MAP-kirkon lähetysjohtajille maksettavat korvaukset

Huhtikuussa 2013 sivusin kirjoituksessani lähetysjohtajille maksettavia korvauksia ja etuja kun MAP-kirkon lähetysjohtajien käsikirja vuodettiin Internettiin. Pari viikkoa sitten nettiin vuodettiin kirkon yleisauktoriteeteille maksettavat rahalliset avustukset paljastavia dokumentteja. Viime viikolla MormonLeaks sivustolle ilmestyi lähetysjohtajille tarkoitettu yksityiskohtainen ohje kuluista, jotka kirkko heille hyvittää. Kokonaiskuva kirkon johdon eduista ja rahallisista korvauksista alkaakin siis hiljalleen muotoutua ja oletettavaa on, että samat edut, jotka lähetysjohtajille tarjotaan, tarjotaan myös kirkon hierarkiassa lähetysjohtajien yläpuolella oleville yleisauktoriteeteille heille maksettavan rahallisen korvauksen lisäksi.

Ohjeessa todetaan kuinka lähetysosasto hyvittää perheen kulut suoraan lähetystyojohtajan yksityiselle shekkitilille ja kuinka lähetyskentän kuluja varten tulee käyttää lähetysjohtajalle myönnettyjä Bank of American tai Coscon luottokortteja. Ohje vielä tähdentää, ettei kyseisiä luottokortteja tule käyttää perheen kulujen maksamiseen.

Hyvitettäviä perheen kuluja ohjeen mukaan ovat:

• Ruoka
• Kodin tarvikkeet, mukaanlukien kuivapesulakulut
• Henkilökohtaiset hygieniatuotteet, shamppoot, kosmetiikka, hiustenhoito jne.
• Edulliset perheillalliset ravintoloissa
• Vaatimaton avustus henkilökohtaisia tavaroita varten (kuten vaatteet, matkalaukut, asiakirjasalkut, partakone, hiustenkuivain jne.) Uusien vastaavien tavaroiden hankinta vanhojen tilalle (esim. kulumisen takia tai kun lapset kasvavat ulos vaatteistaan)
• Perheen vapaa-aika: syntymäpäivä-, joulu- tai vuosipäivälahjat; harrastukset; kirjat; musiikki; lelut; perheen illanvietot ulkona; ja lyhyet vuosilomamatkat
• Kiinteät kulut, kuten henkilökohtaiset vakuutukset

Yllä mainituista kuluista lähetysjohtajaa kehotetaan säilyttämään kuitit, mutta niitä ei välttämättä tarvitse lähettää pääkonttorille kirjanpitoon. Perheen talouden piiriin lasketaan kuuluvaksi kaikki alle 26 vuotiaat perheen kanssa asuvat lapset. Lisäksi kuittia vastaan kirkko hyvittää seuraavat perheen kulut:

• Ennen lähetyskentälle muuttoa suoritetut terveystarkastukset ja -hoidot.
• Komennuksen aikaiset terveydenhuoltoon liittyvät kulut.
• Lasten koulumaksut, kouluvaatteet, -materiaalit, -ruoat ja -matkat
• Lasten harrastukset (max. $2425USD/lukukausi tai $610USD/kk)
• Lasten lähetystyöhön valmistautumiskulut (max. $2000USD)
• Lasten kuukausittaiset lähetystyöhön liittyvät maksut maksaa kirkko

Lähetysjohtajan työhön liittyviksi kuluiksi, jotka siis tulee maksaa aiemmin mainituilla luottokorteilla, lasketaan:

• Etuauton käyttöön liityvät kulut
• Toimistotarvikkeet ja kulut
• Edustusateriat: mm. lähetyssaarnaajille ja kirkon johtajille tarjottavat ateriat
• Lahetysjohtajan työhön liittyvät matkakulut
• Vähäiset kodin kunnostus ja kalustustyöt, jotka koordinoidaan kiinteistöhallinnon kanssa
• Lähetyssaarnaajien terveydenhuoltoon liittyvät kulut

Lisäksi vain harvinaisissa hätätilanteissa kehotetaan maksamaan luottokorteilla seuraavat asiat:

• Täysin kalustetun lähetyskodin kalustus, kotiapulaisten ja siivoojien palkat.
• Lähetyskentän ajoneuvot
• Tietotekniikka ja medialaitteet, kuten matkapuhelimet ja kannettavat tietokoneet
• Lähetyssaarnaajien kulut: ruoka, henkilökohtaiset kulut
• Lennot lähetyskentälle ja takaisin

