Lasten uskonnonvapaus

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista on yksi laajimmin hyväksytyistä YK:n sopimuksista. Sopimuksen 14. artikla koskee uskonnonvapautta.

14 artikla 

1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. 

2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa. 

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Artiklan tekstin perusteella lapsella on ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus ja että lapsen huoltajilla on oikeus antaa lapselle ohjausta lapsen näiden oikeuksien käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehityksen kanssa.

Vahemmilla on puolestaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan oikeus kasvattaa lapset oman vakaumuksen mukaisesti.

18 artikla 

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa. 

2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko. 

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Lasten yleisesti tunnustettu uskonnonvapaus ei toteudu käytännössä minkään uskonnollisen yhteisön parissa, joissa lapset altistuvat yhteisön kasvatuksellisiin ohjelmiin ja/tai toimintaan. Oma lapsuuteni mormonikirkossa ei ollut poikkeus.

Lapsuudenperheessäni vanhemmat käytännössä pakottivat lapset käymään kirkossa, vaihtoehtoja ei ollut. Sama mentaliteetti valitettavasti tuntuu vaivaavan edelleen monia mormoniperheitä sikäli kun olen asiasta jutellut muiden entisten ja nykyisten mormonien kanssa. Siinä missä lapsiensa uskonnonvapautta kunnioittavat vanhemmat järjestäisivät omat käyntinsä jumalanpalveluksiin siten, että lapsia ei raahattaisi mukaan vastoin heidän tahtoaan, monissa mormoniperheissä lapset pakotetaan tavalla tai toisella lähtemään mukaan. Eräs entinen mormoni kertoi omasta lapsuudestaan kuinka hänet kiristettiin mukaan jumalanpalveluksiin tai hän olisi menettänyt taskurahansa ja/tai ystävien kanssa viettämänsä vapaa-ajan. Onkin selvää, että varsin monissa mormoniperheissä vanhemmat katsovat olevansa oikeutettuja "kasvattamaan" lapsiaan hengellisellä väkivallalla, mikä polkee lasten ihmisoikeuksia ja riistää lapsilta uskonnonvapauden.

Lasten oikeuksien kunnioittaminen onkin ehkä yksi suurimmista ongelmista uskonyhteisöissä. Yhteisöissä elävät lapset omaksuvat vanhemmiltaan ja yhteisön muilta aikuisilta täysin vääriä käyttäytymismalleja, joissa hengellinen väkivalta on sallittua ja jopa normi. Nämä lapsena omaksutut haitalliset piirteet sitten siirretään jälleen uudelle sukupolvelle ellei yksilöllä ole tarpeeksi vahvaa itsetuntoa ja kykyä arvioida tapoja sekä perinteittä kriittisesti.

Toinen ulottuvuus tällä sopimuksella on yleisesti suomalaisessa kulttuurissa tunnetut koulujen uskonnolliset tilaisuudet. Opetushallituksen ohje kouluille on että yhtäkään oppilasta ei saa pakottaa osallistumaan jumalanpalveluksiin vaikka oppilas olisi uskonyhteisön jäsen.

Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Viimeksi mainitun perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen ja toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä. Näin ollen myöskään tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan tai opetuksen järjestäjän itse järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.

Koulujen olisikin YK:n lastenoikeuksien sopimuksen perusteella kysyttävä jokaiselta oppilaalta haluaako hän lähteä joulukirkkoon vai osallistua vaihtoehtoiseen toimintaan. Opetushallituksen ohjeen sanamuodoissa tämä valinta on taas annettu huoltajalle ja voi monesti olla oppilaan tahdosta poikkeava eikä näin lapsen uskonnonvapautta kunnioittava. 

Samaisessa ohjeessa opetushallitus linjaa vaihtoehtoisesta toiminnasta edelleen että sen tulee olla mahdollisimman samankaltaista kuin erikseen järjestettävä uskonnollinen tilaisuus eikä se saa asettaa oppilaita eriarvoiseen asemaan. Monien koulujen käytäntö järjestää lapsille vain ET-opetusta onkin tässä kehyksessä varsin kyseenalainen. Opetushallituksen ohjeen lause: "Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014 vp)," käytännössä antaakin kouluille vapaat kädet päättää järjestetäänkö oppilaille vaihtoehtoista toimintaa vai ei. Koska paikallisen seurakunnan järjestämä jumalanpalvelus on koululle maksuton niin vastaavaa ohjelmaa tullaan tuskin koskaan kouluissa näkemään.

