Mormon Wikileaks verkkosivusto on avattu! Mormonikirkko on salamyhkäinen oranisaatio, joka ei julkista taloustietojaan ja jonka monet toimintaohjeet on kirjattu salaisiin käsikirjoihin, jotka eivät ole yleisesti kirkon jäsenten saatavilla. Rohkaistakseen tietovuotoja kirkon hierarkiasta Ryan McKnight on perustanut verkkosivuston, jolle kirkossa työskentelevät ja kirkon jäsenet voivat "vuotaa" salaisia dokumentteja. Mormon Wikileaks sivuston avautuminen noteerattiin myös USA:n valtamedioissa ja mm. Washington Post julkaisi aheesta uutisen verkkosivuillaan. Artikkelissa McKnight toteaa näin:
"Tavoitteemme on puhtaasti ja yksinkertaisesti läpinäkyvyys," McKnight kertoi haastattelussa. "Toisinaan ihmiset löytävät työssään informaatiota, joka saa heidät tuntemaan olonsa epämiellyttäväksi tai sitten se on jotain joka kirkon jäsenten tulisi tietää."
Mormon Wikileaks tarjoaa kirkon piirissä oleville ihmisille turvallisen tavan jakaa tietoa ilman pelkoa heihin kohdistuvista seuraamuksista. MAP-kirkko on viime vuosina kohdellut kirkon kannalta kriittistä informaatiota käsittelleitä henkilöitä varsin kovin ottein. Vuonna 2014 Ordain Women sivuston keulakuvana toiminut Kate Kelly erotettiin kirkosta sen takia, että hän vaati naispappeutta kirkkoon ja perusti asiaa ajavan kansanliikkeen. Samoin kirkko on erottanut useampia verkossa aktiivisesti toimineita mormoneja kun nämä ovat esittäneet kirkon tapoja ja johdon auktoriteettia kyseenalaistavia kirjoituksia. Jo pelkästään kirkon omaan historiaan liittyvät kysymykset ja niiden esittäminen julkisesti voi johtaa erottamiseen kirkosta, kuten Jeremy Runnellsin tapauskin osoitti.
Näiden tapahtumien varjossa on selvää, että Mormon Wikileaksin kaltainen verkkosivusto on tarpeellinen. Ilman anonyymiteettiä epäilyttäviä tietoja kohtaavat kirkon työntekijät ja jäsenet asettavat oman ja mahdollisesti perheensä hyvinvoinnin hyökkäyksille alttiiksi jos tuovat tietonsa julkisuuteen. MAP-kirkko on vuosikausia pyrkinyt kontrolloimaan informaatiota, mutta se on Internetin aikakaudella jatkuvasti vain vaikeampaa ja vaikeampaa. Mormon Wikileaks lisää jälleen yhden elementin, joka heikentää kirkon informaatiokontrollia entisestään ja hyvä niin sillä ihmisillä on oikeus tietoon, varsinkin jos ovat panostaneet merkittäviä määriä käytettävissään olevia resursseja kirkon hyväksi.
Uskonnollisille kulteille informaatiokontrolli on elinehto, eikä MAP-kirkko ole poikkeus.
Pari viikkoa sitten MAP-kirkko julkaisi elokuvan "Meet the Mormons." Elokuvan julkistusta USA:ssa kirkon johto ryyditti kehottamalla kaikkia kynnelle kykeneviä jäseniään hankkimaan lippuja ensi-iltaviikonloppuun. Cityweekly -uutispalvelun mukaan operaatio meni jopa niin pitkälle, että jotkin paikalliset seurakunnat ostivat teatterinäytökset kokonaisuudessaan ja sen jälkeen myivät tai lahjoittivat liput seurakunnan jäsenille. Tämä näkyikin Box Office -tilastoissa ja ensimmäisen viikonlopun myynti ylsikin 2,5 miljoonaan dollariin. Tämän jälkeen elokuvan myynti sakkasi pahasti vain vaivalloisesti tuplaten ensimmäisen kahden päivän kassavirran seuraavan kahden viikon aikana. Kahden viikon jälkeen elokuvaa esittävien teattereiden määrä putosikin 333:sta 128:aan. MAP-kirkko yritti puskea tempullaan elokuvan väkisin hittielokuvaksi, mutta näyttää epäonnistuneen eikä ensi-illan jälkeen lähes tyhjille saleille pyörinyt raina saanut enempää armonaikaa teatterinpitäjiltä.