Käytännössä MAP-kirkon lähetysjohtajilla on täysylläpito eli he saavat asunnon, vaatteet, ruoat, autot, harrastukset ja joissain tapauksissa jopa palvelushenkilökuntaa kotiapulaisten, siivoojien ja puutarhureiden muodossa kirkon maksaessa kaikki kulut. Verotettavaksi tuloksi luettavien etujen arvo nousee helposti useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin. Kun muistetaan miten lähetystyöjohtajan käsikirjassa vuodelta 2006 ohjeistettiin ettei näistä korvauksista ja eduista tule kertoa veroviranomaisille:

..niin näin toimiessaan Suomessa kyseessä on törkeä veropetos asianosaisen lähetysjohtajan verohyödyn ylittäessä helpohkosti 20 000€ rajapyykin. Kirkon lähetysjohtajan käsikirjan 2006 ohje kehotti kirkon palveluksessa olevia lhetysjohtajia veropetokseen, josta kiinni jäädessään suomessa palvelevalle lähetysjohtajalle langetettava rangaistus on neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta. Onko kirkko kenties muuttanut ohjeistustaan sitten vuoden 2006 tässä asiassa vai kehottaako se lähetysjohtajiaan edelleen veropetokseen? Se, että kirkko näin on ohjeistanut, ei luonnollisesti tarkoita, että kirkon lähetysjohtajat olisivat syyllistyneet rikokseen. On hyvin mahdollista, että Suomessa palvelleet lähetysjohtajat ovat rehellisesti kirkon ohjeista välittämättä raportoineet nämä edut verottajalle ja maksaneet veronsa asiaankuuluvasti.

Vuonna 2013 lähetysjohtajan "palkattoman" toimen edut arvioitiin kokonaisuudessa olevan noin $100 000 USD vuodessa. 2014 kirkon yleisauktoriteeteille maksettu rahallinen $120 000 USD:n korvaus yhteenlaskettuna oletetun vastaavan etupaketin, mitä lähetysjohtajat saavat, kanssa nostaa arvion yleisauktoriteettien ansiotulojen ja etujen ansiotuloverotettavaksi kokonaissummaksi helposti yli $200 000 USD:n vuodessa. Tuollainen tulopaketti on siis oletettavasti tarjolla kuolemaan asti jokaiselle, joka onnistuu kiippimään kirkon hierarkiassa riittävän korkealle. Tavallisen rivimormonin tuskin kannattaa haaveilla näistä eduista, sillä MAP-kirkossa on pitkät perinteet sukulaissuhteiden suosimiselle kun seuraavan sukupolven johtajia valitaan.

http://www.mrm.org/nepotism

The answer, then, to the question, ‘how does one get to be the prophet of the LDS Church?’ seems to be by having the right family ties, coupled with longevity. When the LDS Church leaders state that “Families Are Forever”, they are apparently including the family of apostles and prophets who have run the Mormon Church since the beginning. Those with no family ties to any LDS leaders – former or current – need not apply for the job.

Suhteilla voi siis nousta Suomestakin lähetysjohtajaksi ja saada pienen osan kakusta, mutta vasta avioituminen oikeisiin mormonisukuihin voi avata oven kirkon korkeimpiin virkoihin.

Raha mormonismissa

Edellisessä kirjoituksessani otin esiin jo MAP-kirkon rahavirrat ja koska aihe on kuin onkin varsin merkittävä niin jatkan tässä kirjoituksessa samasta aiheesta eli rahasta.

Mormonikirkon salaiset tilikirjat ovat hyvin hyvin arvokkaita, mikäli kirkon lakimiehiin on uskominen. 17.7.2001 Salt Lake Tribune uutisoi Kalifornialaisen Jeremiah Scottin nostamasta kanteesta, jossa hän vaati kirkolta korvauksia kärsimästään seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Scott vaati $1,5 miljardin dollarin korvauksia kirkolta sillä perusteella, että kirkon virkailijat olivat laiminlyöneet ilmoitusvelvollisuutensa ja syyllistyneet pedofiilin suojelemiseen. Tapausta hoitavat kirkon lakimiehet kertoivat kirkon voivan maksaa $162 miljoonan korvaussumman, mutta kirkon taloustietojen avaaminen tuomioistuimelle kirkon omaisuuteen perustuvan oikean korvaussumman määrittelemiseksi menisi heidän mielestään "liian pitkälle".

