Paavalin alkuseurakunta osa VII

Kirje roomalaisille on Paavalin autenttisista kirjeistä kaikkein pisin ja laajin. Se on myös ainoa kirje, jonka hän on kirjoittanut seurakunnille, joita hän ei ole itse ollut perustamassa. Tieto siitä, että Paavali kirjoittaa ihmisille, joita hän ei ole vielä koskaan tavannut, selittää sen miksi hän on kirjeeseensä sisällyttänyt enemmän kuin muihin kirjeisiinsä, sillä hänen on täytynyt tavalla tai toisella esitellä oma oppinsa kyseiselle seurakunnalle kirjeen välityksellä. Kirje roomalaisille on myös kronologisesti viimeinen Paavalin autenttisista kirjeistä Uudessa Testamentissa ja siten vertailemalla sitä aiempiin kirjeisiin voidaan arvioida kuinka Paavalin oppi muuttui vuosien saatossa. Kielellisesti Paavali tasapainoilee roomalaisille kirjoittaessaan pakanakristityille aiemmin julistamansa lakikielteisyyden ja juutalaisalkukristittyjen lakihenkisyyden välillä päätyen kuitenkin enemmän painottamaan pakanoille julistamaansa lakikielteisyyttä. On selvää, että Rooman seurakunnissa on sekä pakanakäännynnäisiä että juutalaisia, joten aiempien kirjeiden kovasanaista hyökkäystä lakia vastaan tässä kirjeessä ei ole. Kirjeessä roomalaisille Paavali kuitenkin pukee oppinsa sellasiin sanamuotoihin, että lain noudattaminen on vain juutalaisia varten eikä hän näin ollen edellytä lain noudattamista edelleenkään pakanakäännynnäisiltä.

Kirjeessä roomalaisille Paavali lukee Abrahamin vanhurskauden perimmäiseksi perustaksi edelleen uskon:

Room 4:13 Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi. 14 Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. 15 Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.

Lain noudattaminen ei siis ollut Abrahamin vanhurskauden syy vaan usko. Paavalin opin mukaan vanhurskauttaan ei voi myöskään teoillaan ja lakia noudattamalla ansaita:

Room 9:31 Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. 32 Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, 33 josta on kirjoitettu:-- Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

Samaa uskoon perustuvaa opin julistusta Paavali jatkaa luvussa 10. Luvussa 11 Paavali tekee selväksi kuinka Jumala valitsee itse armosta osalliseksi pääsevät:

Room 11:5 Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut. 6 Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin -- muutenhan armo ei olisi armo. 7 Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet, 8 niin kuin on kirjoitettu:
-- Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä.

Kun samassa asiayhteydessä muistaa kuinka luvussa 9 Paavali toteaa Jumalan paaduttavan kenet tahtoo ja kuinka Jumalalla on oikeus päättää millaisiksi hän ihmiset tekee...

Room 9:19 Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan." 20 Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" 21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? 22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. 23 Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. 24 Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme.

..sekä kuinka Jumala tulee kohdistamaan vihansa ihmisiin, jotka hän on itse hylännyt..

Room 1:18 Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.

Room 1:24 Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. 25 He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.

Room 1:28 Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.

..ja kuinka Jumala antaa uskon..

Room 12:3 Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

..niin koko opin mielettömyys alkaa paljastua. Jumala on vastuussa kaikesta. Jumalan vastuulla on se, millaisiksi hän on ihmiset savestaan valanut. Jumalan vastuulla on ihmisen jumalattomuus ja vääryydet, joihin ihminen syyllistyy ja joiden perusteella hän ihmiset vihassaan tuhoaa ja Jumala antaan myös vanhurskaaksi tekevän uskon. Paavalin Jumala ei ole oikeudenmukainen vaan mielipuoli, joka on tehnyt pahat ihmiset pahoiksi ja valinnut pelastettavat omien mieltymystensä mukaan antamalla heille uskon.

Paavalin kirje Roomalaisille sisältää myös opillisen ristiriidan. George Orwell kutsu tapaa uskoa todeksi samanaikaisesti kaksi keskenään ristiriitaista asiaa kaksoisajatteluksi. Esimerkkinä kaksoisajattelua vaativasta opista Paavalin kirjeestä roomalaisille nostan aiemmin lainaamani kohdat kuinka lakia noudattamalla ei voi vanhurskautta saavuttaa, mutta samalla pitäisi uskoa..

Room 2:13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.

Tämä on räikeästi ristiriidassa Room 9:31 kanssa, jossa Paavali saarnaa kuinka juutalaiset kompastuvat lakiin ja tavoittelivat lakia noudattamalla vanhurskautta, kuitenkaan saavuttamatta sitä. Samoin hänen opetuksensa kuinka Abraham tuli vanhurskaaksi uskosta, ei lain noudattamisesta, on ristiriidassa 2:13:n kanssa. Kyseessä on siis jonkinasteinen kaksoisajattelua vaativa rakennelma, joka nähdäkseni kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Muitakin vaihtoehtoja tälle 2:13:n synnyttämälle epäjohdomukaisuudelle varmasti on ja yksi voi olla se, että hän yrittää etsiä jonkinlaista yhteistä säveltä Rooman juutalaisalkukristittyjen kanssa samalla kun hän kuitenkin pääosin pyrkii julistamaan lainvastaista sanomaansa pakanakäännynnäisille.

Vaarallisten lahkojen tavoin Paavali julistaa mustavalkoisesti kuinka kaikkien on käännyttävä tai tuhouduttava vihan päivänä.

Room 2:4 Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? 5 Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. 6 Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.

Kirjeessään roomalaisille Paavali myös kertoo keränneensä varoja Jerusalemin seurakunnalle.

Room 15:25 Nyt olen kuitenkin lähdössä Jerusalemiin viemään avustusta pyhille. 26 Makedonian ja Akhaian seurakunnat ovat näet päättäneet antaa yhteisen lahjan Jerusalemin seurakunnan köyhille. 27 Näin ne siis ovat päättäneet, ja ne ovatkin tämän heille velkaa. Jos kerran pakanuudesta kääntyneet ovat päässeet osallisiksi Jerusalemin pyhien hengellisistä aarteista, heillä on puolestaan velvollisuus auttaa näitä aineellisesti.

Varojen hän sanoo olevan velkaa Jerusalemin pyhien hengellisistä aarteista. Paavali on siis opettanut, että pakanakäännynnäiset ovat velvollisia maksamaan avustuksia Jerusalemin juutalaisalkukristityille siitä, että pakanoille julistetaan evankeliumia. Miksi?! Toki aikalaisiin käytäntöihin kuului, että toiselle tehdystä työstä tai palveluksesta vastaanottaja jäi velkaa antajalle, joten Paavali on käyttänyt tätä mitä ilmeisimmin hyväkseen saadakseen seurakuntalaisilta lahjoituksia Jerusalemiin vietäväksi. Apostolien teoissa tätä Paavalin Jerusalemiin toimitettavaksi uskottua lähetystä ei mainita sanallakaan, apostolien tekojen kirjoittajan mielestä tämä rahalahja ei siten ole ollut mainitsemisen arvoinen. Miksi?

Room 15:30 Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen antamaan rakkauteen vedoten pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taistelussani. Rukoilkaa Jumalaa puolestani, 31 että en Juudeassa joutuisi epäuskoisten käsiin ja että lahja, jonka vien Jerusalemiin, olisi pyhille mieluinen. 32 Silloin voin, jos Jumala suo, tulla iloisin mielin teidän luoksenne ja virkistyä seurassanne.

Paavali ei myöskään näytä olleen lainkaan varma, että Jerusalemin pyhät ottaisivat vastaan hänen keräämänsä varat. Pyyntö varojen keräämiseen ei siis ainakaan ole tullut Jerusalemista, joten varojen keruulla on ollut jokin toinen syy. Paavalin lakikielteisyys on aiheuttanut merkittäviä riitoja erityisesti Jerusalemin juutalaisalkukristittyjen kanssa, kuten apostolien teoissakin todetaan (Apt 21:20-22). Onko Paavali kerännyt varat toivoen voivansa lahjoituksellaan hyvittää aiheuttamansa eripuran apostolisessa alkukirkossa ja samalla saada Jerusalemista lopullisen siunauksen lakikielteiselle sananjulistukselleen pakanoiden parissa? Apostolien teoissa olevan kuvausken perusteella Paavali suorittaa puhdistusrituaalit lain vaatimusten mukaan keskusteltuaan Jerusalemin seurakunnan johtajien kanssa. Apostolien tekojen mukaan Paavali näin vahvistaisi lain, jota vastaan hän julistaa autenttisissa kirjeissään, koskettavan ainakin itseään ja itsensä kaltaisia juutalaissyntyisiä alkukristittyjä. Juutalaiset ovat kuitenkin puhdistautumisrituaalien jälkeenkin apostolien tekojen kuvauksen perusteella hyvin käärmeissään ja vaativat Paavalin kuolemaa. Lakikielteisillä opetuksillaan Paavali ei todellakaan näytä olleen Jerusalemin alkuseurakunnan suosiossa. Apostolien teot on kuitenkin kirjoitettu paljon myöhemmin ja kyseisen tekstin kirjoittajalla on ollut oma agendansa joten kyseisestä narratiivista ei voida päätellä mikä on ollut Paavalin oppi ja asenteet lakia kohtaan.

Paavalin alkuseurakunta osa VI

Toisen kirjeen korittilaisille alussa nousee jälleen esiin vahva viesti marttyyriudesta ja kärsimyksestä. Paavali viestii korittilaisille kuvaa hengenvaarasta ja ahdingosta, joka on uskovaisen osa. 

2 Kor 1:5 Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. 6 Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. 7 Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne.

 "Me vastaan muut" -ajattelu ja sitä seuraava marttyyrius on siis jo sisältynyt alkukristillisiin opetuksiin hyvin varhaisessa vaiheessa, joten ei ihme, että se on kopioitunut myös monien nykyajan uskoyhteisöjen keskeisiin käsityksiin itsestään.

Kirjeen neljännessä luvussa Paavali jatkaa paatostaan uskovien jatkuvista kärsimyksistä ja marttyyriudesta ja viidennessä esittää tunteellisia kielikuvia kuinka kuoleman jälkeen kaikki on sitten paremmin. Paavali näyttääkin opillisesti siirtyvän kohti kuoleman ihannointia ja lähes epäsuorasti kehottaa jäseniä erkaantumaan maallisesta elämästään.

2 Kor 5:2 Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, 3 sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. 4 Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. 5 Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. 6 Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. 7 Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. 8 Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo.

