Uskonnollinen manipulointi - Rakkauspommitus

Rakkauspommitus on yksilöön kohdistuva manipulointimenetelmä, jolla yhteisö tai ryhmä pyrkii muokkaamaan yksilön ajattelua ja asenteita myötämieliseksi yhteisöä tai ryhmää kohtaan, sekä synnyttää yksilölle halu liittyä kyseiseen ryhmään. Termin teki tunnetuksi Sun Myung Moonin perustama Yhdistymiskirkko, joka ohjeistaa jäseniään ystävystymään potentiaalisten uusien jäsenten kanssa ja kutsumaan heitä yhteisön tapahtumiin. Yhdistymiskirkossa jäsenet toteuttavat tätä direktiiviä kohtelemalla potentiaalisia uusia rekrytoitavia ylitsepursuavilla ystävyyden ja rakkaudenosoituksilla ottaakseen selvää heidän statuksestaan, haluistaan, peloistaan, mahdollisista sidosryhmistään jne. Rakkauspommituksen pyrkimyksenä on voittaa uhrin luottamus ja tehdä hänestä myötämielinen yhteisöä kohtaan, sekä saada uhri ajattelemaan: "Kun tämän yhteisön jäsenet näyttävät ja tuntuvat olevan niin iloisia, ystävällisiä ja onnellisia niin minäkin haluan olla." Samalla uhri tulee riippuvaiseksi näistä rakkaudenosoituksista, sillä ylenpalttinen positiivinen huomio imartelee uhrin itsetuntoa.

Yksittäiset MAP-kirkon jäsenet eivät toki ole pahantahtoisia, mutta eivät myöskään usein tiedosta kohdistavansa lähimmäisiinsä voimakkaita manipulointitekniikoita. Jäsenet itsessään ovat usein vilpittömiä ja soveltavat näitä tekniikoita koska kirkossa on opetettu, että näin tulee toimia. MAP-kirkossa rakkauspommitus tunnetaan termillä ystävystyminen. MAP-kirkon oppi- ja ohjekirjamateriaalit sisältävät useita ohjeita kirkon jäsenille, johtajille ja lähetystyöntekijöille kuinka heidän tulee ystävystyä ja huomioida uusia potentiaalisia jäseniä. Kirkon Käsikirja 2 Johtaminen ja Palveleminen Kirkossa toteaa luvussa 5. Pelastuksen työ seurakunnassa (ohjeita uusien jäsenten hankinnasta ja kohtelusta) mm. näin:

5.1.6 Piispa tutustuu kaikkiin tutkijoihin ja seuraa heidän edistymistään. Vaikka hän ei pidäkään kastepuhuttelua kasteelle aikoville, hän tapaa heidät henkilökohtaisesti, ennen kuin heidät kastetaan. Hän myös valvoo seurakuntalaisten pyrkimyksiä ystävystyä heidän kanssaan. On todennäköisempää, että tutkijat ottavat kasteen ja konfirmoinnin ja pysyvät aktiivisina, kun heillä on kirkon jäseniä läheisinä ystävinään.

5.2.2 Piispalla on kokonaisvastuu käännynnäisten aktiivisena pitämisestä. Auttaakseen uusia jäseniä pysymään aktiivisina kirkossa piispalla ja hänen neuvonantajillaan  on  seuraavat  tehtävät.  Piispa voi  antaa  toiselle  neuvonantajistaan  tehtävän koordinoida näitä toimia.
He valvovat pyrkimyksiä huolehtia siitä, että jokaiseen uuteen jäseneen ystävystytään.

5.2.5 Kotiopettajilla ja kotikäyntiopettajilla on tärkeä  tehtävä  ystävystyä  uusiin  jäseniin.  Piispan kanssa  neuvotellen  Melkisedekin  pappeuden  ja Apuyhdistyksen johtohenkilöt pyrkivät ensisijaisesti siihen, että uusille jäsenille annetaan omistautuneet kotiopettajat ja kotikäyntiopettajat.

5.2.7 Pappeusjohtajat ja apujärjestöjen johtohenkilöt kannustavat seurakuntalaisia vahvistamaan uusia jäseniä osoittamalla rakkautta ja ystävystymällä.

Luvussa 8 Aaronin pappeuden haltijoille ohjekirja listaa velvollisuudeksi ystävystymisen muiden nuorten kanssa ja mm. pappien koorumin kokouksien esityslistalle ohjekirja tarjoaa mm. seuraava kohdan:

1. Suunnitellaan  keinoja  vahvistaa  koorumin jäseniä, myös uusia jäseniä ja vähemmän aktiivisia  jäseniä.  Suunnitellaan  myös  keinoja ystävystyä  nuoriin  miehiin,  jotka  kuuluvat muihin uskontokuntiin.

