17. elokuuta 1949
Kirkon suhde neekereihin pysyy samana kuin se aina on ollut. Ei ole kyse linjasta vaan suorasta käskystä Jumalalta jolle kirkon oppi on rakentunut sen alusta alkaen, neekerit voivat liittyä kirkon jäseniksi, mutta heille ei myönnetä pappeutta nykyaikana. Herran profeetat ovat antaneet useita lausuntoja tästä perusperiaatteesta. Presidenttin Brigham Young sanoi: "Miksi niin monet maan asukkaista kantavat mustan ihon kirousta? Se on seurausta siitä, että heidän isänsä hylkäsivät pyhän pappeuden voiman ja Jumalan lain. He ovat matkalla kuolemaan. Ja kun kaikki muut lapset ovat saaneet omat pappeuden siunauksensa sitten kirous otetaan Kainin jälkeläisten päältä pois ja he saavat pappeuden sekä kaikki siunaukset joihin me olemme oikeutettuja nyt."
Presidentti Wilford Woodruff antoi seuraavan lausunnon: "On tuleva päivä jolloin kaikki sen rodun jäsenet tullaan sovittamaan ja he saavat kaikki siunaukset jotka meillä on."
Kirkon kanta neekereihin voidaan ymmärtää kun pidämme mielessämme toisen kirkon opin, nimenomaisesti, henkien käyttäytymisen henkimaailmassa ennen syntymää, jolla on merkittävä vaikutus niihin olosuhteisiin ja seikkoihin jotka nämä henget ottavat kuolevaisuudessa ja vaikka tämän periaatteen yksityiskohtia ei ole kerrottu, kuolevaisuus on suuri etuoikeus joka annetaan niille jotka ylläpitävät ensimmäistä asumustaan; ja että etuoikeuden arvo on niin suuri että henget ovat valmiita tulemaan maan päälle ja ottamaan kehon riippumatta millaisia rajoitteita kehoon kohdistuu ja minkälaisen kehon he ottavat; ja kuinka rajoitteiden joukossa, on jäädä kuolevaisuudessa ilman oikeutta pappeuden siunauksiin, rajoite jonka henget ovat valmiita ottamaan saadakseen mahdollisuuden tulla maailmaan. Tässä periaatteessa ei ole minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta liittyen pappeuden puutteeseen neekereillä.
Ensimmäinen presidenttikunta
Alkuperäinen teksti löytyi FAIR-mormon apologisivustolta, yllä esitetty on oma suomennokseni alkuperäisestä.
Kuten ylläolevasta ensimmäisen presidenttikunnan lausunnosta käy hyvin ilmi niin MAP-kirkon suhde mustaihoisiin ihmisiin on ollut varsin kielteinen. Samaisella FAIR:n sivulla löytyy myös toinen lausunto vuodelta 1969, jossa kirkon johtajat edelleen painottavat kuinka kirkon sortotoimet mustaihoisia ihmisiä kohtaan eivät ole ihmisoikeusloukkauksia eikä 1960-luvulla voimistuneen ihmisoikeusliikkeen vaatimukset ihmisten tasavertaisesta kohtelusta ulotu kirkkoon, koska kirkko ei rajoita ihmisten kansalaisoikeuksia kirkon ulkopuolella. MAP-kirkon lausunnot aiheesta itseasiassa muistuttavat paljon niitä lausuntoja, joita tänä päivänä näemme kotisuomessa evankelisluterilaisen kirkon ympärillä vellovassa keskustelussa sateenkaariparien avioliitto-oikeuksiin liittyen. Kun 1969 MAP-kirkko perusteli näkemystään, ettei sen tarvitse muuttaa käytäntöjään koska sen sisäiset käytännöt eivät vaikuta kirkon ulkopuolella, niin tuossa lausunnossa kuitenkin unohdetaan kuinka Brigham Youngin aikaan sekään ei pitänyt paikkaansa.
1949 julkaistussa lausunnossa lainatut Brigham Youngin sanat viittaavat hänen opetuksiinsa taivaassa käydystä sodasta, jossa Kain ja Abel olivat molemmat sotajoukkojen johtajia. Kainin alaisuudessa taistelleista hengistä tuli hänen jälkeläisiään maanpäällä ja vastaavasti Abelin alaisuudessa taistelleista hänen jälkeläisiään. Brighamin opetusten mukaan, tappaessaan Abelin Kain toivoi omille jälkeläisilleen edun maailmassa Abelin jälkeläisiin nähden. Jumala kuitenkin kirosi Kainin ja eväsi hänen jälkeläisiltään oikeuden pappeuteen kunnes kaikki Abelin jälkeläiset olisivat ensin saaneet sen. Brigham Youngin opetusten mukaan mustaihoiset oli tuomittu olemaan palvelijoita, joita ei koskaan saanut asettaa valkoisten yläpuolelle ja siksi orjuus oli suorastaan välttämätöntä.