Vain korkein antikliimaksi, joukkoitsemurha, jää Paavalin kirjoituksissa toteutumatta.

Paavalin alkukristillinen yhteisö alkaakin toisen korinttilaisille kirjoitetun kirjeen myötä saamaan vaarallisia piirteitä. Hän myös..

1. kehottaa eristäytymään ulkomaailmasta (2 Kor 6:14-17)
2. kieltää järjen päätelmät ja kritiikin sekä rankaisee rikkojia (2 Kor 10:4-6)

Selvin merkki Paavalin uskosta aikalaisiin käsityksiin kosmoksen eri tasoista löytyy kirjeen kahdennestatoista luvusta.

2 Kor 12:2 Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. 3 -- 4 Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

Paavalin opilliset käsitykset kosmoksen eri tasoista Uuden Testamentin kirjeiden perusteella jäävät kuitenkin ohkaisiksi, vaikka viittauksia on havaittavissa yksittäisissä kohdissa hänen kirjeitään. Ottaen huomioon hänen luopumuksensa lain noudattamisesta niin olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon hän muutellut käsityksiä kosmoksesta, jos ollenkaan.

Toisessa kirjeessä korinttilaisille Paavali myös ensimmäisen kerran Uuden Testamentin teksteissä pyytää materiaalista lahjoitusta seurakunnaltaan.

2 Kor 1:15 Tähän luottaen aioin ensin tulla teidän luoksenne, jotta olisitte saaneet uuden todistuksen Jumalan armosta. 16 Tarkoitukseni oli jatkaa teidän luotanne matkaa Makedoniaan ja palata sieltä taas luoksenne. Te olisitte sitten varustaneet minut matkalle Juudeaan.

Taakse näyttää jääneen ajat, jolloin Paavali kerskui ettei pyydä lahjoituksia ja nyt pyytää seurakuntia jo varustamaan hänet saarnamatkoilleen. Ilmeistä on, että seurakuntalaisten keskuudessa on myös epäselvää miten paljon ja missä tilanteissa materiaalisia lahjoituksia tulee antaa kun Paavali puolustaa itseään väittäen ettei ole ollut rasituksena.

2 Kor 12:14 Olen nyt valmis tulemaan luoksenne jo kolmannen kerran enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne vaan teitä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen. 15 Pelastaakseni teidät uhraan mielihyvin omat varani, uhraan vaikka itsenikin. Rakastatteko te minua vähemmän siksi, että minä rakastan teitä niin suuresti? 16 Vaikka niinkin, mutta rasituksena en ole teille ollut. Mutta ehkäpä olen petkuttanut teitä, viekas kun olen? 17 Kukaties olen hyötynyt teistä jonkun työtoverini avulla, jonka olen lähettänyt luoksenne? 18Kehotin Titusta lähtemään matkaan ja lähetin tuon toisen veljen hänen mukaansa. Onko Titus ehkä käyttänyt teitä hyväkseen? Emmekö me ole toimineet samassa hengessä ja kulkeneet samoja jälkiä?

Vaikka siis kirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali nimenomaisesti pyytää varustamaan itsensä matkalle Juudeaan, mikä ei tietysti aikalaisille ollut varmaankaan mikään halpa viikonloppuristeily, niin jokin saa hänet puolustautumaan. Jokin syy tällaiseen puolustautumiseen täytyy olla, joten on oletettavaa, että Paavali ei ehkä sitten kuitenkaan ole ollut ihan niin pyyteetön julistustyössään kuin hän on aiemmissa kirjeissään kerskunut. On myös mahdollista, että jotkin muut apostolit ovat käyneet Korinttissa tai lähestyneet Korinttin seurakunta rahapyynnöillään ja Paavali pyrkii korostamaan omaa pyyteettömyyttään muiden apostolien kustannuksella sekä näin asettamaan itsensä muiden yläpuolelle. Ilmeistä kuitenkin on, että joku on seurakunnilta omaisuutta kerännyt ja kaikki seurakuntalaiset eivät ehkä ole sitä kokeneet oikeudenmukaiseksi.

Seurakunnissa vellovat opilliset erimielisyydet lain noudattamisesta ovat myös edelleen esillä Paavalin toisessa kirjeessä korinttilaisille.

2 Kor 3:4 Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. 5 En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, 6 ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

Toisesta kirjeestä korittilaisille välittyvä kuva Paavalin alkuseurakunnalle julistamista opeista on huolestuttava. Ensimmäisten Paavalin kirjeiden välittömässä lähitulevaisuudessa vaanivan ylöstempauksen ja Jumalan vihan vuodatuksen odottelu, jotka nekään eivät olleet mitään lasten iltasatumateriaalia, ovat muovautuneet marttyyrikuoleman ihannoinniksi. Tässä valossa histroiankirjoihin kirjoitetut tarinat kristittyjen tyynestä marssimisesta leijonien ruoaksi areenoille kirvoittaa väkisinkin ajatuksen kuolemaa ja marttyriutta toivovista uskovaisista.

Paavalin alkuseurakunta osa IV

Paavalin kirjeestä galatalaisille nousee päälimmäisenä mieleen alkukirkon valtataistelu. Kirjeessä Paavali on suorastaan vihainen ja hyökkää juutalaista lakia vastaan.

Gal 2:16 Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.

21 Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.

Gal 3:1 Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! 2 Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? 3 Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? 4 Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. 5 Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?

Joku on siis käynyt saarnaamassa galatalaisille lain noudattamista, mutta Paavalin kanta aiheeseen on toinen. Paavalin oppien mukaan ihminen ei löydä vanhurskautta lakia noudattamalla tai toimimalla lain edellyttämällä tavalla. Ihmisen pelastumiminen ei ole kiinni teoista vaan uskosta, eikä pelastustaan voi teoilla ansaita. Galattalaisissa alkuseurakunnissa on siis ollut vastakkain ainakin Paavalin julistama pelastava usko ja lakia noudattamaan vaativa oppi. Räikeimmän hyökkäyksen juutalaista lakia vastaan Paavali tekee luvussa neljä.

Gal 4:8 Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. 9 Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? 10 Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia. 11 Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä.

Paavali toisinsanoen vertaa pakanoiden epäjumalanpalvontaa lain noudattamiseen.

Ga 4:21 Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo? 22 Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen. 23 Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta. 24 Tämä on vertauskuva. Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa. Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. 25 Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa. 26 Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. 27 Onhan kirjoitettu:

-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.

28 Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. 29 Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.
30 Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."
31 Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.

Vertauskuvallaan Abrahamista Paavali rinnastaa Jerusalemissa elävät lakia noudattavat juutalaiset orjiin. Taivaallisesta Jerusalemista, joka viittaa taas aikalaisiin mysteereihin kosmoksen monista tasoista, pääsevät osalliseksi uskossaan laista vapautuneet. Jakeessa 30 Paavali vielä kehottaa karkottamaan kaikki lain mukaan elävät pois uskonyhteisöstä, koska hänen mukaansa lain mukaan elävät eivät voi päästä osalliseksi pelastuksesta. Kirjeessään roomalaisille Paavali myös koskettaa lakiaihetta, joskin huomattavasti pehmeämmin ja myötämielisemmin sanakääntein.

Sama valtataistelu eri kuppikuntien välillä jatkui alkuseurakunnissa vielä vuosikymmeniä Paavalin galatalaisille ja roomalaisille kirjoittamien kirjeiden jälkeenkin. Valtataistelun tulokset ovat nähtävissä myös myöhemmin kirjoitettujen Uuden Testamentin evankeliumeiden teksteissä. Todennäköistä on, että Jeesukseen uskoneet juutalaiset ovat julistaneet lainkuuliaista traditiota kun taas Paavali keräsi pakanakäännynnäisiä, joiden parissa epäilemättä vaatimus lain noudattamisesta olisi heikentänyt menestystä. Juutalaisalkukristittyjen kanta on sittemmin hävinnyt taistelun paikasta auringossa.

Mormonikirkon väite luopumuksesta ja palautetusta evankeliumista jää tämänkin Paavalin kirjeen perusteella vaille pohjaa. Mormonikirkko ei opeta jäsenilleen juutalaisen lain noudattamista, eikä sen puoleen Paavalinkaan oppia. Toisekseen mormonikirkko väittää luopumuksen tapahtuneen vasta apostolien kuoltua, joten galatalaiskirjeestä paljastuva apostolisen aikakauden valtataistelu erilaisten oppinäkemysten välillä ei sovi sekään mormonikirkon narratiiviin.

Paaavalin alkuseurakunta osa III

Ensimmäinen kirje korinttilaisille tarjoaa laajemman näkymän hieman kehittyneempään oppiin kuin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille. Ensimmäinen kirje korinttinlaisille esittää myös kuvan kirkosta, joka on jakautunut useampiin seurakuntiin, joissa esiintyy opillisia ja käytäntöjen eroja sekä sisäisiä ristiriitoja.

1 Kor 1:10 Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. 11 Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. 12 Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. 14 Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. 15 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. 

Paavali toteaakin, ettei erilaisilla käsityksillä ja käytännöillä ole juuri lopputuloksen kannalta merkitystä sikäli kun perustukset ovat kunnossa. Paavali ei siis julista yhtä ainoaa oikeaa oppia ja käytäntöjä vaan hyväksyy myös muiden Jeesuksesta saarnaavien opilliset näkemykset ja rituaalit todetessaan kuinka kaikki lopulta ratkeaa tuomionpäivänä ja kuinka uskovat pelastuvat, vaikka eivät nyt ihan siihen oikeimpaan seurakuntaan kuuluisikaan. Tämä Paavalin opetus ei varmasti ole kovin mieluisa lahkoille ja kulteille, kuten esim. mormonikirkko, jotka opettavat olevansa se ainoa oikea pelastuksen tarjoaja. Mormonikirkon uskonkappaleissa 3-5 esitetyt ajatukset ovatkin olleet Paavalille tuntemattomia.

Paavali toistaa ja painottaa myös edelleen samaa, mitä saarnasi ensimmäisessä kirjeessä tessalonikalaisille, kuinka apostolit elävät köyhyydessä kulkien puolialastomina ansaiten oman elantosa kättensä työllä (1 Kor 4:12). Paavalin apostolinen sananjulistus köyhyydessä itseasiassa näyttää noudattavan sitä, mitä Juha Molari toteaa vätöskirjassaan Q-lähteestä välittyvästä kuvasta Jeesuksen opetuksista.

