Saatana..

..tai perkele, joku demoni tai paha henki - Ihan sama! Ongelmallisempaa on se mitä nämä konseptit pahoista hengistä, jotka pyrkivät jatkuvasti vaikuttamaan meidän elämäämme, saa aikaan ihmisen mielessä: ne synnyttävät pelkoa. Perusteeton pelko jotain asiaa kohtaan taas luokitellaan usein fobiaksi. Uskonto joka pelottelee kuinka pahat henget vaanivat jokaisen nurkan takana ja yrittävät kammeta ihmisiä lankeamaan pois täydellisestä hyvästä, siis kyseisestä kirkosta, lahkosta tai kultista, pyrkiikin istutamaan jäsenensä mieleen juuri fobioita erilaisuutta kohtaan. Luontaisesti ihminen pyrkii välttämään tilanteita, jotka aiheuttavat ahdistusta ja epämukavuutta, joten uskonnon synnyttämät fobiat luovat vankan perustan ihmisen käyttäytymisen hallintaan ja oman ajattelun eliminoimiseen. Aila Ruoho pro gradussaan "Päästä meidät pelosta" toteaakin sivulla 57 näin:

Janja Lalich ja Madeleine Tobias näkevät, että eräs syy miksi ihmiset eivät jätä kultteja on se, että he pelkäävät. Myös Steven Hassan paneutuu tähän teemaan. Hassanin mukaan joissain uskonnoissa jäsenet on saatu systemaattisesti fobian valtaan yhteisönsä jättämiseen liittyvissä asioissa. Heille voidaan väittää, että yhteisön jättänyt altistuu kammottaville taudeille, joutuu auton yliajamaksi tai kuolee lento-onnettomuudessa. Mielikuvituksellisimmat ryhmät saavat jäsenet uskomaan, että yhteisön hylkäämisen seurauksena voi olla koko planeetan laajuinen ydinsota.

Informaation rajoittamiseen liittyvästä pelottelusta Aila Ruoho kirjoittaa sivulla 62 näin:

Hannu Lauerman esille ottamissa vaarallisten lahkojen piirteissä on yksi informaatioon liittyvä aihe, sensuuri. ... Vapaa-aikaan voidaan suhtautua paheena, eikä jäsen saa haaskata aikaansa ”maallisiin” tai ”demonisiin” lähteisiin. Sensuuri voi esiintyä epäsuorasti ryhmäpaineena, ei välttämättä suorana kieltona.

 ..ja edelleen sivulla 63:

Monista vaarallisina pidetyistä lahkoista on kirjoitettu kirjoja, joissa ihmisiä kehotetaan varomaan kyseisiä uskontoja. Näissä teoksissa kuvataan yhteisöjen negatiivisia puolia ja nostetaan esille oppitulkintoja, joita pidetään ristiriitaisina tai muuten perusteettomina. Yhteisöjen jäsenet suhtautuvat yleensä hyvin vihamielisesti ja kielteisesti tällaisiin kirjoihin.

Monet uskonnolliset liikkeet julistavatkin kuinka vain sen tuottama informaatio tai tulkinta jostain tekstistä on ainoaa oikeaa ja todellista tietoa ja kaikki informaatio, joka on kriittistä suhteessa yhteisöön, on pahasta, pahan suopien ihmisten tai peräti itse sielunvihollisen tuotoksia. Leimaamalla kaiken kriittisen informaation pahaksi ja näin synnyttämällä pelkoa kriittistä informaatiota kohtaan yhteisö pyrkii kontrolloimaan mistä jäsen tietoa hankkii ja ennen kaikkea miten jäsen informaatioon suhtautuu. Kyseessä on varsin hienovarainen metodi, jolla ihmisiä estetään ajattelemasta itse, ajatuksen pysäyttämisestä. Monissa uskonnoissa tätä voimistetaan vielä tunteisiin perustuvilla manipulointikeinoilla siten, että jäsen opetetaan arvioimaan informaatiota tunteiden perusteella. Oikeanlaisia uskoa voimistavia tunne-elämyksiä synnyttävä informaatio tulkitaan hyvän hengen vaikutukseksi kun taas uskoa heikentävät tunne-elämykset tulkitaan pahan hengen läsnäoloksi: "Se mikä ei rakenna ei ole Jumalasta". Jäsen indoktrinoidaan tulkitsemaan ja tekemään elämässään valintoja subjektiivisilla tunne-elämyksillä, joita on verrattain helppo manipuloida, kriittisten ja objektiivisten analyysimenetelmien sijaan.

