Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jehovan Todistajat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jehovan Todistajat. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. helmikuuta 2018

Itsesaastutus

Muutaman viime päivän aikana media on parissa jutussa nostanut esiin Jehovan todistajien seksuaalisuutta kontrolloivat käytänteet. Ensin aiheeseen tarttui Iltalehti ja pari päivää myöhemmin Iltasanomat. Molemmat artikkelit nostavat esiin Jari-Pekka Peltoniemen kommentin, kuinka seksuaalisuuden kontrollointi kuuluu osana yhteisön vallan käyttöä. Jehovan todistajien Suomen haarakonttorin tiedottaja Veikko Leinonen kommentoi taas Peltoniemen sanomisia Iltasanomissa näin:
Peltoniemi sanoo, että tällainen seksuaalisuuteen puuttuminen on jäseniin kohdistettua vallankäyttöä Jehovan todistajien yhteisössä. Mitä ajatuksia tämä herättää?
– Tämä on Peltoniemen visio. Se, että Peltoniemi menee näin sanomaan on vain mielipide.
Leinonen yrittää lakaista Peltoniemen argumentin esittämällä väitteen, että kyseessä on "Peltoniemen visio ja mielipide." Leinonen yrittää siis sivuuttaa esitetyn argumentin vähättelemällä puuttumatta itse argumenttiin mitenkään.

Peltoniemen esittämällä argumentilla on kuitenkin takanaan kattava psykologien vuosikymmenten aikana tuottama tutkimusaineisto. Kulttien mielenmuokkausmenetelmiä tutkinut Steven Hassan muotoili BITE -mallin, joka perustuu Robert Jay Liftonin, Margaret Singerin ja Louis Jaylon Westin aivopesututkimusten perusteella muotoilemiin teorioihin. BITE-malli kuvaa kuinka yhteisö kontrolloi jäseniään käytöksen (B), tiedon (I), ajatusten (T) ja tunteiden (E) hallinnan avulla. Yhteisön kontrolli on tuhoisaa, kun BITE-mallin komponentteja käytetään tavalla, joka synnyttää riippuvuutta ja edellyttää jäseneltä uskollisuutta.

Leinosen vähättelemä argumentti seksuaalisuuden kontrolloinnista vallankäytön välineenä sijoittuu BITE-mallissa käyttäytymisen hallintaan. Määrittelemällä masturboinnin itsesaastutukseksi yhteisö määrittelee jäsenten seksuaalisuudelle rajoja, joiden ylittäminen on syntiä ja siten synnyttää voimakasta häpeää. Syntyvä häpeäkierre muokkaa jäsenen ajattelua ja käyttäytymistä. Pahimmassa tapauksessa seksuaalisuuteen ulottuva kontrolli murtaa uhrin itsetunnon kun omia biologiasia viettejään ei pääse pakoon ja tätä kommentoi Iltalehden artikkelissa lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen:

Riihosen mukaan pilkuntarkat ja yksityiskohtaiset seksuaalisuutta ja ruumiillista puhtautta koskevat säännöt voivat aiheuttaa ahdistusta kasvavissa lapsissa ja nuorissa, osittain siksi, että heidän näkökulmastaan voi olla lähes mahdotonta pitää kaikista säännöistä kiinni.
Kyseessä on siis jopa mahdottomaksi muodostuva tasovaatimus, häpeäautomaatti, jolla yhteisö järjestelmällisesti pyrkii murtamaan jäsenensä itsetunnon. Itseluottamuksensa kadottanut uhri tulee lopulta riippuvaiseksi yhteisön tarjoamasta informaatiosta (I), joka kertoo hänelle, miten tulee käyttäytyä (B), ajatella (T) ja tuntea (E).

Peltoniemen mielipiteelle löytyy siis vankat perusteet psykologien viime vuosikymmenten tutkimuksista, eikä kyseessä ole "vain Peltoniemen visio tai mielipide."

Vastaavia käytänteitä ja tasovaatimuksia on käytössä monissa muissakin uskonyhteisöissä, myös mormonikirkossa. Sukupuolisiveellinen puhtaus korostuu monissa kohdin MAP-kirkon oppimateriaaleja ja puhtautta valvotaan aktiivisesti seurakunnissa. Piispat haastattelevat tasaisin väliajoin mormoninuoria kysellen seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyvistä asioista. Vuonna 2014 mormonikirkon omistamassa BYU Idahossa tehtiin jopa video, jossa kehotettiin nuoria valvomaan ja puuttumaan toisten nuorten seksuaalisuuteen.

Seksuaalisuus ja omaan kehoon liittyvät asiat ovat väestöliiton seksuaalioikeuksia käsittelevän julkaisun mukaan olennainen osa ihmisen sosiaalista todellisuutta. Oman seksuaalisuuden toteuttaminen muodostaa merkittävän osan ihmisen identiteettiä. Puuttumalla jäsenten seksuaalioikeuksiin ja asettamalla mielivaltaisia tasovaatimuksia seksuaalisuuteen liittyen yhteisö kontrolloi jäsentensä identiteettiä. Yhteisön sääntöjen ja sosiaalisen paineen pakottamana identiteetti muovautuu, joko osittain tai kokonaan, yhteisön määrittelemäksi pseudoidentiteetiksi, joka jäljittelee sivupersoonahäiriötä ja voitaneen siten luokitella mielenterveydelliseksi häiriöksi.