Tapaus Baltzar

Sunnuntaina 24.11.2019 Helsingin Sanomat julkaisi laajan artikkelin Veijo Baltzarista, jossa hänen johtamaansa teatteriyhteisöä nimitettiin kulttimaiseksi. Psykologian ammattilaiset kommentoivat tapausta toisessa samana päivänä julkaistussa artikkelissa. Ammattilaiset kommentoivat kuinka tapauksesta nousee esiin tyypilliset hyväksikäytön tunnusmerkit ja kuinka erityisesti vaikeasta elämäntilanteesta kärsivät nuoret ovat alttiita Batlzarin kaltaisille manipuloijille. Juttua kommentoinut Hannu Lauerma totesi, että hesarin jutun perusteella Baltzarin yhteisöstä nousi esiin ainakin parikymmentä haitallisen yhteisön piirrettä, mutta jutussa ei tarkemmin kerrottu mitä ja millaisia nämä haitalliset piirteet ovat. Vaikka en koulutukseltani ole psykologi niin koitan tässä kirjoituksessa hahmotella mitä muutamat Lauerman ongelmallisiksi luokittelemat piirteet mahdollisesti ovat.

Kursiivilla lainauksia Baltzaria käsitelleestä artikkelista. Upotetut (linkit) viittaavat uskonnollista manipulointia käsittelevään tekstisarjaan, jossa haitallisia ja manipulatiivisia käytäntöjä käsitellään mormonismiin sovellettuina.

Rekrytointi (rakkauspommitus)
Hesarin jutusta nousee hyvin esille kuinka Batlzar on kohdistanut uhreihinsa ylenpalttista huomiota ja kehuja. Hän on puhunut uhreilleen kuinka hän tekee heistä teatterimaailman tähtiä ja auttaa heidät menestykseen.

"Baltzar alkoi selittää, että meillä on valtavia suunnitelmia Emman eteen. Että hän on niin lahjakas, hänestä tulee suuri tähti."

Tällaiset lupaukset ovat kuin voimakas kärpäspaperi johon haavoittuvassa asemassa oleva nuori tarttuu tiukasti kiinni. Erityisesti epätoivoinen vaikeasta elämäntilanteesta kärsivä uhri on valmis kokeilemaan melkeinpä mitä tahansa poppakonsteja oman elämäntilanteensa parantamiseksi eli vaikeista olosuhteista kärsivät ovat erityisen alttiita tällaiselle rekrytointimetodille.

Huomion keskittäminen (Ajanhallinta)
Baltzar on monin eri keinoin määritellyt uhriensa ajankäyttöä.

"Teatterissa järjestettiin myös ylimääräisiä improvisaatioharjoituksia pienemmälle porukalle."

"Iiristä, kuten muitakin keskeisissä rooleissa olleita tyttöjä, kutsuttiin Baltzarin kotiin yksityisharjoituksiiin."

Keskittämällä jatkuvasti huomion yhteisön aktiviteetteihin Baltzar on kontrolloinut uhrien vapaa-ajankäyttöä ja mahdollisuuksia elää ja hallita itsenäisesti omaa elämää.

Sosiaalinen eristäminen (Miljöökontrolli)
Uhreiksi valikoituneita nuoria tyttöjä on kehotettu katkaisemaan suhteensa poikaystäviin ja perheisiin sekä pyydetty muuttamaan asumaan Batlzarin luokse.

"Hän on vaatinut tyttöjä eroamaan poikaystävistään ja tekemään pesäeroa perheeseen. Hän on kommentoinut heidän ulkonäköään ja painoaan, kutsunut heitä kahville, illallisille ja pyytänyt heitä muuttamaan kotiinsa." 