Q-evankeliumi sanoo happamat maalliselle omistamiselle, luokittelee ihmiset susiin ja lampaisiin sekä moittii miestä kelvottomaksi jo sillä perusteella, jos tämä mies kävi hautaamassa isänsä eikä lähtenyt välittömästi köyhyyteen antautuen Jumalan valtakunnan elonkorjuuseen, paljain jaloin ja ilman kukkaroa.

Vaikka kirjeen neljännessä luvussa Paavali korskuu köyhyydellään ja sillä ettei ota seurakuntalaisilta aineellista omaisuutta niin 1 Kor 9:ssä hän kuitenkin jo näyttää vihreää valoa, että apostoleilla olisi oikeus saada elantonsa sananjulistuksesta. Näin hän tuli avanneeksi oven varojen keräämiselle seurakuntalaisilta saarnamiehille ja mitä ilmeisimmin muutti aiempaa oppia ja Q-lähteen sanomaa aiheesta.

Kirjeen antama kuva Korintin seurakunnista kertoo jäsenistön koostuvan jo useilta eri tasoilta yhteiskunnan hierarkiasssa. Monet jäsenet ovat kouluttamattomia, mutta joukossa on myös joitakin, jotka ovat selkeästi yhteiskuntahierarkiassa korkeammissa asemassa koulutuksen, virkojen tai syntyperänsä puolesta. Ristiriidat jäsenistön kesken ovat oletettavasti seurausta juuri siitä, että paremmin koulutetulilla on hyvin erilaiset näkemykset maailmasta suurimman osan kirkosta muodostavan rahvaan kanssa. Ensimmäisen kirjeen korinttilaisille keskeiset teemat käsittelevät seuraavia aiheita:

1. Kuolleiden ylösnousemus
2. Seksuaaliset suhteet
3. Jäsenten väliset riidat
4. Ruoka
5. Herran ateria (ehtoollinen)
6. Naisen asema
7. Pyhän Hengen lahjat

Kuolleiden ylösnousemus
1 Kor 15 käsittelee ylösnousemusta laajemmin kuin varhaisempi kirje tessalonikalaisille. Arvatenkin Korintin seurakuntalaisilla on ongelmia ymmärtää mistä tässä opissa on kyse ja korinttilaisille kirjoitetussa kirjeessä kuvattu oppi onkin kehittynyt tessalonikalaisille kuvatusta melkolailla toisenlaiseksi, mikä kielii oppiin tehdyistä muutoksista. 1 Kor 15:35-49 kuvaa varsin yksityiskohtaisella tavalla ruumiin ylösnousemusta, mutta Paavalin oppia tässäkohdin ymmärtää paremmin jos tutustuu varhaisiin juutalaisiin mysteereihin, joista mm. Danielin kirjan kaltaiset apokalypsitekstit ammentavat. Aikalaisille mysteereille oli tyypillistä, että ne uskoivat maailmankaikkeuden muodostuvan useasta tasosta ja olennot saattoivat siirtyä tasolta toiselle. Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille ilmentää tätä uskomusrakennelmaa selittämällä seurakunnan jäsenille kuinka ylösnousemus ei tarkoita kuolleen fyysisen kehon ylösnousua vaan hengellisen kehon ylösnousemista. Siinä missä tessalonikalaisille aiemmin Paavalin voidaan päätellä opettaneen fyysisen kehon ylösnousemusta niin nyt koko ylösnousemus onkin eräänlainen muuntuminen fyysisestä hengelliseen, maallisesta taivaalliseen.

1 Kor 15:50 Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. 51 Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, 52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.

Fyysinen ylösnousemus ja lihallisen kehon pääsy Jumalan valtakuntaan on suorastaan kielletty. Pasuunan soidessa jokainen uskova ja uskovaisena kuollut saa katoamattomana henkiolentona paikkansa Jumalan valtakunnassa. Opillisesti koko metafyysiikka on kirjoitettu tähän kirjeeseen siis uudelleen ja Paavali näyttää omaksuneen ainakin mielen ja kehon dualismin kreikkalaisten filosofien metafysiikasta.

Seksuaaliset suhteet
Ensimmäinen kirje korinttilaisille käsittelee seksualisuuteen ja ihmisuhteisiin liittyviä kysymyksiä parissakin kohdassa. Kirjeen viidennessä luvussa mm. ilmenee jonkun makaavan äitipuolensa kanssa, minkä Paavali tuomitsee kovin sanakääntein todeten, etteivät edes pakanat tee niin.
Paavali jatkaa viidennessä luvussa siveettömän elämän tuomitsemista kehottaen seurakuntalaisia sulkemaan ulos yhteisöstä ne, jotka eivät elä yhteisön siveellisyyskäsitysten mukaan, mutta samalla kehottaa olemaan tuomitsematta ulkopuolisia.

Kuudennessa luvussa Paavali tuomitsee prostituoitujen palveluja käyttävät jäsenet ja suoranaisesti käskee pidättäytymään tällaisesta toiminnasta.

Seitsemännessä luvussa Paavali toteaa selibaatin olevan suotavaa, joskaan ei pakollista. Mikäli seurakuntalaiset eivät kykene elämään Paavalin esimerkin mukaan selibaatissa niin heidän tulee olla sukupuolisessa kanssakäymisessä ainoastaan oman puolisonsa kanssa. Puolisoiden välinen seksuaalinen kanssakäyminenkin olisi hänen mukaansa rajoitettava minimiin, jotta he voisivat keskittyä rukoukseen. Selvää on, että perheen perustaminen ja lasten hankinta ei ole ollut Paavalin alkuseurakunnassa kovin tärkeää ja avioeron jälkeen uudelleen naiminen ei ollut suotavaa. Jakeet 25-31 linjaavat kuinka avioituminen itseasiassa johtaa Paavalin mielestä ahdinkoon.

28 Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää. 29 Sanon teille, veljet: aika on käymässä vähiin. Siksi niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan, 30 surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi; niiden, jotka ostavat jotakin, on oltava kuin eivät saisi pitää ostamaansa, 31 ja niiden, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään hyötyä. Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.

Paavalin alkuseurakunnassa painopiste on siis ollut hyvin kaukana mormoniopin perhekeskeisyydestä tai vanhoillislestadiolaisista suurperheistä. Paavalin näkemyksen mukaan apokalyptinen loppu koittaa niin pian, ettei perhettä ja lapsia yksinkertaisesti kannata enää hankkia. Jakeisa 36-38 Paaavali vielä toteaa kuinka parasta olisi jos vaimo pysyisi neitsyenä tai mikäli mahdollista jättää kokonaan avioitumatta. Kehotuksen sisällön ymmärtää paremmin kun muistaa miten avioliitot aikoinaan olivat järjestettyjä. Avioliitoilla lujitettiin perhekuntien välisiä suhteita, joten avioliiton poliittinen ulottuvuus on Paavalin opissa edelleen mahdollinen, mutta seksuaalisen puolen Paavali pyrkii estämään.

Jäsenten väliset riidat
Korintissa on kirjeestä päätellen useampia paikkoja joissa seurakuntalaiset kokoontuvat eli kyseessä ei ole enää pieni yhdessä kodissa kokoontuva joukko ihmisiä. Seurakuntalaisten toisistaan poikkeavat sosiaaliset asemat käyvät myös hyvin ilmi.

1 Kor 6:1 Kun teidän keskuudessanne jollakin on riita-asia toisen kanssa, kuinka hän julkeaa viedä sen pakanoiden ratkaistavaksi? Miksi hän ei jätä sitä pyhien ratkaistavaksi?

Korintti oli kirjeen kirjoittamisen aikaan roomalainen siirtokunta, jossa noudatettiin roomalaista lakia ja käytäntöjä. Rahvaalla ei ollut käytännön mahdollisuuksia hakea itselleen oikeutta roomalaisista tuomioistuimista, sillä roomalaisessa tuomioistuimessa suosittiin varakkaampaa ja/tai korkeammassa sosiaalisessa asemassa olevaa lähes poikkeuksetta. On siis selvää, että seurakunnassa eri sosiaaliluokkien välillä oli erimielisyyksiä monissakin asioissa, jopa siinä määrin, että parempiosaiset veivät niitä roomalaisiin tuomioistuimiin. Näille riidoille Paavali haluaa kirjeellään laittaa pisteen ja samalla siirtää valtaa seurakuntien parempiosaisilta riisumalla heiltä roomalaisessa yhteiskunnassa aseman suomia etuja.

Ruoka
Ensimmäisen kirjeen korinttolaisille ruokaan liittyvät ohjeet vaativat myös laajempaa ymmärrystä ajan kulttuureista ja uskomuksista. 1 Kor 8 käsittelee epäjumalille uhrattua lihaa, mutta luku päättyy hieman omituisesti.

1 Kor 8:13 Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.

Liha oli harvinaista ja kallista, eikä sitä ollut vapaasti tarjolla kaikille. Varsinkin rahvaalle lähestulkoon ainoa tarjolla ollut tapa saada lihaa oli osallistua uhrijuhliin temppeleissä. Uhrijuhlissa teurastettiin uhrieläin, josta sitten tietty osa uhrattiin polttouhrina kulloisellekin jumalalle, mutta loppu ruho jaettiin papiston ja uhrijuhlaan osallistuvien kesken. Näin osallistuja pääsi mahdollisesti osalliseksi uhrista ja uskomusten mukaan syömällä uhratun eläimen lihaa he pääsivät yhteyteen kyseisen jumalan kanssa. Toisinaan temppeleiden papisto myös myi uhrieläimen lihat lihakauppiaille saadakseen rahaa, joten lihakauppiailtakin ostettava liha oli hyvin todennäköisesti jollekin jumalalle uhrattua ja sitä kautta jonkin jumalan omaa.

  1 Kor 10:19 Mitä tällä tarkoitan? En sitä, että epäjumalille uhrattu liha sinänsä olisi jotakin tai että epäjumalat olisivat jotakin todellista. 20 Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. 21 Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään. 22 Emme kai halua herättää Herran kiivautta? Olemmeko muka häntä vahvempia?

Paavali siis tuomitsee epäjumalille uhratun lihan syömisen, jotteivät nämä epäjumalat (demonit) pääsisi ruoan kautta vaikuttamaan uskovaiseen.