Vähättelemällä näitä asioita ei voida lakaista maton alle. Jäsentensä identiteettiä kontrolloivat yhteisöt ovat haitallisia ja niiden toimintaan tulisi puuttua viranomaisten toimesta.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Pelko ja stressi voi vaarantaa aivojen kehityksen

Steven Hassan julkaisi Feedom of Mind yhdistyksensä sivulla artikkelin, joka nostaa esiin Jehovan todistajien oppien haittoja. Artikkelissa viitataan nimimerkin "Sam Fade" kirjoittamaan tekstiin, joka käy läpi kuinka JT organisaation opit vaikuttavat aivojen kehittymiseen ja näin mahdollisesti synnyttävät kauaskantoisia haittoja lasten elämässä.

Aivojen kehityksen kannalta hyvin merkittävää aikaa on juuri lapsuus. Vaikka jokainen lopulta kasvaa aikuiseksi niin silti perusta monelle jokaista ihmistä määrittävälle asialle rakennetaan lapsuudessa. Esimerkiksi koulutukseen panostaminen vaikuttaa merkittävällä tavalla siihen millainen aikuinen lapsesta kasvaa. Lapsuudessa omaksuttu tietotaito vaikuttaa vahvasti siihen millaiseksi aivot kehittyvät. Kuten tiedämme Jehovan todistajien keskuudessa koulutusta ei pidetä kovin korkeassa arvossa, joten jo pelkästään tämä vaikuttaa lapsen aivojen kehittymiseen.

Koulutuksen puute ei kuitenkaan ehkä ole kriittisin aivojen kehittymiseen vaikuttava tekijä Jehovan todistajien parissa. Merkittävämpi tekijä voi olla lapsen kokema jatkuva stressi. JT lapset kokevat jatkuvaa stressiä järjestön indoktrinaation, hengellisen väkivallan ja vanhempien laiminlyöntien takia. Stressiä lisää myös kun lasten turvallisuudentunnetta uhataan jatkuvilla sotamielikuvilla harmageddonista, pelottelulla pahoista hengistä ja kierrättämällä lapsia pitkin kyliä saarnaamassa ventovieraille. Vanhempien viettämä aika saarnaamistyössä on poissa lasten kanssa vietetystä ajasta, jolloin lapsi ei saa tarvitsemaansa läheisyyttä ja luottamusta, mistä seuraa ongelmia muodostaa merkityksellisiä ihmissuhteita myöhemmin elämässä. JT lasten odotetaan myös käyttäytyvän järjestön sääntöjen ja normien mukaan eli heille vapaa itseilmaisu ei ole sallittua.

Stressin vaikutus aivojen kehitykseen on merkittävä. Erityisesti pelottaviksi koetut asiat vaikuttavat lapsen oppimiskykyyn ja tunteisiin. Koettu stressi vaikuttaa hippokampuksen ja mantelitumakeen kehittymiseen. Mantelitumake säätelee sitä, mikä koetaan uhkaavaksi, kun vastaavasti hippokampus liittää pelon tunteen tapahtuman asiayhteyteen. Nämä synnyttävät pelkovasteen, jossa aivot vapauttavat neuropeptidi S -yhdistettä, joka lisää ahdistuneisuutta ja valppautta. Lapsen aivojen kyky käsitellä tällaista stressiä ovat rajallinen ja voimakas stressialtistus vaikuttaa lapsen itsesäätelyyn, sietokykyyn ja kiintymykseen ihmisuhteissa. Kiitymys huoltajiin on lapsen aivojen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Kroonisesta stressistä kärsineillä lapsilla on todettu olevan ongelmia turvallisten ihmissuhteiden muodostamisessa myöhemmin elämässä (Cohen & Walthall, 2003; Osofsky, 1995). Jehovan todistajien lapset elävät jatkuvan kroonisen stressin alaisuudessa. Stressiä lapsen harteille kasaavat opit lähitulevaisuudessa uhkaavasta maailmanlopusta, jossa lähes kaikki maailman ihmiset, oikeaoppisia Jehovan todistajia lukuunottamatta, murhataan. Jatkuvaa stressitilaa stimuloidaan päivittäin lukemalla järjestön julkaisuja ja kuuntelemalla puheita, joissa tulevalla hävityksellä mässäillään. Krooninen stressitila estää aivojen muita osa-alueita kehittymästä ja toimimasta oikein. Lapset jäävätkin organisaation vangeiksi, koska heidän aivonsa eivät kehity normaalisti eivätkä he opi ajattelemaan kriittisesti. Artikkeli toteaakin, jopa humoristiseen sävyyn: "On hyvin hankalaa tehdä järkeviä päätöksiä kun zombit ovat kokoajan kintereillä."

Jehovan todistajien organisaatiossa vallalla olevan kulttuurin voidaankin todeta vaikuttavan haitallisesti lasten kehittymiseen. Ikävintä on se, että monet vanhemmat eivät edes ymmärrä kuinka haitallista elämä vartiotornin varjossa oikeastaan on. On surullista kuinka monet Jehovan todistajat ovat eläneet koko elämänsä organisaatiossa, he eivät tiedä paremmasta ja uskovat elävänsä sitä ainoaa oikeaa elämää, jonka uskovat olevan myös parhaaksi omille lapsilleen. Hyvää tarkoittavat JT vanhemmat tulevat näin tehneeksi karhunpalveluksen omille lapsilleen ja mahdollisesti lapsen lapsilleen.