Kontrolloimalla uhrin sosiaalista ympäristöä Baltzar on alistanut uhrin hyväkskäytölle. Baltzar on kontrolloinut uhrien yhteydenpitoa yhteisön ulkopuolelle ja tiedonsaantia rajoittamalla medioiden käyttöä.

Riippuvuuden synnyttäminen (Riippuvuuden synnyttäminen)
Onnistuttuaan eristämään uhrinsa sosiaalisesti vanhoista verkostoistaan ja saatuaan heidät muuttamaan luokseen Baltzar on onnistunut luomaan vanhvan riippuvuussuhteen itsensä ja uhriensa välille.

"Baltzar kertoi, että hän ostaa naisille vaatteet ja pitää heistä huolta, eikä maksa yhdistyksessä työskenteleville palkkaa."

Uhri on siis toimeentulonsa, asumisensa ja ravinnonsaantinsa suhteen täysin Baltzarin mielenoikkujen varassa ja siten täysin riippuvainen Baltzarista. Jos Baltzar on onnistunut rikkomaan uhrinsa kaikki yhteisön ulkopuoliset sosiaaliset siteet on uhrin pakeneminen yhteisöstä hyvin vaikeaa.

Baltzarin mystiset kyvyt (Pyhä tiede & Mystinen manipulointi)
Monesti kulttijohtajat esittävät väitteitä, että heillä on erikoisia kykyjä tai suora yhteys korkeampiin voimiin eikä Baltzar näytä olevan poikkeus.

"Baltzar puhui siitä, miten hän näkee ihmisten sisälle. Että hän tietää, mitä aikeita ja tunteita meillä on häntä kohtaan."

Kyky nähdä ihmisen aikeet ja ajatukset usein liitetään uskonnoissa jumaliin. Baltzar siis rinnastaa itsensä jumaliin vaikka ei sano sitä suoraan. Mikäli uhri uskoo tämän on vastustaminen hyvin vaikeaa.

Baltzar on myös luonut itsestään mieleen käsityksen pelastajana, hyväntekijänä ja idolina.

"He (jotkut haastateltavat) kuvaavat Baltzaria "pelastajakseen" ja kokevat suhteensa häneen erityisenä."

Mustavalkoisuus (Mustavalkoinen ajattelu ja Elitismi)

"Baltzar teki eron yhteisön ja muiden välillä. Hän paasasi alakulttuurista ja korkeakulttuurista. Yhteisö edusti korkeakulttuuria ja valtaväestö eli "valkolaiset" sivistymätöntä alakulttuuria."

Jakamalla maailman mustavalkoisesti kahtia Baltzar on riisunut uhreiltaan valintavaihtoehdot vain kahteen joko-tai -vaihtoehtoon. Uhrille, joka luonnollisesti haluaa olla hyvä ja valita oikein, jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto kun Baltzar on määritellyt vain ja ainoastaan yhteisön korkeakulttuuriksi.

Uhrin syyllistäminen (Uhrin syyllistäminen, Sosiaalinen paine & Leimautuminen ja esimerkit)
Baltzarin lähentelyt torjuneet tytöt joutuivat ohjaajan hampaisiin ja julkisesti nöyryytetyiksi.

"Kun naiset torjuivat Baltzarin lähentelyn, hän alkoi suhtautua heihin kylmästi. Rooli saattoi muuttua pienemmäksi."

"Eräs nainen sanoo, että Baltzar uhkasi pilata hänen uransa. Naisen mukaan Baltzarin naispuolinen avustaja soitti hänelle ja kertoi , että Baltzar laittaa hänet Teatterikorkeakoulun "mustalle listalle". Syynä oli se, että nainen aikoi jättää produktion." 

Baltzar näyttää käyttäneen valtaansa varsin häikäilemättömästi. Jos uhri ei ole taipunut Baltzarin tahtoon on hänet siirretty sivuun. Lisäksi uhrista on saatettu tehdä varoittava esimerkki nöyryyttämällä häntä muiden edessä.

"Hän saattoi sekoittaa pakan hetkessä täysin. Syyksi hän sanoi, että 'hei, en aisti sun energiaa tänään, en halua että olet pääroolissa. Tulepa tähän keskelle niin kaikki näkevät, miten huono ja veltto energia sulla on."

