Uskonnollinen manipulointi - Riippuvuuden synnyttäminen

Aini Linjakumpu kirjassaan "Uskonnon Varjot" jakaa uskonliikkeen jäsenet ensimmäisen polven käännynnäisiin ja myöhempiin kirkkoon syntyneisiin sukupolviin. Linjakumpu toteaa käännynnäisen ja yhtesöön syntyvän lapsen sosiaalistumisten poikkeavan toisistaan eikä varsinkaan yhteisöön syntyneillä lapsilla ole mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan kun liikkeen käytännöt, kieli ja oppi juurrutetaan lapseen jokapäiväisen kanssakäymisen välityksellä.

Uskonnollisen liikkeen kannalta yhteisön jäsenen sosiaalistaminen on väline, jolla rakennetaan perusta tämän kuuliaisuudelle yhteisöä kohtaan eli vallan ja hallinan kohteena olemiselle. (Uskonnon Varjot s. 90)

Monet kultit pyrkivät tuhoamaan jäsentensä yhteisön ulkopuolelle jäävät sosiaaliset verkostot sosiaalistaessaan uusia jäseniä synnyttääkseen riippuvuuden yhteisöön. Joissain kulteissa jäsenet elävät täysin suljetuissa yhteisöissä, joissa jäsenet ovat täysin riippuvaisia kultista asunnon, ravinnon ja sosiaalisten tarpeiden osalta. Mormonikirkossa rohkaistaan omavaraisuuteen maallisissa asioissa, joten pintapuolisesti voi näyttää siltä, että pyrkimystä vastaavan riippuvuussuhteen synnyttämiseen ei olisi. Todellisuudessa MAP-kirkossa riippuvuussuhde yhteisön ja jäsenen välille pyritään muodostamaan yhtälailla kuin kulteissa, joissa jäsenet asuvat yhteisön sisällä. Ulkopuolelle jäävät ystävät, sukulaiset ja sidosryhmät nähdään haitallisina jäsenen kehittymiselle ja mikäli ulkopuolelle jäävät eivät myös kiinnostu yhteisöstä niin johtajat rohkaisevat välttämään sellaisten seuraa.

Kun pyrit ystävystymään muiden kanssa, älä tingi tasovaatimuk­sistasi. Jos ystäväsi kehottavat sinua tekemään sellaista, mikä on väärin, puolusta sinä oikeaa, vaikka tekisitkin sen yksin. Sinun täytyy ehkä etsiä toisia ystäviä, jotka tukevat sinua käskyjen pitä­misessä. (Nuorten Voimaksi s.16)

Ulkopuolisten sidosryhmien muokkauksen tarkoituksena on synnyttää jäsenen ja yhteisön välinen riippuvuussuhde ja näin tehdä irtaantuminen mahdollisimman vaikeaksi.

MAP-kirkossa painotetaan voimakkaasti jäsenen kelvollisuutta. Kerrataan siis mitä jo edellisessä tekstissäni lainaama Pyhien Kirjoitusten Oppaan määrittely kelvollisuudelle sanoo:

Kelvollisuus
Katso myös Vanhurskaus.

Henkilökohtainen vanhurskaus ja arvollisuus Jumalan ja hänen nimittämiensä johtajien silmissä.

Kelvollisuuden ehtona on jäsenen kirkon johtajilta saama hyväksyntä ja vaakakupin toisella puolella epäkelvollista kohtaava mahdollinen erottaminen ja hengellinen itsemurha. Lievemmissä tapauksissa epäkelvollinen jäsen ottaa riskin joutua yhteisön sylkykupiksi, joka voi saada hänet tuntemaan voimakasta kipua sosiaalisen hyljeksinnän seurauksena kuten kirjoitin aiemmin sosiaalisen paineen yhteydessä. Sosiaalisten verkostojen ollessa pääasiallisesti kirkkokeskeisiä, kun ulkopuoliset verkostot on minimoitu, jäsentä uhkaa myös merkittävän sosiaalisen verkoston katoaminen jos hän päättäisi lähteä kirkosta.