Vaikka nyt julkaistu artikkeli koskettaa vain Jehovan todistajia niin vastaavia olosuhteita esiintyy monista muista uskovien yhteisöistä ja perheistä. Uskoakseni lasten mielissä vaikuttavia pelkotiloja esiintyy sitä enemmän mitä ponnekkaammin yhteisössä käydään jatkuvaa sotaa paholaista ja pahaa ulkopuolista maailmaa vastaan.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Vien sinut kotiin

Ben Kallandin romaani Vien sinut kotiin oli mielenkiintoinen kuvaus siitä millaista jonkun Jehovan todistajan elämä voisi hyvinkin olla. Vaikka kirjan tarina on fiktiivinen se sisältää monia yhtymäkohtia uskovien Jehovan todistajien elämään. Kirja kertoo tarinaansa omaelämänkerrallisena päähenkilön muistellessa elämäänsä lapsuudesta kohti nykyhetkeä. Tarina etenee ensin hajanaisesti hypellen eri takaumien kautta, mutta loppua kohti eri tapahtumien yhtymäkohdat nousevat esiin rakentaen uskottavan tarinakokonaisuuden.

Kirja on kirjoitettu muotoon, jossa päähenkilö itse kertoo elämästään ne asiat, jotka hän haluaa kertoa. Illuusio toimii aika hyvin ja monin paikoin se jättää lukijan mielikuvituksen vastuulle täyttää aukot, jotka päähenkilö jättää kertomatta. Jättäessään taustoja ja syitä kertomatta joidenkin kuvattujen tapahtumien takana Kalland on onnistunut lisäämään syvyyttä tarinaan kun päähenkilön motiivit jäävät joko kokonaan tai osittain lukijan päätettäväksi. Vaikka tarina etenee kohti ennalta arvattavaa päätöstä, se on silti mielenkiintoista luettavaa kun tarinan edetessä se mitä jää kertomatta muovaa lukijan mielikuvia yhä voimakkaammin.

Tarina itsessään koskettaa elämän suuria kysymyksiä: elämää, kuolemaa, seksiä, parisuhteita, perhesuhteita, valtaa ja uskontoa. Kalland onnistuu mielestäni erinomaisesti sisällyttämään kerrontaan niin Vartiotorniseuraa viime vuosina riepotelleet skandaalit kuin yksittäisten todistajaperheiden elämää hankaloittavat yhteisön asettamat säännöt ja rajoitukset. Joskaan kaikilta osin kirjan tarinaa ei voisi sellaisenaan kirjoittaa toisen amerikkalaisen uskonnon, mormonismin, viitekehykseen, niin monilta osin yhtymäkohtiakin löytyy. Perheiden ylläpitämät kulissit seurakunnissa, seurakuntien ja ylempien johtajien kulissit uskovan massan suuntaan, uskonnollisten auktoriteettien vallankäyttö ja yhteisön johtajien moraalia korruptoiva vallanhimon voin hyvin kuvitella kuvatun kaltaisiksi myös MAP-kirkossa. Kokonaisuudessan Vien sinut kotiin maalaa varsin synkän ja moraalittoman kuvan uskonnollisesta vallankäytöstä. Peli on raakaa eikä lopputulos ole aina kaunista katseltavaa kun toisia käytetään armotta hyväksi ja rikoksia peitellään oman, perheen tai yhteisön imagon suojelemiseksi.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Juttutuokio

Pysähdyin tänään jututtamaan kadulla päivystäviä Jehovan todistajia. Olen aiemminkin leikitellyt ajatuksella ja nyt ensimmäistä kertaa siis pysähdyin toviksi juttelemaan näiden kylmässä syyssäässä värjöttelevien julistajien kanssa.

Avasin keskustelun esittämällä todistajalle kysymyksen: "Mistä tietäisit jos asiat, joihin uskot, eivät pidäkään paikkaansa?" Ensimmäiseksi todistaja yritti kiertää kysymykseni alkaen kertomaan kuinka he uskovat Raamattuun, jolloin jouduin ystävällisesti keskeyttämään hänet ja toistin kysymykseni. Tämän jälkeen keskustelimme itse aiheesta pari minuuttia, joiden aikana keskustelukumppanini tuli todenneeksi kuinka hän ymmärtäisi uskomuksiensa olevan vääriä jos "joku tulisi ja esittäisi paremmin perustellun näkemyksen asioista." Todistajan valitsema sanamuoto melkein yllätti minut, sillä sehän oli hyvin rationaalinen eikä viitannut lainkaan sellaiseen mustavalkoiseen maailmankuvaan, jossa kaikki omat uskomukset ovat absoluuttisen oikein. Muistan hyvin oman mormoni-isäni lukuisat toteamukset kuinka mikään mahti maailmassa ei voisi todistaa hänelle mormonismin olevan väärässä, kuinka usko mormonikirkkoon on tärkeämpää kuin mikään todiste tai perustelu, joka osoittaisi mormonikirkon olevan väärässä. Kohtaamani Jehovan todistajan suhde omaan uskonyhteisöön vaikuttikin tässä kohtaa keskustelua suorastaan inhimilliseltä sisältäen itsekriittisiä elementtejä sekä viestien hänen jopa jollain tasolla olevan valmis kyseenalaistamaan omia uskomuksiaan.