Uhreja on myös kehotettu kilvoittelemaan Baltzarin suosiosta ja flirttailu ohjaajan kanssa on nähty jopa välttämättömäksi pääroolien saamiseksi.

Yksityisyyttä loukkaavan tiedon väärinkäyttö (Ripittäytyminen)
Baltzar on urkkinut uhriensa heikkouksia ja sitten käyttänyt saamiaan tietoja uhreja vastaan.

"Eräs nuori nainen kertoi Baltzarille kipeimmätkin asiat.... "Baltzar yritti kokoajan etsiä, että onko mulla jotain rikkinäistä."... Sen jälkeen Baltzar alkoi tehdä toistuvia viittauksia hänen menneisyyteensä. Baltzar kertoi olevansa tukena ja syyllisti, jos tyttö torjui hänet."

Uhreiksi näyttävät valikoituneen taustan mukaan kaikkein haavoittuvimmat ja puolustuskyvyttömimmät nuoret.

Ehdoton sitoutuminen
Artikkelissa mainitaan Humakin tehneen selvitystä Opetus- ja kulttuuriministeriölle Baltzarin teatterin opetusmenetelmistä. Raportin mukaan Baltzar esiintyy pedagogiikan "ihanneihmisenä" ja hän vaati oppilailta "ehdotonta sitoutumista" ohjaajan aukotriteettiin. Raportissa Baltzarin kerrotaan provosoineen opiskelijoita heidän persoonaansa, traumakokemuksiinsa, kompetenssiinsa ja arvomaailmaansa kohdistetuilla väittämillä ja oletuksilla.

Hesarin artikkelista huokuu kuinka Baltzar on vaatinut kyseenalaistamatonta seuraamista.

"Lumin mukaan kuvien ottamisen jälkeen Baltzarin avustaja toi hänelle paitapuseron, ruutuhameen ja pitkävartiset saappaat. Hän ohjeisti Lumia vaihtamaan niihin, koska 'Veijo haluaa nähdä sinut nämä päällä' ja että 'millään muulla ei ole väliä kuin sillä mitä Veijo ajattelee'."

"Jennan mukaan naispuoliset avustajat kehuivat Baltzaria koko ajan.

Kaikki mitä Baltzar sanoi, oli oikein ja hienoa." 

Johtajan erehtymättömyys on hyvin tyypillinen piirre kulteissa.

Tiedon pimittäminen (harhauttaminen)
Yhteisöön houkutellut nuoret tytöt on pidetty paljolti tietämättöminä mitä kaikkea Baltzar on heiltä odottanut kun he ovat lähteneet yksityisiin harjoituksiin tai muuttaneet Baltzarin luo asumaan. Baltzar on kieltäyt uhrejaan keskustelemasta keskenään mm. kahdenvälisistä keskusteluistaan sekä yrittänyt kontrolloida mitä tytöt kertovat yhteisöstä ulkopuolelle.

"..Rautalammille tullut alaikäinen tyttö oli valehdellut vanhemmilleen siitä, mihin hän oli menossa."

"Naiset eivät saaneet myöskään kertoa toisilleen siitä, mitä he ovat puhuneet Baltzarin kanssa."

"Lisäksi Baltzar sanoi, ettei Lumin pitäisi kertoa äidilleen, mitä harjoituksissa tapahtuu."

"Veijo huusi mulle yläkerrasta, että muisa sitten Lumi, että jotkut asiat ovat vain meidän välillämme." 

Kulttijohtajat pyrkivät poikkeusetta pitämään ulkopuolisen maailman ja jäsenet mahdollisimman tietätämättömänä synkästä todellisuudesta. Kenelläkään seuraajalla tuskin on tarkkaa kokonaiskuvaa siitä miten johtaja manipuloi ja hallitsee kulttiaan.