Elokuvakriitikot ovat olleet hämmästyttävän yksimielisiä kuinka elokuva on vain maksullinen mainos mormonikirkosta kuten vaikkapa Rotten Tomatoesin kriitikot toteavat. Elokuvan nähneen yleisön arvostelu taas poikkeaa merkittävästi kriitikoiden näkemyksistä, mikä osaltaan asettaa kysymyksen miksi? Selitys saattaa löytyä jälleen kerran MAP-kirkon yrityksistä manipuloida informaatiota. MAP-kirkko omilla verkkosivuillaan kehottaa jäseniään kirjoittamaan esim. Google Review -palveluun positiviisia arvosteluja seurakunnista, jotta ne nousisivat paremmin esiin hakukoneissa ja herättäisivät mielenkiintoa ihmisissä. En siis ihmettelisi jos vastaavaa mediamanipulointia liittyisi elokuvaan ja MAP-kirkko pyrkisi vääristämään yleisöarvosteluja toivomansa kaltaiseksi kuten se yritti manipuloida elokuvan myyntilukujakin.
Kun on selvää, että MAP-kirkko pyrkii aktiivisesti jäseniä ohjeistamalla luomaan itsestään positiivista illuusiota Internetissä onkin kysyttävä: Voiko mihinkään Internetistä löytyvään palveluun, josta löytyy MAP-kirkkoon liittyviä arvosteluja, oikeasti suhtautua vakavasti? Nähtyäni MAP-kirkon ohjeet Google Review -palvelun manipuloimiseksi sanoisin, että ei. Tuollaiset ohjeet miljoonille MAP-kirkon jäsenille kirjoittaa positiivisia arvosteluja pakostakin vääristävät yleisön yhteisöstä saamia mielikuvia samalla heikentäen mielipiteisiin perustuvien palvelujen käyttöarvoa.
Uskonnollisen väkivallan hienovaraisempiin muotoihin kuuluu informaation rajoittaminen. Kontrolloimalla tietoa pahoinpitelijä kontrolloi niitä perusteita joilla uhrit muodostavat kuvan maailmasta ja tekevät johtopäätöksiä. Aila Ruoho kertoo aiheesta pro gradussaan seuraavasti:
Informaation rajoittaminen toimii kaksisuuntaisesti. Yhteisön kannalta olennaisinta on saada estettyä ryhmän vastaisten mielipiteiden leviäminen jäsenten korviin. Toisaalta taas omasta yhteisöstä halutaan tarjota ulkopuolisille siloteltu, kiiltokuvamainen ja houkutteleva kuva. Tehtyjä virheitä ja jopa rikoksia saatetaan peitellä tarkoitushakuisesti, jos se on ryhmän edun mukaista. Äärim-mäisessä tapauksessa yhteisön materiaalia voidaan pitää jopa niin salaisena, että sen vuotaminen ulkopuoliselle lähteille katsotaan tuhoisaksi.
Monista vaarallisina pidetyistä lahkoista on kirjoitettu kirjoja, joissa ihmisiä kehotetaan varomaan kyseisiä uskontoja. Näissä teoksissa kuvataan yhteisöjen negatiivisia puolia ja nostetaan esille oppitulkintoja, joita pidetään ristiriitaisina tai muuten perusteettomina. Yhteisöjen jäsenet suhtautuvat yleensä hyvin vihamielisesti ja kielteisesti tällaisiin kirjoihin.
Ruoho toteaa opinnäytetyössään myös kuinka nykyajan vapaan informaation aikakaudella monissa uskonnollisissa liikkeissä ollaankin päädytty tiukentamaan käytäntöjä ja kuria. Uskonnolliset johtajat varoittelevat Internetin vaaroista ja vahingollisista sivustoista jopa siinä määrin, että joissain liikkeissä tietyillä sivuilla käyminen voi johtaa kurinpitotoimiin jäsentä kohtaan. Pelottelemalla jäseniään uhkakuvilla ulkopuolisten tietolähteiden vaarallisuudesta ja tarjoilemalla omia hyväksyttyjä tietolähteitään uskonnolliset johtajat kontrolloivat jäsentensä informaation etsintää ja hankintaa. Jos uhri uskoo uskonnollista johtajaa asiassa hän käytännössä luovuttaa kykynsä tehdä itsenäisiä ja informoituja päätöksiä uskonnolliselle johtajalleen, koska uhrin päätöksenteon perustana käyttämä informaatio on näin täysin manipuloijan kontrolloimaa. Aila Ruoho toteaakin asiasta näin:
Kun henkilö on saatu mielenhallintaan ja omaksumaan riittävä tieto, ainoaksi tehtäväksi jää hänen pitämisensä erossa haitallisesta ja epäilyksiä herättävistä aineistosta. Tärkeintä on saada hänet välttämään kaikkia kontakteja ryhmää arvosteleviin ihmisiin sekä erityisesti oman yhteisön entisiin jäseniin. Ryhmän jättäneet ovat lahkojen kannalta kaikista vaarallisimpia. Heillä on eniten tietoa ja enemmän kokemuksia kuin niillä, jotka ovat sisäpuolella.