Keskustelun avauksen rohkaisemana tarjosin täkyn Raamatun historiasta. Kerroin lukeneeni Tel Avivin yliopiston arkeologian professori Israel Finkelsteinin kirjoittaman "The Bible Unearthed" -kirjan, jossa arkeologisten todisteiden perusteella Vanhan testamentin kirjoitusajankohta on ajoitettu noin vuoteen 650 eaa. Tämä tieto selkeästi aiheutti melkoisen kognitiivisen dissonanssin Jehovan todistajan mielessä sillä hänen ensimmäinen reaktionsa oli: "Tuota minä en usko," lisäksi hän yritti vähätellä asiaa toteamalla: "Se on vain yhden henkilön mielipide." Kun totesin ettei kyse ole vain yhden ihmisen mielipiteestä vaan kirja perustuu yli 50 vuoden aikana suoritettuihin arkeologisiin tutkimuksiin ja löydettyjen todisteiden perusteella muodostuvaan kuvaan Lähi-idän historiasta, hän jatkoi vähättelyä toteamalla kuinka mielipiteitä maailmassa on paljon. Jehovan todistaja siis havainnollisti minulle paria Jehovan todistajien jäseniinsä soveltamaa mielenhallintatekniikkaa: ajatuksenpysäytyskliseitä ja elitismiä. "Se on vain yhden henkilön mielipide" on tyypillinen ajatuksenpysäytysklisee, jolla kognitiivista dissonanssia kokeva henkilö pyrkii sivuuttamaan kognitiivista dissonanssia synnyttävän informaation ilman, että tarvitsee tarkemmin perehtyä itse informaation sisältöön ja paikkansapitävyyteen. Elitismiä tämä toteamus havainnollisti siten, että usean vuosikymmenen arkeologinen tutkimusaineisto pyritään sivuuttamaan kepeästi, koska uskotaan omalla yhteisöllä olevan parempaa tietoa. Yllätyksekseni keskustelukumppanini kuitenkin totesi jossain välissä, että hänenkin olisi ehkä syytä perehtyä aiheeseen paremmin, joten mainitsin kirjan ja kirjoittajan nimen. Toivottavasti hän todella hankkii tuon Raamatun syntyarkeologiaa käsittelevän teoksen käsiinsä huolimatta kirjan ja uskomustensa välisistä ristiriidoista.

Yhtenä perusteena uskolleen Jehovan todistaja tuntui myös käyttävän työmäärää jota Jehovan todistajat tekevät yhteisönsä hyväksi. Kirjallisen materiaalin tuottaminen ja julistustyö vievät paljona aikaa ja maksaa melkoisesti. Kaikki Jehovan todistajien materiaali on ilmaista ja rahoitetaan jäseniltä saatavilla lahjoituksilla. Tässä kohdin todistaja tuli jälleen havainnollistaneeksi paria yhteisönsä mielenhallintatekniikkaa: "Teot johtavat uskoon" ja "Julkinen sitoutuminen". Lahjoittaessaan yhteisölle aikaa ja rahaa Jehovan todistajat joutuvat perustelemaan itselleen miksi niin toimivat. Luonnollinen perustelu on tietysti se, että asia jonka hyväksi uhraus tehdään täytyy olla oikein ja totta. Julkinen julistustyö myös vahvistaa yksittäisen todistajan uskoa yhteisöön. Julistustyön todistaja kertoi olevan vapaaehtoista, mutta jokainen todistaja tekee sitä. Tässä kohdin totesin, että myös mormonit kertovat lähetystyön olevan vapaaehtoista, mutta todellisuudessa ei sillä yhteisössä sosiaalinen paine pakottaa lukuisat mormoninuoret lähtemään maailmalle julistamaan ja niitä jotka eivät lähde katsotaan yhteisössä kieroon. Vaikka keskustelukumppanini ei asiaa suoraan myöntänyt niin jo se, että hän mainitsee kaikkien Jehovan todistajien tekevän julistustyötä, kertoo yhteisössä vaikuttavasta voimakkaasta sosiaalisesta paineesta ja painostuksesta julistustyön tekemiseen.

Sosiaalisesta paineesta sain hyvän aasinsillan siirtää keskustelun painopistettä kohti karttamista. Kerroin lukeneeni kuinka mormonivaltaisessa Utahissa monet nuoret joutuvat vanhempiensa hylkäämiksi ja kadulle ajetuiksi kun he ovat kertoneet vanhemmilleen homoseksuaalisuudestaan. Keskustelukumppanien kertoman mukaan tällainen ei olisi mahdollista Jehovan todistajien keskuudessa, sillä yksikään Jehovan todistaja ei hylkäisi lastaan. Väite jäi vaivaamaan joten kysyin aiheesta parilta tuntemaltani ex-JT:ltä. Aihepiiri ei ole todellakaan niin suoraviivainen mitä kadulla kohtaamani julistaja antoi ymmärtää. Ottaen huomioon kuinka Jehovan todistajat karttavat yhteisöstä erotettuja ja eronneita sekä kuinka homoseksuaaliset teot nähdään yhteisössä riittäväksi syyksi jäsenen erottamiseen, väitän, että Jehovan todistaja, jonka kanssa keskustelin, syyllistyi harhaanjohtamiseen. Asiaan vaikuttavat merkittävästi ex-JT:den mukaan se onko lapsi kastettu jäseneksi vai ei. Toinen ex-JT totesi, että jos ei ole kastettu niin voi olla lähes minkälainen narkkarihuora tahansa, mutta jos on kastettu niin suhtautuminen on aivan toinen. Pidänkin hyvin mahdollisena, että kastettu lapsi, joka homoseksuaalisten tekojen takia erotetaan yhteisöstä, joutuu vanhempiensa hylkäämäksi viimeistään siinä vaiheessa kun hän muuttaa pois synnyinkodistaan. On myös ilmeistä, että yhteisön sosiaalisen paineen ja perhesiteiden katkeamisen pelossa monet Jehovan todistajanuoret salaavat seksuaalisuutensa myös vanhemmiltaan. Yhteisö siis pakottaa lapset joko kieltämään oman seksuaalisuutensa tai salaamaan sen aivan vastaavasti kuin mormonikirkkokin.