Humakin tutkijat kantoivat huolta osallistujien henkisestä hyvinvoinnista jo vuonna 2011 eikä syyttä. Silti Baltzarin luotsaama Drom ry on saanut vuodesta 2010 lähtien yli 500 000 euroa rahaa hankkeisiinsa eikä tietoja mahdollisista haitallisista käytänteistä ole jaettu viranomaisportaissa juuri mitenkään. Stea, Helsingin kaupunki, Pohjoismainen kulttuuripiste, Taiteen edistämiskeskus ja Svenska kulturfonden ovat rahoittaneet kulttia julkisista varoista. Yhteisön uskottavuutta on entisestään lisännyt se, että sen hallintoelimiin on pyydetty mukaan tunnettuja eturivin poliitikkoja.

Hesarin jutussa kerrottiin "Emman" asuvan lastensuojelulaitoksessa oman perheensä ulkopuolella, koska lapsen vanhemmat ovat olleet erimieltä Baltzarin manipuloiman lapsen kanssa siitä mikä on lapselle parhaaksi. Viranomaiset ovat tehneet karkeita arviointivirheitä eivätkä ole tunnistaneet haitallisen yhteisön piirteitä vaan ovat jatkaneet yhteistyötä täydellisen tietämättöminä vaikka riittävästi tietoa olisi ollut käytettävissä parempienkin päätösten tekemiseen. Tilanteen parantamiseksi Suomeen tarvittaisiin yleinen viraomaistietokanta, josta kaikki viranomaiset voisivat tehdä hakuja päätöstensä tueksi. Emman tapauksessa lastensuojelu olisi voinut tehdä huomattavasti paremman päätöksen jos se olisi huomioinut päätöksessään Humakin tutkijoiden arvion ja huolen osallistujien hyvinvoinnista. Myös lisäkoulutusta haitallisten yhteisöjen piirteiden tunnistamiseen olisi hyvä järjestää ongelmatilanteita kohtaaville viranhaltijoille.

Nykypäivänä kultit eivät rajoitu pelkästään uskonollisiin tai poliittisiin, kultteja löytyy maailmasta joka lähtöön ja jokainen voidaan kaapata sellaisen jäseneksi jos manipuloija onnistuu esittämään asiansa sopivalla tavalla.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

MAP-kirkko näyttää USA:ssa olevan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvässä kriisissä. Viime viikkoina esiin on pulpahtanut useita tapauksia, joissa MAP-kirkon tehtävissä toimineet ahdistelijat ja lasten raiskaajat ovat jääneet kiinni ja joutuneet median valokeilaan.

Viime viikolla Salt Lake Cityn paikallinen KUTV uutiskanava kertoi kahdesta tapauksesta. Francis Heber Fuller, entinen seurakunnan piispa, tunnusti syyllisyyden kahteen lapseen kohdistuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Pari päivää myöhemmin KUTV uutisoi Sean Sundin oikeudenkäynnistä. Sund, joka toimi alkeisyhdistyksen opettajana, määrättiin oikeuden toimesta, ettei hän saa osallistua seurakunnan toimintaan. Vaikka määräys oli asetettu juuri suojelemaan seurakunnan lapsia ja Sundin uhreja, Sundin mielestä määräys oli kohtuuton, koska se katkaisee hänen seurakuntayhteyteytensä.

Eilen uusi tapaus ilmaantui uutisvirtaan Washingotnin piirikunnasta. Paul Douglas Burdick on saanut syytteet viidestätoista lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Burdick toimi paikallisen Hillsboron seurakunnan piispana ja Sheriffin toimisto pyytää mahdollisia vielä tuntemattomia uhreja ottamaan yhteyttä.

