Miksi elämää on?

Jeremy England, 31-vuotias fyysikko ja biologi, on ottanut härkää sarvista ja koittaa selittää miksi elämää on olemassa. Hän on muotoillut teoriansa suunnilleen näin: "Elämä on syntynyt, koska materia järjestäytyy haiduttaakseen energiaa tehokkaammin." Teoria pyrkii siis selittämään miten atomit järjestäytyvät ulkoisen energialähteen, kuten auringon, vaikkutuspiirissä autonomisesti siten, että vastaanotettu energia haihdutetaan mahdollisimman tehokkaasti ympäristöön. Teorian mukaan molekyylejä syntyy atomeista, koska molekyylit haihduttavat vastaanotettua lämpöä tehokkaammin kuin irralliset atomit. Molekyylit taas jatkavat järjestäytymistään yhä monimutkaisemmiksi yhdisteiksi jne. kunnes lopulta syntyy jotain jonka me luokittelemme elämäksi. Energian haihtuessa yhä tehokkaammin järjestelmän entropia kasvaa, joten yksinkertaistaen voisi sanoa elämän tarkoituksena olevan entropian kasvattaminen.

Aiemmat termodynamiikkaan liittyneet teoriat eivät ole pystyneet mallintamaan avoimia järjestelmiä vaan ovat olleet sovellettavissa ainoastaan suljettuihin järjestelmiin. Nyt Jeremy Englandin teoria yrittää selittää miksi avoimessa järjestelmässä, johon ulkoinen energialähde säteilee energiaa, materia näyttäisi spontaanisti järjestäytyvän. Tämä teoria tullaan epäilemättä testaamaan tulevina vuosina hyvinkin tarkasti ja mikäli sen havaitaan kuvaavan todellisuutta niin uskovaisten jumalilleen antamat elämää synnyttävät voimat supistuvat pois tarpeettomina. Jos teoria tullaan aikanaan hyväksymään yleisesti päteväksi se ei tule korvaamaan Darwinin evoluutioteoriaa vaan se täydentää sitä ja mahdollisesti antaa tiedemiehille lisää työkaluja selittää niitä syitä miksi jotkin ominaisuudet ovat kehittyneet, mutta toiset eivät.

Epäilemättä Jeremy Englandista kuullaan vielä.

Elämän arvo

Monet maailman uskonnoista julistavat kuinka tämä elämä on vain koetusaikaa kuolemanjälkeistä onnea varten. Vain ne jotka elävät elämänsä uskonnon määrittelemien sääntöjen mukaan voivat saavuttaa onnen, josta pääsee osalliseksi kuoltuaan. Uskonnot usein myös kertovat kuinka elämä uskovaisena ei ole aina helppoa ja kuinka tosi uskovaisia vainotaan ja kiusataan heidän uskonsa takia. Uskonnon uskovaiselle maalaama kuva tämän elämästä on synkkä ja täynnä kärsimystä. Kaikkea tarkkailee näkymätön pilven reunan takaa kurkkiva Jumala ja jos uskovainen lipeää kaidalta kärsimyksen polultaan maallisten nautintojen vietäväksi kuolemanjälkeinen kohtalo muuttuu varsin synkäksi.  Nautintojen ja hyvän elämän sijaan uskovainen ihannoi marttyyriutta ja suorastaan odottaa uskonsa takia kokemaansa kärsimystä. Uskovainen elää kuollakseen, sillä vasta kuoleman jälkeen uskovainen odottaa saavuttavansa onnen, joka pyyhkii pois ja korvaa kaikki hänen elämänsä aikana kokemansa vääryydet pois.

On surullista kuinka miljoonat ihmiset hukkaavat elämänsä odottaen kuolemaa kuluttaen aikaa ja resurssejaan ylläpitääkseen pronssikaudeltä peräisin olevia uskomuksia. Elämä on elämistä varten, elämä on ainutlaatuinen, elämä on arvokas. Uskovaisen elämä kuolemista varten on elämän arvon halveksuntaa.  Jos elää harhakuvitelmassa, jossa elämä jatkuu kuoleman jälkeen, kuolema itsessään menettää merkityksensä ja samalla elämän arvo heikkenee. Elämä saavuttaa sille kuuluvan arvon vasta kun ihminen ymmärtää elämän ainutlaatuisuuden ja ainutkertaisuuden. Ihmisen tiedostaessa, kuinka elämä on rajallinen kaiken päättyessä kuolemaan, hän oppii arvostamaan ja kunnioittamaan elämää.