Kolob

Abrahamin kirja 3:16 Jos on olemassa kaksi kappaletta ja toinen on toisen yläpuolella, niiden yläpuolella on suurempia kappaleita; sen tähden Kolob on suurin kaikista kokabeista, jotka olet nähnyt, koska se on lähinnä minua.

Mormonismin mukaan Jumala elelee Kolob nimisen kokabin (tähden) lähellä. Kolob on suurin kaikista eli kyseessä täytyy olla niin sanotusti supermassiivinen tähti. Tällä hetkellä wikipedian mukaan suurin tunnettu tähti olisi arviolta n. 315 kertaa auringon massa. Super massiivisilla tähdillä on kuitenkin myös massiivisia ongelmia. Niiden ytimessä tapahtuvien reaktioiden synnyttämä paine on niin voimakas, että paine työntää "ylimääräisen" materian pois tähden kuoresta tehden tähdestä hyvin epävakaan. Tätä raja-arvoa kutsutaan Eddingtonin rajaksi. Näin ollen väite, että Kolob, Jumalaa lähinnä oleva tähti, olisi suurin kaikista ei voi pitää paikkaansa, koska yli 200 kertaa auringon massaiset tähdet ovat hyvin epävakaita ja lyhytikäisiä.

Suurilla tähdillä, myös niillä, jotka ovat tasapainossa, on myös toinen merkittävä ongelma: Ytimessä käynnissä olevat reaktiot ovat nopeampia kuin pienemmillä tähdillä. Suurempi ei siis ole parempi tähdistä puhuttaessa sillä suuri reaktionopeus tarkoittaa myös nopeaa loppuunpalamista. Leikkimielisesti supermassiivisia tähtiä voisikin kutsua maailmankaikkeuden rocktähdiksi, sillä ne "elävät vauhdilla ja kuolevat nuorena." Auringon kaltainen suhteellisen normaalikokoinen tähti syntyy useiden miljoonien vuosien aikana kun taas supermassiivisten tähtien syntymisen yhteydessä puhutaan sadoista tuhansista vuosista. Nopeamman syntyprosessin seurauksena syntyvaiheissa olevien supermassiivisten tähtien löytäminen maailmankaikkeudesta on hankalaa, juurikin sen takia, että niiden syntyprosessit ovat niin lyhyitä kuten Tri John Ilee Cambridgen yliopistosta totesi viime vuonna tähtien syntyä käsitelleessä konferenssissa:

“Nämä massiiviset tähdet käyttävät polttoaineensa myös paljon nopeammin, joten niillä on keskimääräistä lyhyempi elinkaari, mikä tekee niistä vaikeasti havaittavia niiden ollessa vasta syntyvaiheessa."

Siinä missä meidän aurinkomme on elinkaarensa keski-iässä 5 miljardin vuoden iässään supermassiiviset tähdet elävät "vain" miljoonia vuosia. Tähtitieteilijöiden soveltamat teoriat ja mallit ovatkin räikeässä ristiriidassa mormonien Abrahamin kirjan Kolobiin liittyvän väitteen kanssa. Abrahamin kirjan esittämä "suurin Jumalaa lähinnä oleva tähti" on tieteen teorioiden valossa mahdottomuus, mutta sehän on ymmärrettävää sillä Joseph Smith ei tiennyt eikä pystynyt ennakoimaan kuinka paljon ja nopeasti tiedeyhteisö on tästä aiheesta kartuttanut tietoa viimeisten sadan vuoden aikana. Jotta mormonien pyhän tekstin väitteet tähdistä ja maailmankaikkeudesta voisivat pitää paikkansa niin varsin hyvin maailmankaikkeutta mallintavan, joskin edelleen hieman puutteellisen, suhteellisuusteorian pitäisi olla täysin väärässä.

Ainakin toistaiseksi voidaan siis todeta, että mormonien uskomukset tähtiin liittyen ovat pahasti ristiriidassa tieteen saavutusten ja teorioiden kanssa. Jäänkin jännityksellä odottamaan mormonifyysikoiden maailmankaikkeuden ja Kolobin yhteensovittavien teorioiden esiinmarssia. Nobel -palkinnot odottavat niitä, jotka pystyvät näin radikaalisti muuttamaan tieteellistä käsitystä maailmankaikkeudesta!

Miksi elämää on?