Ei liene sattumaa, että näitä tapauksia pulpahtelee tasaiseen tahtiin MAP-kirkon tehtäviin valikoituneiden henkilöiden tekeminä. MAP-kirkon kulttuuri, jossa lapset alistetaan toistuviin kelpoisuushaastateluihin, joissa lapsilta kysellään tungettelevasti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, on varsin suosiollinen juuri lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle. Sopimattomat kysymykset ja toistuva tunkeutuminen lapsen seksuaaliseen yksityisyyteen altistaa lapsen vakavammalle seksuaaliselle hyväksikäytölle. Ei siis ole ihme, että vuonna 2015 julkaistussa KUTV:n uutisessa UTAH löytyy kärikipaikalta lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön tilastoissa.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin. Viime vuonna kerroin MormonLeaksin julkaisemasta dokumentista, jossa oli MAP-kirkossa esiintyneitä seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia ja miten kirkko niitä käsittelee. Samoin viime vuonna kirjoitin kirkon käytäntöjen muuttamiseksi Sam Youngin perustaman kansanliikkeen marssista, jonka he järjestivät Salt Lake Cityssä. Ongelma on todellinen ja äänekkäiden kriitikoiden vaientamispyrkimykset, kuten Sam Youngin erottaminen kirkosta, eivät paranna tilannetta. Sen sijaan kirkon toiminta viestii hyväksikäyttäjille, että kirkko haluaa ylläpitää toimintamalleja ja rakenteita, jotka parantavat hyväksikäyttäjien toimintaedellytyksiä kirkon sisällä.

Utahissa kirkkoa ei saada vastuuseen lasten hyväksikäyttäjien suojelusta, koska lähes kaikki tuomarit Utahissa ovat mormoneja, jotka ovat vannoneet temppeleissä valat kirkon suojelemisesta. Muissa osavaltioissa viimeistään siinä vaiheessa kun tuomarit ovat määränneet kirkon paljastamaan rahavirtansa ja varallisuutensa oikeiden rangaistussummien määrittelemiseksi ovat kirkon lakimiehet sopineet tapaukset kabineteissa ja maksaneet uhrit hiljaisiksi ilman, että kirkon on tarvinnut myöntää vääriä toimintatapoja julkisesti. Esimerkiksi viime vuonna tällainen sopimus tehtiin Navajo intiaanien reservaatissa nostetussa oikeustapauksessa, jossa muutama kirkon adoptio-ohjelmaan osallistunut Navajo vaati korvauksia ja anteekspyyntöä kirkolta.

Onkin siis helppo yhtyä Kristy Johnsonin toteamukseen:

"Mormonikirkossa on juuri nyt järkyttävän suuri ongelma. Ongelma on, että seksuaalisia saalistajia suojellaan mormonikirkossa enemmän kuin viattomia lapsia ja hyväksikäytölle alttiita aikuisia."

Vastaava skandaali on vellonut jo vuosia Katolisessa kirkossa eikä myrsky siellä ota laantuakseen. Samasta ongelmasta on vahvaa näyttöä myös MAP-kirkon vaikutuspiirissä ja myrsky on vasta nousemassa parrasvaloihin kun Sam Youngin kaltaisten sankareiden toimien seurauksena yhä useampi tapaus nousee julkisuuteen.

Tapaus Steven Murdock

Seksuaaliseen ahdisteluun liittyvät skandaalit MAP-kirkossa eivät ota laantuakseen. Viime viikolla seksuaaliseen ahdisteluun liittyvä juttu nousi pinnalle Tenneseessä kun Steven Murdock pidätettiin sen jälkeen kun hän oli salakuvannut naista kaupan sovituskopissa. Pian pidätyksen jälkeen monet Steven Murdockin uhreiksi Utahissa joutuneet ottivat yhteyttä Mormonstories podcastia julkaisevaan John Dehliniin ja kertoivat kuinka Steven Murdockin seksuaalinen ahdistelu on kirkossa ja työpaikalla jatkunut jo vuosia. John Dehlinin podcast aiheesta:
https://www.mormonstories.org/podcast/steven-murdock/