1954 MAP-kirkon presidentti David O. McKay taas kiisti, että kirkossa olisi koskaan ollut oppia jumalallisesta kirouksesta liittyen rotuihin tai afrikkalaista alkuperää olevien ihonväriin. McKayn lausunto on siis ollut harhaanjohtava ja suoranainen valhe. MAP-kirkossa usko, että ihonväri on merkki esi-isien epäuskosta elää vahvana ja vielä nykyäänkin Mormonin kirjasta löytyy teksti, joka erottelee ihmiset ihonvärin mukaan.
Merkille pantavaa on, että itsessään oppi ihonväristä Jumalallisena kirouksena ei ole peräisin Joseph Smithiltä tai Brigham Yougilta vaan on jo aikaisempaa protestanttista perua, jolla perusteltiin afrikkalaisten alkuperäiskansojen asemaa alempana rotuna ja orjina. Tarkkaa päivämäärää, milloin Pohjois-Amerikkalaiset protestantit ryhtyivät saarnaamaan oppeja Kainin kirouksesta, on vaikea määrittää, mutta ne olivat jo olemassa hyvissä ajoin ennen kuin Joseph Smith Mormonin kirjan kirjoitti. Vuonna 1843 aiheelle omistettu kirja "Slavery or as it relates to the Negro, or African Race" itseasiassa sisältää käytännössä kaiken mitä Brighmam Young asiasta saarnasi, joten en pitäisi mitenkään yllättävänä jos Brigham Young olisi oppinsa aiheesta juuri kyseisestä teoksesta ammentanut. Oppi Kainin kirouksesta oli siis levinnyt aikalaisin uskonpiireihin jo laajalti, joten tämä kopioitui myös mormonismiin.
Mormonit usein mielellään kertovat kuinka Joseph Smith ei ole kirkon rasismin alkulähde, mikä siis pitää tietystä perspektiivistä katsottuna paikkansa. MAP-kirkossa aina vuoteen 1978 asti vaikuttanut kielto asettaa mustaihoisia ihmisiä pappeusvirkoihin tai mihinkään johtaviin asemiin on peruja orjakaupan kultakaudelta ennen USA:n sisällissotaa. Se oli yksinkertaisesti vain yksi ajan haamujen kaiku sukupolvien takaa, jota kirkon johtajat eivät uskaltaneet oikaista ennen kuin julkinen paine oli liian suuri kestettäväksi. Oppien muuttaminen jälkikäteen luonnollisesti asettaa aina kyseenalaiseksi ne pyhät totuudet joita aiemmat kirkon johtajat ovat julistaneet, eikä aiempien sukupolvien virheiden myöntäminen ole koskaan kovin helppoa jos esitetään väitteitä suorasta ilmoituksesta Jumalalta. Aiempien kirkon johtajien lausuntojen mukaan rotusyrjintä oli jumalasta lähtöisin vaikka noiden oppien alkulähde oli selkeästi kirkon syntyaikana vaikuttaneessa kulttuurissa. Mormonien Jumalan voisikin sanoa olleen kirkon syntyaikoina vallinneen kulttuurin tuote, pitkävihainen rasisti, joka tuomitsi Kainin jälkeläiset esi-isänsä rikkeiden takia kantamaan koko elämänsä esi-isänsä syntiä vailla mahdollisuuksia saavuttaa samoja etuja elämässä kuin vaaleampaa ihoa kantavat henkilöt. Vuonna1978 tuo rasistijumala sitten viimein muutti mielensä ja päivitti oppejaan hieman humaanimpaan suuntaan.