Jeremy England, 31-vuotias fyysikko ja biologi, on ottanut härkää sarvista ja koittaa selittää miksi elämää on olemassa. Hän on muotoillut teoriansa suunnilleen näin: "Elämä on syntynyt, koska materia järjestäytyy haiduttaakseen energiaa tehokkaammin." Teoria pyrkii siis selittämään miten atomit järjestäytyvät ulkoisen energialähteen, kuten auringon, vaikkutuspiirissä autonomisesti siten, että vastaanotettu energia haihdutetaan mahdollisimman tehokkaasti ympäristöön. Teorian mukaan molekyylejä syntyy atomeista, koska molekyylit haihduttavat vastaanotettua lämpöä tehokkaammin kuin irralliset atomit. Molekyylit taas jatkavat järjestäytymistään yhä monimutkaisemmiksi yhdisteiksi jne. kunnes lopulta syntyy jotain jonka me luokittelemme elämäksi. Energian haihtuessa yhä tehokkaammin järjestelmän entropia kasvaa, joten yksinkertaistaen voisi sanoa elämän tarkoituksena olevan entropian kasvattaminen.

Aiemmat termodynamiikkaan liittyneet teoriat eivät ole pystyneet mallintamaan avoimia järjestelmiä vaan ovat olleet sovellettavissa ainoastaan suljettuihin järjestelmiin. Nyt Jeremy Englandin teoria yrittää selittää miksi avoimessa järjestelmässä, johon ulkoinen energialähde säteilee energiaa, materia näyttäisi spontaanisti järjestäytyvän. Tämä teoria tullaan epäilemättä testaamaan tulevina vuosina hyvinkin tarkasti ja mikäli sen havaitaan kuvaavan todellisuutta niin uskovaisten jumalilleen antamat elämää synnyttävät voimat supistuvat pois tarpeettomina. Jos teoria tullaan aikanaan hyväksymään yleisesti päteväksi se ei tule korvaamaan Darwinin evoluutioteoriaa vaan se täydentää sitä ja mahdollisesti antaa tiedemiehille lisää työkaluja selittää niitä syitä miksi jotkin ominaisuudet ovat kehittyneet, mutta toiset eivät.

Epäilemättä Jeremy Englandista kuullaan vielä.

Ikuisuuden filosofiaa

Fysiikassa aika ymmärretään alkaneen alkuräjähdyksestä, ennen alkuräjähdystä ei ollut aikaa ja nykyteorian mukaan aika pysähtyy hyvin suurissa massakeskittymissä kuten mustassa aukossa. Suhteellisuusteorian mukaan aika on suhteellista ja ajan vaihtelua nykymaailmassa joudutaankin päivittäin kompensoimaan sykronoimalla mm. satelliittien kelloja. Ilman kellojen synkronointia eri GPS -satellittien lähettämät aikasidonnaiset suunnistukseen käytettävät signaalit vääristyisivät, koska satelliittien mittaama aika ei ole sama kuin maan päällä mitattu aika. Satelliittien kellojen mittaamaa aika on siis korjattava tasaisin väliajoin suhteellisesti samaksi kuin mitä aika maapallolla on, jotta satelliittien lähettämät signaalit pysyvät käyttökelpoisina maapallolla. Aika on siis suhtellista kuten suhteellisuusteoria osoittaa ja ajan suhteellisuus otetaan huomioon nykyään arkipäiväisissäkin laitteissa.

Miten suhteellisuusteoria sitten liittyy filosofiaan ja ikuisuuteen? Ajan suhteellisuus tekee filosofisen käsitteen ikuisuudesta, joka siis usein kuvataan ajanjaksona ilman alkua tai loppua, mahdottomaksi. Suhteellisuusteorian, kaikkine nykypäivän sovelluksineen, voidaan todeta antavan varsin tarkan ja käyttökelpoisen likiarvon todellisuudesta. Koska aika kuluu eri havaintopisteissä eri nopeudella niin ei voida perustellusti väittää jonkin olevan ikuista kun jonkun kokema pitkä aika on toiselle tuskin havaittava ajanjakso. Jotkut toki voivat tässä välissä argumentoida, että eihän sillä ole väliä miten nopeasti missäkin havaintopisteessä aika kuluu, kunhan se kuluu loputtomiin, mutta kuten totesin alussa niin nykyteorioiden mukan aika pysähtyy suurissa massakeskittymissä eikä näin ollen siis kulu lainkaan joissain havaintopisteissä.

Aika itsessään tuntuu niin luonnolliselta ja elämä ilman aikaa varsin mahdottomalta. Aika on aika-avaruuden ulottuvuus, eikä siis mitenkään absoluuttinen aika-avaruudesta riippumaton suure. Aika syntyi alkuräjähdyksestä ja se loppuu aikanaan kun maailmankaikkeus katoaa tapahtumahorisonttinsa viimeiseen tapahtuman. Kun aika on äärellistä ja sillä on alku sekä loppu niin jäljelle jää vain kysymys: "Mitä on ikuisuus?" Vastausta tähän kysymykseen minulla ei ole, mutta mielestäni on selvää, ettei ikuisuudella ole yhteyttä aikaan ja aika-avaruuteen. Uskontojen markkinoimat konseptit ikuisesta olemassaolosta jäävät siis tyhjän päälle ilman ymmärrettävää selitystä mitä konseptit ja oppirakennelmat itseasiassa sisältävätkään.