Steven Murdock on aiemmin ollut piispana Utahissa Olympusin 8. seurakunnassa. Hän oli seurakunnan piispa neljä vuotta, normaalisti piispan tehtävä kestää 5 vuotta, jonka jälkeen hänet nostettiin vaarnan neuvostoon, vielä vaikutusvaltaisempaan asemaan. Steven Murdockin epäasiallinen käytös on ollut kirkon johtajien tiedossa ja hänet on silti nostettu yhä korkeampiin kirkon tehtäviin. Kirkon johto päätti vasta nyt, kun hän jäi kiinni ja poliisin pidättämäksi, vapauttaa hänet kirkon luottamustehtävistä. John Dehlin kertoo kuinka Steven Murdock kutsuttiin ja sallittiin jatkaa kirkon luottamustehtävissä vaikka hänen epäasiallinen käytöksensä oli tiedossa. Murdockilla kerrotaan olleen myös avioliiton ulkopuolinen suhde, mutta tämä ei vaikuttanut hänelle annettuihin luottamustehtäviin kirkossa lainkaan. John Dehlinin haastattelemat Steven Murdockin uhrit kertoivat kuinka Steven Murdock käytti valta-asemaansa toistuvasti väärin niin kirkossa kuin sen ulkopuolella ahdistellakseen naisia. Podcastissään John Dehlin toteaa myös kuinka eräs haastateltu mainitsi,että Steven Murdockin ja kirkon profeetan Russel M. Nelsonin välillä on yhteys. Onkin kysyttävä: "Onko Steven Murdockin saamat luottamustehtävät kirkossa enemmän hänen ja Nelsonin ystävyyden seurausta vaikka Murdockin epäasiallinen käytös on ollut tiedossa?" Katsellessaan epäasiallista käytöstä sormiensa läpi MAP-kirkko tarjosi Steven Murdockille mahdollisuuksia etsiä ja ahdistella yhä uusia uhreja vuosien ajan.

Mormonikirkossa opetetaan, että kirkon luottamustehtäviin kutsu tulee suoraan Jumalalta innoitettuna ilmoituksena. Näitä tapahtumia vastaan tarkasteltuna on syytä arvioida onko tuossa opissa oikeasti mitään perää? Millainen Jumala kutsuu luottamustehtäviin toistuvasti seksuaalisia ahdistelijoita? Tämä tapaus vain entisestään vahvistaa kuvaa joka aiemmistakin, kuten esim. Joseph Bishopin tapauksesta, välittyy, että kirkko on enemmän kiinnostunut suojelemaan erehtymättömänä pidettyjä oppejaan ja omaa mainettaa kuin jäseniään seksuaalisilta ahdistelijoilta. Oppi innoitetusta ilmoituksesta ja Jumalan kutsumista johtajista asettaa jäsenet alttiiksi seksuaalisille ahdistelijoille, jotka tavalla tai toisella onnistuvat nousemaan kirkon luottamustehtäviin. MAP-kirkon kaltaiset organisaatiot valitettavasti tarjoavat seksuaalisille ahdistelijoille varsin suotuisat olosuhteet.

Karttavatko mormonit entisiä jäseniä?

Facebookin kautta blogiini lähetettiin kysymys: Miten Mormoonit suhtautuu käytännössä map-kirkosta eronneisiin ja erotettuihin?

Vastasin kysyjälle näin:

Varsinaisesti eivät karta samalla tavalla kuin Jehovan todistajat. Suhteet ovat kuitenkin kovalla koetuksella etenkin niiden kanssa, jotka kritisoivat kirkkoa. Lisäksi jäseniä kehotetaan jatkuvasti aktivoimaan uudelleen lähteneitä, mikä taas eronneiden kohdalla koetaan ahdisteluna. Suhteiden katkeaminen ei siis ole mitenkään tavatonta vaikka varsinaista karttamista ei ole.

Miten ollakkaan vain hieman myöhemmin sain taas todistaa kuinka oikeaan vastaukseni olikaan osunut. Monet mormonit jakavat aktiivisesti facebookissa kirkon julkaisemaa ja kirkkoa puolustavien apologien tuottamaa materiaalia. Erään mormonin seinällä pari kirkosta eronnutta henkilöä kommetoi jäsenen jakamia linkkejä kriittisesti, mikä johti varsin kärkkäisiin keskusteluihin. Keskusteluissa entiset jäsenet leimattiin Jumalan vihollisiksi, paholaisen kätyreiksi, vajaaälyisiksi, lapsellisiksi, pahantahtoisiksi, harhauttajiksi ym. mitä nyt mormonin mieleen tulee kun hän kohtaa kirkkoa kritisoivia henkilöitä.

