Taivaallinen sotajoukko

Luuk 2: 13 Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Taivaallinen sotajoukko ylistämässä Jeesuksen syntymää. Miksi? Sikäli kun kristinuskon opeista olen mitään ymmärtänyt niin Jumala on kaikkivaltias, joten lienee paikallaan kysyä: "Mihin Jumala tarvitsee sotajoukkoa?" Viittaus taivaalliseen sotajoukkoon, Jumalan armeijaan, on turha, sillä Jumala kaikkivaltiaana ei tarvitse sotilaita saatika armeijaa torjuakseen pahuutta tai pahoja henkiä. Onkin siis yllättävää  kuinka kristinuskon pyhistä teksteistä löytyy viittauksia kaikkivaltiaan Jumalan tahtoa toteuttavaan sotajoukkoon, koska tuollaisella joukolla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä.

Syytä taivaallisen sotajoukon esiintymiselle Raamatussa onkin siis syytä etsiä muualta kuin kristinuskon teologiasta. Ymmärtääkseen mistä on kyse pitää palata aikaan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta aina Kaanaan uskontoon, josta juutalaisuus vuosisatojen saatossa kehittyi. Pari vuotta sitten kirjoitin Vanhan Testamentin historiasta, jossa kävin läpi miten Yahwe nousi Juudean kuningaskunnan pääjumalaksi. Tuolloin Juudeassa ja Israelissa edelleen palvottiin monia Kaanaan panteonin ("elohim" suom. Elin lapset) jumalia. Korkeimpina jumalina Kaanaan panteonissa oli El Elyon ja hänen vaimonsa Asherah, joka oli muiden jumalten äiti. Kaanaan panteonin Yahweh oli Ba'alin taivaallisten  sotajoukkojen johtaja. Varhaisimmat Raamatulliset tarinat kuvaavat Yahwen jumalallisena soturina, joka johti taivaan sotajoukkoja Israelin vihollisia vastaan. Yahweh oli siis alkujaan sodanjumala, joka korotettiin Juudeassa kansalliseksi pääjumalaksi.

Pronssi- ja rautakauden kosmologioissa oli tyypillistä uskoa kuinka maanpäällisillä tapahtumilla ja paikoilla oli vastineet taivaissa. Tämä näkyy juutalaisessa Kabbalahin mystiikassa, jossa maailmankaikkeus muodostuu maan yläpuolella olevista seitsemästä taivaan tasosta. Myös kristinuskon perustaja Paavali viittaa näihin taivaan tasoihin toisessa Korinttolaiskirjeessä:

 2 Kor 2:1 Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. 2 Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

On siis selvää kuinka Paavalin aikana protokristillisissä uskomuksissa taivaan eri tasot olivat vielä keskeisessä asemassa ja maanpäällisille tapahtumille ja paikoille oli Paavalin uskomuksissa vastineet taivaan eri tasoilla. Myös näihin taivaan tasoihin viittaa raamatuntutkija Richard Carrier, jonka tutkimustuloksista kirjoitin n. kolme vuotta sitten. Tässä varhaisten uskontojen viitekehyksessä taivaallinen sotajoukko löytää merkityksensä sen taistellessa taivaissa samaan aikaan omia taistelujaan kuin maallisetkin sotajoukot taistelivat omia vihollisiaan vastaan. Pronssi- ja rautakautisten uskomusten mukaan taistelujen lopputulos päätettiin taivaissa käytävissä taisteluissa eikä niinkään maallisten armeijoiden kykyjen ja/tai kokojen perusteella. Tästä usein seurasikin se, että sodan hävinneen osapuolen jumalaa palvoneet hylkäsivät jumalansa ja ryhtyivät palvomaan voimakkaammaksi osoittautunutta jumalaa.

Kristillisen kaikkivaltiaan Jumalan sotajoukot onkin peritty polyteistisiltä ajoilta kun jumalat eivät vielä olleet kaikkivaltiaita ja taistelivat taistelujaan keskenään taivaissa näin ratkoen ihmisten kohtaloita maan päällä.

Paljonko sallitaan?

Viime viikolla silmiini sattui vanhempi uutinen syyskuulta. Uutisen mukaan ortodoksijuutalaiset miehet, joiden uskonperiaatteisiin kuuluu ettei miesten ja naisten välillä ole minkäänlaista fyysistä kontaktia jos nämä eivät ole lähisukulaisia tai naimisissa keskenään, aiheuttivat kaaoksen lennolla New Yorkista Tel Aviviin. Käytännössä miehet vaativat viereisillä penkeillä istuneita naisia vaihtamaan paikkojaan tarjoten jopa rahaa vastineeksi vaihdoista. Hässäkkä viivästi koneen lähtöä ja tilanne kärjistyi lopulta niin, että kun matkaan oli päästy niin miehet seisoskelivat lentokoneen käytävillä estäen lentokoneen henkilökuntaa tekemästä työtään samalla hankaloittaen muiden matkustajien pääsyä WC-tiloihin.

Luettuani uutisen mieleeni palasi jälleen ajatukset uskonnollisen kasvatuksen ja käytäntöjen haitoista, ei vain ihmisille itselleen vaan, kuten tapaus osoittaa, myös ulkopuolisille. Mihin siis pitäisi vetää raja kuinka paljon jonkin ryhmän uskomuksille sallitaan tilaa aiheuttaa häiriötä muille ihmisille? Uskonvapaus ei kuitenkaan anna oikeutta vaatia muita sopeutumaan uskonnonharjoittajan oppien mukaisiin käytäntöihin ja tällaiset vaatimukset, kuten tapaus osoittaa, aiheuttavat merkittävää haittaa muille ihmisille. Itsestäni ei varmasti tuntuisi mukavalta joutua tällaisen uskonnollisen häiriköinnin uhriksi ja olisin luultavasti ensimmäisten joukossa vaatimassa kyseisten matkustajien poistamista koneesta.

Uskonnolliset ryhmittymät tuntuvat muutenkin olevan hanakasti vaatimassa itselleen ja jäsenilleen erityisoikeuksia ja kohtelua uskonvapauteen vetoamalla. Kuinka paljon uskonvapauden nimissä on syytä sallia narsistisille uskonnollisille yhteisöille ja niiden jäsenille oikeuksia aiheuttaa ongelmia muille kanssaihmisille? Mielestäni ei yhtään!