Lopuksi keskustelimme vielä uskonnonvapaudesta ja yhteisöjen itsemääräämisoikeudesta. Tavallaan ymmärrän Jehovan todistajien kannan siitä, että yhteisöllä on itsemääräämisoikeus sisäisiin asioihinsa ja mielipide-eromme olivat lähinnä siitä mikä on moraalisesti oikein ja kuinka pitkälle tuota itsemääräämisoikeutta tulee sallia uskonnonvapauden nimissä. Jehovan todistajat perustelivat ja puolustivat oman yhteisönsä käytäntöjä juuri itsemääräämisoikeudella ja sillä ettei ketään pakoteta jäseneksi vaan se on aina henkilön oma valinta. Jehovan todistajien mukaan kyseessä on aina oma valinta ja jos meno ei miellytä niin aina voi lähteä. Yhteisön jäsenten ja heidän lastensa perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavaa painostusta todistajat eivät minulle tietenkään myöntäneet, vaikka aiemmin he olivat kovasti samaa mieltä yhteisön sosiaalisen paineen vaikutuksesta keskustelun sivutessa mormoninuorten lähetystyötä. Kyseessä on siis tyypillinen Bias Blind Spot -kognitiivinen vääristymä, jossa henkilö havaitsee ongelmat ulkopuolisissa tahoissa, mutta ei kykene tunnistamaan samoja ongelmia omassa viitekehysessään.

Loppujen lopuksi keskustelu Jehovan todistajien kanssa oli mielenkiintoista ja miellyttävää merkittävistä mielipide-eroistamme huolimatta. Keskustelu oli molemmin puolin kiihkotonta ja asiallista. Tämän pienen otannan perusteella sanoisin etteivät Jehovan todistajat pahoja ihmisiä ole. He ovat vain harhaanjohdettuja ja arvioni mukaan yhteisön jäseniinsä kohdistaman manipuloinnin uhreja.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Sharialakia Suomessa

24.4.2017 Iltasanomat uutisoi Suomen islamilaisen neuvoston (SINE) saaneen vuosina 2007-2014 yhteensä 450 000€ julkista tukea. Uutisessaan Iltasanomat toteaa:
Sekä vuoden 2011 että vuoden 2012 vuosikertomuksissa kerrotaan, että lautakunnan tehtävänä on valita tuomaristoelin avioliitto- ja avioeroasioihin ja ”muiden islamilaiseen lakiin liittyvien asioiden hoitamiseksi”.
Kyseessä on siis vastaava tuomioistuin, josta Jehovan Todistajiin liittyen on myös kohuttu parin viime vuoden aikana. Vuonna 2014 oikeusministeri Anna-Maija Henrikson totesi tällaisista oikeuselimistä hyvin suorasukaisesti:
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) on ilmaissut asiasta oman huolensa. Hänen mukaansa Suomessa ei voi olla kahta oikeusjärjestelmää.
Uskonyhteisöjen sisäisten oikeusistuinten olemassaolot on siis valtakunnan korkeimmalla tasolla todettu ongelmallisiksi, mutta silti tällaisia oikeusistuimia ylläpitäviä yhteisöjä on tuettu valtion varoista. Sisäisiin oikeusistuimiin liittyy myös merkittävä perus- ja ihmisoikeusongelma, koska sisäisten oikeusistuimien opetetaan uskonyhteisössä olevan maallisten lakien yläpuolella. Yhteisön jäsenen mieleen istutetaan siis uskomus kuinka yhteisön säännöt ovat korkeampiarvoisia kuin ympäröivän yhteiskunnan säännöt, josta seuraa etteivät yhteisön jäsenet aina pysty tunnistamaan milloin yhteisön johtajat menevät liian pitkälle ja ryhtyvät rajoittamaan jäsenten perus- ja ihmisoikeuksia.

Nyt ilmitulleen SINEn yhteydessä kyseessä on selkeä perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuva elin kun se puuttuu jäsenten avioliitto ja avioeroasioihin ja muihin islamilaiseen lakiin liittyviin asioihin. Etenkin kun muistetaan taannoin TV:ssä esitetty dokumentti "Sharialakia Tanskassa" on nähdäkseni hyvin suuri riski, että Suomeen on muodostumassa, ellei ole jo muodostunut, vastaavia yhteisöjä kuin mitä Tanskassa. Tanskalaisessa dokumentissa kävi hyvin selväksi kuinka näiden ongelmallisten yhteisöjen jäseniä kehotetaan eristäytymään ympäröivästä yhteiskunnasta (miljöökontrolli) ja niissä vallitsee jyrkkä vastakkain asettelu oman sisäisen maailman ja pahan ulkoisen maailman välillä (me vastaan muut). Eristäytyminen ulkoisesta yhteiskunnasta synnyttää myös voimakkaan riippuvuuden (riippuvuuden synnyttäminen), mikä ylläpitää vahvaa sosiaalista painetta. Onkin selvää kuinka näistä yhteisöistä, mikäli niitä Suomeen on jo päässyt syntymään, on erittäin suurella riskillä kehkeytymässä haitallisia yhteisöjä. Yhteisöjen eristäytyminen kasvattaa myös riskiä jäsenten, etenkin nuorten, jotka tuntevat kouluissa ja kaduilla etteivät kuulu tähän yhteiskuntaan, radikalisoitumiseen, jonka on jo havaittu olevan ongelma kuten Ylen uutisoimasta Habiba Alin haastattelusta kävi ilmi.