Keskustelujen kehityskaari noudatti melko tarkkaan sitä "normaalia," joka tällaisilla keskusteluilla tuppaa olemaan. Ensin kriittisiin kommentteihin suhtaudutaan näennäisen välinpitämättömästi, ehkäpä jopa naureskellen. Kun kommentoija jatkaa saapuu paikalle "paimen," jonka mielestä tällaisten FB-kontaktien kanssa yhteydenpito ei ole soveliasta eikä tällaisiin keskusteluihin pitäisi osallistua. Paimen siis vahtii yhteisön puhtautta ja valvoo, etteivät kriittiset mielipiteet pääse likaamaan uskovien jäsenten ajatusmaailmaa. Paimen pyrkii eristämään jäsenet kaikesta kriittisestä informaatiosta (ks. miljöökontrolli ja informaatiokontrolli). Kriittinen informaatio synnyttää luonnollisesti jäsenten mielissä kognitiivista dissonanssia, joka pitää purkaa. Helpoin tapa purkaa kognitiivinen dissonanssi on käyttää ajatuksenpysäytyskliseitä ja stereotyypittää informaation esittäjä jollain tavalla paholaisen kätyriksi, mielenvikaiseksi tai muutoin harhautetuksi jos esitettyä informaatiota ei kyetä osoittamaan vääräksi.

Aktiivinen mormoni voi siis näennäisesti olla jonkun entisen jäsenen ystävä. Heidän välillään kuitenkin vallitsee vain näennäinen ystävyys, joka murenee sillä hetkellä kun entinen jäsen uskaltautuu esittämään kriittisiä kommentteja kirkosta. Kirkon jäsenen mieleen on istutettu uskomus ettei kenelläkään ei ole pätevää syytä lähteä kirkosta. Kirkosta lähteneet on kirkossa stereotyypitetty pettyneiksi ja pahantahtoisiksi ihmisiksi, jotka haluavat vain tehdä syntiä. Jäsenen sietokyvyn raja ylittyy jos entinen jäsen ottaa todelliset lähtemiseen johtaneet syyt puheeksi ja kääntää katseensa kirkon epäkohtiin. Kritiikin esittäminen johtaa lähes poikkeuksetta jäsenten taholta henkiseen väkivaltaan, jolla yritetään vaientaa kriittisiä mielipiteitä esittävät henkilöt. Lopulta tässäkin tapauksessa jäsen, jonka seinällä keskusteluja käytiin, otti facebookin estotoiminnot käyttöön ja poisti kriittisiä kommentteja kirjoittaneet "ystävänsä" kontakteistaan sen jälkeen kun oli selvää ettei jäsenten henkinen väkivalta kyennyt vaientamaan kriitisiä mielipiteitä.

Vaikka Jehovan todistajien kaltaista karttamista ei mormonikirkossa nähdä niin lopputulos on kuitenkin hyvin lähellä samaa joidenkin mormonien kohdalla. Tässä kohdassa on oleellista korostaa, että tämä esimerkki ei ole yleistettävissä kaikkiin mormoneihin, sillä kaikki eivät ole yhtä fanaattisia. Joukosta löytyy myös kulttuurimormoneja ja muita vähemmän fanaattisia, joiden suhtautuminen voi olla hyvinkin suvaitsevaa kriittisten mielipiteiden suhteen. Ongelmallisimpia ovat ne fanaattisimmat paimenet, jotka havaitessaan kriittisiä mielipiteitä ryhtyvät painostamaan jäsentä eristämään itsensä kriittisiltä mielipiteiltä. Monissa tapauksissa he saavat tukea muilta fanaattisilta jäseniltä ja näin synnyttävät mahdollisesti voimakastakin ryhmäpainetta (ks. sosiaalinen paine) jäsentä kohtaan, jotta tämä katkaisee välinsä kritiikin esittäjään. Taisipa joku mormoni tuossa keskustelujen tuoksinassa myös kieltää, ettei mormonikirkossa esiintyisi minkäänlaista manipulointia. Tämä oli kyllä taas yksi hieno malliesimerkki miten manipulointi MAP-kirkossa on vahvaa ja aktiivista.