Ajatuksen pysäyttämismenetelmät ja -harjoitukset ovat tehokkaita fobioiden ja niistä seuraavien paniikkikohtausten hallinnassa ja poistamisessa. Valitettavasti monet uskonnot ovat kääntäneet nämä aivojen harjoittamismenetelmät ihmistä itseään vastaan pyrkimällä fobioiden poistamisen sijaan istuttamaan, ylläpitämään ja syventämään ihmiseen istuttamiaan fobioita. Kun uskonnollinen yhteisö on onnistunut istuttamaan jäseneensä fobian kaikkea ulkopuolista ja ristiriitaista informaatiota kohtaan jäsen ajautuu helposti alati syvenevään riippuvuussuhteeseen, jossa hänelle ei ole jätetty mitään työkaluja tai mahdollisuuksia arvioida yhteisön hänelle tarjoileman informaation oikeellisuutta, hyödyllisyyttä tai haitallisuutta. Lopulta yhteisön identiteetti korvaa osittain tai kokonaan jäsenen oman identiteetin tehden yhteisöstä irtautumisen entistäkin vaikeammaksi. Päästäkseen vapaaksi uskonnollisen yhteisön jäsenilleen rakentamasta ajatusvankilasta jäsenen pitää aktiivisesti tiedostaa yhteisön häneen istuttamat fobiat ja muut ajatuksenpysäytysmenetelmät sekä pyrkiä purkamaan ne itse tai terapeutin avustuksella. Erilaisialla harjoituksilla voidaan korvata opitut ajattelukaavat uusilla terveemmilla tavoilla ajatella. Uskonnosta irtautumisprosessia helpottaa myös merkittävästi tutustuminen uskontojen käyttämiin manipulointimetodeihin liittyvään psykologiaan, sekä vertaistukitapaamiset yhteisöstä jo irtautuneiden entisten jäsenten kanssa.

Apua on tarjolla, tätä polkua ei tarvitse tallata yksin.
Uskontojen Uhrien Tuki ry
Freedom of Mind

Moraali

Mikä tai kuka määrittelee moraalin? Moraali noin yleisesti on vallitseva käsitys siitä mikä on soveliasta, hyvää ja oikein, sekä toimintaa näiden käsitysten mukaan. Monet uskovaiset ovat esittäneet väitteen, että moraalia ei olisi ilman jumalia. Asiaa ovat pohtineet jo antiikin Kreikan filosofit Platonin kirjoittamassa dialogissa Sokratesin ja Eythypron välillä ja se tunnetaankin Eythypron dilemmana:

Rakastavatko jumalat hyvää, koska se on hyvää, vai onko hyvä hyvää koska jumalat rakastavat sitä.

Platon keskustelussa molemmat Sokrates ja Eythypro ovat yhtä mieltä siitä, että jumalat rakastavat hyvää, koska se on hyvää. Tästä kuitenkin Sokratesin mielestä seuraa, että jälkimmäinen ei voi pitää paikkansa eikä jonkin hyvyys voi olla seurausta siitä, että jumalat rakastavat sitä, koska muuten seurauksena olisi päättymätön kehä.

Monoteismin kehittyessä Eythypron dilemma sai uuden muodon:

Onko se mitä Jumala määrää hyvää sen takia, että se on hyvää, vai onko se hyvää sen takia, että Jumala niin määrää.

Jos ongelman ensimmäinen osa pitää paikkansa ja jonkin on moraalisesti hyvää sen hyvyyden takia niin moraalisesti hyvä on Jumalasta riippumaton asia. Jos taas ongelman toinen osa pitää paikkansa niin kaikki mitä Jumala määräisi olisi automaattisesti hyvää ja tästä seuraisi, että Jumalan määräämä kansanmurha tai lasten raiskaaminen olisi hyvää, eikä vain hyvää vaan pakollista toimintaa kaikille moraalisesti hyville ihmisille.