Näihin ongelmiin on löydettävissä ratkaisu: Uskonyhteisöjen valvonta, jota mm. Uskontojen uhrien tuki ry ja lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ovat ehdottaneet tahoillaan. Uskonyhteisöjen perus- ja ihmisoikeusloukkauksiin on puututtava ja uskonyhteisöjen kanssa on tehtävä pitkäjänteistä yhteisötyötä näistä negatiivisista piirteistä eroon pääsemikseksi. Valvonta ja rakentava dialogi yhteiskunnan ja uskonyhteisöjen välillä kasvattaa yhteiskunnan koheesiota, mutta jos ongelmiin ei puututa riskit syrjäytymiseen ja radikalisoitumiseen haitallisten uskonyhteisöjen sisällä kasvavat, mikä taas synnyttää hajaannusta ja ristiriitoja yhteiskunnassa.

Uskonnonvapaus on henkilöoikeus, joka takaa jokaiselle ihmiselle vapauden uskoa haluamallaan tavalla. Uskonnonvapaus ei anna yhteisöille oikeutta toimia mielivaltaisesti maan lakeja ja hyviä tapoja halveksuen. Uskonnonvapauslain 7§ 2. momentti velvoittaa uskonyhteisöt kunnioittamaan perus- ja ihmisoikeuksia, joten perus- ja ihmisoikeuksia rajoittavat yhteisöjen sisäiset säännöt ja oikeudelliset tuomioelimet ovat laittomia, jonka seurauksena edellytykset puuttua yhteisöjen sisäisiin sääntöihin ovat nähdäkseni olemassa.

torstai 19. toukokuuta 2016

Uskonnollinen manipulointi - Sosiaalinen Paine

Ehkäpä kaikkein voimakkain manipulointikeino on sosiaalinen paine (ryhmäpaine). Ryhmäpaine voi olla positiivista ja sillä voidaan tukea yksilön pyrkimyksiä oman elämänsä parantamiseen kuten vaikkapa laihduttamiseen tai tupakoinnin lopettamiseen. Uskonnollisessa kontekstissa sitä käytetään kuitenkin liian usein yksilön pakottamiseen yhteisön normien mukaiseen elämään. 

Ihmiselle luontainen tapa oppia asioita on matkia sitä mitä muut tekevät. Tämän oppimistapa on osoittautunut evoluutiossa menestyksekkääksi selviytymisstraategiaksi. Se kuitenkin mahdollistaa myös ryhmäpaineen väärinkäytön ja yksilön pakottamiseen johonkin toimintaan johon yksilö ei normaaliolosuhteissa olisi halukas. Luontainen halu kuulua ryhmään tai laumaan on hyvin tyypillistä monille nisäkkäille ja kaikissa ryhmissä on oma ryhmädynamiikkansa. Ryhmään kuulumisen edellytyksenä on ryhmän hyväksynnän saavuttaminen ja ylläpitäminen, johon merkittävällä tavalla vaikuttaa ryhmän sääntöjen ja toimintapojen noudattaminen. Erityisen suuri riski haitallisen ryhmäpaineen syntyyn on totalistisissa yhteisöissä, jotka julistavat oman elämäntapansa ainoaksi oikeaksi. Tällöin ryhmän määrittelemien normien vastainen toiminta johtaa helposti ryhmän hyväksynnän menettämiseen ja yksilön karkottamiseen ryhmästä. Ryhmästä karkottamisen, ja sitä kautta läheisten ihmissuhteiden menettämisen, pelko toimii pakottavana elementtinä yksilön mielessä ja motivoi yksilöä toimimaan, jopa vastoin omia moraalikäsityksiään, ryhmän hyväksynnän saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Uuden potentiaalisen käännytettävän ilmaantuessa kirkon tiloihin hänelle luontainen tapa sopeutua joukkoon on siis matkia sitä mitä muut tekevät. Jotkin toimintatavat ja mallit saattavat tuntua omituisilta tai suorastaan vääriltä (kognitiivinen dissonanssi), koska ne poikkeavat hänen normaaleista toimintamalleistaan, mutta hän silti jatkaa mahdollisesti epämiellyttävältä tuntuvan mallin mukaan saavuttaakseen ryhmän hyväksynnän. Uuteen tulokkaaseen kohdistuu siis ryhmäpaine, joka muokkaa uuden tulokkaan käyttäytymistä. Ensimmäisillä kerroilla uuden tulokkaan vaatetus saattaa poiketa muun ryhmän tyylistä, mutta ajan myötä uusi tulokas muuttaa ryhmäpaineen vaikutuksesta vaatetyylinsä jäsenten kanssa yhtenäiseksi. Uuden tulokkaan käyttäytyminen muovautuu hitaasti jäsenen käyttäytymistä vastaavaksi, mikä kasvattaa ryhmältä saatavaa hyväksyntää. Sama tapahtuu uuden tulokkaan puhetyylille, joka muuttuu myös ryhmän käyttämän puhetyylin mukaiseksi. Lopulta uusien vieraiden toimintatapojen synnyttävä kognitiivinen dissonanssi purkautuu ja jäsenten käyttäytymis- ja puhetapoja matkiva uusi tulokas lopulta myös oppii ajattelemaan kuten muut kirkon jäsenet.