Nuorten naisten luokkien johtokuntien tehtävälistalle ystävystyminen on kirjattu seuraavasti:

10.3.5 He huolehtivat luokan jäsenistä ja ystävystyvät heidän kanssaan, varsinkin niiden kanssa, jotka ovat uusia jäseniä tai vähemmän aktiivisia tai joilla on jokin vamma tai muita erityistarpeita. He rukoilevat heidän puolestaan, viettävät aikaa heidän kanssaan ja ystävystyvät heidän kanssaan aidosti.
He auttavat luokan jäseniä luomaan läheisiä ystävyyssuhteita, oppimaan johtamistaitoja ja elämään evankeliumin mukaan.
He auttavat jokaista nuorta naista tuntemaan itsensä  tervetulleeksi,  kun  hänestä  tulee  heidän luokkansa jäsen.

Samoin kuin Aaronin pappeuden kohdalla, sama ohje nuorten naisten luokkien johtokkuntien kokousten asialistalle löytyy myös kirjan luvusta 10.4.5:

1. Suunnitellaan keinoja vahvistaa luokan jäseniä, myös uusia jäseniä ja vähemmän aktiivisia jäseniä. Suunnitellaan myös keinoja ystävystyä  nuoriin  naisiin,  jotka  kuuluvat  muihin uskontokuntiin.

Vastaavia ohjeita ystävystymisestä vähemmän aktiivisten jäsenten ja muihin maailmankatsomuksiin uskovia kohtaan kehotetaan toistuvasti harjoittamaan. MAP-kirkon ystävystymistoiminta on johdettua, valvottua ja tarkoituksenhakuista. Piispakunnan nuorisokomitean kokouksen esityslistalle ohjekirja tarjoaa seuraavaa 18.2.9:

2. Suunnitellaan keinoja kannustaa kutakin nuorta osallistumaan kirkon kokouksiin ja toimintoihin, myös seminaariin. Suunnitellaan pyrkimyksiä ystävystyä vähemmän aktiivisiin nuoriin, vastakastettuihin nuoriin ja kirkkoa tutkiviin  nuoriin,  sekä  raportoidaan  näistä toimista.

Ystävystymistoimiin (rakkauspommitukseen) ei siis ainoastaan kannusteta ja opasteta jäseniä kädestä pitäen vaan ystävystymistoimista myös raportoidaan. Kirkkoa tutkivat henkilöt tuskin ovat tietoisia heihin kohdistuvasta raportoinnista ja esim. tietosuojavaltuutettu olisi varmaan hyvin kiinnostunut  raporttien käyttötarkoituksista ja siitä millaisia henkilöreksitereitä niiden pohjalta on mahdollisesti olemassa.

MAP-kirkossa jäseniä kehotetaan toistuvasti rakastamaan lähimmäisiään vilpittömästi. Usein jäsenten osoittama rakkaus ei kuitenkaan ole vilppitöntä tai ehdotonta. Jäsenillä on liian monia kirkon asettamia prioriteettejä todellisten ystävyyssuhteiden ylläpitämiseksi. Monesti jäsenen huomattua ettei hänen yrityksensä tuota toivottua vastakaikua jäsen siirtää huomionsa toisaalle. Jäsen ei kovin usein ole aidosti kiinnostunut todellisen ystävyyden rakentamisesta uuden tuttavuuden kanssa kuin hän on kiinnostunut käännyttämään uuden tuttavuuden mormoniksi. Käännytyksen kohde saattaa näissä tilanteissa tuntea itsensä hyväksikäytetyksi ja aktivointiyritysten kohteeksi joutunut kirkosta pois jäänyt usein tuntee itsensä loukatuksi.

Rakkaudenosoitukset myös varsin usein lakkaavat ja uhri saa osakseen halveksuntaa, inhoa ja mahdollisesti suoranaista vihaa jos hän elää kirkon standardien ja oppien vastaisesti, varsinkin jos vielä arvostelee kirkkoa. Kirkon tapojen vastaisesti elävät ja/tai kirkkoa julkisesti arvostelevat joutuvatkin sisäisen kurinpitoelimen hampaisiin ja voivat tulla erotetuiksi. Onkin perusteltua todeta kuinka ystävyydenosoitukset ovat monin kohdin ehdollisia ja toimivat näin myös osana kirkon jäsenistöönsä kohdistamaa käytöksen hallintaa.