Kun tarkastelee miten aiheesta on aikanaan MAP-kirkossa opetettu ja miten oppeja hitaasti muutetaan niin pakostakin tulee mieleen Orwellin kirjassa 1984 oleva Totuuden Ministeriö, jonka tehtävänä on muokata historiasta kertovia uutisia. Aivan samoin kuin Orwellin kirjassa ministeriö muokkaa kansalaisille esitettävää narratiivia niin MAP-kirkko muuttaa omaa kerrontaansa omasta historiastaan pala kerrallaan. Brigham Youngin rasistiset lausunnot ovat kääntyneet reilussa vuosisadassa täysin päälaelleen väitteiksi kuinka kirkko on perustamisestaan lähtien taistellut voimakkaasti rotusyrjintää vastaan. Vaikken itse enää Raamattuun usko jumalallisen tiedon lähteenä niin Jesajan sanat tässä kohdin kaikuvat vahvoina.
Kuten ylläolevasta ensimmäisen presidenttikunnan lausunnosta käy hyvin ilmi niin MAP-kirkon suhde mustaihoisiin ihmisiin on ollut varsin kielteinen. Samaisella FAIR:n sivulla löytyy myös toinen lausunto vuodelta 1969, jossa kirkon johtajat edelleen painottavat kuinka kirkon sortotoimet mustaihoisia ihmisiä kohtaan eivät ole ihmisoikeusloukkauksia eikä 1960-luvulla voimistuneen ihmisoikeusliikkeen vaatimukset ihmisten tasavertaisesta kohtelusta ulotu kirkkoon, koska kirkko ei rajoita ihmisten kansalaisoikeuksia kirkon ulkopuolella. MAP-kirkon lausunnot aiheesta itseasiassa muistuttavat paljon niitä lausuntoja, joita tänä päivänä näemme kotisuomessa evankelisluterilaisen kirkon ympärillä vellovassa keskustelussa sateenkaariparien avioliitto-oikeuksiin liittyen. Kun 1969 MAP-kirkko perusteli näkemystään, ettei sen tarvitse muuttaa käytäntöjään koska sen sisäiset käytännöt eivät vaikuta kirkon ulkopuolella, niin tuossa lausunnossa kuitenkin unohdetaan kuinka Brigham Youngin aikaan sekään ei pitänyt paikkaansa.
1949 julkaistussa lausunnossa lainatut Brigham Youngin sanat viittaavat hänen opetuksiinsa taivaassa käydystä sodasta, jossa Kain ja Abel olivat molemmat sotajoukkojen johtajia. Kainin alaisuudessa taistelleista hengistä tuli hänen jälkeläisiään maanpäällä ja vastaavasti Abelin alaisuudessa taistelleista hänen jälkeläisiään. Brighamin opetusten mukaan, tappaessaan Abelin Kain toivoi omille jälkeläisilleen edun maailmassa Abelin jälkeläisiin nähden. Jumala kuitenkin kirosi Kainin ja eväsi hänen jälkeläisiltään oikeuden pappeuteen kunnes kaikki Abelin jälkeläiset olisivat ensin saaneet sen. Brigham Youngin opetusten mukaan mustaihoiset oli tuomittu olemaan palvelijoita, joita ei koskaan saanut asettaa valkoisten yläpuolelle ja siksi orjuus oli suorastaan välttämätöntä.
1954 MAP-kirkon presidentti David O. McKay taas kiisti, että kirkossa olisi koskaan ollut oppia jumalallisesta kirouksesta liittyen rotuihin tai afrikkalaista alkuperää olevien ihonväriin. McKayn lausunto on siis ollut harhaanjohtava ja suoranainen valhe. MAP-kirkossa usko, että ihonväri on merkki esi-isien epäuskosta elää vahvana ja vielä nykyäänkin Mormonin kirjasta löytyy teksti, joka erottelee ihmiset ihonvärin mukaan.
Alma 3
6 Ja lamanilaisten iho oli tumma sen merkin mukaisesti, joka oli pantu heidän isiinsä ja joka oli heille kirous heidän rikkomuksestaan ja kapinoimisestaan veljiään vastaan, joita olivat Nefi, Jaakob ja Joosef ja Sam, jotka olivat vanhurskaita ja pyhiä miehiä.Ihonväri on Mormonin kirjan mukaan Jumalan asettama merkki, jolla Jumala auttaa vanhurskaita tunnistamaan soveltuvat parittelukumppanit ja ylläpitämään rotuhygieniaa. Vielä vuoteen 2013 asti kirkon oppimateriaaleissa oli Spencer W. Kimballin sanat: "Suosittelemme, että ihmiset avioituvat sellaisen kanssa joka kuuluu samaan roturyhmään."