Samainen ryhmäpaine ylläpitää myös sisäistä kuria kirkon jäsenten parissa. Torjutuksi tulemisen pelko pakottaa jäsenet toimimaan ryhmän määrittelemien normien mukaan vaikka jäsen mahdollisesti haluaisi tehdä elämässään jotain muuta. Psykologian professori Ethan Kross toteutti tutkimusryhmänsä kanssa aivojen magneettikuvaustutkimuksen, jossa verrattiin kuuman kahvin synnyttämää kipua sosiaalisen torjutuksitulemisen aiheuttamaan tuskaan. New York Timesin julkaisemassa artikkelissa Kross toteaa tutkimuksesta seuraavaa:
Kun istuimme alas pohtimaan kaikkein vaikeimpia tunnekokemuksia me kaikki olimme yhtämieltä siitä, että mikään ei ole niin tuskallista kuin joutua sosiaalisesti torjutuksi.
Kuuma kahvi ja hylätyksi joutuminen synnyttivät aivoissa samankaltaisia vasteita, josta looginen johtopäätelmä on, että hylätyksi tullut ihminen kokee konkreettista fyysistä tuskaa kokemastaan sosiaalisesta hylkäämisestä. Sosiaalinen paine, jonka panoksena on ryhmän hyväksynnän menettäminen, on siis varsin kokreettinen painostuskeino, joskin paljon hienovaraisempi ja huomaamattomampi kuin fyysinen kidutus. Aivan erityisesti Jehovan Todistajien karttamiskäytäntöjen kohteeksi joutuneiden henkilöiden kokema tuska ja ahdistus on Krossin tutkimuksen perusteella erittäin konkreettista fyysistä kipua aiheuttavaa hengellistä väkivaltaa, mutta vastaavalla tavalla myös muiden yhteisöjen epäileviin ja entisiin jäseniin kohdistamat hyljeksivät asenteet ovat kipeitä.

Hyväksynnän saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi jäsenten tulee noudattaa monia käskyjä, suoria ja epäsuoria. Jäsenten välillä on jopa suoranaista kilvoittelua kuka suoriutuu kutsumuksistaan paremmin, todistaa väkevämmin, osallistuu pyhäkoulussa tai kehuu toisia enemmän samalla hienovaraisesti halveksuen niitä, jotka eivät saavuta yhtä paljon. Jäsenen käytöksessä on kymmeniä ulkoisesti näkyviä vanhurskaudesta kertovia elementtejä: vaatteet, garmentit, viisauden sanan noudattaminen, kirkon kutsumustehtävät, omien lahjojen (taitojen) esittelyä ja evankeliumin mukaisella äitiydellä ylpeilyä. Ja kaiken tämän teatterin supertähtinä häärivät ne kaikkein "pyhimmät."

MAP-kirkko edellyttää jäsentensä käyttäytyvän ja toimivan tietyillä tarkkaan määritellyillä tavoilla, puhutaan "esimerkillisestä käyttäytymisestä" ja "korkeista tasovaatimuksista." Kirkon ulkopuolisten ihmisten käytöstä ja toimintatapoja arvostellaan jatkuvasti, mikä eristää kirkon jäsenet ulkopuolisesta maailmasta ja synnyttää sosiaalista painetta ylläpitää kirkon normien mukaisia käyttäytymismalleja. Nuorten Voimaksi pamfletissa opastetaan kirkon nuoria mm. pukeutumisesta seuraavasti:
Älä milloinkaan madalla pukeutumisen tasovaatimuksiasi. Älä käytä erityistilannetta puolusteluna säädyttömyydelle. Kun pukeu­dut säädyttömästi, lähetät viestin, joka on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että olet Jumalan poika tai tytär. Lisäksi annat muille käsi­tyksen, että käytät kehoasi huomion ja hyväksymisen saamiseen.
Säädyttömiä ovat kaikki ne vaatteet, jotka ovat tiukkoja, läpikuul­tavia tai jollakin muulla tavalla paljastavia. Nuorten naisten tulee välttää lyhyitä shortseja ja lyhyitä hameita, puseroita, jotka eivät peitä vatsaa, sekä vaatteita, jotka eivät peitä olkapäitä tai jotka ovat syvään uurrettuja edestä tai takaa. Myös nuorten miesten tulee noudattaa ulkoasussaan säädyllisyyttä. Nuorten miesten ja nuorten naisten tulee olla siistejä ja puhtaita sekä välttää äärim­mäisyyksiä tai sopimatonta huolettomuutta vaatetuksessa, hius­muotoilussa ja käytöksessä. Heidän tulee urheiluun osallistues­saan valita sopivan säädyllinen asu. Maailman muodit muuttuvat, mutta Herran tasovaatimukset eivät muutu.
Tekstissä sanotaan suoraan millaista pukeutumista nuorelta mormonilta edellytetään. Tästä normista poikkeava pukeutuminen johtaa mormonikirkossa välittömiin sanattomiin ja sanallisiin konflikteihin muiden jäsenten kanssa näin alentaen jäsenen kokemaa hyväksyntää. Nuoreen kohdistuu valtava ryhmäpaine pukeutua asetetun normin mukaan, sekä hän itse myös kohdistaa vastaavaa ryhmäpainetta muihin kirkon jäseniin.

Vastaavaa sosiaalista painetta kohdistuu myös lapsiin, joiden odotetaan 8 vuotiaina tekevän "elämänsä tärkeimmän päätöksen" ja menevän kasteelle. Lapselle omilta vanhemmilta ja ympäröivältä tiiviiltä yhteisöltä saatava hyväksyntä on välttämätöntä, joten lapsen vielä kehittyvä mieli ei mitenkään kykene vastustamaan ryhmäpainetta eikä se näin ollen edes näe muita vaihtoehtoja kuin sen, joka tarjoaa varmimmin vanhempien ja yhteisön hyväksynnän.