Mielenkiintoisen tästä tekeekin se, että MAP-kirkko oli valmis maksamaan hulppeat $162 miljoonaa virkamiestensä rikkeistä pitääkseen kirkon taloustiedot salaisina. Onkin esitettävä kysymys miksi kirkon taloustiedot ovat salaisia ja mitä siellä on niin salaista että niiden salassapitämisestä kirkko on valmis maksamaan $162 miljoonaa dollaria? MAP-kirkon omaisuus voi toki myös olla kokonaisuudessaan niin valtava, että korvaussumma olisi noussut moninkertaiseksi mainittuun $162 miljoonaan verrattuna ja lakimiehet laskivat säästävänsä tällä tarjouksella huikean summan kirkon rahoja.

13.7.2007 Salt Lake Tribune uutisoi MAP-kirkkoon liittyvästä toisesta seksuaalisesta hyväksikäyttöoikeudenkäynnistä, jossa kotiopettajaa syytettiin lasten ahdistelusta. Oregonin korkeimman oikeuden päätöksellä MAP-kirkko määrättiin avaamaan taloustietonsa tuomioistuimelle, jotta tuomioistuin voisi määritellä onko vaadittu $45 miljoonan korvaussumma kohtuullinen. Sen sijaan, että kirkko tässäkään tapauksessa olisi luovuttanut taloustietojaan, kirkon lakimies argumentoi taloustietojen salassapitämisen olevan uskonnonvapauslakien takaama oikeus. Tarina ei kuitenkaan kerro joutuiko kirkko lopulta avaamaan taloustietonsa oikeusistuimille ja välttääkseen tämän kirkko on mahdollisesti sopinut tämänkin oikeusjutun lopulta kabineteissa ennen lopullista oikeuden päätöstä. Tämän tapauksen kohdalla onkin pakko kysyä: Miten taloustiedoista on tullut uskonnollisia ja miten ne liittyvät uskonnonvapauslakien takaamaan oikeuteen harjoittaa uskontoa? Argumentin perusteella voisikin hieman karrikoiden kysyä: Onko raha MAP-kirkon jumala ja sitäkö siellä todella palvotaan kun raha-asioiden salassapitäminen luetaan uskonnollisiksi oikeuksiksi?

Mainittakoon tässä välissä, että MAP-kirkko on vuosien saatossa määrätty maksamaan USA:ssa miljoonia korvauksina useille pedofiilien uhreille, mutta viime vuosina siistinyt tapojaan ja ohjeistanut jäseniään ja papistoaan raportoimaan epäilyt virkavallalle sen sijaan, että asioita piilotellaan ja yritetään ratkoa omien suljettujen ovien takana. Lastensuojelu on siis ottanut jonkinlaisia edistysaskelia MAP-kirkossa viimeisen kymmenen vuoden aikana ja toivottavasti tulevaisuus on tältä osin MAP-lapsille huomattavasti valoisampi. Koska tämän kirjoituksen aiheena ei ole kirkossa esiintyvä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö niin jätetään aihe tällä erää tähän.

Viime vuonna USA:n presidentinvaalien käydessä kuumillillaan Bloomberg Business Week julkaisi mormonien rahavaroista artikkelin. Artikkeli paljastaa kuinka kirkon temppeliaukiolle rakentaman megaostoskeskuksen, City Creek Center, rakentaminen maksoi kirkolle noin kaksi miljardia dollaria. Ostosparatiisin avajaisista lehti raportoi Thomas S. Monsonin sanat kun hän leikkasi silkkinauhan avajaisissa: “Yksi, kaksi, kolme -- mennään ostoksille!” Monet eivät luonnollisesti miellä kirkkojen ydintoiminnaksi ostoskeskusten rakentamista ja tätä asiaa kysyttäessä Keith B. McMullinilta, kirkon omistaman Deseret Management Corporationin pitkäaikaiselta johtajalta, hän totesikin näin: "Me emme huolehdi ainoastaan jäsentemme hengellisistä tarpeista vaan myös maallisista, me uskomme, että henkilö, joka on maallisesti köyhtynyt, ei voi kukkia hengellisesti." Filosofisesti Keith B. McMullinin toteamus on varsin mielenkiintoinen varsinkin kun se tulee henkilöltä, joka kuuluu kirkkoon, joka nimessään julistaa olevansa Jeesuksen Kristuksen kirkko. Jeesuksen filosofia taas hyvin monen muun mielestä on täysin päinvastainen. Sen mukaan maallinen mammona useamminkin estää hengellistä hyvinvointia. Eikös Jeesuksen väitetä sanoneen kuinka kamelin on helpompi kulkea neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan? (Luuk 18:25) MAP-kirkon liikemiesten mukaan Jeesus siis ilmeisesti puhui läpiä päähänsä. Bloombergin artikkeli jatkaakin tämän jälkeen toteamalla, ettei ole mitenkään yllättävää kuinka mormonismi periamerikkalaisena uskontona onkin adoptoinut omakseen maan sekulaarin uskon rahaan. Tässä valossa aiemmin viittaamani kirkon lakimiesten kommetti liittyen talouslukujen salassapitämiseen löytääkin vastakaikua uskonnonvapauslakipykälistä, jos kirkon uskonnollisuus kohdistuukin juuri rahan palvontaan perinteisten uskonnollisten arvojen sijaan.