7 Ja heidän veljensä pyrkivät hävittämään heidät; sen tähden heidät kirottiin; ja Herra Jumala pani heihin merkin, eli Lamaniin ja Lemueliin ja myös Ismaelin poikiin ja ismaelilaisiin naisiin.
8 Ja tämä tapahtui, jotta heidän jälkeläisensä erottuisivat heidän veljiensä jälkeläisistä, jotta Herra Jumala siten voisi varjella kansansa, ettei se sekoittuisi ja uskoisi vääriin perimätietoihin, mikä koituisi sen tuhoksi.
Merkille pantavaa on, että itsessään oppi ihonväristä Jumalallisena kirouksena ei ole peräisin Joseph Smithiltä tai Brigham Yougilta vaan on jo aikaisempaa protestanttista perua, jolla perusteltiin afrikkalaisten alkuperäiskansojen asemaa alempana rotuna ja orjina. Tarkkaa päivämäärää, milloin Pohjois-Amerikkalaiset protestantit ryhtyivät saarnaamaan oppeja Kainin kirouksesta, on vaikea määrittää, mutta ne olivat jo olemassa hyvissä ajoin ennen kuin Joseph Smith Mormonin kirjan kirjoitti. Vuonna 1843 aiheelle omistettu kirja "Slavery or as it relates to the Negro, or African Race" itseasiassa sisältää käytännössä kaiken mitä Brighmam Young asiasta saarnasi, joten en pitäisi mitenkään yllättävänä jos Brigham Young olisi oppinsa aiheesta juuri kyseisestä teoksesta ammentanut. Oppi Kainin kirouksesta oli siis levinnyt aikalaisin uskonpiireihin jo laajalti, joten tämä kopioitui myös mormonismiin.
Mormonit usein mielellään kertovat kuinka Joseph Smith ei ole kirkon rasismin alkulähde, mikä siis pitää tietystä perspektiivistä katsottuna paikkansa. MAP-kirkossa aina vuoteen 1978 asti vaikuttanut kielto asettaa mustaihoisia ihmisiä pappeusvirkoihin tai mihinkään johtaviin asemiin on peruja orjakaupan kultakaudelta ennen USA:n sisällissotaa. Se oli yksinkertaisesti vain yksi ajan haamujen kaiku sukupolvien takaa, jota kirkon johtajat eivät uskaltaneet oikaista ennen kuin julkinen paine oli liian suuri kestettäväksi. Oppien muuttaminen jälkikäteen luonnollisesti asettaa aina kyseenalaiseksi ne pyhät totuudet joita aiemmat kirkon johtajat ovat julistaneet, eikä aiempien sukupolvien virheiden myöntäminen ole koskaan kovin helppoa jos esitetään väitteitä suorasta ilmoituksesta Jumalalta. Aiempien kirkon johtajien lausuntojen mukaan rotusyrjintä oli jumalasta lähtöisin vaikka noiden oppien alkulähde oli selkeästi kirkon syntyaikana vaikuttaneessa kulttuurissa. Mormonien Jumalan voisikin sanoa olleen kirkon syntyaikoina vallinneen kulttuurin tuote, pitkävihainen rasisti, joka tuomitsi Kainin jälkeläiset esi-isänsä rikkeiden takia kantamaan koko elämänsä esi-isänsä syntiä vailla mahdollisuuksia saavuttaa samoja etuja elämässä kuin vaaleampaa ihoa kantavat henkilöt. Vuonna1978 tuo rasistijumala sitten viimein muutti mielensä ja päivitti oppejaan hieman humaanimpaan suuntaan.
Kun tarkastelee miten aiheesta on aikanaan MAP-kirkossa opetettu ja miten oppeja hitaasti muutetaan niin pakostakin tulee mieleen Orwellin kirjassa 1984 oleva Totuuden Ministeriö, jonka tehtävänä on muokata historiasta kertovia uutisia. Aivan samoin kuin Orwellin kirjassa ministeriö muokkaa kansalaisille esitettävää narratiivia niin MAP-kirkko muuttaa omaa kerrontaansa omasta historiastaan pala kerrallaan. Brigham Youngin rasistiset lausunnot ovat kääntyneet reilussa vuosisadassa täysin päälaelleen väitteiksi kuinka kirkko on perustamisestaan lähtien taistellut voimakkaasti rotusyrjintää vastaan. Vaikken itse enää Raamattuun usko jumalallisen tiedon lähteenä niin Jesajan sanat tässä kohdin kaikuvat vahvoina.
Jes 5:20. Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti