Uskonnollinen manipulointi - Kaksiteräisyys

Kaksiteräisyys, en oikein keksinyt parempaakaan suomenkielistä termiä tälle englanninkieliselle käsitteelle "double-bind," jonka jotkin sanakirjat kääntävät umpikujaksi. Kaksiteräisyys kuvaa asiaa käsitteellisesti mielestäni paremmin sillä kyseessä on todellakin kaksiteräisen miekan tavoin asetelma, jossa yksikään valinta ei ole turvallinen vaan kaikki valintavaihtoehdot ovat jollain tavalla vääriä. Kaksiteräisyydessä uhri asetetaan valintatilanteeseen, jossa hänellä on ainoastaan huonoja vaihtoehtoja valittavana usein siten, että valinnan tehdessään uhri on lähes pakotettu luopumaan omista moraalikäsityksistään, hyvinvoinnistaan, ihmissuhteistaan tai elämäntavastaan. Kaksiteräisesti asetetuilla valinnoilla manipuloija pystyy aina syyllistämään ja häpäisemään uhriaan jos tämän tekemä valinta ei ole manipuloijalle mieleinen.

Totalitaristisessa yhteisössä valinnat muotoillaan siten, että yhteisö voittaa aina. Valitsipa jäsen miten hyvänsä yhteisö on se, joka kerää hyödyn ja jäsenten maksaessa laskun. Kaksiteräisessä asetelmassa jäsenille syötetään ristiriitaista informaatiota, joka synnyttää psykologisen dilemman. Dilemman purkaminen on mahdotonta, koska yhteisön johtajat ylläpitävät kaikkia vaihtehtoja ja valitsevat kulloiseenkin tilanteeseen niistä itselleen sopivimman. Kaksiteräisyys horjuttaa jäsenen sisäistä tasapainoa kun jäsen ei pysty etukäteen päättelemään oikeita vastauksia, joten hän lopulta ajautuu täysin riippuvaiseksi johtajien tekemistä valinnoista samalla kadottaen luottamuksen omaan päättelykykyynsä. Lisäksi jäsenet eivät koskaan löydä uutta tasapainoa johtajien vaihtaessa mielipiteitään jatkuvasti. Tobias ja Lalich toteavat kirjassa "Captive Hearts, Captive Minds" seuraavasti:

Kun tällaista manipulointia...käytetään, kultin jäsenet suurimman osan ajasta tuntevat kuin he kävelisivät munien päällä, tietäen, että heidän tulee toimia - ja silti toiminta voi johtaa moitteisiin, rangaistuksiin tai vakavampiin seurauksiin.

Kaksiteräisyys ammentaa voimansa näkymättömyydestä ja jäsenten epäuskosta siihen, että joku jota he rakastavat voi tietoisesti ja tunteettomasti vahingoittaa heitä. Ikävänä vaihtoehtona jäsen joutuisi tunnustamaan itselleen olevansa uhri, huijauksen ja hyväksikäytön kohteeksi ajautunut ihminen. Myöntäessään olevansa uhri jäsen myöntää itselleen samalla oman kyvyttömyytensä havaita todellisuutta ja siten asian myöntäminen vaikuttaisi negatiivisesti uhrin minäkuvaan. Suojellakseen omaa itsetuntoaan ja minäkuvaansa jäsen kieltää olevansa huijauksen ja hyväksikäytön uhri, joten hän rationalisoi johtajien vahingolliset toimet välttämättömiksi ja jopa positiiviseksi ohjaukseksi.

Kaksiteräisyys astuu estradille myös silloin kun luvatut asiat, profetiat tai ennustukset eivät täyty tai siunaukset jäävät saamatta. Johtajat vierittävät syyt toteutumattomista profetioista, petetyistä lupauksista ja saamatta jääneistä siunauksista poikkeuksetta jäsenten päälle. Selitykset saavat muodon "Olisi toteutunut, jos...", " Niin olisi tapahtunut, kun.." tai "Siunauksia saa, kunhan.." Jumalalta saatujen profetioiden täyttyminen muuttuu ehdolliseksi jäsenten kuuliaisuudelle ja omistautuneisuudelle lietsoen jäsenistöön syyllisyyden ja häpeän tuntoja heidän pilattua Jumalan suunnitelman niskuroinnillaan.

MAP-kirkon patenttivastaus täyttymättömiin lupauksiin ja siunauksiin on aina jokseenkin sama: "jatka yrittämistä yhä kovemmin." Jumalalta saatavat siunaukset ovat ehdollisia ja jäsenen tekoihin sidottuja:

OL 81: 10  Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta.

OL130:20  On olemassa laki — peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista — johon kaikki siunaukset perustuvat,

  21  ja kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se perustuu.

Toisin sanoen jos siunauksia ei tunnu taivaalta tippuvan niin vika on aina jäsenessä, joka on ylenkatsonut jotain Jumalan käskyä. Kaksiteräisen asetelman ansiosta aina löytyy joku sisäinen ristiriita, jolla johtajat voivat selittää miksi jäsenen elämä on niin kurjaa vaikka jäsen olisi kokenut toimivansa juuri ohjeiden mukaan. Päämäärä on siis aina saavuttamattomissa ja mikäli joku jäsen joskus havaitsisikin sisäiset ristiriidat niiden tarkempi tarkastelu pysäytetään helposti esimerkiksi "Kirkon johtajatkin ovat vain ihmisiä" -ajatuksenpysäytyskliseellä.

Sama kaksiteräisyys loistaa mormonien usein lainaamassa Mormonin kirjan kohdassa ja kehotuksessa.

MK Moroni 10:4  Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.

Moroni 10:4 ehdollistaa Pyhältä Hengeltä saatavan vastauksen vierittäen syyn kysyjän päälle, mikäli saatu vastaus on "väärin" tai jää saamatta. Kyseessä ei ole ns. reilu kauppa vaan vahvoja oikeanlaisia ennakkoasenteita edellyttävä itsepetos. Moronin testi voi onnistua vain jos se tehdään juuri oikeanlaisessa mielentilassa, mutta oikean mielentilan löytäminen jää jokaisen omalle vastuulle ilman tarkkaa määrittelyä. Niille, jotka eivät omaa todistustaan löydä tai ovat sellaisen kadottaneet, kirkko ehdottaa toistoa toiston perään kunnes toivottu mielentila löytyy ja epäonnistujat leimataan vilpillisiksi ja asenteellisiksi. Saadakseen kirkon kannalta "oikean" vastauksen uhrin on siis luovuttava rationaalisesta ajattelusta ja rehellisyydestä itseään kohtaan.

Marion Stricker on kirjoittanut mormonikirkon kaksiteräisyydestä kirjan "The Pattern of The Double-Bind in Mormonism." Strciker toteaakin:

Syy miksi tekoja vaaditaan epäonnistuvilta jäseniltä on se ettei heidän mielensä ole vielä omaksunut "Kyllä, mutta.." ajattelun nurinkurista maailmaa.

Kelvollisuus Hengen tuntemiseksi on ehkäpä eniten käytetty kaksiteräinen asetelma MAP-kirkossa. Voidakseen tuntea Hengen jäsenen täytyy valita oikein. Nauttimalla sakramentin (=ehtoollinen) jäsen uudistaa lupauksensa käskyjen pitämisestä ja vastineeksi hänelle luvataan Hengen auttavan häntä. Jäsenelle ei kuitenkaan kerrota miten tarkkaanottaen hän voi odottaa Hengen häntä auttavan ja lisäksi se on riippuvainen jäsenen käytöksestä, ajatuksista ja käskyjen pitämisestä. Mikä tahansa pieninkin rike, kuten vaikkapa jotkin negatiiviset ajatukset (ajatusrikos), voi kuitenkin karkottaa Hengen ja saada jäsenen tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää. Kirkon johtajien puheiden ja pyhien tekstien monitulkintaisuus sekä sisäiset opilliset ristiriidat tekevät kaikkien käskyjen pitämisestä vääjäämättä mahdottoman tehtävän, joten jäsen häviää aina.

MAP-kirkon käsitys vapaasta tahdosta on myös kaksiteräinen dilemma. Robert D. Hales puheessaan "Tahdonvapaus - Välttämätön elämänsuunnitelmalle" totesi näin:

Meidän tahdonvapautemme on välttämätön pelastussuunnitelmalle. Sen ansiosta me olemme ”vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti”

Käytännössä Halesin jäsenille esittämä väärä dilemma vaatii jäseniä valitsemaan kirkon ja sen johtajien sokean seuraamisen tai "Perkeleen orjuuden." Vapaata tahtoa Hales ei kuulijoilleen edes tarjoa, ainoastaan valintaa siitä kuka lopulta päättää jäsenen puolesta hänen asioistaan. Hales jopa pyrkii tappamaan kuulijoidensa halun vapaan tahdon käyttämiseen toteamalla seuraavasti:

Kun emme pidä käskyjä tai noudata Pyhän Hengen kehotuksia, mahdollisuutemme vähenevät, kykymme toimia ja edistyä heikkenevät.

Hales ei ole poikkeus, samaa opetusta on julistettu ja julistetaan toistuvasti kirkon puhujapöntöistä. Jos jäsen päättäisi käyttää vapaata tahtoaan mihin tahansa muuhun kuin kirkon oppien ja johtajien sokeaan seuraamiseen se on kirkon opetusten mukaan vapaan tahdon väärinkäyttöä ja johtaa kirkon oppien mukaan tilanteeseen, jossa jäsen kadottaa vapaan tahtonsa kokonaan. Riippumatta siis siitä mitä jäsen valitsee niin jäsenen aidolla vapaalla tahdolla ei kirkon oppien mukaan itseasiassa ole osaa eikä arpaa hänen elämässään vaan hän mustavalkoisesti on joko kirkon orja tai Perkeleen orja.

Kaksiteräisyys mormonikirkossa on kuin frisbeegolfin maalikori, joka ei pysy paikoillaan ja on vieläpä näkymätön. Usein saatat kuulla korin ketjujen kalkkeen tuulessa, mutta aina joudut arvailemaan missä se milloinkin on. Heittosi kohti koria perustuu arvaukseen sen paikasta ja mitä todennäköisimmin ennen kuin heittämäsi kiekko saavuttaa arvioidun maalipaikan kori on jo siirtynyt toisaalle.

Päästäkseen irti onkin tärkeää ottaa takaisin kontrolli omasta elämästä ja opetella tunnistamaan kaksiteräiset asetelmat. Omasta vapaudestaan ei kannata luopua minkään yhteisön hyväksi.