Herran ateria (ehtoollinen)
1 Kor 11:17-34 antaa kuvan millainen Paavalin alkuseurakunnassa nautittava ehtoollinen on ollut. Ehtoollinen on ollut seurakunnan kokoontuminen, jossa on nautittu yhteinen ateria. Arvatenkin seurakunnassa on ollut epätietoisuutta siitä miten tätä ateriaa tulisi nauttia ja jakaa osallistujien kesken kun Paavali huomauttaa joissain kokoontumisissa osallistujien syöneen omia ruokiaan ja juomiaan. Paavalin opettama ehtoollinen on mitä ilmeisimmin tarkoittanut jonkinlaisia nyyttikestejä, joihin jokainen jäsen on tuonut kykynsä mukaan ruokaa ja juomaa ja joka sitten tuli jakaa tasapuolisesti kaikkien osallistujien kanssa. Osallistujien saapumisajatkin kokoontumisiin näyttävät vaihdelleen, arvatenkin osallistujien erilaisten yhteiskunta-asemien takia, Paavalin ohjeistaessa jakeessa 33 odottamaan kaikkein saapumista ennen aterian aloittamista.

Koska juutalaiseen perinteeseen kuului, että uhrit jumalalle voitiin suorittaa vain Jerusalemin temppelissä, johon siis lainkuulaisen juutalaisen odotettiin tuovan kymmenyksensä, jotka hän sitten nautti uhrijuhlassa temppelin pappien ja perheensä kanssa, niin varsinaista temppeliuhrausta Israelin Jumalalle ei voitu tehdä muualla. Paavali näyttää kuitenkin oivaltaneen, että seurakunnalla on hyvä olla joku vastaava ruoka kuin temppeleiden uhrijuhlat, jotta ihmiset kiinnostuisivat yhteisöstä. Mikäpä sen paremmin olisikaan houkutellut aikalaisia ihmisiä paikalle, etenkin rahvasta, kuin tarjolla oleva ateria?

Nykyisin kirkoissa ja seurakunnissa tarjottava ehtoollinen on selkeästi hyvin kaukana Paavalin alkuseurakunnan ehtoolliskäytännöistä. Lähimmäksi kaiketi pääsevät joidenkin uskonyhteisöjen kodittomille suunnatut soppakeittiöt.

Naisen asema
1 Kor 11:1-16 antaa seurakunnalle ohjeita naisen asemasta ja pukeutumisesta. Pitää muistaa, että aikalaisen näkemyksen mukaan nainen oli miehensä omaisuutta. Roomalaisesa yhteiskuntajärjestyksessä mies oli perhekunnan patriarkka, jonka alle hierarkiassa muut asettuivat ja joihin perhekunnan patriarkalla oli absoluuttinen valta (mm. hänellä oli oikeus niin halutessaan tappaa tai myydä lapsensa orjiksi). Tämän saman hierarkian Paavali myös kopioi alkuseurakuntaan arvatenkin välttääkseen suurempia konflikteja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Paavalin näkemyksen mukaan nainen, joka rukoilee paljain päin on häpeäksi miehelleen. Kielellisesti Paavali vertaa paljaspäin rukoilevaa naista kaljuksi ajettuun päähän, joka aikalaisessa kulttuurissa oli suurimpia nöyryytyksiä ja käytännössä orjan tunnus. Naisen asema Paavalin alkuseurakunnassa seuraakin aikalaisia roomalaisia käytäntöjä, joskin seksiin liittyvät siveellisyysvaatimukset vähensivät merkittävästi naisten raskauksia ja näin ollen riskiä kuolla synnytyksissä, mikä on ollut aikalaisille naisille varmasti iso ja merkittävä muutos.

1 Kor 14:23 vielä paimentaa naisia olemaan hiljaa seurakunnassa ja esittämään kysymyksensä oman perhekuntansa patriarkalle kotona, joten Paavali edelleen vahvistaa roomalaista patriarkaalista perhejärjestystä seurakunnissaan.

Pyhän Hengen lahjat
1 Kor 12 esittelee Paavalin alkuseurakuntaan Pyhän Hengen armolahjat. Paavali julistamat armolahjat ilmenevät kaikki siten, että ne ovat hyödyksi yhteisölle.

4 Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. 5 Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 6 Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. 7 Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.

Erilaiset armolahjat eivät kuitenkaan tee seurakunnan jäsenistä eriarvoisia.

21 Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." 22 Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. 23 Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. 24 Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, 25 jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. 26 Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.

1 Kor 14 toteaa kuinka kuka tahansa mies voi profetoida, puhua kielillä tai parantaa, eivätkä armolahjat olleet millään tavalla sidoksissa pappeusasemaan seurakunnassa. Jos joku profetoi niin muilla oli lupa arvostella, jos joku puhui kielillä niin toisen tuli tulkita jne. Koko seurakunta siis osallistui ja kerrallaan vain kaksi tai kolme olivat samanaikaisesti äänessä. Kaavamaiset keskusjohtoiset oppikäsitykset ja toimitukset eivät siis näytä kuuluneen Paavalin alkuseurakunnan toimintatapoihin ja uskomuksiin. Helena Ronkainen toteaa pro gradussaan:

Myös Korintin seurakunnan toimijat hyödyntävät ekstaasi- ja transsitiloja. Paavalin mielestä Korintin seurakunnan tulee integroitua sisäisesti, mutta seurakunnan yhteisten kokoontumisten tulee olla sellaisia, että ne ovat myös ulkopuolisten ymmärrykselle sopivia. Uskonnollisuudessa korinttilaisten tulee keskittyä kollektiivisuuteen: siihen, mikä rakentaa seurakuntaa. Korintissa tulee Paavalin mielestä hyödyntää tulkitsemattoman glossolalian sijaan profetointia ja tulkittua glossolaliaa. Nämä vastaavat Winkelmanin mallissa meedioiden roolia. Paavalin suositus uskonnollisesta toimijuudesta Korintin seurakunnalle on kuitenkin jännitteinen: näitä meedion rooliin kuuluvia tehtäviä tulisi toteuttaa osittain shamaanin roolista käsin. Paavali edellyttää, että kielilläpuhuva hallitsee itseään ja tajunnantilojaan. Meedioiden roolissa transsit ovat spontaaneja ja hallitsemattomia. Shamaanin roolissa henkilö pystyy hallitsemaan itseään ja tajuntaansa.

Nykyisissä uskonliikkeissä karismaattiset saarnamiehet hyödyntävät voimakkaasti joukkohypnoosia ja transsitiloja, joilla he lietsovat yleisönsä uskonnolliseen hurmokseen. Tällainen karismaattisuus on kuitenkin marginaali-ilmiö nykyisissä uskonliikkeissä, vaikka Paavalille juuri tämä toimintamalli Ronkaisen pro gradun perusteella on ollut keskeinen.

Ensimmäinen kirje korinttilaisille on paimenkirje kirkolle, jossa samassa kaupungissa kokoontuvat kotiseurakunnat ovat aloittaneet dialogin oikeasta opista. Estääkseen seurakuntien välisten riitojen syntymistä Paavali joutui käsittelemään monenlaisia aiheita, joista ensimmäisessä kirjeessä tessalonikalaisille ei ollut minkäänlaisia viittauksia. Kun seurakuntiin on tullut mukaan paremmin koulutettuja ihmisiä on oppeja jouduttu muokkaamaan, koska samat alkeelliset selitykset, jotka aiemmin ovat ehkä toimineet, eivät enää vakuuta kaikkia. Ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille välittyvä kuva alkuseurakunnasta ei siis ollut vähäisimmissäkään määrin yhtenäinen joukko samanmielisiä uskovaisia vaan kirjava joukko, jossa esiintyy myös sisäisiä ristiriitoja. Paavalin viesti keskinäisille erimielisyyksille opista on selkeä: "Älkää kinastelko kuka seuraa ketä ja mikä opetus on se oikea, kyllä Jumala sitten ratkaisee ongelmat kun apokalypsi tulee." Samalla teologia näyttää ottaneen merkittäviä metafyysisiä kehitysaskelia kun fyysisen ruumiin ylöstempaus pilviin on vaihtunut apokalypsin käynnistämään muutokseen ajallisesta fyysisestä ruumiista ajattomaan hengelliseen ruumiiseen.

Paavalin alkuseurakunta osa II

Apokalyptinen maailmanlopun odostus, jota VT:n Danielin kirja julistaa, muodostaa siis Paavalin opillisen ytimen kuten totesin edellisen kirjoitukseni lopussa. Kirjoittaessaan kirjeitään Paavali ei tiennyt tai edes aavistellut kirjoittavansa tekstiä, joka kanonisoitaisiin innoitetuiksi pyhiksi teksteiksi, joten ehkäpä ei ole myöskään aiheellista lukea hänen tekstejään sellaisina vaan juuri sellaisina kuin Paavali ne kirjoitti: kirjeinä ja kirjeenvaihtona hänen ja seuraajien välillä etsimättä niistä sen kummempia piilomerkityksiä.

Paavalin omakätisistä kirjeistä vanhin, ensimmäinen kirje tessalonikalaisille, raottaakin ikkunaa niihin oppeihin, joita varhaisimmat Paavalin seuraajat hänen suustaan kuulivat ja joihin he uskoivat.

1 Tess 1:8 Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikuinnut Makedoniaan ja Akhaiaan, onpa uskonne Jumalaan tullut tunnetuksi kaikkialla muuallakin. Meidän ei tarvitse siitä puhua, 9 sillä kaikki kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa 10 ja odottamaan taivaasta hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta.

Tässä on Paavalin sanoma Tessalonikan seurakunnalle pähkinänkuoressa. Paavali on Tessalonikassa käydessään saarnannut kuinka ihmisten tulee luopua kuolleiden idolien palvonnasta ja polyteismistä sekä kääntyä oikean elävän Israelin Jumalan palvelijaksi odottamaan Jumalan Poikaa, joka pelastaa häneen uskovat hyvin pian maailmaan lankeavalta Jumalan vihalta.

Kirjeen viimeisessä luvussa Paavali vielä tähdentää ja muistuttaa seurakuntaansa välittömässä lähitulevaisuudessa vaanivasta Jumalan vihan vuodatuksesta.

Seurakuntalaisten välisistä suhteista Paavali opetti näin..

1 Tess 4:1 Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. 2 Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet.3 Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! 4 Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. 5 Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa.6 Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. 7 Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. 8 Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.

..mikä on ollut aikalaisille kreikkalaisille varmaankin melkoisen oudolta kuullostava asia. Paavalin oppien mukaan seksuaaliset halut vaivaavat pakanoita ja vapaa omien seksuaalisten halujen toteuttaminen on syntiä. Ymmärtääkseen mitä Paavali tarkoittaa jakeessa 6 pitää muistaa kuinka roomalaisen oikeuskäsityksen mukaan nainen oli miehen omaisuutta. Näin ollen seksuaalinen kanssakäyminen muiden kuin oman naisen kanssa rinnastuu varastamiseen. Paavali siis opettaa kreikkalaisille seuraajilleen uudenlaista käsitystä, jossa miehen on pitäydyttävä seksistä muiden kuin oman vaimonsa kanssa.