Kirkon yritysimpperiumin omistuksista Bloomberg listaa yksityiskohtia seuraavasti:

Deseret Management Corporation (DMC)

• tulot $1,2 miljardia dollaria kuudesta tytäryhtiöstä
• tytäryhtiöt omistavat sanomalehden, 11 radioasemaa, TV aseman, julkaisu- ja jakeluyhtiön, digitaalisen median yhtiön, vapaa-ajan yrityksen ja vakuutusyhtiön
• kokonaisomistukset arviolta noin $3,3 miljardia dollaria

Ag-Reserves yhdessä muiden kirkon omistamien voittoa tavoittelevien maatalousyritysten kanssa omistaa

• yli miljoona eekkeriä maatalousmaata manner-USA:ssa, joka sisältää miljardin dollarin arvoiset Deseret Ranches -maatilat Floridassa.
• maatiloja Iso-Britanniassa, Kanadassa, Australiassa, Meksikossa, Argentiinassa ja Brasiliassa.

Näiden lisäksi kirkon useat voittoa tavoittelevat kiinteistöyritykset omistavat ja rakentelevat mm. ostoskeskuksia, parkkipaikkoja, yrityspuistoja ja  asuintaloja. Viime vuonna valmiiksi saadun City Creek Centerin $2 miljardin dollarin hintalappu olikin vain osa kirkon rahoittamasta $5 miljardin dollarin Salt Lake Cityn ydinkeskustan kehityshankkeesta.

Voittoa tavoittelevien yritystensä lisäksi MAP-kirkko omistaa myös lukuisia voittoa tavoittelemattomia kohteita. Mielenkiintoisin on Hawajin saarten yksi tuottoisimmista turistinähtävyyksistä, Polynesian Cultural Center, joka väittää olevansa "elävä museo." Museoksi itsensä luokittelemalla teemapuisto on ainakin toistaiseksi välttynyt maksamasta liittovaltion veroja vaikka osavaltiotasolla teemapuiston ei ole katsottu olevan voittoa tavoittelematon ja se on määrätty maksamaan kiinteistöverot.

Bloombergin artikkelissa esitetyn arvion mukan MAP-kirkon omistusten arvo ylittääkin $40 miljardia dollaria ja pelkästään jäseniltään keräämät lahjoituksina saadut kymmenystulot on arvioitu olevan noin $7 miljardia vuosittain. Artikkeli myös toteaa kuinka kirkon itsessään ja kaikki sen omistamat yritykset omistaa Corporation of the President of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints -yritys ja kuinka tämä yritys on itseasiassa varsinainen outolintu yritysmaailmassa. Yrityksen omistaa yksi henkilö, kirkon istuva presidentti ja profeetta.

Artikkelin lopussa Business Week vielä nostaa esiin kuinka MAP-kirkko on käyttänyt viimeisen 25 vuoden aikana noin $1,3 miljardia hyväntekeväisyyteen. Jaettuna kyseiselle aikajaksolle se tekee noin $52 miljoonaa dollaria vuodessa, joka vastaa noin 0,7%:ia MAP-kirkon vuotuisista kymmenystuloista. Bloomberg mainitseekin kuinka United Methodist kirkko ilmoittaa antavansa 29% tuloistaan hyväntekeväisyyteen, joten tämän vertailun MAP-kirkko näyttäisi häviävän varsin tylyin numeroin. Tämäkin fakta saa varsin kornit piirteet kun muistaa miten edellisestä blogikirjoituksestani toin ilmi kuinka monissa maissa kirkot on rekisteröity juurikin hyväntekeväisyysorganisaatioiksi.

Voidaan vain arvailla millaisia salaisuuksia MAP-kirkon taloudenpito pitää sisällään kun se on valmis maksamaan miljoonia oikeudessa pitääkseen tiedot salaisina. Olisi myös hyvin mielekiintoista nähdä se reaktio kirkon jäsenissä jos kirkon taloudenpito avattaisiin ja jäsenille kerrottaisiin miten heidän lahjoittamiaan rahoja oikeasti käytetään. Jos niitä käytettäisiin oikein niin sehän olisi vain uskoa ja luottamusta kasvattavaa, mutta salassapidettynä nuo tiedot kenenkään uskoa MAP-kirkon totuuteen tuskin kasvattavat.