Mormoninuorten, etenkin miesten, odotetaan lähtevän kahdeksi vuodeksi lähetystyöhön. Jälleen merkittävässä osassa päätöksenteossa on nuoreen kohdistuva ryhmäpaine. Kirkon nuorten oppikirjoissa painotetaan toistuvasti kuinka jokaisen nuoren miehen tulee valmistautua lähetystyöhön. Nuorten voimaksi toteaa aiheesta näin:
Nuorten miesten tulee olla halukkaita tekemään se, mitä tarvitaan, jotta he olisivat valmiita palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä.
Kovaa nuoriin kohdistuvaa ryhmäpainetta lähteä lähetystyöhön ilmentää erinomaisesti erään tutun mormonivanhemman kommentti hänen poikansa palatessa lähetystyöstä: "Kunniallinen kotiinpaluu!", ja vastaavasti kolikon kääntöpuolelta silmille hyppää kysymys: "Entäpä jos poika olisi tullut kotiin ennen täyttä aikaa? Olisiko perhe jollain tavalla hävennyt poikaansa jos lähetystyö olisi jäänyt kesken? Oliko lähetystyöhön lähtö siis todella pojan oma tahto vai ryhmäpaineen pakottama kaksivuotinen retki miljöökontrolloituun aivopesukoneistoon?" Vanhemman kommentti, vaikka se ei asiaa suoraan ilmaise, sisältää siis varsin kyseenalaisen viestin kuinka perheen status ja yhteisöltä saatava hyväksyntä on jollain tavalla riippuvainen "kunniallisesta kotiinpaluusta."

Ryhmäpainetta mormonikirkossa entisestään lisää se, että jäseniä kehotetaan jatkuvasti pitämään huolta toisistaan. Tätä huolenpitoa esiintyy monissa muodoissa: kotiopetuksena, seurakunnan johtohenkilöiden haastatteluina ja toisten jäsenten yksityiselämään kohdistuvina tiedusteluina. Nämä yksityiselämään tunkeutuvat "rakkauden teot" saavat usein muotoja, joissa eettiset toimintatavat ja toisten yksityisyyden kunnioittaminen unohtuvat. Moni jäsen tuskin edes tietää kuinka paljon heistä kerätään tietoja ja miten niitä tietoja käytetään. Hieman osviittaa tästä tietojen keruusta antaa kirkon Käsikirja 2 luvussa 4.5:
Seuraavat aineistot voivat auttaa seurakuntaneuvoston jäseniä olemaan tietoisia jäsenten ja tutkijoiden edistymisestä:
1. Jäsenten osallistumisraportit, kuten seurakunnan neljännesvuosiraportti. Nämä raportit laatii seurakunnan kirjuri. Niissä on tietoa kirkon jäsenten aktiivisuudesta, toimitusten tilanteesta sekä yksittäisten jäsenten, ikäryhmien ja koko seurakunnan kehityssuunnista. Seurakunnissa, joissa käytetään kirkon aikakirjanpito-ohjelmistoa, kirjuri voi antaa muitakin raportteja, joissa on hyödyllistä tietoa.
2. Kotiopetus- ja kotikäyntiopetusraportit.
3. Uuden ja palaavan jäsenen edistymislomake. Seurakuntaneuvoston jäsenet käyttävät tätä lomaketta suunnitellakseen erityisiä keinoja opettaa ja vahvistaa uusia jäseniä heidän kaste- ja konfirmointihetkestään siihen asti, kunnes he saavat temppeliendaumentin. Seurakuntaneuvoston jäsenet voivat myös käyttää tätä lomaketta suunnitellakseen, kuinka vähemmän aktiivisia jäseniä autetaan valmistautumaan saamaan toimitukset, jotka kuuluvat heille iän puolesta, mukaan lukien temppelitoimitukset.
4. Edistymistaulukko. Kokoaikaiset lähetyssaarnaajat käyttävät tätä lomaketta kirjatakseen jokaisen tutkijan edistymisen. Lähetyssaarnaajat välittävät tämän tiedon seurakunnan lähetystyönjohtajalle, joka välittää sen seurakuntaneuvostolle.
Kaikki kerätty tieto on seurakuntien ja vaarnojen johtohenkilöiden käytettävissä ja mahdollisesti kopiot lähetettynä kirkon pääkonttorille. On siis täysin mahdollista kuinka jonkun kotikäyntiopettajan vierailun seurauksena raporttiin kirjaama huomio perheessä vallitsevasta tilasta johtaa seurakunnan tai vaarnan johtohenkilön yhteydenottoon tai puhutteluun kasvattaen merkittävästi perheeseen tai sen yksittäiseen jäseneen kohdistuvaa sosiaalista painetta. Lisäksi niin kotisuomessa kuin rapakon takaakin on kantautunut viimeisen parin vuoden aikana uutisia monista tapauksista, joissa useat bloggaavat tai muutoin Internetissä aktiiviset mormonit ovat joutuneet kirkon kurinpitotoimien kohteeksi julkaistuaan materiaalia, joka on jonkun jäsenen tai kirkon auktoriteetin mielestä ollut kirkon vastaista. Jäsenet eivät siis voi vapaasti julkaista sosiaalisessa mediasssa, blogeissaan tai kotisivuillaan omalla nimellään yhteisöön liittyvää kriittistä materiaalia muiden jäsenten valvovien silmien ja kanteluiden pelossa.

Sosiaalista painetta voi ja pitää vastustaa varsinkin silloin jos se tuntuu vievän omaa käytöstä ja ajattelua eri suuntaan kuin mihin itse haluaa. Tehokas tapa vastustaa sosiaalista painetta on asettaa vahvat sosiaaliset rajat soveliaalle sosiaaliselle kanssakäymiselle ja kun nuo rajat ylitetään on pidettävä tiukasti kiinni omasta itsemääräämisoikeudestaan ja identiteetistään. Jo pelkästään tieto, miten sosiaalinen paine vaikuttaa ja kuinka voimakas vietti jokaisella ihmisellä on löytää oma paikkansa yhteisössä, auttaa torjumaan sosiaalista painetta hyväksikäyttävien yhteisöjen vaikutusta omaan elämään.