Paavali myös kirjoittaa kirjeessään kuinka kreikkalaiset vainosivat Paavalin käännyttämiä.

1 Tess 2: 14 Näin te, veljet, pidätte esikuvananne Juudeassa olevia Jumalan seurakuntia, jotka tunnustavat Kristuksen Jeesuksen. Teidän omat maanmiehenne ovat kohdelleet teitä yhtä huonosti kuin juutalaiset sikäläisiä uskovia.

Paavali ei itseasiassa mainitse ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille sanallakaan juutalaisia, joten oletettavaa on, että hänen Tessalonikassa oleva seurakuntansa koostuu yksinomaa pakanakäännynnäisistä, toisin kuin apostolien teot väittää.

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille tarjoaa vielä mielenkiintoisen pilkahduksen ensimmäisiin Paavalin seuraajien uskomuksiin:

1 Tess 4:13 Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. 14 Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. 15 Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. 16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. 17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. 18 Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.

Sanamuodot paljastavat, ettei Paavali ollut saarnannut kuoleman jälkeisestä elämästä käydessään Tessalonikassa sillä tässä kohdin hän esittää asian uutena, ei niinkään muistutuksena kuten jotkin muut kirjeessä käsitellyt asiat. Voidaan siis spekuloida, että joku seurakunnan jäsen on mahdollisesti kuollut tai kuolemaisillaan ja aihetta on kysytty Timoteukselta, joka kirjeen mukaan on juuri palannut Tessalonikasta Paavalin luokse Ateenaan. Mitä ihmisille tapahtuu kuoleman jälkeen ei siis ollut Paavalin saarnaaman opin keskiössä lainkaan kun hän saarnaamisensa pakanoille aloitti ja tässä on esitelty seurakunnalle uusi oppi kuolleiden ylösnousemuksesta. Tämä asettaa kysymyksen: Keksiikö Paavali jatkuvasti uutta sitä mukaa kun seuraajat esittivät kysymyksiä? Uskovina kuolleiden herättäminen henkiin ja ylöstempaus pilviin kohtaamaan Herra on opillisesti ollut uusi ajatus tessalonkalaiselle seurakunnalle.

Ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille Paavali myös korostaa kuinka hän ja Timoteus ansaitsivat itse elantonsa saarnaamistyönsä ohessa. He eivät siis ottaneet vastaan tai pyytäneet seurakunnalta varoja itsensä elättämiseksi.

1 Tess 2: 9 Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 10 Te voitte todistaa, ja itse Jumala, että käytöksemme teitä uskovia kohtaan oli puhdasta, oikeudenmukaista ja moitteetonta.

Saman viestin omavaraisuudesta Paavali toistaa hieman myöhemmin.

1 Tess 4:11 Pitäkää kunnia-asiananne, että elätte rauhallisesti, hoidatte omat asianne ja ansaitsette toimeentulonne kättenne työllä, niin kuin olemme käskeneet. 12 Näin te elätte ulkopuolistenkin mielestä nuhteettomasti ettekä tarvitse kenenkään apua.

Paavalin oppien mukaan jokaisen tuli siis elää rauhallisesti ja ansaita toimeentulonsa omalla työllään. Varojen kerääminen seurakunnalta johtajien ylläpitämiseksi ei ole kuulunut Paavalin alkuseurakunnan oppiin ja käytäntöihin ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Alkukirkon keskeinen sanoma mikä, sai ensimmäiset ihmiset liittymään seurakuntaan, on siis ollut nimenomaa pelastuminen pikaisesti koittavalta Jumalan vihalta ja tuholta. Tessalonikan alkuseurakunnan jäsenet eivät liittyneet mukaan päästäkseen osalliseksi kuolleiden ylösnousemuksesta, he eivät yksinkertaisesti odottaneet lainkaan kuolevansa. He uskoivat pelastetujen lentävän pilviin juhlimaan Jeesuksen kanssa kun Jumalan viha tuhoaa pahat ihmiset.

Nykykristityille ja kristillislähtöisille yhteisöille, kuten mormonismi tai Jehovan todistajat, ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille välittyvä käsitys alkukirkon uskomuksista ja opeista on varmasti hyvin vieras. Pelastuminen kuolemanjälkeiseen elämään ja sielun jatkumo paratiisiin, tai mormonismin terrestiseen, telestiseen tai selestiseen kirkkauteen, ovat olleet Paavalin alkuseurakunnan ensimmäisille jäsenille täysin vieraita heidän liittyessään yhteisön jäseniksi. Paavalin ensimmäiset seuraajat ovat uskoneet taivaista tulevaan vapahtajaan, joka säästää heidät maailmaa pian kohtaavalta Jumalan vihan vuodatukselta. Ensimmäisille jäsenille Tessalonikassa on korostettu myös sukupuolisesti puolisolleen uskollista elämää ja sitä kuinka jokaisen, ml. apostolien, tulee elättää itsensä kättensä työllä eikä vaatia ylläpitoa muilta.

Paavalin alkuseurakunta osa I

Mormonit kertovat ylpeillen kuinka heidän evankeliuminsa on palautettu evankeliumi ja kuinka kristikunta ajautui luopumuksen tilaan apostolien kuoltua. Näin sanomalla he yrittävät luoda mielikuvan kuinka alkuseurakunnassa olisi uskottu ja palvottu jumalia samalla tavalla kuin miten he nykyään palvovat. Väitteen paikkansapitävyyttä voi arvioida tutustumalla Raamatun Uudesta Testamentista löytyviin autenttisiin Paavalin kirjeisiin sekä aikakauden historiantutkimukseen. Nykypäivän historiantutkijat ovat jokseenkin yksimielisiä, että Paavali on itse sanellut tai kirjoittanut seuraavat seitsemän kirjettä:

1. Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
2. Kirje galatalaisille
3. Ensimmäinen kirje korinttilaisille
4. Kirje filippiläisille
5. Kirje Filemonille
6. Toinen kirje korinttilaisille
7. Kirje roomalaisille

Muista Paavalin nimiin kirjoitetuista kirjeistä tutkijat eivät ole enää yksimielisiä ja joitakin kirjeitä valtaosa tutkijoista pitää muiden kuin Paavalin kirjoittamina niissä käytetyn kielen ja esiintyvien teemojen takia.

Kirjeet on yllä lueteltu aikajärjestykseen ja ensimminen kirje tessalonikalaisille on kirjoitettu n. vuonna 50 kun taas kirje roomalaisille on kirjoitettu n. vuonna 57. Näistä kirje roomalaisille on pisin ja teologisesti merkittävin kuvaten pitkälti kristinuskon perusteemat yhdessä tekstissä. UT:sta löytyvät muut tekstit on kaikki kirjoitettu näiden kirjeiden jälkeen, joten niiden kirjoittamiseen nämä kirjeet ovat olleet jo oletettavasti vaikuttamassa ja siten niissä esiityvät opit ovat kehittyneet näistä protokristillisistä teksteistä

Ymmärtääkseen millaista oppia Paavali saarnasi pitää ensimmäiseksi ymmärtää ensimmäisen vuosisadan juutalaisuutta. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuden juuret voidaan sijoittaa Aleksanteri Suuren aloittamaan valloitettujen alueiden hellenisöinnin ja synkretismin aikaan. Hellenisöinnin seurauksena kaupunkien hallintokieli oli kreikka ja ylimystö omaksui kreikkalaisen kulttuurin elementtejä ja koulutuksen. Aikalaiset juutalaiset suhtautuivat ristiriitaisesti hellenisöintiin ja erirityisesti synkretismiin, mistä seurasi, että ryhmittymien välillä oli jatkuvaa kitkaa siitä miten paljon kreikkalaisia elementtejä juutalaisuuteen voidaan integroida menettämättä omaa identiteettiä. Ristiriitojen seurauksena syntyi lukuisia lahkoja, jotka kaikki julistivat omaa ainoaa oikeaa juutalaisuuttaan ja mm. yhden tällaisen ryhmän, joka suhtautui kielteisesti hellenisöintipyrkimyksiin, eristäytymisen seurauksena syntyivät myös kuolleen meren kääröt. Toinen merkittävä ryhmittymä, joka vastusti hellenisöintiä oli makkabealaiset, jotka onnistuivat jopa hetkellisesti makkabealaiskapinana tunnetun tapahtuman aikaan valtaamaan Jerusalemin kreikkalais-syyrialaisen kuningaskunnan vallan alta muutamaksi vuodeksi.Tätä aikakautta edustava teksti VT:ssä on Danielin kirja. Danielin kirjan ensimmäinen puolisko kertoo moraalitarinaa kuinka vieraan vallan alla olevien juutalaisten ei tule kumartaa vieraita jumalia, vaikka tarina on sijoitettu kirjoitusajankohtaan nähden kaukaiseen menneisyyteen. Danielin kirjan toinen puolisko on sarja näkyjä ja profetioita, joista luonnollisesti osa on jo tekstiä kirjoittaessa tapahtunut kuten mm. seuraava kohta:

8:20 Kaksisarvinen pässi, jonka näit, tarkoittaa Meedian ja Persian kuninkaita. 21 Vuohipukki on Kreikan valtakunta, ja suuri sarvi sen otsassa on valtakunnan ensimmäinen kuningas. 22 Sarven murtuminen ja tilalle nousseet neljä sarvea tarkoittavat, että siitä kansasta nousee neljä kuningaskuntaa. Niillä ei kuitenkaan ole ensimmäisen kuninkaan voimaa.

Näille hallitsijoille löytyvät vastaavuudet historiasta. Kreikan valtakunnan ensimmäinen kuningas oli Filippos II, Aleksanteri Suuren isä. Aleksanteri Suuren valtakunta lopulta murtui ja hänen kuolemansa jälkeen valtakunta jaettiin hänen neljän kenraalinsa kesken. Danielin kirjan luku 11 kertoo samaa tarinaa:

11:2 "Nyt kerron sinulle totuuden: Katso, Persialle on nouseva vielä kolme kuningasta, ja neljäs on hankkiva rikkautta enemmän kuin kaikki muut. Tultuaan rikkautensa avulla vahvaksi hän suuntaa kaiken voimansa Kreikan valtakuntaa vastaan. 3 Sitten nousee sankarikuningas, ja hänen valtansa on oleva suuri, ja hän tekee mitä tahtoo. 4 Mutta kun hän on noussut valtaan, hänen kuninkuutensa murtuu ja jakautuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä ole enää niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Hänen valtakuntansa revitään hajalle, ja se joutuu vieraille, ei hänen jälkeläisilleen.