Ryhmän johtaja pyrkii siis istuttamaan uhriensa mieliin kaksoisstandarin, jonka mukaan kaikkiin ryhmän sisäisiin tietolähteisiin tulee suhtautua kiritiikittömästi ja ulkopuolisiin epäillen. Ulkopuolisiin tietolähteisiin voidaan suhtautua jopa vihamielisesti jos ne nähdään paholaisen salajuonena ryhmän tuhoamiseksi.
Informaation kontrolloinnin kannalta merkittävä osa-alue on kritiikin ja eriävien mielipiteiden esittämisen estäminen. Sosiaalinen paine ja pelko ryhmän syrjinnän tai kurinpitotoimien kohteeksi joutumisesta usein vaientaa epäilijät ja jos kukaan epäilijöistä ei uskalla ilmaista omia uskomuksiaan syntyy illuusio ryhmän yksimielisyydestä vaikka todellisuudessa jokaisella ryhmän jäsenellä saattaa olla hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Tästä ryhmäajatteluilmiöstä kirjoitinkin jo joku aika sitten.
Esimerkki tästä, kuinka MAP-kirkossa kontrolloidaan ihmisiä ja heidän vapaata mielipiteiden ilmaisua, ladattiin youtubeen pari vuotta sitten. Videolla kirkon tapaan puuttua Kalifornian Proposition 8 äänestykseen pettynyt jäsen päätti ilmaista eriävän mielipiteensä aiheesta todistuskokouksessa ja kun seurakunnan piispa viimein tajusi mitä oli tapahtumassa hän yritti keskeyttää puheen sekä sulki puhujapöntön mikrofonin etteivät vahingolliset mielipiteet pääsisi leviämään seurakunnassa.
Uskontojen uhrien tuki ry listaa sivuillaan vaarallisen lahkon tunnusmerkkejä, joista muutama liittyy suoraan tai välillisesti juuri informaation kontrollointiin:
Johtaja(i)n autoritaarisuus: kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä, suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle. Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä.
Syyllistäminen: onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön.
Vainoharhaisuus: kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede, ja ennen kaikkea lahkosta lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.
Sensuuri: missä määrin johto rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin lahkosta. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa "maallisiin" tai "demonisiin” tiedonlähteisiin.
Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua.
Kun uskonnolliset johtajat rupeavat karsinoimaan informaatiolähteitä omien mieltymystensä mukaan hyviksi tai pahoiksi, jokaisella jäsenellä pitäisi hälytyskellojen soida ja aivojen ruveta raksuttamaan miksi johtaja näin tekee. Usein syyt löytyvät kun hieman jaksaa raapaista silotellun kiiltokuvapinnan alta esiin asioita joita uskonnollinen johtaja ei halua yleiseen tietoisuuteen. Julkisivun alta voi löytyä jopa suoranaisia rikoksia joita yhteisön johtajat ovat tehneet saavuttaakseen tai vahvistaakseen asemansa ryhmän auktoriteettinä ja johtajana. Totuus kestää kritiikin ja se kestää tutkimisen kaikista suunnista, jokaisen pitää vain pystyä luottamaan omaan päättelykykyynsä siitä mikä lopulta se totuus sitten onkin eikä kenenkään pitäisi luovuttaa itsenäisen päätöksentekonsa avaimia toisille.
..tai perkele, joku demoni tai paha henki - Ihan sama! Ongelmallisempaa on se mitä nämä konseptit pahoista hengistä, jotka pyrkivät jatkuvasti vaikuttamaan meidän elämäämme, saa aikaan ihmisen mielessä: ne synnyttävät pelkoa. Perusteeton pelko jotain asiaa kohtaan taas luokitellaan usein fobiaksi. Uskonto joka pelottelee kuinka pahat henget vaanivat jokaisen nurkan takana ja yrittävät kammeta ihmisiä lankeamaan pois täydellisestä hyvästä, siis kyseisestä kirkosta, lahkosta tai kultista, pyrkiikin istutamaan jäsenensä mieleen juuri fobioita erilaisuutta kohtaan. Luontaisesti ihminen pyrkii välttämään tilanteita, jotka aiheuttavat ahdistusta ja epämukavuutta, joten uskonnon synnyttämät fobiat luovat vankan perustan ihmisen käyttäytymisen hallintaan ja oman ajattelun eliminoimiseen. Aila Ruoho pro gradussaan "Päästä meidät pelosta" toteaakin sivulla 57 näin:
Janja Lalich ja Madeleine Tobias näkevät, että eräs syy miksi ihmiset eivät jätä kultteja on se, että he pelkäävät. Myös Steven Hassan paneutuu tähän teemaan. Hassanin mukaan joissain uskonnoissa jäsenet on saatu systemaattisesti fobian valtaan yhteisönsä jättämiseen liittyvissä asioissa. Heille voidaan väittää, että yhteisön jättänyt altistuu kammottaville taudeille, joutuu auton yliajamaksi tai kuolee lento-onnettomuudessa. Mielikuvituksellisimmat ryhmät saavat jäsenet uskomaan, että yhteisön hylkäämisen seurauksena voi olla koko planeetan laajuinen ydinsota.