Kuten Eythypron dilemma osoittaa ei moraali voi olla Jumalasta lähtöisin vaan se on jotain Jumalasta riippumatonta.

Sain kimmokkeen pohtia tätä ongelmaa omalta kohdaltani heiman tarkemmin kirjoittaessani kokemuksistani uskonnon uhrina Mari Hietalan Pro gradua varten. Mormonina tehdessäni elämääni liittyviä päätöksia pyrin noudattamaan MAP-kirkon ohjeita ja opetuksia. Olin siis luovuttanut moraalini MAP-kirkolle ja kaikki päätökset jotka tein eivät perustuneet yleiseen käsitykseen hyvästä ja oikeasta vaan MAP-kirkon käsitykseen hyvästä ja oikeasta. Saatoin tehdä päätöksiä, jotka olivat MAP-kirkon oppien mukaan oikein välittämättä siitä kuinka paljon päätökseni tuottivat tuskaa ja kärsimystä minulle ja lähimmäisilleni. Jos päätökset satuttivat minua tai muita ihmisiä olivatko ne moraalisesti oikeita päätöksiä sen takia, että ne olivat MAP-kirkon opetusten mukaisia? Kesäkuun 2008 Liahona lehdessä MAP-kirkon ensimmäisen presidenttikunnan neuvonantaja Henry B. Eyring totesi ensimmäisen presidenttikunnan viestissä näin:

Joskus saamme neuvoja, joita emme voi ymmärtää tai jotka eivät näytä soveltuvan meille, vaikka olemme rukoilleet ja ajatelleet paljon. Älkää hylätkö neuvoa, vaan pitäkää se mielessänne. Jos joku, johon luotatte, ojentaisi teille jotakin, mikä näyttäisi pelkältä hiekalta, ja lupaisi, että siinä on kultaa, teidän olisi viisasta pitää sitä vähän aikaa käsissänne ja ravistella sitä varovaisesti. Aina kun olen tehnyt niin profeetan neuvoille, kultahippuja on ruvennut ilmestymään jonkin ajan kuluttua, ja olen ollut kiitollinen.

Toisin sanoen mormonikirkon johdon neuvoja olisi noudatettava vaikka ne tuntuisivat omasta mielestä kuinka vääriltä ja moraalittomilta tahansa. Tällaiset neuvot riistävät uskovaiselta ihmiseltä täysin heidän oman harkintansa siitä mikä on hyvää ja korruptoi moraalin.

Nykyään moraalini perustana on oma harkintani sen mukaan miten arvioin päätökseni vaikuttavan minuun ja muihin ihmisiin. Pyrin tekemään päätökseni siten, että siitä seuraa mahdollisimman vähän kärsimystä minulle ja läheisilleni ihmisille. Siinä missä mormonina ollessani MAP-kirkko määritteli jotkut toimintatavat musta-valkoisesti pahoiksi ja syntisiksi ei enää nykyään päde elämässäni. Esimerkiksi jos jokin asia itseni ja tai läheisteni suojelemiseksi edellyttää valehtelemista niin olkoon sitten niin, tuskin kukaan tuomitsee niitäkään toisen maailmansodan aikaan eläneitä ihmisiä jotka Gestapon ilmestyessä ovelleeen valehtelivat suojellakseen piilottelemiaan juutalaisia.

Kuten alussa Eythypron dilemmaan viitaten totesin, niin jonkin asian moraalinen hyvyys ei ole riippuvainen jumalista, vaan se on jotain joka meidän jokaisen on löydettävä ja sovitettava omaan elämäämme. Ei ole olemassa musta-valkeita käyttäytymissääntöjä jotka pätevät kaikissa tilanteissa, kuten monet uskonnot antavat ymmärtää. Joskus moraali vaatii harmaan alueen käyttöä ja tämä on vain yksi suuri kompastuskivi absoluuttisten uskontojen kaskessa.