Ongelma on voimakkain luonnollisesi mormonismin ydinalueilla Utahissa, Idahossa ja Arizonassa, joissa jäsenen ja yhteisön riippuvuussuhde ulottuu myös jäsenen fyysiseen hyvinvointiin. Kirkon ydinalueilla jäsenen status kirkossa määrittelee usein millaisia työmahdollisuuksia hänelle on tarjolla, eikä avoin kirkosta lähteneiden syrjintäkään ole aivan tuntematonta. BYU:ssa opiskelevalta evätään opiskelupaikka yliopistossa jos hänen seurakuntansa piispa ei anna suositusta. Kirkosta eronnut opiskelija menettää automaattisesti kampusasuntonsa, mahdollisen työpaikkansa yliopistolla ja opiskeluoikeuden kun BYU katsoo hänen rikkovan kunniakoodia erotessaan kirkosta. Ihmisten tulevaisuus ja fyysinen hyvinvointi voi siis olla mormonismin ydinalueilla, varsinkin kirkon palkkalistoilla olevilla, täysin verrattavalla tavalla riippuvainen heidän statuksestaan kirkossa kuin mitä muissa kulttiyhteisössä elävilläkin.

Mormonikirkon ydinyksiköksi määrittelemä perhe vastaa pienessä mittakaavassa myös kulttiyhteisöä. Perheen arjen ajankäyttöä ja käyttäytymistä kotona rytmittävät kirkon opit ja käytännöt luovat kotiin miljöökontrolloidun kulttiympäristön, jossa perheen jäsenet elävät ja valvovat toisiaan. Kodin miljöökontrolli määrittelee voimakkaasti perheen arkea ja vahvistaa jäsenten riippuvuussuhdetta kirkkoon. Kodin miljöötä myös tarkkaillaan ulkopuolelta jäsenten suorittamien kotiopetuksen ja kotikäyntien muodossa sekä säännöllisillä seurakunnan johtajien haastatteluilla.

Margaret Singer toteaa kirjassaan "Cults in Our Midst" vapaasti suomennettuna jotakuinkin näin:

Kulttikokemuksen ja kaikkien vaikutusten kautta syntyy valvottu riippuvuus. Olet saattanut olla täysin autonominen ja riippumaton yksilö, mutta jonkin ajan kuluttua, vaikka et ehkä ole sitä valmis myöntämään, sinusta tulee täysin riippuvainen ryhmästä sosiaalisten tarpeidesi, perheesi tarpeiden, minäkuvasi ja selviytymisesi suhteen. Asteittain sinulle kerrotaan mitä sinun tulee päivittäin tehdä ja niin sinä taannut. Sinusta tulee lapsenkaltainen, jolle itsenäinen toiminta on täysin hämmentävää ja sietämättömän raskasta.

Steven Hassan kommentoi kirjassaan "Releasing Bonds" taannuttavia tekniikoita vapaasti suomennettuna seuraavasti:

Jäsenhankinnan ja indoktrinoinnin yhteydessä kultin jäsenet tekevät yhteisiä aktiviteetteja - kuten istuvat nuotiopiirissä, näyttelevät sketsejä, pelaavat pelejä ja laulavat lauluja - joka palauttaa rekrytoitavan lapsenkaltaiseen tilaan. Johtajat kannustavat jäseniä puhumaan siitä mitä he ajattelivat ja tunsivat ollessaan pieniä lapsia.

Vastaavasti mormoneja kehotetaan toistuvasti kuinka heidän uskonsa tulisi olla lapsenkaltaista. Jäsenille opetetaan kuinka he ovat taivaallisen isän rakastettuja lapsia ja kuinka heidän on alistuttava hänen ohjaukseensa, kuten lapset alistuvat omien vanhempiensa ohjaukseen. Tämä asettaa aikuisen riippuvaiseen mielentilaan ja muodostaa epätasapainoinen valtasuhteen, jossa kirkko ja sen johtajat ovat asioista päättäviä aikusia ja jäsenet lapsia. Malliesimerkin tästä opetuksesta tarjosi huhtikuun 2011 konferenssissa Jean A. Stevens puheessaan "Tulkaa Pienen Lapsen Kaltaiseksi":

Nämä lapset ovat esimerkkinä joistakin lapsenkaltaisista luonteenpiirteistä, joita meidän täytyy saada tai löytää uudelleen itsestämme päästäksemme taivasten valtakuntaan. He ovat puhtaita henkiä, joita maailma ei ole tahrannut – oppivaisia ja täynnä uskoa. Ei ole mikään ihme, että Vapahtaja rakastaa ja pitää arvossa pieniä lapsia aivan erityisesti.