Sama historiallinen tarina siis toistuu Danielin kirjassa useaan otteeseen yhä uudelleen kerrottuna hieman eri metaforia käyttäen. Roomalaisetkin saapuvat näyttämölle luvun 11 jakeessa 30:

30 Lännestä tulevat laivat hyökkäävät hänen kimppuunsa, ja hän kääntyy peloissaan takaisin ja purkaa suuttumuksensa Pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suhtautuu suopeasti niihin, jotka hylkäävät Pyhän liiton.

Danielin kirja julistaa Pyhän liiton pitävät juutalaiset viisaiksi, joihin kirjan kirjoittajat luonnollisesti lukevat itsensä, ja hellenisöintiin taipuneet luopioiksi.

Danielin kirjan kirjoitusajankohta voidaan määrittää sen mukaan missä sen sisältämät "ennustukset" alkavat mennä pieleen, mikä tapahtuu luvun 11 jakeessa 42, jonka jälkeen Danielin kirja ennustaa pohjoisen kuninkaan Antiokhos IV:n valtaavan Egyptin, Libyan ja Etiopian, sekä ennustaa hänen kuolemansa Jerusalemin ja Välimeren välisellä alueella. Antiokhos IV ei onnistunut valtaamaan Egyptiä kokonaan, puhumattakaan Libyasta ja Etiopiasta ja hän kuoli Babyloniaan suuntautuneella sotaretkellä vuonna 164 eaa. Danielin kirja on siis kirjoitettu ennen kuin tieto Antiokhos IV:n kuolemasta Babyloniassa on saavuttanut kirjoittajan, sillä kirjoittaja ei tiedä miten Antiokhos IV:n tarina päättyi. Luvussa 12 Danielin kirja kuvaa apokalyptisen taivaallisen armeijan tulevan pelastamaan kansan eli teksi siirtyy historian kuvauksesta apokalyptiseen teologiaan, josta kumpuavat apokalyptisten kulttien ja lahkojen jumalallisen intervention ja maailmanlopun odotukset.

Kuten historia todistaa niin Danielin kirjan ihan nurkan takana vaanivaa apokalyptista interventiota ei koskaan tapahtunut, mutta tästä apokalyptisestä perinteestä ammensivat reilut sata vuotta myöhemmin monet apokalyptiset kultit ml. Paavalin muotoilema alkukristillinen oppi. Apokalyptinen uskonperinne siis syntyi vastavoimaksi kreikkalaisten valloittamillaan alueilla harjoittamalle hellenisöinnille ja synkretismille kun verrattain pieni ja merkityksetön juutalainen kansa jäi aikalaisten suurvaltojen temmellyksessä jalkoihin. Juutalaiset eivät tälla aikakaudella olleet politiikan päänäyttämöllä, eivätkä edes itsenäisiä. Juutalaisten unelmat itsenäisyydestä ja Tooran julistamasta Jerusalemista maailmankaikkeuden keskipisteenä kulminoituvat apokalyptisten kulttien odotellessa Danielin kirjassa luvattua Jumalalta tulevaa pelastusta, joka sijoittuu myös Paavalin opin keskiöön.

Taivaallinen sotajoukko

Luuk 2: 13 Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Taivaallinen sotajoukko ylistämässä Jeesuksen syntymää. Miksi? Sikäli kun kristinuskon opeista olen mitään ymmärtänyt niin Jumala on kaikkivaltias, joten lienee paikallaan kysyä: "Mihin Jumala tarvitsee sotajoukkoa?" Viittaus taivaalliseen sotajoukkoon, Jumalan armeijaan, on turha, sillä Jumala kaikkivaltiaana ei tarvitse sotilaita saatika armeijaa torjuakseen pahuutta tai pahoja henkiä. Onkin siis yllättävää  kuinka kristinuskon pyhistä teksteistä löytyy viittauksia kaikkivaltiaan Jumalan tahtoa toteuttavaan sotajoukkoon, koska tuollaisella joukolla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä.

Syytä taivaallisen sotajoukon esiintymiselle Raamatussa onkin siis syytä etsiä muualta kuin kristinuskon teologiasta. Ymmärtääkseen mistä on kyse pitää palata aikaan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta aina Kaanaan uskontoon, josta juutalaisuus vuosisatojen saatossa kehittyi. Pari vuotta sitten kirjoitin Vanhan Testamentin historiasta, jossa kävin läpi miten Yahwe nousi Juudean kuningaskunnan pääjumalaksi. Tuolloin Juudeassa ja Israelissa edelleen palvottiin monia Kaanaan panteonin ("elohim" suom. Elin lapset) jumalia. Korkeimpina jumalina Kaanaan panteonissa oli El Elyon ja hänen vaimonsa Asherah, joka oli muiden jumalten äiti. Kaanaan panteonin Yahweh oli Ba'alin taivaallisten  sotajoukkojen johtaja. Varhaisimmat Raamatulliset tarinat kuvaavat Yahwen jumalallisena soturina, joka johti taivaan sotajoukkoja Israelin vihollisia vastaan. Yahweh oli siis alkujaan sodanjumala, joka korotettiin Juudeassa kansalliseksi pääjumalaksi.

Pronssi- ja rautakauden kosmologioissa oli tyypillistä uskoa kuinka maanpäällisillä tapahtumilla ja paikoilla oli vastineet taivaissa. Tämä näkyy juutalaisessa Kabbalahin mystiikassa, jossa maailmankaikkeus muodostuu maan yläpuolella olevista seitsemästä taivaan tasosta. Myös kristinuskon perustaja Paavali viittaa näihin taivaan tasoihin toisessa Korinttolaiskirjeessä:

 2 Kor 2:1 Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. 2 Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

On siis selvää kuinka Paavalin aikana protokristillisissä uskomuksissa taivaan eri tasot olivat vielä keskeisessä asemassa ja maanpäällisille tapahtumille ja paikoille oli Paavalin uskomuksissa vastineet taivaan eri tasoilla. Myös näihin taivaan tasoihin viittaa raamatuntutkija Richard Carrier, jonka tutkimustuloksista kirjoitin n. kolme vuotta sitten. Tässä varhaisten uskontojen viitekehyksessä taivaallinen sotajoukko löytää merkityksensä sen taistellessa taivaissa samaan aikaan omia taistelujaan kuin maallisetkin sotajoukot taistelivat omia vihollisiaan vastaan. Pronssi- ja rautakautisten uskomusten mukaan taistelujen lopputulos päätettiin taivaissa käytävissä taisteluissa eikä niinkään maallisten armeijoiden kykyjen ja/tai kokojen perusteella. Tästä usein seurasikin se, että sodan hävinneen osapuolen jumalaa palvoneet hylkäsivät jumalansa ja ryhtyivät palvomaan voimakkaammaksi osoittautunutta jumalaa.

Kristillisen kaikkivaltiaan Jumalan sotajoukot onkin peritty polyteistisiltä ajoilta kun jumalat eivät vielä olleet kaikkivaltiaita ja taistelivat taistelujaan keskenään taivaissa näin ratkoen ihmisten kohtaloita maan päällä.

Jeesuksen luut

Sopivasti pääsiäisen aikaan julkaistiin maailman uutispalveluissa tarinaa jälleen kerran Jeesuksen perhehaudan löytymisestä. Asiasta uutisoivat näyttävästi ainakin seuraavat mediat:

The Independent 

The Jerusalem Post 

NBC News 

NY Times 

The Mirror

Itsessään hauta ei ole mikään uusi löytö vaan se löydettiin jo 1970 -luvulla ja se tunnetaan Talpiotin hautana. Talpiotin haudasta kertoo myös dokumenttielokuva "The Lost Tomb Of Jesus", joka ilmestyi 2007. 

Uutisen aiheesta tänä päivänä tekee se, että nyt samaiseen hautaan on linkitetty myös vuonna 2002 yksityisistä kokoelmista julkisuuteen ilmestynyt Jaakobin luuarkkuna tunnettu muinaisjäännös, josta myös on oma TV-dokukmenttinsa. Jaakobin luuarkun aitoudesta käytiin oikeutta aina vuoteen 2012 asti, jolloin oikeudessa sen todettiin olevan aito muinaisjäänne, eikä väärennös. Talpiotin haudasta ja Jaakobin luuarkusta sittemmin otettujen näytteiden perusteella on pystytty osoittamaan, että myös Jaakobin luuarkku on viettänyt suurimman osan ajastaan samaisessa Talpiotin haudassa tai ainakin hyvin lähellä sitä. Hautaan on haudattu ihmisiä, joiden nimet ovat hyvinkin tuttuja Uudesta Testamentista. Kun samasta haudasta löytyvien Jeesukseen ja hänen lähipiiriinsä viitattujen nimien määrä kasvaa niin todennäköisyys sille, että kyseessä olisi jonkun muun kuin historiallisen Jeesuksen maalliset jäänteet pienenevät entisestään. Toronton yliopistosta aiheen matemaattista todennäköisyyttä on laskenut Andrey Feuerverger ja hänen arvionsa mukaan todennäköisyys sille, että Talpiotin hauta on jonkun muun kuin Jeesuksen perhehauta vaihtelee välillä 1:600 ja 1:1 000 000 riippuen muuttujista, mutta tämä arvio oli tehty ennen kuin Jaakobin luuarkkua oli Talpiotin hautaan linkitetty.

Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan miten vertaisarvioidut tiedejulkaisut tulevat viimeisimpiä löydöksiä käsittelemään. Nähtäväksi jää vahvistetaanko tulokset vai löydetäänkö niistä jotain huomautettavaa. Selväähän on, että jos tulokset vahvistetaan alkaa kristinuskon suunnalta kuulua melkoista kitinää ja murinaa aiheesta. Eihän se nyt sovi uskovaisten maailmankuvaan, että ylösnousseen, kuoleman voittaneen ja synnit sovittaneen ihmisuhrin maalliset jäänteet löytyvätkin jostain haudasta omien sukulaistensa jäänteiden ympäröimänä.