Informaation rajoittamiseen liittyvästä pelottelusta Aila Ruoho kirjoittaa sivulla 62 näin:
Hannu Lauerman esille ottamissa vaarallisten lahkojen piirteissä on yksi informaatioon liittyvä aihe, sensuuri. ... Vapaa-aikaan voidaan suhtautua paheena, eikä jäsen saa haaskata aikaansa ”maallisiin” tai ”demonisiin” lähteisiin. Sensuuri voi esiintyä epäsuorasti ryhmäpaineena, ei välttämättä suorana kieltona.
..ja edelleen sivulla 63:
Monista vaarallisina pidetyistä lahkoista on kirjoitettu kirjoja, joissa ihmisiä kehotetaan varomaan kyseisiä uskontoja. Näissä teoksissa kuvataan yhteisöjen negatiivisia puolia ja nostetaan esille oppitulkintoja, joita pidetään ristiriitaisina tai muuten perusteettomina. Yhteisöjen jäsenet suhtautuvat yleensä hyvin vihamielisesti ja kielteisesti tällaisiin kirjoihin.
Monet uskonnolliset liikkeet julistavatkin kuinka vain sen tuottama informaatio tai tulkinta jostain tekstistä on ainoaa oikeaa ja todellista tietoa ja kaikki informaatio, joka on kriittistä suhteessa yhteisöön, on pahasta, pahan suopien ihmisten tai peräti itse sielunvihollisen tuotoksia. Leimaamalla kaiken kriittisen informaation pahaksi ja näin synnyttämällä pelkoa kriittistä informaatiota kohtaan yhteisö pyrkii kontrolloimaan mistä jäsen tietoa hankkii ja ennen kaikkea miten jäsen informaatioon suhtautuu. Kyseessä on varsin hienovarainen metodi, jolla ihmisiä estetään ajattelemasta itse, ajatuksen pysäyttämisestä. Monissa uskonnoissa tätä voimistetaan vielä tunteisiin perustuvilla manipulointikeinoilla siten, että jäsen opetetaan arvioimaan informaatiota tunteiden perusteella. Oikeanlaisia uskoa voimistavia tunne-elämyksiä synnyttävä informaatio tulkitaan hyvän hengen vaikutukseksi kun taas uskoa heikentävät tunne-elämykset tulkitaan pahan hengen läsnäoloksi: "Se mikä ei rakenna ei ole Jumalasta". Jäsen indoktrinoidaan tulkitsemaan ja tekemään elämässään valintoja subjektiivisilla tunne-elämyksillä, joita on verrattain helppo manipuloida, kriittisten ja objektiivisten analyysimenetelmien sijaan.
Ajatuksen pysäyttämismenetelmät ja -harjoitukset ovat tehokkaita fobioiden ja niistä seuraavien paniikkikohtausten hallinnassa ja poistamisessa. Valitettavasti monet uskonnot ovat kääntäneet nämä aivojen harjoittamismenetelmät ihmistä itseään vastaan pyrkimällä fobioiden poistamisen sijaan istuttamaan, ylläpitämään ja syventämään ihmiseen istuttamiaan fobioita. Kun uskonnollinen yhteisö on onnistunut istuttamaan jäseneensä fobian kaikkea ulkopuolista ja ristiriitaista informaatiota kohtaan jäsen ajautuu helposti alati syvenevään riippuvuussuhteeseen, jossa hänelle ei ole jätetty mitään työkaluja tai mahdollisuuksia arvioida yhteisön hänelle tarjoileman informaation oikeellisuutta, hyödyllisyyttä tai haitallisuutta. Lopulta yhteisön identiteetti korvaa osittain tai kokonaan jäsenen oman identiteetin tehden yhteisöstä irtautumisen entistäkin vaikeammaksi. Päästäkseen vapaaksi uskonnollisen yhteisön jäsenilleen rakentamasta ajatusvankilasta jäsenen pitää aktiivisesti tiedostaa yhteisön häneen istuttamat fobiat ja muut ajatuksenpysäytysmenetelmät sekä pyrkiä purkamaan ne itse tai terapeutin avustuksella. Erilaisialla harjoituksilla voidaan korvata opitut ajattelukaavat uusilla terveemmilla tavoilla ajatella. Uskonnosta irtautumisprosessia helpottaa myös merkittävästi tutustuminen uskontojen käyttämiin manipulointimetodeihin liittyvään psykologiaan, sekä vertaistukitapaamiset yhteisöstä jo irtautuneiden entisten jäsenten kanssa.