Viesti on selvä: "Jäsenen odotetaan taantuvan lapsenkaltaiseksi, joka tarvitsee jatkuvaa ohjausta ja talutusta." Jäsen ei voi koskaan saavuttaa tavoitteitaan itsenäisesti vaan tarvitsee siihen aina opastusta. Kirkko tarjoaa toivoa täydellisyyden saavuttamiseen, mutta samalla siihen on liitetty aina suuri ja epävarma uskoon, alistumiseen ja tottelevaisuuteen sidottu ehdollisuus. Kristuksen kärsimyksen varaan rakennettu taivaallisen isän rakkaudenosoitus asettaa jäsenen ikuisen velkataakan alle ja sitä toistellaan puhujapöntöstä yhä uudelleen ja uudelleen. Velka, jota kukaan ei voi maksaa kokonaisuudessaan takaisin, synnyttää loputtoman riippuvuuden kun vaa-an toisella puolella uhkaa kadotus.

Lisää riippuvuutta synnyttävä tekniikka on karsia jäsenen luottamusta kykyysä havainnoida maailmaa. Jäsenen menettäessä luottamuksen omaan harkintakykyynsä hän tarvitsee kultin ohjeita ajatteluun ja jokapäiväisten päätösten tekemiseen. Monet jäsenet ja etenkin nuoret käyttävät VO -sormuksia (valitse oikein) muistuttamaan kuinka kaikilla heidän tekemillään päätöksillä voi olla ikuisia seurauksia. Vastaavasti temppeliendaumentin saaneet mormonit käyttävät garmentteja, pyhiä alasasuja, muistuttamaan temppelissä vannomistaan valoista. Oppikirjoissa ja puheissa kerrotaan tarinoita, joissa jopa pienet ja harmittomat kirosanat voivat aiheuttaa jonkun toisen eron kirkosta huonon esimerkin takia. Nuoresta alkaen jäsenen harteille kerätään painavaa taakkaa ja vastuuta, ei vain omasta vaan myös, toisten pelastumisesta, mikä saa luonnollisesti mielen pelkäämään itseään. Eväiksi kirkko tarjoaa pyhien kirjoitusten lukua, rukoilua ja Pyhän Hengen vaikutuksen kuulostelua. Jäsenille siis lupaillaan kuinka tunne-elämyksiä ja kirkon johtajia seuraamlla he voivat "tietää totuuden," ja itsenäistä harkintaa tulee varoa kuten Kesäkuun 2008 Liahonassa julkaistu ensimmäisen presidenttikunnan viesti alleviivaa:

Joskus saamme neuvoja, joita emme voi ymmärtää tai jotka eivät näytä soveltuvan meille, vaikka olemme rukoilleet ja ajatelleet paljon. Älkää hylätkö neuvoa, vaan pitäkää se mielessänne. Jos joku, johon luotatte, ojentaisi teille jotakin, mikä näyttäisi pelkältä hiekalta, ja lupaisi, että siinä on kultaa, teidän olisi viisasta pitää sitä vähän aikaa käsissänne ja ravistella sitä varovaisesti. Aina kun olen tehnyt niin profeetan neuvoille, kultahippuja on ruvennut ilmestymään jonkin ajan kuluttua, ja olen ollut kiitollinen.

Vaikka siis kirkon johtajien antamat ohjeet ja neuvot tuntuvat vääriltä niin niihin on syytä aina luottaa oman harkintakyvyn sijaan. Jäsenen ei tule luottaa omaan kykyynsä tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä, mikäli ne ovat ristiriidassa kirkon johtajien päätösten kanssa. Jäsenen jokapäiväisestä elämästä tulee riippuvainen kirkon johtajien ohjeista ja neuvoista.

Mitä enemmän jäsen saadaan irtaantumaan itsenäisistä ajatuksistaan ja päätöksenteosta sitä enemmän hän myös kadottaa otteensa siitä mikä on oikein ja väärin. Lopulta jäsen saattaa päätyä mielentilaan jossa ei enää ole merkitystä onko jokin oikein tai väärin vaan ainoastaan mitä mieltä kirkon johtajat asiasta ovat. Jäsenen kadottaessa oman moraalikompassinsa hänen suhteensa yhteisön ulkopuoliseen maailmaan muuttuu merkittävästi kielteisempään suuntaan, koska ulkopuolisten moraalikäsitysten mukaan kirkon johtajat eivät ole oikeassa kovinkaan usein.