Syyt ja seuraukset

Ihmismieli etsii jatkuvasti säännönmukaisuuksia ympäristöstään ymmärtääkseen paremmin mitä ympärillä tapahtuu. Ihminen pystyy hyvin helposti huijaamaan itseään tunnistaessaan jonkin syy-seuraussuhteen, kausaliteetin, kahden asian välillä, jossa sitä ei oikeasti ole. Henkilön omat uskomukset entisestään hämärtävät kykyä havainnoida ympäröivää maailmaa oikein vahvistusilluusioon taipuvaisen mielen jatkuvasti etsiessä ympäröivästä maailmasta omia uskomuksia tukevaa informaatiota, myös asiayhteyksistä joissa sellaisia ei ole todellisuudessa löydettävissä. Monet urheilijat valmistautuessaan suoritukseensa pyrkivät saavuttamaan saman henkisen tilan, kuin joskus aikoinaan tehdessään oman ennätyksensä, toistamalla rituaalin omaisesti samoja asioita kuin juuri kyseisenä päivänä, jona he ennätyksensä tekivät, koska he uskovat noiden rituaalien vaikuttaneet tavalla tai toisella heidän suoritukseena. He saattavat luottaa samoihin tai samanlaisiin varusteisiin, jotka heillä oli käytössään tuona ennätyksellisenä päivänä, vaikka todellisuudessa uudet varusteet voisivat antaa heille suorituskykyä parantavia ominaisuuksia ja ehkä jopa parempaa turvaa urheilulajin vaaroilta. Henkilö yrittää siis omalla käytöksellään kontrolloida asioita, joihin hänellä ei ole valtaa. Toki harjoittelulla ja huolellisella valmistautumisella jokainen pystyy parantamaan omaa suorituskykyään tietynkaltaisissa stressitilanteissa, mutta täydellisen kontrollin saavuttaminen on täysin mahdotonta tilanteiden tuntemattomien muuttujien takia.

Ihminen on koko historiansa ajan pyrkinyt kontrolloimaan ympäristöään ja tulevaisuuttaan tavalla tai toisella. Tilanteiden ja ympäristön hallinta luo varmuutta ja turvallisuutta, mutta monissa tapauksissa virheelliset tulkinnat kausaliteeteistä ovat synnyttäneet varsin kummallisia ja jopa ikäviäkin tapoja ihmisille. Erinäinen määrä kulttuureja ympäri maailmaa ovat syyllistyneet mm. ihmisuhraukseen jumaltensa lepyttämiseksi. Yhteisöä kohdanneet vaikeudet kuten esim. kuivuus, maanjäristykset, tulvat tai tulivuorenpurkaukset on tulkittu merkeiksi jumalten vihaista, jonka lepyttäminen vaatii uhreja. Löytyypä Raamatun Tuomarien kirjasta 11:30-39 myös Jumalalle luvattu ihmisuhri, jonka jälkeen Jumalan väitetään vaikuttaneen sodan lopputulokseen.

Kristinuskon kehittyessä toisella vuosisadalla ihmisuhraus saavutti ennen näkemättömät mittasuhteet. Jeesuksen teloituksesta ristillä muotoutui kaikkein merkittävin ja suurin mahdollinen ihmisuhri, jossa ei lopulta uhrattu ainoastaan ihmistä vaan itse Jumala. Kristinuskon oppien mukaan tämä täydellinen uhri sovitti ihmiskunnan kaikki synnit, siis lepytti Jumalan itsensä tuntemaa ärtymystä hänen itsensä säätämiä lakeja ja käyttäytymissääntöjä vastaan rikkoneita ihmisiä kohtaan. Nykypäivänä ihmisuhrausta pidetään moraalisesti arveluttavana toimintana ja se usein liitetäänkin kristinuskon lieveilmiönä syntyneeseen saatananpalvontaan. Saatananpalvonnassa uhrimenojen väitetään olevan edelleen voimissaan ja nykypäivänä satunnaisesti kuuleekin kuinka jotkut kokeilunhaluiset nuoret tappavat eläimiä ja joskus jopa toisia ihmisiä rituaaleissaan. Vaikka kristinuskossa tarve sovittaa syntejään jatkuvilla veriuhreilla on siirretty historiaan, teologisoimalla pari tuhatta vuotta sitten tapahtuneesta pienen juutalaiskultin johtajan teloituksesta symbolinen ihmis-jumaluhri koko ihmiskunnan syntien sovittamiseksi, se ei poista tosiasiaa, että kyseessä on edelleen hyvin pitkälti primitiiviseen ihmisuhriin voimakkaasti uskova ja tukeutuva traditio, jolla ihminen pyrkii edelleen hallitsemaan elinympäristössään vaikuttavia muuttujia.

Monelle nykyihmiselle on itsestään selvää, että ihmisuhrit eivät ole auttaneet historian saatossa ihmiskuntaa eteenpäin. Syitä uhraukseen on ollut monia ja uhrauksesta syntyneitä seurauksia on myös monia, tosin mitkään näistä seurauksista ovat tuskin olleet toivottuja. Se, missä yksi ihminen on uhrattu tulivuoren lepyttämiseksi ja sitten toinen ja kolmas.. aina niin kauan kunnes tulivuoren viha on lopulta lepytetty riittävällä määrällä uhreja, kertoo vain ihmismielen itsepetoksesta ja kyvyttömyydestä havaita todellisia syy-seuraussuhteita. Usein väärin tulkitut kausaliteetit ovatkin seurausta puutteellisista taustatiedoista ja vahvistusilluusiosta. Todellisten kausaliteettien havainnoimiseksi ihmisen olisi pystyttävä irtautumaan omista uskomuksistaan ja analysoitava asiat mahdollisimman objektiivisesti ja jos yksikin pieni todiste ei sovi omiin uskomuksiin olisi uskomusta pystyttävä muuttamaan riippumatta siitä kuinka epämiellyttävälle se tuntuisi, jotta oma elämänkatsomus vastaisi mahdollisimman hyvin todellisuuden haasteisiin.

Kyky muodostaa ja hyväksyä uusia käsityksiä on keskeinen ominaisuus oppimisen kannalta. Jokainen on kuitenkin vastuussa itselleen siitä millaisia käsityksiä omaan elämänkatsomukseensa sisällyttää ja millä perusteilla. Avomielinen henkilö on valmis arvioimaan yhä uudelleen omia käsityksiään kun vaihtoehtoisia käsityksiä tulee vastaan ja korvaamaan niillä aiemmat käsityksensä sikäli kun riittävät kriteerit täyttyvät. Avomielisyyttä ei ole se, että hyväksyy kritiikittä kaiken ja kaikki uskomukset joita elämänsä varrella kohtaa.

Mormonismi ei ole kristillinen liike

MAP-kirkko ja sen jäsenet mielellään antavat ymmärtää, että mormonit olisivat kristittyjä. MAP-kirkko jopa omilla sivuillaan esittää väitteen, että heidän liikkeensä olisi kristillisempi kuin mikään muu liike.

Oletteko te kristittyjä? 

Gordon B. Hinckley, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentti, on sanonut:

”Me olemme kristittyjä sanan todellisimmassa merkityksessä, ja se tunnustetaan yhä laajemmin. Oli aika, jolloin ihmiset kaikkialla sanoivat, että me emme ole kristittyjä. He ovat kuitenkin huomanneet, että me pyrimme seuraamaan Kristusta ja että meillä on hyvin elävä ja dynaaminen uskonto, joka perustuu Jeesuksen Kristuksen opetuksille.

On itsestään selvää, että me tunnustamme Jeesuksen Kristuksen Johtajaksemme, Kuninkaaksemme ja Vapahtajaksemme. Hän on johtava persoona ihmiskunnan historiassa, ainoa täydellinen ihminen, joka on koskaan tämän maan päällä elänyt, elävän Jumalan elävä Poika. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, jonka sovitusuhrin kautta meidän on mahdollista saada iankaikkinen elämä.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet rukoilevat Jumalaa ja kunnioittavat Häntä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Hän on meidän uskomme keskipiste ja kirkkomme pää. Mormonin Kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, ja se todistaa Hänen jumaluudestaan, Hänen elämästään ja Hänen sovitusuhristaan.”

Tarkkasilmäinen lukija ja edes jonkinverran MAP-kirkon oppeihin perehtynyt henkilö pystyy helposti tunnistamaan kuinka tästä mormonikirkon entisen presidentin ja profeetan lausunnosta on jätetty pois varsin merkittäviä yksityiskohtia mormoniuskoon liittyen, jotta kirkon oppi on saatu kuullostamaan mahdollisimman kristilliseltä. Gordon B. Hinckley siis valehteli jopa mormonistandardien mukaan sillä mormonien pyhäkouluoppikirjojen mukaan myös puolitotuuksien sanominen on valehtelua, eikä yleensäkään näin tahallisesti harhaanjohtavaa tietoa välittäviä ihmisiä noin muutenkaan pidetä kovin rehellisinä ihmisinä.

Gordon B. Hinckley jätti vastauksesta pois maininnan kuinka MAP-kirkko on polyteistinen. Yksi kristinuskon keskeisimmistä opeista on monoteismi, yksijumalaisuus. Mormonit eivät avoimesti kerro olevansa polyteistejä. Mormonikirkon oppien mukaan Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki ovat kolme erillistä jumalhahmoa, eivät siis yksi Jumala, jolla on kolme persoonaa, kuten Kristinuskossa. Mormoniteologian ja -temppeliopetusten mukaan Jeesus/Jehova on luonut maan Mikaelin kanssa ja näin ollen myös Mikael voidaan lukea jonkinlaiseksi jumalaksi, josta samaisen temppeliopetuksen mukaan taiottiin Adam, ihmisistä ensimmäinen. Tämän lisäksi oppi sisältää varsin epäkristillisen uskomuksen ikuisesta kehittymisestä, jonka mukaan jokaisesta ihmisestä voi kehittyä jumala. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että tässä maailmankaikkeudessa tai jossain mahdollisissa rinnakkaisissa maailmankaikkeuksissa vaikuttaa lukemattomia jumalia jotka ovat aikoinaan olleet ihmisen kaltaisia. Kristinuskossa tällaiset uskomukset ovat varsin vieraita ja suoranaista harhaoppia, joten mormonien väite heidän kristillisyydestään tuskin saa laajempaa tunnustusta vaikka Gordon B. Hinckley niin ehkä valehdellessaan toivoikin.

MAP-kirkko löytää kyllä valheillaan uhreja pitkälti siitä syystä, että kovin moni ihminen ei kykene tai halua tutkia kunnolla asioita ennen sitoumustaan kulttiin vaan ihmiset menevät tunteidensa mukana. Mormonien eisegetiikka ja retoriikka ikuisista perheistä vetoaa tunteisiin, mutta ei kestä tarkempaa tutkimista. Jo pintapuolinen analyysi siitä mitä mm. Raamattu sanoo näistä keskeisistä uskonasioista paljastaa kuinka MAP-kirkossa eisegetiikka on korvannut eksegetiikan täysin. Monien jumalten pitokin Raamatussa kielletään varsin selkeäsanaisesti toisessa käskyssä: "Sinulla ei saa olla muita jumalia". Sinänsä kyseinen Raamatun kohta ei kiellä explisiittisesti useiden jumalten olemassaoloa, mutta mormoniteologian mukaan kyseinen käsky tuli Jehovalta ja näin palvoessaan "Elohim" -jumalaansa mormonit rikkovat tätäkin käskyä aktiivisesti. Lopullinen niitti mormoniteologian ja Raamatun yhteensopivuudesta naulataankin VT:n Jesajan kirjan luvussa 45

5 Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, 6 jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole, 7 minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.

Kovin paljon selväsanaisemmin asiaa ei kai voisi ilmaista, jumalia ei tämän Raamatun kohdan mukaan ole enempää kuin yksi. Raamattua MAP-kirkossa kampitetaankin kahdeksannella uskonkappaleella:

8. Me uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa, sikäli kuin se on oikein käännetty; me uskomme myös, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa.

Tätä uskonkappaletta lukiessa tulee mieleen pari kysymystä: Mistä kielestä ja mille kielelle käännetty? Entäpä kun MAP-kirkossa uskotaan, että heillä on elävä profeetta, jolla on suora yhteys jumaliin, niin miksi kirkon profeetat evät ole "kääntäneet" Raamattua uudelleen "oikein" ja "oikeaksi" jos siinä on kerran jotain vikaa? Miksi kirkon profeetat eivät ole aktiivisesti pyrkineet osoittamaan Raamatun teksteistä niitä kohtia, jotka ovat "väärin käännettyjä", jottei ihmiskunta eläisi harhassa?

MAP-kirkko ja sen jäsenet siis mielellään pyrkivät antamaan itsestään kuvaa kristillisenä kirkkona ja kristittyinä, mutta väite on siis valhe. Kyllähän sitä ihminen mielikuvituksessan keksii jos ja vaikka kuinka mielikuvituksellisia tapoa tulkita pyhiä tekstejään löytääkseen niistä omille uskomuksilleen tukea, mutta tekstin alkuperäinen sisältö ja agenda jäävät tällöin täysin huomiotta. Ripaus rehellisyyttä ja eksegetiikkaa eisegetiikan sijaan eivät olisi perusmormoneillekaan pahitteeksi.

Uuden Testamentin Evankeliumien Jeesukset

Luettaessa Raamatun Uutta Testamenttia ilman uskonnollisia olettamuksia, pohtien milloin, millaisissa tilanteissa ja millaiset ihmiset omana aikanaan ovat tekstit kirjoittaneet, pystytään teksteistä muodostamaan jonkinlainen kuva siitä millaisena kukin kirjoittaja on Jeesuksen ymmärtänyt. Millaisen kuvan Jeesuksesta kukin kirjoittaja pyrkii antamaan kertoo merkittäviä yksityiskohtia kirjoittajan ja kulloisenkin seurakunnan käsityksistä.

Evankeliumeista ensimmäisenkä kirjoitetussa Markuksen Evankeliumissa Jeesuksen olemuksesta todetaan seuraavaa:

Mark 8:27 Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean ympärillä oleviin kyliin. Matkalla hän kysyi opetuslapsilta: "Kuka minä ihmisten mielestä olen?" 28 He vastasivat: "Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toisten mielestä joku profeetoista." 29 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Pietari vastasi hänelle: "Sinä olet Messias." 30 Jeesus varoitti heitä ankarasti kertomasta hänestä kenellekään.

Markuksen Evankeliumin mukaan Jeesus ei missään vaiheessa esitä väitteitä omasta jumaluudestaan, eivätkä siinä ihmiset tai opetuslapsetkaan pidä häntä Jumalana vaan messiaana. Messias aikalaiselle juutalaiselle on tarkoittanut kuningasta, joka tulee ja ajaa Roomalaiset pois perustaen Israelin oman kuningaskunnan. Useissa kohdissa Markuksen evankeliumia Jeesusta kutsutaan "ihmisen pojaksi". Monet nykykristityt vallalla olevan oikeaoppisen kristillisen uskontunnustuksen mukaan uskovat, että Jeesus oli samaan aikaan Jumala ja ihminen ja näin ollen "ihmisen poika" viittaisi ihmiseksi tulleeseen Jumalaan Jeesukseen, mutta aina ei suinkaan ollut näin.

Mark 2:23 Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. 24 Silloin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?" 25 Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? 26 Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille." 27 Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. 28 Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra."

Ylläolevasta lainauksesta pystytään hyvin päättelemään kuinka Jeesus ulottaa käsitteen "ihmisen poika" kaikkiin eikä vain itseensä. Käsitteestä "Ihmisen poika" ei voida siis tehdä minkäänlaisia päätelmiä Jeesuksen jumaluudesta ja Markuksen Evankeliumi näyttääkin julistavan Jeesusta profeettana, pyhänä miehenä, messiaana ja apokalyptisten aikojen syntien sovittajana. Jumalaksi Markuksen Evankeliumissa Jeesusta ei kutsuta.

Sama toistuu Matteuksen Evankeliumissa, mikä onkin varsin luonnollista kun otetaan huomioon kuinka Matteuksen Evankeliumin kirjoittaja on käyttänyt Markuksen Evankeliumia lähdetekstinään lisäillen sekä muokanten sitä omia tarkoitusperiään varten. Matteuksen Evankeliumissa Jeesuksesta pyritään luomaan kuvaa suurena profeettana, eräänlaisena uutena Mooseksena. Matteuksen Evankeliumin Jeesus onkin tullut vahvistamaan lakia.

Matt 5:17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. 20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Kirjoittaja on siis halunnut painottaa omalle seurakunnalleen hieman erilaista teologiaa kuin Markuksen Evankeliumissa, vaikka onkin seurannut omassa tekstissään pitkälti Markuksen Evankeliumista tuttua runkoa.

Luukkaan Evankeliumin kirjoittaja on myös käyttänyt Markuksen Evankeliumia lähteenään, mutta hänen teologiansa on hieman erilainen. Luukkaan Evankeliumia lukiessa on lukijan syytä myös pitää mielessään kuinka sama kirjoittaja on kirjoittanut myös Apostolien teot ja Luukasta luettaessa on kyseessä oikeammin kaksiosaa kattava teos kyseisen seurakunnan opeista. Luukkaan Evankeliumissa Jeesus esitetään täydellenä juutalaisena, joka tulee lakia noudattavasta perheestä ja joka itse noudatti lakia pilkulleen. Luukkaan Evankeliumin Jeesus on marttyyriprofeetta, mutta Luukkaan Evankeliumissa Jeesusta ei nähdä syntien sovittajana eikä jumalana. Luukkaan Evankeliumi onkin ilmeisesti kirjoitettu hyvin homogeeniselle juutalaisseurakunnalle, joka pitää arvossaan juutalaisia perinteitä ja uskomuksia, ja myöhemmin Apostolien teoissa seurakunnalle rakennetaan oikeutusta kuinka Evankeliumia saaranataan pakanoille, koska juutalaiset eivät ota sitä vastaan vaan ajavat jokaisessa kaupungissa saarnaamaan tulleen ulos synagogasta.

Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan Evankeliumeissa annetaan hyvin toisistaan poikkeavat kuvat Jeesuksesta vaikka ne kaikki käyttävät Markuksen Evankeliumia lähteenään. Näistä kolmesta Evankeliumista täysin poikkeava teksi onkin sitten Johanneksen Evankeliumi. Itsessään Johanneksen Evankeliumi on ladattu korkealentoisella mystiikalla ja dualismilla. Heti alusta alkaen lukijalle tehdään selväksi, että Jumala on ikuinen ja Jumala on Jesus, uhri joka tulee sovittamaan maailman synnit.

Joh 1:15 Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua." 16 Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,  armoa armon lisäksi. 17 Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. 18 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.

Johanneksen Evankeliumin Jeesus on myös puhuu paljon ja mystisesti, sekä väistelee kysymyksiä vaihtamalla puheenaihetta.

Joh 3:1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." 3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." 

Johanneksen Evankeliumin Jeesus myös julistaa itsensä Jumalaksi.

Joh 8:57 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!" 58 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin." 59 Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.

Jakeen Joh 8:58 ilmaus "minä olin" voidaan tulkita siten, että Jeesus julistaa itsensä Jumalaksi. Tulkintaa puoltaa myös jae 59, josta käy ilmi kuinka Jeesus aiotaan kivittää, joka tuolloin oli yleinen rangaistus jumalanpilkasta.

Uuden Testamentin neljästä Evankeliumista voidaan siis tunnistaa neljä erilaista Jeesusta. Syyt, miksi eri evankeliumien Jeesukset ovat niin merkittävästi toisistaan poikkeavia, ovat myös selvät: Evankeliumit on kirjoitettu eri seurakunnille, joilla on ollut toisistaan merkittävästi poikkeavat teologiat ja ennen kaikkea kristologiat. Jos analyysin ulottaa vielä Uuden Testamentin kaanonin ulkopuolelle jätettyihin Tuomaan Evankeliumiin, sekä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista koostettuun Q-lähteeseen löytyy alkuseurakuntien Jeesuksia vielä pari lisää.

Alkuseurakuntien erilaisia oppeja ja jumalkäsityksiä löytyy myös muista Uuden Testamentin kirjoista kun vain muistaa lukea tekstejä kriittisesti miettien miksi kulloisenkin tekstin kirjoittaja on tekstiään kirjoittanut ja mitkä ovat olleet kirjoittajan motiivit. Monista UT:n kaanoniin otetuista kirjeistä voidaan päätellä kuinka eri seurakunnissa on ollut erilaisia käsityksiä ja uskomuksia joita kirkon johdon on ollut tarvetta kirjeillään oikoa. Päätöstä oikeasta kristillisestä opista Jeesuksen olemuksesta ryhdyttiin muotoilemaan vasta vuonna 325 kun Nikean kirkolliskokouksessa ryhdyttiin muotoilemaan yhtenäistä uskontunnustusta ja lopullisesti Jeesuksen jumaluus päätettiin äänestyksellä.

(Innoitus tämän tekstin kirjoittamiseen syntyi kun olin katsonut useamman osan Yalen yliopiston youtube kanavalta löytyvästä Uuden Testamentin historiaa käsittelevästä luentosarjasta.)