tiistai 27. kesäkuuta 2017

Nuoret Hihhulit

Yle Areenasta löytyy "Nuoret Hihhulit" dokumenttiohjelma, jossa kaksi nuorta kertoo kokemuksistaan helluntailaisuudesta. Dokumentti alkaa "Annan" kerronnalla kuinka hänen on oltava helluntailainen, jottä hänen perheensä ja seurakuntansa hyväksyisi ja rakastaisi häntä.

Annan sanat ovat pysäyttäviä, sillä ne kertovat juuri yhdestä kaikkein vahingollisimmista ominaisuuksista, joita uskonyhteisöissä ilmenee: "Ehdollisesta rakkaudesta." Kun hyväksyntä ja rakkaus on ehdollistettu jonkin uskonyhteisön jäsenyydelle on lapselta kielletty tai varastettu oma tahto ja uskonnonvapaus. Ehdollinen rakkaus on psykologisen manipuloinnin ja henkisen väkivallan muoto, josa lapsi saatetaan tuntemaan häpeää omasta itsestään, ajatuksistaan ja haluistaan. Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen professori Marja-Leena Laakso totesi vuonna 2013:
Kaikki kasvatusmenetelmien haitalliset ominaisuudet eivät liittyneet pelkkään ulkoiseen kontrollointiin tai väkivallan käyttöön. Laakso mainitsee myös psykologisen kontrollin. Lasta voitiin kasvattaa syyllisyyden ja häpeän tunnetta herättämällä ja manipuloimalla.

– Pyrittiin saamaan lapsi häpeämään sitä, ettei ole halutun lainen sanomalla esimerkiksi: "Tiedätkö millaista tuskaa aiheutat äidille, kun käyttäydyt tuolla tavalla."

Laakso kertoo, että näin toteamalla aikuinen teki rakkautensa ehdolliseksi. Lapselle välittyi sanoma, että vanhemmat rakastavat vain silloin, kun käyttäytyy tietyllä tavalla.

– Tämmöisten kasvatuskeinojen on todettu olevan erityisen isoja riskitekijöitä ahdistukselle ja masennukselle eli sisäänpäin oireilevalle käyttäytymiselle.
Omasta kasteestaan Anna toteaa myöhemmin ohjelmassa kokeneensa sen lähinnä epämiellyttvänä ja menneensä kasteelle äitinsä tahdosta. Kuten niin monessa muussakin ongelmallisessa yhteisössä niin Annan kohdalla hän näyttää toimineen tyydyttääkseen vanhempiensa tahtoa oman valinnan ja vakaan harkinnan sijaan. Ohjelman loppupuolella Anna vielä toteaa kuinka hän elää kahdessa maailmassa kykenemättä elämään elämäänsä omana itsenään. Saadakseen tärkeäksi kokemansa seurakunnan hyväksynnän hänen odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Kertoessaan seurakunnan ulkopuolella toisille olevansa helluntailainen hän ei pääse irti niistä stereotypioista, joita ihmiset säilyttävät hänen päällensä. Anna kertoo ettei voi käyttäytyä itselleen luontaisilla tavoilla tuntematta häpeää. Todetessaan: "Ehkä jonain päivänä vois vaan huomata, että mulla on vaan se yks pää ja mulla on jotenkin tosi hyvä olla sen kanssa." Annan ilme on paljon puhuva, surullinen, mikä mielestäni selkeästi ilmaisee kuinka Annalla ei ole kaikki hyvin uskon ja helluntailaisuuden kanssa. Anna onkin mielestäni tiedostamattaan uskonnon uhri. Annan vanhemmat ja hänen kasvatukseensa osallistunut uskonyhteisö näyttää syyllistyneen vahvaan psykologiseen kontrolliin ja uskonnolliseen manipulointiin.
Psykologinen kontrolli on vanhemman toimintaa, joka on tunkeilevaa ja manipuloi lapsen ajatuksia ja tunteita käyttäen lapsen kiintymyssuhdetta vanhempaan hyväksi.
- Brian Barber
Dokumentti kertookin mielestäni uskonnon uhreista, jotka etsivät sallivampaa uskoa ja oppia kuin perinteinen helluntailaisuus. He ovat edelleen riippuvaisia yhteisön ja vanhempiensa hyväksynnästä, mutta ovat jo jollain tasolla tiedostaneet etteivät yhteisön opit ja käsitykset ole heidän hyvinvoinnilleen eduksi. Toivottavasti nämä nuoret toisinajattelijat löytävät itsensä ja ennen kaikkea sen rohkeuden, jonka avulla uskaltavat tavoitella itsenäistä autenttista elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti