinä ja nämä asenteet lopulta heijastuvat ihmisten käyttäytymisessä erilaisuutta kohtaan. Siinä missä oman ryhmän kesken ollaan hyvinkin ystävällisiä, avuliaita ja hyväntahtoisia vastaavasti ulkopuolisia kohtaan saatetaan olla jyrkkiä, suvaitsemattomia ja suorastaan rasistisia. Erityisen voimakaana uskonyhteisöjen jäsenten harjoittama rasismi kohdistuu yhteisön jättäneitä kohtaan, jotka henkisen väkivallan lisäksi saattavat varsinkin äärifundamentalististen liikkeiden taholta joutua jopa henkirikosten uhreiksi.

Nyt esiin nostamani tutkimuksen valossa onkin perusteltua kysyä: Onko rasistisia asenteita synnyttävien uskonnollisten liikkeiden olemassaolo oikeasti yhteiskunnan kannalta edullista? Uskonnollisten liikkeiden yleisesti kuvitellaan olevan yleishyödyllisiä ja positiivisia ilmiöitä, mutta ehkäpä tällaisen tutkimuksen valossa asiaa olisi syytä kyseenalaistaa voimakkaasti. Suomessa uskontojen sosiaalipsykologisia vaikutuksia ja mahdollisesti sitä kautta syntyviä rasistisia asenteita uskonyhteisön ulkopuolisia kohtaan olisikin syytä tutkia tarkemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti